sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Tumppi on tolkuton


Kuusi vuotta sitten olin sitä mieltä, että Tumpissa on tolkkua. Vuodet ovat osoittaneet kuinka väärässä silloin oli. Viimeisenä silauksena hänen valtionvarainministerinä eduskunnassa antama todistus virkamiesten virallisista lausunnoista hänen ilmeiseen lempilapseensa, uuden hallintarekisterin tarpeellisuuteen. Iltasanomat uutisoi asiasta Stubb moittii hallintorekisterin arvostelijoita: "Eivät ymmärrä". Välittömästi kävi ilmi, että aivan ilmeisesti Tumppi oli se joka ei ymmärtänyt. Siitäkö tässä olikin kysymys? Ymmärtämisen puutteesta?

Kun valtionvarainministeri eduskunnassa, varsin keskeiseksi koetussa asiassa, omasta hallinnostaan väittää todeksi tietoa, joka lähes välittömästi osoittautuu kaikilta osin valheelliseksi pitäisi edes voida toivoa, että ymmärtämättömyydestä siinä vain on kysymys. Moista johtopäätöstä ei tue ministeriön päätös olla julkaisemasta oman vero-osaston lakiehdotukselle voimakkaan kriittistä lausuntoa. Tietoinen pimittäminen tulee auttamatta mieleen. Jotta moinen pimityspäätös on tehty siitä on taatusti ministeriössä sekä keskusteltu että päätetty.

Voi vain ihmetellä, onko Tumppi niin ymmärtämätön, että valitsee valehtelun lainvalmistelun välineeksi? Vai niin aatteensa ja ideansa sokaisema? Niin tai näin, lopputuloksena on luottamuksen menettäminen. Ei yksin tämän asian osalta vaan hänen toimiensa integriteettiin yleensä.

Luottamus voidaan menettää vain kerran. Sillä ei taas kovin paljoa ole väliä menetetänkö se ymmärtämättömyyden, osaamattomuuden vai valehtelun seurauksena. Anteeksipyyntö ei tällaisessa tapauksessa ole uskottava eikä se missään tapauksessa riitä. (Paitsi suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä?) Eipä siis ihme kun meillä politiikka on rikki.


torstai 26. marraskuuta 2015

Sipilän jälkeen kaaos ja kapina?

Alkaa olla valitettavan selvää, mihin Sipilän hallitus Suomea ajaa. Kaaokseen ja kapinaan. Sillä on siihen yhtä hyvät mahdollisuudet kuin Putlerilla Euroopan suhteen. Ja keinotkin ovat hyvin saman kaltaisia. Kasvatetaan yhteiskuntien ja yhteisöjen sisäistä eripuraa. Toistetaan omia totuuksia julkisessa mediassa niin kauan, että ne muuttuvat riittävän monelle totuuksiksi, vaikka eivät sellaisia välttämättä olekaan. Ainoa ero on, että Sipilä hajoittaa sisältä, Putler ulkoa.

Juha Sipilä tuskin on oikea mies kertomaan  mitkä ja kenenkä toimet ovat isänmaan etu. Samoin se, että tästä on järki kaukana. Sen verran naiivia, hapuilevaa, poukkoilevaa ja yksiniittisen etujärjestölähtöistä on toiminta viimeisen puolen vuoden aikana ollut. 

On tullut selväksi, että Sipilä ajaa kepun ja yritystoiminnan etuja. Yksinomaan, mainitussa järjestyksessä ja jälkimmäisen osalta siinä muodossa kuin hän onnistuneena yrittäjänä asian kokee. Vielä ei ole ilmennyt, että hän omaa etuaan ajaisi. (Kyllä senkin aika vielä koittaa?) 

On niinikään tullut selväksi, että syyllinen kilpailukyvyn nykytilanteeseen hänen mielestään on ay-liike, eivät suinkaan elinkeinoelämä eivätkä poliittinen järjestelmä. Korjaustoimenpiteiden maksajiksi on siksi pantava palkansaajat, kuten aikoinaan edeltäjänsä Esko Ahon vahvan markan puolustajatkin tekivät. Eikä pahitteeksi ole kurittaa tai ainakin pelotella kaikkia muitakin, jotka eivät onnistuneiksi yrittäjiksi ole heittäytyneet.

Mutta se kyllä ihmetyttää perustuuko hänen taistonsa yksikkötyökustannusten pienentämiseksi ja tapa jolla hän sitä ajaa muuhun, kuin edeltäjiensä epäonnistuneisiin yhteiskuntasopimus-aivoituksiin? Kaiken eisille tulleen osalta tämä yrittäjäguru on lähtenyt perse edellä puuhun. Yritys yhteiskuntasopimuksen aikaansaamiseen kepulaisilta lähtökohdista. Se tarkoittaa palkkatyöntekijöitten kyykyttämistä ja maatalous"yrittäjän" ja kepulaisten puolueaktiivien lisätukemista. 

Toimillaan, siis hallituksensa toimilla hän on kieltämättä saanut aikaan liikettä esimerkiksi työmarkkinoilla, mihin varmasti on syytä. Mutta onko jatkuva vastakkaisasettelun korostaminen ja kärjestäminen todella tarpeellista? Voiko kukaan kuvitella, että yrittäjät jatkossa tekevät yrityssektorin työt? Nyt vaikuttaa siltä, että sota on julistettu kaikille muille kuin yrityssektorin yrittäjille ja yritysten ylimmälle johdolle. 

Ei kansallisesta kriisistä selvitä sillä, että työmarkkinoiden valtaosa ajetaan kapinaan tai ainakin aktiivisesti vastustamaan johdon toimia. Yhteiskunnan kehittäminen edellyttää laajapohjaista yhteistyötä. Ei kansalaisten kyykyttämistä, syyllistämistä ja tarkoituksellista köyhdyttämistä.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Kansa - kapinaan perkele! Näytetään niille.



Mielenkiintoinen tapa ratkoa Suomen viennin kilpailukykyongelmia tällä Sipilällä. Kun aiemmin keskeisimpänä kustannuksia kasvattavana tekijänä ja kilpailukykyämme heikentäjänä ovat julkisen sektorin ylisuuruus, hän kunnon projektijohtajana korjaa ongelman pöhottämällä ennestään jo aivan liian suurta hallinto-organisaatiota. Rahat eivät moiseen ole viime vuosina edes riittäneet, vaan vuosittain on jouduttu ottamaan noin 7 - 10 miljardia syömävelkaa, jotta kaikille palkkaan oikeutetuille julkisen sektorin työntekijöille on voitu palkat maksaa.

Aiemman 317 kunnan lisäksi, joita yhteiskunnan yleisten ja yhteisten asioiden hyvin ja tehokkaasti hoitamiseksi tarvittaisi ehkä tuo maaginen 18 maakuntaa, mutta ilman noita kuntia, hän valitsee vaihtoehdoista mallin, joka lisää niihin 18 itsehallinnollista paikallishallintoyksikköä. Näistä 15 on rooli sote-hallinnossa, kolmella ei. Noilla 317 kunnalla säilyy verotusoikeus, mutta niin tulee sote-paikallishallintoyksiköllekin omansa. Paitsi luonnollisesti noille 3 paikallisyksikölle, jolla ei ole roolia sote-hallinnossa. Vai tasapuolisuuden nimissä, varmaan niillekin tulee verotusoikeus?

Meidän kansalaisten näkövinkkelistä vaikutusmahdollisuus yhteiskunnan päätöksiin ei todalla kasva sillä, että luodaan uusi himmeli kahden vanhan himmelin väliin. Meidän rooliksemme Sipilä, Stbb ja Soini ovat sopineet valtapoliittisen sormiharjoituksensa maksajan, Palvelumme ei moisella parane, ennemminkin se saattaa entuudestaan vain heiketä. Omaa ja puolueensa etua ajavan politrukkimäärän kasvu sekä sote- että muussa hallinnossa voi aikaansaada vain lisätarpeen leikata palveluita, ellei sitten huononneta laatua.

Jos tämä Sipillän aikaansaannos perustuu Oulun yliopiston dippi-inssi koulun projektinjohto-opeille, on moinen oppilaitos välittömästi lakkautettava. Sillä säästettäisi edes muutama ropo.

Ei kansalaisyhteikunnan yksinomaisena lähtökohta ole elättää poliittista ihrakerrosta. Kai kansalaisilla on muukin merkitys kuin elättää kyltymätön rälssi?

tiistai 3. marraskuuta 2015

EU ja EMU taitavat olla riistaa nyt

You can fool all of the people some of the time and some of the people all of the time, but you cannot fool all of the people all of the time. Alamme lähestyä euron ja EUn viimeistä rantaa, kun ns. vastuulliset Ainoan Oikean Totuuden opetuslapset ilmaisevat epäilyksensä uskontonsa oikeutuksesta. Tästä on tietysti pitkä matka loogiseen lopputulemaa. Mutta kun Mene, Tekel on seinään kirjoitettu on ajalla rajansa. Ja meillä pienen, vientivetoisen, Saksaa ja sen toimia peesavan kotimaisen johdon alkaisi olla korkea aika ryhdistäytyä. Kuten edeltäjiensä heitä ennen. Vuonna 1918 Saksan antauduttua ja vuonna 1944 kun Suomi oli jo tuhoutumassa ja Saksa taatusti joutuu antautumaan.

Kun katsoo näitä meidän nykyisiä talousviisaita ministereitä ja erityisesti Sipilää, Stubbia, Rehniä täytyy vaan toivoa, että elämän realiteetit heidätkin herättäisivät. Mutta yhtä valittaen on todettava, että tuskin. Vapaan mutta säädellyn markkinatalouden, ordoliberalismin usko istuu heissä syvällä. Ja ovathan he niin lähellä suurta tavoitettaan. Heidän lopullista voittoaan. Sitäpaitsi, taitaapi pojilla olla muuta mietittävää;  tarve piilottaa omaisuutta hallintarekistereillä ja taata Rosatomille Fennovoiman rakentaminen.

Seuraavana tämä porukka luo SoTe:n turhan ja ylimääräisen hierarkiataso tuomaan verovaroilla työtä  taantuville maaseutualueille. Tai toisin päin ilmaistuna, kasvatetaan vapaaehtoista kansallista maatalous - anteeksi kepulandia - tukea, parista miljardista vuodessa vähintään kolmin - nelinkertaiseksi. Saadaanpa samalla luotua uusi tuki- ja kuluautomaatti.

Vaan mitäpä me pienistä. Eihän meillä ole työttömiä edes puolta miljoonaa. Vielä.





Alla turhia yrityksiänä osallistua yhteiskunnalliseen kansalaiskeskusteluun.


Eilen Talouselämä uutisoi: "Talouslehti Financial Timesin toimittaja Wolfgang Münchau analysoi, että kriisien voidaan katsoa johtuvan kahdesta virheestä, jotka tehtiin 90-luvulla ja 2000-luvun alussa. Ensimmäinen on euron käyttöönotto ja toinen unionin laajentaminen 15 jäsenestä 28 jäseneen."http://www.talouselama.fi/uutiset/kova-arvio-nama-2-virhetta-tuhosivat-euroopan-6062112 

Tänään julkaistu tämän epäonnistumisen kommentaari. 

Jotain tarttis varmaan tehdä? Ja mitä nopeammin, sitä parempi. Tosin siitä huolehtien, että Musta Pekka ei jää käteemme.  Kuka kertoo kolmelle S:lle?




Kolme perättäistä kepulia pääministeriä serveeraamassa saman sisältöistä yhteiskuntasopimusta sopimusyhteiskunnan sijaan. Mitä testattavaa siihen enää jää? Ideologisesta linjasta tässä on kysymys, kun omille opetuslapsille ei maakunnissa töitä riitä julkisella puolella, siis verovaroin.




Tässä vaiheessa ainoa neuvo tälle ryhmälle on; Go west young man, go west. (Sopii myös muodossa person)




EU saattaa kieltämättä kuihtua haamuksi, mutta eurosta luopuminen edellyttää aktiivista toimintaa. Ja nyt kun ruma sana on sanoiksi puettu ja ääneen lausuttu, pitäisi kansallisvaltioiden vastuullisten poliitikkojen ymmärtää, että mitä nopeammin, sitä vähemmin vaurioin erosta selvitään. Siitä huolimatta, mitä Merkel ja Schäuble asiasta mieltä ovat.




Kuten kirjoittavat hyvin tietävät perustuvat viimeisimmät Saksan "talousihmeet" velkojen anteeksiantoon ja viimeinen mahdollisuuteen harjoittaa omaan taloustilanteeseen hyvin soveltuvaa rahapolitiikkaa. ja Samalla se etu evätään muilta EMU-mailta joiden elinkeinoelämä raunioitetaan ja kansalaiset kurjistetaan. Kyllä moisella konseptilla muutama muukin emu-valtio voisi porskuttaa.
Siitä huolimatta, ei loikkimisessa mitään vikaa ole. Päin vastoin. Erityisesti jos hallitus keskittyisi siihen mihin se voi vaikuttaa kuten kuntarakenteeseen ja sote-sektorin organisointiin siten, että verotusta ja muita henkilöstösivukustannuksia voitaisi alentaa, kilpailukyky suorastaan kohisten paranisi. Ne kun ovat sektoreita, jotka pääsääntöisesti eivät yksityisen sektorin tai elinkeinoelämän toimenpitein parane.
Paikallisesta sopimisesta varmasti olisi hyötyä. Mutta kannattaa muistaa, että siitä ei välttämättä seuraa pienyritysten huima halu kasvaa ja työllistää. Elämään kun yrittäjänkin mielestä saattaa kuulua muutakin, varsinkin jos eläköitymiseen on enää muutama vuosi ja huoli yrityksen jatkuvuudesta painaa. Sen sijaan tuotekehitykseen, tutkimukseen ja koulutukseen tämä hallitus on ottanut selkeän vastuuttoman kannan. Vaan eipä tuo ihme ole; osaamattomin ja kokemattomin hallitus aikoihin.




Joku Invest in Finlandissa varmaan kuittaa mahtavat bonukset siitä, että suomalaiset luopuvat omistuksistaan? Ei se yksinomaan siunaukseksi ole, kuten nähty on ja jatkossa vielä enemmän nähdään.




Kertoisiko ennemminkin poikkeuksellisen alhaisesta nettotulotasosta ja sietämättömistä asuntojen hinnoista? Vaiko siitä, että rahan loppumisen pelosta suomalaiset haluavat osallistua talkoisiin uuden rahan luomiseksi?




Lähtökohtaisesti ainoa myös pitkällä aikavälillä taloudellisesti järkevä hallintouudistus Suomessa olisi siirtyminen kunnallisesta itsehallinnosta maakunnalliseen itsehallintoon. Aika on yksinkertaisesti ajanut itsenäisten kuntien ohi. Tosin kepun ohi ei pääse edes aika, järjestä nyt puhumattakaan. Ja me muut lampaat joudumme jälleen heidän valtapoliittisen viivytystaistelun maksumiehiksi.



Arto
Vaikka olenkin samaa mieltä kanssasi siitä, että juuri pienet- ja keskisuuret yritykset ovat valtaisan ylenkatsottu, jopa hyljeksitty voimavara Suomessa en jaksa uskoa, että niistä Suomessa veturia rakennettaisi. Sitä vastaan puhuvat puolueitten poliittiset intohimot, virkamiesten vierastaminen, kanssaihmisten kateus ja yrittäjien ahneuden puute. Lisäksi on syytä muistaa, että ainakin Saksan kaksi viimeistä talousihmettä pohjautuu ulkomaiden sallimaan talouden akordiin, siis velkojen anteeksi antamiseen, eli niiden maksattamiseen muilla. Tämä viimeisin, eli eurokriisi on kieltämättä talousihmeistä ihmeellisin.



Kun kansa seuraavan kerran haluaa ilmaista tyytymättömyytensä puolueiden harjoittamaan politiikkaan on syytä pitää mielessä myös Soinin Giljotiini.
Jytkyjengin hypetyselo on ohi. Viimeistään tämä giljotiinipäätös osoittaa, että kansanliikkeestä ja Soinin vaalitukiryhmästä on kasvanut puolue. Sen tunnusmerkistöä ovat itsenäisen ajattelun ja aktiivisuuden kammoaminen ja kieltäminen. Jos sellaista silti todetaan siitä rankaistaan.
Nykyisillä pelisäännöillä ei maassa demokratia toteudu, koska valtaosa kansalaisista ei hyväksy erilaisuutta eikä itsenäistä ajattelua. Meillä voi toimia vain joukkoäly, eli laumassa, johtajaa päättömästi seuraten.





Kun maailman suurin tai toiseksi suurin kuluttajamarkkina-alue pakotetaan leikkaamaan  julkisen hallintonsa kuluja vuositolkulla vain siksi, että Saksa saisi parannettua yhteiskuntansa taseita ja samalla annetaan ohjeeksi kurjistaa muita euro-alueen yhteiskuntia ja kurittaa niiden kansalaisia, mitä muuta voi odottaa? Sipilälle kysymys; muistatko miten kävi mustalaisen hevosen?




Kun emme voi ulkomaiden kysyntään ja sen seurauksena vientikysyntäämme juurikaan vaikuttaa, olisi edes turvattava kotimainen kysyntä? Siihen, milloin vientikysyntä herää meillä ei tunnu juurikaan olevan vaikutusmahdollisuutta. Korkea kustannustaso on seurausta liian suuresta julkisesta sektorista. Loput menee mittatappion piikkiin.




Vihreät kompastuvat samaan kuin muutkin puolueet; näpertelyyn.

Meidän keskeisin ongelma on kysynnän kutistuminen. Niin kotimarkkinoilla kuten viennissäkin. Jatkuva leikkailu - sitähän on eri nimikkeillä harjoitettu jo 5 - 6 vuotta - johtaa "mustalaisen hevosen" kohtaloon. Me voimme finanssipolitiikalla suoranaisesti vaikuttaa vain kotimaan kysyntään, erityisesti siltä osin kuin kotimaan kysyntä kohdistuu kotimaiseen tuotantoon ja työhön. Leikkaamalla ja verotusta lisäämällä syömme kotimaan kysynnän ja pitkässä juoksussa myös viennin kilpailukyvyn paranemisen edellytyksiä.

Suurin kilpailukykymme este on kepulien vastustus järkevän, tarkoituksenmukaisen ja kilpailukykyisen paikallishallinnon luomiseksi. Se meille vastaa maksaakin, olipa sen rahoitus peräisin ihan keneltä tahansa. Tosiasiassa se kääntyy aina  kuitenkin veronmaksajan maksettavaksi. Meidän pitäisi siirtää kunnallinen itsehallinto maakunnalliseksi itsehallinnoksi. Pääsääntöisesti yksinkertaisesti siirtää kaikki nykyisten itsehallinnollisten kuntien oikeudet ja velvoitteet samalla tavalla itsehallinnollisille maakunnille. Mahdollisimman pienelle määrälle, eikä missään tapauksessa yli 15.

Mitä pienempi määrä maakuntia synnytetään, sitä kauemmin luotava rakenne pysyy kilpailukykyisenä. Nykyiset kunnat voivat halutessaan säilyä vaikka kepun perinneyhdistyksinä.




Kun kaikkien Suomen pikkuhitlereitten uskollisuudenvakuutus menee Saksan päättömyyksien peesaamiseen, ei itsenäisen Suomen epäitsenäisiltä pääministereiltä pidä itsenäistä ajattelua vaatia. Vaarantaa vielä urakehityksen Brysselissä.
Kun emme juurikaan voi rahamme arvoon nopeasti vaikuttaa pitäisi nykyhallituksen ensisijassa olla huolissaan kulutuskysynnän turvaamisesta. Vain siten investoinnit saadaan liikkeelle. Pankkien, sijoittajien ja valtioitten rahoittaminen EKPn helikopterirahalla ei kysyntälamaa poista. Tarvitaan työtä niille, joilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin kuluttaa.




Kammottavaa. Mihin kansanedustajia enää tarvitaan? Sitä paitsi tarvitsemme säästöjä. Puoluetoimistoissa on harakirin paikka sillä jaossa enää vahtimestarin pestejä. Nekin periferiassa.
Korkea aika kehittää parlamentarismimme vastaamaan nykytilaa; Eduskunnan kokoonpanoa muutetaan siten, että valituksi tulleitten puolueiden puheenjohtaja - vaihtoehtoisesti nykyinen tai entinen puoluesihteeri - käyttää kaikkien valituksi tulleitten kansanedustajien ääntä. Yksin.




Entisenä Microsoftlaisena demari Jungneria eivät NSA ja Snowdenin paljastukset pelota, onhan puolueella ikiaikaista kokemusta myös CIA-rahoituksesta.  Kas kun ei toivo valtion turvallisuustietojen siirtoa Yandexin pilveen.

Kohteesta <ww.talouselama.fi/uutiset/nainko-syntyy-100-miljoonan-euron-vuosisaasto-jungner-ei-keneltakaan-pois-6059284> 



Sitä saa mitä tilaa. Eiköhän yhtiöittäminen ole ollut tietoista ja tarkoituksellista toimintaa poliittisilta puolueiltamme. Tieto kun tunnetusti lisää tuskaa; uudelleenvalinnan tuskaa. Tosin päätöksenteon toteutunut tuloksellisuus heijastaa hyvin sitä tietopohjaa, jolla ne tehdään.




EKPn paikallisen sivukonttorin päällikkönä Erkki varmaan tietää seuraukset? Ainakaan Nordea tältä osin lipsahtaa euro-alueen ulkopuolelle.




Mistä nyt tuulee, kun virkamies on tehnyt tolkullisen päätöksen jostain autoiluun liittyvästä?




Rehula panee valtion maksumieheksi kuntien väheneville vastuille mutta kasvaville "tehtäville". Homma hoituisi yksinkertaisimmin luopumalla kunnallisesta itsehallinnosta ja korvaamalla se maakunnallisella itsehallinnolla.

Jos valtio pannaan vastuuseen nykyisin kuntien vastuulla olevasta SoTe-sektorista, sen pitäisi vaikuttaa myös kuntien miehitykseen. Mutta turhaa kuvitella. Kepu olisi vaarassa menettää äänestäjiä.




Se mikä minua ihmetyttää on, että miksi tämä nyt olisi suuri uutinen. Sama meno työkkärillä, Te-ja Ely - keskuksilla on ollut menossa jo ainakin 25 vuotta. 

Ne ovat aina toimineet valtion, ei työttömän etujen yksisilmäisinä ajajina. Lähtökohtana on aina ollut, että jokainen työtön on työtä vieroksuva lintsari.

Huvittavinta asiassa on, että suuri osa henkilöstöstä on, tai ainakin aikoinaan oli itse entisiä työttömiä. Nyt työllistettyjä.
Rekisteröitynyt käyttäjä: Hakki




Jos päätöksentekijä vähänkään syvemmälti haluaa tilannetta miettiä, oikeassahan Lentäjäliitto on. Eikä tarvitse kuin käydä katsomassa 1000 - 2000 jalassa pääkaupunkiseutua, kun huomaa, että rakennusmaan akuutti, ei edes pitkän aikavälin puute ole syynä vimmaan ottaa Malmi asuinrakentamisen piiriin.

Vaan eipä tämä ole ensimmäinen kerta, kun poliitikot eivät katso nenäänsä pitemmälle. Tuskinpa viimeinenkään. Ja me veronmaksajat siitä kärsimme.




Suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin ei koskaan ole kuulunut sen paremmin suoraselkäisyys kuin puhuminen kasvokkain. Ja tarkastelukulma kattaa koko itsenäisyyden ajan.
Yhtä vähän kuin voidaan vaihtaa kansalaisia voidaan vaihtaa niitä edustavia kansanedustajia. Synnyttämämme rakenne taas pitää huolen siitä, että mikään ei vaaleilla oikeastaan muutu.
Kovin paljon meistä kuitenkin kertoo se, että emme korjaa sitä rakennetta, joka moisen mahdollistaa. Vaalirahoitusongelmien, siis vaalirahoituskorruption ennalta ehkäisemiseen on olemassa äärimmäisen yksinkertainen ja tehokas keino. Julkisen puoluerahoittamisen kieltäminen ja sen rikkomisen sanktiointi, sekä siirtyminen tulospohjaiseen yksityiseen rahoittamiseen. Eikä edellisen lisäksi juurikaan muuta vaadita kuin edellyttää perustuslain, erityisesti sen 29§ noudattamista ja sen rikkomisen sanktiointia.
Ei demokratian ylläpitäminen edellytä yksittäisen puolueen ylläpitämistä julkisista varoista. Tärkeää on, että niiden mahdollisuus rahoittaa toimintansa ja erityisesti vaalirahoituksensa voi perustua muuhunkin kuin itse verovaroista ulosmitattuun julkiseen puoluetukeen tai piilotettuun korruptioon ja Hyvä Veli-järjestelmiin.




Niin hylkäsi. Ja pettyneillä äänestäjillä on miettimisen paikka. Valitettavasti vaihtoehdot ovat yhtä petollisia, osin jopa pahempia.
Ongelmamme eivät ole yksittäiset poliitikot tai kansanedustajat. Ongelmamme on puoluejärjestelmän valta edustajiinsa ja se päätöksentekorakenne, jonka olemme antaneet kehittyä. Kansalaisten demokratiasta ei ole jäljellä kuin vaalit, loput 3 vuotta 11 kk maassa on korkeintaan puolueiden demokratia. Kansalaisteen ja kansakunnan asioista ne viis välittävät.

Politbyrokratiaksi rapautuneessa parlamentarismissamme on remontin paikka. Remontti ei voi tapahtua sillä, että antaa ääneensä jollekin muulle puolueelle - ihan kenelle tahansa sen ehdokkaalle - ei liioin jäämällä nukkumaan.

Ainoa rauhanomainen keino on muistaa äänestää ja jättää ääni, joka taatusti mitätöidään. Vain sillä tavalla puolue-edustuslaitoksen (=Eduskunnan) legitimiteetti, siis oikeus ja peruste edustaa kansalaisia yhteiskunnassa voidaan poistaa.