lauantai 25. lokakuuta 2014

Mistä Saksalle Lebensraum nyt?



Johdonmukaisesti ajatellen on itsestään selvää, että pikäkestoisessa ja laajassa laskusuhdanteessa, taantumassa eikä lamassa pidä julkista taloutta kiristää, säästää, leikata ja ulkoistaa. Sillä työttömyydestä kasvatetaan massatyöttömyyttä ja teollisuuden kilpailukyvystä kilpailukyvyttömyyttä. Varsinkaan jos ongelmat ovat vuosikymmenien aikana syntyneitä rakenteellisia ongelmia, joita ei ole mahdollista saada nopeasti ratkaistua. Ennen kurki kuolee kuin suo sulaa, tai vielä täsmällisemmin saksalaisittain Operation gelungen, Patient tot.

Voisin hyvin kuvitella, että Mario Draghi on tämän havainnut mutta Jens Weidmann ei. Ja syykin on selvä. Mario Draghi on Euroopan keskuspankin pääjohtaja, Jens Weidmann Bundesbankin. Niin kauan, kun EKP pakotetaan noudattamaan yksinomaan Saksan etujen mukaista rahapolitiikkaa mikään ei muutu, ellei sitä muut muuta. Vaikka Saksan vaihtotaseylijäämä jatkuvasti kasvaisi, ensin muiden EMU-maiden ja myöhemmin kaikkien EU-maiden vienti taantuisi.

Yksin Saksan teollisuus ei Eurooppaa kanna, ellei tilanteen anneta jatkua vuositolkulla siten, että se pystyy kasvattamaan kapasiteettiansa vähintäänkin korvaamaan taatuvien reunavaltioiden kapasiteettia. Ja jos taas annetaan, Euroopan keskukseksi sementoituu Saksa ja muut ajautuvat periferiaan. Pienet reunavaltiot ensin, kuten on jo nähty.

Tehdäänpä finanssipolitiikassa vaikka minkälaisia kansallisia kiemuroita Saksan ehdoilla käytössä oleva rahapolitiikka aiheuttaa sen, että työtä ja toimeentuloa voi tapahtua vain Saksassa ja siksi kysyntää voi syntyä vain Saksassa. Koska EUssa sen paremmin kuin EMUssakaan ei aluepoliittisia tulonsiirtoja voida harrastaa jää Eurooppaan ajan myötä Venäjän lisäksi vain yksi toinen suuri valtio, siis Saksa, pelastaapa Britannia itsensä jättäytymällä EUn ulkopuolelle tai ei.


EUn kaikkien jäsenmaiden yhteenlaskettu väestö on runsaat 500 miljoonaa, Saksan runsaat 80 miljoonaa, 16% edellisestä. Pidän epätodennäköisenä, että Saksa edes havittelisi muiden EU-valtioiden alueita, en edes niiden väestöä kokonaisuudessaan itselleen. Niiden osaavien ja ahneimpien parhaimmisto siirtyy sinne automaattisesti työn perässä joka tapauksessa. Taantuvat EU-jäsenvaltiot luovat halvan resurssi- ja matkailureservaatin Herrakansalle. Se siitä palkitusta rauhanprojektista.

Nämä mietteet syntyivat lukiessani uutisia Suomen Työeläkelaitosten sijoitusluloksista Talouselämästä. Sijoittajien tuoto kasvavat, reaali-investoinnit tässä periferiaan ajautuvassa kotimaassa?


torstai 23. lokakuuta 2014

Sisäinen devalvaatio alkoi - Palkat alenevat jo



Hallituksen politiikasta on turhaa odotta tarkempaa ilmoitusta, kuin tämä Talouselämän otsikko muutaman päivän takaa. Se kun ei ole fantsua kuultavaa ollenkaan.

Eduskunnan valiokunnat oli saatu kasaan, niinikään muutama päivä sitten kuulemaan valtion talousviisaitten rohtoja. Ongelma heillä on sama kuin Saksan Wolfgang Schäublella; Uskoni ei rakoile, jatkakaa vaan samaa vanhaa linjaa mutta enemmän ja tehokkaammin.

En väitä kuuluvani edes Uudenmaan talousviisaisiin. Mutta on aivan selvää, että juuri EKPn noudattaman "saksalaisen" rahapolitiikan seurauksena ainakin muuta Eurooppaa ja mahdollisesti jopa muuta maailmaa ollaan ajamassa kysyntä ja rahoituslamaan, meidän hallituksemme suosiollisella myötävaikutuksella. Olisikohan jo korkea aika myös rukata valuuttajärjestelmäämme






Aivan oikein; Suomesta ollaan tietoisesti rakentamassa kurjalistovaltiota. Sekään tuskin riittää, koska sisäisen devalvaation seurannaisvaikutukset kotimarkkinayritysten liikevaihtoon ja voittoihin, investointeihin, yksityishenkilöiden kulutukseen yleensä, työttömyyteen, lainanhoitokykyyn, vuokranmaksukykyyn jne. jne. ei yksinkertaisesti ole hallittavissa. Koska Saksan vaihtotaseen ylijäämää ei ohjata kulutukseen, sen paremmin Saksassa kuin muuallakaan euro-alueella, kysyntä alueella ei kasva vaan supistuu. Muilla euro-mailla suuntana on vain huonompaan.

Itseään yhteiskunnan päätöksentekijöinä pitävistäkin valtaosa tulee oikeasti kärsimään. Ainoastaan 1 - 5 % väestöstä saattaa hyötyä, se varakkain huippu. Loput maksavat vähintään osansa ja keskipalkaa vähemmän saavat entistäkin suuremman osan.

Että me valitsemme jatkossakin valtaosin samat kansanedustajat ja puolueet, joita he edustavat on itsestään selvää. Eikä mikään muutu. Saamme rauhassa jatkaa itseruoskintaa, velkaisuus kasvaa ja talous taantuu nykyisestäänkin.

Nyt kun puolueita edustavat kansanedustajamme ovat ajaneet tilanteemme tähän, meillä on oikeastaan enää kolme päävaihtoehtoa.

1. Jatketaan kuten tähänkin asti, mikä johtaa Suomen joko troikan holhoukseen tai osaksi Leningradin Oblastia.

2. Erotaan eurosta ja siirrytään omaan kelluvaan valuuttaan, mikä seurauksena saamme niskoillemme syyn euron kaatamisesta, mutta voimme toteuttaa tarpeellisen noin 20 - 30 % ulkoisen devalvaation.

3. Saamme pikaisesti aikaan EKPn lanseeraaman, maittain kohdennetun NEW DEAL - tyyppisen, yhteiskuntien kehittämiseen painottuvan ja työtä aikaansaavan ohjelman, joka elvyttää kysyntää koko EUssa.




  

800 miljardia vuodessa markkinoiden "tyynnyttämiseksi" vaiko tyydyttämiseksi? Sinäpä sitä rakentuu muutamassa vuodessa varsinainen Kaikkien Kuplien Äiti. Ja kauanko tätä on kestänyt? Kaksi vai neljä vai kuusi vuotta? Ja pohjalla varmasti vielä alkuvaiheen paniikin muutama tuhat miljardia?


Toivottavasti seuraavan valuuttajärjestelmän valmistelut ovat jo hyvässä vauhdissa. Sillä, "what goes up, must come down".




Muistaa kannattaa, että "No money, no honey, no funny".

Me olemme jo ohittaneet "no honey" tason kuitenkaan huomaamatta, että "no funny" on jo täällä. Nythän alkaa jo tuntua siltä, että suuri osa kansasta on aivopesty odottamaan sisäisen devalvaation kaiken parantavaa ilosanomaa. Ilosanomaa siitä ei kuitenkaan ole luvassa.

 Päin vastoin kuin ulkoinen devalvaatio, sisäinen valitsee kärsijänsä huolella. Kärsijöinä ovat tavikset; keskipalkkaiset ja sitä vähemmän ansaitsevat. http://tyhmyri.wordpress.com/2013/07/09/sisaisen-devalvaation-anatomiasta/




Miten muuten voisi olla, kun Saksa haluaa kerätä itselleen kaiken vaihtotaseylijäämän pakottaen EKPn noudattamaan rahapolitiikkaa, joka ei sovi kenellekään muulle? Austerity ei toimi kun kulutus kuolee.

Eikä kyseessä ole kenenkään repsahdus vaan tosiasia, jolta ei saa sulkea silmiänsä. Uutta matematiikkaa kun ei ole. Kysyntä ei kasva sillä, että säästetään enemmän vaan siten, että kulutetaan enemmän.





Noiden tulokset on jo nähty.

Eiköhän Jyki-boy moiset lääkkeet kokeillut vvm-kautensa aikana. Rahaa kaadettiin ties minne, mutta kulutuksen lisääntymisenä ne näkyivät korkeintaan lähialueilla; Eestissä, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa.

Kun kysyntä on saatava kasvuun, on tehokkaampaa vaikka heittää euroja helikopterista. Suomessa. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/06/ei-kulutusta-ei-tyota-ei-rahaa-ei.html




Peesaisin tässä sittenkin Soininvaaraa, "Politiikan pelisäännöissä on jotain vialla, kun niin hyvistä kyvyistä saadaan niin vähän irti." http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2014/10/politiikan-pelisaannoissa-on-jotain.html

Siitä huolimatta olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Syy siihen, että vastuunkantajia ei kansanedustajaksi ylene löytyy puolueiden ottamasta roolista "päätöksentekijöinä". Kuten tiedämme ryhmätyönä hevosestakin saadaan korkeintaan aikaan kameli, ja meillä vain minikokoinen siksi, että toinen ryhmätyö - siis kauppakierros - käydään vielä puolueiden kesken.




Ei kai tässä mitään uutta kenellekään enää ole? Yksityiskohtia vain enemmän yhden puolueen osalta. Sama meno on ollut voimassa ainakin kokoomuksessa ja ruåtsalaisissa. Jos maksajina otetaan mukaan myös muut etujärjestöt ovat rahan vastaanottajina  loistaneet myös demarit ja muut vasemmistopuolueet. Näin varsinkin Liinamaan I sopimuksen jälkeen, joka siirsi ay-jäsenmaksujen perinnän työnantajien kontolle.

Sama kehitys tulee taatusti myös jatkumaan uuden vaalirahoituslain puitteissa ja vielä korostetusti, koska ainoa taho, jolle ei laissa ole määritelty tukikattoa on puolue. Niinpä tarve puolueen kautta tapahtuvalle rahoitukselle kasvaa entisestään, koska sekä yritykset, yhteisöt ja yksityiset henkilöt suhtautuvat entistä pidättyväisemmin vaalirahalahjoituksiin.

Koska liian moni puolue-eliitin edustajaa on vaarassa menettää leipäpuunsa on muutosta turha odottaa.  Jokainen äänestäjä osaa arvioida, kenen etuja puolueet ja heitä edustavat kansanedustajat lainsäädäntötyössään ajavat vaalien välisenä aikana.

Ainoa korruptiovapaa puolue- ja vaalirahoitus on helposti rakennettavissa kieltämällä se julkisista varoista kokonaan ja mahdollistamalla puoluerahoitus vain yksityisistä varoista esimerkiksi puolueiden ohjauksessa olevan rahaston välityksellä ja yksittäisten ehdokkaiden vaalirahoitus täysin läpinäkyväksi  jo ennen vaaleja.





Jos NATO-yhteensopivuudesta pidetään kiinni JAS on taatusti vähintään yhtä hyvä vaihtoehto juuri meille. 

Koneiden elinkauden kokonaishinta jäisi JASilla noin 30% edullisemmaksi, eikä koneen mahdollistamien järjestelmien suorituskyky olennaisesti heikkenisi F-35 destä. 

Jenkit saattavat sen tilaamisen kuitenkin torpata, koska ainakin moottorit ovat heidän lisenssinsä takana.




Oikeassa luonnollisesti ovat nuo kepulit. Valitettavasti on syytä myös muistaa missä hallituksessa tehtiin päätös lähteä siitä, että kuviteltu taantuma vältetään lisää velkaantumalla. Se oli kepulaisen Vanhasen II. Sitä seurasi vielä Kiviniemen ainoa, ennen kuin demari Urpiainen pääsi jatkamaan siitä mihin Jyrki-boy homman jätti. Samalla jokainen hallituksista, niin nykyinen kuin edellisetkin jättivät yhteiskuntamme poliittiset ja taloudelliset rakenteet korjaamatta, koska puolueet ja heidän opetuslapsensa ovat suurin intressentti.

Joten suurimman siltarumpupuolueen valtaan tulo ei kansalaisten arkipäivää helpota ensinkään. Enneminkin päin vastoin. Ikävintä onkin, ettei sellaista puoluetta olekaan, joka haluaisi tai edes uskaltaisi keskittyä ongelmiemme ratkaisemiseen. Se kun ei ole lisää kannatusta tuovaa.


maanantai 20. lokakuuta 2014

Miksi kepulit, kokikset ja demarit haluavat Suomeenkin sisäisen devalvaation?



Kyse ei kai voi olla siitä, että hallituspuolueitten vastuuhenkilöt eivät ymmärtäisi esimerkiksi käsitteiden talouspolitiikka, finanssipolitiikka ja rahapolitiikka sisältöä ja niiden välisiä eroja?

Eikä selitykseksi oikein taida käydä sekään, että tietoa ns. ulkoisen-, siis meidän markka-aikaan kokemiemme devalvaatioiden ja sisäisen devalvaation erilaisista seurauksista, ei olisi riittävästi tietoa.

Ja harjoitettuaan viimeistään vuodesta 2009 elvyttävää ja toista olennaista EUn Maastrichtin sopimuksen vastaista politiikkaa niin tehokkaasti, että ensi vuonna, 2015 aletaan rikkoa myös sitä toista, ei voine kuvitella etteikö tilanne ja sen kehittyminen olisi ollut puolueiden tiedossa?

Ja fantsuteltuaan viimeiset 7 vuotta tehostamisella, tuottavuuden kasvulla, säästämisellä, karsimisella, yhtiöittämisellä ja yksityistämisellä olemme tulleet tilanteeseen, että sekavuus vallitsee valtionhallinnossa ja kuntataloudessa, siis koko julkisella sektorilla. Yli 7 vuotta on lisäksi myyty alihintaan yhtiöitä ja kansallista omaisuutta, budjetin pitämiseksi tasapainossa ja jätetty säätämättä niitä lakeja joiden avulla yritystoiminnan ja erityisesti vientiyritystoiminnan edellytykset saataisi kilpailukykyisiksi. 


Voisiko todella olla niin, että vain pitämällä kansa nöyränä nuo puolueet uskovat voivansa hallita tätä maata? Nöyryyshän edellyttää alistumista minkä yksi edellytys on köyhyys ja tietämättömyys paremmista tehokkaammista vaihtoehdoista. Nythän jo suuri osa kansasta tuntuu hyväksyvän edessä olevan sisäisen devalvaatio - kurituksen ja miettii kohteita, mistä hyvinvointivaltiota seuraavaksi höylätään. Opetuksestako vai lapsilisistä, työttömyyskorvauksista vai toimeentulotuista, vanhuspalveluista vai sairaanhoidosta, puolustuksesta vai sisäisestä turvallisuudesta .... ?? Eikä mikään tuosta ole välttämätöntä, jos ymmärretään mistä elementeistä itsenäisen valtion talouspolitiikka koostuu.

Olisiko todella niin, että he tieten tahtoen haluavat ajaa meidät kaikki peruuttamattomaan köyhyyteen? Sillä siihen mennessä, kun Saksa suostuu kaikkia euro-maita hyödyttävään rahapolitiikkaan, Suomea ei enää taloudellisessa mielessä ole jäljellä.


Ilmeisesti.

En jaksa uskoa, että he yksin tietämättömyyttään, osaamattomuuttaan, toimettomuuttaan ja yksinomaan omaa eurooppalaista uraansa edistääkseen voisivat toimia siten kun ovat toimineet.



keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Politiikan pelisäännöissä on jotain vialla, kun niin hyvistä kyvyistä saadaan niin vähän irti

Otsikon lause jäi keskeisimpänä mieleen blogista, jossa Osmo Soininvaara ilmoitti ettei asetu ehdolle Eduskuntaan. Sääli. Aina jostain 1960-1970 luvun taitteesta, jolloin kumpikin osallistuimme Liberaalisen kansapuolueen toimintaan olen arvostanut hänen vilpittömyyttään, vastuullisuuttaan, älyään ja rehellisyyttään. Mutta sellaisten ominaisuuksien haltiat eivät varmasti viihdy siinä Eduskunnassa, jollaiseksi hän kuvasi sen kehittyneen. Siis jollaiseksi hän kuvasi sen muuttuneen vuonna 2007. Miksi hän sinne sitten palasi on jäänyt minulle epäselväksi. 

Nyt hän jälleen julkistaa syyt kansanedustajaehdokkuudesta jättäytymiseen. Ilmeisesti kansanedustajan toimintaedellytysten ja eduskuntatyön osalta asiat eivät ole menneet tälläkään vaalikaudella oikeaan suuntaan. Hämmästyttää, ettei hänelle asia jo ensimmäisessä yhteydessä selvinnyt. Ne eivät nykyisen poliitisen järjestelmän puitteissa voi tulla kuntoon. Eivät edes mennä oikeaan suuntaan. Järjestelmä on rapistunut politbyrokratiaksi, jossa demokratia toteutuu korkeintaan puolueiden keskinäisenä demokratiana. 

Nykyiseen päätöksentekoon verrattuna olisi tehokkaampaa, jos kutakin puoluetta Eduskunnassa edustaisi vain puheenjohtaja, joka käyttäisi puolueen vaaleissa saamaa äänimäärää kokonaisuudessaan. Järjestelmä ainakin pakottaisi puheenjohtajat keskustelemmaan itse asiasta , käymään avointa "kauppaa" kaikkien intressenttien kanssa ja "puoleideologian" merkitys jäisi vain puheenjohtajan "takaraivoon" vaikuttavana reunaehtona.


Demokratian, myös edustuksellisen demokratian lähtökohta perustuu kansalaisten tahdon toteutumiseen yhteiskunnassa ja varsinkin sen hallinnossa. Tuo 200 kansanedustajaa on hyvä määrä antamaan mahdollisuuden kuvata koko Suomen erilaisia ihmisiä. Mutta kun eduskuntaryhmät eli puolueet saavat rangaistuksetta rikkoa perustuslain 29§ ja tehdä päätökset useimmiten sitovina ryhmäpäätöksinä, siis todella pienissä, asioita yksipuolisesti ja nolla-summan pelisäännöillä tarkastellen. "Kaupankäynnit", "lehmänkaupat" ja "iltalypsyt" tapahtuvat sitten seuraavassa vaiheessa puolueintressien pohjalta, nekin nolla-summan pelisäännöillä. Eli vastapuolen etu on minulta pois.

Populaatioissa ja varsinkin ihmispopulaatioissa esimerkiksi asiantuntemuksen, osaamisen, älykkyyden, koulutuksen jne. osalta ominaisuudet jakautuvat Gaussin käyrän mukaisesti. Mitä pienempi populaatio, pääsääntöisesti sitä vähemmän noita ominaisuuksia on

Nautimme nyt sen seurausta, että vuonna 1960-luvun lopulla, muistaakseni 68 tai 69, puolueet saattoivat voimaan puoluerahoituslain. Kyseessä on sotasyyllisyyslakien jälkeen varmasti epäsuosituin eduskunnan säätämä laki. Koska puolueet voivat keskinäisillä sopimuksillaan sitä jatkuvasti kasvattaa, ne ovat päässeet pitkälti irti äänestäjistään. Viimeisin puoluerahoituslaki irroitti heidät siitä kokonaan, koska ainoa taho, joka saa rajattomasti antaa tukea edustajaehdokkaalle on puolue. Äänestys on enää muodollisuus, jonka ohi valitettavan moni vain nukkuu, äänestämättä.

Muutosta toivovat perustavat uusia puolueitaan, jotka vaalikaudessa, viimeistään kahdessa urautuvat ns. vanhojen, nykyisin itsensä jo vastuullisiksi korottaneisiin käytäntöihin. 

Ainoa keino saada demokratiamme toimimaan on palata sen lähtökohtiin. Puoluevalta ja -kuri on saatava poistettua. Puoluetoiminta on saatava tulosvastuulliseksi ja kansanedustajien sananvapaus turvattua.







perjantai 3. lokakuuta 2014

Kulttuuria eivät SoTe eikä asiakkaat kiinnosta?




Yritin tänään saada mielestäni tärkeän, "poikkitieteellisen" näkökulman Hesarin kulttuurisivulle. Juttu oli otsikoitu Brittiläinen museobrändääjä: Vaihtakaa Kiasman nimi, se kuulostaa naisten Viagralta ja alaotsikkona "Lontoon huippumuseot brändänneen Damien Whitmoren mielestä helsinkiläismuseot tarvitsevat näkemystä ja kävijöitä.

En ihmettele, että kulttuuritoimittaja ilmeisesti valitsi otsikoksi räväkän näkemyksen Kiasman nimestä. Ihmettelen kieltämättä sitä, että edustama asiaslähtöinen näkemys palveluiden ja erityisesti julkisten palveluiden kehittämisessä ei läpäissyt moderointia. Siinä varmaan taas yksi osoitus yhteiskuntamme ongelmista, korostuneesta sektoriajattelusta.

Kommentti ja muitakin viimeaikaisia yrityksiäni osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun alla. 






Kiasman nimen vaihtaminen oli tuskin Whitmoren keskeisin viesti, niin samaa mieltä kuin hänen kanssaan olenkin? Sen sijaan se, että palveluiden tarjoaja panee asiakkaansa tarpeet tarjontansa keskiöön ja sen lähtökohdaksi se on. Samaa lähestymistapaa noudattaen tulisi meillä käydä läpi vähintään koko julkisen sektorin palvelutarjonta SoTesta, opetuksesta ja vaikkapa poliittisten puolueiden "tarjoamista" palveluista lähtien.

Toteuttamiseen on toki monta tapaa, mutta varmaan parhaan yksinkertaistetun kuvauksen pragmaattisesta tavasta saa ruotsalaisten Modigin ja Ahlströmin kirjassa Tätä on lean - ratkaisu tehokkuusparadoksiin. Sen esittämiä periaatteita noudattaen meidän julkisen sektorin mitoittamisessa kantokykymme mukaiseksi olisi mahdollinen vaihtoehtona sisäisen devalvaation kansalaisille ja  yhteiskunnalle tarjoamaa tuhon tietä.







Mitä sitä nyt moisesta varottelemaan? Samaa tietä ovat menossa kaikki muutkin alat Suomessa. Itsensä vastuullisiksi nimittäneet puolueet pitävät huolta siitä, että sisäinen devalvaatio myös toteutuu. Näin Suomesta vihdoin tehdään se raaka-aine - ja työvoimareservaatti jonkalaista Saksa suunnitteli jo 1918 sisällissodan jälkeen. Ja mikä parasta, me teemme sen ihan itse.







Jo pitkään on ollut selvä, että parempien keinojen puutteessa tuo helikopteri on hankittava. Parempi keino olisi ainakin ongelmamaihin kohdistetut NEW DEAL - tyyppiset hankkeet, joilla aikaansaataisi ensin työtä, sitten kysyntää ja investointeja.


Ainakaan tilanne ei parannu toistamalla jatkuvasti jo tehtyjä virheitä, olivatpa ne kuinka fantastisia tahansa.







Vaikka syyllisten etsimisestä ei liene mitään hyötyä kenellekään voidaan hyvin väittää, että puolueiden irtaantuminen kansasta on syypää julkean sektorin tietoiseen kasvattamiseen. Puolueet ajavat kukin omaa, eivät suinkaan kansalaisten tai veronmaksajien etuja. Niistä on kustakin tullut omien broilereittensa edunvalvoja ja työnantaja. Kansalaisten ja kansakunnan tarpeet tai edut eivät siinä enää mitään paina.

On turha odottaa muutosta. Sitä ei tule. Poliittinen järjestelmämme ei sitä enää mahdollista.







Kuka kertoisi Mariolle miten kävi mustalaisen hevoselle? 

Saksaa lukuun ottamatta meille kaikille muille euromaille tulee käymään juuri siten. Muille EU-maille voi mahdollisesti käydä vähän paremmin, mutta vain sillä edellytyksellä, että he käyttävät tarvittaessa D - vitamiinia.






Umpihullua typeryyttä viilailla jatkuvasti alkoholilakia eduskunnassa. Toisaalta kun on korkeintaan lusikalla annettu ei voine muuta vaatia?





Ongelma vielä korostuu, kun virkamiehistä tulee poliitikkoja ja päin vastoin. Kun jokaista poliitikonplanttua odottaa nimitys virkamieheksi tai muunlaiseksi julkisista varoista (laajasti ottaen) palkkansa ja palkkionsa periväksi turhakkeeksi on turhaa heiltäkään apua tähän ongelmaan pyytää. Kuka sitä nyt omia etenemisenmahdollisuuksia ja suuria palkkatoivomuksia itse karsisi?







Äkkipikainen ja pitkävihainen on Äiti Venäjä, ainakin mitä tulee sen toimintatapoihin ylläpitää käsityksiään suuruudestaan. Kohteena ovat, kuinkas muuten pienet rajanaapurit, jotka eivät veli venäläisen mielestä ymmärrä omaa parastaan. Me kuulumme jälkimmäisiin.

Nykyiset poliittisen broilerjohtajat eivät ymmärrä, että ennemmin EU katoaa kuin Venäjä. Eivätkä liioin sitä, että jos jompikumpi meistä - Suomi tai Venäjä - täältä katoaa, se ei ole Venäjä.





Kannattaisi ehkä myös muistaa kenen poliisi Suojelupoliisi oli noina Pentin johtajuuden vuosina. Ei lainkaan hämmästyttäisi jos kävisi ilmi, että sekä annetut tiedot ja saatu rahasumma olisi palvellut "korkeampia päämääriä".




Juuri näin.

Suomen taloushistoria perustuu kartellien toimintaan. Siihen yhtenäiskulttuuri, pienuus ja kaksi raaka-ainetta - puita ja päitä - antoivat erinomaiset lähtökohdat. Valitettavasti Suomelle on käynyt kuten Nokialle. Emme ole osanneet siirtyä seuraavaan vaiheeseen, ainakaan ilman valtaisia, vielä edessäpäin olevia ongelmia. Poliitikkomme ovat myynet jo lähes kaiken - noin 60/70 vuoden aikana kerääntyneen - mikä myytävissä on, tuomatta mitään uutta tilalle. Syömävelkaa on surutta kasvatettu jo vuodesta 2008.

Jos Rinne aidosti on asiasta huolissaan, hän ei todellakaan ole tehtävänsä tasalla. Me olemme jo tytäryhtiötalous, ellemme peräti myyntikonttoritalous. 

Tätä uusliberalismia ovat ajaneet kaikki hallitukset vähintään Lipposen I alkaen. Jos demarit, kokikset ja kepulit eivät edes ole ymmärtäneet mitä ovat tekemässä, vahvistaa se vain käsitystä demokratiamme toimimattomuudesta. 

Todella, sitä saa mitä tilaa.





Onnea vaan ja menestystä vaikka tuskinpa se Helsingin, Vantaan ja varsinkaan Espoon päättäjiä kiinnostaa.





Ihmisen eskarissa ja viimeistään ala-asteella hankkimat taidot ja erityisesti saadut onnistumiskokemukset - tai epäonnistumisen kokemukset - vaikuttavat varmasti myös syrjäytymiseen. Yllätys, yllätys syrjäytyjistäkin suurin osa on poikia ja miehiä. Väitän, että selvästi suurin osa poikien syrjäytymiskehityksestä alkaa epäonnistumisen kokemuksissa oppimisessa tuossa lapsuuden vaiheessa.

Tampereen Olkahisen koulun kokeilusta luin vuonna 2007 keväällä ja kirjoitin saamastani käsityksestä artikkelin blogilleni yhtenä sen ensimmäisistä artikkeleista.


Pojat oppivat eri tavalla kuin tytöt ja koulumme on mitoitettu kilteille tytöille. Se syrjäyttää liian useat pojat. Ja ensimmäisen kommentoijan kirjoitukseen yhtyen, kyvyttömyys lukea, ymmärtää lukemaansa ja vaikkapa kirjoittaa aiheuttaa yhteiskunnallemme suurta vahinkoa. Varsinkin nyt, kun liian monien poikien ajasta aivan liian suuri osa kuluu netissä surffailuun ja siellä pelaamiseen.

Kyky ajatella kehittyy lukemisen myötä ja lukuinto syntyy lukemaan opittaessa. Tai sitten ei.





Nyt Obama tuntuu toimivan siten, kuin yrittäisi oikeuttaa Nobelinsa. Hyvä. Lännen Nopeimpien aika USA "poliisitoimissa" on toivottavasti ohi.

Kohteesta <
>


Varmasti Saksa näin menestyy ja Schäuble onkin Saksan valtionvarainministeri. Mutta EUn reunavaltiot ja kokonaisuus kurjistuvat kurjistumistaan. Saksa toimii kuten Venäjä, ensin vähän lupaillaan sitten kaikki vedetään takaisin ja kielletään. Kelpaa vaikka tarkastella aiemmat Talentumin ja Summan kirjoitukset 

Eipä meille jää muuta vaihtoehtoa kuin palauttaa oma raha, siis jos aiomme pitää Suomen edes jollain tavalla hengissä.




Ei kai siinä voi olla ihmettelemisen aihetta, kun aiheesta on ollut ristiriitaa, erilaisia näkemyksiä? Ihan hyvä niin. Syytä huolestumiseen olisi, jos he kaikki olisivat samaa mieltä. Silloin riittäisi yksi, jolle palkkaa maksetaan.




Liikasen analyysissä suhteessa muihin jää tässä vaiheessa vahvuutena olemaan vain pankkien tila. 

Aivan ilmeisesti hänelle rahapolitiikan keveys on muodostunut ja aksioomaksi. Siitä ei kuitenkaan synny kasvua ennen kuin syntyy kulutusta ja kysyntää. Sitä taas ei ratkaista pankkien tilalla.

Näin siis EKPn Suomen haarakonttorin johtaja, jota saamme osin kiittää edellisestäkin lamasta.





Lienee aika tavanomaista, että aselepo ei välittömästi ole täydellinen? Mutta rauhassa kannattaa varmasti seurata pitääkö edes se. Sen jälkeen voidaan alkaa neuvottelemaan rauhasta. Ehkä?

Jos tällä tavalla on saatu jälleen jarrumiehen maine, olkoon sitten niin. Noissa neuvotteluissa ja päätöksissä jokaisen valtion on katsottava myös omaa etuaan. Eikä Suomi siis edes ollut ainoa jarrumies. Jossain muuallakin on harkintakykyä.

Turhaa kiristää panoksia, kun ei edes aselevon jatkumisesta ole takeita. Lisäpakotteet kerkiävät  kyllä myöhemminkin. Sääli vaan, että jälleen kerran tämäkin "sotku" antaa Putlerille selvän kuvan EUn eripurasta. Hän ei ole moista tähän mennessä jättänyt käyttämättä Ukrainan, ukrainalaisten ja EUn vahingoksi.





Lienee aika tavanomaista, että aselepo ei välittömästi ole täydellinen? Mutta rauhassa kannattaa varmasti seurata pitääkö edes se. Sen jälkeen voidaan alkaa neuvottelemaan rauhasta. Ehkä?

Jos tällä tavalla on saatu jälleen jarrumiehen maine, olkoon sitten niin. Noissa neuvotteluissa ja päätöksissä jokaisen valtion on katsottava myös omaa etuaan. Eikä Suomi siis edes ollut ainoa jarrumies. Jossain muuallakin on harkintakykyä.

Turhaa kiristää panoksia, kun ei edes aselevon jatkumisesta ole takeita. Lisäpakotteet kerkiävät  kyllä myöhemminkin. Sääli vaan, että jälleen kerran tämäkin "sotku" antaa Putlerille selvän kuvan EUn eripurasta. Hän ei ole moista tähän mennessä jättänyt käyttämättä Ukrainan, ukrainalaisten ja EUn vahingoksi.




Tulevaisuudestamme ei voi kuin olla samaa mieltä, Se taas on seurausta toimintaan johtamattomasta näennäispäätöksenteosta viimeisten vajaan 8 vuoden aikana. Huolestuttavinta on se, että tämän ihmisen tiedolla, kokemuksella ja asenteella on mahdollisuus päästä päättämään kansakunnan ja kansalaisten tulevaisuudesta.




Sillä ei liene kovin väliä mistä poliitikot tykkää? Yksityisen sektorin kasvu - joka saattaisi olla meille siunaukseksi - on kasvamassa mittoihin, joka vie meidät USAn terveydenhoidon tasolle. Siis tasolle, jossa rikkaista ja varakkaista huolehditaan ja köyhä kansa kuolee pois. 

Toisaalta kyse on vain siitä, että ns. päätöksentekijät eivät ymmärrä asiasta eivätkä siitä, mitä heiltä odotetaan.




USA ei taitu vaan taipuu. Pensas Yrjö juniorin sota terrorismia vastaan oli sinänsä varmasti oikeutettu, mutta sillä ei, koston lisäksi, ollut USAlle juurikaan muuta merkitystä.

Vaan mistä ihmeestä he löytäisivät tasapainoisen roolin pitkän päälle? Vientiartikkelina demokratia ei toimi. QED.




Usko nyt, NATO ei vaadi jäsenen puolustusmenojen olevan 2%. Kyseessä on linjaus (guideline), tavoite jota jäsenen omien puolustusmenojen tasoksi toivotaan. 28 jäsenestä vain 4 täyttää tavoitteen.

Aseiden, järjestelmien jne. standardisoinnista, yhdenmukaistamisesta on tunnetusti hyötyä, meillä esimerkiksi Neuvostoliiton kanssa yhtäläisistä kaliibereista talvi- ja jatkosodissa.

Suomen mahdollisuutena on ollut ja on edelleen taipua, taipua muttei taittua, minkä jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth osaltaan toteutti mallikkaasti. Noin 800 miljoonainen NATO ei pode samaa ongelmaa?

Vielä kerran, jäsen käyttää rahat omaan puolustukseensa. Se ei siis ole jäsenmaksu.



Se mitä sanot ja miten sen sanot panee pohtimaan, että ilmeisesti meidän todellakin pitäisi liittyä NATOON.





Jäsenmaksu ei ole 2 % yhtään mistään, vaan NATOn jäsenilleen asettama tavoite valtion puolustusmenoiksi. Suomen nykyinen lienee noin 1,5 %? Jäsenmaksuksi verrattavissa oleva summa lienee Suomeen osalta noin 50 miljoonaa, joten Eestin osalta varmaan vastaavasti pienempi.

Jos haluat muuta yksityiskohtaista tietoa NATOsta suosittelen esimerkiksi http://atlanttiseura.fi/nato/





Lisää samaa mutta enemmän, sitähän tämä vetkuttelu on. Sillä ei aikaansaada työtä, ei kulutusta, ei kysyntää eikä investointeja. Eikö nyt ala olla jo aivan selvää, että nykylääkkeet eivät siihen tilanteeseen johda. Ne johtavat vain kurjuuden kasvuun, työttömyyden lisääntymiseen, yhteiskuntien fyysisen ja henkisen infran tuhoutumiseen. 

Tarvitaan kulutusta, investointeja kysyntää. Tarvitaan nousevaa inflaatiota, korkeampia korkoja ja työtä. Säästämällä ja leikkaamalla edessämme on Japanin 20 vuoden stagnaatio. Jos tervehtyminen edellyttää helikopterista heitettyjä seteleitä kaikelle kansalle, ryhdyttäköön siihen. Jos tarvitaan EKPn,  valtioiden kautta käynnistämiä NEW DEAL tyyppisiä avauksia vähintäänkin kaikissa ns. "ongelmamaissa" tehtäköön ne. Mutta jotain tarvitsee tehdä enemmän kuin vain alentaa korkoja. Mustalaisen hevoselle voi käydä vain yhdellä tavalla.


torstai 2. lokakuuta 2014

Nyt Roviolla yt:t



En taatusti ole ainoa, jonka mielestä nykyinen hallitus on taatusti huonoin, mikä Suomessa on koskaan ollut. Tietysti, jos ei huomioida Kataisen ensimmäistä ja viimeistä, Kiviniemen ainoaa ja Vanhasen toista.



Kauankohan tämä vielä jatkuu? Viimeksi Tieto, Valio ja nyt Rovio. Eikö ainakin ensimmäinen edusta sitä osaamiskeskeistä palvelukonseptia, johon poliittiset byrokraattimme ovat halunneet Suomea jo kauan kehittää? Eikö tämä nykyisen ministerien kakaralauma ole vannonut juuri peliteollisuuden, kansantaloutta pelastavaan voimaan? Työttömille tohtoreille olisi syytä antaa isällinen neuvo, lähtekää. Muuttakaa muualle, jos koulutustanne ja osaamistanne vastaavaa työtä tai mahdollisuutta elättää itsenne osaamisellanne etsitte.

Samaan aikaan pääministerimme Tumppi laukoo ulkomailla "totuuksia", joilla loppukin euroalue ja EU tuhotaan.  Lieventävänä asianhaarana varmaan se, hän vain jatkaa Kataisen kauppakamarikonklaavin vastuullisuutta?

Neuvostoliiton Brezhnevin pysähtyneisyyden aika oli pientä tähän jo noin 5 vuotta kestäneeseen Suomen pysähtyneisyyden aikaan. Ja ilmeisesti vain samanlaiset lääkkeet voivat tämänkään lopettaa.



PS.

Huonosti toimivan markkinatalouden syy on huonosti toimiva demokratia.