Zeitenwende, von Chamberlane zu Churchill 2025

Mit der Veröffentlichung des Nationalen Sicherheitsplans 2025 rückt die aktuelle US-Regierung die Idee der Partikularinteressen wieder in den Vordergrund. George Orwells Roman „1984“ von 1949 droht Realität zu werden.

Der Plan geht von einem Großmachtwettbewerb aus, in dem die drei Großmächte – die USA, Russland und China – die Welt unter sich aufteilen. Die USA „kümmern“ sich um die westliche Hemisphäre, Russland um Europa und Asien (zumindest in dem Umfang, in dem die Regionen zeitweise zu Russland gehörten) und China um Südostasien (einschließlich Taiwan) und große Teile Afrikas. Dabei werden die Wünsche der betroffenen Staaten völlig ignoriert. Wohin die verbleibenden Gebiete Australiens und Neuseelands gelangen, interessiert wohl kaum eine der Großmächte, zumindest nicht zum jetzigen Zeitpunkt.

Den Reaktionen der Partner nach zu urteilen, könnte ich mir vorstellen, dass Trump in dieser Angelegenheit bereits eine vorläufige Vereinbarung mit Putin und vielleicht auch mit Xi Jinping getroffen hat. Zumindest haben alle drei ihre starke Unzufriedenheit mit der gegenwärtigen rechtsstaatlichen Weltordnung zum Ausdruck gebracht. Es ist höchste Zeit, dass wir alle aufwachen.

Wenn man als Finne und Europäer darüber nachdenkt, muss man das Gesamtbild und die Konsequenzen einer möglichen Umsetzung von Trumps Ideologie im Blick haben. Es genügt nicht, sich nur Sorgen um die Zerstörung der amerikanischen Demokratie, den Verlust eines so wichtigen Verbündeten oder gar den Zusammenbruch der NATO-Vorteile für die Sicherheit Europas oder Finnlands zu machen. Wir müssen aktiv werden, um eine solche Entwicklung zu verhindern.

Trumps bisheriges Vorgehen folgte offenbar dem Beispiel Neville Chamberlains in den späten 1930er Jahren und zielte auf Beschwichtigung und Nachsicht ab. Doch es hat sich einmal mehr als der falsche Weg erwiesen. Politiker, die nach Weltherrschaft streben – geschweige denn Schulrowdys – lassen sich nicht mit ständiger Beschwichtigung im Zaum halten.

Ein neuer Ansatz ist nötig, denn die veröffentlichte Nationale Sicherheitsstrategie ist eine echte Zeitenwende.

Yritys ymmärtää Trumpia

Matti Karvisen analyysi:

Kuten olen jo aikaisemmin sanonut, Trumpia ei voi ymmärtää logiikan säännöillä. 

Ehdotin, että pohtimalla hänen arvojaan ja niistä johdettuja päämääriä, olisi mahdollista saada jonkinlainen järkevä kuva tapahtumista.

Löysin netistä Shalom H. Schwartzin arvoteorian, joka voisi auttaa asian hahmot-tamisessa. Seuraavassa on hänen teoriansa mukaan laadittu luettelo ja kuva ihmisen arvoista.

Schwartzin arvoteorian 10 perusarvoa

1. Itseohjautuvuus: itsenäinen ajattelu ja toiminta, vapaus, luovuus

2. Vaihtelunhalu: jännitys, haasteiden etsiminen, avoimuus uusille kokemuksille

3. Hedonismi: mielihyvän ja nautinnon tavoittelu

4. Suoriutuminen: saavutukset, henkilökohtaisen menestyksen tavoittelu

5. Valta: vaikutusvalta, status, dominointi

6. Turvallisuus: oman elämän ja yhteiskunnan harmonia ja vakaus.

7. Yhdenmukaisuus: mukautuminen (normeihin), haittaa tuottavien impulssien

rajoittaminen

8. Perinteisyys: mukautuminen vallitseviin (kulttuurisiin/uskonnollisiin) normeihin, sääntöjen hyväksyminen

9. Hyväntahtoisuus: toive läheisten hyvinvoinnista

10. Universalismi: kaiken luonnon ja ihmiskunnan arvostaminen ja suojelu

Ja alla on niistä tehty kuva

Kun arvioimme, mitkä edellä luetelluista arvoista olisivat Trrumpin kohdalla hallit-sevia, niin muistutan, että hän on kertonut Ayn Randin olevan hänen ihanteensa. Siis yksilön valtaa korostava Ayn Rand. Jos haluat tietää enemmän Randista, niin löydät sitä seuraavasta linkistä Donald Trump and Ayn Rand - Robert Reich

Kun katselemme edellä olevaa kuvaa ja luetteloa ja tiedämme Trumpin olevan ihastunut Ayn Randin filosofiaan, niin tuntuu selvältä, että hänen arvomaailmas-saan korostuvat:

Itseohjautuvuus, mielihyvä eli hedonismi, valta ja suoriutuminen eli kuvassa olevan ympyrän alaosa itsensä korostaminen –ja siitä saatava arvostus Trumpin arvoissa ovat pienessä osassa, jäävät kokonaan pois tai aiheuttavat inhoa:

Perinteisyys ja mukautuminen, hyväntahtoisuus, yhdenmukaisuus, universalismi  ja siinä erityisesti normien hyväksyminen. Hänen käytöksensä ja toimenpiteensä tukevat edellä olevaa yhteenvetoa.

Edellä olevasta seuraavat egoistiset ja suorastaan narsistiset piirteet hänen käy-töksessään ovat selvästi havaittavissa. Erityisesti kiinnittää huomiota hänen suh-tautumisensa totuuteen. Se ei ole riippuvainen tosiasioista tai aikaisemmin sano-tusta vaan kulloisestakin tilanteesta. 

Sama on ollut havaittavissa muidenkin autoritääristen johtajien ”totuuksista”. Määrittelihän Leninkin aikanaan totuuden ”asian esittämiseksi niin, että se hyödyttää sosialistista vallankumousta”.

Trumpilla on joitain päähänpiintymiä eli fix idéitä. Paras esimerkki on tällä hetkellä usko tuontitullien voimaan USA:n talouden – tai teollisuuden tuotannon kotimai-suuden – vahvistamisessa. Tuontitullien vahvistavaan voimaan hän uskoo huolimatta kaikkien makroekonomistien varoittelusta.

Toinen fix idé on USA:n maantieteellinen laajentaminen esimerkiksi liittämällä Kanada, Grönlanti ja Panama osiksi USA:ta. Merkillinen selvästi havaittava piirre on usko häneen kohdistuvan imartelun totuudenmukaisuuteen. Ja sitä käyttävät hyväkseen lähipiirin lisäksi ainakin Vladimir Putin. 

Ayn Randilta saadun maailmankuvan seurausta ovat myös inho erilaisia yhteistyö-organisaatioita kohtaan, esimerkkeinä YK ja EU. Samasta lähteestä kumpuaa myös inho heikkoja auttavia organisaatioita kohtaan ja sorrettujen oikeuksien puolesta tehtävä työ. Samasta filosofiasta tulee myös usko kaiken yritysten voiton tavoitte-lua rajoittamisen vahingollisuudesta. Olkoon jälleen esimerkkinä pyrkimys poistaa YK:n asiakirjoista termit tasa-arvo, ilmaston muutos ja inkluusio.

Alkupiste Trumpin äärimmäisen koville arvoille on hänen saamansa kotikasvatus. Sen päälle Ayn Randin filosofia asettui loistavasti. Trumpin lapsuudesta löytyy kuvaus linkistä Vaativa isä vääristi poikansa maailmankuvaa ja oli ”kaiken kauhun alullepanija” – tällainen oli Trumpin synkkä lapsuus perheen ”valittuna poikana” - Ilta-Sanomat

Kun ajattelemme Trumpin koulutusta, niin on todettava, että kandidaattitason kauppatieteellinen tausta ei riitä toimien makrotaloudellisten seurausten ymmär-tämiseen. Hän tarvitsisi lisäopintoja ja hyviä neuvonantajia, joita hänen lisäksi olisi uskottava. Ei näytä siltä, että hänellä olisi jotain kokonaisuuden kattavaa visiota puhumattakaan strategiasta.

Kun edellä olevaan lisäämme Trumpin uskon omiin neuvottelu- ja sopimustenteko-kykyihinsä, näyttää selvältä, että merkillisiä käänteitä USA:n politiikassa on jatkossakin odotettavissa. – Mutta myös Trumpin vastainen toiminta USA:ssa ja maailmassa ihan varmasti lisääntyy. Ensimmäiset merkit ovat jo näkyvissä.

On kuitenkin syytä hartaasti toivoa, ettei jatkossa ole tarvetta tehdä samanlaista analyysia mahdollisen presidentti J. D. Vancen arvoista ja päämääristä.

Ei Ukrainan sota pelkkään rauhansopimukseen lopu, eikä sillä Eurooppaan rauha palaa

Ei Ukrainan sodasta helpolla irti pääse.

Tuomiojan väite nyt esittämä väite Ruotsin ja Suomen välisen puolustussopimuksen valmistelusta on herättänyt huomiota. On varsin mahdollista, jopa todennäköistä, että aiheesta on esimerkiksi puolustusministerien – nykyisen tai edellisen - kesken keskustelta, mutta tuskin moinen olisi voinut edetä edes sille tasolle, että Ruotsin puolustusministeri olisi sitä ehdottanut. 

Jonkinasteisesta puolustusyhteistyöstä keskustelu, jopa neuvottelu on aivan muuta kuin keskustelu puolustussopimuksesta. Ja kun Ruotsilla on laajamittainen ja hyvin pitkäaikainen kokemus yhteistyöstä tai peräti puolustussopimuksesta Yhdysvaltojen kanssa, ei sillä taatusti ole edes intressiä ehdottaa puolustussopimusta Suomelle, tuskinpa edes kolleegansa mahdollista ehdotusta vakavasti harkita. Suomella sensijaan voisi moinen intressi kyllä olla.

On varmasti syytä myös ihmetellä Tuomiojan valitsemaa ajankohtaa tämän ajatuksen julkistamiselle, kun maassa – ja Ruotsissakin – käydään parhaillaan julkista ja konkreettista keskustelua NATO – jäsenyydestä. Onko Erkki jäänyt oman 1960-luvun asenneilmapiirinsä vangiksi? Pitääkö hän edelleen Yhdysvaltoja Venäjää roistomaisempana imperiumina ja suurempana maailmanrauhan uhkana?

Ukrainan viimeistään 27.2.2014 alkanut sota alkaa lähestyä kluminaatiopistettä. Venäjä sanoo vetäneensä joukkonsa pois Kiovan ympäristöstä ja pohjoisesta Ukrainasta ja väittää jatkossa keskittyvänsä itäisen Ukrainan valtaamiseen. Uskokoon ken haluaa. Tsetsenian suurkaani Ramzan Kadyrov ainakin vakuuttaa, että hän ja hänen taistelijansa vielä palaavat ja valloittavat Kiovan. Eikä Putlerin sanomisiin ole aiemminkaan voinut luottaa.

Maailma tuntuu nyt odottavan Venäjän hyökkäystä Luhanskin ja Donetskin ”itsenäisistä kansantasavalloista” Ukrainaan. Täälläkin Venäjä siis hyökkää Ukrainan kimppuun ”itsenäisten” kansantasavaltojen alueelta. Edelliskerralla lähtöalueena oli Ykn jäsenen, Valko-Venäjän alue. Saas nähdä kaunako tämä retki kestää.

Tällaiselle tavalliselle tossunkuluttajalle alkaa kuitenkin tulla selväksi, että tämä sota tuskin mihinkään rauhansopimukseen päättyy. Siihen ei ole varaa Putlerilla, mutta ei myöskään NATOn jäsenillä. Tässä taitaa olla kumpienkin kannalta nyt varsin selvä, eksistentiaalinen taistelu. Taitaa Ukrainan kohtalosta sinänsä muodostua toisarvoinen kysymys.

Rauhaa Eurooppaan (mukaan lukien mm. Ukraina, Georgia, Moldovia, Trasnistria, Abhasia, Etelä_Ossetia ...) on turha toivoa Putlerin ollessa vallassa Venäjällä. Ei sitä pelkällä rauhansopimuksella voida turvata. Siihen tarvitaan venäläisten täydellinen asenteenmuutos, jotain samanlaista henkistä prosessia kuin Saksan ja Japanin läpikäymät toisen maailmansodan jälkeen. Eikä moinen ole edes muutamissa vuosissa mahdollista, Vuosikymmenissä ehkä?

Vielä ei edes sanktioiden osalta ole arsenaalia loppuun asti käytetty. Öljyn ja kaasun vienti Venäjältä Yhdysvaltoihin ja EU-maihin rahoittaa vielä Venäjän sotimisen mahdollisuutta. Vaan kuinka kauan? Helppoja ratkaisuja ei silläkään sektorilla ole, mutta niiden osalta EU maiden solidaarisuus punnitaan.

On varmasti syytä varautua pitkään sotaan. Niin pitkään kun Ukrainan puolustustahto kestää ja sen materiaalista valmiutta muualta tuetaan. 

Voi tätä tekopyhyyden määrää.

 

Nyt kun Venäjän syyttä alkanut Ukrainan sota on jatkunu 40 päivää ja median videot Ukrainan kaupungeista todistavat totaalisesta tuhosta, uutisoi Ilta-Sanomat  mukaan venäläisten viranomaisten lausunnoista: 

"VENÄJÄN ulkoministerin Sergei Lavrovin mukaan rauhanneuvotteluissa Venäjän ja Ukrainan välillä on edistytty jonkin verran, kertoo Reuters." Ja samassa artikkelissa " Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov puolestaan sanoi, että Ukrainan isku venäläiskaupunki Belgorodissa sijainneeseen polttoainevarastoon ei luo miellyttäviä edellytyksiä jatkaa rauhanneuvotteluja Ukrainan kanssa."

Pitäisikö todeta, että tekaistuilla perusteilla aloitettu väkivaltainen maahan tunkeutuminen ja sota ei sekään luo miellyttäviä edellytyksiä edes aloittaa rauhanneuvotteluja Vladimir I Putlerin Venäjän kanssa?

Olen vahvasti sitä mieltä, että rauhansopimuksessa, sitten kun se saadaan aikaan Venäjä velvoitetaan maksamaan sotakorvauksena Ukrainalle ainakin kaikki jälleenrakennuksen kustannukset. Rahoitukseen voi hyvin käyttää mm. oligarkien nyt sanktioidut kaikki varat ja Putlerin, vielä yksilöitymättömät varat lisäksi.

Ukraina opettaa ja Siperiassa on kylmä

Natoon ja heti.

Tilanne Euroopassa on viikossa muuttunut vähintään yhtä radikaalisti, kuin Neuvostoliiton romahdettua yli 30 vuotta sitten. Edellistä vastaavaa mullistusta saa hakea lähes 80 vuoden takaa, toukokuulta 1945.

Riitaisa ja henkisesti väsynyt, rapistuva Eurooppa on hetkessä (toivottavasti ei vain hetkeksi) ryhdistäytynyt Venäjän Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyssodan johdosta.

Kaiken maailman havaintoja on itsekin joutunut tekemään.

Enpä olisi uskonut olevani milloinkaan samaa mieltä Jussi Halla-ahon kanssa, vaikka älykkäänä miehenä olenkin häntä pitänyt. Enkä jaa hänen poliittisia arvojaan edelleenkään. Mutta; elämme mielenkiintoisia aikoja. Todella.

Viime lauantain YLEn ykkösaamussa hän puhui asiaa. Tai ainakin olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Vladimir I Putleria eivät sanktiot hetkauta, tuskin edes nämä massiiviset. Hän tietää, että tekee Venäjä Ukrainassa tai muualla mitä hyvänsä, länsimailta tulee sanktioita. Mutta heillä ei ole kykyä eikä halua ylläpitää ankaria pakotteita pitkään. Eurooppa kun on jo sidottuna Venäjän energiaan on, ainakin lyhyellä aikavälillä. Ellei tästä riippuvuudesta päästä irti olemme jatkossakin talutusnuorassa.

Samoin Halla-ahon Twitterissä esittämä toivomus Olkaa hyvä ja pysäyttäkää venäläisten lauma ennen kuin meillä on uusi Groznyi ja Aleppo keskellä Eurooppaa on ihan asiaa. Viittaus näiden kahden kaupungin totaalisen tuhoutumisen ja autioitumisen kohtaloon osoittaa kuinka vakavasta asiasta on lopultakin kysymys. Ja venäläisten kaupunkikeskusten sodankäyntitaktiikasta meillä on jo riittävästi näyttöä.

Vaan mistä tämä vahva halu saada Ukraina haltuun? Siihen olen saanut tähän mennessä parhaan vastauksen The New Yorker lehden toimittajan Marsha Gessenin haastattelussa jenkkien PBS kanavan ohjelmassa Amanpour and Company.

Tähän mennessä olin kuvitellut Putlerin haluavan palauttaa Neuvostoliitto. Ja olen aika vakuuttunut siitä, että Ukrainan valloittaminen on nimenomaan Putlerin päähänpiintymä, ei oligarkien eikä varmastikaan tavisten. Mutta itse asiassa hän on palauttamassa Venäjän tsaarinaikaista imperiumia. Kaikkine alueineen. Euroopasta niihin kuuluvat mm. Puolan, Liettuan, Latvian ja Viron lisäksi myös Suomi. Jo senkin vuoksi Halla-ahon toivomus aktiivisesta sotilaallisesta toiminnasta on, vaikkakin monen mielestä poliittisesti epäkorrekti, täysin oikeaan osunut.

Jo se, että Suomi on antanut aseapua Ukrainalle on varmasti noteeratu Kremlissä. Ja Kreml on sekä äkkipikainen että pitkävihainen. Hakupaperit NATOon on syytä saada pikaisesti valmiiksi. Jos sitä halutaan käyttää offensiivisesti Putlerin heikentämiseksi niin demonstroivan näkyvästi yhdessä Ruotsin kanssa.

Saapi nähdä miten äijän käy

Ihan samalla tavalla kuin Stalin aikoinaan - nyt vain geopoliittisesti - kutsui Putler Moskovaan keskustelemaan konkreettisista poliittisista kysymyksistä. Nyt kutsun kohteina ei ollut yksin Suomi, ei edes yksin Baltia vaan Jenkit ja NATO ja ETYJ. Silmiinpistävää on, ettei EU tainnut suoranaisesti olla edes kutsun kohteena.

Aiemmin Stalin oli kutsunut Kremliin Saksan korkean edustaja, joksi valikoitui shampanjakauppias Ribbentrop. Eikä sopimuksen aikaansaamiseen kauan mennyt kun Eurooppaa etupiireihin jaettiin 23.9.1939. Jaettiinhan alueita, jotka eivät kummallekaan kuuluneet ja kauppasopimukset olivat edullisia kummallekin, nekin vielä osittain muiden omaisuutta. Ja Hitlerillä oli kova kiire, eihän Puolaan hyökkäystä voinut pitkään paljastumatta siirtää.

Nyt kiire näyttää olevan Putlerilla. Miksi? Päätellen siitä, että hän esittää uutta etupiirijakoa Eurooppaan ja suurieleisesti ja voimakkaasti sen julkistaa, hän on rakentanut siitä itselleen kategorisen imperatiivin. Hänen mahdollisuuteensa esittämistään vaatimuksista kokonaan, tai edes suurimmaksi osaksi luopua ei tule kysymykseen. Neuvottelutarjous ei ole aito. Se on pehmennetty ilmaisu tavoitellusta diktaatista, joka hyvin vertautuu Münchenin sopimukseen syyskuulta 1938. Äiti Venäjän historiallinen "kunnia" kun ei häviämistä hyväksy. Eikä Putlerin valta ainakaan.

Sauli Niinistö uudenvuodenpuheessa nykytilanteen olennainen tuli hyvin esille:

”Niinistö on vuosia kysellyt EU:n turvatakuiden ja solidaarisuuden perään, mutta turhaan. Presidentti on selvästi turhautunut siitä, että sanotaan, mutta ei sanota, mitä tarkoitetaan.

Nyt heikkouden hintaa maksetaan. Niinistö murehti sitä, että Yhdysvallat ja Venäjä neuvottelevat Euroopan asioista eurooppalaisten pään yli. Hän huomautti, ettei Eurooppa voi tyytyä pelkkään ”pakotekoordinaattorin rooliin”.

Mutta mitä, jos ei pelkkiä pakotteita? Niin, sitä itseään: voimaa. Kylmimmän kommenttinsa Niinistö tarjosi mutkan kautta. Hän kertoi ajatelleensa näinä aikoina turvallisuuspolitiikan yhdysvaltalaisen veteraanivaikuttajan Henry Kissingerin oppeja: ”Hänen [Kissingerin] kyynisen lausumansa mukaan silloin, kun sodan välttäminen on ollut joidenkin valtioiden ylimpänä tavoitteena, on kansainvälinen järjestelmä ollut armottomimman jäsenensä armoilla.”

Nyt kun Putlerin diktaattitarjoukseen on jo vastattu myöntyvästi, ainoa tapa, jolla ”heikkouden hinta” voidaan eliminoida on Euroopan ja Yhdysvaltojen kyky osoittaa tosiasiallista yhtenäisyyttä ja vahvuutta. EUn on oltava näkyvästi mukana. Näin vaikka ja juuri koska Euta ei ole neuvotteluihin edes ole kutsuttu. 

Vaan mistä löytyy se riittävän konkreettinen, Putlerin silmissä uskottava poliittinen taho ja tahto? Ja kuka sen pystyy toimittamaan? Yksi asia on varma: Nyt ei ole myöntyväisyyden aika. Ei ainakaan jos halutaan välttää historiassa tehdyt virheet.

Poliisin palvelu on perseestä

 

Heinolassa, Löytäneentiellä noin 300 metriä Vehkalahdentieltä on viime torstaista lähtien tien reunassa - varsin vaaralliseen paikkaan - pysähtynyt Audi 3 merkkinen vanha auto. Siihen se on joutunut ilmeisesti jonkin tasoisen onnettomuuden seurauksena siitä päätellen, että yksi puskuri on irronnut ojaassa, ainakin yksi puu katkennut ja osa ikkunoista hajalla. Ilmastointiteipillä sitä on, ilmeisesti jo ennen sen hylkäämistä yritetty korjata. Rekisterikilvistä ei ole havaintoa.

Varmistuttuamme torstaina siitä, että ketään ei ole sen paremmin sisällä kuin lähistölläkään jatkoimme matkaa kotiin ja jäimme odottamaan sen poistumista. Vaan eipä ole kukaan kaivannut vielä tähänkään päivään – tiistai – mennessä. Palatessamme sunnuntaina viikonloppumatkalta Helsingistä päätimme tehdä asiasta ilmoituksen poliisille. Poishan se siitä pitäisi saada.

Ei tuntunut tarkoituksenmukaiselta soittaa yleiseen hätänumeroon 112 olimmehan mielestämme varmistuneet jo torstaina, että hädästä ei ollut kysymys. Ja uutisista on jäänyt mieleen hätäkeskuksen kiireet ja asiattoman hätäsoitot.

Poliisi.fi sivuilta kävi ilmi, että oli kaksi ilmeisesti valtakunnallista puhelinnumeroa, johon voisi soittaa. Mutta ne eivät olleet avoinna kuin arkipäivisin klo 08.00 – 16.15. Samalla kävi selväksi, että Heinolan poliisi on lomalla elokuun alkuun. No, ehkä auto haetaan maanantaina?

Maanantaina palasimme kauppareissulta klo 16.20 jälkeen ja siinä se romu edelleen on. Nyt joku oli ilmeisesti käynyt avaamassa toisen etuoven. Ajankohdasta johtuen soittaminen ei kuitenkaan enää kannattanut.

Tänään tiistaina noin klo 10 aikaan kaupunkiin lähtiessämme päätimme sitten soittaa poliisille uudestaan. Kahdesti onnistuimme saamaan langan päähän - tosin varsin pitkän odottelun jälkeen - ihmisen joka lupasi yhdistää, mutta perille kumpikaan puhelu ei odottelemisesta huolimatta mennyt.

Kaupungissa menimme Heinolan Poliisiasemalle, joka oli lukittu ja pimeänä. Turha tarkastus, senhän jo arvasimme, mutta sitten potkaisi onni. Torilla havaitsimme poliisin Maijan, jonka perään toivorikkaana lähdimme. Valoja välkytellen ja äänimerkkejä antaen yritimme saada sen pysähtymään, mutta ajaja ei mitenkään reagoinut. Tie oli kapea enkä aluetta tuntemattomana halunut yrittää ohitusta. Kun olimme tulossa Rullantieltä Tommolankadulle päätin luopua yhteydenottoyrityksestä ja käännyin vasemmalle, poliisin edessä käännyttyä oikealle. Pitäkää tunkkinne.

Näyttää siltä, että kansalainen ei ainakaan kesäaikaan eikä ainakaan Heinolassa saa, vaivattomasti eikä edes kohtuuttomalla vaivallakaan yhteyttä poliisiin.

Vaikutti siltä, että puhelimeen vastannut ”keskusneiti” ei ehkä osannut yhdistää tai vaihtoehtoisesti yhdisti puhelimeen, johon kukan ei vastannut. Mahtoiko kyseessä olla kesäapulainen vai onkohan tämä valtakunnallinen puhelinpalvelu ulkoistettu vieraille maille?

Ilmeisesti maailman onnellisin kansa ei poliisia tarvitse? Ei ainakaan arkisin, ei virka-ajan päätyttyä, eikä viikonloppuisin, ainakaan kesällä? Miksi ihmeessä siis ylläpidämme poliisia?

Aika muuttuu, ihminen ei

Jotenkin sitä ihmettelee olemmeko mihinkään suuntaan kehittyneet. On Trumppia, Brexittiä, Erdogania, on Lukashenkoa, Putinia ja Orbania. On kaikkea muutakin autoritaarista, yksisilmäistä ja vastuutonta valehtelua. Emme ainakaan kansalaisten valtaosan hyvinvoinnin kannalta parempaan suuntaan ole menossa. 

Itse asiassa, kun ajattelee vain ihan viime aikaisia kansallisia ja kansainvälisiä kehityssuuntia jenkkien Jan. 6.2021., Myanmar, HongKong, AfD ja kansallisesti kokiksien, demareiden ja kepuleiden kehityssuunnista ei voi kuin tulla yhteen selkeään johtopäätökseen; 1800 - ja 1900 - lukujen aikana syntynyt poliittinen, idealistinen regiimi on tullut tiensä päähän. Se ei enää nykykansalaista puhuttele.

Vaan mikä puhuttelee? Valitettavan laajasti se nyt näyttää kiinnittyvän reality-tv:n luomiin julkkiksiin, someen ja reaaliperusteisiin pohjautuvan itsearvoiseen julkisuuteen. Mutta on siitä näin Kalevala päivän kunniaksi kerrottava muutakin:

Kumpujen yöstä, Kalevalanpäivän kunniaksi   28.02.2007

"Ei Suomen kansantalouden keskeisin ongelma ole korkea kustannustaso, ei markan yliarvostus, ei maatalousteollisuuden tappiollisuus, ei työmarkkinakoneiston lahous eikä politiikan mahous. Keskeisin ongelma on johtamisen ongelma. Suomesta ja suomalaisista yhteisöistä ja yrityksistä puuttuu johto. Oikeammin johtajat.

En ole peräämässä perinteistä, voimakasta johtajaa – en patruunaa, en Kekkosta, en Kennedyä, Churchilliä. Ei Führerkaan onneksi Sven Tuuvan maahan istu. Olen peräämässä johtajaa, joka tekee johtajan työt: johtaa yhteisön ongelmien ratkaisemista, tekee tarvittavat päätökset ja ennakoi toiminnan kriittisimmät riskit, kohdentaen yhteisön voimavarat ennakoimaan ja ehkäisemään tulevaisuudessa mahdollisesti esiintyvät ongelmat. Ongelma nimittäin on, että näitä töitä ei tee kukaan.

Meillä johtaminen jää muotioikuksi. Piällysmiehet ja muut fiskaalit opettelevat kursseilla ja seminaareilla päivätolkulla erilaisia, kunkin ajan muodissa olevia uusia johtamistapoja. Oli tavoitejohtaminen, tulosjohtaminen, resurssijohtaminen, kriisijohtaminen, patruunajohtaminen, osallistuva johtaminen, laatujohtaminen, strateginen johtaminen, operatiivinen johtaminen, visiointi, palvelujohtaminen. Oli diversifioitumista, jämäkkyyttä, konsensusta ja kansainvälisyyttä.

Tunnollisimmat yrittävät omaksua ja soveltaa. Onneksi koulutuslaitokset ja konsultit tuovat uuden ismin tarjolle, juuri kun edellisen ympärille ei enää uutta koulutusta osata rakentaa.

Milloinkohan oppisimme, että johtaminen ei ole pelkästään matkimista, taulukkolaskentaa ja mantrojen toistoa? Että johtamista on vain kahta tapaa: joko saat aikaan tuloksia asettamalla tavoitteita ja antamalla alaistesi itse ratkaista toimintatavat, tai käskemällä mitä ja miten pitää tehdä? Että vallanhimo elättää vain himoajan? Että johtajat ovat joukkojaan varten, ei päinvastoin? Että johtaminen on työtä siinä kuin ojankaivuukin? Että golftyöläiset harvemmin johtavat yrityksiä?

Jo kauan sitten kapitalismi ja sosialismi kävivät kilpasille. Kumpi voitti? Kumpikin hävisi, ainakin meiltä. 60- ja 70- luvun yleisessä politisoitumisessa ja 80-luvun kasinossa voittaja taisi olla broileri. Ei yksin poliittinen valtapyrkyri. Kahdenkymmenen perheen ja niiden kavereiden otteen kirpoaminen loi maahan kasvottoman omistajuuden. Omistajaa ei ole. Valtaa käyttää ammattijohto, jota ei enää omistaja kontrolloi. Nyt pankki yrittää kontrolloida ja kun ei ymmärrä alan logiikkaa seuraukset pelottavat. Jo vanhan sanonnan mukaan valta korruptoi ja ehdoton valta korruptoi ehdottomasti.

Tuottavuutta on perätty työntekijöiltä ja toimihenkilöiltä. Jopa AY – kartellin johtaja perää tuottavuuden parantamista. Jos jossain tarvittaisi tuottavuuden nostoa niin johtamisessa. Mutta ehkä ensin olisi luotava uskottavuus.

Julkaistu Kauppalehti 27.11.1991

Kun runsaat 15 vuotta sitten kirjoitin tämän artikkelin en arvannut, että siihen joskus vielä – jälleen eduskuntavaalien alla - palaisin. Paljon on muuttunut paljon on ennallaan. Aika oli niin kovasti toinen. Nykyisin markkaa ei ole, maatalousteollisuus on purkautunut, kasvoton omistaja on yhä useammin ulkomailla, pankit ehkä oppivat läksynsä 90-luvulla. Mutta valitettavan paljon on ennallaan. Ja nykyaikana kirjoittaisin, kiinnittäisi paljon enemmän huomiota johtajan vastuuseen."

Aika on muuttunut ja monetkin reunaehdot. Vaan perustat eivät. Todellinen johto puuttuu.

Suomi tarvitsee onnea ja osaamista

 YLEn uutisissa tänään oli monelta tasolta ansiokas Janne Riiheläisen kolumni otsikolla Pienen on oltava fiksu ja siksi Suomi tarvitsee uusia ulkopolitiikan osaajia. Ensinnäkin hän käsitteli aihetta mielestäni varsin  asiantuntevasti, perusteellisesti ja monipuolisesti. Vielä tätäkin tärkeämpää on kolumnin aikaansaama keskustelu, joka varsin hyvin kuvaa meillä aiheesta vallitsevia erilaisia käsityksiä. Se taas suorastaan vahvistaa asian käsittelyn tärkeyttä. Meillä kun ei edes kansalaissodasta vielä kaikilta osin ole aikaansaatu yhteistä näkemystä. Ei siis ihme, että ei myöhäisemmästäkään historiastamme. 

Näinä kasvavan kansainvälisen kriisiytymisen sekä poliittisen ja ideologisen polarisoitumisen aikana olisi korkea aika nostaa "kansalaisten ja kansakunnan" pää pensaasta. Kaiken viisauden alku kun todella on tosiasiain tunnustaminen. Niihin kuuluu myös tarve edistää kansalaiskeskustelua ulkopolitiikan vaihtoehtoisista suunnista. Sitä taas emme saa sen paremmin vaikenemalla vaikeista asioista kuin jättämällä ne yksin "asiantuntijoiden" kabinettikeskustelujen varaan. Siinä sekä tietoisuus tosiasiain reunaehdoista että toiminnan vaatimuksista ja vaihtoehdoista kehittyvät.

Asiaan epäsuorasti liittyen kompastuin myös QUORAssa Hannu Monosen esittämään vastaukseen kysymykseen "What made the Finns at defending their country in the 1940s?" Hyvään ja perusteelliseen analyysiin pohjaavaan vastaukseen ja Tom Essenin esittämään kommenttiin oli helppo yhtyä. Toisaalta, väheksymättä lainkaan - päinvastoin - aikalaisten veteraaniemme ja päättäjiemme panosta kannattaa myös selkeästi tuoda esille, että selviämistämme aika pitkälti myös edesauttoi hyvä tuuri. 

Vallankaappaus Washingtonissa

Ei voi kuin ihailla. Hyvin on Trump omaksunut Stalinin, Hitlerin, Erdoganin,  Putinin ja jokaisen kunnon diktaattorin tavat ja toiminnan. Kolmessa vuodessa maailman rikkain suurvalta on saatu polvilleen.  Menossa on Yhdysvaltojen lopun alku.

Menossa on vallankaappaus. Tunnuksettomat Vihreät Miehet ovat jo kaduilla kuten aikoinaan Krimillä. Hiljaisina, kuten heidän pitääkin olla. Nämä lain ja järjestyksen presidentin puolustajat on kuljetettu joka puolelta Yhdysvaltoja Washingtoniin, puolustamaan vallananastajan linnoitusta. Muuri sen ympärille on jo rakennettu. Taas yksi vaalilupaus toteutettu, vaikkei maksajana olekaan Meksiko.

Ilmeistä on jo nyt, että toiminta on yksityiskohtaisen tarkasti suunniteltu ja tehokkaasti johdettu. Tällaista sirkusta ei helpolla saada nopeasti aikaan. Ei edes jenkkilässä.

Taitavat entiset presidentit ja kenraalit liian myöhään herätä havaitsemaan kuinka vaarallisesta pellestä Trumpissa on kyse. Niinhän siinä onnistuessaan aina on käynyt.

Toivon vuosi 2020

"Kun tulevaisuuden historioitsija rakentaa syy-seuraussuhteitaan, koronapandemia on ketjussa se syy. Tässä vaiheessa kukaan ei vielä tiedä, mikä on sen seuraus. Epätietoisuuden takia tilanne tuntuu nyt niin pelottavalta" Sattuma ja sähläys selittävät paljon. Niin selittävät mutta ei minua ainakaan pelota.

Herätin tämän blogini keskellä koronakriisiä ja siitä meille aiheutuvien seurauksien johdosta. Koronavirus ja Mario Draghi  Olen joutunut havaitsemaan elämäni aikana valitettavan usein milloin yhteisö, me kaikki ajaudumme kriiseihin. Eikä sen merkitystä tulevaan arkipäivään tunnuta tajuttavan, hyväksymisestä nyt puhumattakaan. 

Mielestäni tuolloin, siis maaliskuun lopulla ei tämän kriisin vakavuutta meillä Suomessa todellakaan vielä laajasti ymmärretty.  Siksi olinkin positiivisesti yllättynyt, kun havaitsin saaneeni tukijan ajatuksilleni. Helikopterirahaa vai koronabondeja. Vihdoin joku "ymmärtää" tilanteen vaatimukset. (Vuonna 1992 syksyllä olin kokenut saman keskusteltuani silloisesta tilanteesta Jaakko Kianderin kanssa.)

Mutta olihan se arvattavissa. Reseptinä tarjotaan leikkauksia ja verojen korotuksia. Vihriälän raportti nostaa esiin toimia koronakriisin hoitamiseksi: kiinteistöveron ja alvin korottaminen, polttoaineveron nosto, eläkekannusteiden poisto, lukukausimaksut Samaa vanhaa paskaa, samassa vanhassa paketissa. Se siitä "laatikon ulkopuolelle" suuntautuneesta ja luovasta ajattelusta. 

Jo varsinaisena blogaamiseni aktiiviaikana seurasin Jan Hurrin artikkeleita ainakin siitä lähtien kun vuoden 2010 kesän korvilla - herranjestas siitä on jo kymmenen vuotta - kirjoitin artikkelin Pankkijärjestelmä sanoi poks! Pelureiden Ponzi-pyramiidi. Nyt hän palautti mieleen taas perusasioita. Raha on velkaa, muuhun sitä ei ole sidottu. Kommentti: Jälkipolville perinnöksi jäävä velkataakka on harhainen myytti

16.03.2020 CNBCn Kelly Evans haastatteli Ian Bremmeriä, Eurasia Groupin perustajaa hänen ajatuksistaan siitä, miten coronavirus vaikuttaa USAn talouteen. Political response to coronavirus outbreak is dysfunctional. (Ilmeisesti törmäsin tähän YouTubessa aprillipäivän tienoilla?) Selväksi tuli ainakin, että kyseessä voi, varsinkin pitkällä aikavälillä olla yhteiskunnan perusteita ravistava kokemus. Ja niinhän siinä ilmeisesti, ja toivottavasti käykin. Meillä Ilta-Sanomat uutisoi nyt, noin kuukautta myöhemmin samasta asiasta. USA:ssa keskustellaan nyt vakavasti kansalaispalkasta ja työläisten oikeuksista – mullistaako koronakriisi amerikkalaisen yhteiskunnan?

Yhteisöllinen kysymys–vastaus-sivusto Quora  antaa kenelle tahansa mahdollisuuden esittää vastattavaksi mitä tahansa kysymyksiä. Kuka tahansa voi vastata. Hyödyllisyyden perusteella annettu palaute määrittää sijoituksen. Mielestäni harvinaisen perusteellisen ja monipuolisen vastauksen alla olevan linkin kysymykseen antoi Matti Mäkelin jo huhtikuun alussa, viimeisin päivitys 28.04.2020 
Millä tavalla luulet koronakriisin muuttavan yhteiskuntaa? Analyysi on kaiken lisäksi pitkä, printattuna 19 sivua, mutta varsin hyvin perusteltu; suosittelen. Ainakin itselläni se herätti monia mietteitä.

Monia vuosia sitten olen tallettanut kirjanmerkkeihin TED-luennon vuodelta 2013, joka jo silloin puhutteli. Chrystia Freeland: The rise of the new global super-rich. Se kertoi siitä taloudellisesta epätasa-arvon kehityksestä, jonka seurauksien herättämisessä koronavirus on ilmeisesti ollut parhaana mahdollisena katalyyttinä. Se oli jo aikana ennen Thomas Pikketyn läpilyöntiteosta Pääoma 2000- luvulla. 

Nyt olen sitten löytänyt uutta: The Collapse of the American Empire

Kävisikö ihmiskunnalle niin hyvin, että korona herättäisi havaitsemaan?

Jos töitä etsit, älä etsi

Luin juuri Hesarin artikkelin sosiologi Anssi Ylirönnin, 35 v. pitkittyneestä työnhausta. Kun itselläni on jonkinmoisia kokemuksia vastaavasta tilanteesta, mutta myönnettäköön monen vuoden takaa, ajattelin kommentoida.

Niitä kommentteja kyllä löytyy leegio, mutta ottaisin esiin vain mielestäni keskeisimmän. Suosittelen: lopeta työnhaku ja keskity löytämään yhteys muihin, mielummin muilta aloilta, samassa tilanteessa oleviin. Sen paremmin työnantajiin - pieniin tai isoihin, yksityisiin tai julkisiin - ei tulevaisuuttaan kannata rakentaa.

Itse työllistyin ns. Idea-projektin seurauksena. Siitä olen vuosien aikana montakin blogia tälläkin sivustolla kirjoittanut. Muutaman haun perusteella suosittelisin tutustumaan kahteen ensin löytämääni:

Hyviä kysymyksiä

Valtakunnan virallinen työtön

Tiedän, että nykyisessä korona-kriisissä yhteyden ja aktiivisen yhteistyön aikaansaaminen "vennonvieraisiin" on haasteellista jopa erittäin haasteelista, mutta haasteellista se oli silloinkin,  vuonna 1992 syksyllä. Enkä edes yritä väittää, että itselläni olisi idea, jolla se nykytilanteessa ratkaistaisi. Siitä olen kuitenkin vakuuttunut, että se on ratkaistavissa. Sen lisäksi siitä , että toiminta perinteisillä tavoilla, puhumattakaan luottamisesta työvoimaviranomaisiin, et tule koskaan muuta saavuttamaan kuin tukia.

Helikopterirahaa vai koronabondeja

Kumpia tahansa tai vaikka kumpiakin, mutta nopeasti. Kansainvälinen talous ei nappikaupoilla eikä tavanomaisin keinoin koronakriisin seurauksista selviä. Ei liioin ole todennäköistä että minkään yksittäisen valtion toimenpiteillä kriisin globaaleja vaikutuksia voitaisi kunnolla edes lieventää. Nyt on tehtävä dramaattisia, giganttisia ja nopeita ratkaisuja. Meidän tapauksessamme välineeksi tulevat EU ja EKP.

Hallituksen talouskriisiryhmää johtava Vesa Vihriälä ehdottaa, että Euroopan keskuspankki jakaisi kaikille jäsenmaille helikopterirahaa. Vesa Vihriälä thinks outside the box. Olen positiivisesti yllättynyt siitä, että kepulaistaustainen ekonomisti rohkenee katsoa totuutta silmiin. Tästä kriisistä ei tavanomaisin, perinteisin keinoin selvitä. Eikä meillä ole aikaa toistaa 2008 talouskriisin kiduttavaa kädenväätöä Kreikan velkojen vakuuksista.


Olenpa aihepiiristä aiemminkin kirjoitellut:

Koronavirus ja Mario Draghi

EU, EURO ja EUROBONDIT pelastavat Suomen

Rajat kiinni vaativat persut

Ja Hesariin:

Hakki soutaja
16.4. 12:59
Ilmoita asiaton viesti
Jos euro ja EU halutaan pelastaa on tässä konkreettinen tapa tehdä se. Riskinsä siinäkin, erityisesti sen aiheuttaman moraalikadon osalta, mutta viimeistään koronan aiheuttama globaali talouskriisi tuskin on muulla rauhanomaisella tavalla ratkaistavissa. Varsinkin, kun Euroopan perinteinen takuumies Yhdysvallat on hyvää vauhtia itsekin joutumassa kaaokseen. Sekä taloudellisesti, poliittisesti että yhteiskunnallisesti.

Sen sijaan 2008 kriisin jälkeiseen keskuspankkien aktiivisen rahan pumppaamisen kokemuksiin viitaten en oikein inflaation vaaraan jaksa uskoa. Sitä paitsi tavalla tai toisella kansainvälinen talous on saatava rivakasti käyntiin, jos rauhan maailmassa toivotaan säilyvän.

Rahan jaon kriteereistä ja reunaehdoista voidaan tosin keskustella, mutta tavalla tai toisella ihmiset on saatava kuluttamaan ja nopeasti.

Hallitus erosi, SoTe ei tämän hallituksen resepteillä valmistu. Jo oli korkea aikakin näin voida todeta.

Taas poliitikot ovat maksattaneet meillä veronmaksajilla neljä vuotta leikeistään asioissa, joiden ratkaisemisen olemme jättäneet heidän vastuulleen. Palkkoina kansanedustajille, heidän avustajilleen maksettu ja puolue- ja muina tukina erilisille intressenttiryhmille kulkeutuneet verorahat ovat kuitenkin pientä sen rinnalla, että toista kymmentä vuotta valmisteltua hallintoremonttia ja sosiaali- ja terveysuudistusta ei taaskaan saada aikaan. Huolestuneena katse kääntyy epäilykseen koko tasavaltaisen, demokraattisen toimintamallin kykyyn tehdä merkittäviä, kehittäviä ja uudistavia ratkaisuja.

Toivoa sopii, että haastatteluissa tänään esitetyt mielipiteet siitä, että tähän mennessä tehdyistä SoTe-valmistelluista suuri osa - ellei peräti suurin osa - voidaan tarvittaessa käyttää hyväksi edessä joka tapauksessa olevan työn pohjana. Se taas on kiinni vaalien tuloksesta ja sitä seuraavasta poliittisesta tahdosta. Ja niiden jälkeen; mikään ei muutu. Puolueiden vahva asema lainsäädännössä takaa, että ideologinen vastakkainasettelu ja kansalaisten todellisten asioiden pyörittely jatkuu.

Kuitenkin, Suomi tarvitsee välttämättä poliittisen järjestelmän rukkaamisen, SoTensa, maakuntahallintonsa ja pari muutakin kehitysaskelta.  Niistä kirjoitin viimeksi noin kuukausi sitten.

http://eaglesflysingly.blogspot.com/2019/02/hyvinvointivaltion-madonluvut.html

Tärkeintä olisi kuitenkin äänestäjäkunnan valveutua. Toimimalla samalla taavalla kuin tähänkin asti, mikään ei politiikassa muutu. Ei edes puoluetta vaihtamalla. Sama meno jatkuu vaalikaudesta toiseen. On äänestettävä tavalla, joka osoittaa puolueille, siis puolue-eliitille ja kansanedustajille, että heiltä vaaditaan tuloksia. Heidät on saatava pelkäämään kansalaisten kapinaa. Siihenkin on olemassa yksinkertainen keino. Se on JOKU MUU. (Linkki perustuu kuntavaalien kokemuksiin, mutta käsittelee ainoaa rauhanomaista , äänestäjälle mahdollista laillista keinoa nopeasti vaikuttaa poliittisen järjestelmämme kehittämiseen.) Lisäperusteluna vaikkapa

http://eaglesflysingly.blogspot.com/2010/05/nukkuvien-puolueen-hypetysta.html

Suomalaiset ovat tyhmiä

Vai pitäisikö sanoa, että suomalaiset on tyhmiä? Oli miten tahansa, kun nyt olemme saaneet ihan riittävästi kehuja onnellisuudestamme, koulutuksemme laadusta, korruptiomme vähäisyydestä ja ties mistä herättäisin kysymyksen. Mitä nuorisomme todella tietää menneestä?

https://www.youtube.com/watch?v=GoUSx7RF-28&start_radio=1&list=RDGoUSx7RF-28&t=669

Omien havaintojenien mukaan, eivät juuri paljon enempää kuin jenkki-verrokkinsa tuossa tobee kavalkaadissa.. Tästäkö meidän pitäisi olla ylpeitä? Tästäkö meidän ei pitäisi kantaa huolta?

Ps.

Tämä kaiken sen "huolen" tilalle, jota kannamme ilmastonmuutoksesta, fasismin noususta, veroparatiiseista, sotesta ja demokratiamme toimuvuudesta?

.

Hyvinvointivaltion madonluvut

Valtionvarainministeriön madonluvut on taas julkaistu. Terveen julkisen talouden - kestävyysvajeen poistamisen - tavoitteiksi asetetaan tulevalle hallitukselle, koostuipa se keistä tahansa

2 miljardin leikkaukset tai veronkorotukset vuosina 2020 - 2023 (ilmeisesti kunakin vuonna?), 

2 miljardin positiivinen vaikutus julkisen talouden kestävyysvajeeseen syntyisi luomalla 100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä ja 

3 miljardin säästöt sosiaali- ja terveysuudistuksen avulla tavalla tai toisella  2020-luvun loppuun mennessä. 

Näin julkisen talouden kestävyysvaje pienenisi 7 miljardia ja voisimme kaikki taas vaipua itsetyytyväisyytemme uneen.

Ehdotukset, vai pitäisikö sittenkin sanoa ohjeet- vaiko peräti vaatimukset - on tehty puolueille, tulevien hallitusneuvottelujen pohjaksi. Edessä olevien eduskuntavaalien asetelmiin ne tuskin vaikuttavat, ne kun eivät lupaile sellaista minkä pohjalla mikään puolue uskoisi voivansa voittaa.

Millä tavalla leikkauksia tultaisi tulevaisuudessa tekemään on helppo arvata, kun kokemusta on monilta vuosilta. Eli viedään niiltä, joilla ei edelleenkään liikoja ole. Nyt uutta painotusta saadaan siirrettyä eläkeläisten kasvavalle määrälle. 

Kuten virkamiehetkin vakuuttavat tietävänsä, veronkorotuksiin meillä ei juurikaan ole varaa.

100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä on lähinnä hyvä toive kun näkyvissä jo nyt - kovin lyhyeksi jääneen kasvukauden jälkimainingeissa - on mm. maailmantalouden kääntyminen vähintäänkin taantumaan, globaalin kauppasodan merkit, keskeisten vientimaittemme jo alkanut laskukausi, kehittyvien maiden osaamisen jasen seurauksen kilpailukyvyn kasvu, brexit ja siihen verrattavissa olevien kauppasopimusverkkojen rapautuminen sekä kotimaan julkisen sektorin kiihtyvä tarve vähentää henkilöstön määrää kestävyysvajeen korjaamiseksi.

SoTe-uudistus tarvitaan mutta on itsestään selvää, että nykyisillä eväillä sen säästöt eivät tule toteutumaan. Todennäköisempi tulema on 3 miljardin lisäkulut. Ellei sitten anneta koko järjestelmän rapautua yksityistämällä koko paska kertaheitolla. Jo ajatusrakennelma, että julkisen sektorin tasolla yhden uuden 18- osaisen hallintotason lisääminen valtion ja kuntien rinnalle voisi tuoda merkittävää säästöä on lähinnä säälittävä. Hallintoa ei tarvita lisää kun eentistäkin on liiankin kanssa. 

Tämän blogin aktiivivuosina kirjoittelin aika ajoin käsityksiäni siitä mitä hallitusohjelmissa tarvittaisi. Niistä joitakin löytyy kirjoittamalla tämän blogin hakukenttään Hallitusohjelma. Aika on vaihtunut, ja painotukset varsinkin koulutuksen ja kehittämisen osalta ovat muuttuneet, mutta alla yksi mahdollinen ehdotus.

1. Kunnallisen itsehallinnon muuttaminen maakunnalliseksi itsehallinnoksi, tavoitteena muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.


2. Neljän pääkaupunkiseudun kunnan yhdistäminen yhdeksi metropolikunnaksi siten, että muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.


3. Korkeakoulujen, siis kaikkien yliopistojen, korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen karsiminen 5% vuodessa, seuraavat 5 vuotta siten, että aloituspaikkoja vähennetään. Opiskelua kehitetään siten, että kaikille yhtenäistä yleisopiskelua seuraa erikoistumisopinot ja sitä mahdollinen tutkijakoulutus. Opintojen jatkamisen kriteerit laaditaan sellaisiksi, että ne vastaavat Suomen yhteiskunnan tarpeita ja kantokykyä. Ammatillista osaamista prioritoidaan.


4. Julkisen sektorin rekrytointikriteerien muuttaminen siten, että edellä kuvattu muutos tarjonnan määrässä huomioidaan. Periaatteena vaikkapa 40 opintoviikon karsiminen kustakin virasta.


5. Julkinen puoluetuki, sisältäen kaikki julkisen sektorin kontrollissa olevat yksiköt, laitokset, yhteisöt ja yritykset kielletään lailla. Puolueiden rahoitus muutetaan yksityisen, puolueiden johtaman rahaston tehtäväksi. Rahastoon saa lahjoittaa verovapaasti kuka tahansa. Puolueet jakavat varat vuosittain eduskunnassa edustettuina olevien puolueiden saaman äänimäärän suhteessa. Rahaston pesämunaksi siirretään 5 vuoden puoluetukia vastaava rahamäärä, eikä 5 vuoden siirtymäkauden aikana saa jakaa vuosittain kuin enintään ½ vuotuisesta pesämunasta ja koko kerätty vapaaehtoisten lahjitusten määrästä.


6. Kansanedustajan edustamisoikeus rajoitetaan kahteen kauteen. Hallituksen jäsen ei voi samalla toimia kansanedustajana eikä kansanedustaja kunnanvaltuutettuna. Varamiehet tilalle koko vaalikauden ajaksi.


7. Eduskunnasta riippumattoman perustuslakituomioistuimen perustaminen. Perustuslain noudattamisen valvonta, erityisesti 29§ noudattamisen sanktiointi ja valvonta.


8. Puolueiden ”rahamassien” ja suojatyöpaikkoja tarjoavien yhteisöjen (nuorisosäätiöt, vanhuussäätiöt, yleishyödyllinen rakentaminen ja rakennuttaminen, vammaistyö, kansalaisopistot, jne. jne.) varojen konfiskointi ja niitä lähellä olevien yhteisöjen muuttaminen yleishyödyllisiksi siten, että yksittäisten puolueiden ja heitä edustavien puolueiden oma intressi niihin katkaistaan. Päällekäisyydet poistetaan.


9. Lakien ja "politiikkojen" vaikuttavuusarviointi on saatava pakolliseksi jo ennenkuin lait säädetään. Liian usein erilaisten alue-, investointi, elinkeino-, innovaatio-, jne. tukien ja alue-, kieli-, maahanmuutto-, korkeakoulu-, jne. politiikkojen toimeenpanon vaikutuksista ja niiden "kilpailutuksesta" ei ole nimeksikään tietoa. Päätöksiä ei saa enää tehdä mutu-perusteilla, kuten meillä on tavattu tehdä.


10. Yrittäjyyttä edistetään siten, että alkaville yrittäjille ja nykyisille 1 henkilön yrityksille myönnetään ensimmäiseksi viideksi vuodeksi mahdollisuus ilmoittautua alv-verovelvolliseksi vasta kun vuosittainen liikevaihto ylittää 30.000 euroa. Oikeus on henkilö- ja yhtiökohtainen. Järjestelyn edellytyksenä on sen 5 vuoden aikana yrittäjän, enintään alan ammattilaisen mukainen palkka ja mahdollisten voittovarojen rahastoiminen yhtiön käyttöön.

Seurauksena saattaisi demokraattinen markkinatalouspohjainen hyvinvointivaltio olla vielä pelastettavissa.





  

Isänmaan parturit kansanvaltaa korjaamassa

Joskus, hyvin kauan sitten kirjoitin aiheesta Hyssälän hössötys.  Se Liisa Hyssälästä. Jouni Backmanista ei sivustollani paljoa näy, selkeimmin kuitenkin artikkelissa Kovin on meitä moneksi... Kummastakin artikkelistani saa kuitenkin käsityksen tavastani arvostaa näitä kahta valtioviisasta. 

Nyt he yhdessä ovat suomalaisen kansanvallan pelastamisen kimpussa. Kaksi entistä ministeriä teki raportin kansanvallan korjauksista: Vaalibudjeteille katto, kansanedustajille mahdollisuus äänestää etänä. Heidän perusväitteensä on, että Suomen menestystarina hiipuu, ellei kansanvallan rakenteita uudisteta. Heidän visionsa on Kansanvallan peruskorjaus. Tarvetta en todellakaan kyseenalaista.

Kyseisen työpaperin tiivistelmä tuo esille toiminnan 7 painopistealuetta, yksilöiden niiden osalta Nykytilan, Tavoitetilan ja Toimenpiteet. Painopistealueina todetaan.

• Kansanvallan tila
• Päätöksenteon puitteet
• Puolueet
• Eduskunta
• Valtioneuvosto
• Ilmiöpohjaisuus
• Ministeriöiden alainen hallinto

Olen vakuuttunut, että kyseinen julkaisu, asianmukaisesti painettuna kuluu hiirenkorville puolue-eliittimme työteliäissä käsissä kansanvaltaamme pelastettaessa. 53 toimenpidesuosituksen määrä kyllä panee miettimään, josko peruskorjauksesta näillä eväillä tulee, vanhaa sanontaa lainaten "ei lasta ei paskaa".

Epäilyksen innoittamana käväisin myös omassa arkistossani, kansanvalta eli demokratia kun on ollut yhtenä kirjoitteluni keskeisenä teemana sen alusta alkaen. Hakusanana demokratia. Jo toisesta artikkelista pääsin kiinni 27. 3. 2012 artikkelissa esittämääni analyysiin kansanvaltamme tilasta artikkelissa Kansalaiset vaativat sekaantumisvapautta?

Helpottaakseni lainsäätäjänä toimivien puolueittemme edustajien raskasta työtaakkaa liitän alle luettelon tärkeimmistä konkreettisesta muutoksista. 

Seuraavilla muutoksilla pääsisi hyvään alkuun:

1. Perustuslain 29§ tulkinta ja rikkomisen sanktiointi.
2. Puolueiden merkityksen supistaminen vaali- ja samanmielisten yhteydenpito-organisaatioksi.
3. Nykyisen julkisista varoista puolueiden itselleen päättämän puoluetuen kriminalisointi.
4. Puhtaasti yksityiseen, vapaaehtoiseen rahoitukseen perustuvan rahoitusmallin toteuttaminen demokratian turvaamiseksi ja vaikkapa puolueiden toiminnan rahoittamiseksi.
5. Puolueiden nyt jo itselleen ja lähipiirilleen haaliman omaisuuden kansallistaminen ja soveltuvin osin yksityistäminen
6. Yksittäisen ehdokkaan tukijan vaalirahoituskaton (1700 euroa) ja ilmoitusvelvollisuuden ulottaminen koskemaan myös puolueita.
7. Oikeuskanslerin ja perustuslakivaliokunnan tehtävien sisäisen ristiriitaisuuden poistaminen perustamalla puolueista ja siis eduskunnan päätöksestä irrallinen, itsenäisesti toimiva "perustuslakisyyttäjänvirasto" ja perustuslakituomioistuin

Eikä toimenpiteitä ole seitsemää enempää. Kunhan nämä saadaan toteutettua voi Eduskunta ihan huoleti siirtyä noihin Hyssälän ja Backmanin hienosti yksilöimiin toimenpiteisiin. 

Kuten alussa totesin, tarvetta kansanvaltamme peruskorjaamiseen en todellakaan aseta kyseenalaiseksi. En enää moneen, moneen vuoteen. Enkä varsinkaan nyt; kuten PohjanPoika kommentissaan totesi "Ei tarvitse olla kovin etevä ennustaja jos toteaa, että se mitä USA nyt, sitä Eurooppa huomenna." Tähän remonttiporukkaan sen sijaan yhtä paljon kuin Isänmaan partureihin. 

Nato uudisti uhkakuvaansa Venäjästä

NATOn puolustusministerit kokoontuivat Brysselissä keskiviikkona. Ainakin päivälliselle taisivat kutsun saada myös NATOn tehostetun kumppanuusohjelman osallistujamaiden, ainakin Suomen ja Ruotsin puolustusministerit sekä EU. Päivällisellä varmaan keskusteltiin sekä ajatuksista EU:n puolustusyhteistyön kehittämisestä, Naton ja EU:n pyrkimyksistä lisätä yhteistyötään, sotilaallisen liikkuvuuden kehittämisestä eli erilaisten rajaesteiden poistamisesta raskailta kuljetuksilta ja erityisesti NATOn nyt uudistetusta Venäjän uhkakuvasta.

Hesari uutisoi jälkimmäisestä mm. seuraavasti:

”Natossa on huomattu, että Venäjän suunnittelussa sen länsiraja on yhtä sotanäyttämöä aina arktisilta alueilta Mustallemerelle”, kertoi puolustusasiantuntija, joka kuvaili meneillään olevaa muutosta nimettömänä esiintymisen ehdolla.
Neljä vuotta sitten länsi vuorostaan reagoi Venäjän Ukrainassa käynnistämiin voimatoimiin kohentamalla omia valmiuksiaan alue kerrallaan, kuten esimerkiksi Itämeren alueella

NYT Natokin puhuu ”koko sotanäyttämön lähestymistavasta” ja ”laaja-alaisesta sodankäyntikyvystä”.

Kun Suomen puolustus ja NATO eri yhteyksissään on ollut monien blogi – artikkeitteni aiheena, päätin nyt hiukan aiempaa tarkemmin tukia mikä tuo NATOn ja Venäjän raja-alue, siis tuo potentiaalinen ”koko sotanäyttämö” oikein on. Olihan tuossa edellä linkitetyssä artikkelissa hieno karttakin.

Yllätyksekseni havaitsin, että yhtenäistä rajaa yksittäisillä NATOn jäsenvaltioilla ja Venäjällä oli vain 703 km (naapureina Norja, Viro, Latvia), vaikka koko Venäjän länsiraja mittaa 4578 km. Eli vain 15 %. Toki, jos huomioon otetaan lisäksi Kaliningradin alue, se kasvattaa kumpaakin lukua vielä 433 km (naapureina edellisten lisäksi Liettua ja Puola).

Venäjän suurimmat naapurit (Ukraina ja Suomi, NATON kumppaneita vaan ei täysjäseniä) vastaavat yhteensä 2916 km:stä (64 %).

NATOn jäsenmaiden itärajat – oikeammin ehkä Venäjään suuntautuvat rajat – ovat yhteensä 3319 km (Norja, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Unkari, Romania plus sen raja Moldovaan). Plus Kaliningrad.

Jos Valko-Venäjä lasketaan ”osaksi” Venäjää, mitä sotilassopimuksen perusteella voi ehkä perustella, olisi näin muodostuva Venäjän länsiraja pituudeltaan 5419 km. NATOn varsinaisilla jäsenillä olisi tällöin yhteistä rajaa siihen 3319 km (Norja, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Unkari, Romania). Kun siihen lisätään NATOn kumppanien rajat puhutaan jo 5419 km:stä, eli NATO-kokonaisuus on Venäjä/ValkoVenäjän naapuri koko rajan osilta. Plus Kaliningrad.

Ei siis välttämättä kovinkaan suuri ihme, että Putler ylläpitää jatkuva konfliktia Ukrainassa, eikä katsele hyvällä Suomen valumista entistä tiiviimmin kohti NATOa. Saapas nähdä miten hän reagoi tämän viikon edellä mainitun Nato tapaamiseen ja tänään alkavaan Münchenin kokoukseen. Jälkimmäisessä hän aiemmin on kyllä tehnyt kantojaan selväksi.

Aina Neuvostoliiton romahtamisesta alkaen EUn NATO-jäsenvaltiot, etunenässä Saksa ovat supistaneet puolustustaan ja puolustusmenojaan. Ei liene ihme, että jenkit eivät enää halua vain katseella seurata euroopalaista kohellusta Euroopan puolustuksen osalta. Ei ole ensimmäinen kerta. Eikä aiheeton. Ennemminkin maksajan ”puheenvuoro”.

Sitä Eurooppa saa mitä on tilannut. Toisaalta; taas kerran kantavana ajatuksena läpi näkyy kansallinen intressi: nyt muodossa Make America Great Again. USAn talous aiotaan ilmeisesti nostaa edistämällä maan sotateollisuuden tilauksia Euroopasta. Ja onhan siitä pitkäaikaista hyötyä myös kilpailun vähentymisessä, mutta jenkkien kannalta ehkä lyhytnäköistä kumminkin.

Liitän tähän alle valikoiman linkeistä hakusanoilla puolustus ja Nato löytämistäni aiemmista kirjoituksistani, omalla blogillani vuosien varrelta. Sikäli jos kiinnostaa.

1. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2015/03/ala-koskaan-ala-milloinkaan-ala-missaan.html
2. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2016/07/se-siita-natosta-ja-eusta_23.html
3. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2016/10/turvallisuutemme-keskeisimmat-haasteet.html
4. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2015/03/putinin-kolme-ongelmaa-suomi-suomi-suomi.html
5. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2016/11/trump-kaantaa-selkansa-natolle.html
6. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2014/06/onko-talvisodan-syttymisen-syy-yha.html
7. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2014/05/nato-ei-pysty-huutoonsa-vastaamaan.html
8. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2014/04/shakki-ja-matti.html
9. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2012/11/islantiin-natoon-kumpaankin-vai-ei.html
10. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2012/10/puolustuksemme-kolme-suurinta-uhkaa.html
11. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2012/06/putinin-veti-makarovin-kotelosta.html
12. http://eaglesflysingly.blogspot.com/2012/03/tarvitsemmeko-me-tallaiset.html
13. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2009/07/kommentti-putinin-munchenin-karvistelyyn.html
14. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2008/12/eun-yhteinen-puolustus-my-foot.html
15. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2008/09/talvisota-oli-nelikymppisen.html
16. http://eaglesflysingly.blogspot.com/2007/09/ystavani-ei-vastannut.html
17. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/03/paita-polkylle-ja-heti.html 
18. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/02/putin-ja-isovenalainen-itsetunto_1.html 

Poliittisen polarisaation rapauttavasta vaikutuksesta

Lukaisinpa juuri vihapuuheen ja valehteluviestien vaikutuksista mielenkiintoisen jutun, joka alla. Ei liene ihme, että se käsittelee USAa ja, kaikkien valehtelu-uutisten isää, Donald Trumppia. Koska englantia tunnutaan hinguttavan jo yhdeksi kaupunkiemme viralliseksi kieleksi ja varmaan kohta Suomenkin ajattelin tehdä itselleni elämän helpoksi ja käyttää tietoteknologian käyttööni luomaa välinettä, copy -pastea. Tuskin sen julkaisemisesta kopiostokaan syyttää voi, koska juttuni pointti on toinen. Sama kehitys toimii varmaan jo meilläkin. Suomessa.

A daily newsletter that explores where the world meets Washington. Not on the list? Sign up here.

Edited by Max J. Rosenthal and Ruby Mellen

BY ISHAAN THAROOR     'Fake news' and the Trumpian threat to democracy When President Trump addressed the World Economic Forum in Davos last month, his jabs at the “nasty,” “vicious,” “fake” media earned him audible groans and hisses  — even from some non-American reporters in the room. It may have been a new experience for them, but journalists in the United States have become rather depressingly inured to Trump's diatribes. That wasn't always the case. “At the end of 2016, 'fake news' had a clear meaning . It referred to stories that were fabrications — the Clinton Foundation paying for Chelsea Clinton’s wedding  or a child sex ring run out of a D.C. pizza shop ,” noted The Washington Post's Fact Checker . “The phrase was popularized after Google, Facebook and Twitter vowed to eliminate the phony content that some have speculated helped tilt the 2016 election in Donald Trump’s favor.” But, starting early in his presidency , Trump seized upon the words “fake news” and shaped them into a cudgel he incessantly wields. He has routinely tweeted against the “fake news” media when it has the temerity to fact-check a multitude of erroneous claims  he has made; doled out “fake news” awards to outlets whose coverage he thinks is helplessly biased against him; and looked on as a series of autocrats and strongmen abroad aped his rhetoric, invoking “fake news” to argue away documented reports of ethnic cleansing , torture and war crimes . A new study, though, restores a bit of clarity to what “fake news” actually represents. Researchers at Oxford University's Internet Institute spent 18 months identifying 91 sources of propaganda  from across the political spectrum on social media, which spread what they deemed “junk news” that was deliberately misleading or masquerading as authentic reporting. They then did a deep analysis of three months of social media activity in the United States, studying 13,477 Twitter users and 47,719 public Facebook pages that consumed or shared this fake news between November 2017 and January 2018. What they found was a profound imbalance. “Analysis showed that the distribution of junk news content was unevenly spread across the ideological spectrum,” the institute said in a news release . “On Twitter, a network of Trump supporters shared the widest range of junk news sources and accounted for the highest volume of junk news sharing in the sample, closely followed by the conservative media group. On Facebook, extreme hard right pages shared more junk news than all the other audience groups put together.” Right-wing critics of mainstream media in the United States would likely recoil at this characterization and point to what they see as anti-Trump hysteria in mainstream or liberal outlets. But the study shows there is no symmetrical equivalence. “We find that the political landscape is strikingly divided across ideological lines when it comes to who is sharing junk news,” said Oxford researcher Lisa-Maria Neudert in a statement . “We find that Trump supporters, hard conservatives and right-wing groups are circulating more junk news than other groups.” The phenomenon is not limited to the United States. Late last year, a team of German researchers at Hoffenheim University created a fake far-right news site  that shared fabricated, sensationalist stories on Facebook about refugees and immigrants. These pieces reached thousands of far-right supporters in Germany, many of whom recirculated the stories. It reflected the willingness of people in ideological echo chambers to believe what they want to believe rather than check or evaluate sources. It also exposed a problem with social-media sites such as Facebook and Twitter, which critics have lambasted as not doing enough to curb the scourge of fraudulent content and “bots” that amplify fake news. “It was striking that our Facebook profile was never questioned — not by Facebook, that is, the institution itself, nor by other users,” said Wolfgang Schweiger, the lead researcher in the project, to the BBC. Studies like this and the Oxford Internet Institute investigation may add to the pressure on tech companies  to do better at fighting misinformation spread through their platforms. Facebook and other companies are working to better identify fake accounts and stem the damage they might cause. In Italy, Facebook has contracted a team of independent fact checkers  to monitor and debunk fake news ahead of elections next month. On Tuesday, Facebook agreed to a similar arrangement with Mexico's National Electoral Institute . A model of a new fact-checking feature being introduced on Facebook in Italy to safeguard the country's parliamentary elections on March 4. (Facebook) But while social media may help reinforce tribal divisions, the “fake news” moment reflects a deeper, intensifying polarization in the United States and elsewhere, one that predates Trump's political rise or even the era of social media as a prime vehicle for delivering information. As Vox's Matt Yglesias writes in a gloomy essay on the prospect of a looming crisis in American democracy , the country's political system is being fundamentally weakened by intensifying ideological divisions. Those gaps have made compromise more difficult and emboldened presidents to expand their executive powers. “Over the past 25 years, it's set America on a course of paralysis and crisis — government shutdowns, impeachment, debt ceiling crises, and constitutional hardball,” Yglesias wrote. “Voters, understandably, are increasingly dissatisfied with the results and confidence in American institutions has been generally low and falling. But rather than leading to change, the dissatisfaction has tended to yield wild electoral swings that exacerbate the sense of permanent crisis.” In this climate, the proliferation of “fake news” — and the arguments over it — are a mark of a dangerous political degradation. For Trump, it serves as an extension of the same demagogic mind-set that saw him labeling Democrats who did not clap during his speech as “un-American” and “treasonous.” Analysts point to how such unravelings led to coups and chaos  in countries as disparate as Chile  and Turkey . “Some polarization is healthy, even necessary, for democracy. But extreme polarization can kill it. When societies divide into partisan camps with profoundly different worldviews, and when those differences are viewed as existential and irreconcilable, political rivalry can devolve into partisan hatred,” wrote Harvard political scientists Steven Levitsky and Daniel Ziblatt , authors of the new book “How Democracies Die.” “Parties come to view each other not as legitimate rivals but as dangerous enemies. Losing ceases to be an accepted part of the political process and instead becomes a catastrophe.” Yllä olevan artikkelin julkaisin, "toisella" otsikolla ensin https://senioritsomessa70plus.blogspot.fi/. Hakki