Poliittinen korruptio voi Suomessa edelleen hyvin?

YLE - Kohtuuhintaiset nuoriso­asunnot päätyivätkin asunto­sijoittajille Eivät poliitikot ilmeisesti hevillä opi ja niiden nuorisojärjestöt kulkevat teit isäin astumaa. Vai ovatko nuorisojärjestöt vain kehittyneet poliittisten toimintatapojen ammattikorkeakouluiksi? 

Nuorisosäätiö - jupakka noin kymmenen vuoden takaa tulee auttamatta mieleen. Se   kohdistui lähinnä Keskustan Matti Vanhasen ja Antti Kaikkosen johtamaan Nuorisosäätiöön. Siinä paloi yhteiskunnan rahaa roppakaupalla. Oppinako poliittista pohjaa laajennettiin? 

Nämä nyt puheena olevat vuokratalot on rakennuttanut Nuorisoasuntoliitto (NAL), Se on perinteikäs, poliittisiin nuorisojärjestöihin kytkeytyvä yhdistys. 1970-luvulla perustetun liiton jäseniin kuuluu kokoomuksen, keskustan, sosiaalidemokraattien ja vasemmistoliiton nuorisojärjestöjä.

Kymmenen vuotta sitten avainkäsitteiksi taisivat nousta Kehittyvien Maakuntien Suomi ja tuppeen sahatut, sittemmin kyllä kadonneet, laudat. 

Sodan naamioiden riisumisesta arvopohjaiseen realismiin

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö lausui kuuluisan kommenttinsa "Nyt naamiot on riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät" Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Silloin elettiin helmikuun 24. päivää 2022. Sitä oli Venäjän presidentti Vladimir Putin pohjustanut pitkällä tiedotteella, lausunnolla tai perustelulla televisiossa kello 5 aamulla Moskovan aikaa.

Eurooppa, Yhdysvallat ja muu maailma heräsivät uuteen aikaan. Euroopassa alkoi ”strateeginen erikoisoperaatio", jonka kestoksi Putin arvioi vain päiviä tai korkeintaan muutamia viikkoja. Tällä hetkellä ollaan 1385. päivässä ja lähestytään hyvää vauhtia Neuvostoliiton ”Suuren Isänmaallisen sodan” 1417 päivän kestoa. Neljää kurjuuden ja kunnian vuotta raa´an sotilaallisen hyökkäyksen kohteelle – Ukrainalle.

Kun USA julkaisi vuoden 2025 Kansallisen Turvallisuuden Strategian se tapahtui julkistamalla koko 33 sivuisen julkaisun hallinnon nettisivuilla sen suuremmitta kommenteitta ja dramatiikkaa torstaina 4.12.2025. Sen vaikutus muuhun maailmaan ja varsinkin EUhun, Eurooppaan ja eurooppalaisiin tulee ilmeisesti olemaan Putinin aloittamaa toista ”NeuvostoVenäjän Suurta isänmaallista sotaa” vakavammat ja pitkäaikaisemmat.

Ohessa muutama linkki reaktioihin maailmalla:

Trump’sStrategy Shocks Europe And The World | News Round-Up

HowTrump’s Security Strategy Destroys The Old World Order

NewU.S. security strategy calls for regime change in Europe

Saulin ajoista maailmalla ja meilläkin on muuttunut paljon. Olemme liittyneet NATOon ja yhteistyömme liittokunnan ja sen muiden jäsenten kanssa jatkaa kiinteytymistään. Olemme esimerkiksi osana JEFiä ja meillä on Yhdysvaltojen kanssa erillinen DCA-sopimus.

On meillä uusi Tasavallan Presidenttikin, nyt hän on Göran Stubb. Vajaan vuoden kestäneen toimikautensa aikana hän on ehtinyt olla monessa mukana alkaen golfkisoissa Donald Trumpin joukkueessa, sopimassa USAn kanssa 11 jäänmurtajan aiesopimuksesta, neuvotella Ukrainan tukemisesta halukkaiden koalition osana jne. jne. ja hän on nyt kuulemma Euroopan 13. merkittävin valtionpäämies. Tämän tavallisen tallaajan mielestä hän on osoittautunut hyväksi valinnaksi.

Stubb on osoittanut Suomen ulkopolitiikan ohjenuoraksi arvopohjaisen realismin, joka pyrkii tasapainottamaan Suomen prusarvojen puolustamisen ja pragmaattisen, kansallisiin etuihin pohjautuvan ulkopolitiikan. Tosin kriitikoiden mukaan käsite voi olla niin laaja, että sen avulla voidaan lopulta perustella mitä tahansa ulkopoliittisia ratkaisuja tilanteen mukaan painottamalla joko arvoja tai realismia. Miten se siis eroaa jo kokemastamme reaalisosialistisesta suomettumisesta tulee USAn Turvallisuusstrategian myötä ehkä tarkemmin nyt testattua.

Lisäys kello 17.00

PS.

Vai olisiko tässä kaikessa kysymys vain Trumpin pakkomielteisestä tavata yrittää irroittautua jatkuvasti jylläävästä Epstein-skandaalista, joka uhkaa tuomita hänet pedofiiliksikin? 

On the US "peace deal" for Ukrain

My friend Matti Karvinen sent me his summary of the weekend trip of real estate developers/-investors to the Kremlin to meet with Putler. Since I largely agree with him, I am publishing it in three languages: Finnish, German and English. I admit to have included a few of my own views that arose in the stream of consciousness.

The negotiation trip of Wittkof and Kushner to Moscow has ended. And as expected, no results.

The fact is that Russia does not want peace or a ceasefire, but the complete subjugation of Ukraine. Now Donald Trump announces that he will completely stop financial aid to Ukraine. In other words, he is putting pressure on the victim of war and supporting the aggressor. The Russian attack four years ago is a completely indisputable matter, and so is Russia's goal to change borders through war, contrary to what it approved in the OSCE.

I see it this way, and so do all my family and acquaintances:

 In return for Ukraine giving up its nuclear weapons in 1994, it has or at least had security guarantees from the US, Britain and Russia. What has happened in Ukraine in 2014 and since is unequivocally a betrayal by the security guarantees given by Russia, the US and the UK. The US would have had the resources to stop Russia, but Presidents Obama, Biden and Trump betrayed Ukraine. And England has not fulfilled its commitment either.

 The EU's passivity and the under-measured aid to Ukraine in relation to its needs are irresponsible, short-sighted and morally shameful. In total, the support of the economically huge EU member states to Ukraine has been 0.1% of GDP! In response to Trump's intimidation to abandon NATO, they were ready in an instant to increase NATO's defense spending to 5% of GDP. Some of it could justifiably be invested in assisting Ukraine.

Despite the shortcomings of its own democracy, Ukraine is fighting against totalitarianism and for European democracy, freedom and equality. If its subjugation can be prevented, Ukraine can and will be able to begin developing into a Western European democracy.

 The goals of Russia’s staatsraison and military strategy have been openly presented by Putler, several leading Russian politicians and the press. It is quite clear that the goal is to continue the conquests in the coming years and use them to restore the geopolitical dominance of the Soviet era. The time horizon most often presented by researchers is five years.

 The EU’s bickering, cowardice and submission will mean the disintegration of the EU and NATO in the future. Russia and the USA are acting as disintegrators. Disintegrating NGOs, parties and entire states have already been created within the EU with Russian money and US support. In this disintegration and the future division agreed upon by Russia and the USA, Finland and, for example, Germany would apparently end up on different sides in the same way as in the Molotov-Rippentrop Pact signed by the Soviet Union and Nazi Germany in 1939.

 To get through this war without losing and surrendering to Russia, Ukraine needs money, weapons, ammunition, intelligence assistance and soldiers. The EU has enough of all of these or can get them with money. The money can be obtained either from the €200-300 billion of Russian money that is frozen in Belgium or by taking out a joint loan for the EU. The importance of money is best illustrated by the fact that €100 billion would be enough to recruit 100,000 mercenaries for years.

If this aid to Ukraine is decided, it will guarantee peace for Europe for decades. At the same time, the EU will also be saved, and it will find its purpose, self-respect and soul again.

 At least we Finns are not ready to sell our liberal democracy based on equality, the rule of law and broad civil liberties, like Trump's USA, for some Yankee construction projects and other deals in Russia. The memories of the Winter and Continuation Wars and the dark period of Finlandization are still vivid in our minds.

Ukrainan "rauhanneuvotteluista"

Ystäväni Matti Karvinen lähetti luettavakseni yhteenvetonsa kiinteistöjalostajien/ -sijoittajien viikonlopun toivioretkestä Kremliin Putleria tapaamaan. Kun itse olen hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä julkaisen sen kolmella kielellä: suomeksi, saksaksi ja englanniksi. Olen liittänyt mukaan muutamia tajunnan virrassa syntyneitä omiakin näkemyksiä.

Wittkofin ja Kushnerin neuvottelumatka Moskovaan päättyi. Ja kuten odotettiin  Ei tulosta.

Fakta on, ettei Venäjä halua rauhaa tai aselepoa vaan Ukrainan täydellistä alistamista. Nyt Donald Trump ilmoittaa lopettavansa kokonaan rahallisen avun Ukrainalle. Eli hän painostaa sodan uhria ja tukee hyökkääjää. Venäjän hyökkäys neljä vuotta sitten on täysin kiistaton asia, ja samoin on Venäjän tavoite muuttaa rajoja sodan avulla ETYKssä hyväksymänsä vastaisesti.

Näen asian seuraavasti, ja samoin tilanteen näkevät kaikki perheeni jäsenet ja tuttavani:

 Sen vastineena, että Ukraina luopui ydinaseistaan vuonna 1994, sillä on tai ainakin oli USA:n, Britannian ja Venäjän antamat turvatakuut. Se mitä on tapahtunut Ukrainassa vuonna 2014 ja sen jälkeen on yksiselitteisesti turvatakuiden antajien Venäjän, USA:n ja UK:n petos. USA:lla olisi ollut resursseja pysäyttää Venäjä, mutta presidentit Obama, Biden ja Trump pettivät Ukrainan. Eikä ole Englantikaan sitoumustaan täyttänyt.

 EU:n passiivisuus ja Ukrainan tarpeisiin nähden alimitoitettu apu ovat  vastuuttomuutta, lyhytnäköisyyttä ja moraalisesti häpeällistä. Yhteen laskettuna taloudellisesti valtavan EU:n jäsenvaltioiden tuki Ukrainalle on ollut 0,1 % BKT:stä! Trumpin pelotteluun luopua NATOsta oltiin hetkessä valmiita nostamaan NATOn puolustusmenojen osuutta 5% BKTstä. Siitä osa voitaisi perustellusti sijoittaa Ukrainan avustamiseen. 

Oman demokratiansa puutteista huolimatta Ukraina käy taistelua totalitarismia vastaan ja eurooppalaisen demokratian, vapauden ja tasa-arvon puolesta. Jos sen alistaminen saadaan torjutuksi, Ukraina voi ja se kykenee aloittamaan  kehittymisen länsieurooppalaiseksi demokratiaksi.

 Venäjän staatsreasonin ja sotilasstrategian mukaisia tavoitteita Putler, useat Venäjän johtavat poliitikot ja lehdistö ovat esitelleet avoimesti. On täysin selvää, että tavoitteena on jatkaa valloituksia lähivuosina ja palauttaa niiden avulla Neuvostoliiton aikainen geopoliittinen valta-asema. Tutkijoiden useimmin esittämä aikahorisontti on viisi vuotta.

 EU:n riitely, pelkurimaisuus ja alistuneisuus merkitsevät jatkossa EU:n ja Naton hajoamista. Hajottajina toimivat Venäjä ja USA. EU:n sisälle on Venäjän rahoilla ja USA:n tuella jo luotu hajottamista tekeviä kansalaisjärjestöjä, puolueita ja kokonaisia valtioita. Tässä hajoamisessa ja Venäjän ja USA:n tulevaisuudessa sopimassa jaossa Suomi ja esimerkiksi Saksa ilmeisesti päätyisivät eri puolille samalla tavalla kuin Neuvostoliiton ja Natsisaksan vuonna 1939 solmimassa Molotov-Rippentrop-sopimuksessa.

 Selvitäkseen tästä sodasta ilman häviötä ja alistumista Venäjälle Ukraina tarvitsee rahaa, aseita, ammuksia, tiedusteluapua ja sotilaita. Näitä kaikkia on EU:lla riittävästi tai niitä saa rahalla. Rahat on mahdollista saada joko Belgiassa olevista ja jäädytetyistä 200 -300 mrd. € Venäjän rahoista tai ottamalla EU:lle yhteislainaa. Rahan merkitystä konkretisoi parhaiten se, että 100 mrd. riittäisi 100.000 palkkasotilaan rekrytointiin vuosiksi. 

Jos tämä apu Ukrainalle päätetään, niin se takaa Euroopalle rauhan kymmeniksi vuosiksi. Samalla myös EU pelastuu, ja se löytää jälleen tarkoituksensa,  itsekunnioituksensa ja sielunsa.

 Ainakaan me suomalaiset emme ole valmiita Trumpin USA:n tapaan myymään tasa-arvoon, oikeusvaltioperiaatteeseen ja laajoihin kansalaisten vapauksiin perustuvaa liberaalia demokratiaamme joitain Venäjällä toteutettavia jenkkien rakennusprojekteja ja muita dealejä vastaan. Talvi- ja jatkosodan muistot sekä suomettumisen synkkä aika ovat edelleen kirkkaina mielissämme.

Suul suuremmalla - saatanan tunarit

Aika-ajoin on hyvä palauttaa mieleen miten on aikaisemmin ajatellut yhteisten asioitten hoitamisesta. Nykyinen hallituksenpäätön meno pani tutkimaan menneitä suosiatksiani. Alla kopio artikkelista Hyvinvointivaltion madonluvut tiistailta 5. helmikuuta 2019, Paljon on vajaassa kuudessa vuodessa muuttunut mutta kusessa ollaan kumminkin. Ja yhä vain syvemmälle mennään.

Valtionvarainministeriön madonluvut on taas julkaistu. Terveen julkisen talouden - kestävyysvajeen poistamisen - tavoitteiksi asetetaan tulevalle hallitukselle, koostuipa se keistä tahansa

2 miljardin leikkaukset tai veronkorotukset vuosina 2020 - 2023 (ilmeisesti kunakin vuonna?), 

2 miljardin positiivinen vaikutus julkisen talouden kestävyysvajeeseen syntyisi luomalla 100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä ja 

3 miljardin säästöt sosiaali- ja terveysuudistuksen avulla tavalla tai toisella  2020-luvun loppuun mennessä. 

Näin julkisen talouden kestävyysvaje pienenisi 7 miljardia ja voisimme kaikki taas vaipua itsetyytyväisyytemme uneen.

Ehdotukset, vai pitäisikö sittenkin sanoa ohjeet- vaiko peräti vaatimukset - on tehty puolueille, tulevien hallitusneuvottelujen pohjaksi. Edessä olevien eduskuntavaalien asetelmiin ne tuskin vaikuttavat, ne kun eivät lupaile sellaista minkä pohjalla mikään puolue uskoisi voivansa voittaa.

Millä tavalla leikkauksia tultaisi tulevaisuudessa tekemään on helppo arvata, kun kokemusta on monilta vuosilta. Eli viedään niiltä, joilla ei edelleenkään liikoja ole. Nyt uutta painotusta saadaan siirrettyä eläkeläisten kasvavalle määrälle. 

Kuten virkamiehetkin vakuuttavat tietävänsä, veronkorotuksiin meillä ei juurikaan ole varaa.

100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä on lähinnä hyvä toive kun näkyvissä jo nyt - kovin lyhyeksi jääneen kasvukauden jälkimainingeissa - on mm. maailmantalouden kääntyminen vähintäänkin taantumaan, globaalin kauppasodan merkit, keskeisten vientimaittemme jo alkanut laskukausi, kehittyvien maiden osaamisen jasen seurauksen kilpailukyvyn kasvu, brexit ja siihen verrattavissa olevien kauppasopimusverkkojen rapautuminen sekä kotimaan julkisen sektorin kiihtyvä tarve vähentää henkilöstön määrää kestävyysvajeen korjaamiseksi.

SoTe-uudistus tarvitaan mutta on itsestään selvää, että nykyisillä eväillä sen säästöt eivät tule toteutumaan. Todennäköisempi tulema on 3 miljardin lisäkulut. Ellei sitten anneta koko järjestelmän rapautua yksityistämällä koko paska kertaheitolla. Jo ajatusrakennelma, että julkisen sektorin tasolla yhden uuden 18- osaisen hallintotason lisääminen valtion ja kuntien rinnalle voisi tuoda merkittävää säästöä on lähinnä säälittävä. Hallintoa ei tarvita lisää kun eentistäkin on liiankin kanssa. 

Tämän blogin aktiivivuosina kirjoittelin aika ajoin käsityksiäni siitä mitä hallitusohjelmissa tarvittaisi. Niistä joitakin löytyy kirjoittamalla tämän blogin hakukenttään Hallitusohjelma. Aika on vaihtunut, ja painotukset varsinkin koulutuksen ja kehittämisen osalta ovat muuttuneet, mutta alla yksi mahdollinen ehdotus.

1. Kunnallisen itsehallinnon muuttaminen maakunnalliseksi itsehallinnoksi, tavoitteena muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.


2. Neljän pääkaupunkiseudun kunnan yhdistäminen yhdeksi metropolikunnaksi siten, että muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.


3. Korkeakoulujen, siis kaikkien yliopistojen, korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen karsiminen 5% vuodessa, seuraavat 5 vuotta siten, että aloituspaikkoja vähennetään. Opiskelua kehitetään siten, että kaikille yhtenäistä yleisopiskelua seuraa erikoistumisopinot ja sitä mahdollinen tutkijakoulutus. Opintojen jatkamisen kriteerit laaditaan sellaisiksi, että ne vastaavat Suomen yhteiskunnan tarpeita ja kantokykyä. Ammatillista osaamista prioritoidaan.


4. Julkisen sektorin rekrytointikriteerien muuttaminen siten, että edellä kuvattu muutos tarjonnan määrässä huomioidaan. Periaatteena vaikkapa 40 opintoviikon karsiminen kustakin virasta.


5. Julkinen puoluetuki, sisältäen kaikki julkisen sektorin kontrollissa olevat yksiköt, laitokset, yhteisöt ja yritykset kielletään lailla. Puolueiden rahoitus muutetaan yksityisen, puolueiden johtaman rahaston tehtäväksi. Rahastoon saa lahjoittaa verovapaasti kuka tahansa. Puolueet jakavat varat vuosittain eduskunnassa edustettuina olevien puolueiden saaman äänimäärän suhteessa. Rahaston pesämunaksi siirretään 5 vuoden puoluetukia vastaava rahamäärä, eikä 5 vuoden siirtymäkauden aikana saa jakaa vuosittain kuin enintään ½ vuotuisesta pesämunasta ja koko kerätty vapaaehtoisten lahjitusten määrästä.


6. Kansanedustajan edustamisoikeus rajoitetaan kahteen kauteen. Hallituksen jäsen ei voi samalla toimia kansanedustajana eikä kansanedustaja kunnanvaltuutettuna. Varamiehet tilalle koko vaalikauden ajaksi.


7. Eduskunnasta riippumattoman perustuslakituomioistuimen perustaminen. Perustuslain noudattamisen valvonta, erityisesti 29§ noudattamisen sanktiointi ja valvonta.


8. Puolueiden ”rahamassien” ja suojatyöpaikkoja tarjoavien yhteisöjen (nuorisosäätiöt, vanhuussäätiöt, yleishyödyllinen rakentaminen ja rakennuttaminen, vammaistyö, kansalaisopistot, jne. jne.) varojen konfiskointi ja niitä lähellä olevien yhteisöjen muuttaminen yleishyödyllisiksi siten, että yksittäisten puolueiden ja heitä edustavien puolueiden oma intressi niihin katkaistaan. Päällekäisyydet poistetaan.


9. Lakien ja "politiikkojen" vaikuttavuusarviointi on saatava pakolliseksi jo ennenkuin lait säädetään. Liian usein erilaisten alue-, investointi, elinkeino-, innovaatio-, jne. tukien ja alue-, kieli-, maahanmuutto-, korkeakoulu-, jne. politiikkojen toimeenpanon vaikutuksista ja niiden "kilpailutuksesta" ei ole nimeksikään tietoa. Päätöksiä ei saa enää tehdä mutu-perusteilla, kuten meillä on tavattu tehdä.


10. Yrittäjyyttä edistetään siten, että alkaville yrittäjille ja nykyisille 1 henkilön yrityksille myönnetään ensimmäiseksi viideksi vuodeksi mahdollisuus ilmoittautua alv-verovelvolliseksi vasta kun vuosittainen liikevaihto ylittää 30.000 euroa. Oikeus on henkilö- ja yhtiökohtainen. Järjestelyn edellytyksenä on sen 5 vuoden aikana yrittäjän, enintään alan ammattilaisen mukainen palkka ja mahdollisten voittovarojen rahastoiminen yhtiön käyttöön.

Seurauksena saattaisi demokraattinen markkinatalouspohjainen hyvinvointivaltio olla vielä pelastettavissa.

Samanmielisten maiden yhteinen puolustus

Eiköhän meille jokaiselle ole tullut selväksi, että USAn lupauksiin NATOn artikla 5 toteuttamiseen kaikissa olosuhteissa ei voi enää luottaa? Päivä päivältä vahvistuvat tiedot siitä, että Trumpin hallinto on muuttanut asennettaan 180 astetta, entistä pahinta perivihollistaan kohtaan.

Venäjä on nyt yhteistyökumppani ja entisiä hakataan kartulla kovasti. Aluevaatimukset, puolustuksen resurssointivaatimusten yli kaksinkertaistaminen kerta laakista, ystävien rankaiseminen asettamalla korkeita tullitariffeja, uuden avaukset esitetään uhkavaatimuksina niistä aiemmin edes keskustelematta jne. jne., eivät maailmanrauhaa - Euroopan rauhasta puhumattakaan - taatusti paranna. Nämä ennen kokemattomat toimet pakottavat EUn ja Euroopan muidenkin valtioiden miettimään mihin toimiin ryhtyä USAn suhteen.

Yksi keskeinen tekijä, jossa USAlla on ollut ylivertainen rooli – erityisesti NATOn vuoksi – on maanosan sotilaallinen turvallisuus. Kylmän sodan päättymisen ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on Eurooppa jättänyt puolustamisensa pitkälti USAn hoidettavaksi. Tämä on vuosien myötä useimmissa tapauksissa johtanut sekä kansallisten puolustusvoimien, puolustusteollisuuden ja puolustusvarustelun alasajoon. Samalla USAsta on tullut – ainakin alun perin sen nimenomaisesta halusta - Euroopan armeijoiden keskeinen turvallisuuden toimittaja.

Tämä järjestely on pitkään sopinut kummallekin osapuolelle; Euroopan valtioilla on ollut mahdollisuus panostaa kansalaisten elämänlaadun parantamiseen, jenkeillä mahdollisuus työllistää aseteollisuuttaan. Kaikki tämä on nyt muuttunut hetkessä, alkaen 20.tammikuuta 2025 klo 12.00 EST. Ja se kriisiytyi viimeistään viime perjantaina, 28.2. Trump/Vancen vs. Zelenskyn huutomaaotteluun.

Euroopan oman, yhteisen puolustuksen järjestäminen on useimmiten kai kaatunut USAn vastustukseen. Niin kaatui myös ensimmäinen yritys toisen maailmansodan jälkeen, kun vuonna 1948 perustettu, pelkästään Euroopan valtioista koostuva WEU  katsottiin turhaksi päällekkäisyydeksi. 4.4.1949 perustetulle NATOlle, ja lakkautettiin 2011. USA ja Kanada tulivat virallisesti osaksi Euroopan puolustusta vasta NATOon.

Hyvä yhteisesitys idean, siis Euroopan oman yhteisen puolustuksen historiasta löysin otsikon Could an “Army of Europe” Actually Happen? takaa. 

Nyt, huutomaaottelun seurauksena syntyi Tsekin presidentin ideasta ilmeisesti Britanniassa saman mielisten maiden koalitio, Coalition of the willing  Käsitykseni mukaan Macron on sen päätöksistä jo livennyt, ainakin siltä osin, ettei ole lähdössä Starmerin ja Zelenskyn kanssa Trumpille ”rauhansuunnitelmaa” esittelemään.

Vaan entäpä jos tästä tilapäiseksi tarkoitetusta ideasta kehitettäisi pysyvä malli tukemaan NATOa ja Euroopan tulevaisuutta? Euroopan yhteinen puolustus coalition of the willing. Viimeistään nyt kun NATOon ei kukaan ajatteleva enää voi 100 %sesti luottaa, on syytä harkita uudenlaisia vaihtoehtoja. YouTubessa törmäsin yhteen yksinkertaiseen ja selkeään vaihtoehtoon: A European Army - How Would It Actually Work? 

Millä tavalla USAn öykkäri-/koulukiusaajahallinnon kanssa tulee neuvotella?

Katseltuani ja kuunneltuani lukuisia videoklippejä Donald Trumpin ja Volodomir Zelenskyn viime perjantain huutomaaottelusta olen yrittänyt löytää vastauksen otsikon kysymykseen. Törmäsin Quorassa kanavaan Real Politik ja sen kirjoittajan John Peter James Kikic artikkeliin jonka annoin ChatGPTn kääntää suomeksi.

”PayPalin toinen perustaja Peter Thiel käytti tiettävästi 15 miljoonaa dollaria saadakseen JD Vancen valituksi senaattiin. Vance on Thielin valinta Donald Trumpin varapresidentiksi ja osa sopimusta, jossa Musk ja Thiel rahoittavat Trumpin vuoden 2024 presidentinvaalikampanjaa.

Zelenskyi olisi voinut vain nyökätä ja hymyillä Valkoisessa talossa, antaa kaiken disinformaation, loukkaukset ja solvaamisen mennä ohi korviensa, joita Vance ja Trump olivat hänen suuntaansa heitelleet. Hän olisi voinut sanoa ”Kiitos” 20 kertaa keskustelun aikana, hän olisi voinut pukeutua täydelliseen Ralph Laurenin pukuun — ja silti he olisivat sanoneet, että hän oli epäkunnioittava.

Koska tarkoitus oli nöyryyttää Zelenskyitä — siksi lehdistö pidettiin huoneessa neuvottelujen aikana, vaikka normaali käytäntö on, että kuvia otetaan muutaman minuutin ajan, minkä jälkeen toimittajat poistuvat.

Kuvittele, että maahasi tunkeutuu Euroopan suurin armeija ja kansaasi pommitetaan, kidutetaan ja tapetaan.

Kuvittele, että Amerikka vei sinulta ydinaseet (1 900 ydinkärkeä) ja lupasi suojella sinua vihamielisiltä hyökkäyksiltä — mutta on nyt hyökkääjän puolella.

Ja sitten vastapäätä istuu mies, jolla on silmänrajausta, ja kysyy: ”Miksi et osoita kiitollisuutta?”

Zelenskyi osoitti suurta itsehillintää.
JD Vance on petturi, joka tarkoituksella lietsoi riitaa.

Koko esitys oli käsikirjoitettu skandaalin synnyttämiseksi. Ja skandaalin jälkeen vaaditaan, että kaikki virkamiehet ja kongressin jäsenet ”seisovat Yhdysvaltain presidentin tukena.”

Nyt kyse ei ole enää Venäjä vs. Ukraina — vaan Trump vs. Zelenskyi.

Putin käytti samaa temppua hyökkäyksen alussa sanoen: ”Teidän täytyy tukea isänmaatanne, hinnalla millä hyvänsä.”
Hänen seuraava iskulauseensa oli: ”Kaikki etenee suunnitelman mukaan.”
Seuraava oli: ”Kun olemme aloittaneet, meidän täytyy viedä tämä loppuun.”
Seuraava: ”Kaikki erikoissotilasoperaation tavoitteet saavutetaan.”
Hänen viimeisin iskulauseensa: ”Se on, mitä on, se on Jumalan tahto.”

Kirjoitan tämän amerikkalaisille, jotta he tietävät, mitä odottaa tältä liukkaalta tieltä, jossa Amerikka asettuu kuolettavan vihollisensa Venäjän puolelle — meille kun väitetään, että tämä tapahtuu vain siksi, että Trumpin alaisuudessa ulkomaisten oligarkkien valitsema varapresidentti vaatii, että presidentti, jota hän avoimesti yritti nöyryyttää suorassa lähetyksessä, piti pintansa ja vastasi takaisin.

He käyttävät jokaista likaista temppua murtaakseen Zelenskyin ja pakottaakseen hänet luovuttamaan Ukrainan Putinille.”

Mielestäni kuvaus tapahtumasta, sen syistä ja seurauksista on hyvä ja asiallinen. Mutta se ei vastaa otsikon kysymykseen. Ja siihen kysymykseen Euroopan valtionpäämiesten ja NATOn muiden jäsenten on syytä löytää vastaus nopeasti. Pelkkä sormenheristely tai toruminen, mielistely tai alalivonta ei riitä. Tarvitaan aktiivista reaktiota ja toimintaa.

Pidetään fokus Trumpin tavoitteessa

USAssa on meneillään vallankaappausyritys, siis vasta yritys jossa istuva presidentti Donald Trump yrittää kaapata yhteiskunnan kaiken vallan itselleen.

• Irtisanoo päteviä epäpoliittisia virkamiehiä vaikkapa kenraaleja Armeijan,Laivaston ja Ilmavoimien johdosta ja esimerkiksi niidenoikeussektorista. ja
• Nimittää epäpäteviä lojalisteja esimerkiksi Kennedy, Hegseth, Patel, Gabbard,  (henkilöitä, joilla ei ole mitään muodollista tai kokemusperäistä osaamista) yhteiskunnan johtaville ja ratkaiseville paikoille
• Suitsii sananvapautta esimerkiksi toimittajien lähdesuojaa ja median mahdollisuuksia (rajoittaa Valkoisen Talon lehdistötilaisuuksiin osallistuvia medioita) valvoa hallinnon toimia.
• Pelottelee, kiristää ja uhkailee naapureitaan (Grönlanti, Kanada, Mexico, Panama) ja liittolaisiaan esimerkiksi Gaza, Jordanian kuningas, Ukrainan Mineraalisopimus
• Ilmeisesti omien preferenssiensä vuoksi on ilmeisesti edistämässä USAn pikaista irtautumista NATOsta, sallimassa, ellei peräti tukemassa Muskin Saksan parlamenttivaalivaikuttamista ja vaikkapa päätöstä äänestää YKssa leimaamatta Putinin Venäjää syypääksi Ukrainaan kohdistuvasta hyökkäyksestä.

Tässä vaiheessa Trumpilla on kaksi vuotta aikaa pitää huoli siitä, että onnistuu. Kolmesta valtakeskuksesta - Executive, Legislative , Judicial - hänellä on jo täysi valta ensimmäiseen, pitkälti toiseen ja kolmannesta Korkein oikeus. Mutta ote oikeuslaitokseen ja osavaltioiden vallankäyttöön vielä lipsuu. Ja sitten on vielä kansalaiset, joista noin puolet ei Trumppia ole valinnut.

Kun tarpeeksi spagettia seinään heittää, jotain jää aina kiinni. Ja nyt presidentin asetuksia käytetään sellaista vauhtia, jaa sellaisiin kohteisiin, että niiden kokonaisuuden alle voi hyvin piilottaa perustavoitteen: USAn demokratian romahduttaminen ja siirtymisen diktatoriseen yksinvaltaan. Ja kuten Trump jo ennen vaaleja lupasi; äänestäkää minua nyt, niin ei tämän jälkeen enää tarvitse äänestämään vaivautua.

Mihin me suomalaiset voimme luottaa kun keskeisin liittolaisemme on heittänyt yhteisiksi kokemamme arvot ylösalaisin? Luottamuksen voi menettää vain kerran. 

Kolme vuotta Venäjän sotaa ja NATOn artikla 5

Tänään on kulunut 3 vuotta siitä kun Putler alias Vladimir Putin komensi venäjän joukot hyökkäämään Ukrainaan. Kyseessä oli kaikin puolin provosoimaton sotatoimi, jota syyllinen itse kauan kutsui kaunistellen nimellä ”sotilaallinen erikoisoperaatio.” Mutta sota mikä sota.

Eri lähteiden mukaan Putler arvioi sen kestoksi enintään muutaman päivän tai korkeintaan muutaman viikon. Nyt noin 1.000.000 ihmisen kuolemaan tai vammautumiseen johtanut Putlerin egotrippi jatkuu kiihtyvällä voimalla. Viime yönä Venäjä ampui Ukrainaan noin 270 droonia, joista suurin osa kuulemma onneksi torjuttiin.

Maailmanlaajuisesti ukrainalaisia pakolaisia on yli 10 miljoonaa. Ukrainasta on tällä hetkellä lähes 6,5 miljoonaa pakolaista, jotka ovat hakeneet turvaa ulkomailta, ja noin 3,7 miljoonaa ihmistä on edelleen pakkosiirtolaisina maan sisällä. Nyt väkiluku on noin 37 miljoonaa sen oltua 1990-luvun alussa yli 50 miljoonaa.

Sotaan syyllinen on tällaisen tavallisen tallaajan tietojen perusteella yksiselitteisesti Venäjä tai vielä tarkemmin Putler. Sodan jatkumiseen näin kauan – vaikka ihan aikuisten oikeasti vihollisuuden alkoivat, Putlerin provosoimana jo vuonna 2014 - vaikuttavat monet syyt, joista keskeisin on ukrainalaisten puolustustahto. Toissijaisesti ilmeisesti länsivaltojen ml. EUn valtioiden antama henkinen ja materiaalinen tuki. Ja kolmantena länsivaltojen ml. EUn valtioiden eskalaatiopelko. Ydinasepelko, jota Putler on taitavilla ulostuloillaan istuttanut päättäjien mieleen. Samalla on koko ajan kuitenkin luvattu apua ”niin kauan kuin on tarpeen”.

Transaktionaalisen geopolitiikan perususkovainen Donald Trump sitten räjäytti potin. Avusta, jota sitäkään ei ole tarkkaan ilmaistu eikä määritelty, hän vaatii 50% Ukrainan mineraalivaroista. Tai ehkä jopa kaikista varoista kun sitäkään ei ole yksityiskohtaisesti tarkennettu. Jos mukaan vielä otetaan Trumpin vallassaolon ensimmäisten viikkojen muut uhkailut ja teot on selvää, että USAn varaan ei Ukraina voi tukeaan laskea.

Muut länsimaat, siis poislukien USA, alkavat olla totisen paikan edessä; Jatkaakko ja jos, niin millä tavalla Ukrainan tukemista?

Ukraina taistelee kunniakkaasti itsenäisyytensä puolesta. Mutta samalla vähintään Baltian maiden – Viron, Latvian, Liettuan –, Puolan, Moldovan, Suomen ja Georgian puolesta, Ne kun ovat maita, jotka kaikki joskus ovat olleet osa Venäjän Imperiumia. Ja ainakin kaikki nämä Putler haluaa palauttaa Äiti Venäjän mustankippeeseen yhteyteen. Implisiittisesti kaikkien muidenkin EU-maiden puolesta. Siis kaikkien niiden, jotka eivät ole vielä ymmärtäneet Putlerin visiota palauttaa Äiti Venäjän imperialistinen kunnia kukoistukseensa ja Pietari Suuren unelma; jäistä vapaat satamat Atlannilla. Ei hän huvikseen ole hehkuttanut Neuvostoliiton hajoamista viime vuosisadan pahimpana tapahtumana.

On kai täysin selvää, että yksin jätetty Ukraina tulee häviämään Venäjän aloittaman sodan ja tavalla tai toisella, se pakotettaisi vähintään osaksi sen etupiiriä tai jopa sen osaksi? Samalla Putler saa vahvistuksen visiolleen: lännen valtiot ovat vellihousuja ja niitä tulee kohdella sen mukaisella tavalla. Syödä kukin siten kuin elefantti syödään. Pala kerrallaan.

Ja kun USAan ei enää Trumpin aikana voi luottaa, uskaltaako Ukrainassa NATOonkaan? Kannattaa lukea tarkkaan se ”Musketti soturien” viides artikla. 5. artikla edellyttää yksimielistä päätöstä artiklan soveltamisesta ja kunkin jäsenmaan omaa päätöstä siitä tavasta, millä aikoo sitä soveltaa. Yksimielisyyden merkitys jo konkretisoitui Suomen ja Ruotsin jäsenyydestä päätettäessä, eikö vain? Ja kyllä Trump ja Orban sen pelin osaa.

Yksittäin ja yllätettäessä kaikki Euroopan valtiot ovat samassa tilanteessa; Venäjä voi laskea voittavansa jokaisen. Ainoa takuuvarma tapa puolustautua Venäjää vastaan menestyksellä, on tehdä se yhdessä. Eikä yllätettynä. Mieluiten ennalta estäen tarpeen joutua tarttumaan aseisiin.

Risto Ryti ja Dallapee orkesteri esittävät kappaleen ”kusessa ollaan”.

YLEn sivuilla Erkki Tuomioja on tänään konkretisoinut nykytilanteen: Suomi ei voi enää luottaa Naton turvatakuisiin Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin vuoksi. Ja hän jatkaa:

”On aika ilmeistä, että Trump ei tule vaarantamaan mitään amerikkalaisia etuja Suomen eikä minkään muunkaan maan vuoksi. Ei voi luottaa siihen, että amerikkalaisia joukkoja lähetettäisiin Suomeen, jos tänne joku yrittäisi tulla.

Nyt nähdään, että Ukrainaa heitetään bussin alle. Kyllä sinne voivat mennä Baltian maat ja Suomikin, Tuomioja sanoo Ylelle.

Trumpin käyttäytyminen Ukrainaa kohtaan ja hänen uhkailunsa Nato-kumppani Tanskalle Grönlannin ottamisesta osoittavat, ettei häneen voi luottaa, Tuomioja sanoo Ylelle.”

Risto Ryti ja Dallapee orkesteri esittävät kappaleen ”kusessa ollaan”. Tiedä häntä mistä moinen fraasi on mieleeni jäänyt. Mutta mielessä se on edelleen, kun itse lähestyn kahdeksaakymmentä, eikä kohdalleni ole onneksi sotia sattunut.

Nyt alan olla pohteissani. En itseni vuoksi vaan lasteni, lastenlasteni ja kaikkien meidän suomalaisten, myös kaikkien kanssa-eurooppalaisten vuoksi. Sillä kaiken sen ja kaikki ne Trump asettaa, hänen määrittämän diilin kohteeksi, kaupankäynnin kohteeksi.

Yrittäessäni löytää tolkkua nykytapahtumista, käännyn usein historian tarkasteluun. Eihän historia toista itseään, kyllähän minä sen tiedän, ei koskaan ole, mutta ajatus siitä miten on aiemmin toimittu ja mitä siitä on todistetusti seurannut, toivottavasti auttaa minua jäsentämään nykyisiä tilanteita.

Tässä kaksi somesta kaapattua, satunnaista helmeä.

Adel Aalin The History Behind News Podcast Is America Repeating Germany's Past Mistakes?

Timothy Snyderin essee Substackillä The Weak Strongman

Its time for the Comeuppence of the Donald

Mar-a Lagon Oranssimonsteri vaatii Euroopalta johtajuutta maanosan puolustamisessa. Johtoasemaa ei saavuteta reagoimalla, ei edes myötäilemällä. Miten sitten? Hyökkäys on väitetysti paras puolustus. 

Ei tavoitteena voi olla tyynnytellä Yhdysvaltoja, tavoitella puolustuksen 5% BKTstä, mielistellä Trumppia tai oman maan populistisia opportunisteja. 

Strategisena tavoitteena on oltava ”Eurooppa vastaa omasta puolustuksestaan”.

Vastuuhan meillä konkretisoituu Putlerin ja Trumpin visioiden realisoitumisessa.

Tässä muutamia ideoita

1. Vuonna 2011 kuopattu WEU (vast.) rakennetaan Euroopan ja mahdollisesti yhdessä Kanadan varaan”Euroopan NATOksi”, Euroopan operatiiviseksi puolustusvoimaksi.
2. Uuden WEUn jäsenmaihin aletaan kehittää yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaa puolustusta.
3. Yhteisvelkaa otetaan puolustuksen ylös ajamiseksi. Yhteisvelkaa materiaalihankintoihin, rekrytointiin ja harjoitteluun Venäjän uhkaa vastaan. Materiaalihankinnoissa annetaan painotettu prioriteetti eurooppalaiselle teollisuudelle ja tuotannolle.
4. Trumpin tulleihin vastataan koordinoidusti, kohdennetusti ja voimakkaasti.
5. USAn tukikohdat Euroopassa irtisanotaan päättymään ”viivytyksettä”.
6. Annetaan ne nyt suljetuilla tileillä olevat Venäjän noin 200-300 mrd varat Ukrainan puolustuksen välittömään käyttöön.
7. Tanska ja Ruotsi ”sulkevat” Itämeren Venäjän varjolaivastolta tarkastamalla jokaisen epäilyttävän aluksen vakuutusturvan. Muut Itämeren ympärysvaltioiden laivastot osallistuvat operaatioon.
8. EUn jäsenvaltiot ilmoittautuvat tukemaan Tanskaa Grönlannin säilyttämiseksi osana Tanskaa. Tanska irtisanoo USAn tukikohdan olemassaolon Grönlannissa. Norja, Iso Britannia, Saksa ja Ranska siirtävät laivastonsa Grönlannin vesille.

Eiköhän näillä aloitteilla alkuun päästä. Tärkeintä eivät kuitenkaan ole ideat vaan yhteistyö, päätökset ja tekeminen ja Trumpin toimintaa kompaten nopeus. Öykkäröintiin on vastattava nopeasti ja voimalla.

Is America Repeating Germany´s Past Mistakes?

Dale Carnigien kirja ”Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa”, ei taatusti kuulu öykkäreiden kuninkaan Donald Trumpin kirjahyllyyn. Jos se siellä kuitenkin on, sen täytyy olla koskematon tai täysin pölyttynyt. Mutta arvailujen mukaan Trumpilla tuskin edes kirjahyllyä on. Tai edes kirjoja.

Donald Trump on useaan otteeseen väittänyt, että hän voisi lopettaa Ukrainan sodan nopeasti, mutta hänen keinonsa ovat jääneet epämääräisiksi. Hänen lähestymistapansa perustuu usein kovisteluun, painostukseen ja epäsuoraan uhkailuun, jotka ovat tyypillisiä öykkärimäiselle vallankäytölle.

Trumpin tyyli ja öykkäröinti Ukrainan sodassa

1. Painostus ja neuvottelutaktiikka

   • Trump on vihjannut, että hän painostaisi sekä Venäjää että Ukrainaa sopimaan sodan lopettamisesta, mahdollisesti Venäjälle myönnytyksiä tarjoamalla.

   • Hän on sanonut, että "puhelinsoitolla" hän saisi sodan päättymään nopeasti – mutta ilman yksityiskohtia siitä, mitä tämä tarkoittaisi käytännössä.

2. USA:n tuen horjuttaminen

   • Trump on kritisoinut Ukrainan avustamista ja vihjannut, että hän voisi rajoittaa sotilaallista tukea.

   • Tämä voisi pakottaa Ukrainan hyväksymään Venäjän vaatimuksia.

3. Öykkäröinnin vaikutus liittolaisiin

   • Trumpin tapa käsitellä kansainvälisiä suhteita perustuu usein epäsuoraan uhkailuun ("jos ette tee kuten haluan, tuen vetäminen voi olla vaihtoehto").

   • Hän on myös vähätellyt Naton merkitystä ja ehdottanut, ettei USA puolustaisi liittolaisia, jotka eivät "maksa tarpeeksi".

Toimiiko öykkäröinti geopoliittisessa kriisissä?

Trumpin taktiikka saattaa toimia yritysmaailmassa tai sisäpolitiikassa, mutta kansainvälisessä diplomatiassa se voi johtaa arvaamattomiin seurauksiin.

• Putin ei välttämättä taipuisi uhkailulle, vaan näkisi USA:n heikentyneen tukensa Ukrainalle mahdollisuutena edetä entistä aggressiivisemmin.

• Ukraina ei todennäköisesti hyväksyisi rauhaa, joka tarkoittaisi alueidensa luovuttamista.

• Euroopan liittolaiset voivat menettää luottamuksensa USA:han, jos Trump käyttää öykkäröintiä Ukrainan tukemisen sijaan.

Öykkärin neljän vallassaolon viikon kohdeluettelo

Guatemala

Mexico

Kanada

Panama

Grönlanti/Tanska

Ukraina

Gaza

Jordania

Egypti

EU

Eurooppa

Tullit kaikelle

Mutta tuskinpa Trump sen paremmin kuin hänen neuvonantajansa ChatGPTn neuvoja kuuntelee. Vaihtoehdoksi tarjoaisin YouTubesta löytämääni oivallista kanavaa The History Behind the News ja sen episodia Is America Repeating Germany's Past Mistakes? 

Öykkäri vai koulukiusaaja, sano sinä

Ei koulukiusaajaa kuriin saada periksi antamalla. Ei myöskään hyssyttelemällä tai nuhtelemalla. Aikuista öykkäröijää vielä vähemmän. Toisen posken tarjoaminen ei tehokasta liene sekään?

Tahtoo: Guatemala ottakoon vastaan karkoittamani (mahdollisesti) laittomat siirtolaisensa, Tahdon Grönlannin, Panaman kanavan, Kanadan, Gazan omaksi kiintiestökehitysalueeksi, tullit kaikelle mahdolliselle suojelemaan USAlaista valmistusta. Ja kun kerran kaikki aina meitä kiusaa jatkoa seuraa...

Viimeiset viikot Donald Trump on toiminut puhtaaksiviljellyn koulukiusaajan tai öykkärin tavoin. Tuo ”aikuisten öykkäröinti” on otettu tähän vain siksi, että 78-vuotiasta tuskin enää voi koulukiusaajksi leimata? Hän heittelee vaatimuksia ja uhkauksia tahtomistensa runsaudensarvesta geopolitiikan ilmaan oikealle ja vasemmalle nopeammin kuin Helsingin penkkariajelijat karkkeja. Ja ainakin ennen kuin kukaan ehtii niitä tarkemmin miettimään tai analysoimaan.

Se saattaa myös olla toiminnan tarkoitus. Kun kukaan ei mukaan viitsi tai kerkiä, joku tai jotkut hänen kuolemattomista ajatuksistaan saattavat toteutua, olipa peruste miten kohtuuton tai pähkähullu tahansa. Varsinainen innovaatio; Temper tantrums as a geopolitical tool?

NATOn toiseksi keskeisimmäksi jäsenyyskriteeriksi hän kuulemma haluan puolustusmenojen osuudeksi 5% ao. valtion BKTstä. Tärkein mahdollisesti voisi olla edelleen jäsenten yksimielinen kannatus? Tai ehkä hänen mielestään USAn, tai USAn presidentin ääni riittäisi? 

Iltalehden artikkelissa 18.6.2024 oli kaikkien NATO valtioden suorituskyky tässä suhteessa yksinkertaisessa vertailussa.

USAn sijoitus oli 3. heti Puolan ja Viron jälkeen. Jenkit käyttivät 3,38 %. Mutta jenkkien intressit ovat globaaleja, eivät pelkästään sen paremmin Pohjois-Atlantista kuin Euroopan aluetta koskevia. Ja omien intressien valvomiseen, pysyviin tukikohtiin ja paikalliseen läsnäoloon Lähi-Idässä, Kauko-Idässä, Afrikassa tai muilla mantereilla tai valtamerillä kuluu muutama ropo niihinkin suhteessa BKThen. Muistan kuulleeni jostain arvion, että vähintään puolet. Sillä panostuksella USA sijoittuisi jäsenten häntäpäähän jonnekin Kroatian tai Portugalin välimaastoon, seitsemänneksi viimeiseksi.

Ainoa kerta kun NATOn artikla 5. on vedottu oli tunnetusti USAn toimesta, sen aloittaessa sodan terrorismia vastaan. Vaikka NATOn rooli Irakissa ja Afganistanissa ylittää ainakin himpun verran Pohjois-Atlantisen alueen. Naton jäsenistä sotiin osallistuivat tavalla tai toisella kuitenkin 10 europpalaista NATO-valtiota. Ei tuo 20-vuotinen kampanja ilmainen ollut heillekään. Mutta suoranaisesti panostusta oman maan puolustukseen kustannukset kyllä karsivat.

Eipä tämäkään artikkelimahdollisten neuvottelujen loppuulosta tule muuttamaan. Kunhan palauttaa mieleen Axel Oxenstiernan kuuluisan lauseen, joka kiteyttää politiikan ja vallankäytön todellisuuden:

"An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur?"

Suomeksi:
"Etkö tiedä, poikani, kuinka vähällä järjellä maailmaa hallitaan?"

Hän kirjoitti tämän pojalleen Johan Oxenstiernalle 1648, kun tämä oli huolissaan kansainvälisistä neuvotteluista. Lause on jäänyt elämään, koska se osuu yhä kohdalleen – monet maailman johtajat tekevät päätöksiä ilman syvällistä viisautta tai pitkän tähtäimen harkintaa.

Voi hyvin sanoa, että maailmaa hallitaan edelleen enemmän ahneudella, egolla, valehtelulla, pelolla ja kiusaamisella kuin järjellä tai viisaudella. MOT

Alalivonnan mestariluokka

Voi aikoja, voi tapoja.

Netanjahu lahjoittaa Trumpille kultaisen beeperin eli hakulaitteen. Meidän eurooppalaisten näkökulmalta jo vanhentunutta tekniikkaa. Mahdollisesti sitä samaa sarjaa, joita laitteita Mossad räjäytteli Gazassa joku aika sitten. Kenelle antaa käyttökoodin? Halukkaita varmaan maailmassa piisaa.

Seuraavana hän varmasti korottaa panoksia ja luovuttaa raunioituneen Gazan Trumpin uuden liikeidean KylpyläRivieran perustaksi joko Jared Kushnerille tai suoraan Donaldille

Mikä ihmeen tarve tällä Oranssimonsterilla on vielä vaatia Panamaa, Grönlantia, Kanadaa ja Ukrainan harvinaisia maametalleja itselleen? Koska mahtavat olla tähtäimessä Iso-Britannia, Gotlanti tai peräti Ahvenanmaa. Nuolijoita ilmeisesti löytyy tarvittava määrä aina.

Trump ja fasistinen oligarkia - geopolitiikan uusi suunta

Pitkälti NATO-option varaan pohjautunut Suomen liittolaisuuksien turvallisuuspolitiikka on historiaa. Se kehittyi ja nyt se perustuu NATO-jäsenyyteen. Kun oman jäsenyytemme lisäksi lähes samanaikaisesti varmistui Ruotsin jäsenyys vuosi pari sitten, katsoin tehneemme lähes kaiken meidän vallassamme olevan, oman maamme ja maanosamme turvallisuuden kehittämiseksi. Ja sitten tuli Trump. 

Nyt kun hän on ollut vallassa vasta runsaat 10 päivää ja mannerlaatat ovat alkaneet liikkua. America First, Make America Great Again on muuttunut USAn politiikan ajovoimaksi. Kanadan havitteleminen 51. osavaltioksi, Grönlannin haluaminen osaksi USAa. Panaman kanavan haltuunoton suunnittelu, Kolumbian kiristäminen ottamaan vastaan jenkkien karkottamat, Muskin nimittämin julkisen hallinnon tehostamisen johtajaksi alkaa osoittamaan sikäläisen geopolitiikan kehityssuunnan. Trump on asemoinut itsensä ja hallintonsa Putlerin toimintatapoihin. Uusi oligarkinen fasismi on syntynyt. 

 Ei maailma, ei historia, eikä Suomen turvallisuus ole valmis eikä kiveen hakattu. MOT. Uutta ajattelun aihetta antoi ajatusten runsaudensarvi YouTube. Sieltä nyt nappasin videon France was right – there I said it . Muistuivat mieleen ajatukset Euroopan Yhdysvalloista, Euroopan yhteisestä puolustuksesta ja vaikkapa Saksan ja USAn rauhansopimuksen nykytilasta. Tai vaikkapa Henry Kissingerin lausahduksesta "It may be dangerous to be America enemy, but to be Americas friend is fatal."

Voi tätä tekopyhyyden määrää.

 

Nyt kun Venäjän syyttä alkanut Ukrainan sota on jatkunu 40 päivää ja median videot Ukrainan kaupungeista todistavat totaalisesta tuhosta, uutisoi Ilta-Sanomat  mukaan venäläisten viranomaisten lausunnoista: 

"VENÄJÄN ulkoministerin Sergei Lavrovin mukaan rauhanneuvotteluissa Venäjän ja Ukrainan välillä on edistytty jonkin verran, kertoo Reuters." Ja samassa artikkelissa " Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov puolestaan sanoi, että Ukrainan isku venäläiskaupunki Belgorodissa sijainneeseen polttoainevarastoon ei luo miellyttäviä edellytyksiä jatkaa rauhanneuvotteluja Ukrainan kanssa."

Pitäisikö todeta, että tekaistuilla perusteilla aloitettu väkivaltainen maahan tunkeutuminen ja sota ei sekään luo miellyttäviä edellytyksiä edes aloittaa rauhanneuvotteluja Vladimir I Putlerin Venäjän kanssa?

Olen vahvasti sitä mieltä, että rauhansopimuksessa, sitten kun se saadaan aikaan Venäjä velvoitetaan maksamaan sotakorvauksena Ukrainalle ainakin kaikki jälleenrakennuksen kustannukset. Rahoitukseen voi hyvin käyttää mm. oligarkien nyt sanktioidut kaikki varat ja Putlerin, vielä yksilöitymättömät varat lisäksi.

Aika muuttuu, ihminen ei

Jotenkin sitä ihmettelee olemmeko mihinkään suuntaan kehittyneet. On Trumppia, Brexittiä, Erdogania, on Lukashenkoa, Putinia ja Orbania. On kaikkea muutakin autoritaarista, yksisilmäistä ja vastuutonta valehtelua. Emme ainakaan kansalaisten valtaosan hyvinvoinnin kannalta parempaan suuntaan ole menossa. 

Itse asiassa, kun ajattelee vain ihan viime aikaisia kansallisia ja kansainvälisiä kehityssuuntia jenkkien Jan. 6.2021., Myanmar, HongKong, AfD ja kansallisesti kokiksien, demareiden ja kepuleiden kehityssuunnista ei voi kuin tulla yhteen selkeään johtopäätökseen; 1800 - ja 1900 - lukujen aikana syntynyt poliittinen, idealistinen regiimi on tullut tiensä päähän. Se ei enää nykykansalaista puhuttele.

Vaan mikä puhuttelee? Valitettavan laajasti se nyt näyttää kiinnittyvän reality-tv:n luomiin julkkiksiin, someen ja reaaliperusteisiin pohjautuvan itsearvoiseen julkisuuteen. Mutta on siitä näin Kalevala päivän kunniaksi kerrottava muutakin:

Kumpujen yöstä, Kalevalanpäivän kunniaksi   28.02.2007

"Ei Suomen kansantalouden keskeisin ongelma ole korkea kustannustaso, ei markan yliarvostus, ei maatalousteollisuuden tappiollisuus, ei työmarkkinakoneiston lahous eikä politiikan mahous. Keskeisin ongelma on johtamisen ongelma. Suomesta ja suomalaisista yhteisöistä ja yrityksistä puuttuu johto. Oikeammin johtajat.

En ole peräämässä perinteistä, voimakasta johtajaa – en patruunaa, en Kekkosta, en Kennedyä, Churchilliä. Ei Führerkaan onneksi Sven Tuuvan maahan istu. Olen peräämässä johtajaa, joka tekee johtajan työt: johtaa yhteisön ongelmien ratkaisemista, tekee tarvittavat päätökset ja ennakoi toiminnan kriittisimmät riskit, kohdentaen yhteisön voimavarat ennakoimaan ja ehkäisemään tulevaisuudessa mahdollisesti esiintyvät ongelmat. Ongelma nimittäin on, että näitä töitä ei tee kukaan.

Meillä johtaminen jää muotioikuksi. Piällysmiehet ja muut fiskaalit opettelevat kursseilla ja seminaareilla päivätolkulla erilaisia, kunkin ajan muodissa olevia uusia johtamistapoja. Oli tavoitejohtaminen, tulosjohtaminen, resurssijohtaminen, kriisijohtaminen, patruunajohtaminen, osallistuva johtaminen, laatujohtaminen, strateginen johtaminen, operatiivinen johtaminen, visiointi, palvelujohtaminen. Oli diversifioitumista, jämäkkyyttä, konsensusta ja kansainvälisyyttä.

Tunnollisimmat yrittävät omaksua ja soveltaa. Onneksi koulutuslaitokset ja konsultit tuovat uuden ismin tarjolle, juuri kun edellisen ympärille ei enää uutta koulutusta osata rakentaa.

Milloinkohan oppisimme, että johtaminen ei ole pelkästään matkimista, taulukkolaskentaa ja mantrojen toistoa? Että johtamista on vain kahta tapaa: joko saat aikaan tuloksia asettamalla tavoitteita ja antamalla alaistesi itse ratkaista toimintatavat, tai käskemällä mitä ja miten pitää tehdä? Että vallanhimo elättää vain himoajan? Että johtajat ovat joukkojaan varten, ei päinvastoin? Että johtaminen on työtä siinä kuin ojankaivuukin? Että golftyöläiset harvemmin johtavat yrityksiä?

Jo kauan sitten kapitalismi ja sosialismi kävivät kilpasille. Kumpi voitti? Kumpikin hävisi, ainakin meiltä. 60- ja 70- luvun yleisessä politisoitumisessa ja 80-luvun kasinossa voittaja taisi olla broileri. Ei yksin poliittinen valtapyrkyri. Kahdenkymmenen perheen ja niiden kavereiden otteen kirpoaminen loi maahan kasvottoman omistajuuden. Omistajaa ei ole. Valtaa käyttää ammattijohto, jota ei enää omistaja kontrolloi. Nyt pankki yrittää kontrolloida ja kun ei ymmärrä alan logiikkaa seuraukset pelottavat. Jo vanhan sanonnan mukaan valta korruptoi ja ehdoton valta korruptoi ehdottomasti.

Tuottavuutta on perätty työntekijöiltä ja toimihenkilöiltä. Jopa AY – kartellin johtaja perää tuottavuuden parantamista. Jos jossain tarvittaisi tuottavuuden nostoa niin johtamisessa. Mutta ehkä ensin olisi luotava uskottavuus.

Julkaistu Kauppalehti 27.11.1991

Kun runsaat 15 vuotta sitten kirjoitin tämän artikkelin en arvannut, että siihen joskus vielä – jälleen eduskuntavaalien alla - palaisin. Paljon on muuttunut paljon on ennallaan. Aika oli niin kovasti toinen. Nykyisin markkaa ei ole, maatalousteollisuus on purkautunut, kasvoton omistaja on yhä useammin ulkomailla, pankit ehkä oppivat läksynsä 90-luvulla. Mutta valitettavan paljon on ennallaan. Ja nykyaikana kirjoittaisin, kiinnittäisi paljon enemmän huomiota johtajan vastuuseen."

Aika on muuttunut ja monetkin reunaehdot. Vaan perustat eivät. Todellinen johto puuttuu.

Vallankaappaus Washingtonissa

Ei voi kuin ihailla. Hyvin on Trump omaksunut Stalinin, Hitlerin, Erdoganin,  Putinin ja jokaisen kunnon diktaattorin tavat ja toiminnan. Kolmessa vuodessa maailman rikkain suurvalta on saatu polvilleen.  Menossa on Yhdysvaltojen lopun alku.

Menossa on vallankaappaus. Tunnuksettomat Vihreät Miehet ovat jo kaduilla kuten aikoinaan Krimillä. Hiljaisina, kuten heidän pitääkin olla. Nämä lain ja järjestyksen presidentin puolustajat on kuljetettu joka puolelta Yhdysvaltoja Washingtoniin, puolustamaan vallananastajan linnoitusta. Muuri sen ympärille on jo rakennettu. Taas yksi vaalilupaus toteutettu, vaikkei maksajana olekaan Meksiko.

Ilmeistä on jo nyt, että toiminta on yksityiskohtaisen tarkasti suunniteltu ja tehokkaasti johdettu. Tällaista sirkusta ei helpolla saada nopeasti aikaan. Ei edes jenkkilässä.

Taitavat entiset presidentit ja kenraalit liian myöhään herätä havaitsemaan kuinka vaarallisesta pellestä Trumpissa on kyse. Niinhän siinä onnistuessaan aina on käynyt.

Tumpin törmäilyt hallintarekisterien ihmeellisessä maailmassa

Hallitus on ilmoittanut, että hallintorekisterin pelisääntöjen aikaansaaminen ei enää uuteen arvopaperilainsäädännön uudistamisehdotukseen sisälly. Suurin virhe, minkä puolueet - lähinnä kai oppositiopuolueet ja hallituspuolueitten itsenäisesti ja vastuullisesti ajattelevat kansanedustajt ja media voivat nyt asiassa tehdä - kansalaisten kannalta - on todeta, että homma hoidettu, hallintorekisterihän ei enää etene.

Silloin seurauksena on sama kuin Kehittyvien Maakuntien Suomen tuppeen sahattujen lautojen; kukaan ei selvitä Vanhasen mökkirakennelmien tilaa. Huomio keskittyy yksin asuntoon. Itse rakennetusta omakotitalosta lautoja ei todellakaan löytynyt. Kukaan ei vaivautunut mökillä edes käymään.

Nyt syyteoikeus tämän asian osalta on jo vanhentunut. Ja sattumapääministerimme potkii edelleen. Nyt kepulien eduskuntaryhmyrinä.

Tumppikin valehteli, toistuvasti, "omaa etuaan ajaen" ja tarkoituksellisesti eduskunnalle olennaisessa lainsäädännön perusteisiin liittyvässä asiassa. Ministerinä hän harhautti kansanedustajia uskomaan mustaa valkoiseksi. Miten ihmeessä kukaan voi enää häneen luottaa?

Tointa antaa myös konkreettisen viestin kokiksien vakaumuksellisille tytöille. Pelkkiin lupauksiin ja vakuutteluihin ei aina pidä uskoa.

Lehtomäki presidentiksi! Tai Vanhanen! Tai kumman tahansa hevonen!!

Katselin poikkeuksellisesti Ylen MOTtia. Eihän tässä ole enää mitään tolkkua. Kaiken maailman pelleilyt nostetaan  esille. Taas kerran. Toisaalta eipä ole ollut paljon missään muussakaan ollut minkään valtakunnan tolkkua asioissa, mitä puoluekoneistot ovat saaneet julkisuuteen vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen. Anneli Jäätteenmäen hallituksen kaataminen ja kaatuminen menee luonnollisesti demarien ja Paavo Lipposen piikkiin. Eikä sen paremmin Jäätteenmäen hallituksessa kuin sen kaatamisessakaan mittään järkeä ollut.

Eiköhän meillä nyt ole huomattavan paljon uhkaavampia ongelmia kuin keskustella vuosituhannen alun korruptiosta?

En minä asioiden selvittelyä halua estää. Päin vastoin. Mutta minua pelottaa se vanha totuus, että Suomeen mahtuu vain yksi totuus kerrallaan. ”Pelkään”, että jälleen kerran yleisen kansalaiskeskustelu painopistee siirretään kanssakunnan tulevaisuuden kannalta täysin toisarvoiseen ”eipäs juupas” someiluun. Meillä ei siihen ole varaa. Ei enää.

Vaalirahoitusongelmien, siis vaalirahoituskorruption ennalta ehkäisemiseen on olemassa äärimmäisen yksinkertainen ja tehokas keino. Julkisen puoluerahoittamisen kieltäminen ja sen rikkomisen sanktiointi. Eikä edellisen lisäksi juurikaan muuta vaadita kuin edellyttää perustuslain, erityisesti sen 29§ noudattamista ja sen rikkomisen sanktiointia.  

PS.

Ei demokratian ylläpitämiseen ole olennaista antaa mahdollisuutta yksittäisen puolueen ylläpitämiseen julkisista varoista. Tärkeää on, että niiden mahdollisuus rahoittaa toimintansa ja erityisesti vaalirahoituksensa voi perustua muuhunkin kuin julkiseen tai piilotettuun korruptioon ja Hyvä Veli-järjestelmiin.