Helsingin kaupunginhallitukselle tiedoksi; kaupungin Taidemuseolla
on miljoona euroa ylimääräistä budjetissaan. Vuosittain.
Täytyy myöntää rahvaanomainen stadilaisuuteni. En todellakaan ole koskaan juonut Tavastian edessä pussikaljaa. Eikä se tainnut nuoruudessani vielä edes olla Tavastia vaan Hämis? Mutta sen muistan kyllä, kun
usein kävin Ravintola Ilveksestä hakemassa pahvilaatikon, laskeakseni jäämäestä sinne
linja-autojen joukkoon. Siinä sitä oli menoa ja meininkiä.
Se, kun en pussikaljalla koskaan itseäni edes Tavastian
edessä ole tyydyttänyt osoittaa, että en ole kypsä Guggenheimiinkään? Ja
paljastan itsestäni vielä toisenkin kulttuuripuutoksen; en ole koskaan käynyt
Kiasmassakaan. Mutta etten itsestä ihan moukan brändiä rakenna kerron, että
tämän vuoden ensimmäisen kahden kuukauden aikana olen kyllä käynyt kolmasti
Taidemuseossa – Meilahdessa ja Tennispalatsissa – ja kerran jopa Ateneumissa.
Sillä brändistä, ja kiimasta sen saamiseksi - hintaan mihin hyvänsä - tässä taitaakin
olla kysymys. Sellaisesta brändistä, josta joutuu paljon maksamaan. Brandin arvo kun nousee siitä, että
ilmeisesti joku on valmis siitä lisenssimaksuina muiden rahoja – mm. minun verojani - maksamaan, peräti miljoona
euroa vuodessa. Ja päälle sitten osuus muista kustannuksista, "from the top of my head" noin 15 - 20 miljoonaa vuosittain.