Taas yksi työtön vihaa päättäjiä ja yhteiskuntaa

Taas yksi työtön vihaa päättäjiä ja yhteiskuntaa. Saman koulun läpikäyneenä uskon voivani tunteen hyvin ymmärtää. Kommentoinkin kirjoitusta noin klo 10, antaen omaan kokemukseen perustuvan kuvauksen tavasta työllistyä, ideana vapaasti käytettäväksi.

Tiedän, että se toimii, koska aikoinaan 1992 - 1994 itse ja useampi sata silloista kohtalotoveriani sen avulla töitä löysi. Eikä yhteiskunnassa näinä menneinä vuosina ole sen paremmin työelämässä kuin muutenkaan tapahtunut muutoksia, jotka sen tehoa heikentäisivät. Ennenminkin päinvastoin. Näin siitä huolimatta, että nyt jo tarkemmin tiedämme mitä Euroopalla on edessä. 

Meillä Suomessa tunnutaan tuloksellisuutta ensisijaisesti etsittävän kuluja karsimalla. Saattaisi olla hyvä muistaa, että yksin sillä tavalla ei uutta luoda. Eikä kasvua ollenkaan, jos kysyntää ei ole. Nykyinen otaksuttu kasvumme - noin 1 % - ei näytä kasvulta ollenkaan, paitsi verrattuna viime vuosien +/- 0 %:hin. Sekin aikaansaatu vain ja ainoastaan velkataakkaa lisäämällä. Kuitenkin keskeisin tarve on pohjamudissa mataavan työllisyysasteen nostaminen.

Tarvitaan siis uutta, erityisesti uutta lisäarvoa tuovaa työtä. Kun näyttää vahvasti siltä, että sen paremmin poliittinen kuin taloudellinenkaan establishmentti ei moiseen kykene, eikä edes siihen investoi, on siihen muiden ryhdyttävä. Ja kenellä olisi paremmat omakohtaiset syyt kuin työttömällä. Ja heitä on paljon, monilla erilaisilla kokemuksilla ja taustoilla. Ne ovat loppumaton resurssi. 

Edellä linkin omakohtaisen kuvauksen lisäksi muutamia ajatuksia työllistymisen todennäköisyyden kasvattamiseksi:

• Käy läpi kaikki kaverit ja kontaktit yhteistyökumppaneita löytääksesi. Sillä ei niinkään ole väliä ovatko he yrittäjiä, virkamiehiä, työssä vai työttömiä. Siis yhteistyökumppaneita, ei välttämättä "työnantajia". Mitä monialaisempia kumppaneita sitä parempi. Tässä ei fokusoinnit eikä täsmätoimet asiaa edistä.

• Etsi lisää. Kun teitä on useita, hankkikaa itsellenne "oma" tila mieluiten sellainen, johon kuka tahansa löytämänne yhteistyökumppani - ja ainakin kuka tahansa kiinnostunut työtön - voi jatkuvasti, jopa "milloin tahansa" tulla omaa työllistymistään edistämään. (Kaikilla laillisilla ja muita haittaamattomin keinoin)

• Älkää missään tapauksessa keskittykö synnyttämään sen paremmin "työllistämisprojektia" kuin "päiväkotia" tai pelkkää "kaveriporukkaa" kohtalotovereille. Ensisijainen tarkoitus kun ei ole viihtyä eikä työllistää vaan työllistyä. 

• Keskittykää tekemiseen, ei yksin tuumaamiseen, eikä missään tapauksessa taivasteluun. Tehkää sitä yhdessä toistenne osaamista, ideoita ja kontakteja niin pitkään kuin mahdollista avoimesti hyödyntäen. 

• Jos teitä on paljon jakaantukaa ryhmiin ja pitäkää tapaamisistanne kaikille avoinna olevaa julkista pöytäkirjaa. Ja laatikaa alusta alkaen tarkoin pelisäännöt millä tavalla, millä ehdoilla ja miten olette yksittäisen asian tai idean osalta valmiita avoimmuudesta luopumaan.

• Kehittäkää yhdessä uusia ideoita ja tapoja löytää tai luoda itsellenne työtä. Mieluiten korvausta vastaan. Työttömän kannalta suora työnhaku ja varsinkaan työhakemusten lähettely ei välttämättä ole ollenkaan paras vaihtoehto. Mutta niin kauan kuin uskoa riittää vaihtoehto kumminkin. Ja työkkärin nykysääntöjen mukaan kai edellytys tukien jatkumiselle.

Lopputulos on taatusti parempi kuin päättäjien ja yhteiskunnan vihaaminen, vaikka siihen aihettakin olisi.  Ainakin se on työläänpää mutta myös hauskempaa. Ja saattaa siinä ohessa työkin löytyä.



PS.

Tältä blogisivustolta löytyy hakusanalla työttömyys vajaat 40 artikkelia, joista saattaa löytyä lisää ajateltavaa ja ideoita. 


PPS.

Ja tässä ylhäällä mainittu kommenttini, jonka Hesari jätti julkaisematta.

24.10.2017 klo 10.05

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005057710.html?utm_campaign=tf-HS&utm_term=1&utm_source=tf-other&share=f5c9a7091d2dbc08749b2aed68204044

Omakohtaiseen, joskin aikaa sitten olleeseen olosuhteeseen verrattuna, näinhän asia on. En muista, että henkilökohtaisen, vajaan vuoden kestäneen suruajan jälkeen olen koskaan yhtä intensiivisesti töitä tehnyt hankkiakseni itselleni uuden työpaikan, tai työllistääkseni itse itseni. Ja se toimi. Silloin - 1990-luvun alussa apua ei löytynyt mistään; eikä varsinkaan työvoimaviranomaiselta, työttömyyskassalta tai ammattijärjestöltä. Eikä varmasti löydy edelleenkään, kirjoittajan esittelemistä syistä.

Kuitenkin on olemassa ratkaisu, joka ainakin aikoinaan toimi. Ja toimi hyvin ainakin siihen asti, kun ystäväni ja itse työllistyin. Enkä ainakaan minä pysty keksimään syytä, miksei se toimisi edelleenkin. Olen siitä muutamankin kirjoituksen kirjoittanut; tässä niistä ehkä kuvaavin: http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/11/hyvia-kysymyksia.html Moista järjestelyä ei nykyisin ehkä helposti saa aikaan, mutta ei se silloinkaan helppoa ollut. Epäilijöitä, kyynikkoja, jopa toiminnan arvostelijoita on joka suunnalla. Erityisesti niitä oli työvoimahallinnossa ja ammattijärjestöissä. Mutta monialaisella, itse ohjautuvalla yhteistyöllä ja asenteella "näytetään niille perkele" ainakin me ja useampi sata meistä silloin onnistui.

Sen jälkeen oli helppo väittää - se on itsestä kiinni.

Uusi alku työmarkkinoille - suuri puhallus

Kauan aikaa sitten kirjoitin aiheesta Hyssälän hössötys näkemyksiäni kepulien kehittämispolitiikan kauneimmista kukkasista. Nyt Hyssälän siirryttyä eläkkeelle asia palautui mieleen mm. seuraajansa haastattelussa Talouselämässä otsikolla 16 miljardin €:n vuosibudjetin vartija tuo organisaatioonsa säpinää: "Kelan pitää olla myös yhteiskunnallinen kehittäjä". 

Kaksi muutakin artikkelia panivat miettimään, mitä maassa oikein on tapahtumassa. Kokiksien talousgurun Juhanna Vartiaisen hölmöydenpoisto-resepteiksi, joilla pääsemme Ruotsiksi ja Facebook sivusto Orjafirmat.

Nyt alkaa selvitä, miksi maakuntahallinnon aikaansaaminen on ollut niin äärimmäisen keskeinen tavoite tuolle puolueelle. Vallasta ja rahasta siitä luonnollisesti on aina ollut kysymys. Jos valtion kautta SoTe - maakunnille ohjautuva rahoitus ohjautuu kepuleille perinteisesti "läänitetyn" Kelan kautta, kepu "hallinnoi" koko sotesektorin rahoituksen. Lisäksi kaikkien kepu-kuntien lopunkin rahoituksen ja niitä on määrällisesti paljon; erityisesti rintamaiden valtio-osuuksien vastaanottajina. Ja pisteenä i:n päälle puolueeseen kuulumattomille kuntalaisille työt löydetään erilaisilla palkattomilla työllisyys, kuntoutus ja harjoitustöillä, joita tuo Facebook sivusto listaa. Epätäydellisesti toki.

Julkinen puoluetuki yksityisrahotteiseksi, kunnallinen itsehallinto KORVATAAN maakunnallisella itsehallinnolla, puolueiden ja muiden etujärjestöjen lobbareiden kuristusote Eduskunnan päätöksentekoon katkaistaan, puolueiden omaisuuden ja niiden hallinnoimien ns. yleishyödyllisten yhteisöjen (vast.) yksityistäminen ja myyntitulon tulouttaminen valtiolle

Jos Suomelle oikeasti halutaan positiivinen tulevaisuus on turha rakennella sen paremmin uusia aluepoliittisia tukia kuin kasvattaa yhdellä tasolla jo muutenkin ylisuurta hallintoa. Keinot ovat huomattavasti yksinkertaisempia.

• Julkinen puoluetuki yksityisrahotteiseksi 
• Kunnallinen itsehallinto KORVATAAN maakunnallisella itsehallinnolla 
• Puolueiden ja muiden etujärjestöjen lobbareiden kuristusote Eduskunnan päätöksentekoon katkaistaan
• Puolueiden omaisuuden ja niiden hallinnoimien ns. yleishyödyllisten yhteisöjen (vast.) yksityistäminen ja myyntitulo tuloutetaan valtiolle

Hössötys on hölmöilyä.

Turvallisuutemme keskeisimmät haasteet: Suomi, Suomi, Suomi

Kyllä, naapurimme iso poika Vladimir Stalinovytsh Putler siirsi arktista laivastoaan Välimerelle. Kyllä, hän siirsi keskimatkan ohjuksia - potentiaalisia ydinpommin kantajia - Kaliningradiin. Kyllä, hän siirsi uusimpia ohjushävittäjiään Itämerelle - entiselle Rauhanmerelle. Kyllä, hän osallistuu Groznystä hankkimillaan opeilla Aleppon totaaliin tuhoamiseen tavalla, jota yksi hänen esikuvistaan aikoinaan kutsui nimellä ausradierung. Kyllä, hänen mielestään Neuvostoliiton hajoaminen on viime vuosikymmenien suurin geopoliittinen katastofi ja kyllä, hän haluaa rakentaa uuden Imperiummin, kaikista Tsaarien Venäjään edes joskus kuuluneista 

Eikä hän ole poistanut joukkojaan sen paremmin Krimiltä kuin Itä-Ukrainastakaan. Georgiasta irroittamansa Itä-Ossetia ja Abhasia ovat Transnistrian lisäksi edelleen vuotavina haavoina, tai jäädytettyinä konflikteina Mustan meren rannikolla. Ja uutiset hiljaisista vihreistä miehistä ovat muuttuneet uutisiksi osallistumiseksi Yhdysvaltojen presidentin vaaleihin, hakkeroimalla ja vuotamalla hakkeroinnin tuloksia Wikileakin välityksellä. Ja nyt odotetaankin, missä määrin hän onnistuu sotkemaan Yhdysvaltojen vaalituloksen hakkeroimalla elektroniset äänestyskoneet.

Ja suomensyöjäksi hänellä varmasti on riittävä ruokahalu. Varmaan Putler on muuten ihan kiva kaveri ja luotettava. Erityisesti siltä osin, että hänen sanomisiinsa ei pidä luottaa. Yksinomaan varautua. Motiivi, tilaisuus, resurssit - kyllä ne kaikki löytyvät. Tarvittaessa. Aikanaan.

Pitäisikö Jean-Claude Junckerin esittelemää ideaa, EU:n yhteisen armeijan perustamista vielä sittenkin tarkemmin miettiä?  Jos ei muusta syystä niin siksi, että kyseessä itse asiassa onkin, itse ehdotusta ripeästi kannattaneen Sauli Niinistön lempilapsi, johon hän on mahdollisesti EIB-aikanaan saanut hyvän ystävänsä Junckerin innostumaan? Mietitään sitten.

Suomen puolustus ei koskaan voi olla niin vahva, että se kestäisi innokkaan suurvallan yksin Suomea vastaan keskittämää hyökkäystä loputtomiin. Atomeihin turvautumalla pienempikin suurvalta saisi maamme polvilleen hyvin nopeasti. Jo uskottava uhkaus keskisuureltakin, jopa pieneltäkin, terrorijärjestöltäkin taitaisi riittää? Monesta suomalaisesta jo nämä kaksi seikkaa yksin riittäisivät varmaan syyksi hakea NATOn jäsenyyttä?

Pohjoismaista puolustusliittoa, tai kun siihen ei ole reaaleja mahdollisuuksia Pohjoismaista puolustusyhteistyötä tai paremman puutteessa puolustusyhteistyötä, tai edes puolustusvälineyhteistyötä Ruotsin kanssa haikailevat mahdollisesti vielä useammat? Ja sitten on joukossamme niitäkin, joiden mielestä Venäjä ei meille ole uhka ollenkaan; NATO on.

Kansalaisten selkeä enemmistö ei kannata NATOn jäsenyyttä, eikä liene koskaan kannattanutkaan. Jäsenyyttä kannattavien mielestä enemmistön lukuisissa kyselyissä ilmaisema kielteinen kanta on seurausta monivuotisesta ”aivopesusta”, vääristellyistä tiedoista jäsenyyden kustannuksista ja sitoumuksista sekä naivista toiveajattelusta Venäjän tarkoitusperien suhteen.

Kun ”kustannukset”, joista kai keskeisin on puolustusmenojen suositeltu 2%:n suuruus suhteessa BKThen eivät päätä voi huimata, ja ne joka tapauksessa käytetään kansakunnan oman puolustuksen kehittämiseen ja ylläpitoon, jää tosisasilliseksi syyksi ilmeisesti opittu itsesuojeluvaisto Venäjän naapurivaltiona. Venäjä nyt laajasti ottaen, sen kulloisestakin ilmiasusta riippumatta. Niistä NATOn ”jäsenmaksuista” kun ei pienuutensa johdosta kannata yöuniaan menettää.

Jäsenyyden vastustajista keskeisimmät pelot sitoumuksista liittyvät kai joutumiseen ”pakosta” mukaan USAn johtamiin sotilaallisiin seikkailuihin ja selkkauksiin eri puolella maailmaa ja vaatimuksesta luopua yleisestä asevelvollisuudesta ja siirtyä ammattiarmeijaan? Kun näitä kahta väitettä kriittisesti tarkastellaan, ne on todettavissa virheellisiksi, vääriksi ja valheellisiksi. Kumpikin. Teoriassa. Mutta ottaen huomioon meidän suomalaisten poliitikkojen taipumuksen, jopa halun miellyttää ulkolaisia ja varsinkin ”suuria ja mahtavia”, on ainakin ensinmainittua pidettävä ihan varteenotettavana vastaväitteenä. Jos poliitikko ei selkänojaksi saa enää kotiryssää Tehtaankadulta, sellainen hankitaan Brysselistä, Berliinistä tai vaikkapa Luxemburgista, onpa sen hintana melkein ihan mitä tahansa. Vai olisiko toive sittenkin vain paikasta lihapatojen ääressä?

On kuitenkin syytä pitää mielessä, että EUn puolustusulottuvuus ja sen antamat takeet ovat pitkälti samat kuin NATOn. Olennaisena erona, että EUn puolustuksella ei ole operatiivista toimeenpanoelintä. EUn 28 jäsenestä 22 on ratkaissut puolustuksensa olemalla samalla NATOn jäsen, johon lisäksi kuuluvat USA, Kanada ja Turkki. Vaikka on luultavaa, että nuo 22 eivät ole kiinnostuneita luopumaan USAn turvallisuussateenvarjostaan – ja siitähän NATOssa on kysymys – voisi asiasta toki käydä keskusteluja. Käytiinhän niistä keskusteluja aikoinaan WEUn roolistakin silloin, kun kai lähinnä Suomen ja Ruotsin haluttomuuden seurauksena siitä 2010 luopua päätettiin? Tosin on hyvin vaikeaa kuvitella, että nuo 22 haluaisivat vaihtaa USAn, Kanadan ja Turkin vaikkapa Suomeen, Ruotsiin ja esimerkiksi Itävaltaan?

NATO-jäsenyyden Venäjän hyökkäystä ennaltaehkäisevä vaikutus lienee varsin kiistaton? Onhan totta, että mikään valtio ei vielä koskaan ole hyökännyt yhtäkään NATO-maata vastaan. Tosin kaiken maailman muut järjestäytyneen terrorismin muodot ovat jo moneen kertaan ja monen NATOn jäsenmaan kimppuun käyneet. RAF, Hamas, Taleban, Al Qaida, OAF, ISIS ... ja mitä näitä yksittäisten valtioden tukemia ”likaisen työn tekijöitä” onkaan. Mutta pieniä ”neulanpistoja” ne vasta ovat olleet. Toisaalta, kansainvaellukset vanhenevaan vanhaan Eurooppaan ovat vasta alussa nekin.

Nykyinen kehitys tuntuu vievän yhä suuremman kaaoksen suuntaan, eikä tässä muutoksen maailmassa enää hämmästyttäisi ollenkaan, kun jonain päivän ne muodostaisivat kukin omat ”kalifaattinsa”. Mutta kuten jo monasti todettu; ainoa kerta kun NATOn peruskirjan 5 artikkeliin nojaten on toimittu ei syynä ollut sen paremmin puolustautuminen jonkun valtion hyökkäykseltä kuin pienen reunavaltion puolustaminenkaan. Eikä Euroopan ollenkaan.

Kun otetaan huomioon, millä tavalla EMUssa pienten valtioiden näkökannat on tosiasiallisesti otettu huomioon ja millä tavalla keskeisimmät valtiot ovat voineet tehdä ihan mitä tahansa, panee miettimään tilannetta, jossa EU yhteisen sotajoukon pitäisi ryhtyä puolustamaan yhtä sen reunimmaisista jäsenistä Venäjän hyökkäystä vastaan. Sitä, jolla on suurin yhteinen 1300 km:n raja juuri Venäjän kanssa.  Taitaisivat taistelijat jäädä aika vähiin? Tuskin edes pakotteita uskallettaisi miettiä?

Valitettavasti on kai hyväksyttävä, että usko EUn armeijan kyvystä ja halusta puolustaa Suomea tehokkaasti, perustuvat samaan perusteettomaan toiveajatteluun kuin ajatukset siitä, että Ruotsi, tai se yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa siirtyisivät jo ennen hyökkäystä itä-rajallemme puolustamaan maatamme Venäjän ei vielä toteutuneelta vaan vasta uhkaavalta hyökkäykseltä. Näinä Krimin ja Itä-Ukrainan todentamina hybridisodankäynnin kulta-aikoina.

Itsenäisen valtion perustavaa laatua olevana tehtävänä on halu ja kyky pitää huoli omasta ja kansalaistensa turvallisuudesta ja puolustuksesta. Näin Suomessa on menetelty vuoden 1920 Tarton rauhansopimuksen jälkeen. Vaihtelevalla menestyksellä. Ainoana todellisena uhkana meille on tänä aikana ollut Venäjä, Venäjä, Venäjä. Viimeistään II maailmansota opetti, että haluammepa sitä tai emme, Venäjällä on – ymmärrettäviä, ja sen kokemuksista lähtien varmaan jopa hyväksyttäviä - pohteita aluettamme ja sen hallintaa kohtaan. Siitä taas seuraa, että meidän on pidettävä huoli alueestamme, mistä tahansa ja millä perusteella tahansa tehtävää hyökkäystä torjuaksemme. Meidän intressissämme ja turvallisuutemme kannalta on keskeistä, että myös Venäjä voi tähän luottaa.

Olemmeko me sitten pitäneet huolta turvallisuudestamme ja puolustuksestamme? Edes riittävästi? Jos kannamme huolta NATOn 2% suosituksesta, tuskinpa. 

Ainakaan kun mediassa ja somessa keskustellaan puolustuksesta, ei  siitä jää käsitystä, että kansalaiset pitäisivät puolustustamme uskottavana. Vielä huolestuttavammaksi muodostuu käsitys, kun ainakin osa upseeristosta – ellei suuri tai jopa suurin osa – tuntuu olevan samaa mieltä. Kuitenkin puolueita edustavat poliitikkomme ja puolustusvoimien johto pitävät kiinni siitä, että uskottavuutta riittää. Mitä muuta voi ajatella, jos parlamentaarisen työryhmän loppuraportti edellyttää puolustusmäärärahojen nostoa vain 150 miljoonalla vuodessa?  Vain 150 miljoonalla tasolta 2.700 miljoonaa!Hienosäädöstä, omantunnon vaimentamisesta, ääntenkalastelusta tai itsepetoksen jatkamisesta moisessa ennemminkin on kyse.

Jos kriteerinä olisi pidetty tuota NATOn suosittamaa 2% olisi kasvattamisen tarve ollut luokkaa 600 – 700 miljoonaa vuodessa. Kun sitä ei vastuullisten poliitikkojen eikä edes puolustusvoimien ja puolustusministeriön virkavastuulla toimivien ammattimiesten mielestä ole pidetty tarpeellisena eikä välttämättömänä, eikä kukaan tästä ole isoa meteliäkään nostanut, on kai hyväksyttävä sen myös riittävän aina uskottavaan asti? Jopa tällaisina kasaantuvan epävarmuuden aikoina? Sotaharjoitusten lisääntyessä ja rajavaruskuntien aktivoimisesta huolimatta? Varmasti lisällekin käyttöä löytyisi, mutta jossain kai kustannus/hyöty- realisminkin on tultava otetuksi huomioon? Ehkä sitten tässä?

Ja onhan kyse kuitenkin paljosta muustakin kuin hallintoon, koulutukseen ja sotilaiden ”leluihin” käytettävän rahan määrästä. Johtajuus, organisointi ja erityisesti kansalaisten puolustustahto ja -kyky vaikuttavat suuresti mahdollisuuksiimme puolustautua, tuleepa hyökkäys miltä suunnalta tahansa. Kuten talvi- ja myös jatkosota osiltaan osoittivat, paljon enemmän kuin parhaankaan osaamisen ja ammattitaidon omaava asiantuntija uskookaan. Paljon löytyisi sillä saralla tehtävää ja olisi myös tehtävissä, jopa nykyistenkin määrärahojen puitteissa.

Halu ja kyky pitää huoli turvallisuudestaan ja puolustuksestaan voi toki toteutua myös liitoutumalla. Konkreettisin, ja ilmeisesti reaalisesti ajatellen ainoa mahdollisuus tällä hetkellä olisi, liittyminen täysijäseneksi NATOon. Kiistattomasti Venäjä vastustaa moista, eikä ole lainkaan varmaa, että se vain protesteja esittäen sen hyväksyisi. Enneminkin voisin kuvitella sen havainneen, että puolustusjärjestöä lähellä oleminen ei millään tavalla tarvitse vaikutaa sen provosoimiseen, häiritsemiseen tai valtaamiseen. Puhumattakaan siitä, miksi ihmeessä meidän pitäisi kuvitella kumartavamme länteen, kun itse asiassa vain pyllistäisimme itään? 

Jos me suomalaiset sen sijaan provosoitua haluamme, kyllä meillä riittävästi aiheita löytyy. Alkaen ilmatilaloukkauksista ja maanostoista herkiltä alueilta päätyen 40.000 tai 80.000 sotilaan harjoituksiin Jäämerellä ja rajamme lähistön varuskuntien vahvistamiseen ja niiden iskuvoiman kasvattamiseen. Vaan miksi pitäisi? Eihän meille kuulu se, mitä veli venäläinen alueellaan tekee. Ei aiunakaan niin kauan, kun ei joukkojaan hyökkäystä varten ryhmitä. Sitä paitsi emmehän me osaa etujamme omalla alueellammekaan riittävällä ponnella valvoa.

Liittoutumisella on kuitenkin aina myös isompi hintansa. Toimintavapaus ”totuuden hetkellä”, loppupeleissä on huomattavasti rajallisempi, kuin ilman liittolaista/liittolaisia. Pienelle Venäjän rajanaapurille liittolaisuus voi käydä hyvinkin kohtalokkaiksi. Sillä ainoat, joiden keskeisimpänä ellei jopa ainoana pohteena on, tai ainakin pitäisi olla Suomen itsenäisyyden säilyminen, ovat suomalaiset itse. Vain me. Muille olemme kaikesta huolimatta vain yksi monista EUn pienistä valtioista, jonka menetys ehkä hetken harmittaisi, mutta ohi moinen menisi. Ilman sitäkin aurinko EUssa vielä nousee.

Turhaa on olettaa, että tänne NATO-liittolaisten joukkoja sijoitettaisi Venäjän hyökkäystä odottelemaan. Kuka heidät kutsuisi, ja kuka uskaltaisi tänne poikiaan lähettää, kun Venäjä omaa maatakin jo uhkaisi? Ja milloin se tapahtuisi? Nykyaikaisessa sodassa kun rintamat, missä ne nyt sitten kulkevatkaan, muuttuvat vauhdikkaasti? Mikä olisi riittävän aikaisin? Ja kun ne joka tapauksessa tulevat vasta hyökkäyksen alettua, ne ovat auttamattomasti myöhässä. Nykyisellään, ennen kuin edes osataan todeta kuka nimettömissä ja merkittömissä univormuissa hyökkää ja kuka heidät on paikalle kutsunut kuluu vähintään päiviä, ellei peräti viikkoja.

Kumpi ompi tärkeämpi; pyrkiä estämään maamme joutuminen aktiiviseksi sodankäyntialueeksi kaikissa olosuhteissa ja puolustaa maata itse ja silloin yksin vai puolustaa maata osana Venäjän karsastamaa NATOa? Tarvittaessa vielä senkin jälkeen, kun Venäjä on maan vallannut? Haluaisin tässä lainata Mannerheimin kirjettä Hitlerille elokuussa 1944; ”Haluaisin erityisesti tähdentää, että vaikka kohtalo ei soisikaan aseillenne menestystä, Saksa tulee kuitenkin elämään. Samaa ei voida väittää Suomen kohdalta. Jos tämä tuskin nelimiljoonainen kansa sotilaallisesti voitettaisiin, lienee epäilemätöntä, että se karkotettaisiin maasta tai hävitettäisiin sukupuuttoon. Sama vaikutus olisi suurella todennäköisyydellä maan miehityksellä ja viimeistään sen jälkeisellä NATOn johtamalla takaisinvaltaamisella.

Toki jossain vaiheessa meidänkin saattaa olla pakko valita. Ja jos niin pitkälle joudutaan, varmasti onkin. Eikö kuitenkin ole parempi valita vasta silloin kun ei muuta voi ja luottaa lähinnä vain suomalaisiin sitä päätöstä tehtäessä? Suomen EU-jäsenyyttä perusteltiin aikanaan pitkälti sen turvallisuutta lisäävillä elementeillä. Katosivatko ne WEUn kuoppaamisen myötä?

Ongelmat turvallisuuspolitiikassamme ovat samat kuin onglemamme talouspolitiikassamme. Poliittinen järjestelmämme perustuu puolueiden tasapäistävälle ja tyhmistävälle vaikutukselle ja niitä edustavien poliitikkojen toiveajattelulle miten varmistaa paikkansa seuraavissa vaaleissa. Kukaan ei uskalla niin kauan kun ei ole pakko. Ja sitten kun on pakko, onkin jo liian myöhäistä. 

Puoluepolitiikan pitkä varjo

Vai pitäisikö vain puhua ryhmäytymisen väistämättömistä haittavaikutuksista; joukossa tyhmyys tiivistyy? Pelossa toimiva ihminen ei järkevästi vain osaa toimia.

Tulipa moinen mieleeni, kun kommentoin Kaleva.fi:n artikkelia Syyriaan lähtemisen taustalla on vahvapettymys Suomen ilmapiiriin

Onko todella niin, että oma napa, tässä ja nyt, on ainoa asia mikä kovin monia meistä kanta-suomalaisia jaksaa kiinnostaa? Siitä huolimatta, että suomalais-ugrilaisen geeniperinteemme osa lienee korkeintaan 10% kokonaisuudesta. Jos sitäkään. Loput on maahanmuuttajien tuontitavaraa. Niin ja maahanmuuttajia lienemme mekin, tuon 10% perimän kantajatkin?

Sama syy, jonka vuoksi pakolaiset muuttavat pois Irakista, Syyriasta, Afganistanista, Somaliasta ja ties mistä on, että paikalliset poliitikot tai heitä edustavat puolueet eivät osaa, halua tai viitsi ratkaista yhteiskuntiensa ongelmia rauhanomaisesti. Siksi on tuskastuttavaa lukea maahanmuuttovastaisia kommentteja. Sama ongelma heillä on kuin on meilläkin. Ollut aiemmin ja on edelleenkin.

Oletpa ”pakolainen” tai ”elintasopakolainen”, syy on sama. Erilaista on vain koetun pakottamisen aste.

Todistettavasti jokaisella meistä on vain yksi elämä. Jos olet vuoden kaksi tai kolme jo joutunut pakolaisena, ilman työtä tai muutakaan tekemistä pakotettuna oleskelemaan pakolaisleirissä Irakissa, Syyriassa, Afganistaniassa, Somaliassa, Lampedusassa, Kreikassa, Turkissa tai ties missä rahat – sikäli jos niitä on edes ollut – ovat lopussa. Osaamisesi katoaa, kehittymisesi estyy, omanarvontuntosi korvautuu vihalla. Tai pelolla. Tai epätoivolla.

Jos ovat vähänkään historiaa lukeneet, he tietävät - kuten 1930-luvulla myös - että nyt maat alkavat sulkea rajojaan ja tehdä maahan muuttamisen vaikeammaksi sitä eniten tarvitseville. Jos vielä olet oikeasti perheellinen, perhe tai osa siitä mukanasi tai vain perheesi edustajana uutta turvallista elämän mahdollisuutta etsimässä on vähitellen otettava riskejä. On pidettävä kiirettä. Ja lähdettävä liikkeelle.

Jos pakolaisia – elintaso- tai mitä muita tahansa – on tänä vuonna tullut Länsi-Eurooppaan noin miljoona ja kaikki tiedot kertovat tulijoita löytyvän edellä mainituista vastaanottopaikoista noin kymmenkertainen määrä, minussa kerää kysymyksiä. Miksi? Jos siihen ei vastausta löydy on kaikki mitä yritämme asian tiimoilta täällä tehdä jää aika heppoiseksi. Vastauksesta voisivat ottaa opiksi ehkä omatkin poliittiset broilerimme? Terveisiä nykyisille "päättäjillemme".

EU ja EMU taitavat olla riistaa nyt

You can fool all of the people some of the time and some of the people all of the time, but you cannot fool all of the people all of the time. Alamme lähestyä euron ja EUn viimeistä rantaa, kun ns. vastuulliset Ainoan Oikean Totuuden opetuslapset ilmaisevat epäilyksensä uskontonsa oikeutuksesta. Tästä on tietysti pitkä matka loogiseen lopputulemaa. Mutta kun Mene, Tekel on seinään kirjoitettu on ajalla rajansa. Ja meillä pienen, vientivetoisen, Saksaa ja sen toimia peesavan kotimaisen johdon alkaisi olla korkea aika ryhdistäytyä. Kuten edeltäjiensä heitä ennen. Vuonna 1918 Saksan antauduttua ja vuonna 1944 kun Suomi oli jo tuhoutumassa ja Saksa taatusti joutuu antautumaan.

Kun katsoo näitä meidän nykyisiä talousviisaita ministereitä ja erityisesti Sipilää, Stubbia, Rehniä täytyy vaan toivoa, että elämän realiteetit heidätkin herättäisivät. Mutta yhtä valittaen on todettava, että tuskin. Vapaan mutta säädellyn markkinatalouden, ordoliberalismin usko istuu heissä syvällä. Ja ovathan he niin lähellä suurta tavoitettaan. Heidän lopullista voittoaan. Sitäpaitsi, taitaapi pojilla olla muuta mietittävää;  tarve piilottaa omaisuutta hallintarekistereillä ja taata Rosatomille Fennovoiman rakentaminen.

Seuraavana tämä porukka luo SoTe:n turhan ja ylimääräisen hierarkiataso tuomaan verovaroilla työtä  taantuville maaseutualueille. Tai toisin päin ilmaistuna, kasvatetaan vapaaehtoista kansallista maatalous - anteeksi kepulandia - tukea, parista miljardista vuodessa vähintään kolmin - nelinkertaiseksi. Saadaanpa samalla luotua uusi tuki- ja kuluautomaatti.

Vaan mitäpä me pienistä. Eihän meillä ole työttömiä edes puolta miljoonaa. Vielä.





Alla turhia yrityksiänä osallistua yhteiskunnalliseen kansalaiskeskusteluun.

Eilen Talouselämä uutisoi: "Talouslehti Financial Timesin toimittaja Wolfgang Münchau analysoi, että kriisien voidaan katsoa johtuvan kahdesta virheestä, jotka tehtiin 90-luvulla ja 2000-luvun alussa. Ensimmäinen on euron käyttöönotto ja toinen unionin laajentaminen 15 jäsenestä 28 jäseneen."http://www.talouselama.fi/uutiset/kova-arvio-nama-2-virhetta-tuhosivat-euroopan-6062112 

Tänään julkaistu tämän epäonnistumisen kommentaari. 

Jotain tarttis varmaan tehdä? Ja mitä nopeammin, sitä parempi. Tosin siitä huolehtien, että Musta Pekka ei jää käteemme.  Kuka kertoo kolmelle S:lle?

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/tassa-ovat-poliitikkojen-10-synkinta-lausuntoa-eu-n-tulevaisuudesta-6062485>

Kolme perättäistä kepulia pääministeriä serveeraamassa saman sisältöistä yhteiskuntasopimusta sopimusyhteiskunnan sijaan. Mitä testattavaa siihen enää jää? Ideologisesta linjasta tässä on kysymys, kun omille opetuslapsille ei maakunnissa töitä riitä julkisella puolella, siis verovaroin.

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/metallipomo-demokraatille-teimme-sak-ssa-eraanlaisen-testin-jollei-sita-hyvaksyta-6062294>

Tässä vaiheessa ainoa neuvo tälle ryhmälle on; Go west young man, go west. (Sopii myös muodossa person)

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/tebatti/puheenvuoro/meilla-ei-ole-varaa-hukata-nuoria-6062110>

EU saattaa kieltämättä kuihtua haamuksi, mutta eurosta luopuminen edellyttää aktiivista toimintaa. Ja nyt kun ruma sana on sanoiksi puettu ja ääneen lausuttu, pitäisi kansallisvaltioiden vastuullisten poliitikkojen ymmärtää, että mitä nopeammin, sitä vähemmin vaurioin erosta selvitään. Siitä huolimatta, mitä Merkel ja Schäuble asiasta mieltä ovat.

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/kova-arvio-nama-2-virhetta-tuhosivat-euroopan-6062112>

Kuten kirjoittavat hyvin tietävät perustuvat viimeisimmät Saksan "talousihmeet" velkojen anteeksiantoon ja viimeinen mahdollisuuteen harjoittaa omaan taloustilanteeseen hyvin soveltuvaa rahapolitiikkaa. ja Samalla se etu evätään muilta EMU-mailta joiden elinkeinoelämä raunioitetaan ja kansalaiset kurjistetaan. Kyllä moisella konseptilla muutama muukin emu-valtio voisi porskuttaa.

Siitä huolimatta, ei loikkimisessa mitään vikaa ole. Päin vastoin. Erityisesti jos hallitus keskittyisi siihen mihin se voi vaikuttaa kuten kuntarakenteeseen ja sote-sektorin organisointiin siten, että verotusta ja muita henkilöstösivukustannuksia voitaisi alentaa, kilpailukyky suorastaan kohisten paranisi. Ne kun ovat sektoreita, jotka pääsääntöisesti eivät yksityisen sektorin tai elinkeinoelämän toimenpitein parane.

Paikallisesta sopimisesta varmasti olisi hyötyä. Mutta kannattaa muistaa, että siitä ei välttämättä seuraa pienyritysten huima halu kasvaa ja työllistää. Elämään kun yrittäjänkin mielestä saattaa kuulua muutakin, varsinkin jos eläköitymiseen on enää muutama vuosi ja huoli yrityksen jatkuvuudesta painaa. Sen sijaan tuotekehitykseen, tutkimukseen ja koulutukseen tämä hallitus on ottanut selkeän vastuuttoman kannan. Vaan eipä tuo ihme ole; osaamattomin ja kokemattomin hallitus aikoihin.

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/tebatti/vartiainen-ja-mykkanen-kolmiloikalla-ulos-synkkyyden-kehasta-6061506 >

Joku Invest in Finlandissa varmaan kuittaa mahtavat bonukset siitä, että suomalaiset luopuvat omistuksistaan? Ei se yksinomaan siunaukseksi ole, kuten nähty on ja jatkossa vielä enemmän nähdään.

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/suorat-sijoitukset-suomeen-ennatystasolla-20-6061682>

Kertoisiko ennemminkin poikkeuksellisen alhaisesta nettotulotasosta ja sietämättömistä asuntojen hinnoista? Vaiko siitä, että rahan loppumisen pelosta suomalaiset haluavat osallistua talkoisiin uuden rahan luomiseksi?

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/suomalainen-taitaa-todella-tykata-velasta-nain-monella-yli-seitsemankymppisella-on-yha-asuntovelkaa-6061704>

Lähtökohtaisesti ainoa myös pitkällä aikavälillä taloudellisesti järkevä hallintouudistus Suomessa olisi siirtyminen kunnallisesta itsehallinnosta maakunnalliseen itsehallintoon. Aika on yksinkertaisesti ajanut itsenäisten kuntien ohi. Tosin kepun ohi ei pääse edes aika, järjestä nyt puhumattakaan. Ja me muut lampaat joudumme jälleen heidän valtapoliittisen viivytystaistelun maksumiehiksi.

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/kuntaliitto-vaatii-sote-alueille-aitoa-itsehallintoa-6061619>

Arto

Vaikka olenkin samaa mieltä kanssasi siitä, että juuri pienet- ja keskisuuret yritykset ovat valtaisan ylenkatsottu, jopa hyljeksitty voimavara Suomessa en jaksa uskoa, että niistä Suomessa veturia rakennettaisi. Sitä vastaan puhuvat puolueitten poliittiset intohimot, virkamiesten vierastaminen, kanssaihmisten kateus ja yrittäjien ahneuden puute. Lisäksi on syytä muistaa, että ainakin Saksan kaksi viimeistä talousihmettä pohjautuu ulkomaiden sallimaan talouden akordiin, siis velkojen anteeksi antamiseen, eli niiden maksattamiseen muilla. Tämä viimeisin, eli eurokriisi on kieltämättä talousihmeistä ihmeellisin.

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/meillakin-tarvittaisiin-salaisia-menestyjia-6060830>

Kun kansa seuraavan kerran haluaa ilmaista tyytymättömyytensä puolueiden harjoittamaan politiikkaan on syytä pitää mielessä myös Soinin Giljotiini.

Jytkyjengin hypetyselo on ohi. Viimeistään tämä giljotiinipäätös osoittaa, että kansanliikkeestä ja Soinin vaalitukiryhmästä on kasvanut puolue. Sen tunnusmerkistöä ovat itsenäisen ajattelun ja aktiivisuuden kammoaminen ja kieltäminen. Jos sellaista silti todetaan siitä rankaistaan.

Nykyisillä pelisäännöillä ei maassa demokratia toteudu, koska valtaosa kansalaisista ei hyväksy erilaisuutta eikä itsenäistä ajattelua. Meillä voi toimia vain joukkoäly, eli laumassa, johtajaa päättömästi seuraten.

Kohteesta <http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/sebastian-tynkkynen-minut-on-erotettu-perussuomalaisista/5515654>

Kun maailman suurin tai toiseksi suurin kuluttajamarkkina-alue pakotetaan leikkaamaan  julkisen hallintonsa kuluja vuositolkulla vain siksi, että Saksa saisi parannettua yhteiskuntansa taseita ja samalla annetaan ohjeeksi kurjistaa muita euro-alueen yhteiskuntia ja kurittaa niiden kansalaisia, mitä muuta voi odottaa? Sipilälle kysymys; muistatko miten kävi mustalaisen hevosen?

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/nyt-tuli-paha-merkki-siita-etta-maailmankauppa-sukeltaa-rumasti-6060377>

Kun emme voi ulkomaiden kysyntään ja sen seurauksena vientikysyntäämme juurikaan vaikuttaa, olisi edes turvattava kotimainen kysyntä? Siihen, milloin vientikysyntä herää meillä ei tunnu juurikaan olevan vaikutusmahdollisuutta. Korkea kustannustaso on seurausta liian suuresta julkisesta sektorista. Loput menee mittatappion piikkiin.

Vihreät kompastuvat samaan kuin muutkin puolueet; näpertelyyn.

Meidän keskeisin ongelma on kysynnän kutistuminen. Niin kotimarkkinoilla kuten viennissäkin. Jatkuva leikkailu - sitähän on eri nimikkeillä harjoitettu jo 5 - 6 vuotta - johtaa "mustalaisen hevosen" kohtaloon. Me voimme finanssipolitiikalla suoranaisesti vaikuttaa vain kotimaan kysyntään, erityisesti siltä osin kuin kotimaan kysyntä kohdistuu kotimaiseen tuotantoon ja työhön. Leikkaamalla ja verotusta lisäämällä syömme kotimaan kysynnän ja pitkässä juoksussa myös viennin kilpailukyvyn paranemisen edellytyksiä.

Suurin kilpailukykymme este on kepulien vastustus järkevän, tarkoituksenmukaisen ja kilpailukykyisen paikallishallinnon luomiseksi. Se meille vastaa maksaakin, olipa sen rahoitus peräisin ihan keneltä tahansa. Tosiasiassa se kääntyy aina  kuitenkin veronmaksajan maksettavaksi. Meidän pitäisi siirtää kunnallinen itsehallinto maakunnalliseksi itsehallinnoksi. Pääsääntöisesti yksinkertaisesti siirtää kaikki nykyisten itsehallinnollisten kuntien oikeudet ja velvoitteet samalla tavalla itsehallinnollisille maakunnille. Mahdollisimman pienelle määrälle, eikä missään tapauksessa yli 15.

Mitä pienempi määrä maakuntia synnytetään, sitä kauemmin luotava rakenne pysyy kilpailukykyisenä. Nykyiset kunnat voivat halutessaan säilyä vaikka kepun perinneyhdistyksinä.

Kohteesta <http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/keskustasta-tyrmays-vihreiden-vaihtoehtobudjetille-mita-vihreytta-tama-on/710333/>

Kun kaikkien Suomen pikkuhitlereitten uskollisuudenvakuutus menee Saksan päättömyyksien peesaamiseen, ei itsenäisen Suomen epäitsenäisiltä pääministereiltä pidä itsenäistä ajattelua vaatia. Vaarantaa vielä urakehityksen Brysselissä.

Kun emme juurikaan voi rahamme arvoon nopeasti vaikuttaa pitäisi nykyhallituksen ensisijassa olla huolissaan kulutuskysynnän turvaamisesta. Vain siten investoinnit saadaan liikkeelle. Pankkien, sijoittajien ja valtioitten rahoittaminen EKPn helikopterirahalla ei kysyntälamaa poista. Tarvitaan työtä niille, joilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin kuluttaa.

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/professori-tassa-on-suomen-todellinen-ongelma-onko-kukaan-kuullut-suomen-paaministerin-sanoneen-aiheesta-mitaan-6059618>

Kammottavaa. Mihin kansanedustajia enää tarvitaan? Sitä paitsi tarvitsemme säästöjä. Puoluetoimistoissa on harakirin paikka sillä jaossa enää vahtimestarin pestejä. Nekin periferiassa.

Korkea aika kehittää parlamentarismimme vastaamaan nykytilaa; Eduskunnan kokoonpanoa muutetaan siten, että valituksi tulleitten puolueiden puheenjohtaja - vaihtoehtoisesti nykyinen tai entinen puoluesihteeri - käyttää kaikkien valituksi tulleitten kansanedustajien ääntä. Yksin.

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/professori-ylella-suomen-itsenaisyydesta-turha-puhua-80-laeista-tulee-brysselista-6059362>

Entisenä Microsoftlaisena demari Jungneria eivät NSA ja Snowdenin paljastukset pelota, onhan puolueella ikiaikaista kokemusta myös CIA-rahoituksesta.  Kas kun ei toivo valtion turvallisuustietojen siirtoa Yandexin pilveen.

Kohteesta <ww.talouselama.fi/uutiset/nainko-syntyy-100-miljoonan-euron-vuosisaasto-jungner-ei-keneltakaan-pois-6059284> 

Sitä saa mitä tilaa. Eiköhän yhtiöittäminen ole ollut tietoista ja tarkoituksellista toimintaa poliittisilta puolueiltamme. Tieto kun tunnetusti lisää tuskaa; uudelleenvalinnan tuskaa. Tosin päätöksenteon toteutunut tuloksellisuus heijastaa hyvin sitä tietopohjaa, jolla ne tehdään.

Kohteesta <http://www.kauppalehti.fi/uutiset/kuntien-budjetointi-on-vinossa/4RYaiMdj>

EKPn paikallisen sivukonttorin päällikkönä Erkki varmaan tietää seuraukset? Ainakaan Nordea tältä osin lipsahtaa euro-alueen ulkopuolelle.

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/suomen-pankin-liikanen-varoittaa-hs-ssa-nordean-suunnitelmasta-riski-suomen-veronmaksajille-6059333>

Mistä nyt tuulee, kun virkamies on tehnyt tolkullisen päätöksen jostain autoiluun liittyvästä?

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/viranomainen-muutti-linjaansa-radikaalisti-yle-nain-helposti-bensa-auto-muuttuu-nyt-flexifueliksi-6059332>

Rehula panee valtion maksumieheksi kuntien väheneville vastuille mutta kasvaville "tehtäville". Homma hoituisi yksinkertaisimmin luopumalla kunnallisesta itsehallinnosta ja korvaamalla se maakunnallisella itsehallinnolla.

Jos valtio pannaan vastuuseen nykyisin kuntien vastuulla olevasta SoTe-sektorista, sen pitäisi vaikuttaa myös kuntien miehitykseen. Mutta turhaa kuvitella. Kepu olisi vaarassa menettää äänestäjiä.

Kohteesta <http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/128662-hallitukselta-esitys-nain-sote-maksetaan-2-vaihtoehtoa#comment-671921>

Se mikä minua ihmetyttää on, että miksi tämä nyt olisi suuri uutinen. Sama meno työkkärillä, Te-ja Ely - keskuksilla on ollut menossa jo ainakin 25 vuotta. 

Ne ovat aina toimineet valtion, ei työttömän etujen yksisilmäisinä ajajina. Lähtökohtana on aina ollut, että jokainen työtön on työtä vieroksuva lintsari.

Huvittavinta asiassa on, että suuri osa henkilöstöstä on, tai ainakin aikoinaan oli itse entisiä työttömiä. Nyt työllistettyjä.

Rekisteröitynyt käyttäjä: Hakki

Kohteesta <http://www.taloussanomat.fi/tyomarkkinat/2015/10/20/naimisissa-yrittajan-kanssa-uusi-yrittajariski/201513721/12?&posted=1&n=3#messageSent>

Jos päätöksentekijä vähänkään syvemmälti haluaa tilannetta miettiä, oikeassahan Lentäjäliitto on. Eikä tarvitse kuin käydä katsomassa 1000 - 2000 jalassa pääkaupunkiseutua, kun huomaa, että rakennusmaan akuutti, ei edes pitkän aikavälin puute ole syynä vimmaan ottaa Malmi asuinrakentamisen piiriin.

Vaan eipä tämä ole ensimmäinen kerta, kun poliitikot eivät katso nenäänsä pitemmälle. Tuskinpa viimeinenkään. Ja me veronmaksajat siitä kärsimme.

http://www.taloussanomat.fi/kotimaa/2015/10/20/malmin-lentokentan-loppu-tuhoaa-kasvun-edellytyksia/201513732/12?&posted=1&n=1#messageSent

Suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin ei koskaan ole kuulunut sen paremmin suoraselkäisyys kuin puhuminen kasvokkain. Ja tarkastelukulma kattaa koko itsenäisyyden ajan.

Yhtä vähän kuin voidaan vaihtaa kansalaisia voidaan vaihtaa niitä edustavia kansanedustajia. Synnyttämämme rakenne taas pitää huolen siitä, että mikään ei vaaleilla oikeastaan muutu.

Kovin paljon meistä kuitenkin kertoo se, että emme korjaa sitä rakennetta, joka moisen mahdollistaa. Vaalirahoitusongelmien, siis vaalirahoituskorruption ennalta ehkäisemiseen on olemassa äärimmäisen yksinkertainen ja tehokas keino. Julkisen puoluerahoittamisen kieltäminen ja sen rikkomisen sanktiointi, sekä siirtyminen tulospohjaiseen yksityiseen rahoittamiseen. Eikä edellisen lisäksi juurikaan muuta vaadita kuin edellyttää perustuslain, erityisesti sen 29§ noudattamista ja sen rikkomisen sanktiointia.

Ei demokratian ylläpitäminen edellytä yksittäisen puolueen ylläpitämistä julkisista varoista. Tärkeää on, että niiden mahdollisuus rahoittaa toimintansa ja erityisesti vaalirahoituksensa voi perustua muuhunkin kuin itse verovaroista ulosmitattuun julkiseen puoluetukeen tai piilotettuun korruptioon ja Hyvä Veli-järjestelmiin.

Kohteesta <http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/128361-pimitetty-547-000-eu-nostettiin-esiin-kovia-vaitteita-suomen-suurimmasta#comment-671833>

Niin hylkäsi. Ja pettyneillä äänestäjillä on miettimisen paikka. Valitettavasti vaihtoehdot ovat yhtä petollisia, osin jopa pahempia.

Ongelmamme eivät ole yksittäiset poliitikot tai kansanedustajat. Ongelmamme on puoluejärjestelmän valta edustajiinsa ja se päätöksentekorakenne, jonka olemme antaneet kehittyä. Kansalaisten demokratiasta ei ole jäljellä kuin vaalit, loput 3 vuotta 11 kk maassa on korkeintaan puolueiden demokratia. Kansalaisteen ja kansakunnan asioista ne viis välittävät.

Politbyrokratiaksi rapautuneessa parlamentarismissamme on remontin paikka. Remontti ei voi tapahtua sillä, että antaa ääneensä jollekin muulle puolueelle - ihan kenelle tahansa sen ehdokkaalle - ei liioin jäämällä nukkumaan.

Ainoa rauhanomainen keino on muistaa äänestää ja jättää ääni, joka taatusti mitätöidään. Vain sillä tavalla puolue-edustuslaitoksen (=Eduskunnan) legitimiteetti, siis oikeus ja peruste edustaa kansalaisia yhteiskunnassa voidaan poistaa.

Kohteesta <http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015101720524301_uu.shtml> 

Jytkyjohtaja koulukiusaajana?

Otsikko kuvaa mitä Soinin nykytoimista väistämättä tulee mieleen. Jytkyjohtajan kurinpalautus Sebastian Tynkkyselle on kuin kopio NKPn tai NSDAPn johtamiskäytännöstä, vaikka sekä Gulag ja KZ ovat jo arkaaista menneisyyttä. Vai ovatko? Ei olisi ensimmäinen kerta kun puolue itsensä tuhoaa. Aiemmatkin viritelmät ovat kohdistuneet puoluekentän äärilaidoille. Joihinkin useitakin kertoja. Poliittinen fundamentalismi vaatii aina vahvan johtajan, messiaan, konsulin, generalissimuksen, ducen, riikivanemman tai oikein Führerin. Ainoa Oikea Totuus kun ei ole kaupan. Valitettavan usein jäljelle jäävät vain rauniot.

Vaikkei syyllisten osoittamisesta suoranaista hyötyä olekaan - tulos kun jo on housuissa - en voi kuin ihmetellä, että kepulit ja kokikset ovat jälleen kukkoina tunkiolla. Kertoo valitettavan paljon meidän parlamentaarisen demokratiamme toimivuudesta.

Maa heidän allaan on todella tunkioksi muuttumassa. Niin tehokkaasti, että alkaa olla syytä uskoa sitä myös tavoitellun ja edelleen tavoiteltavan. Kahdeksan - kaksitoista karmeiden virheiden ja vastuuttoman fantsuttelun vuotta on takana ja yhä he saavat jatkaa maamme ja yhteiskuntamme tuhoamista. Omille poliittisille opetuslapsille paskat kyllä kelpaavat ja EK, SY ja Perheyritysten liitto (PYL) varmaan tuloksista jopa riemuitsevat. Nykypolitiikalla ei kurjistumiselle kuitenkaan näy loppua.

Valitettavinta asiassa on, että meidän poliittisessa järjestelmässämme ja puolueiden toimintatavoilla on muutosta enää aivan turha odottaa. Sen todistavat kiistatta kahden suuria odotuksia herättäneen kansanliikkeen rapautuminen puolueiksi. Vihreät  ja persut . Kummankin vaikutus kansalaisten ja kansakunnan yhteisten asioiden hoitamiseen on ollut odotuksiin, toiveisiin ja tavoitteisiin nähden kauniisti ilmaistuna negatiivinen. Tuloksia ja asioiden hoitamisen lopputulemaa tarkasteltaessa katastrofaalinen.

Suomi on tunnetusti niin pieni maa, että tänne yhtenä aikana mahtuu vain yksi totuus. Tai yksi prioriteetti. Näin varsinkin silloin, kun massat innoittuvat uutta otetta ja kulttuuria lupailevasta yhteiskunnallisesta liikkeestä. Pettyneitten ja petetyksi itsensä kokeneiden aika ja energia menee uuden liikkeen rakentamiseen puolueeksi. Muitten aika moisen ihmettelyyn tai oman vallan menettämisen pelosta näiden aktiiviseen vastustamiseen.

Koijärvi-liike 1979 synnytti Vihreän liikkeen joka rekisteröityi puolueeksi puolueiden joukkoon vuonna 1988 ja rapautui etujärjestöksi viimeistään vuonna 2010 jäätyään hallitukseen vielä sen päätettyä kahdesta ydinvoimalahankkeesta.

Suomen Maaseudun Puolueen raunioille jäi muutama aktiivi vielä vuoden 1995 konkurssin jälkeen. Timo Soinin lähinnä kai itselleen rakentaman valitsijaorganisaation Jytky vavahdutti Suomen perinteistä poliittista järjestelmää vuonna 2007. Jyrki-boyn hallituksesta jättäytyminen pelasti tuloksia vielä 2011. Etujärjestöksi muuttuminen on tälläkin resupekka-puolueella kuitenkin jo hyvää vauhtia menossa.

Demarit tukehtuivat Jutan punaisiin sukkahousuihin rasvanahkojen kuvitellessa populistis-sosialistisen nationalismin tulevaisuuden löytyvän Persulasta. Miten pysyvää nyt näkyvä paluuliike kukkahattutätien puolueeksi muuttuneeseen demarikotiin on, jää nähtäväksi. Yleisten ja yhteisten asioittemme hoitamisen tasoon sillä ei ole juurikaan vaikutusta. Ei vaikka SAK, STTK ja AKAVA yhdessä ryhtiliikettä rakentelisivatkin. AY-liike on massojen ja varsinkin nuorten ja koulutettujen mielissä jo onnistuttu syyllistämään kilpailukykymme keskeisimmäksi tuhoajaksi.

Loppujen itseään puolueiksi nimittävien merkitys yhteiskunnassamme on marginaalinen ja katoavaa kansanperinnettä. Jopa ruåtsalaisten.

Jos vanhat merkit paikkansa pitävät alkaa joku uusi liike taas kohta nostaa päätään. Vanhasen ja Kiviniemen hallitukset ensin ja Kataisen, Stubbin ja nyt Sipilän hallitusten tuhoisat toilailut ovat rauniottaneet maan ja lamaannuttaneet kansan. Pettyneet ja petetyt jaksavat vielä olla hiljaa. Veikkaan kuitenkin, että korkeintaan niin kauan kuin rahaa riittää. Tasaisen vauhdin taulukolla siihen ei kauan mene. 

Noin 400.000 työtöntä, ilman ensimmäistäkään työllistymisnäkymää, näistä jo kohta neljännes pitkäaikaistyöttömiä; hallituksen kiristävä ja leikkauksia lisäävä, investointihaluja tappava ja lähtökohdiltaaan heikoimpia kyykyttävä finanssipolitiikka; mutta töitten lisääntymisen kannalta tuloksettomiksi jääneet menneitten vuosien alennukset yritysten verotukseen ja työnantajamaksujen kventamiset; kasvava maahanmuuttajien joukko, josta EK, SY ja PYL toivovat työmarkkinoille palkkatason halpuuttajaa; koulutetun, osaavan ja usein parhaassa työiässä olevan väestön lisääntyvä maastamuuttomahdollisuuksien etsiminen ja lopuksi vaikkapa puoluejärjestelmän kyvyttömyys sopeuttaa julkista hallintoa kansakunnan – siis veronmaksajien – maksukyvyn mukaiseksi pitävät huolen siitä, että Suomella on edessä tuskien taival.

Me emme tarvitse uusia liikkeitä emmenkään puolueita. Emme ensimmäistäkään. Nykyisissäkin on vastuuttoman vallan haltijoiksi aivan liikaa. Näin siitä huolimatta vaikka - tai oikeammin koska - entisetkään eivät hoida niitä hommia, joita varten heidän ehdolle asettamia eduskuntaan ja kunnanvaltuustoihin kuuliaisesti neljän vuoden väliajoin valitsemmekin. Meidän pitäisi keskittyä luomaan tapa tai tavat, joilla saisimme nuo valitut hoitamaan yleisiä ja yhteisiä asioitamme. Ei etujamme, heidän tai heidän asettamansa puolueen eduista puhumattakaan.

Olen tarkoituksella jättänyt tarkastelun ulkopuolelle monia talouden shokkeja, jotka kieltämättä ovat aikaansaaneet hyvät edellytykset elendiallemme. USAsta alkanut ja euro-aluetta nyt tuhoava finassikriisi, jonka ratkaisemisessa euro-poliitikot ja virkamiehet etenevät virheestä toiseen, tänä vuonna ennen näkemättömiin mittasuhteisiin kasvava pakolaiskriisi, Euroopan turvallisuuden heikkeneminen, sotilaallisten konfliktien määrän kasvu ja epävarmuuksien lisääntyminen niistä ilmeisimpiä lähes globaaleja ilmiöitä. Metsäteollisuuden rakennemuutos, Nokia ja Venäjän talouskehitys ja pakotteiden vaikutukset suoraan meihin vaikuttavina.

Kaikkia näitä yhdessä tai erikseen voidaan hyvin käyttää - ja käytetään - kelpo tekosyinä ja selittelyinä katastrofaaliselle tilanteellemme. Vaan mitä on tehty? Mitä on saatu aikaan? Ja erityisesti mitä ovat saaneet aikaan ne, joilla on maassa johtajuus? Niille, jotka olemme valtuuttaneet siihen ja joiden opetuslapsille vielä moisesta maksamme. Puolueilla ja muilla etujärjestöillä?

Jäävätkö nytkin jäljelle vain rauniot?

Jyrki Kataisen karmea perintö, kahdeksan turhaa vuotta

Jyrki Kataisen - ajan tehokkuuden ylistyksen lopputulos; yksikään sen 98-sivuiseen ohjelmistoon ottama merkittävä lupaus ei sitten toteudu. Kykypuolue on kerralla tehty kyvyttömäksi. Kyllä ne savolaiset osaa.

Lopullinen niitti tuli kansallisen politiikkamme Hyvä Veli - tuomioistuimelta, perustuslakivaliokunnalta. Jos ei aikanaan olisi ylennyttänyt itseään Brysselin lihapatojen ääreen, selviäisi koko karmeus varmaan hänellekin? Vaan väliäkö sillä enää, eihän Jyrki-boyta vastuuseen mistään saada? Ei ainakaan menetetyistä kahdeksasta vuodesta.

Hyvän yhteenvedon Jyrki- Boyn ajasta ja tuloksista antoi Hesarin tämän päiväinen pääkirjoitus SoTe - uudistuksen muisto sanoiksi:

http://www.hs.fi/paivanlehti/20022015/paakirjoitukset/Suomi+menetti+kykynsä+valmistella+suuria+uudistuksia/a1424326126395

Joka menneitä muistaa, sitä tikulla silmään - näin kai poliitikot haluaisivat asian nähdä? Varsinkin kun uudet vaalit ovat ihan i, mediahypetys jo vauhdissa ja paikatkin lähes jaettu. Aika ei taida taaskaan riittää sen perusteelliseen selvittämiseen, mikä meni vikaa. Ja jos emme syytä tiedä, tai edes yhteisesti hyväksy yhtenäistä selvitystä syystä, ei demokratiamme ainakaan kehity. 

Omalta osaltani katson jo tehneeni tältä osin riittävästi. Sääli vaan, että poliittinen järjestelmämme on rapautunut tasolle, josta sitä ei sen sisältä, sen itsensä toimesta enää voida korjata. Liian moni sen suomista eduista nyt nauttiva - perustetta tai ansionsa mukaan - on vaarassa menettää liian paljon. Puolue valta on nyt sementoitu supisuomalaiseen Brezhnevin aikaan. Sitä ei enää taas yksillä uusilla vaaleilla muuteta.

Meidän perusongelmaksi ovat muodostuneet puolueet ja niiden itselleen omaksi edukseen, siis eliittinsä eduksi, kanonisoima käsitys parlamentarismista. Se on kiteytettävissä politbyrokratiaksi, virkamiesten nimitysoikeudella vahvistetuksi puoluevallaksi, ei edes kansanvallan irvikuvaksi. Sen tulokset ovat kasvavasti näkyvissä jo viimeistään 1980- luvulta alkaen. Parlamentarismia tavoiteltaessa lopputulokseksi on tullut pannukakku.

Ilmeisesti ainoa tapa, jolla kansalainen voi äänestämällä vaikuttaa demokratiamme tulevaisuuteen on muistaa käydä äänestämässä ja jättää taatusti mitätöitäväksi joutuva vaalilippu. Perusteetkin ovat selvät: Annetaan jokaiselle aito syy äänestää. Poistetaan puolueilta oikeus edustaa meitä. http://eaglesflysingly.blogspot.hu/2009/11/poistetaan-puolueilta-oikeus-edustaa_4.html.