Tulevaisuuden uusi normaali

Törmäsin netissä mielenkiintoiseen podcastiin: Why Trump Could Lose His Trade War With China | The Ezra Klein Show Panee kyllä miettimään mihin olemme menossa, ja oikeammin, missä jo olemme vaikka emme siitä mitään vielä tiedä.

Ja sitten vielä toiseen, Quorasta;

"Mats Andersson

Follow

Businessman at Language Industry (1991–present)Sun

Now that the USA is putting a total of 104% tariff on China, China is out of options. Even better, we can stop tariffs on everyone and tell them to sanction and tariff China in exchange. When we defeat China, are we allowed to make a fool of them?

Why do you imagine that “China is out of options”?

China’s economy is subject to total control by the Chinese government. You will notice that USA has, in a move that betrays total panic and total lack of foresight, suddenly removed tariffs on electronics, including microchips, phones and computers – exactly the things they wanted to stop importing from China to encourage US production. And now, China knows exactly where to pressure the USA: make those products subject to export licenses… and refuse any license to export to the USA.

USA handed a major option to China only in the past 24 hours.

China can also decide to dump all their US bonds onto the market. This will crash the USD, and make the federal budget deficit a major headache: the deficit is funded by loans, and the interest will skyrocket.

Chinese exports are in demand world-wide; they are now hard at work finding alternative markets for their goods.

And surely you can’t be old enough to be able to write, and not be old enough to realize how your bullying scheme will play out? Surely you can’t for a monent believe that even one single country will not realize that if they play along, they will be the next to be bullied? Don’t you remember how this played out on the playground? You suggest this, and no one will want to play with you, ever.

In reality, USA is out of options. They can raise tariffs again, but that will make no difference: doubling the price reduces demand by 95% or more; reducing it by half of the remaining 5% won’t actually matter. China’s leadership has been given a huge gift: USA attacked, the Chinese rally around the flag. Even the EU is talking to the Chinese now to see what can be worked out between them, with the USA left on the sidelines.

And surely by now, you see who the fool is here?"

Ja sitten vielä kolmas ja aivan toiselta aihealueelta: How We Trolled The Trolls (feat. Anthony Scaramucci) https://www.youtube.com/watch?v=YZWCIBAXY88&t=1150s

Kun tähän vielä lisää uutiset Kiinan päätöksestä estää Boingin valmistamien lentokoneiden ja niiden varaosien tilaamisen USAsta, Rayanairin arvellut tilattujen lentokoneiden toimitusten siirtämisestä ja vaikkapa uutiset ”suomalaisten” rakentamista jäänmurtajista USAn Navylle lähestymme otsikon pohdetta: Tulevaisuuden uusi normaali(?).

Lähtisin kyllä vertaamaan Neuvostoliittoa ja trumppilaista MAGA USAa

Maailmanpolitiikan arkipäivää erityislähetys eilen oli varsin mielenkiintoinen. Valitettavasti siitä tuli vain katsottua Tasavallan Presidentin haastatteluosuus. Vaikka olenkin sitä mieltä, että olemme valinneet osaavan ja sujuvasanaisen miehen presidentiksemme yksi osa hänen arvioistaan särähti korvaan. Katkelma Ylen uutisoinnista:

"On esitetty arvioita, että nyt ei uskalleta kritisoida Yhdysvaltoja nimenomaan läheisen liittolaissuhteen takia – mitä vastaatte, toimittaja Sampo Vaarakallio kysyi.

Presidentti vastasi sanomalla, että tällaiset mielipiteet osoittavat historiattomuutta.

Pitää muistaa, että Neuvostoliitto oli autoritäärinen, totalitaarinen, kommunistinen sortovaltio. Se oli imperialistinen valtio, joka otti hoteisiinsa Keski- ja Itä-Euroopan maita, ja toimi Suomen kanssa kuten toimi.

Hyvä uutinen on Stubbin mukaan se, että nykyään kysymyksen uussuomettumisesta voi esittää ilman seurauksia."

Tiedäpä tuosta historiattomuudesta. Varmasti ei nykyinenkän USA:n hallinto tunnustaudu eikä leimaudu kommunistiseksi ja sen autoritäärisyys ja totalitaarisuus on vielä tässä vaiheessa vasta tasolla ”Wanna be”.

Yhdysvaltojen historiallista imperialismia ei kai nykypäivänä enää monikaan kyseenalaista. Eiköhän sen toiminta jo yksin Monroe – opin puitteissa osoita riittävää historiallista imperialismia. Se, että John Kerry vuonna 2013 julisti opin soveltamisen päätyneen on tällä hetkellä syksyn kuolevien lehtien havinaa. Itse asiassa itsenäisten Yhdysvaltojen lähes 250 – vuotinen historia on osoitus imperialistisesta nationalismista, viimeaikaisimpina esimerkkeinä vaatimukset Kanadasta, Panamasta ja Grönlannista.

Kieltämättä voi Suomessa kysymyksen uussuomettumisesta vielä esittää ilman seurauksia, mutta esimerkit Yhdysvalloista (yksityishenkilöistä vaikkapa Liz Cheney. Adam Kinzinger, Mark Milley, ja viimeaikaiset oikeusministeriön virkamiesten massairtisanomiset) osoittavat, että on sielläkin taas koittanut uusi aika; vain herran pelko on herran alku.

Uskon ymmärtäväni miksi Stubb ei katso voivansa asiassa juurikaan muuta sanoa. Vaan siinäpä se pointti juuri onkin.

Näin nopeasti muuttuu maailma Putlerini

Ukraina, Gaza, Libanon, Georgia ja nyt Syyria – taas kerran. Taiwanissa on suhteellisen rauhallista - vielä. Itämerellä ja Kattegatissa kuplii. Ja kaikkea varjostavat Putler, Xi ja Trumpin uusi tuleminen tammikuun 20.

Ensireaktiona näistä uusista kehityssuuunnista voisi sanoa, että ilmeisesti ainakin Putlerilla alkaa olla kädet täynnä töitä. Sen täytyy olla helpottava tieto erityisesti Zelenskylle. Vaikka en katso lukeutuvani salaliittoteoreetikkoihin, en yhtään ihmettelisi, jos Ukrainan nykyongelmien ja Aleppon valtauksen välille paljastuisi kausaalikytkös. Sen verran yllättäen, nopeasti ja ainakin tähän mennessä näyttävän tuloksellisesti Aleppo antautui.

Eivätkä Putlerin ongelmat tähän lopu. Tästä ne vasta alkavat. Times radion mukaan kapinalliset suuntaavat nyt valtatie M5 seuraten kohti Hamaa. Jos sen jälkeen vielä voimia riittää seuraavana tavoitteena voisi olla Homs. Silloin Venäjän eteläisimmät tukikohdat Tartus ja Latakkia ovat motissa. Sitä ei sen paremmin Putlerin ego kuin tuskin valta-asemakaan kestäisi. 

Ja jokainen panostus Syyriaan verottaa voimia Hersonissa, Zaporižžjassa, Donetskissa, Luhanskissa ja Kurskissa. Olipa apuna sitten Pohjois-Korea tai Iran tai Kiina. Pakollinen panostus Syyriaan on Pulterille eksistentiaalinen välttämättömyys.

Reunavaltiopolitiikasta B 52 ylilentoihin

Suomen faktisesti itsenäistyttyä sisällissodan jälkeen ja saksalaisten poistuttua maasta syksyllä 1918 alkoi Suomen politiikassa uusi vaihe. Yhtenä painopisteenä on ollut, tai olisi ainakin pitänyt olla myös turvallisuuspolitiikka, eli miten suojautua Neuvosto-Venäjän mahdolliselta takaisinvaltaus yritykseltä.

Poliitikoista valtaosa ei kai silloinkaan katsonut asiaa ajankohtaiseksi? Lokakuussa 1920 oli solmittu Tarton rauha ja Venäjällä kun oli raastava ja maan loputtomat resurssit syövä sisällissota aina vuoteen 1922 asti. Ei siis kiirettä ollenkaan... vajaata kahta vuosikymmentä myöhemmin, 30.11.1939 Helsingissä herättiin punailmavoimien pommitukseen. Näin siitä huolimatta, että vielä muutama päivää aikaisemmin mailla oli keskinäinen hyökkäämättömyyssopimus.

Nyt 85 vuotta myöhemmin yksi asia ainakin on muuttunut. Suomi on konkreettisesti repäissyt itsensä irti itäisestä vaikutusvallasta viimeistään liittyessään NATOn jäseneksi 4.4.2023. Yhdysvaltojen ilmavoimien B 52 pommikoneet lentävät Suomen ilmatilassa Suomen ilmavoimien F 18 Hornettien saattamana. Suomella ei nyt ole minkään valtakunnan hyökkäämättömyyssopimusta ja meidät on virallisesti todettu epäystävälliseksi valtioksi.

Olisiko historiasta jotain opittu? Ainakin olisi syytä oppia muutama ominaisuus minkä tahansa nimisen Venäjän käyttäytmisestä.

• Totta on aina se minkä hallitusvalta ja sen valtias – nykyisin Putler – todeksi väittää.

• Venäjän valtias on aina voimakas, äkkipikainen ja pitkävihainen.

• Pietari Suuresta lähtien Venäjän tavoite on vapaa pääsy Atlantille ja sinne pyrkii Putlerkin.

• Venäläinen maailma (ruskij mir) on nykyisin virallnen geopoliittinen oppi. (Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2021 lopussa noin 30 000 Venäjän kansalaista. Kaikkiaan venäjänkielisiä on runsaasti yli 80 000.)

Ohessa muutamia uutisia viime päiviltä.

• Ei NATO,ei Suomi ole sodassa Venäjää vastaan, mutta Venäjä on sodassa Natoa ja Suomea vastaan, Putler ei usko diplomatiaan, uskoo vain voimaan ja uhkailuun (Sullivan) https://www.youtube.com/watch?v=eBFTvwmikHc We're Already at War with Russia (w/ John J. Sullivan)

• Venäjän ilmaisema suunnitelma tarkistaa rajankäyntiä Itämerellä https://www.youtube.com/watch?v=QDnMYztaxfI How Russia is changing Baltic Sea borders

• Yi Peng 3 Kattegatissa WSJ todennus sille, että Yi Peng 3 raahasi ankkuriaan 160 kilometriä ja katkoi kaksi mediajohtoa, WSJ: Chinese Ship Dragged Anchor for 100 Miles and Cut Two Cables https://maritime-executive.com/article/wsj-chinese-ship-dragged-anchor-for-100-miles-and-cut-two-cables

• Ruotsin vaatimus saada laiva omille aluavesille tarkastettavaksi,

• Puolan pääministerin, Tuskin ehdotus Itämerenvaltioiden yhteisestä merivalvonnasta https://www.hs.fi/maailma/art-2000010863598.html, yhteinen ilmavalvonta lienee jo toteutuu

• Suomen ja Irämeren NATO - valtioiden irtaantuminen Ottawan sopimuksesta https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010863747.html

• Kahden B 52 pommikoneen harjoittelu Suomen ilmatilassa, IS Kommentti: B-52-pommittajien harvinainen harjoitus Suomessa paljastui – kova viesti Venäjälle https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010861490.html

• Puolustusliittojen reunavaltio – ominaisuus voi olla tositilanteessa kirous. Suomi olisi taistelukenttänä, joista rintamaat voivat perääntyä puolustautuakseen (1920 – 30 luvuilla Reunavaltiopolitiikka) https://fi.wikipedia.org/wiki/Reunavaltiopolitiikka , https://fi.wikipedia.org/wiki/Varsovan_sopimus_(1922) Nyt meillä on NATO, DCA ja JEF ja muut kahden väliset puolustussopimukset mm. https://ilmavoimat.fi/-/pohjoismaiden-ilmavoimat-syventavat-yhteistyotaan

• Etelä-Suomeen perustetaan salainen droonitehdas https://www.hs.fi/talous/art-2000010864833.html

Heipä heijakkaa. Näin on nyt mutta huomenna kaikki voi olla toisin.

Kiinalaista kipparointia?

Tuskinpa sentään. Kun lyhyellä aikavälillä Itämerellä on tapahtunut kaksi julkiseen mediaan päätynyttä kaapelien tai kaasuputkien katkaisua on kyllä syytä ihmetellä kiinalaista merimiesosaamista ja -perinnettä.

Ensin lokakuun alussa 2023 NewNew PolarBear niminen kiinalainen rahtialus katkoi Balticonnectorin kaasuputken Suomen ja Viron väliltä. Ilmeisesti ”oheisvauriona” katkesi myös yksi maiden välinen puhelinkaapeli.

Suomalaisviranomaisten poikkeuksellisen rivakan selvitystyön jälkeen kävi ilmi, että Pietariin saapuessa alukselta puuttui vasen ankkuri joka oli löytynyt Balticonnectorin katkeamispaikan läheltä. Meren pohjassa todetuista raahausjäljistä päätellen alus oli vetänyt ankkuriaan pohjaa pitkin useita kymmeniä merinpeninkulmia katkoen myös Ruotsin ja Viron välisen puhelinkaapelin. 

Kiina on luvannut selvittää asiaa mutta hitaita ovat kiinalasen byrokratian rattaat. Vaikka mediatiedot väittävät heidän myöntäneen tapahtuman, virallista selvitystä odotetaan yhä.

Nyt marrakuussa 2024, siis vuotta myöhemmin, katkesivat puhelinkaapelit sekä suoran Suomen ja Saksan että Ruotsin ja Liettuan väliltä. Jälleen jäljet johtavat kiinalaisalukseen. Sopivasti katkeamisen ajankohtina Yi Peng 3 niminen alus oli liikkunut alueella matkallaan UstLugasta Port Saidiin.

Jälleen kiinnittyi huomio vasemman puoleiseen ankkuriin, jonka todettiin vääntyneen. Laivan AIS oli pimeänä usean tunnin mikä on saattanut johtuen GPS tai muusta häirinnästä. Lisäksi alus oli käyttäytynyt matkallaan ”kummallisesti” https://www.youtube.com/watch?v=fB-vEp3wr-0

Tällä kertaa alus otettiin tarkkaan seurantaan Tanskan merivoimien toimesta jo ennen Itämereltä poistumista.

On aika epätodennäköistä, että kaksi samanlaista, veden pinnanalaista onnettomuutta tapahtuisi Itämerellä kun ei niistä juurikaan ole aiemmin raportoitu? Näin siitäkin huolimatta, että kaasuputket Nord Strean 1 ja 2 katkaistiin, ties kenenkä toimesta syyskuuss 2022. Ainakaan minulle ei tule mieleen vastaavaa tapahtumaa koskaan aiemmin. Ja että kumpikin koskisi yhden ja saman maan, siis Kiinan lipun alla kulkevia aluksia. Ja että kumpikin oli matkalla Venäjälle tai oli sieltä lähtenyt.

Sen sijaan vähemmälle huomiolle on mediassa jäänyt se, että NewNew PolarBear oli lähtenyt Pietariin Kaliningradista ja muistini mukaan ottanut mukaansa uutta, venäläistä miehistöä. Julkisten tietojen valossa Yi Peng 3 kippari oli venäläinen. https://bulgarianmilitary.com/2024/11/20/russian-captained-chinese-ship-danish-navy-cable-attack/#google_vignette  vaikka sekin on venäläiosmedian toimesta kiistetty. Mahtoiko NewNew PolarBearin miehistön vaihto koskea myös kapteenia?

Näin aprikoitu koska, käsitykseni mukaan mahdollinen rikosoikeudellinen vastuu kansainvälisessä merioikeudessa lankeaa kapteenille ei lippuvaltiolle.

Minusta molemmat tapahtumat tuntuvat perusteellisesti tyypillisesti ryssityiltä.

Isänmaan parturit kansanvaltaa korjaamassa

Joskus, hyvin kauan sitten kirjoitin aiheesta Hyssälän hössötys.  Se Liisa Hyssälästä. Jouni Backmanista ei sivustollani paljoa näy, selkeimmin kuitenkin artikkelissa Kovin on meitä moneksi... Kummastakin artikkelistani saa kuitenkin käsityksen tavastani arvostaa näitä kahta valtioviisasta. 

Nyt he yhdessä ovat suomalaisen kansanvallan pelastamisen kimpussa. Kaksi entistä ministeriä teki raportin kansanvallan korjauksista: Vaalibudjeteille katto, kansanedustajille mahdollisuus äänestää etänä. Heidän perusväitteensä on, että Suomen menestystarina hiipuu, ellei kansanvallan rakenteita uudisteta. Heidän visionsa on Kansanvallan peruskorjaus. Tarvetta en todellakaan kyseenalaista.

Kyseisen työpaperin tiivistelmä tuo esille toiminnan 7 painopistealuetta, yksilöiden niiden osalta Nykytilan, Tavoitetilan ja Toimenpiteet. Painopistealueina todetaan.

• Kansanvallan tila
• Päätöksenteon puitteet
• Puolueet
• Eduskunta
• Valtioneuvosto
• Ilmiöpohjaisuus
• Ministeriöiden alainen hallinto

Olen vakuuttunut, että kyseinen julkaisu, asianmukaisesti painettuna kuluu hiirenkorville puolue-eliittimme työteliäissä käsissä kansanvaltaamme pelastettaessa. 53 toimenpidesuosituksen määrä kyllä panee miettimään, josko peruskorjauksesta näillä eväillä tulee, vanhaa sanontaa lainaten "ei lasta ei paskaa".

Epäilyksen innoittamana käväisin myös omassa arkistossani, kansanvalta eli demokratia kun on ollut yhtenä kirjoitteluni keskeisenä teemana sen alusta alkaen. Hakusanana demokratia. Jo toisesta artikkelista pääsin kiinni 27. 3. 2012 artikkelissa esittämääni analyysiin kansanvaltamme tilasta artikkelissa Kansalaiset vaativat sekaantumisvapautta?

Helpottaakseni lainsäätäjänä toimivien puolueittemme edustajien raskasta työtaakkaa liitän alle luettelon tärkeimmistä konkreettisesta muutoksista. 

Seuraavilla muutoksilla pääsisi hyvään alkuun:

1. Perustuslain 29§ tulkinta ja rikkomisen sanktiointi.
2. Puolueiden merkityksen supistaminen vaali- ja samanmielisten yhteydenpito-organisaatioksi.
3. Nykyisen julkisista varoista puolueiden itselleen päättämän puoluetuen kriminalisointi.
4. Puhtaasti yksityiseen, vapaaehtoiseen rahoitukseen perustuvan rahoitusmallin toteuttaminen demokratian turvaamiseksi ja vaikkapa puolueiden toiminnan rahoittamiseksi.
5. Puolueiden nyt jo itselleen ja lähipiirilleen haaliman omaisuuden kansallistaminen ja soveltuvin osin yksityistäminen
6. Yksittäisen ehdokkaan tukijan vaalirahoituskaton (1700 euroa) ja ilmoitusvelvollisuuden ulottaminen koskemaan myös puolueita.
7. Oikeuskanslerin ja perustuslakivaliokunnan tehtävien sisäisen ristiriitaisuuden poistaminen perustamalla puolueista ja siis eduskunnan päätöksestä irrallinen, itsenäisesti toimiva "perustuslakisyyttäjänvirasto" ja perustuslakituomioistuin

Eikä toimenpiteitä ole seitsemää enempää. Kunhan nämä saadaan toteutettua voi Eduskunta ihan huoleti siirtyä noihin Hyssälän ja Backmanin hienosti yksilöimiin toimenpiteisiin. 

Kuten alussa totesin, tarvetta kansanvaltamme peruskorjaamiseen en todellakaan aseta kyseenalaiseksi. En enää moneen, moneen vuoteen. Enkä varsinkaan nyt; kuten PohjanPoika kommentissaan totesi "Ei tarvitse olla kovin etevä ennustaja jos toteaa, että se mitä USA nyt, sitä Eurooppa huomenna." Tähän remonttiporukkaan sen sijaan yhtä paljon kuin Isänmaan partureihin. 

Nyt olen jo kullut kaiken?

Elämme ilmeisesti nyt kouluampumisten suurta sesonkia USAssa. Muistaakseni yksinomaan tänä vuonna niiden määrä lieneee noin kahdenkymmenen paikkeilla. Siis vajaan kahden kuukauden aikana!

Siitä päätellen miten tätä viimeisintä median perusteella arvioituna jenkeissä käsitellään, ei voi kuin todeta "business as usual". Vaikuttavat otsikot, näyttävät uutiskuvat, uhrien sydäntä särkevät kertomukset tapahtumista, muutama sankaritaru kuolleista, yleinen pöyristys tapahtumien johdosta, muutama oppilaitten ja opettajien mielenosoitus, poliisivartioinnin lisääminen ja - joissakin tapauksissa - pääsy päättäjän puheille. Tämän jälkeen edellä mainittu toistuu päätyäkseen viikon, parin kuluttua kalankääreeksi historian roskaläjään.

Nyt kuitenkin Don Trump on saanut loistavan ratkaisuidean, tai oikeastaan useita. Hän on valmis mm. syyttämään hänelle hankalaksi käyneitä muita viranomaisia - nyt FBItä - , rajoittamaan tai ehkä jopa kieltämään bump stockien myymisen, rajoittamaan aseiden saatavuutta esimerkiksi ostajien taustatarkistusjärjestelmää kehittämällä. Mutta ehdottomasti yliveto on hänen viimeisin viisautensa; aseistetaan opettajat. Miten siinä kävisi ja miten se tämän ongelman perussyyn ratkaisemista auttaisi valottavat edellä olevan artikkelin kommentit erinomaisesti.

Muutenkin jo kiihtyvän kilpavarustelun siirtäminen kansainvälisen sotilaspolitiikan kentiltä kouluihin, niiden ympäristöön ja luokkahuoneisiin varmasti ratkaisisi nämä Yhdysvaltain ongelmat? Ja kaikki muutkin siinä samalla?

Ei ihme, että tämä itsensä tasapainoiseksi neroksi julistanut pelle on pelottava. Globaali Neron, Stalinin, Hitlerin, PolPotin ja niiden muun 34 listatun nykyajan styrankin... reinkarnaatio. Ja pelottavinta on, että hänetkin on itseään demokraattiseksi valtioksi kutsuvassa kansakunnassa vaaleilla valtaan nostettu.

PISAa vai pissaa päässä

Hyvin olemme koulutuksemme sotkeneet kaikesta PISA-hypetyksestä huolimatta. Tai ehkäpä juuri siksi? Ylpeys kun tunnetusti käy lankeemuksen edellä. 

Viimeksi yritin alkanutta suurkeskustelua kommentoida tämän kirjoituksen alkuperäisellä versiolla, IltaSanomat/Taloussanomat artikkelissa 

Koulupakko 17- tai 18-vuotiaaksi? ”Meillä on kasvava joukko nuoria, joilla on heikot taidot lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä” Vaan eipä tainnut kelvata. Liekkö kyseessä alla olevan linkkin. 

Kun kymmenen viime vuoden aikana olen blogillani analysoinut (tai käsitellyt) ongelmaa kymmeniä kertoja, en pysty - enkä viitsi - niitä tähän kopioida. Jos asia kiinnostaa niitä voi hyvin nähdä vaikkapa artikkelistani Auttaisiko doping PISAssakin. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/12/auttaisiko-doping.html

Korostuneesti "ongelmina" ovat ilmeisesti pojat, lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen ja kielet. Ovat olleet jo kauan. Niiden oppimista ei todellakaan korjata pidentämällä sen paremmin oppivelvollisuutta kuin koulupakkoakaan. Kun ongelma on saanut kehittyä jo vuosia, sen korjaamiseen ei varmasti yhtä ainoaa, oikeaa temppua löydy.

Yhteenvetona kerron kuitenkin, että ratkaisun avaimet ovat kansanedustajilla, Ei puolueilla eikä muillakaan etujärjestöillä, vaikka niin meillä tavataan ajatella. 

"Lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen ja kielet" edellyttävät tekemistä, eivät käsitteistä ulkoa opettamista kateederilta, opsien totuuksia julistellen. 

Sitä toivoisi, että joku, jossain vaiheessa turvautuisi vaikkapa sitten Martin Lutherin temppuun jos ei muuta keksi; kävisi vaikka naulaamassa tavallisen arkijärjen teesit Eduskuntatalon tai Opetushallituksen oveen.

PS.

Jos aihe tai niistä kirjoittamani artikkelit ja mielipiteet kiinnostavat; hakusanalla Pisa löytyy kirjoituksia 15 ja peruskoulu 23 - osin varmasti kyllä päällekäisiä - yksin tältä bogilta.

Nalle Wahlroos potee Münchausenin oireyhtymää

Nallen kolme pointtia Suomen pelastamiseksi ovat: "Vähemmän valtaa ammattijärjestöille, pienemmät minimipalkat ja perustulo." Varmaan kuulijat Suomen Liikemiesyhdistyksen 120-vuotisjuhlassa hurrasivat liikuttuneena tälle viisaudelle? Vaan tarkastellaanpa vähän tarkemmin.

Vasta sovittuna on tämän hallituksen mestariteos, Kiky-sopimus, jota ensin yhteiskuntasopimuksen nimellä 3 - 5 kertaa ilman tulosta yritettiin. Näin ulkopuolisen silmin sen keskeisimmätkään elementit eivät kylläkään meidän kilpailukyvyn pohteita ratkaise. Kuitenkin hallitus ja muut elinkeinoelämän etujärjestöt päätyivät sen tekemään. Ja kun sopimus syntyy, se syntyy vain jos kumpikin osapuoli on sen hyväksynyt. Hallitus siis myös?

Itse asiassa hallitus sai kuulemma kaiken sen mitä se halusi. Eihän tuo paljoa ollut, mutta saivat mitä kauan vaativat. Siis nuo muut elinkeinoelämän etujärjestöt hyväksyivät kaiken mitä hallitus vaati. Ei tämä ainakaan osoita, että ammattijärjestöillä liikaa valtaa olisi? Voisiko olla niin, että pohde ei suinkaan ole ammattijärjestöjen liian suuri valta, vaan poliittisten etujärjestöjen, siis puolueita edustavien poliitikkojen uskalluksen puute ja kyvyttömyys käyttää omaansa? Valtaa perustuslaki aivan riittävästi kyllä antaa, sekä eduskunnalle että hallitukselle.

Nuo kaksi jälkimmäistä pointtia kannattaa tässä tarkastelussa varmasti liittää yhteen; pienemmät minimipalkat ja perustulo. Lähtökohtana on siis, että minimipalkkoja tulee pienentää ja se tehdään luomalla perustulo. Täytyyhän työntekijöiden pystyä palkallaan itsensä elättämään. Lopputuloksena sitten kilpailukykyinen Suomi?

Toisella tavalla ilmaistuna, jo nyt kovasti kriittisen tarkastelun kohteena olevat yritystuet tulee laajentaa koskemaan yrityksiä? Sillä Nallen tavalla tarkastellen perustulo on ensisijaisesti yritystukea. Perustulo kohdistuu luonnollisesti työntekijöihin, jotta saavutetaan kilpailukykyä, myyntiä, yritysten tulosta ja sitä kautta viime kädessä kasvatetaan omistajien voittoja? 

Lisäksi perustulo rahoitetaan verovaroista. Mikä mahtaa olla tuloperusteisten verotulojen kehitys, kun palkkakustannukset vähenevät? Eikä alvia voi nykyisestä enää kovasti kasvattaa. Ei liioin ylinopeussakkoja. Ja veropohjan muunlainen laajentaminen vaatii jo aikamoista luovuutta ja kansalaisten maksukykyä. Seuraavaksi varmasti kasvatetaan perustuloa lisää? Minimipalkan nostosta on tälle tielle lähdettyä turha unta nähdä. 

Meillä nyt toteutettavalla sisäiselle devalvaatiolle  ja kaiken maailman kilpailukykysopimuksille on hyviä vaihtoehtoja. Perinteinen devalvaatio ja julkisen sektorin kulujen mitoittaminen kilpailukyvyn vaatimusten mukaiseksi niistä kaksi. Perinteinen devalvaatio maksattaa kustannuskilpailukyvyttömyytemme kaikilla kansalaisilla ja toimijoilla edes jossain määrin tasapuolisesti. Julkisen sektorin saneeraus leikkaa sieltä, mistä ongelmamme suurelta osin johtuvat. 

Edellinen vaatii eroa EMUsta (ei EUsta), joka taitaa olla edessä joka tapauksessa. Jälkimmäinen on hoidettavissa lopettamalla 1800-luvun olosuhteisiin pohjautuva kunnallinen itsehallinto ja korvaamalla se maakunnallisella itsehallinnolla, suunta johon tarpeelliseksi havaittu SoTe uudistus joka tapauksessa jo ohjaa. Maakunnat päättäkööt mitä alueellaan oleville kunnille tehdään. 

Oikea ratkaisu ei ainakaan ole nykyinen; poistaa kunnilta olennaisin osa niiden tehtävistä ja vastuista niiden kustannusrasite säilyttäen ja perustaa hallintoon yksi ylimääräinen porras julkisen sektorin kustannuksia kasvattamaan. Oikeudenmukaisten tai edes järkevien leikkausten toteuttaminen tarkoituksenmukaisesti hallinnollisella päätöksellä on utopiaa.

Mutta taitaa olla niin, että Münchausenin oireyhtymää sairastavat Nalle lisäksi puolueet ja muut etujärjestöt. Kauankohan ne jaksavat itseään tukasta kuiville vetäen yrittää?

PS.

Muutamia tarkennuksia - lähinnä esimerkkejä konkretian lisäämiseksi - olen tehnyt 15.9. klo 9.53.

Tumppi on tolkuton

Kuusi vuotta sitten olin sitä mieltä, että Tumpissa on tolkkua. Vuodet ovat osoittaneet kuinka väärässä silloin oli. Viimeisenä silauksena hänen valtionvarainministerinä eduskunnassa antama todistus virkamiesten virallisista lausunnoista hänen ilmeiseen lempilapseensa, uuden hallintarekisterin tarpeellisuuteen. Iltasanomat uutisoi asiasta Stubb moittii hallintorekisterin arvostelijoita: "Eivät ymmärrä". Välittömästi kävi ilmi, että aivan ilmeisesti Tumppi oli se joka ei ymmärtänyt. Siitäkö tässä olikin kysymys? Ymmärtämisen puutteesta?

Kun valtionvarainministeri eduskunnassa, varsin keskeiseksi koetussa asiassa, omasta hallinnostaan väittää todeksi tietoa, joka lähes välittömästi osoittautuu kaikilta osin valheelliseksi pitäisi edes voida toivoa, että ymmärtämättömyydestä siinä vain on kysymys. Moista johtopäätöstä ei tue ministeriön päätös olla julkaisemasta oman vero-osaston lakiehdotukselle voimakkaan kriittistä lausuntoa. Tietoinen pimittäminen tulee auttamatta mieleen. Jotta moinen pimityspäätös on tehty siitä on taatusti ministeriössä sekä keskusteltu että päätetty.

Voi vain ihmetellä, onko Tumppi niin ymmärtämätön, että valitsee valehtelun lainvalmistelun välineeksi? Vai niin aatteensa ja ideansa sokaisema? Niin tai näin, lopputuloksena on luottamuksen menettäminen. Ei yksin tämän asian osalta vaan hänen toimiensa integriteettiin yleensä.

Luottamus voidaan menettää vain kerran. Sillä ei taas kovin paljoa ole väliä menetetänkö se ymmärtämättömyyden, osaamattomuuden vai valehtelun seurauksena. Anteeksipyyntö ei tällaisessa tapauksessa ole uskottava eikä se missään tapauksessa riitä. (Paitsi suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä?) Eipä siis ihme kun meillä politiikka on rikki.

Anttila in memorian. Kauan eläköön kannattava krääsäkauppa.

Jos välillä kirjoittaisi jotain, jonka voisimme kaikki nähdä osana arkista kokemusmaailmaa. Kaupan elinkaari, satunnaisen havaitsijan silmin.

Muistatteko vielä ajan jolloin Kalle Anttila piti “krääsäkauppaa” Tennispalatsissa? Tavaraa oli niin paljon, että asiakkaita ei juuri väliin mahtunut. Valikoima oli valtava ja hinnat sellaiset, ettei kehdannut olla ostamatta. Ja aina se tuntui olevat tupaten täynnä. Jossain vaiheessa Kalle Anttila sen möi, joku aktiivinen kommentoi varmaan milloin. Taisi sitten aloittaa huonekalukaupan, ensimmäinen iso halli keskellä korpea Kehä III varressa, lentokentän kohdalla. Taisi valikoima- ja hintapolitiikka olla entisenlainen.

Aivan toisella alalla aloitteli jossain vaiheessa Seppälä. Housut, hameet, paidat ja puserot olivat tosi asiakasystävällisiä. Kauppa laajeni ja kukoisti. Ja jossain vaiheessa joku osti. Ja olihan siellä Etolakin, kaikkea muovista kaikkiin tarkoituksiin, teollisuuteen ja kotiin. Valintatalokin tulee mieleen.
Paljon myöhemmin ilmestyi Tiimari niminen “krääsäkauppa” yleiseen tietoisuuteen. Tuli tarpeeseen, taisi olla markkinoilla tilaa Kallen jäljiltä. Tavaraa tuotiin sieltä täältä, todennäköisesti spot-eriä, kaukomailta ja muualta, mistä halvalla sai. Ja toiminta kannatti ja kasvoi. Ja kasvoi.

Samoja uria ilmeisesti syntyivät Tokmanni, Robin Hood, Tarjoustalo, Hong Kong ja mitä niitä nyt onkaan. Kivoja halpakauppoja eri puolella Suomea.

Ja miten on nyt?

Anttila lienee osa Keskoa, halvasta krääsäkaupasta ei voi puhua. Seppälä on osa Stockmannia, halvasta imago lienee muisto kun halvan ja hyvän imagon toimialalla ovat ainakin jossain määrin ottaneet ruotsalaiset ketjut. Etola, edelleen samalla omistajalla, on muuttumassa hyvää vauhtia sisustustavarataloksi, samoin Tiimari mutta askartelutarvikkeet ovat vielä mukana. Hinnat tuntuvat olevan nousussa kummassakin. Kävin tänään HongKongissa. Sama meno tuntuu olevan sielläkin Tokmanni konsernin (?) muotoutumisen jälkeen. Kauppa sen kun siistiytyy, krääsä vähenee, laatu näkyy ja hinnat nousee. Valintatalokin on jo ties missä?

Yrittäjävetoiset yritykset syntyvät, kasvavat ja kuolevat. Muodonmuutoksia elinkaareen saattaa liittyä moniakin. Jossain vaiheessa yrittäjä luopuu, joissain tapauksissa joutuu luopumaan. Voi tulla rikkaaksi tai rutiköyhäksi. Jos myymään pääsi, möi ilmeisesti jonkun haluaman, kannattavan toiminnan? Yllämainituista kai kaikki tekivät ensimmäisestä luopuessaan mukavan tilin? Ja aika pitkään kantaa nimen mukanaan tuoma edullisen tavaran imago myös ostajaa.

Krääsäkauppaa kaivataan - toimialalla olisi taas tilaa yrittelijäille.

PS: Kikkakin sitä peräänkuulutti nimellä Retro-Elektro.

Näin kirjoitin lauantai 22. syyskuuta 2007

Krääsäkauppa kannattaa

EUlle ensimmäinen kunniakansalainen - Lassana Bathily

Tuskinpa Ranskan kansalaisuus on riittävä huomionosoitus malilaiselle Lassana Bathilylle, joka pelasti useita ihmishenkiä ohjaamalla terroristia pakenevat ihmiset ruokakaupan kylmähuoneeseen viime perjantaina itäpariisilaisessa kosher-kaupassa, jonka asiakkaat aseistettu terroristi oli ottanut panttivangeikseen.

"Juutalaisessa kosher-kaupassa työskentelevä Bathily on omaa uskontoaan harjoittava muslimi, mutta hänen mukaansa hänen omalla teolla ei ole mitään tekemistä uskonnon vaan ihmisyyden kanssa."

Vaikka itse ilmaisisin asian varmaan toisin, olen ilahtunut hänen perustelustaan. "– Olemme kaikki veljiä. Kysymys ei ole juutalaisista, kristityistä tai muslimeista – olemme kaikki samassa veneessä ja meidän täytyy auttaa toisiamme, että selviydymme tästä kriisistä". 

Kun aivan liian usein nykyisin muslimeista on tehty musulmaaneja, murjaaneja ja mutakuonoja, ja Islamista on liian monille jo muodostunut synonyymi Talibanille, Al Qaidalle ja ISIkselle on rauhoittavaa havaita, että ihan kaikki eivät vielä ole marssimassa liehuvien lippujen perässä Kolmannen Valtakunnan tietä, vaikka yhä useammat tuntuvat lukevan "ne kaikki" siihen samaan terroristien ja talouspakolaisten loiseläjäryhmään, joiden pääsy Eurooppaan on estettävä ja tänne pesiytyneet palautettava.  

Jos EUssa on mahdollista antaa kunniakansalaisuus, sellaisen nimityksen Lassana Bathily ansaitsee antaessaan, valitettavasti henkensä jopa vaarantaen moisen lausunnon medialle. Vaikka kävisi niin, että tulevaisuudessa paljastuisi, että poliisin ensimmäinen oletus osoittautuisi oikeammaksi, jo pelkän lausumansa vuoksi, kunniakansalaisuus olisi enemmän kuin paikallaan. Saisi EUn NOBEL-palkintokin jotain konkretiaa.

Tämän Putler tahtoo

Yhä useammat ovat vakuuttuneet siitä, että Vladimir Stalinovytsh Putler on lähettänyt joukkonsa taistelemaan Ukrainaan. Kun seuraa mitä kaikkea on Sotshin Olympialaisten päättymisen jälkeen tapahtunut, ja jatkuvasti kiihtyen tapahtuu en voi kuin olla samaa mieltä. Sillä ei juuri enää ole väliä kuinka monta kuorma-aotoa, panssariajoneuvoa, ohjusta jne. missäkin on nähty. 

Aivan ilmeisesti myös moldovalainen uutinen sodan alkamispäivästä, 26.8.2014 piti paikkansa. Jos näin on ja uutisen muut yksityiskohdat pitävät paikkansa on todennäköisintä, että Putler nyt on palauttamassa sekä Ukrainaa että Moldovian Transnistriaa Äiti Venäjän helmoihin, eikä havittele yksin Krimiä. 

Luonnollinen etenemissuunta on Asovanmeren rantaa pitkin avattava suora maayhteys Krimille ja matkan jatkaminen Mustan meren rantaa Odessaan kautta Transnistriaan, joka on jo pitkään haikaillut lupaa saada palata osaksi Venäjää. Vaan eipä siinä vielä kaikki. Seuraavaksi haetaan sitten suorinta reittiä Moskovasta Pohjois-Transnistriaan. Sehän kulkee varmasti Kievin läpi? Joten seuraavana on sitten Venäjän kolmelta puoleta ympäröimän Ukrainan "länsiosan" haltuunotto. Enkä yhtään ihmettelisi jos seuraavan tavoitteena olisi koko Moldova.

Putler on julkisesti hehkuttanut missionaan halua palauttaa Äiti Venäjän kunnian ja Tsaarien Venäjän alueet entiseen yhteyteensä, siis palauttaa ennen Alexander Kerenskyn hallituksen syrjäyttämistä vallinneen tilanteen. Unohtaen nyt sen tavoitteen vaikutukset vaikkapa nykyisiin NATO - jäseniin Puolaan, Liettuaan, Latviaan ja Viroon minua kiinnostaa, miten se vaikuttaa Suomeen. Putlerin ajatusmaailmassa Suomi varmasti oli osa suurta Venäjän valtakuntaa.

Ja avainkysymyksenä pitäisikö Suomen liittyä NATOn täysijäseneksi? Tässä yhteen asiaa koskevaan kommenttiin kirjoittamani vastine, muutamin täsmennyksin.

En edelleenkään kannata NATOn jäsenyytä vaikka hyväksynkin sen sopimuksen - sellaisena kun sen ymmärrän - jota nyt ollaan allekirjoittamassa. Se ei käsitykseni mukaan suinkaan ole läpikulkusopimus vaan vastaanottosopimus, teknisine yksityiskohtineen. Sekin toteutetaan vain Suomen pyytäessä. Ja siihen kai meillä itsenäisenä maana on oikeus? Omalla maaperällä on taidettu harjoitella yhdessä Naton kanssa jo tätä ennenkin ja taidetaan parhaillaankin?

Venäjällä, tai oikeammin sen johtajilla on mielestäni liian usein ollut taipumusta äkkipikaisuuteen ja pitkävihaisuuteen. Siksi, mitä kauemmin meillä on mahdollisuus uskoa omiin voimiimme yhteispelissä naapurin kanssa, sitä parempi. Silloin voimme olla varmoja, että todennäköisimmin teemme ratkaisumme yksin meidän suomalaisten intresseistä. Kuten kaikki muutkin valtiot EUssa näyttävät toimivan. Turhaa ottaa ehdoin tahdoin turpiinsa marisemalla etuilusta myöhäisyön nakkijonossa örveltävälle bodarille näillä lihaksilla.

Vaikka suhtaudun itse aika kriittisesti poliitikkojemme aikaansaannoksiin uskottavan puolustuksen ylläpitämisen saralla, jos Puolustusvoiman johto virkavastuullisesti vakuuttaa uskottavuutta vielä löytyvän, sen on kelvattava myös minulle. Henkilökohtaisesti ajatellen uskottavuutemme lisääntyisi olennaisesti, jos puolustuksemme varsinaisen sunnitelman lisäksi, meillä olisi joka asevelvollisella rynkkäri ja patit kotona. Eikä maakunnallisista asekätköistä haittaakaan olisi. 

Taipua voidaan, mutta taittua ei pidä.

Miljoonan taalan kysymys?

Suomi päättää tänään miinalaiva Pohjanmaan lähettämisestä Somalian rannikolle turvaamaan kansainvälistä merenkulkua merirosvoilta. Ilmeisesti Punaisen meren alku ja Intian valtameren Somalian rannikko vaativat edelleen ns. kansainvälisen yhteisön aktiivista toimintaa.

Varmaan ihan hyvä, että mekin kannamme vastuuta? Tälläkin tavalla. Suuresta lisäkustannuksestahan ei ole kysymys. Ja saahan sekä laiva että miehistö auringon lisäksi kokemuksia tositoimista. Kunhan eivät somalimerirosvot vain valtaa Pohjanmaata.

Kauankohan tuo tilanne on jo jatkunut? Vuoden vai viisi? Ja kauanko vielä jatkuu? Toisen mokoman? Vaiko vieläkin pitempään? Tilanteen loppumiseen Pohjanmaa ei voi vaikuttaa niitä, ei näitä. Ratkaisujen avaimet eivät ole merellä. Kansainvälinen laivasto-osasto hoitaa vain oiretta.

Rauhan turvaaminen ei ole onnistunut. Somaliaa ei myöskään pakoteta rauhaan. Yritetty on. Miten saada somaleille rauha omassa maassaan? Miten saada somaleille palautettua oma maansa?

Suomea vaivaa "Kreikan tauti"

 

Puhtaaksi peseminen on alkanut. Sieltä päästä, jossa viimeaikoina likaa ja luurankoja on eniten löytynyt? Ja hyvä niin.

”Keskustan uusi puoluejohto teettää puolueesta ja sen kokonaan omistamista yhtiöistä taloudellisen ja oikeudellisen tarkastuksen, kertoo keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaa.

Asiasta päätettiin eilen keskustan työvaliokunnassa. Keskusta omistaa Apollo Verkkopalvelut ja Apollo Groupin.

Tuore puoluesihteeri Timo Laaninen kertoo, että uusi puoluejohto haluaa saada kunnollisen kuvan puolueen tilasta. Hän korostaa, ettei ole syytä epäillä mitään.” Näin STT tänään.

Laanisen hurskaaseen toiveeseen ei sensijaan kannata yhtyä. Itse asiassa koko tarkastuksen, itse itselle toimitettuna, ei luottamusta löydetä muilta kuin puolue-uskovaisten keskuudessa. Eikä heidän uskonsa horju. Missään puolueessa.

Mutta asiaa sietää tarkastella menneen kolmen vuoden kokemusten perusteella. Ja erityisesti sen vuoksi, että poliittinen päätöksenteko on siirretty kansalaisilta puolueille. Vaikkei kansalaisien mielipiteillä tunnetusti olekaan politiikassa enää väliä voisi toivoa, että he ainakin olisivat vielä oikeutettuja tietämään mihin puolueet kansalaisten yhteisiä verovaroja ovat hassanneet ja mitä reittejä rahansa keränneet.

Lisäksi kun politiikassa, samoin kuin sodassa ja rakkaudessa, kuulemma kaikki sikamaisuudet ovat sallittuja voisi kuvitella, että muut puolueet olisivat oikeutettuja varmuuteen siitä, että kaikkien puolueitten talous perustuu yhteisesti sovittuihin, mutta siitä huolimatta rehellisiin hankintamenetelmiin ja oikeisiin tietoihin? Ainakin vertaistarkastelun paikka, ellei peräti valtion tarkastusviraston (vast.)?

Toinen näkökulma, joka tulee auttamatta mieleen on puolueitten ja niiden kokonaan omistamien yhtiöiden, miehittämien yhteisöjen ja säätiöitten merkitys yhteiskunnan päättäjinä. Jos ajatellaan esimerkiksi tapahtumia Kevan, RAYn, Aran ja Nuorisosäätiön ympärillä tai Kelan, STMn, Reumasairaalan ja Kauko Juhantalon Kankaanpäälle junaileman kuntoutustoiminnan välisiä kytkyjä tai vaikkapa TEMin soffien innovaatio ja investointitukiin tai kelkkakokoomoitten seinien rahoittamiseen, herää kyllä vähintään epäilys siitä, että puolueen intressien huomioiminen lainsäädäntötyössä ohittaa kansalaisten ja kansakunnan edun. Ja on varsin todennäköistä, että juuri nämä kytykyt pitkälti aiheuttavat sen, että julkisen sektorimme ylisuuruus ja tehottomuus on jo legenda.

Ja ettei asia jäisi epäselväksi, olen tietoinen siitä, että samanlaiset viritykset löytyvät ainakin kaikilta kolmelta suurelta ja RKP:ltä. Ja, että yllä esitetty on vain pintaraapaisu, oikeastaan pelkkä pintahipaisu. Joku tolkku edes rahankäyttöön.

Osaamisintensiivisen palvelutoiminnan viennistä

Viime vuonna vientimme laski yli neljänneksen. Eikä positiivisia merkkejä ole kuulunut siitäkään, että teollisuuden joukkomuutto muille maille olisi osoittanut hiipumisen merkkejä. Se taas tulee entisestään vaikeuttamaan kuvitelmaamme, että tulevaisuudessa Suomi elää osaamisintensiivisillä palveluilla. Nykyisten palveluiden viennistä suuri osa kun on suoraan tai epäsuorasti kytköksissä teollisuuden toimituksiin.

Sitä suuremmalla syyllä ihmettelen Kelan ja politbyrokratian halua ajaa konkurssiin Reumasäätiön sairaala. Sairaala, jonka osaaminen maineen perusteella  on alansa kansainvälistä huippua joutuu kuulemma hakeutumaan konkurssiin. Ei siksi, ettei olisi potilaita vaan ilmeisesti siksi, että Kela ja kunnat ( siis Kepu) kilpailuttaessaan, pitävät hintaa keskeisimpänä kriteerinä. Näin menetellen varmaan täytetään puolueita lähellä olevien terveys- ja kuntoutusta harjoittavien säätiöiden tilauskirjat. Ja samalla ajetaan alas juuri sitä korkeatasoista erityisosaamista osaamista, jolla meidän pitäisi tulevaisuudessa elää.

Kuinkakohan monta sataa miljoonaa on Sitran, Tekesin, EUn, RAYn ja muiden kansallisten tukiemme avulla pantu sairaanhoitopalveluiden kehittämiseen ja kansainvälistämiseen? Käsitykseni mukaan Reumasäätiön sairaala saattaisi olla yksi esimerkki osaamisesta, jota saattaisi jopa voida laajamittaisesti viedä. Mutta kun sairaala lopettaa toimintansa on turhaa enää haikailla sen paremmin sen osaamisen kuin imagonkaan perään. Molemmat katoavat lopullisesti.

Mutta ehkäpä Kankaanpään ja Siuntion kaltaiset terveysinstituutit korjaavat sitten potin?

Mikä muuten on puolueidenvastuu markkinoilla niiden huolehtiessa lähellä olevien markkinahäiriköiden rahoituksesta istuen pöydän molemmin puolin? Varmaan sama kuin rahoittaessaan Rovaniemen kelkkatehtaan seiniä tai soffa-alan innovaatiotoimintaa?

 

 

Hallitusohjelmako Suomea johtaa?

Siltä ainakin näyttää. Nykyisen hallituksen 86 sivuinen hallitusohjelma on ollut, ainakin julkisuudessa, hallituksen päävästuullisten eli puolueittensa puheenjohtajien mielestä kuin kiveen hakatut Mooseksen Lain Taulut. Niitä eivät ole hetkauttaneet paljastunut kotimaisen politiikan moraalin rappio, eivät vaali- ja puoluerahoituksen lahjontaskandaalit, eivät globaalit finanssi- eivätkä talouskriisit, eivät ilmenneet eläinsuojelurikokset eivät edes pääministerin uuniperunat.

Nyt valtioneuvoston kanslia, siis vallassa olevan pääministerin esikunta, on palkannut McKinseyn & Companyn konsulttitoimiston ” avustamaan pääministerin esikuntaa seuraavan hallitusohjelman laatimisessa”. Näin Yle. Siis hetkinen! Istuvan pääministerin esikunta teettää pohjatyötä seuraavan hallituksen ohjelmaksi.

Jo on konsesus mennyt pitkälle. Eikä selitykseksi kelpaa, että ainakin jompi kumpi nykyisistä hallituksen päävastuupuolueista todennäköisesti istuu hallituksessa seuraavallakin kaudella. Tästä ilmenee selvästi jälleen yksi demokratiamme heikkous. Puolueet teettävät niille kuuluvaa miettimistyötä valtiolla. Lisäksi, kun tilaajan toiveiden, asenteiden ja etujen tiedetään/uskotaan vaikuttavan selvitysten lopputuloksiin, voidaan selvityksen uskottavuus asettaa vähintäänkin kyseenalaiseksi ja pahimmillaan leimakirveeksi opposition hiljentämiseksi.

Ei ihme, että kansalaiset ovat sitä mieltä, että politiikkamme on vaihtoehdotonta hallinnointia. Kun normaalisti potentiaaliset hallituspuolueet laativat uudet Lain Taulut yhdessä omista lähtökohdistaan, nyt istuvan hallituksen pääministerin esikunta laatii seuraavan hallitusohjelman pohjat. Ilmeisesti ajatuksena, että konsulttityön seurauksen laaditun pohjan hyväksyminen on ennakkoehto hallitusneuvotteluihin ryhtymisestä.

Demokratiaa? Vai Politbyrokratiaa?

 

 

Lakkoilun hölmöys

Valtionvarainministeri Jyrki Katainen varoittaa: Hölmö lakkoilu on kohtalokasta.

Miksi ihmeessä lakkoilla? Eihän siinä ole järjen hiventäkään. Vastuutonta toimintaa sekä yrityksen että yhteiskunnan kannalta. Ja vielä tällaisessa taloudellisessa tilanteessa. Suomalaisen työn ja sen tulosten, tuotteitten ja palveluiden kilpailukyky romutetaan.

Työntekijän tulevaisuus

Viimeisen yhteenlaskun mukaan työttömiä ja vajaatyöllistettyjä on 516 565. Kansantalouden syöksy on kuulemma  tasaantunut, mutta työttömyyden kasvu ei näillä näkymin vielä ole lähelläkään taittumistaan. Ulkoistamiset, yksityistämiset, saneeraukset ja tervehdyttämiset jatkuvat. Työttömyyttä, lomautusta, pätkätyötä ja yrittäjyyttä on luvassa moneen perheeseen.

Käsitykseni mukaan EK heitti palkka-ankkurinsa 0,5 prosentin palkankorotukseen? Joku, ehkä jopa jotkut, yksityisen sektorin liittot siihen jo taipui? Yhdellä alalla, oikeastaan yhdessä yrityksessä, lentoemännät ja stuertit sekä lentäjät suostuivat etujaan, palkka mukaan luettuna, jopa alentamaan. Ei kuitenkaan tarvitse olla kaksinainen ennustajaeukko väittämään, että palkankorotuspaineet varsinkin julkisen sektorin pienipalkkaisilla ja naisvaltaisilla aloilla ovat edellisen kierroksen jäljiltä edellen hurjat.

Nyt ilmeisesti korjataan niitä palkka- ja etuvääristymiä, joita ei Tuopojen kaikenkattavuudella pystytty hoitamaan. Ja se tapahtuu liittotasolla, jopa yksittäisten työnantajien tasolla. Se taas lisää työtaistelujen todennäköisyyttä.

Tupojen seurauksia

Sattumalta kuvausta Tuposta STTKn sivuilta.

Tulopoliittinen kokonaisratkaisu eli tupo on työmarkkinakeskusjärjestöjen ja maan hallituksen yhteisesti laatima sopimus työmarkkinoita koskevasta sopimusratkaisusta. Tupoissa on määritelty raamit kaikkia mukana olevia aloja koskeville palkankorotuksille. Palkkaratkaisujen lisäksi tupoissa on sovittu talous- ja sosiaalipoliittisista toimista, kuten esimerkiksi työ- ja sosiaalietuuksista. Tupoilla on tavoiteltu yleisesti palkansaajien ostovoiman turvaamista ja työllisyyden edistämistä.

Kun tupo-sopimus on solmittu, palkansaaja- ja työnantajaliitot soveltavat tupo-sopimuksen raameja kullekin alalle ja omiin työ- ja virkaehtosopimuksiinsa.

Ja samalta sivulta kuvausta tuloksista:

• 
  

  1971 Vuosiloma 4 viikkoa

  
  


• 
  

  1972 Lomaltapaluuraha

  
  


• 
  

  1974 Äitiysloma 7 kk

  
  


• 
  

  1977 Talviloma

  
  


• 
  

  1981 Sairaus-ja äitiyspäivärahauudistus

  
  


• 
  

  1984 Työttömyysturvauudistus: ansiosidonnainen työttömyysturva

  
  


• 
  

  1984 Pekkasvapaat

  
  


• 
  

  1989 –2003 Nais-ja matalapalkkaratkaisut

  
  


• 
  

  1992 Loppiainen (työajan lyhennys)

  
  


• 
  

  1996 Vuorotteluvapaa

  
  


• 
  

  2000 Työterveyshuoltolain uudistus

  
  


• 
  

  2001 Isäkuukausi

  
  


• 
  

  2001 Joustavat työaikakäytännöt

  
  


• 
  

  2002 Helatorstai (työajan lyhennys)

  
  


• 
  

  2003 Määräaikaisten työsuhteiden rajoittaminen

  
  


• 
  

  2004 Työllisyys-ja muutosturvan toimintamalli

  
  

Tupojen, tulopoliittisten neuvottelujen aikana "vastuulliset toimijat" huolehtimaan työntekijöiden ja työnantajien eduista kulkivat nimellä Kolmikanta. Työntekijöiden ammattyhdistysten keskusliitot, työnantajien vastaavat ja valtio. Hekö kantoivat vastuutaan? Yhdellä tasolla kyllä. He vaikuttivat siihen, että yleislakoista viimeinen oli vuonna 1956, yksittäisiä lakkoja toki senkin jälkeen. Ja huolehtivat siitä, että suomalaista työelämää kehitettiin kokonaisuutena, edellä kuvatuin tavoin.

Toisella tasolla tarkastellen juuri he itse ovat kasannet paineet tai antoivat niitten paineitten kasautua, jotka nyt vaativat purkautumista. Suureen konsensuksen yksimielisyyteen taivutettiin kaikki mahdolliset vastavirrankulkijat. Tavalla tai toisella. Heidän toimiensa, näitten tekmättömien toimiala-, yritys- tai ammattikohtaisten ratkaisujen jäljiltä meillä ovat syntyneet ne lähinnä palkka- mutta myös yleisemmin ”etupaineet”, jopa vääristymät, jotka nyt etsivät  purkautumistietä. Ja luonnollisesti ne purkautuvat huonoimmalla mahdollisella hetkellä. Kun ratkaisuja ei tehdä ajallaan paineet purkautuvat aina joskus. Ja useimmiten juuri huonoimmalla hetkellä. Nyt puretaan toimialojen välisiä vääristymisiä.

Rapautuva kilpailukyky

Eivät edellisen luettelon tulokset olleet ilmaisia. Itse asiassa kaikkea muuta. Ne olivat kalliita. Mutta ne kohtelivat kaikkia aloja samalla tavalla. Siis myös kaikkien alojen kilpailukykyä samalla tavalla. Kaikilla aloilla oli erilainen kilpailukyky. Eräillä ei kilpailukykyä ollut lainkaan. Ne suojattiin tulleilla ja muilla menetelmillä. Tasapäisyyttä on helppo myydä kansalaisille. Ja se oli helppo ostaa.

Mutta kilpailukyvyn huononemiseen oli olemassa lääke. Se lääke oli vain kolmikannan kolmannen osapuolen käytettävissä. Ja sitä käytettiin tilanteissa, jossa oma itsenäinen, kolmikantainen päätöksentekomme oli ajanut itsensä umpikujaan. Valtio, eli sinänsä itsenäinen mutta eduskunnan pankkivaltuutettujen valvonnassa oleva Suomen Pankki, saattoi aina käyttää D-vitamiinia. Devalvoida. Ja sitä se käyttikin 1967, 1977, 1982, 1991 päästäen markan lopullisesti kellumaan 1992.

”Devalvaatio tarkoittaa kotimaan rahan arvon tarkoituksellista heikentämistä suhteessa ulkomaisiin Devalvointia käytettiin keinona maan teollisuuden ja viennin kilpailukyvyn parantamiseksi.” Näin Wikipedia.  Olennaista oli, että se koskee koko kansantaloutta samalla tavalla. Tuonti kallistuu, vienti tulee kannattavammaksi. Kansalaiset pannaan maksamaan johdon lepsuudet. Kansantalous alkaa taas tuottamaan, tulla kilpailukykyisesti. Kaikki hyvin? Kyllä, mutta kuten edellä käy ilmi, vain hetkeksi.

Valtion, eli Eduskunnan eli puolueiden kannalta devalvaatio oli ”helppo” ratkaisu. Varsinkin kun syntipukki osattiin aina osoittaa. ”Metsäteollisuus, metsäpatruunat olivat ilmoittaneet, että heidän tuolleillaan ei ollut enää kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla.” Siinä oiva syntipukki. Sillä varsinkin vielä silloin Suomi eli metsästä. Se, että haukuttiin väärää puuta, oli epäolennaista.

Järjestelmämme itsekurin puute

Kilpailukyvyn häviämisen vuoksi meiltä on poistunut ja poistumassa jatkuvasti toimialoja ja yrityksiä. Tekstiili, vaate, nahka, kenkä, merenkulku, telakka ja nyt ovat menossa suuri osa metsää, konepaja, elektroniika, näiden alihankinnat ja kohta muutkin. Ei niiden poistumisen syy ole metsäpatruunojen kyvyttömyys. Ei yksin. Helppo syyllinen olisi tietysti roistomainen EU, erityisesti euro, jonka vuoksi emme voi enää devalvoida. Mutta tekosyy se on eurokin.

Syy kilpailukyvyn häviämiseen on ihan meissä itsessämme. Meidän kurittomuudessamme. Ja se konkretisoituu Eduskunnassamme ja ay-liikkeessä. Taloutemme oli kuralla toistuvasti TUPO aikana ja sitä ennen, koska jatkuvasti ”söimme enemmän kuin tienasimme”. Ja kiinteiden, kansallisten valuuttojen aikana tarvittaessa devalvoimme. Muuta ei tarvittu. Ei devalvaatioiden välillä. Sen ovat oppineet sekä puoluepoliitikkomme, ay-johtajamme ja muut etujärjestöjohtajamme. Ei heidän ole tarvinnut päätään kilpailukyvyllä vaivata devalvointien välillä.

Erityisesti ei ole tarvinnut muuttaa ”Rakenteita”. Ei edes viime laman seurauksen tarvinnut. Hinta tästä oli noin 70 miljardia euroa lisää julkista velkaa. Vain satumaisen pitkä ja korkea suhdanne mahdollisti sen lyhentämisen 52 miljardin tasoon, ennen tätä nykyistä lamaa. Ja jos tätä rataa mennään, viidessä vuodessa kasvatetaan julkinen velka noin 110 - 140 miljardiin euroon. Eikä siinä mitään, jos jostain tulee rahaa. Vaan edellä olevaan viitaten tuleeko? Mistä?

Kukaan ei vastaa mistään, eikä kenellekään

Meidän rakenteemme pohjaa poliittiseen järjestelmäämme, jossa kukaan ei vastaa mistään, eikä kellekään. Puolueista on tullut etujärjestöjä. Ssiis samanlaisia kuin ay-liike, EK ja muutkin etujärjestöt. Ne ovat ottaneet itselleen oikeuden olla kansanedustajien piällysmies, joka kertoo mitä nappia puolue-edun nimissä kulloinkin on painettava. Väärin painajia rangaistaan. He myös päättävät kuinka paljon valtion varoja, meidän maksamia verovaroja siirretään puolueiden käyttöön. He tilaavat itseään koskevaa lainsäädäntöä valmistelemaan puoluesihteereistä ja muista puolueen edustajaista koostuvia työryhmiä. Jos he tai heitä edustavat kansanedustajat jäävät kiinni itse säätämiensä lakien rikkomisesta, he muuttavat lain.

Hyvät veljet "neuvottelevat"?

Suurimmat ongelmat syntyvät kuitenkin siitä, että näin pienessä maassa puolueiden edustajat istuvat aina neuvottelupäydän kummallakin puolella. Olipa neuvotteluissa sitten kyse julkisen alan palkoista ja työehdoista, kunnan rakennuskaavasta ja rakennusoikeudesta, sosiaalisen rakentamisesta tai niiden tuista, sosiaalisista loma- ja kuntoutuspalveluista ja niiden Kela-korvauksista, kaikkien julkisrahoitteisten oppilaitosten resurssoinneista, kansanedustaja- tai kunnanvaltuutettuehdokkaitten vaalituista, kunnallisverojen tasauksesta, elinkeinotukien ja innovaatiotukien kohdentamisesta jne., jne.

Kaikkein suurimmat ongelmat syntyvät siitä, että jokaisella riittävän suurella ja riittävän kauan mukana olleella puolueella on perinteisesti ”omat ministeriöt” ja/tai niissä omat luotetut, eli ”puolueen virkamiehet”. Meillä näissä etujärjestöissä ”työllistetään” noin 800.000 henkeä. Kahden ja puolen miljoonan työvoimasta!

Kaikki tämä maksaa. Ja paljon. Mielestäni tämän kaiken hintalappu, siis hintalappu näkemyksettömästä ja kurittomasta puolue- ja ay-poliittisesta päätöksenteosta on lähemmä 15 miljardia euroa vuodessa. 

Voisiko johdon erottaa?

Mutta lakoistahan tässä piti kirjoittaa? Itse asiassa on kirjoitettu koko ajan. Yksityisellä, yksittäisellä työntekijällä on viime kädessä tasan yksi aktiivinen mahdollisuus reagoida epäoikeudenmukaiseksi kokemiinsa palkka- tai työehtoihin. Hän voi irtisanoutua. Ryhmä työntekijöitä voi luonnollisesti tehdä samoin. Mutta he voivat lisäksi painostaa työnantajaa eri tavoin. Esimerkiksi he voivat uhata irtisanoutumisella tai lakolla. Ammatillisesti järjestäytynyt ryhmä voi tehdä saman ja suuremmalla todennäköisyydellä pitää sekä omat joukot kurissa että toimia samalla luotettavana sopimusosapuolena.

Kun kansalaisten luottamus ”johtajien” päätöksentekoon on mennyt sekä yhteiskunnassa että työelämässä, mitä he voivat tehdä? Äänestää jaloillaan tai lopettaa yhteistyö ”johdon” kanssa. Siinä kai ne? Eivätkä kaikki voi, eivät edes halua äänestää jaloillaan. Onko liikaa vaadittu, että ”johtajat” alkaisivat tehdä niitä töitä, jota kansalaiset heiltä edellyttävät?

Tai johto äänestää jaloillaan? Sillä lakkoon he eivät kai voi ryhtyä?
 

 

 

 

 

 

 

 

Vai että Väyrysestä pappi?

Hetken jo riemuitsin ja huusin hoosiannaa. Sillä totta kai on, että monen PeräPohjalaisen (vai Lappilaisen?) mielestä Paavo on aina edustanut korkeampia voimia, lähes Jumalasta seuraavaa. Ja olisihan se jotain, jos hänet vihdoin saataisi täältä Kehä III sisäpuolelta lopullisesti innostamaan joukkojaan sinne pohjoiseen.

Mutta Paavo on aina yllätyksiä täynnä. Sillä vaikka kuulemma paanukirkkoa on tilaamassa niin pappisvihkimus vielä puuttuu. Eikä pytinkikään sitten ihan oikeasti olekaan kirkko. Olisiko kirkollinen jalasmökki?

Onkohan tämä Paavon yritys saada osansa Keminmaan kirkollisveron tuotosta?

Lakkoon vaan ja heti

Kansanedustajien avustajat ovat perustamassa ammattiyhdistystä kertoo ainoa valtakunnallinen. Avustaja on ilmeisesti jokaisella. "Kansanedustajien avustajat ovat kyllästyneet huonoihin työehtoihin, kertoo kokoomuksen verkkojulkaisu Verkkouutiset. Avustajien työaika ylittyy jatkuvasti, ylityökorvauksia ei makseta ja palkka on satoja euroja huonompi kuin vastaavaa työtä tekevillä muilla asiantuntijoilla." Nykyinen "määräraha" on 2 140 euroa ja he itse pitävät oikeana 3 000 euroa.

Se on siis nykyisellään noin 6,5 miljoonan euron potti, joka halutaan kasvattaa noin 9,4 miljoonaan. Onhan se varmaan ollut kova pala, jos avustajan työ on päätyö ja joutuu havaitsemaan, että kuuluu maan köyhälistöön. Jopa palkkatoiveen mahdollisen toteutumisen jälkeen.

Päätellen siitä miten "tähtikansanedustajat" ovat omat työnsä ja ulkopuoliset erityistulolähteensä järjestäneet olisi kiinnostavaa tietää, kuinka monelle avustajalle kyseessä on ainoa tulolähde? Tai edes päätulolähde?

Jos ylitöistä ei makseta, pitänee jättää ylityöt tekemättä? Ei työnantaja voi ylityöhön palkatta pakottaa. Jos pakottavat, voin lohdutukseksi avustajille kertoa, että kyseessä ei suinkaan ole ainoa laki, jota kansanedustajat tietoisesti rikkovat.

On ainakin palkankorotuksen oikea taso opittu esimiehiltä Arkadianmäeltä.

Suosittelen ammattiyhdistyksen perustamista ja lakkoon menemistä välittömästi.

PS.

 

Avustajan työnantajat, ketkä he sitten lienevätkinkin, antakaa mennä lakkoon vaan. Ja alalle työsulku. Elämme ankeita aikoja. Säästäkää uhrautuvalla esimerkillänne ainakin tuo 6,5 miljoonaa siirrettäväksi omaan palkkaanne seuraavan korotuksen yhteydessä. Annan luvan mainostaa teidän säästäneen 9,3 miljoonaa verovarojamme.