Ystäväni Matti Karvinen lähetti luettavakseni yhteenvetonsa kiinteistöjalostajien/ -sijoittajien viikonlopun toivioretkestä Kremliin Putleria tapaamaan. Kun itse olen hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä julkaisen sen kolmella kielellä: suomeksi, saksaksi ja englanniksi. Olen liittänyt mukaan muutamia tajunnan virrassa syntyneitä omiakin näkemyksiä.
Wittkofin ja Kushnerin neuvottelumatka Moskovaan päättyi. Ja kuten odotettiin Ei tulosta.
Fakta on, ettei Venäjä halua rauhaa tai aselepoa vaan Ukrainan täydellistä alistamista. Nyt Donald Trump ilmoittaa lopettavansa kokonaan rahallisen avun Ukrainalle. Eli hän painostaa sodan uhria ja tukee hyökkääjää. Venäjän hyökkäys neljä vuotta sitten on täysin kiistaton asia, ja samoin on Venäjän tavoite muuttaa rajoja sodan avulla ETYKssä hyväksymänsä vastaisesti.
Näen asian seuraavasti, ja samoin tilanteen näkevät kaikki perheeni jäsenet ja tuttavani:
Sen vastineena, että Ukraina luopui ydinaseistaan vuonna 1994, sillä on tai ainakin oli USA:n, Britannian ja Venäjän antamat turvatakuut. Se mitä on tapahtunut Ukrainassa vuonna 2014 ja sen jälkeen on yksiselitteisesti turvatakuiden antajien Venäjän, USA:n ja UK:n petos. USA:lla olisi ollut resursseja pysäyttää Venäjä, mutta presidentit Obama, Biden ja Trump pettivät Ukrainan. Eikä ole Englantikaan sitoumustaan täyttänyt.
EU:n passiivisuus ja Ukrainan tarpeisiin nähden alimitoitettu apu ovat vastuuttomuutta, lyhytnäköisyyttä ja moraalisesti häpeällistä. Yhteen laskettuna taloudellisesti valtavan EU:n jäsenvaltioiden tuki Ukrainalle on ollut 0,1 % BKT:stä! Trumpin pelotteluun luopua NATOsta oltiin hetkessä valmiita nostamaan NATOn puolustusmenojen osuutta 5% BKTstä. Siitä osa voitaisi perustellusti sijoittaa Ukrainan avustamiseen.
Oman demokratiansa puutteista huolimatta Ukraina käy taistelua totalitarismia vastaan ja eurooppalaisen demokratian, vapauden ja tasa-arvon puolesta. Jos sen alistaminen saadaan torjutuksi, Ukraina voi ja se kykenee aloittamaan kehittymisen länsieurooppalaiseksi demokratiaksi.
Venäjän staatsreasonin ja sotilasstrategian mukaisia tavoitteita Putler, useat Venäjän johtavat poliitikot ja lehdistö ovat esitelleet avoimesti. On täysin selvää, että tavoitteena on jatkaa valloituksia lähivuosina ja palauttaa niiden avulla Neuvostoliiton aikainen geopoliittinen valta-asema. Tutkijoiden useimmin esittämä aikahorisontti on viisi vuotta.
EU:n riitely, pelkurimaisuus ja alistuneisuus merkitsevät jatkossa EU:n ja Naton hajoamista. Hajottajina toimivat Venäjä ja USA. EU:n sisälle on Venäjän rahoilla ja USA:n tuella jo luotu hajottamista tekeviä kansalaisjärjestöjä, puolueita ja kokonaisia valtioita. Tässä hajoamisessa ja Venäjän ja USA:n tulevaisuudessa sopimassa jaossa Suomi ja esimerkiksi Saksa ilmeisesti päätyisivät eri puolille samalla tavalla kuin Neuvostoliiton ja Natsisaksan vuonna 1939 solmimassa Molotov-Rippentrop-sopimuksessa.
Selvitäkseen tästä sodasta ilman häviötä ja alistumista Venäjälle Ukraina tarvitsee rahaa, aseita, ammuksia, tiedusteluapua ja sotilaita. Näitä kaikkia on EU:lla riittävästi tai niitä saa rahalla. Rahat on mahdollista saada joko Belgiassa olevista ja jäädytetyistä 200 -300 mrd. € Venäjän rahoista tai ottamalla EU:lle yhteislainaa. Rahan merkitystä konkretisoi parhaiten se, että 100 mrd. riittäisi 100.000 palkkasotilaan rekrytointiin vuosiksi.
Jos tämä apu Ukrainalle päätetään, niin se takaa Euroopalle rauhan kymmeniksi vuosiksi. Samalla myös EU pelastuu, ja se löytää jälleen tarkoituksensa, itsekunnioituksensa ja sielunsa.
Ainakaan me suomalaiset emme ole valmiita Trumpin USA:n tapaan myymään tasa-arvoon, oikeusvaltioperiaatteeseen ja laajoihin kansalaisten vapauksiin perustuvaa liberaalia demokratiaamme joitain Venäjällä toteutettavia jenkkien rakennusprojekteja ja muita dealejä vastaan. Talvi- ja jatkosodan muistot sekä suomettumisen synkkä aika ovat edelleen kirkkaina mielissämme.
