lauantai 29. marraskuuta 2008

Rikos ja rangaistus

Vuonna 1866 julkaistu romaani on kyllä Fjodor Dostojevskin tunnetuin teos. Mutta tällä kertaakaan en ole ajatellut ryhtyä sen paremmin kirjallisuuden esittäjäksi kuin kriitikoksikaan.

Sen sijaan kollegani helanes pani minut ajattelemaan rikoksen ja rangaistuksen suhdetta kommentissaan hyvin spesifiikin asian osalta.

Onko tapahtunut rikos jos laki kieltää kansalaiselta määrätynlaisen toiminnan ja kiellon rikkomisesta on määrätty sakkoja tai x vuotta vankeutta? Esimerkki: Henkilö murtautuu liiketiloihin ja suorittaa törkeän varkauden. Varastat auton ja ajat käniipäissäsi jalankulkijan yli, joka kuolee. Eikä sinulla ole edes ajokorttia. Helppo nakki. On tapahtunut lain rikkominen.

Onko tapahtunut rikos jos laki edellyttää kansalaiselta määrättyä toimintaa ja lain rikkomisesta on määrätty sakkoja tai x vuotta vankeutta? Esimerkki: Yritys jättää kirjanpitonsa pitämättä, ei maksa ennakonpidätyksiä, ei suorita alv-maksuja, jättää hankintansa maksamatta jne. Helppo nakki. On tapahtunut lain rikkominen.

Onko tapahtunut rikos jos laki edellyttää kansalaiselta määrättyä toimintaa, mutta lain rikkomista ei ole sanktioitu? Esimerkki: Kansanedustaja ei ilmoita yksityiseltä yritykseltä tai yhteisöltä saamaansa vaalirahalahjoitusta oikeusministeriön pitämään julkiseen rekisteriin. Helppo nakki. On tapahtunut lain rikkominen.

Lain rikkominen on oma asiansa ja siitä seuraava rangaistus omansa. Se vaihtelee monenkin erilaisen tekijän summana. Ja siitä päättää oikeus tarkemmin määritellyillä tavoilla. Mutta ennen kuin oikeus voi tehdä päätöksen rangaistuksesta sen pitää varmistua siitä, että lakia on rikottu, että on tehty rikos. Ensin siis todennetaan rikos vasta sen jälkeen määrätään rangaistus.

Vai ajattelenko asiaa jotenkin väärin tai virheellisesti?

torstai 27. marraskuuta 2008

Vihreää mönjää tuutin täydeltä

Missä ihmeessä möhnässä vihreitten Tarja Crohnberg kulkee? Mitä hän teki 1990-luvun alussa? Mitä hän todellakaan tietää työvoimatoimiston toimihenkilöiden arjesta?

Eivät he edistä yrittäjyytä, edistä kouluttautumista eivätkä kehitystä. He ottavat vastaan työttömiä, kertovat mille luukulle heidän on seuraavaksi mentävä. Mutta jos heiltä jotain kysyy, varovat visusti mitään sanomasta, koska sanoessaan he voisivat syyllistyä virheeseen. Ja se tietäisi pätkätyön loppua.

Seuraan parhaillaan, tosin vain paikka paikoin, TV-ykköseltä tulevaa A-talkkia.

PS.

Toivottavasti hallitus edes älyäisi, että edessä olevan taantuman / laman työttömiä työllistettäisi ainoastaan yksityisille sektorille. Suurin markkinahäirikkö viime laman aikana oli julkinen sektori; sekä valtio että kunnat. Tekevätpä työttömät edes jotain hyödyllistä. Haittavaikutuksia kannattaa toki minimoida.

Vihreitä arvoja

Köyhtyvien Maakuntien Suomi nousee kuin fenix – lintu. Ajankohtaisohjelma 45 minuutin mukaan Nova-group on kuulemma maksanut osan Ilkka Kanervan 60 – vuotisjuhlista. Samoihin aikoihin noin 40 kansanedustajaa lähinnä Kepusta ja Kokkareista jäi kiinni lahjoman vastaanottamisesta. (Kyllä. Jättäessään vaalirahoituksen ilmoittamatta ja yrittäessään sitä osittain kaikin keinoin pimittää, kyseessä oli lahjus.) Seuraukset näille 40? Seurauksia ei ollut.

Ellei ao. henkilöt ja heidän puolueensa kanna asiaan kuuluvaa vastuuta itse säätämänsä lain rikkomisesta, ne rapauttavat kansalaisten moraalin ja uskon demokratiamme toimivuuteen.

Olen tähän asti uskonut, että vihreät eivät vielä ole ryvettyneet varsinaiseksi puolueeksi. Olen mitä suurimmalla todennäköisyydessä ollut väärässä jo jonkin aikaa? Kun katsoo mihin kaikkeen he hallituksessa suostuvat ja mitä he sietävät johtaa ajattelemaan, että heistäkin on kasvanut puolue.

Sillä täytyyhän heillä olla edes jotain ”aatteellista hyötyä” olemisestaan hallituksessa? Eihän pelkästään Crohnbergin ja Braxin palkka (sekä niitä seuraavat avustaja yms. nimitykset) voi selittää heidän toimettomuuttaan? Hehän ovat hiljaisina sivusta seuranneet Kepun irtiottoja Merentutkimuslaitoksen tuhoamisessa, Ympäristöministeriön haltuun ottamisen, Kollajan ja Vuotoksen allashankkeiden edistämisen, Ellun kehittämisen, MaVin siirtäminen Seinäjoelle, Lääkelaitoksen siirtohankkeet Kuopioon, Pallaksen kaavamuutoshankkeet jne. jne. osalta. Kaikki toimia, jossa tuhotaan vanhaa osaamista aluepolitiikan verukkeella.

Kepu on ottanut suvereenisti haltuunsa kaikki substanssiministeriöt, minkä seurauksena ympäristönäkökulman huomioon ottaminen päättyy. Aivan samalla tavalla kuin käytännössä muun yhteiskunnan kyky enää ottaa edes kantaa maatalouteen. Saman aikaan romutetaan vauhdilla vanhoja demareitten pesäpaikkoja, työvoimahallinto, opetusministeriö, liikenneministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö.

Vai olisiko sittenkin vain niin, että sekä Crohnberg että Brax ovat sisäistäneet Soininvaaran madonluvut Vihreiden erottua ydinvoiman vuoksi Lipposen hallituksesta niin perusteellisesti, että he eivät enää uskalla tehdä mitään? Eivät edes pitää kiinni omista arvoistaan?

Yhä suurempi syy äänestää seuraavissakin vaaleissa Kirkkovenettä.

Vihreitä arvoja




Köyhtyvien Maakuntien Suomi nousee kuin fenix – lintu. Ajankohtaisohjelma 45 minuutin mukaan Nova-group on kuulemma maksanut osan Ilkka Kanervan 60 – vuotisjuhlista. Samoihin aikoihin noin 40 kansanedustajaa lähinnä Kepusta ja Kokkareista jäi kiinni lahjoman vastaanottamisesta. (Kyllä. Jättäessään vaalirahoituksen ilmoittamatta ja yrittäessään sitä osittain kaikin keinoin pimittää, kyseessä oli lahjus.) Seuraukset näille 40? Seurauksia ei ollut.

Ellei ao. henkilöt ja heidän puolueensa kanna asiaan kuuluvaa vastuuta itse säätämänsä lain rikkomisesta, ne rapauttavat kansalaisten moraalin ja uskon demokratiamme toimivuuteen.

Olen tähän asti uskonut, että vihreät eivät vielä ole ryvettyneet varsinaiseksi puolueeksi. Olen mitä suurimmalla todennäköisyydessä ollut väärässä jo jonkin aikaa? Kun katsoo mihin kaikkeen he hallituksessa suostuvat ja mitä he sietävät johtaa ajattelemaan, että heistäkin on kasvanut puolue.

Sillä täytyyhän heillä olla edes jotain ”aatteellista hyötyä” olemisestaan hallituksessa? Eihän pelkästään Crohnbergin ja Braxin palkka (sekä niitä seuraavat avustaja yms. nimitykset) voi selittää heidän toimettomuuttaan? Hehän ovat hiljaisina sivusta seuranneet Kepun irtiottoja Merentutkimuslaitoksen tuhoamisessa, Ympäristöministeriön haltuun ottamisen, Kollajan ja Vuotoksen allashankkeiden edistämisen, Ellun kehittämisen, MaVin siirtäminen Seinäjoelle, Lääkelaitoksen siirtohankkeet Kuopioon, Pallaksen kaavamuutoshankkeet jne. jne. osalta. Kaikki toimia, jossa tuhotaan vanhaa osaamista aluepolitiikan verukkeella.

Kepu on ottanut suvereenisti haltuunsa kaikki substanssiministeriöt, minkä seurauksena ympäristönäkökulman huomioon ottaminen päättyy. Aivan samalla tavalla kuin käytännössä muun yhteiskunnan kyky enää ottaa edes kantaa maatalouteen. Saman aikaan romutetaan vauhdilla vanhoja demareitten pesäpaikkoja, työvoimahallinto, opetusministeriö, liikenneministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö.

Vai olisiko sittenkin vain niin, että sekä Crohnberg että Brax ovat sisäistäneet Soininvaaran madonluvut Vihreiden erottua ydinvoiman vuoksi Lipposen hallituksesta niin perusteellisesti, että he eivät enää uskalla tehdä mitään? Eivät edes pitää kiinni omista arvoistaan?

Yhä suurempi syy äänestää seuraavissakin vaaleissa Kirkkovenettä.



sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Virkamiehen sydämensivistys

Minkä Jumala yhdisti älköön ihminen erottako.

En tiedä mistä tämä tuli mieleen kun juuri luin ”Helsinki sijoitti 63 vuotta naimisissa olleen pariskunnan eri vanhainkoteihin” otsikoitua uutista HS.fistä.

”Avioparin tiet erkanivat kolmisen vuotta sitten, kun Irja Jokilehto sairastui dementiaan. Pariskunnan yöt menivät levottomiksi, kun Irja alkoi heräillä. Otto istui yöt keinutuolissa ja vahti vaimoaan.

Kerran Irja sitten vietiin Laakson sairaalaan, josta hän ei enää palannut kotiin. Hänet siirrettiin Kustaankartanon vanhainkotiin.”

Minulle, täysin sivulliselle tuli todella paha olla. Vain silmättömän, aivottoman ja sydämmettömän byrokratian virkamies voi käyttäytyä tällä tavalla. Sivistyksestä, toisen ihmisen kunnioittamisesta ei voi olla edes puhetta. Härskistä Pikku-Hitleröinnistä, oman vallan käyttämisestä pilaamaan tarkoituksellisesti toisen ihmisen elämä, siitä sensijaan todennäköisesti on kyse.

Hyi helvetti, mikä roskasakki.

Mistä ihmeestä tällaisia kasvaa? Kuka niille maksaa palkkaa? Miten ne saadaan poistettua? Miten ne saadaan vastaamaan "rikoksestaan ihmisyyttä vastaan"?

perjantai 21. marraskuuta 2008

Rötösherrat kiikkiin sanoisi nyt V. Vennamo

Eduskunnassa nyt käsiteltävänä olevassa pohjavesihankkeessa fokusoituu Kepun rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Oma etu. Ja näin 100 vuotisen Mika Waltarin kirjoittamaa lainatakseni: "Näin on aina ollut ja näin on aina oleva."

Kepulainen Klaus Pentti hakee valtion 300.000 euron rahoitusta hankkeelle, jonka keskeisenä tavoitteena on ”selvittää voidaanko pohjavesialueita määritellä uudelleen, jotta pohjavesialueilla sijaitsevat marjatilat voisivat käyttää sellaisia torjunta-aineita, jotka eivät ole nyt ole sallittuja pohjavesialueilla.” (HS 21.10.08) Pentin aiemmin omistama, ja nyt hänen poikansa omistama marjatila on kyseisellä alueella. Muualta kävi muistaakseni ilmi, että tällaisia tiloja maassa on ehkä toisella kymmenellä oleva lukumäärä.

Siis 300.000 euroa. Sillä selvitetään voidaanko pohjavesialueita määritellä uudelleen. Mahdollinen hyöty muutamille marjatiloille. Ahneudella vaan ei ole rajaa! Varmaan on projektipäällikkökin jo tiedossa?

Samasta aihepiiristä kirjoitin mm 14.5.2008 11.38 otsikolla Jos olisin vihreä tai liperit kaulassa:

olisin todella huolestunut yhden hallituskumppanini toiminnasta. Enkä tarkoita RKPtä. Sen lisäksi, että alla olevan uskomattoman kotiinpäinveto-listan yhteisenä nimittäjänä on KEPU, on toisena, yhtä ehkä lukuunottamatta YMPÄRISTÖ. Jälleen kerran käy kiistatta ilmi mille KEPU antaa ympäristöasioissa arvoa - omalle edulle. Nyt halutaan saada koko ympäristön arvoketju omiin käsiin. Ja rakentaa uusi maatalouden tukiautomaatti menetetyn kansallisen maataloustuen tilalle. Ja mikä voisikaan olla parempi kuin saada kasvavat ympäristö-rahavirrat hanskaan, nyt kun MMM:n rooli siltä osin on ajanut kiville. Jos näin pääsee tapahtumaan, voimme vain todeta kuinka sinisilmäisiä ja lyhytnäköisiä me muut olemme.

Ympäristöministeri lupailee Pallaksen luonnonsuojelualueelle lisärakennusoikeutta uudelle hotellille.

Suomen Merentutkimuslaitos pilkotaan kahteen eri ministeriöön.

Maatalousministeri ehdottaa ruoan verotukseen kaksihintajärjestelmää.

Kauppa- ja teollisuusministeri herättää henkiin ruokohelpit ja Vuotos-Kollajan Ilmaston muutostalkoiden kannustamana.

Ympäristöministeri haluaa kunnon kepulaisen kansliapäälliköksi.

Maatilahallitus siirtyy Maatalousviraston nimellä Seinäjoelle. Ketään ei irtisanota, harva lähtee mukaan lisäkorvauksetta.

Vihreä pääministeri tukee uutta IdeaParkkia Vihtiin.

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja ilmoittaa tietoisesti rikkovansa lakia.

Mihinköhän me sitten, noin 30 vuoden kuluttua, liittyisimme? EU-jäsenyydellä saimme maatalouden tukemisen edes jonkinlaisiin järjellisiin mittoihin. Mutta ellei mitään tehdä kansallisen pussin pohja repeää taas. Vielä ehdittäisi, kohta ei.

Vai muka salaliittoteoria? Avaa silmäsi.

Tässä väliaikana valtion kassalla on jo ehditty käydä. Transtech ainakin sai vaunutilauksen vastoin VR:n toimivan johdon tahtoa. Sekä hallituksen puheenjohtaja että toimitusjohtaja erosivat. Asian lienee esitellyt liikenneministeri Anu Vehviläinen (Kepu).

Kannattaisi miettiä uudemman kerran kuinka hyvä oli hallitusratkaisu, joka jätti kaikki keskeiset substanssiministeriöt kepuleille.

Siltarumpupolitiikka, oman äänestäjäkunnan edun ensiarvoisuus ohi valtakunnan edun, ovat taas kasvaneet uuteen kukoistukseen. Ilmeisesti lehmänkauppojen jälkeen yksittäinen puolue saa tehdä ihan mitä se haluaa. Kepulit nyt jälleen. Päähallituspuolue upottaa kohta sekä kokkarien että viherpiipertäjienkin uskottavuuden.

PS.

Miten hyvin maatalouden ympäristötukeen pannut miljardit ovat tukeneet ympäristöä? Siis tähän mennessä?

PPS.

Kyllä niitä rahareikiä on ihan tarpeeksi tiedossa seuraavan parin kolmen vuoden aikana. Tuskin niistä selvitään edes yhtä hyvin kuin edelliskerralla. Sen hintalappu oli kuulemma 60 miljardia euroa.

PPPS.

Niin ja tottakai myös Lääkelaitos on muuton kourissa.  Esittelijänä ministeri Hyssälä (KePu).

torstai 20. marraskuuta 2008

Deja vu


Osakekurssien kehityksen suunta, tuotannollisten investointien puute Suomeen, työllisyyden uhkakuvat, valtion kehityspanosten suuntaaminen osaamis-intensiivien yritysten tukemiseen, tulevat toivottoman huonot ajat tulivat kaikki mieleeni, kun juuri vilkaisin Kauppalehden yritysuutisia.

Vuoden hautomoyritys -kilpailun finaaliin on kelpuutettu tänä vuonna yhdeksän yritystä, kertoi KL tänään. Kilpailussa palkitaan teknologiahautomoissa kasvaneita yrityksiä. Yleisiä valintakriteereitä ovat innovatiivisuus, kilpailuedut, kasvumahdollisuudet, markkinapotentiaali ja yrityksen kehittyminen hautomoaikana.

Ja samalla palautuivat mieleeni muistot noin 10 vuoden takaa. Silloinkin asiantuntijat taivastelivat siitä, mihin rajalliset kehityspanoksemme satsaisimme. Kirjoitinkin siitä. Ja se muistaakseni julkaistiinkin tämän saman lehden painetuilla sivuilla. Otsikoin sen:

Tiedämmekö mistä puhumme?


Kolme kertaa pienempi - mitä sillä tarkoitetaan?

Tämä minua vuosia häirinnyt ilmaisu tuli mieleen päivänä muutamana Helsingin Yliopiston Pienessä Juhlasalissa. Arvovaltainen joukko oli kokoontunut kuulemaan viisaita ajatuksia osaamispohjaisen yrittäjyyden kehittämisen problematiikasta. Yhtenä alustuksena oli tutkimus, jossa oli selvitetty tuotteitaan ulkomaille vievän tuotannollisen Hitech yrityksen todellista työllistämisvaikutusta.

Todellisella työllistämisvaikutuksella tarkoitan yrityksen työllistävää kokonaisvaikutusta kun mukaan otetaan myös yrityksen toiminnan kertautuvat vaikutukset kotimaan työllistäjänä. Esimerkiksi niiden henkilöiden lisäksi joille palkka maksetaan yrityksen kassasta yritys työllistää myös alihankkijoita, toimittajia, suunnittelijoita jne. joiden tuotteista ja palveluista se maksaa ja siten työllistää. Kun yritys ja sen palkolliset maksavat veroja he maksavat mm. valtion ja kuntien virkamiesten palkat, osan työttömien työttömyyskorvauksista jne. Kun yrityksen henkilökunta käyttää palkkaansa ja maksaa esimerkiksi lasten päivähoitomaksuja, omaa ruokalaskuaan, palveluistaan parturille tai taxille voidaan hyvin väittää, että näittenkin yrittäjien työllistäjänä on osiltaan tämä vientituloja ulkomailta hankkiva Hitech- yritys. Eikö vain?

Tänä päivänä yhteiskunnan päätöksentekijäin ykkösprioriteetti on taata, että julkisten panostusten työllistävä eli uusia työpaikkoja luova vaikutus olisi mahdollisimman iso ja tuottaisi mahdollisimman nopeasti. Siksi päätöksentekijöitten on välttämätöntä tarkasti tietää mille toimialoille rajalliset kansalliset kehittämisrahamme kannattaisi suunnata. Päätöksentekijät joutuvat päättämään asiantuntijoitten suositusten perusteella. Mutta tietävätkö asiantuntijat edes mistä he kulloinkin puhuvat?

Tilaisuudessa käytetty esimerkki oli seuraavanlainen: Vientiä harjoittava, suhteellisen nuori Hitech-yritys, jonka liikevaihto on 7,5 mmk maksaa palkan 13 henkilölle. Lisäksi sen kertautuva työllistävä vaikutus oli laskettu 21 henkilöksi. Yhteensä tämän Hitech-yrityksen työstä elää Suomessa 34 henkeä. Yrityksen kertautuva työllistämisaste on 1,6 eli laskutoimitus 21 / 13 = 1,6. Jokainen palkkalistoilla oleva elättää itsensä lisäksi 1,6 muuta. (Ymmärrän toki, että tämä kokonaistyöllistävyys on laskennallinen, suuntaa antava ja kuvaa suuruusluokkaa ennemmin kuin täsmällisen tarkkaa suurretta. Samoin sen, että kotimarkkinayritykselläkin on työllistävä vaikutuksensa. Mutta kansallinen ”lisäarvo” tulee viennistä.) Mutta suunta on oikea ja määrä on vaikuttava. Ajatuksissamme aplodeerasimme kaikki.

Suomalaisten vientiä harjoittavien yritysten palveluksessa oli vuonna 1996 yhteensä 200.000 henkilöä. Suomen väestö oli 5.100.000 henkeä. Edellä esitetyllä logiikalla nämä 200.000 elättävät itsensä lisäksi noin 4.900.000 muuta suomalaista. Laskutoimitus 4.900.000 / 200.000 antaa lopputulokseksi 24,5. Itse tulkitsen tätä lukua siten, että tilaisuudessa esitetyllä logiikalla vientiyritys Oy Suomi Ab:n kertautuva työllistämisaste on 24,5. Eli jokainen vientiyrityksen palveluksessa oleva työllistää tai elättää itsensä lisäksi 24,5 muuta suomalaista. Jos tämä ajatuskulku on oikea, ei esimerkkinä käytetty Hitech-yritys ainakaan puolla sitä, että tuotannollinen Hitech-toiminta olisi sektori johon investoidut yhteiskunnan rahat luovat mahdollisimman monia uusia työpaikkoja mahdollisimman nopeasti. Ilmeisesti kannattaisi satsata mihin muuhun vientitoimintaan tahansa, koska keskimääräisesti ottaen kaikkien muiden tuotannollisten vientialojen työllistämisaste ylittää 24,5.

Vuosien mittaan olen, arvostettujen asiantuntijoiden suusta, kuullut Hitech-yritysten kertautuvia työllistämislukuja 15 ja nyt 1,6 välillä. Osa heistä oli mukana tilaisuudessa, hiljaa kuten kuvaan kuuluu. Haarukka on melkoinen ja päätöksentekijän kannalta toivoton. Peruskysymys - onko tuotannollinen Hitech-vientiyritys hyvä vai tosi huono valtion tukien kohde jäi vastausta vaille. Tällä haarukalla asiantuntijoiden kuulemisen asemasta parempi päätöksenteon perusta on heittää kruunaa tai klaavaa.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole ottaa kantaa Hitech-yritysten tukemisen mielekkyyteen nykytilanteessa, nykymittakaavassa. Itse en sen autuaaksitekevään tarkoituksenmukaisuuteen usko, mutta siitä vaan, kyllä turhempaankin varmasti voi investoida. Tämä tilaisuus, asia ja esimerkki vain osuivat kohdalle. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on herättää keskustelua siitä, tietääkö vai luuleeko asiantuntija ja päätöksentekijä. Vai enkö minä vain ymmärtänyt oikein?

Muuten. Kolme kertaa pienempi - onko se kolmasosa?

Tässä siis muistoja vuosien takaa. Todennäköisesti tulemme haaskaamaan seuraavankin elvytyskierroksen kehittämisrahat.

Kuinka syvälle pörssi voi vajota?

Jo nyt olemme tilanteessa, jossa osakkeisiin sidotusta varallisuudesta on maximiin (kevät 2000) verrattuna tippunut yli kaksi kolmasosaa, ja edelliseen maximiin (vuodenloppu 2007) verrattuna yli puolet. Ja taas on laskupäivä edessä, Wall Street päättyi roimaan laskuun eilen, sitä seurasivat Aasian pörssit tänään. Kohta alitetaan sitten 5000 raja. Ehkä jo tänään? So what?

Lähes parikymmentä vuotta on meilläkin keskitytty luomaan rahaa tyhjästä. Kasvaneista odotusarvoista. Tähän aikaan sisältyy yksi iso lama, kaksi voimakasta kasvupiikkiä ja yksi vahva taantuma. Tällä nykyisellä tilanteella ei vielä ole nimeä. Kukaan kun ei oikein vieläkään osaa sanoa, mitä kaikkea tästä vielä seuraa. Mutta se on varmaa, että ei mitään kivaa kenellekään.

Meillä ns. poliittiset päättäjät ovat ensin vakuutelleet, että eihän tilanteella vaikutuksia Suomelle ole. Viimeisten muutaman viikon aikana on realismi vähitellen lisääntynyt. Vaikka kuinka tiedämme, että yritystemme taseet ovat paremmassa kunnossa kuin ennen, tiedämme myös sen, että niitä yrityksiä me omistamme paljon vähemmän kuin pari kymmentä vuotta sitten. Niiden toiminnasta päättävät nyt muut. Muualla.

Ilmeisesti suurin osa valtion osakkeittensa myyntivoitoista saama tulo on hassattu? Tai sillä on kasvatettu kuplaa, joka nyt myös meiltä puhkeaa? Kuinka suuressa määrin sitä on investoitu muuhun kuin koulutuksen kehittämiseen?

Työllisyyden osalta tilanne vasta näyttää pahenevan. Se ei vielä realisesti ole paha. Mutta muistutan jälleen kerran, että Suomi ei elä pelkällä matkailulla ja päivittäistavarakaupalla. Emmekä edes tiedolla ja osaamisella. Emmekä ainakaan tähän mennessä ole maailmalla tulleet kuuluisaksi osaamisemme markkinoijinakaan. Ja markkinoiden puutteessa osaajien markkinoinnista tulee aivovientiä.

Suomi nimittäin elää työllä ja tekemisellä.

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Taivaan merkkejä?

Kasteri kysyy, ihmetellemmekö minne kaikki asialliset kirjoittajat ovat kadonneet? Hän lähti Piksuun, missä aika moni aiemmin tällä sivulla ollut, on jo nyt. Tärkeämpää kuin kysyä minne, voisi olla kysyä miksi? Ja mitä siitä vastauksesta omalta osalta sitten seuraa.

Tuon kysymyksen voi tietysti esittää sekä jokainen blogia kirjoittava että jokainen media, myös Kauppalehti. Ja kumpienkin se kannattaa myös tehdä. Meidän, jotka täällä vielä blogailemme tuskin kannattaa paosta sinänsä huolta kantaa. En oikein jaksa uskoa, että valinnan perusteena olisi, että seura ei kelpaisi? Ainoa huoli tulee luonnollisesti meidän kannaltamme siitä, mitä Kauppalehti päättää tehdä. Ja se varmaan riippuu aika paljon sen omista tulevaisuudennäkymistä ja -suunnitelmista? Ja siihen me tuskin voimme kauheasti vaikuttaa. Eihän noin vuoteen kukaan ole juurikaan vaivautunut.

Kun vajaat kaksi vuotta sitten aloin silloisissa "Presson blogit" osiosa kirjoittaa se tapahtui, koska arvioin sen olevan ominaisuuksiltaan:

respektaabeli väline

helppo aloittaminen

riittävästi ”osallistujia”/lukijoita

mahdollisesti kvalifioitunut lukijakunta

toimituksellinen vastuu poistaa häiriköt

saa kirjoittaa nimimerkin suojissa

Nämä kaikki pätevät edelleen.  Viimeisestä sain osoituksen, mielestäni itselleni sopivamman kilpailijan sivustolla evakossa käydessäni. Meissä kirjoittajissa saattaa olla mukana, sinänsä harmittomia kansalaisia, jotka kuitenkin katsovat nimimerkin käyttämisen itselleen ainoaksi sopivaksi muodoksi. Syystä tai toisesta.
Mitä erityistä hyötyä tai haittaa "leimautumisesta" Kauppalehteen on?
Nuo edellämainitut hyödyt pätevät edelleen. Ja olemme luonnollisesti Kauppalehden / AlmaMedian armoilla. Tosin aivan samalla tavalla, kuin olemme kaikkien muidenkin maksutonta blogialustaa tarjoavien armoilla.

Ja kun aikoinaan listasin kehittämisen kohteita, eivät ne ole näiden parin vuoden aikana minnekään hävinneet.

Liian vähän aktiivisia osallistujia, kriittistä massaa ei ole vielä saavutettu.

Liian vähän mielipiteitten vaihtoa, keskustelua ja kehittämistä.

Ja väittäisinpä, että tuo viimeinen on jossain määrin se syy miksi moni on lähtenyt. Onko lähteminen ja siirtyminen muualle sitten omiaan tuota korjaamaan on ihan oma juttunsa. Lähtiöiden kannalta, toivottavasti.

Eli jos elää media varsinaisessa myllerryksessä niin, samanlaisessa taitaa elää myös blogien cyberavaruus? Ja kehitys kehittyy, jatkossakin.

PS.

Kasterin ehdotuksesta huolimatta, en katso olevani asiaton kirjoittaja jäädessäni. Huomattavasti suurempana tappiona pitäisin sinuna sitä, jos et ole saanut edes väärennetyä kutsua Itsenäisyyspäivänjuhlille.

tiistai 18. marraskuuta 2008

Itseään toteuttava ennuste?

”Yli 60 prosenttia kuntapäättäjistä haluaa, että kunnan palveluja siirretään yksityisille palveluntarjoajille seuraavien viiden vuoden aikana, ilmenee Medivire Hoiva Oy:n tiistaina julkistamasta hoivabarometristä. Tällä hetkellä noin puolet kunnista on ulkoistanut palvelujaan.” kertoi Kauppalehti tänään, näin taantumaan rymisten mentäessä.

Kannatan itse mahdollisimman laajamittaista palveluiden ulkoistamista. Mutta sen tuloksellinen ja asiakkaiden kannalta laadukas toteuttaminen edellyttää kunnilta taitoja, joita niiden tällä hetkellä työllistämällä henkilöstöllä ei riittävästi ole. Ei missään tapauksessa ainakaan pienissä kunnissa. Pitäisi osata ostaa palveluita ja valvoa ostamansa palvelun laatua siten, että tietää jatkuvasti saavansa sen mitä on ostanut.

Lisäksi pitäisi olla toimivat markkinat. Useita tarjoajia ja useita ostajia, koska markkinoiden toimivuus edellyttää toimivaa kilpailua. Ja niillä markkinoilla pitäisi olla mieluusti yhteisesti sovitut pelisäännöt. Sillä palvelun loppukäyttäjän tyytyväisyyttä ei lisää se, että julkisesta monopolista siirtyy yksityisen monopolin harteille. Eikä harvainvalta, tarjonnan oligarkkia yleensä saa aikaan muuta kuin tehokkaasti piilotetun kartellin.

Ennen kuin kuntapäättäjät asiassa päätöksiä tekevät heidän pitäisi myös muistaa, että he eivät ulkoistamalla voi laistaa vastuistaan ja kuvitella esimerkiksi siirtävänsä vastuun sille yritykselle, jolta palvelun tilaavat. Vastuu vanhustenhoidon lakimääräisestä toteuttamisesta kunnan alueella jää kunnalle myös silloin kuin palvelu ulkoistetaan. Ja tuntien suomalaisten vastuun läheisistään ja heidän saamastaan hoidosta kannatta varautua myös valitusten ruuhkaan.

Ja sitten vielä se säädöspuoli. Nykyisin se sidotaan resursseihin, koulutuksiin, henkilömääriin, yleensäkin helposti mitattaviin suureisiin. Se takaa nykyisen kulutason jatkumisen, tai ulkoistustapauksessa mahdollisuuden pienen edun saamiseen kunnalle, mutta ei välttämättä läheskään saatavissa olevaa tulosta, laadusta puhumattakaan. Joten lainsäädännönkin osalta alkaisi olla ehkä tarve edetä. Ja se taas ei ole kunnan hallussa ollenkaan.

Eihän Medivire Hoiva Oy liene potentiaalinen tarjoaja? Eihän?

Puutulleista pelien politiikkaan

Eurootikon ansiokkaasta artikkelista Puutulleihin tervetullut lykkäys on sukeutunut keskustelu mahdollisuudesta soveltaa pelin politiikkaa turvallisuuspolitiikkaamme. Pannaan vaa´an toiseen kuppiin puutullit ja toiseen Nato-jäsenyys. Ja aletaan käydä asiasta shemeikan kanssa kauppaa. Saattaa olla, että lähinnä ikäni vuoksi, en moiselle enää oikein lämpiä.

Veikko Vennamo vainaa muistaakseni kauan, kauan sitten arvosteli ns. vanhoja puolueita ”pelin politiikasta”. Vaikka en Vennamoa poliitikkona mitenkään arvostanutkaan hänellä oli populistin sanallista lahjakkuutta. On nimittäin alueita, joilla ei pidä lähteä pelaamaan. Kansakunnan turvallisuus on niistä yksi.

Kuulostaa varmasti äärimmäisen idealistiselta, ehkä jopa naivilta ehdottaa, että 5,3 miljoonaisen kansan, jolla on yhteinen 1300 kilometrinen raja valtion kanssa, jossa nykyisinkin asuu 143 miljoonaa ja joka lisäksi lienee raaka-aineiltaan maailman rikkain, ei kannata lähteä osallistumaan jälkimmäisen kanssa peleihin turvallisuudestaan ja itsenäisyydestään? Mutta sitä minä perään kuulutan. Pelaaminen on tässä tapauksessa varmin tapa hävitä.

Opportunistinen pelaaminen ei ole vastaus turvallisuustarpeittemme tyydyttämiseen. Ja edelleen klisheillä; vastaus on luottamus. Meidän on, Paasikiven sanoin osoitettava edelleen, ja tulevaisuudessakin kaikissa tilanteissa, ymmärtävämme Venäjän legitiimit turvallisuusintressit alueemme osalta. Ne ovat, että meidän alueemme kautta kukaan eikä mikään Venäjää, eikä erityisesti Pietaria uhkaa. Aktiivisen omaehtoisen turvallisuuspolitiikan lisäksi, tämä edellyttää meiltä uskottavan, itsenäisen, oman alueemme puolustuksen ylläpitämistä.

Kekkosen aikana meillä oli mielestäni aktiivisen suomettunut turvallisuuspoliitiikka. Ja siihen oli käsitykseni mukaan syynä Kekkosen usko siihen, että emme voisi maallemme uskottavaa puolustusta saada aikaan. Kun hänen presidenttikautensa vuonna 1956 alkoi  puolustuksemme ei varmasti ollut uskottava. Ei mihinkään suuntaan. Tähän saattoi osittain pohjautua hänen haluttomuutensa edes yrittää rakentaa uskottavaa puolustusta. Ei vaikka silloinen NL olisi mieluusti ollut sellaista rahoittamassa. Ehkä UKK katsoi, että konfliktitilanteessa NL tulee ja miehittää maan joka tapauksessa? Tai ehkäpä länsisuuntautumisen uskottavuuden säilyttäminen länteen päin sitä edellytti?

Nyt tilanne on toinen. Me pystymme, halutessamme sellaisen rakentamaan ja sen myös ylläpitämään. Sen kun ei tarvitse olla laadultaan tasolla, joka kestää suurvallan tai suurvaltaliittoutuman keskitetyn hyökkäyksen tästä ikuisuuteen. Riittää, että suurvalta tai suurvaltaliittoutuma katsoo etenemisensä toisen kimppuun, meidän kauttamme liian kalliiksi. En usko, että sellaisen ylläpitäminen olisi nähtävissä olevassa tulevaisuudessa (20 - 50 vuotta) edes taloudellisen kantokykymme ylärajoilla. Emme nimittäin tältä osin puhu edes puolustusmäärärahojemme kaksinkertaistamisesta.

Mutta aivan varmasti sen aikaansaaminen edellyttää sekä puolustusvoimien johdolta että erityisesti poliitikoilta ja kansalaisilta turhan Nato-jäsenyyden eipäs – juupas vatvomisen  lopettamista. Olemme valinneet EUn jäsenyyden ja uskottavan, itsenäisen puolustuksen turvallisuuspolitiikkamme kulmakiviksi. Lopetetaan asiasta puhuminen. Aletaan vähitellen toteuttamaan päätöksemme edellyttämiä toimenpiteitä. Ei tilanne enää puhumalla parane.

PS.

Kun tämä asia ei oikeastaan enää puutulleihin liittynyt, päätin julkaista kommentin omana artikkelinaan.

maanantai 17. marraskuuta 2008

Rakennusteollisuus hidastuu pysähtyäkseen

Nyt on vuorossa YIT, yt-neuvottelut koskevat vasta 350 henkeä. Muut seuraavat kyllä perässä.

Sopisivatko kansainväliset pelisäännöt pankkien pelastamisesta myös rakennusteollisuuden tukijaksi, siinä vaiheessa kun rakentajat alkavat huutaa valtiota ja kuntia apuun? Siis sitten kun kaikki korkeakatteiset tilaukset ovat taas hetkeksi taakse jääneitä iloja.

Perinteisesti julkinen valta joutuu lisäämään panostaan rakentamiseen, kun taantuma lopettaa muun rakentamisen. Vanhaa J. M. Keynessiä aletaan kaivaa taas esiin. Silloin loppuvat hokemat rajoittamattoman vapaan markkinatalouden ylistyksestä ja vaaditaan valtiota ja kuntia kantamaan vastuutaan työttömien tukemisesta, osaamisen säilyttämisestä, yritysten pelastamisesta. Ja kaipa se hyvä on niin?

Minua on aina häirinnyt se, että samalla tuetaan verovaroin rakennusliikkeitä, jotka korkeasuhdanteessa taatusti ovat osanneet myös julkisen rakentamisensa hinnoitella markkinahintaan. Silloin saadut tulokset siirretään omistajille osinkona. Heti. Niin tietysti pitääkin. Siksi omistajat ovat tässä leikissä mukana.

Mutta nousua seuraa lasku ja sen jälkeen taas nousu. Aina. Voisi kuvitella, että rakennusliikkeetkin osaavat moiseen jo varautua? Miksi nousun voitot siirretään omistajille ja laskussa edellytetään veronmaksajan tukea? Eikö yrityksen pitäisi turvata oma jatkuvuutensakin ensisijassa omilla rahastoiduilla voittovaroillaan? Ja vaikka tyytyä edes vähäisempään voitonjakoon, kun muuallakin yhteiskunnassa menee huonosti?

Ehdotankin, että julkisen rakentamisen tuleviin tarjouspyyntöihin otetaan mukaan edellytys, että julkinen rakennuttaja pääsee jatkossa, halutessaan jakamaan tarjouskilpailun voittajan nousukauden tuloksia. Tavalla tai toisella. Olisiko jonkinlainen osakejärjestely tai pääomalaina tai muu vastaava mahdollinen? Kun en ole alan asiantuntija, en edes yritä. Jos tahtoa löytyy, löytyvät kyllä tarvittavat temputkin.

Jos sitten vielä käännettäisi arvonlisäveron maksuvastuu, loppuisivat samalla huolet rakennusalan harmaasta taloudesta ja rikollisesta veronkierrosta. Niin ja sopisihan samaan syssyyn vielä edellyttää ao. yrityksen kaavoitetun rakennusmaavarannon ottaminen joltain osin yhteiskunnan toimesta rakentamisen piiriin.

Voisiko tämä uusi, uljas yhteiskunnallinen visioni toimia?

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Sananvapaus ja pitkät listat

Demokratian ja sananvapauden säilyminen ei ole itsestäänselvyys. Niitten säilyminen edellyttää kansalaisilta tahtoa ja työtä. Ne voivat lisääntyä jos töitä tehdään aktiivisesti. Ja ne häviävät taatusti jos niiden eteen ei töitä tehdä.

Demokratia ei toteudu ilman sananvapautta. Ja hyvin harvalle sananvapaus toteutuu ilman demokratiaa. Siksi sananvapautta rajoittamalla rajoitetaan demokratiaa. Ja demokratiaa rajoittamalla rajoitetaan sananvapautta.

Mahdollisuus rajoittaa sananvapautta, jota mediat eri asteissa harjoittavat, on valtaa. Ja jos valtaa ei käytä, luopuu ilmeisesti jostain? Tärkeästä? Sanat, ne tärkeät, kun sisältävät tietoa ja niiden arvostelmia, mielipiteitä. Ja tunnetusti, tieto on valtaa. Ja valta hyvin usein tuo rahaa.

Joten sananvapauden rajoittaminen tuo medialle mahdollisuuden ansaita rahaa. Sillä, että samalla demokratiaa rajoitetaan, ei liene ongelma hänelle joka rahaa vallalla tekee?

Samanlaisen ajatusleikin voit halutessasi tehdä kansalaisen, puolueen ja kansanedustuslaitoksen osalta. Ja samaan päädyt.

Pitkät listat taas tarkoittavat, että puolueet päättävät missä järjestyksessä heidän asettamansa ehdokkaat valitaan. Riippuen tietysti siitä miten puolueen äänimäärä suhtautuu muiden puolueiden saamaan äänimäärään.

Siitä huolimatta, että kyseinen järjestely on monissa maissa käytössä, se mielestäni etäännyttää kansalaiset entisestään yleisten ja yhteisten asioiden hoitamisesta. Varsinkin nykytilanteessa, jossa henkilöiden asenteet, arvot ja ideologiat vaihtelevat yksittäisten puolueiden sisällä enemmän kuin puolueiden ohjelmien välillä.

Siksi, jos yhteiskunnalliseen päätöksentekoon halutaan järkeä ja tehoa, pitkien listojen hyväksyminen lähtökohdaksi on tasan väärä ja virheellinen kehityssuunta. Oikea olisi kehittää puoluekoneistoa ehdokkaiden vaali-, ja edustajien yhteistyöorganisaatioksi.

Ei päätöskoneiston vastuulliseksi yhtiömieheksi.

lauantai 15. marraskuuta 2008

Opintomatka sananvapauteen

Opintomatkaa on tehty. Sananvapauteen.

On ollut mielenkiintoista havaita, mikä meidän suomalaisten käsitys sananvapaudesta ja sen merkityksestä on. Suuri osa mediasta kun on ottanut itselleen jonkinlaisen yhteiskunnallisen keskustelun portinvartian roolin. Ja jopa Julkisen Sanan Neuvoston uusi puheenjohtaja yrittää suitsia mm. nimimerkkikirjoittelun.

Kansalaiskeskustelua ei aivan ilmeisestikään haluta? Eikä sitä ainakaan haluta edistää. Kaikille avoimia, toimivia blogialustoja on harvassa. Keskusteluareenoja, joissa voi lähinnä kommentoida uutisia tai toimituksen blogeja on vähän enemmän. Suurin osa ei näytä sallivan vuorovaikutteista keskustelua, ainakaan nettiversioissaan, lainkaan. Eräät eivät ole kiinnostuneita edes lukijapalautteesta.

Valitettavan usein, varsinkin vaalien kiihoittamassa tunnelmassa, jopa laatulehtien keskustelufoorumit täyttyvät itsetehostajista ja/tai omaan Ainoaan Oikeaan Totuuteensa ripustautuneista. Kuten kaikissa keskusteluissa, parin kommentin tai kommenttivuoroparin jälkeen edetään helposti alueelle, joka ei enää millään tavalla liity itse otsikkoon. Mutta sellaisiahan keskustelut ovat.

Ja valitettavan usein erityisesti näillä areenoilla näkee henkilökohtaisuuksia, loukkauksia, räävitöntä kieltä, kiroilua, täydellistä asiattomuutta ja minkäänlaisiin käytöstapoihin sopeutumattomuutta. Ja helppoahan moinen on, jos oma sessio koostuu muutamasta kommentista ja nekin nimimerkin suojassa tai merkinnällä "vieras (kirjoittautumaton)". Ei ihme jos nimimerkin takaa kirjoittamista yritetään poistaa. Mutta menisikö samalla sananvapaus?

Ihmettelen, että maassamme mielipiteitä pitäisi saada esittää vain omalla nimellä ja ehkä vielä kuvallakin varmennettuna? Varsinkin näin pienessä maassa. Ei ihme, että meillä ei mistään asiasta asiallista, kehittävää ja rakentavaa keskustelua helpolla synny. Osa keskustelijoista haluaa olla esillä. Heille sillä, että heidän nimensä, on tekstin alla on tärkeää. Ja jos esimerkiksi poliitikoksi aikovat kuvakaan ei haittaisi. Ja heille se sallittakoon.

Mutta meitä, jotka eivät toivo, että jokainen vastaantulija tietäisi mielipiteeni juuri tästä tai tuosta asiasta, on paljon enemmän. Siis meitä, jotka eivät aio eivätkä ryhdy poliitikoksi. Ja kai meilläkin pitäisi olla oikeus tuoda esille mielipiteemme? Tarvitsematta ajatella, että jokainen vastaantulija tuntee ajatukseni pääministerin uudesta tyttöystävästä,  kantani Nato-jäsenyyteen, vakaan uskoni poliitikkojen johtajuuden olemukseen, virkamiesten osaamisen ja moraalin luokattomuuteen jne. jne. Sillä täytyy muistaa, että

Meillähän tärkeää ei ole mitä sanotaan vaan kuka sanoo.

Esimerkiksi jos Raimo Sailas sanoo, että innovaatioyliopisto perustetaan hallinnollisin laatikkoleikein ja valtion sadoilla lisämiljoonilla, jotka eivät ole mistään pois, kaikki tietävät, että se perustetaan. Täysin siitä riippumatta mitä kuka tahansa asiassa sen jälkeen esittää. Ja kukaan, jonka leipä tai edistyminen on Sailaksesta tai sen kavereista kiinni, ei uskalla omalla nimellään asiasta eriävää mielipidettä esittää. Siis jos aikoo täällä edelleen jatkaa.

Mutta eihän nimimerkki sinänsä poista vastuullisuutta. Vastuullisuus poistuu sen vuoksi, että persoonasi jää omien lyhyiden, mihinkään ankkuroimattomien herjojesi taakse. Ei sitä kukaan kauan jaksa. Ainakaan blogilla, päivästä päivään tai vuodesta vuoteen toistaa. Ja jos jaksaa, sitä ei ainakaan jaksa ulkopuolinen seurata. Ja jos jaksaa on syytä miettiä, oliko ehkä sittenkin niin, että jutulla olisi alunperinkin ollut olemassa olemisen oikeutus.

Tämä typeryys alkoi joskus 1970-luvulla, kun UKK tai hänen perässähiihtäjänsä eivät sietäneet, että Kekkosta ja hänen kavereitaan arvosteltaisi nimimerkin suojista. Toisaalta jos arvostelit julkisesti, nimelläsi UKK ja kaverit kyllä panivat myllykirjeet liikkeelle ja mahdollisuuksillesi topin. Kaikille. Näin luotiin valtaa ja voimaa ja henkilökulttia, suomettumista ja rajoittunutta yhdensuuntaistettua keskivertoajattelua.

Ja se vaikuttaa edelleen.

Se on viime päivinä tullut korostuneesti selväksi. Sillä, täällä sitä nyt nimittäin ollaan. Kauppalehdessä.

Vieläkö mahtuu mukaan?