Jos töitä etsit, älä etsi

Luin juuri Hesarin artikkelin sosiologi Anssi Ylirönnin, 35 v. pitkittyneestä työnhausta. Kun itselläni on jonkinmoisia kokemuksia vastaavasta tilanteesta, mutta myönnettäköön monen vuoden takaa, ajattelin kommentoida.

Niitä kommentteja kyllä löytyy leegio, mutta ottaisin esiin vain mielestäni keskeisimmän. Suosittelen: lopeta työnhaku ja keskity löytämään yhteys muihin, mielummin muilta aloilta, samassa tilanteessa oleviin. Sen paremmin työnantajiin - pieniin tai isoihin, yksityisiin tai julkisiin - ei tulevaisuuttaan kannata rakentaa.

Itse työllistyin ns. Idea-projektin seurauksena. Siitä olen vuosien aikana montakin blogia tälläkin sivustolla kirjoittanut. Muutaman haun perusteella suosittelisin tutustumaan kahteen ensin löytämääni:

Hyviä kysymyksiä

Valtakunnan virallinen työtön

Tiedän, että nykyisessä korona-kriisissä yhteyden ja aktiivisen yhteistyön aikaansaaminen "vennonvieraisiin" on haasteellista jopa erittäin haasteelista, mutta haasteellista se oli silloinkin,  vuonna 1992 syksyllä. Enkä edes yritä väittää, että itselläni olisi idea, jolla se nykytilanteessa ratkaistaisi. Siitä olen kuitenkin vakuuttunut, että se on ratkaistavissa. Sen lisäksi siitä , että toiminta perinteisillä tavoilla, puhumattakaan luottamisesta työvoimaviranomaisiin, et tule koskaan muuta saavuttamaan kuin tukia.

Kepu kilpailukykyä parantamassa

Lokakuussa 2008 kirjoitin tällä blogilla artikkelin otsikolla Hyssälän hössötys. Se käsitteli Kepun viimeisintä aluetuki-hanketta. Lääkelaitoksen pakkosiirtoa Helsingistä. 

Nyt kahdeksan vuoden kuluttua Hesari otsikoi analysoivan raporttinsa asiasta Lääkelaitos pakkosiirrettiin Kuopioon, vain kolme ihmistä muutti ja kymmenet irtisanoutuivat – HS kertoo, kuinka poliitikot ajoivat viraston tuhon partaalle. 

Vaikka en Jyrki Kataisen vaikutusta kepun valtuuksiin käsitellytkään, en tainnut olla kovin väärässä silloin? Silloin mielessä olivat vielä vastaavat aluetuki-ratkaisut Mavin ja Kemijärven Sellutehtaan tiimoilta. 

Puolueen pienen suurmiehen Mauri Pekkarisen vuosi vuodelta kalliimmaksi tulevasta energiapaketista ei tiedetty mitään. Eikä Pyhäjoen ydinvoimalan ulkopoliittinen rasite ole ansaitsemaansa huomiota julkisuudessa edes vielä saanut. Mitä nyt 

Ei ollut tietoa Jalasjärven aikuiskoulutuskeskuksen 50 miljoonan kuprusta virheellisesti veloitettujen tukirahojen vaikutuksesta Mari Kiviniemen tulevaisuuteen, ei liioin Anne Bernerin Finavia - toilailuista, eikä nykymuotoisesta SoTesta ollenkaan. 

Ei ollut tietoa soffan valmistajien innovaatio- ja tuotekehitystuista, ei Talvivaaran toiminnan todellisuudesta, eikä sen lapsellista pelastusoperaatioista ollenkaan. 

Ja juuri eläkkeelle pelastuneen Liisa Hyssälän piikkiin saa myös panna toimeentulotukien maksatuksen epäonnistuneen siirron KELAan, joka jo parin kuukauden ajan on kyykyttänyt maamme heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevia ihmisiä oikein olan takaa. Ja vielä lisää valtaa janotaan. 

Historia tulee toistamaan itseään myös SoTe-ratkaisun osalta. Kun kepulit ryhtyvät ajamaan perinteisiä arvojaan, siinä eivät asiantuntijain näkemykset tai varotukset paljoa paina. Hehän eivät näissä leikeissä maksumiehiksi jää. Me jäämme.

Kalliiksi kepu meille tulee. Itse asiassa se on kilpailukykymme keskeisin tappaja. 

Kepulien juustohöylä meidät tapaa

Olisiko realismi vihdoin voittamassa?  KiKy- sopimusta ei ole. Juustohöylällä tämä ei ratkea.

Meillä on julkishallintoa riittävästi vähintään neljä kertaa väkirikkaamman maan hallinnoimiseksi. Ne noin 600.000 toimenhaltijaa palkkoineen ja intohimoineen muodostavat sen itse kasvattavamme hallintoihran. Kustannuksen, joka rasittaa kilpailukykyämme ilmeisesti ne paljon puhutut 20 - 30 %. Eivätkä ne poistu henkilötä sieltä täältä vähentämällä, toimintaa tehostamalla, lomapäiviä vähentämällä, eivätkä työaikoja pidentämällä. Ei liioin kiky-mantraa toistamalla.

Ne poistuvat väkeä vähentämällä. Oikeammin hallintoyksikköjä vähentämällä. Vielä oikeammin organisoimalla asiamme - tarpeemme ja resurssimme huomioiden - mahdollisimman tehokkaasti. Eli siirtämällä väkeä pois hallinnosta, kansallista lisäarvoa tuottavaan työhön.

Eivät nykyiset julkisen sektorin työntekijät, toimenhaltijat ja virkamiehet ole meidän ongelmamme. He varmasti tekevät työnsä mahdollisimman hyvin. Meillä vain sattuu olemaan voimassa kunnallinen itsehallinto, joka perustuu 1800-luvun yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Meillä on oikeus ainakin edellyttää, että aluehallintojärjestelmämme toteuttaa oman aikamme mahdollisuuksia ja edellytyksiä. Ja kun emme voi devalvoida, emme voi siirtää poliittisten päätösten seurauksia koko kansan maksettaviksi kivuttomimmaksi kokemallamme tavalla.

Emme tarvitse yli 300 kuntaa. Varsinkaan kun puolet väestöstä asuu 10 suurimmassa kaupungissa ja niiden kehyskunnissa. Varsinkin kun noin puolet valtion ja kuntien kuluista syntyy SoTe-sektorista.

Meille riittää oikein hyvin 15 itsehallinnollista maakuntaa, joilla nuo runsaat 300 itsehallinnollista kuntaa korvataan.

Eihän tämä hetkessä tapahdu. Mutta tapahduttava sen on. Meille käy muuten kuin mustalaisen kuululle hevoselle. Vaihtoehtona, toki erinomaisen huonona sellaisena on pikainen, mieluiten sitten välitön irroittautuminen eurosta.

Jytkyjohtaja koulukiusaajana?

Otsikko kuvaa mitä Soinin nykytoimista väistämättä tulee mieleen. Jytkyjohtajan kurinpalautus Sebastian Tynkkyselle on kuin kopio NKPn tai NSDAPn johtamiskäytännöstä, vaikka sekä Gulag ja KZ ovat jo arkaaista menneisyyttä. Vai ovatko? Ei olisi ensimmäinen kerta kun puolue itsensä tuhoaa. Aiemmatkin viritelmät ovat kohdistuneet puoluekentän äärilaidoille. Joihinkin useitakin kertoja. Poliittinen fundamentalismi vaatii aina vahvan johtajan, messiaan, konsulin, generalissimuksen, ducen, riikivanemman tai oikein Führerin. Ainoa Oikea Totuus kun ei ole kaupan. Valitettavan usein jäljelle jäävät vain rauniot.

Vaikkei syyllisten osoittamisesta suoranaista hyötyä olekaan - tulos kun jo on housuissa - en voi kuin ihmetellä, että kepulit ja kokikset ovat jälleen kukkoina tunkiolla. Kertoo valitettavan paljon meidän parlamentaarisen demokratiamme toimivuudesta.

Maa heidän allaan on todella tunkioksi muuttumassa. Niin tehokkaasti, että alkaa olla syytä uskoa sitä myös tavoitellun ja edelleen tavoiteltavan. Kahdeksan - kaksitoista karmeiden virheiden ja vastuuttoman fantsuttelun vuotta on takana ja yhä he saavat jatkaa maamme ja yhteiskuntamme tuhoamista. Omille poliittisille opetuslapsille paskat kyllä kelpaavat ja EK, SY ja Perheyritysten liitto (PYL) varmaan tuloksista jopa riemuitsevat. Nykypolitiikalla ei kurjistumiselle kuitenkaan näy loppua.

Valitettavinta asiassa on, että meidän poliittisessa järjestelmässämme ja puolueiden toimintatavoilla on muutosta enää aivan turha odottaa. Sen todistavat kiistatta kahden suuria odotuksia herättäneen kansanliikkeen rapautuminen puolueiksi. Vihreät  ja persut . Kummankin vaikutus kansalaisten ja kansakunnan yhteisten asioiden hoitamiseen on ollut odotuksiin, toiveisiin ja tavoitteisiin nähden kauniisti ilmaistuna negatiivinen. Tuloksia ja asioiden hoitamisen lopputulemaa tarkasteltaessa katastrofaalinen.

Suomi on tunnetusti niin pieni maa, että tänne yhtenä aikana mahtuu vain yksi totuus. Tai yksi prioriteetti. Näin varsinkin silloin, kun massat innoittuvat uutta otetta ja kulttuuria lupailevasta yhteiskunnallisesta liikkeestä. Pettyneitten ja petetyksi itsensä kokeneiden aika ja energia menee uuden liikkeen rakentamiseen puolueeksi. Muitten aika moisen ihmettelyyn tai oman vallan menettämisen pelosta näiden aktiiviseen vastustamiseen.

Koijärvi-liike 1979 synnytti Vihreän liikkeen joka rekisteröityi puolueeksi puolueiden joukkoon vuonna 1988 ja rapautui etujärjestöksi viimeistään vuonna 2010 jäätyään hallitukseen vielä sen päätettyä kahdesta ydinvoimalahankkeesta.

Suomen Maaseudun Puolueen raunioille jäi muutama aktiivi vielä vuoden 1995 konkurssin jälkeen. Timo Soinin lähinnä kai itselleen rakentaman valitsijaorganisaation Jytky vavahdutti Suomen perinteistä poliittista järjestelmää vuonna 2007. Jyrki-boyn hallituksesta jättäytyminen pelasti tuloksia vielä 2011. Etujärjestöksi muuttuminen on tälläkin resupekka-puolueella kuitenkin jo hyvää vauhtia menossa.

Demarit tukehtuivat Jutan punaisiin sukkahousuihin rasvanahkojen kuvitellessa populistis-sosialistisen nationalismin tulevaisuuden löytyvän Persulasta. Miten pysyvää nyt näkyvä paluuliike kukkahattutätien puolueeksi muuttuneeseen demarikotiin on, jää nähtäväksi. Yleisten ja yhteisten asioittemme hoitamisen tasoon sillä ei ole juurikaan vaikutusta. Ei vaikka SAK, STTK ja AKAVA yhdessä ryhtiliikettä rakentelisivatkin. AY-liike on massojen ja varsinkin nuorten ja koulutettujen mielissä jo onnistuttu syyllistämään kilpailukykymme keskeisimmäksi tuhoajaksi.

Loppujen itseään puolueiksi nimittävien merkitys yhteiskunnassamme on marginaalinen ja katoavaa kansanperinnettä. Jopa ruåtsalaisten.

Jos vanhat merkit paikkansa pitävät alkaa joku uusi liike taas kohta nostaa päätään. Vanhasen ja Kiviniemen hallitukset ensin ja Kataisen, Stubbin ja nyt Sipilän hallitusten tuhoisat toilailut ovat rauniottaneet maan ja lamaannuttaneet kansan. Pettyneet ja petetyt jaksavat vielä olla hiljaa. Veikkaan kuitenkin, että korkeintaan niin kauan kuin rahaa riittää. Tasaisen vauhdin taulukolla siihen ei kauan mene. 

Noin 400.000 työtöntä, ilman ensimmäistäkään työllistymisnäkymää, näistä jo kohta neljännes pitkäaikaistyöttömiä; hallituksen kiristävä ja leikkauksia lisäävä, investointihaluja tappava ja lähtökohdiltaaan heikoimpia kyykyttävä finanssipolitiikka; mutta töitten lisääntymisen kannalta tuloksettomiksi jääneet menneitten vuosien alennukset yritysten verotukseen ja työnantajamaksujen kventamiset; kasvava maahanmuuttajien joukko, josta EK, SY ja PYL toivovat työmarkkinoille palkkatason halpuuttajaa; koulutetun, osaavan ja usein parhaassa työiässä olevan väestön lisääntyvä maastamuuttomahdollisuuksien etsiminen ja lopuksi vaikkapa puoluejärjestelmän kyvyttömyys sopeuttaa julkista hallintoa kansakunnan – siis veronmaksajien – maksukyvyn mukaiseksi pitävät huolen siitä, että Suomella on edessä tuskien taival.

Me emme tarvitse uusia liikkeitä emmenkään puolueita. Emme ensimmäistäkään. Nykyisissäkin on vastuuttoman vallan haltijoiksi aivan liikaa. Näin siitä huolimatta vaikka - tai oikeammin koska - entisetkään eivät hoida niitä hommia, joita varten heidän ehdolle asettamia eduskuntaan ja kunnanvaltuustoihin kuuliaisesti neljän vuoden väliajoin valitsemmekin. Meidän pitäisi keskittyä luomaan tapa tai tavat, joilla saisimme nuo valitut hoitamaan yleisiä ja yhteisiä asioitamme. Ei etujamme, heidän tai heidän asettamansa puolueen eduista puhumattakaan.

Olen tarkoituksella jättänyt tarkastelun ulkopuolelle monia talouden shokkeja, jotka kieltämättä ovat aikaansaaneet hyvät edellytykset elendiallemme. USAsta alkanut ja euro-aluetta nyt tuhoava finassikriisi, jonka ratkaisemisessa euro-poliitikot ja virkamiehet etenevät virheestä toiseen, tänä vuonna ennen näkemättömiin mittasuhteisiin kasvava pakolaiskriisi, Euroopan turvallisuuden heikkeneminen, sotilaallisten konfliktien määrän kasvu ja epävarmuuksien lisääntyminen niistä ilmeisimpiä lähes globaaleja ilmiöitä. Metsäteollisuuden rakennemuutos, Nokia ja Venäjän talouskehitys ja pakotteiden vaikutukset suoraan meihin vaikuttavina.

Kaikkia näitä yhdessä tai erikseen voidaan hyvin käyttää - ja käytetään - kelpo tekosyinä ja selittelyinä katastrofaaliselle tilanteellemme. Vaan mitä on tehty? Mitä on saatu aikaan? Ja erityisesti mitä ovat saaneet aikaan ne, joilla on maassa johtajuus? Niille, jotka olemme valtuuttaneet siihen ja joiden opetuslapsille vielä moisesta maksamme. Puolueilla ja muilla etujärjestöillä?

Jäävätkö nytkin jäljelle vain rauniot?

Osaajien ja asiantuntijain yhteiskuntasopimus?

Olisiko meidän ja asiantuntijoittemme ymmärryksessä ja osaamisessa vikaa? Tämä tuli jälleen kerran auttamatta mieleen, kun tutustuin taloustieteilijä Joseph Stiglitzin esittämiin ajatuksiin aamun Hesarissa otsikolla ”Te ryöstätte lapsiltanne” – taloustieteen nobelisti Stiglitz kummeksuu Suomen leikkauksia ja työmarkkinauudistuksia. Eikä hän todellakaan ole ainoa toimiemme tarkoituksenmukaisuutta arvosteleva talouden nobelisti.

Kun poliittisia päättäjiä on ainakin minun hyvin vaikea pitää oikeastaan minkään taloutemme kannalta keskeisen alan asiantuntijoina jään ihmettelemään, mitä tietoa nämä meidän talousviisaamme Vartiaisemme, Korkmanimme, Kajanderimme, Vihriälämme todella omaavat? Ja keiden suosituksia poliitikot päättäessään noudattavat?

Tätä nykyistä, Saksan ja Wolfgang Schäublen politiikkaa noudattamalla meidän käy satavarmasti kuin mustalaisen hevoselle. Vaikka muualta maailmasta raportoidaan nousun jo alkaneen, sellaista nousua ei ole edes näköpiirissä, joka meidän taloutemme raiteille taas nostaista. Ja Nokian kaltaisia onnenkantamoisia on turhaa odotella. Leikkausten lisäämisen tiellä me todella ryöstämme lapsiltamme. Heille jäävät vain rauniot. Ennen kurki kuolee kun suo sulaa.

Vaikka Lähes kaikki suomalaiset maksavat veroja mielellään meidän on kansana helppoa olla samaa mieltä siitä, että Suomen julkinen sektori on liian kallis, kankea ja toimintaedellytyksiä liikaa sääntelevä. Mutta siitä, miten julkisen sektorin kustannustaakkaa voisi mahdollisimman pienin vaurioin leikata, olen nykyhallituksen kanssa vahvasti eri mieltä.

Ylisuuren kustannusrasituksen lisäksi ongelmanamme on julkishallinnon työllistämä kansalaisten määrä. Tai oikeammin se, että yksityinen sektorimme ei työllistä riittävää osaa työvoimastamme elättämään moista hallintoa. Eikä se nykyisellä tavallamme toimia voikaan, ”hyvinvointimme” tulee liian kalliiksi. Se todella tappaa yrittelijäisyyden, innovoinnin ja halun ja kyvynkin investoida.

Historiallisesti meidän ongelmamme ei ole työvoimapula, vaikka niin aika ajon väitetään ja sen seurauksilla pelotellaan. Kun työllisyydestä - syystä mistä tahansa, vaikkapa vientikysynnän kuihtuminen tai aluepoliittiset tarpeet - on meillä muodostunut pohde, kyseessä on lähes poikkeuksetta ollut työttömyys. Kun puolueista on vuosien myötä kasvanut yhä selkeämmin jäsenkuntansa ja siksi katsottujen etujärjestöjä, ne vastaavat työllisyyspohteisiin lisäämällä koulutusta, ”toimeentulotukia” ja julkisen sektorin työllistämisellä, koska lähinnä ne ovat puolueiden hallussa olevia suoraviivaisia keinoja. Eikä tilannetta hyvien aikojen koittaessa korjata, päin vastoin. Tunnetusti rasva on ikuista.

Tarkoituksenmukainen ratkaisu meidän ongelmiimme ei ole sen paremmin julkishallinnon palkansaajoihin kohdistuva juustohöylä, kuin yksityiseenkään sektoriin kohdistuvat palkanpienennykset – eivät meidän palkansaajien käteen jäävät nettopalkkamme kohtuuttomia, eivät edes suuria suhteessa muiden palkkoihin ole - vaan julkishallinnon rakennemuutos. Se sama, jota puolueet – myös kaksi näistä nyt hallitusvastuussa olevasta kolmesta – väittävät yrittäneensä jo vuosia. Se sama josta SAKn Lauri Lyly sattuvasti Rautatientorilla totesi "Onko sote-uudistus saatu maaliin? Entä kuntauudistus? Ei ole, vaikka on vuosia vatuloitu. Hallituksen ei pidä tulla työmarkkinakentälle sähläämään ja rikkomaan sitä luottamusta, joka tarvitaan tulosten aikaansaamiseksi"

Olen edustanut jo kauan, ja edustan edelleenkin kantaa, että ongelmiemme perussyy ei ole ay-liike eikä yrittäjät tai yritystoiminta yleensäkään. Syy on paljon syvemmällä. Väitän, että suurimpan syynä on toimimaton markkinatalous ja pääsääntöisesti toimimaton, etujärjestötoiminnaksi rapautunut demokratia. Etujärjestö maasta löytyy kaikelle ja kaikille, mutta kokonaisuudesta ei huolehdi kukaan. Maksumiestä etsitään aina palkansaajista, kun itse ensin Arkadianmäellä jätetään tuloksellisen toiminnan edellykset hoitamatta tai ne hoidetaan vaain oman ryhmäkunnan etujen pohjalta.

Kolme viimeistä yhteiskuntasopimusehdotusta - Esko Ahon, Matti Vanhasen ja nyt Juha Sipilän - ovat kuin samasta kynästä syntyneitä. Sattumaako? Jokainen niistä lähtee siitä, että veronmaksajat, mieluiten palkansaajat maksakoon lystin. Kuitenkin tilanteeseemme pitkälti syypäät istuvat Arkadianmäellä. Ja mikä yhdistää näitä yhteiskuntasopimuksen ehdottajia ja sote- ja kuntauudistusvatuloijia?

Tekniikka ja Talous lehden artikkelissa TEKin pitkäaikainen toiminnanjohtaja Heikki Kauppi puhui asiaa. Ja erityisesti tasapuolisempaa asiaa kuin suurin osa meistä muista. Ei kurimuksemme ole palkanansaitsijoitten syytä. Eikä siksi ratkaisukaan. Ilman palkanansaitsijoiden aktiivista tukea, pieleen menee. Puolueiden ja muiden etujärjestöjen on syytä katsoa peiliin.

Siitä ei ole erimielisyyttä, etteikö meidän julkinen sektorimme ole tappavan kallis. Mutta leikkauksilla ja säästöillä - kenenkään palkoista - ei tilanteen oikaisemista pystytä edes aloittamaan. Sitä reagointia meilläkin on yritetty jo ainakin neljän aiemman hallituksen toimesta. Ja tulos? - tilanne muuttuu vain huonosta, huonompaan. Kurjasta tosikurjaan.

On turhaa sitä paitsi aloittaa ja keskittyä leikkaamiseen, kun se mitä tarvitaan on kokonaisvaltainen kansallinen kehittämisohjelma. Se on muutakin kuin yksisilmäinen, yhden puolueintressin yhteiskuntasopimus. Meidän on aikaansaatava yksityiselle sektorille lisäarvoista työtä. Mieluiten sellaista, joista ulkomailla ollaan valmiita maksamaan. Sitä ei leikkaamalla luoda.

Koko nykyinen lähestymistapa, samoin kuin Aholla ja Vanhasella tätä ennenkin on perse edellä puuhun. Tarvitaan aktiivisia, tasapainoisia ja kokonaisvaltaisia toimia. Sellaisen luomiseen eivät etujärjestöpoliitikkomme enää pysty. Aina on jonkun oma tasku lähempänä kuin kontin tasku.

Nykyinen hallitus on tähän mennessä saanut aikaan lähinnä kansalaisten eripuraa sekä asenteiden kärjistymisen ja kovenemisen työmarkkinoilla. Perjantain ”yleislakon” seurauksena tuntuisi uusia mahdollisuuksia onneksi avautuneen. Se kieltämättä on kyllä enemmän kuin viime lähes vuosikymmenen fantsuttelujen tyhjäkäynti. 

Hyötyjä pitää tarkastella tulosten perusteella, eivätkä nyt esitetyt toimet yksikkötyökustannusten pienentämiseksi ainakaan kovin nopeasti näy toteutuneena vientikysynnän kasvuna. (Puhumme vuosista, useista vuosista emme kuukausista) Ennemmin se vaikuttaa kotimaista kysyntää pienentävänä ja siten todennäköisesti työttömyyttä lisäävänä. Lähinnä julkisen sektorin palkkakustannusten pienentämiseen liittyvät päätökset kiertyvät kovin, kovin hitaasti vientituotteiden hintoihin. Tarvitaan muutakin kuin biotalouden navetanmaalailut.

Kannattaa muistaa, että lait laaditaan Eduskunnassa, ei Hakaniemessä. Eikä ay-liikkeellä ole osaa eikä arpaa yritysten tuotekehittelyssä. Ja kuten Financial Times taisi aivan oikein todeta, ei Nokia palkkakustannusten suuruuteen kaatunut.

Kun TeamFinlandille kävi vähän samalla tavalla kuin Air Finlandille aikanaan kysynkin, millä tempuilla hallitus mahtaa yrittää vaikuttaa vientikysyntään?

Viel uusi päivä kaiken muuttaa voi?

Huoli Suomen selviämisestä kasvaa kovaa vauhtia. Syynä ennakkotiedot niistä toimista, joihin kolmen Sn hallitus on ryhtymässä Suomen pelastamiseksi. Suurena huolena luonnollisesti se, että tietoja pihdataan ja vatuloidaan vatuloimasta päästyäkin. 

Näyttää siltä, että vasta kun yhteiskuntasopimus ei natsannut alettiin miettiä, mitä sitten. No hyvä jos edes nyt mietitään. Kovin vakuuttavaa kuvaa selkeistä visioista ei kuitenkaan synny sillä, että ensin luvataan kertoa ja kun luvattu päivä koittaa kerrotaan, että seuraavalla kerralla - muutaman viikon päästä - kyllä sitten mennään yksityskohtiin. 

Ne vähäiset yksityiskohtaiset tiedot konkretiasta jotka on saatu - kauppaliikkeiden aukioloaikarajoitusta poistaminen, kehitysyhteistyövarojen olennainen leikkaaminen ja painopisteen siirtäminen Suomen teollisuuden projektirahoitukseen, te-toimistojen työn digitlisoimisella sekä yksityisten työvoimapalveluiden hyödyntämisellä ja työnantajamaksujen karsiminen - panevat kyllä epäilemään keitä lobbareita on taas herkällä korvalla kuunneltu. Toivottavasti niiden merkityksettömyys hallituksen syiden poistamispainotuksissa ei ole ennakointia tulevasta.

Samoja porukoita muuten kuunneltiin myös vuonna 2007 ja 2011 varsin masentavin seurauksin. Vajaa miljardi yritysverokantaa siirrettiin työllisyyden parantamisen nimissä yritykseille lopputuloksena sen jakaminen osinkoina omistjille. No mitä nyt lisäksi yhdelle loukkaantuneelle pääministerille hetkellinen suojatyöpaikka lobbarina ja toiselle, meille muille kalliiksi tullut kuningastien alkupää ylikansallisten lihapatojen ääreen. 

Ja tähän kätkeytyy myös suurin huoleni. Persujen uutta luovaan positiviseen voimaan taloudellisena ajatuspajana en ole koskaan uskonut enkä luottanut. Kiinnitänkin huomiota siihen, että päämisteri ja valtionvarainministerit edustavat sitä samaa arvomaailmaa ja ajattelua, jonka seurauksena on ollut julkisen velan kaksinkertaistuminen, kansallinen apatia ja edelleen sama joukko ratkaisemattomia rakenteellisia ongelmia, jotka maamme ovat nykytilanteeseen saattaneet. 

Heidän resepteillä on maan henkinen ja taloudellinen voimaa ajettu alas viimeisten 8 - 12 vuoden aikana. Mikään ei anna aihetta uskoa, että he olisivat jotain sinä aikana tai ykskaks vaalien jälkeen jotain oppineet. Rotista suurin osa on jo jättänyt laivan. Eikä yksi, eikä edes kaksi uutta pääskyä vielä kesää tee. Ei edes kevättä. 

Mutta on meillä ainakin yksi toivo. Ei järin todennäköinen mutta mahdollinen. Saattaa tapahtua kuten aina ennenkin, maailmanmenossa tapahtuu jotain toimenpiteistämme riippumatonta, joka pelastaa maamme poliittisen eliittimme päättömyyksistä huolimatta.

Tässä sitä tavoitetta teille. 

Miksi taloudessamme on vakava kansallinen hätätila?

Syy varmaan selvisi tänään? 

Olin luvannut vaimolle, että varaisin hänen uudelle autolleen ensimmäisen aikoinaan jo tilatun ja maksetun huolenpitosopimuksen mukaisen huollon. Autona on todella miellyttävä uuden ajan pikkuauto, jääköön merkki tässä yksilöimättä.

Maahantuojalle soitin kahteen otteeseen ja  keskus yritti minut yhdistää kolmeen eri numeroon, kolmelle eri henkilölle. Ei onnistunut, kukaan ei vastannut. Koska myös soittopyynnön automaattinen jättäminen oli mahdollista, Minähän jätin. Viimeksi maahantuojan keskus yhdisti minut ilmeisesti pääkaupunkiseudun suurelle myyjälle. Sielläkään ei kukaan vastannut. 

Onko ehkä niin, että säästämisinto yrityksissä on karsinut henkilöstömäärän jo siihen määrään, että tilauksia ei ehditä/ei oteta enää vastaan? Olisiko samalla niin, että yritykset eivät ole vielä kerenneet muuttaa toimintatapojaan vastaamaan tehtyjen säästöjen seurauksia?

Myös toinen esimerkki tulee vaimoni arkipäivästä, itsehän olen jo eläkkeellä. Yksi hänen yhteistyöyrityksistäään, joka viime vuosina on jatkuvasti killunut yt-menettelyjen kohteena ja kärkenä on niin kiireinen, ettei ehdi miljoonien tarjouksia tekemään. Toistuvista ja jo kuukausia sitten aloitetuista pyynnöistä huolimatta. 

Olisiko ehkä niin, että Peterin Periaatteen mukaisesti yritysorganisaatioissa ovat jäljellä enää ne sitkeimmät ne, jotka ovat jo aikaa sitten päätyneet pätemättömyytensä tasolle? Vaiko niin, että Murphyn Lain mukaisesti "Ei ole niin yksinkertaista työtä, etteikö sitä voitaisi tehdä väärin." Vai olisiko niin, että nyt vasta nautimme erityisesti työnjohdon ja yleensäkin johtamisen poistumisen seurauksista? 

Kolmas esimerkki tulee uutisista. "Suomen hallitus lähetti huolestuttavan kirjeen - aikaa perjantaihin asti". Aikaa siis on viikko. Voiko selkeämpää näyttöä enää löytyä sille, että sen paremmin hallitus, puolueet joista se koostuu ja sen puolueitaan edustavat ministerit ovat ihan oikeasti ihmeissään siitä, missä oikeasti ollaan? Siis pihalla kuin ne kuuluisat lumiukot.


Ministeriöillä, niiden virkamiehillä,  puolueista puhumattakaan ei enää ole mahdollisuutta vaikuttaa merkittävästi yhtään millään siiheen, mitä taloudessamme tapahtuu. Ratkaisuiden paikka on Arkadianmäellä. Tällä poliittisella järjestelmällä silläkään ei enää ole annettavaa, paitsi ehkä reality-TVssä?


PS.

Vai olisiko syynä todella vain se, että me tavikset emme vain välitä?

Sisäinen devalvaatio alkoi - Palkat alenevat jo

Hallituksen politiikasta on turhaa odotta tarkempaa ilmoitusta, kuin tämä Talouselämän otsikko muutaman päivän takaa. Se kun ei ole fantsua kuultavaa ollenkaan.

Eduskunnan valiokunnat oli saatu kasaan, niinikään muutama päivä sitten kuulemaan valtion talousviisaitten rohtoja. Ongelma heillä on sama kuin Saksan Wolfgang Schäublella; Uskoni ei rakoile, jatkakaa vaan samaa vanhaa linjaa mutta enemmän ja tehokkaammin.

En väitä kuuluvani edes Uudenmaan talousviisaisiin. Mutta on aivan selvää, että juuri EKPn noudattaman "saksalaisen" rahapolitiikan seurauksena ainakin muuta Eurooppaa ja mahdollisesti jopa muuta maailmaa ollaan ajamassa kysyntä ja rahoituslamaan, meidän hallituksemme suosiollisella myötävaikutuksella. Olisikohan jo korkea aika myös rukata valuuttajärjestelmäämme? 

Aivan oikein; Suomesta ollaan tietoisesti rakentamassa kurjalistovaltiota. Sekään tuskin riittää, koska sisäisen devalvaation seurannaisvaikutukset kotimarkkinayritysten liikevaihtoon ja voittoihin, investointeihin, yksityishenkilöiden kulutukseen yleensä, työttömyyteen, lainanhoitokykyyn, vuokranmaksukykyyn jne. jne. ei yksinkertaisesti ole hallittavissa. Koska Saksan vaihtotaseen ylijäämää ei ohjata kulutukseen, sen paremmin Saksassa kuin muuallakaan euro-alueella, kysyntä alueella ei kasva vaan supistuu. Muilla euro-mailla suuntana on vain huonompaan.

Itseään yhteiskunnan päätöksentekijöinä pitävistäkin valtaosa tulee oikeasti kärsimään. Ainoastaan 1 - 5 % väestöstä saattaa hyötyä, se varakkain huippu. Loput maksavat vähintään osansa ja keskipalkaa vähemmän saavat entistäkin suuremman osan.

Että me valitsemme jatkossakin valtaosin samat kansanedustajat ja puolueet, joita he edustavat on itsestään selvää. Eikä mikään muutu. Saamme rauhassa jatkaa itseruoskintaa, velkaisuus kasvaa ja talous taantuu nykyisestäänkin.

Nyt kun puolueita edustavat kansanedustajamme ovat ajaneet tilanteemme tähän, meillä on oikeastaan enää kolme päävaihtoehtoa.

1. Jatketaan kuten tähänkin asti, mikä johtaa Suomen joko troikan holhoukseen tai osaksi Leningradin Oblastia.

2. Erotaan eurosta ja siirrytään omaan kelluvaan valuuttaan, mikä seurauksena saamme niskoillemme syyn euron kaatamisesta, mutta voimme toteuttaa tarpeellisen noin 20 - 30 % ulkoisen devalvaation.

3. Saamme pikaisesti aikaan EKPn lanseeraaman, maittain kohdennetun NEW DEAL - tyyppisen, yhteiskuntien kehittämiseen painottuvan ja työtä aikaansaavan ohjelman, joka elvyttää kysyntää koko EUssa.

http://tyhmyri.wordpress.com/2014/10/19/koyhdymme-kaikki-ainakin-hetkellisesti-mutta-kyse-onkin-koyhtymisen-suhteesta-ja-tavasta/

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2014/10/miksi-kepulit-kokikset-ja-demarit.html

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/sisainen%20devalvaatio%20alkoi%20%20palkat%20alenevat%20jo/a2271646?utm_source=emaileri&utm_medium=Email&utm_campaign=Sisainen%20devalvaatio%20alkoi%20-%20Palkat%20laskevat%20jo%20*%20Venalaiset%20matkailijat%20pihtaavat%20rupliaan&utm_term=Kuva*%20Yle*&utm_content=u-635598-33512192-425286-3>

  

800 miljardia vuodessa markkinoiden "tyynnyttämiseksi" vaiko tyydyttämiseksi? Sinäpä sitä rakentuu muutamassa vuodessa varsinainen Kaikkien Kuplien Äiti. Ja kauanko tätä on kestänyt? Kaksi vai neljä vai kuusi vuotta? Ja pohjalla varmasti vielä alkuvaiheen paniikin muutama tuhat miljardia?

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2010/06/pankkijarjestelma-sanoi-poks-pelureiden_14.html

Toivottavasti seuraavan valuuttajärjestelmän valmistelut ovat jo hyvässä vauhdissa. Sillä, "what goes up, must come down".

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/maaginen+luku+paljastui+nain+paljon+takaoven+apua+markkinat+tarvitsevat+keskuspankeilta/a2272458>

Muistaa kannattaa, että "No money, no honey, no funny".

Me olemme jo ohittaneet "no honey" tason kuitenkaan huomaamatta, että "no funny" on jo täällä. Nythän alkaa jo tuntua siltä, että suuri osa kansasta on aivopesty odottamaan sisäisen devalvaation kaiken parantavaa ilosanomaa. Ilosanomaa siitä ei kuitenkaan ole luvassa.

 Päin vastoin kuin ulkoinen devalvaatio, sisäinen valitsee kärsijänsä huolella. Kärsijöinä ovat tavikset; keskipalkkaiset ja sitä vähemmän ansaitsevat. http://tyhmyri.wordpress.com/2013/07/09/sisaisen-devalvaation-anatomiasta/

Kohteesta <http://www.hs.fi/talous/a1413862430518>

Miten muuten voisi olla, kun Saksa haluaa kerätä itselleen kaiken vaihtotaseylijäämän pakottaen EKPn noudattamaan rahapolitiikkaa, joka ei sovi kenellekään muulle? Austerity ei toimi kun kulutus kuolee.

Eikä kyseessä ole kenenkään repsahdus vaan tosiasia, jolta ei saa sulkea silmiänsä. Uutta matematiikkaa kun ei ole. Kysyntä ei kasva sillä, että säästetään enemmän vaan siten, että kulutetaan enemmän.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/06/ei-kulutusta-ei-tyota-ei-rahaa-ei.html

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/euroalueen+velkasuhde+nousi+yli+90+prosentin++velkaa+9+biljoonaa/a2272306>

Noiden tulokset on jo nähty.

Eiköhän Jyki-boy moiset lääkkeet kokeillut vvm-kautensa aikana. Rahaa kaadettiin ties minne, mutta kulutuksen lisääntymisenä ne näkyivät korkeintaan lähialueilla; Eestissä, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa.

Kun kysyntä on saatava kasvuun, on tehokkaampaa vaikka heittää euroja helikopterista. Suomessa. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/06/ei-kulutusta-ei-tyota-ei-rahaa-ei.html

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/yle+asiantuntijat+ehdottavat+suomelle+velanottoa+ja+infrarakentamista/a2272338>

Peesaisin tässä sittenkin Soininvaaraa, "Politiikan pelisäännöissä on jotain vialla, kun niin hyvistä kyvyistä saadaan niin vähän irti." http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2014/10/politiikan-pelisaannoissa-on-jotain.html

Siitä huolimatta olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Syy siihen, että vastuunkantajia ei kansanedustajaksi ylene löytyy puolueiden ottamasta roolista "päätöksentekijöinä". Kuten tiedämme ryhmätyönä hevosestakin saadaan korkeintaan aikaan kameli, ja meillä vain minikokoinen siksi, että toinen ryhmätyö - siis kauppakierros - käydään vielä puolueiden kesken.

Kohteesta <http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288753001848.html>

Ei kai tässä mitään uutta kenellekään enää ole? Yksityiskohtia vain enemmän yhden puolueen osalta. Sama meno on ollut voimassa ainakin kokoomuksessa ja ruåtsalaisissa. Jos maksajina otetaan mukaan myös muut etujärjestöt ovat rahan vastaanottajina  loistaneet myös demarit ja muut vasemmistopuolueet. Näin varsinkin Liinamaan I sopimuksen jälkeen, joka siirsi ay-jäsenmaksujen perinnän työnantajien kontolle.

Sama kehitys tulee taatusti myös jatkumaan uuden vaalirahoituslain puitteissa ja vielä korostetusti, koska ainoa taho, jolle ei laissa ole määritelty tukikattoa on puolue. Niinpä tarve puolueen kautta tapahtuvalle rahoitukselle kasvaa entisestään, koska sekä yritykset, yhteisöt ja yksityiset henkilöt suhtautuvat entistä pidättyväisemmin vaalirahalahjoituksiin.

Koska liian moni puolue-eliitin edustajaa on vaarassa menettää leipäpuunsa on muutosta turha odottaa.  Jokainen äänestäjä osaa arvioida, kenen etuja puolueet ja heitä edustavat kansanedustajat lainsäädäntötyössään ajavat vaalien välisenä aikana.

Ainoa korruptiovapaa puolue- ja vaalirahoitus on helposti rakennettavissa kieltämällä se julkisista varoista kokonaan ja mahdollistamalla puoluerahoitus vain yksityisistä varoista esimerkiksi puolueiden ohjauksessa olevan rahaston välityksellä ja yksittäisten ehdokkaiden vaalirahoitus täysin läpinäkyväksi  jo ennen vaaleja.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2008/06/laki-vaali-ja-puoluerahoituksen.html

Kohteesta <http://www.hs.fi/politiikka/a1413769145457>

Jos NATO-yhteensopivuudesta pidetään kiinni JAS on taatusti vähintään yhtä hyvä vaihtoehto juuri meille. 

Koneiden elinkauden kokonaishinta jäisi JASilla noin 30% edullisemmaksi, eikä koneen mahdollistamien järjestelmien suorituskyky olennaisesti heikkenisi F-35 destä. 

Jenkit saattavat sen tilaamisen kuitenkin torpata, koska ainakin moottorit ovat heidän lisenssinsä takana.

Kohteesta <http://www.tekniikkatalous.fi/metalli/ilmojen+quotelmoquot+korvaa+hornetit+ja+quotpahkasianquot++40+koneen+f35+lightningkaluston+kokonaiskulut+olisivat+20+miljardia/a1020569>

Oikeassa luonnollisesti ovat nuo kepulit. Valitettavasti on syytä myös muistaa missä hallituksessa tehtiin päätös lähteä siitä, että kuviteltu taantuma vältetään lisää velkaantumalla. Se oli kepulaisen Vanhasen II. Sitä seurasi vielä Kiviniemen ainoa, ennen kuin demari Urpiainen pääsi jatkamaan siitä mihin Jyrki-boy homman jätti. Samalla jokainen hallituksista, niin nykyinen kuin edellisetkin jättivät yhteiskuntamme poliittiset ja taloudelliset rakenteet korjaamatta, koska puolueet ja heidän opetuslapsensa ovat suurin intressentti.

Joten suurimman siltarumpupuolueen valtaan tulo ei kansalaisten arkipäivää helpota ensinkään. Enneminkin päin vastoin. Ikävintä onkin, ettei sellaista puoluetta olekaan, joka haluaisi tai edes uskaltaisi keskittyä ongelmiemme ratkaisemiseen. Se kun ei ole lisää kannatusta tuovaa.

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/jo+puhelinruuhkat+ovat+mahdottomia++kataisen+ja+stubbin+hallitusten+suurimpia+epaonnistumisia+on/a2269264> 

Hallitus kumoon heti

Onnitteluni demareille. Suomellakin on nyt historiallisen muutoksen mahdollisuusikkuna hetken raollaan. Mutta jos työpaikkoja ja laajemmin jopa työtä yleensäkään halutaan lisätä, tai edes nykyiset halutaan säilyttää, ei nyt sovi jäädä ihmettelemään. 

Nyt hallitus kumoon välittömästi on strategia, joka voi pelastaa niin Suomen kuin demarit ja Rinteenkin. Uudet vaalit niin nopeasti kuin se on suinkin teknisesti mahdollista saattaa johtaa Antti-jytkyyn, eikä taatusti ainakaan heikennä tilannetta nykyisestä. Vähintään kolme viimeistä hallitusta on ajanut Suomen pysähtyneisyyden tilaan. Lisä-analysointi, hidas hissuttaminen ja virheiden välttelyn yritykset johtavat vain puolueenne lopulliseen näivettymiseen. Pahinta kannaltanne olisi nykymenon jatkuminen. 

Ainoa tie vaikuttaa nopeasti Suomen kilpailukyvyn paranemiseen ja lopettaa työpaikkojen väheneminen vientisektoreilta ja siten välillisesti, vähitellen kaikkialta muualtakin on vahva uusi rahapoliittinen ote. Nykyinen leikkauksien, säästöjen ja kuvitellun tehostamisen negatiivinen kierre on saatava katkaistua.

On luonnollisesti selvä, että väestöltään noin 1% osa EUta ei voi sanella päätöksiä sen paremmin EUssa kuin EKPssäkään. Mutta muita tarkoituksenmukaisia keinoja ei ole, kuin ryhtyä tietoisesti ja taitavasti alentamaan euron arvoa. Jos ei asiantuntijat parempia keinoja keksi, heittäkää vaikka euroja helikoptereista. Mieluiten vielä siten kohdennettuna, että hyödyn tulevat erityisesti eniten kärsineille ja vielä kärsiville alueille.

Tämä ei tarkoita, että aloitetuista rakenteellisista uudistuksista tulisi luopua. Päin vastoin. Mutta uusia aloitteita, vaihtoehtoja, avauksia on saatava aikaan ja käännettävä nykyinen supistumis- ja halvaantumiskehitys uudeksi agressiiviseksi nousuksi. Tehokkaasti markkinoituna muuttunut Suomen saa taatusti vastakaikua ainakin kaikissa sisäisen devalvaationlla kuritetuissa eteläisen Euroopan maissa. Samalla siitä saattaisi seurata uusi linja suhteessa EUiin ja EKPiin. Alettaisi todella käydä yhdessä vaikuttamaan siihen, että Euroopassa laulettaisi muitakin lauluja kuin Deutsch, Deutschland über alles …

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2014/05/sokea-opastaa-kuuromykkaa.html

Ensi kerran kolmeen vuoteen rohkealla on nyt mahdollisuuksia. Who dares wins. Toiminnan nopeus on nyt kaikki kaikessa. Todellisen muutoksen ikkuna on auki vain hetken.

Sini Saarela ja Hullu, hullu maailma

Sini Saarela sai sitten merirosvoussyytteen. Tiedä häntä nyt sitten pitäisikö itkeä vai nauraa? Aivan ilmeisesti demokratia on Venäjällä hyvin hyvin kaukainen, usvaan kiedottu epämääräinen tavoite? Jos sitäkään. 

Miten kummassa kukaan voi kuvitella Greenpeace-kettu tyttöjen osaavan edes vallata soutuvenettä, öljynporauslautasta nyt puhumattakaan? Eiväthän he edes moista halua. Mitä ne nyt öljynporauslautalla Petsoranmerellä tekisivät? Mutta, maassa maan tavalla.

Kreikka taas alkoi kitkeä äärioikeistoaan. Kultaisen aamunkoiton kansanedustajille luettiin kovat syytteet, kertoi puolestaan päivän Pravda paperiversiossaan. Samalla kommentti kertoi maan havahtuneen myöhään. Tämäkö sitten demokratian tapa puolustautua itse aiheuttamiaan ongelmia epäparlamentaarisin keinoin ratkomaan pyrkiviä kansalaisiaan vastaan? Olen muistavinani, että poliittiset tuomiot - jos tässä nyt ei päinvastaisesta saada kannattajia vakuuttuneeksi - eivät aiemminkaan ole olleet kovin tehokkaita? Enneminkin päin vastoin?  Mutta, maassa maan tavalla?

Ja onhan sitä kaiken maailman muitakin kummallisuuksia tapahtunut ja kommentoitu kansalaisoikeuteni puitteissa:

http://www.talouselama.fi/uutiset/minulla+on+kolme+tutkintoa+ja+saan+toita+vain+vessojen+siivoajana/a2206953

Arkipäivän realismia, empatiaa, besserwisseröintiä vai typeryyttä?

Odotetaan vielä hetki, kyllä nuo kommentit vielä paskana silmille lentävät. Muuttuivat ennenkin. 1920 lukua seurasi 1930-luku ja sitä 1940-luku.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2012/02/lapuanliike-encore.html

http://www.talouselama.fi/uutiset/raju+ehdotus+kuntatyolaisten+5+vuoden+potkusuojasta+4+vuotta+pois/a2206894

On hyvä, jos keskuskauppakamari alkaa vähitellen havaita mihin 5 vuoden irtisanomissuoja johtaa; Kreikan tielle.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt kun se vielä saataisi voimaan ennen kuin kaikkia AAAt katoavat ja IMF ovelle kolkuttelee.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/09/mista-kaikesta-jyvaskyla-aikoo-saastaa.html

Ei todella ole ihme etteivät verorahamme kuntapalveluihin riitä.  Huolimatta hallituksen vuosittaisesta, noin 10 miljardin elvytyksestä. 50 miljardia, Kankkulan kuuluun kaivoon eli kuntarakenteen ylläpitoon on valunut joka lati.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2011/04/protesti-on-esitetty-on-remontin-aika.html

Valitettavasti Keskuskauppakamarilla ei ole asiassa päätösvaltaa ollenkaan, vaikka hallituksessa, eduskunnassa ja etujärjestöissä kauppakamaripojat riekkuvat vaivaksi asti.

http://www.talouselama.fi/Tebatti/palavat+oljylautat+roihuavat+suomen+hyvinvointiyhteiskunnassa/a2204691

Teki melkein mieli vastata: EI KOSKE SUOMEA!  niin järkeenkäypä ja hyvin perusteltu on kirjoittajien ajatus systeemitasoisen tarkastelun välttämättömyydestä maassamme. Samalla se on juuri päin vastaista sille tavalle, jota päättäjämme harrastavat.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2011/06/poliittinen-kriisi-luo-talouskriisin.html

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2011/07/systeemikriisi-ilman-uskottavaa.html

Samalla on syytä onnitella TEtä oivasta otsikosta; puoluepoliittisen järjestelmämme öljylauttan lisäksi meillä todella palavat monet muutkin lautat iloisesti päivästä toiseen; teollisuus, vienti, työeläkejärjestelmä, kansallisomaisuus ja keskeisimpänä kaikesta demokratia. Iloisesti lähinnä siksi, ettei nykyjärjestelmä mahdollista niiden korjaamista. Peräti kaikkiko?

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2011/05/pienia-voittoja-katastrofaalisia.html

Kun järjestelmä ei enää mahdollista sen korjaamista, vain ulkopuolinen voima voi sen tehdä. Kuten Bowman elokuvassa Avaruusseikkailu 2001ssä yrittää.

http://fi.wikipedia.org/wiki/2001:_Avaruusseikkailu_(elokuva)

http://www.talouselama.fi/uutiset/suomen+teollisuus+romahtaa++yksi+suurimmista+pudotuksista/a2206598

Ei koske Suomea, otetaan lisää lainaa.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/09/talous-tyollisyys-vai.html

Hesariin ajokorttisotkua käsitelleen jutun kommenttini, jonka media jätti julkaisematta: 

Pelkän opetuslupa-kohdan muuttaminen on munatonta toimintaa, kun koko ajo-opetusta säätelevä laki on tehty autokoulujen rahastusautomaatiksi. Nyt olisi oiva paikka kansalaisten ja liikenneturvallisuuden vaatimaan kokonaistarkasteluun.

Teoria opitaan itse vaikkapa netissä ja kuulustellaan niinikään vaikkapa netissä. Ajokokeesta tehdään näyttökoe ilman lakiin kirjattuja opetustunteja. Opetus voidaan antaa vaikkapa kenen tahansa ajokortin omaavan, sen riittävän kauan omistaneen ja ajotaitonsa näytön vastaanottajalle osoittaneelle.

Mikään ei estä autokoulun opettajia toimimaan näytön vastaanottajina TAI ajo-opetusta tarjoavina muutoksen jälkeenkin.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/02/lainsaatajan-erityisessa-suojeluksessa.html

Mafian maa, East of Eden

Lapsemme voivat pahoin viimeistään koulussa. Kodit hajoavat. Yhteisöllisyys katoaa. Kuntien keskeisimmät palvelut opetus-, terveys-, sosiaalipalvelut rapautuvat. Yhä suurempi osa nuoristamme syrjäytyy opin ja työn puutteessa. Hyvinvointi on muuttunut liian monille kansalaisille pahoinvoinniksi. Luokkajako on taas todellisuutta ja kasvussa.

Kuitenkin kuvittelimme vielä vuosi sitten olevamme rikkaampia kuin koskaan. Miksi näin on käynyt? Miten tässä näin on käynyt? Tuskinpa kukaan 60-lukulainen ainakaan tällaista lopputulosta on halunnut olla aikaan saamassa? Eivät ainakaan ne, jotka eivät lähteneet mukaan siihen laumaan, joka yhteiskuntaa kommunistiseksi halusi muuttaa. Siis silloisten nuorten valtaosa.

Mistä nykyinen tilanteemme johtuu? Onko syynä jokin alla olevista? Vai ne kaikki?

Tasa-arvo, tasapäisyys ja erilaisuuden pelko?

Konsensuksen ja samanlaisuuden ihanne?

Työn, uran ja rahan itseisarvoisuus?

Tuloerojen tietoinen kasvattaminen?

Kilpailu ja markkinoittemme toimimattomuus?

Yhteiskuntamoraalin loppuminen?

Itsekkyyden kaikkivoipaisuus?

Tällaiset ajatukset heräsivät taas kun tutustuin aamun ainoaan valtakunnalliseen. Ikäkatastrofi on jo ovella kirjoittaa Marjut Lindberg. Pääkirjoitus vaatii Sairaanhoidon ohjeet pitää laatia valtakunnallisesti. Kotimaasta uutisoitiin mm. Keskusta sai tukea (Jarmo) Korhosen johtamalta sairaanhoitopiiriltä, Nuorta miestä kiristettiin ja pahoinpideltiin Salossa ja Lukioitten tulevaisuus huolettaa Jyväskylässä. Osiossa Kaupunki Kimmo Oksanen kirjoittaa Koululaisten vammaiskuljetuksista aiheutui valitusten ryöppy ja Vammaiset ja omaiset ovat paarialuokkaa. Ja Merituuli Saikkonen Rikas muuttaa palvelutaloon, köyhä odottaa kotona. Mielipideosastolla vielä Markus Bundersin kirjoitus Miksi kukaan ei puhu julkisen talouden katastrofista?

Minulla on lempiselitys, lempisyy jonka uskon vaikuttavan koko tuohon oireitten joukkoon. Mutta olen valmis myöntämään, että katselen maailmaa omien puoluepoliittisesti sitoutumattoman 60-lukulaisen porvarin silmin. Väitän, että perussyy on demokratiamme rapautuminen etujärjestötoiminnaksi. Eikä se ole demokratian tarkoitus.

Poliittisen demokratiamme tarkoitus on olla väline yleisten ja yhteisten asioittemme hoitamiselle. Ei olla väline sen paremmin yksittäisen ihmisryhmän, puolueen tai sen äänestäjien etujen ajajana. Ei kilpailla muita ihmisryhmiä, puolueita tai äänestäjien etuja vastaan. Ei huolehtia siitä, että oma porukkaa saa suurimman tai edes suuren osan yhteisistä resursseista. Vaan olla mukana huolehtimassa siitä, että vähäiset resurssimme käytetään kaikkien kansalaisten kannalta mahdollisimman hyvin.

Vielä vähemmän poliittisen demokratiamme tarkoitus on tarjota ammatti ja ura ihmisille, jotka joutuvat toimimaan edustamansa puolueen ryhmäpäätöksien mukaisesti. Joiden eteneminen valitsemallaan uralla perustuu aivan muihin asioihin, kuin heidän kykyihinsä hoitaa meidän kaikkien yleisiä ja yhteisiä asioita. Joiden tulevaisuus on pitkälti ja vuosi vuodelta yhä enemmän sen puolueen hallussa, jota he edustavat.

Lähestymistapaani voi helposti arvioida idealistiseksi, jopa naiiviksi. Vaan sillä ei ole minulle merkitystä. En ole poliitikko. En elä siinä maailmassa. Enkä tule siinä koskaan elämäänkään.

Sen sijaan olen kansalainen, jopa aikuinen (62 v.) kansalainen. Sellainen kansalainen, joka on edellä esitettyä mieltä. Siis sitä, että olemme rapauttaneet poliittisen demokratiamme etujärjestötoiminnaksi, kleptokratiaksi, politbyrokratiaksi, koska olemme antaneet mahdollisuuden sille, että politiikassa ja poliitikoilla ei moraalilla enää ole mitään merkitystä. Eikä harjoitetulla politiikalla ole minkäänlaista vastuuta ratkaisuistaan kansalaisille.

Ja olisi korkea aika, että perustuslaillisessa parlamentaarisessa tasavallassa valta palautettaisi puolueilta kansalaisille.

Miten kansalaiset saavat sen aikaiseksi?

PS.

Olenkohan ainoa näin naiivi?
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2009/06/08/moraalia-politiikkaan-politiikasta-puuttuu-moraali/

-----------

Julkaistu alunpitäen Kauppalehden blogissani http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/10367/mafian-maa-east-of-eden 5.10.2009 samalla otsikolla ja 36 kommentilla höystettynä. 

Ei ole meno neljässä vuodessa muuttunut. Mitä nyt entistä pahemmin umpisolmuun kiristetty.

Vielä meillä on mahdollisuuksia

Pankit pitäisi pilkkoa, samoin muutkin yhteiskunnan keskeiset instituutiot, erityisesti puolueet ja etujärjestöt. Ne ovat tulleet kansalaisten yhteiskunnalta edellyttämän demokratian toteutumisen esteeksi. Ja syykin on selvä; kun aikaa kuluu riittävästi kunkin alkuperäinen toiminta-ajatus hämärtyy ja ne rapautuvat oman toimintansa edun ja toistensa etujen edistäjiksi. Kaikella kun on parasta ennen päivänsä. Ja jokainen edellä mainituista on sen jo aikaa sitten ylittänyt.

Muutoksen on alettava yhteiskunnasta. Kansalaisista, mistäpä muualta? He kun ovat edellä mainituista ainoa, joka valtansa on menettänyt. Kerran neljässä vuodessa tapahtuva vastuuttomien valinta Arkadianmäen napinpainajiksi kun ei juurikaan valtaa ole. Eikä kenelläkään muilla edellä mainituista ole siihen riittävää intressiä.

"Puolueen uudistuminen on saatava liikkeelle - ne ovat valtiollistuneet, välittävät valtion ja virkamiesten tahtoa kansaan eikä päinvastoin kansan tahtoa valtioon päin, kuten pitäisi. Valtiosääntö ei edes tunne puoluelaitosta, vaan valta kuuluu kansalle, ja sitä käyttää eduskunta. Todellista valtaa käyttävät puolue-eliitit, jotka "hämärissä kabinettineuvotteluissa keskenään ja muiden korporaatioiden napamiesten kanssa sopivat, mitä kansanedustuslaitos ja hallitus päättävät". Puoluelaitokselle on luisunut vääränlaista valtaa ja vasemmisto on siinä etujoukko. Sen pitäisi asettua tiennäyttäjäksi uudistuvalle poliittiselle kulttuurille.

Yksilöiden pitäisi tehdä päätöksiä kunnissa, valtiossa ja järjestöissä täysin itsenäisesti, ilman ryhmä- ja puoluekuria. Puolueiden pitäisi käyttää mielipidevaltaa, koota samanmielisiä, mutta ei päätösvaltaa eikä niiden pitäisi asettaa ehdokkaita vaaleihin. Se kuuluisi valitsijayhdistyksille. Työväenliikkeessä on paljon autoritääristä, jolle ei ole enää sijaa nyky-yhteiskunnassa  - se on demokratian kehittämisen este. Kansalaisten muodostama yhteiskunta ei ole jakautunut voimattomaan kansaan ja valtioeliittiin, jotka suhtautuvat toisiinsa epäluulolla ja pelolla."

Nuo kaksi kappaletta ovat havaintoja todellisuudesta, joista itsekin olen viimeiset 6 vuotta toistuvasti blogeillani kirjoitellut. Ne ovat suoria lainauksia uudesta Martti Ahtisaarta kuvaavasta Matkalla–kirjasta. Lainauksia saamastaan kirjeestä, jonka Ahtisaari jossain puolueen tilaisuudessa esitteli. Ystäväni toimitti ne minulle juuri äsken sähköpostilla, vielä varmentaen Skypellä, että olen ne nähnyt.  Olen kiitollinen.

En ole demari, en ole koskaan ollut. Mutta olen ilahtunut jonkun siellä, jo Ahtisaarta 1990-luvun alussa presidentiksi valittaessa, omanneen samat käsitykset demokraattisen yhteiskunnan keskeisimmästä vaarasta. Muutama kommentti niistä.

Kaksi punamullan keskeisintä suurta puoluetta ovat kuvauksen keskipisteenä, vaikkei kepuleista mitään mainita. Saattaa hyvin olla, että vasemmisto on ollut tuon toimintatavan etujoukko, mutta vähintäänkin hyvänä peesaajana ovat olleet kepulit. Toisen maailmansodan jälkeisen punamullan taloudellinen ja erityisesti henkinen hinta on ollut Suomelle valtava.

Kummatkin ovat saaneet viimeistään viime vaaleissa havaita, että sillä tiellä pää tulee jossain vaiheessa vetävän käteen. Kauan se kesti. Siis äänestäjien herääminen. Viime vaaleissa äänestäjät vetivät kuitenkin kannatuksensa kummaltakin, ja vanhaan menoon pettyneenä suuri osa antoi sen populistin valitsijaryhmälle.

Itsevaltaisella, kansan arvoista piittaamattomilla toimillaan ne itse – siis näiden puolueiden eliitti – on syypää tappioonsa ja siihen, että kansakunnan mielialat ovat siirtyneet entistäkin suvaitsemattomampaan suuntaan. Ja aikojen valitettavasti edelleen huonontuessa, siirtyvät edelleen samaan ahdistavaan suuntaan.

PS.

Liitän tähän linkin yhdestä samaa kehitystä kuvaavista artikkeleistani. Yhden monista. http://eaglesflysingly.blogspot.com/2008/05/demokratiasta-kannattaa-maksaa.html ja luonnollisesti tämän artikkelin alkuperäisen version noin vuoden takaa, hiukan vain täydennettynä.