torstai 30. syyskuuta 2010

Krokotiilin kyyneliä huostaanotoista? Vai 2 miljardista?



Verkkojulkaisu Uuden Suomen blogissa Päivi Lipponen kirjoittaa otsikolla Sukulaiset huomioitava lasten huostaanottopäätöksissä. Vaikka asia on sekä inhimillisesti että taloudellisesti mielestäni erittäin tärkeä, suhtaudun hänen ulostulonsa vilpittömyyteen tässä asiassa suurella epäluulolla.


Ensiksikin, vaaleja pukkaa. Joten varmasti kansanedustajaehdokkaan on syytä aloittaa vaalityönsä riittävän aikaisin. Tässä tapauksessa verifioiden oma aiempi ”aktiivisuus” asiassa: ”Olen tehnyt aiheesta kaksi kirjallista kysymystä ja odotan ministerin vastauksia ja toimenpiteitä. Perheitä pitää tukea ajoissa, jotta ongelmat eivät kärjisty huostaanottoon. Jos niin kuitenkin käy, on tärkeätä pyrkiä säilyttämään lapsen yhteys vanhempiin ja sukuun.” Ja ihan hyvä niin. Näin potentiaaliset äänestäjät saavat tietoa tai toivetta tai näkemystä ehdokkaan ajattelusta ja arvoista?


Mutta toiseksi minulla on vahva mielikuva siitä, että juuri sosiaalidemokraatit ovat jo vuosikymmeniä, mm. perheoikeuden puolella olleet vahvasti etulinjassa taistelemassa yhteiskunnan ja virkamiesten merkityksen puolesta, perheen ja suvun merkitystä ja oikeuksia vastaan. Jopa siinä määrin, että huostaanotoissa suvun mahdollisuuksia on tietoisesti alennettu.


Virkamiehen ja kaupallisilla perusteilla toimivan sijoitusperheen kuviteltu ammattitaito ja osaaminen lienevät pohja sille uskolle, että suvusta on lastensuojelussa vain haittaa? Vai olisiko syy sittenkin raadollisempi? Ovatko perhekodit vain yksi tapa työllistää omia uskovaisia? Tai palkita heitä?


Siihen varmaan myös viittaa yksi artikkelin kommentoijista mainitessaan ”Huostaanotto näyttää olevan Suomessa jo merkittävää liiketoimintaa. Suku voisi häiritä tätä”


Ja toinen


Huostaan-ottavat perheet ovat yleensä kunnissa puolueen jäsenkirjan omaavia henkilöitä, joita puolue kiittää lahjoittamalla huostaanotetun "perhekotiin".


Ja kolmas


STM on jo iät ja ajat yrittänyt sorvata lainsäädäntöä kehitysvammaisten itsemääräämisoikeudesta ja sen rajoituksista. meillä on edelleen voimassa yli 30 vanha laki kehitysvammaisten erityishuollosta ja sen § 42 antaa edelleen oikeuden käyttää pakkoa kehitysvammaisten hoidossa, ja palveluissa. Tapaamisrajoitteet ja -tapaamiskiellot ovat myös ”pakkokeinoja.”


Meille on huomaamatta päässyt syntymään yksityisiä palvelukoteja vammaisille, lastensuojeluun, vanhusten, päihdeongelmaisten ja psykiatriseen hoitoon.


Avit ovat antaaneet toimiluvan tyhjille seinille ja paperilla olevalle toimintasuunnitelmalle, henkilökuntamitoitukselle ja pätevyyksille. Sen jälkeen kukaan ei enää seuraa, millaista toiminta on, kunhan raha juoksee.


Lastensuojelun päiväsuoritteet ovat varmasti korkeimmat, mutta kehitysvammaisten asumisessa 250-300 e päivä ei ole mikään harvinaisuus.


Omaisten puuttuessa ongelmiin, seuraa sanktioita, tapaamisrajoitteita ja -kieltoja jopa keksittyjä pahoinpitelysyytteitä on nostettu omaisten siivoamiseksi pois.”


On varmasti tilanteita, joissa huostaanotolle ei ole vaihtoehtoja. Ei ole edes siihen motivoituneita tai kyvykkäitä ei edes halukkaita sukulaisia, isovanhempia, tätejä, setiä tai kaukaisempiakin. Tai huostaanotto edellyttää huostaanotetun sijoittamista, ainakin alkuun vankilanomaisiin olosuhteisiin. Mutta, tällainen kun olen, haluan asetaa kyseenalaiseksi viranomaisvaihtoehdon suosimien ”ammattilaisten” ensisijaisuuden sukulaisiin nähden.


Varmasti mukavampi maksaa 300 euroa päivässä ammattilaisen statuksella operoivalle ammatinharjoittajalle tai "kaverille", kuin vastuulliselle sukulaiselle? Onhan se noin 110.000 euroa vuodessa sierainparista. Ja ammattilainen tuskin hoitaa vain yhtä?


Olen muistavinani, että huostaanotot ovat kasvamaan päin ja nyt tasolla 17.000. (Vai oliko tämä vain lasten huostaanottojen luku?) Ja tässä syy kirjoittaa asiasta erityisesti talousalan lehdessä. Kertolaskun tuloksena julkisen sektorin kokonaiskuluksi tulee 1,8 miljardia euroa vuodessa. Kavereille? Mutta näinhän se meillä menee, ympäri käydään, yhteen tullaan?


 


PS.


En siis ole väittämässä, että sen paremmin demarit kuin suurin kuntapuolue kepu tai kokikset toimisivat lainsäädäntötyössään omiensa etua tavoitellen. Olen sanomassa, että toimillaan he luovat sille toimintaedellytykset. Tämäkin kun on osa julkishallinnon ylisuurista kuluista ja ainakin osa siitä myös osa meidän 15 miljardin puoluetukea.


 

Ovatko kaikki Muumit laaksossa?

Alan olla yhä vakuuttuneempi, että Vanhasen-Kiviniemen-Kataisen hallituksen ministerit ja heitä tukevat, puolueitaan edustavat kansanedustajat, olisi syytä panna rautoihin. (Ei, en uhkaa heidän henkeään.) Tai ehkä riittäisi asiantuntijalääkäreiden Niuvanniemessä suorittama mielentilatutkimus? Tutkimusaikaa tarvittaisi tästä noin huhtikuun puoliväliin 2011. Sillä ei tuolla porukalla voi olla kaikki Muumit laaksossa.


Eilen he olivat tukehduttamassa pääkaupunkiseutua ja erityisesti luonnollisesti Helsinkiä liikenneratkaisuillaan, joista osan heidän edustajansa kielsi välittömästi. Koepallo kuitenkin heitettiin. Mutta tarkistuksen jälkeen jäi ilmaan ajatus siirtää virastot pois Helsingin ja ilmeisesti kaikkien muittenkin kaupunkien keskustasta, halvempien neliöitten perässä. Haittavaikutuksia kukaan ei varmaankaan ole vaivautunut miettimään. Mutta elvytysrahassa riittää?


Tänään uutisoi MTV 3, valtiovarainministeriön työryhmän selvittävän, voitaisiinko valtionyhtiöiden toimintoja alueellistaa maakuntiin. Selvittelyssä ovat mukana muun muassa Destia Oy, Finavia Oy, Finstaship Oy, Alko Oy, Altia Oy, Finnair Oy, Fortum Oy ja VR-yhtymä Oy. Päätellen kiireestä ja tavasta, jolla entinen Lääkintäviraston siirtopäätös tehtiin, hajasijoitusta voidaan pitää jo päätettynä.


Saanko tehdä ehdotuksia sijaintipaikoiksi:



  • Destia Oy,  Houtskariin

  • Finavia Oy,  Iisalmelle

  • Finstaship Oy,  Kuhmoon

  • Alko Oy,

  • Altia Oy, Kitee

  • Finnair Oy,  Pertunmaalle

  • Fortum Oy,  Sodankylään

  • VR-yhtymä Oy, Kittilä


Alkoon en uskalla oikein kajota. On tässä, meinaan omiakin intressejä.


Kataiselta löytyy varmasti samanlaista velkaelvytysrahaa, jolla mm. Seinäjoelle on nousemassa tai peräti jo noussut Maatilahallitukselle uusi pesä? Varmaan se samanlainen toimistotalo siinä lähistöllä on jo saanut uudet käyttäjät? Kaipa rakentajat kuitenkin tulivat muista EU-maista, jättäen verot ja sosiaalimaksut maksamatta ja lähettäen koko palkan kotiväelle?


Jos kävisi niin ikävästi, ettei muu auta ja rahat loppuu, säästetään sitten Kelan hoitokorvauksista tai vaikkapa puolustuksesta. Eihän kohta kukaan kuitenkaan ole työkuorman alle läkähtymässä, kun ei työpaikkojakaan ole. Eikä puolustuslaitosta tarvita, kun ei enää tule sotia.


 


PS.


Haluaisin muistuttaa hallitusta siitä, että sen ensisijainen tehtävä ei ole kurittaa kansalaisia, ei edes säästää kansakuntaa hengiltä .Tuskin toissijainenkaan?


 


 


 

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Mikä mahtaa olla euron arvo?

Siis oikea arvo? Pitkällä aikavälillä? Esimerkiksi suhteessa jeniin, taalaan tai renminbiin?


Tiedänhän minä sen, että se määräytyy päivästä toiseen markkinoilla. Itse asiassa kai kaikki muut näistä neljästä, paitsi tuo Kiinan.


Mutta rupesin miettimään asiaa taas kerran kun havaitsin, että euron ja taalan suhde on ilmeisesti aika voimakkaassa muutoksessa. Euron arvo nousee. Se taas tietää huonoa mm. viennillemme. Siis juuri sille alalle, jonka osalta synkistelyn toivotaan loppuvan. Siis sille, jonka valoisa tulevaisuus suorastaan häikäisee silmämme, vaikka vientiteollisuus on muuttomatkalla ja koneet myydään Aasiaan.


Samoin kun väitetään, että Kiina aliarvostaa renminbin kurssia kahmiakseen kaiken länsimaisen teollisuutensa maahansa, jossa väestöllä eikä siis myöskään työntekijöillälään ole sen paremmin ihmisarvoa kuin palkkaakaan.


Sanokaa nyt viisaat.


 


 


 

tiistai 28. syyskuuta 2010

Pääkaupunkiseutu tuuliajolla. Samoin Suomi.


 


Kun on käynyt ilmeiseksi, että Pääkaupunkiseudulle kasautuu kohta puolet Suomen väestöstä - kuka mistäkin syytä - voisi toivoa, että jostain löytyisi joku, joka hallitsisi kokonaisuuksia. Ainoan valtakunnallisen mielipidesivulla Etelä-Savon maakuntaliiton suunnittelujohtaja vaatii, että Pääkaupunkiseudun kehitys ei saa näivettää muuta Suomea. Itselläni – helsinkiläisenä - on toisen suuntainen huoli. Muun Suomen autioituminen ei saa näivettää pääkaupinkiseutua. Sillä, jos sekin näivetty, mihin nämä maaltapakolaiset, nämäkin maahanmuuttajat sitten sijoitetaan? Edellyttäen, etteivät samalla muuta maasta.


Kuten muutama viikko sitten, pääsin myös tänään ajelemaan aamuruuhkassa, viedessäni amerikkalaista sukulaistani lentokentälle. Autojonot eivät liikkuneet Kehä I:llä, Tuusulanväylällä, Hakamäentiellä suinkaan vain yhteen suuntaan. Niitä meni jatkuvasti lisääntyvässä määrin joka suuntaan. Ruuhkaa jo jo klo 06 ja 07 välillä! Pimeässä en nähnyt kuinka monta ihmistä autoissa oli. Mutta kun tässäkin vanhat merkit varmaan paikkansa pitävät, niin veikkaisin yhtä per auto. Edelliskerralla vaikutti siltä, että noin 09 mennessä rauhoittuu. Ja sama letka toiseen suuntaan työpäivän päätteeksi. Lisää asfalttia, lisää kaistoja!


Virastot halutaan siirtää Helsingin keskustasta halvempien neliöitten perässä pääkaupunkiseudun reunoille, kertoivat aamu-uutiset autoradiosta. Olisiko ollut VVMn vai Helsingin kaupunginjohdon kuningasidoita? Miten käy työmatkaliikenteen, sen aiheuttamien päästöjen ja työmatka-uupumuksen? Vai kuvitellaanko, että henkilöstö tässäkin tapauksessa muuttaa perässä? Ilmeisesti uutta aluepolitiikkaa paskapaketissa? Miten käy keskustan? Ghettoutuuko se, kuten tapahtui USAssa muutama kymmenen vuotta sitten? Tavarataivaat ja osin kaupatkin olemme jo siirtäneet Kehä III tai I varteen.


Liikenneministeriökö haluaisi pääkaupunkiseudulle voimaan ruuhka-/tiemaksut, joilla katettaisi lisääntyvien moottoriteiden rakentamisen kustannukset? Niin ja luonnollisesti alentaa nopeuksia päästöjen ja onnettomuuksien vähentämiseksi. Aivan. Valtio tarvitsee lisää rahaa pystyäkseen malsamaan lisää tukia sinne näivettyvään Suomeen. Miksei samalla panna totaalikielto autoilulle pääkaupunkiseudulla? Loppuisivat aamuruhkat kerralla.


TEM näpertelee energian risupakettinsa syöttötariffien sekä pellettien, ruokohelpin ja metsähakkeen Helsinkiin ohjauksen kanssa. Ja viherverottaa 750 miljoonaa euroa lisää kansalaisten energiankäytöstä. Silloin kun  innovaatiotukien  myöntämisestä periferian soffatehtaille aikaa jää.


Ympäristöministeriö paskalakeineen hirttää samanaikaisesti sekä haja-asustus alueiden asukkaat että vientituloja meille tuovat tehtaat kauniiden periaatteittensa ja harhaisen ideologiansa vuoksi. Tervemenoa vaan teillekin.


Työurien pidentämistä vaativat työnantajien etujäjestö EK ja kepukokoomus tuotannollisen teollisuuden voimakkaan maastamuuton keskellä ja yritysten uusiutumuskipujen aiheuttamaa työttömyyttä, joka on jo syrjäyttänyt kymmeniä tuhansia ammattimiehiä ja naisia putken kautta eläkkeelle. Samalla EKn jäsenten optioita ja bonuksia nauttiva johto laadituttaa itselleen eläke-etuja, jotka lähtevät siitä, että ”sikaeläkkeet” alkavat viimeistään kuusikymmppisinä.


Työntekijäjärjestöt, "maineekkaan menneisyytensä lumoissa elävä ammattiyhdistysliike" vaativat tapansa mukaan lisää liksaa ja muutosturvaa. Kepu on oman sarkansa jo tyylikkäästi hoitanut. Eli 5 vuoden palkkatakuu eli muutosturva kuntien yhdistymisestä työtä vaille jääville virkamiehille. Kreikkalaiset, satumaiset velkansa aiheuttaneine etuineen, ovat näpertelijöitä maan verovarojen havittelussa.


Ja pääministeri rajoittaisi alkoholimainontaa eikä toinen sosiaali- ja terveysministeri ole vielä ilmaissut kantaansa siideri- ja olutmainonnan rajoituksiin. (On olemassa prioriteetteja ja prioriteetteja.)


Olen ymmärtänyt, että politiikka on yhteisön yleisten ja yhteisten asioitten hoitamista. Poliitikoiksi kutsumamme ovat ainakin ilmoittautuneet siihen hommaan. Eikä se homma ole helppo, helppoinakaan aikoina. Puhumattakaan nyt, aikana jossa kansainväliselläkin foorumilla kaikki muuttuu sellaista vauhtia, ettei perässä tahdo pysyä. Jopa meidän tavisten on helppo tehdä päätös yksittäisestä asiasta. Jopa edellä luetelluista asioista. Ei siihen tarvita poliitikkoja.


Poliitikot ja etujärjestösatraappimme olemme valinneet tekemään vaikeita asioita. Mutta sitä hommaa heistä ei tee kukaan. Eivätkä ketkään. Eikä, varsinkin nyt viimevuosien kokemusten perusteella arvioiden, heitä niiden tekijöitäkään löydy. Ei. Ihan oikeesti.




PS.


Olisiko mahdollista ottaa meidän tavallisten ihmisen tarpeet politiikan tekemisen lähtökohdaksi?

Pääkaupunkiseutu tuuliajolla. Samoin Suomi.



Kun on käynyt ilmeiseksi, että Pääkaupunkiseudulle kasautuu kohta puolet Suomen väestöstä - kuka mistäkin syytä - voisi toivoa, että jostain löytyisi joku, joka hallitsisi kokonaisuuksia. Ainoan valtakunnallisen mielipidesivulla Etelä-Savon maakuntaliiton suunnittelujohtaja vaatii, että Pääkaupunkiseudun kehitys ei saa näivettää muuta Suomea. Itselläni – helsinkiläisenä - on toisen suuntainen huoli. Muun Suomen autioituminen ei saa näivettää pääkaupinkiseutua. Sillä, jos sekin näivetty, mihin nämä maaltapakolaiset, nämäkin maahanmuuttajat sitten sijoitetaan? Edellyttäen, etteivät samalla muuta maasta.

Kuten muutama viikko sitten, pääsin myös tänään ajelemaan aamuruuhkassa, viedessäni amerikkalaista sukulaistani lentokentälle. Autojonot eivät liikkuneet Kehä I:llä, Tuusulanväylällä, Hakamäentiellä suinkaan vain yhteen suuntaan. Niitä meni jatkuvasti lisääntyvässä määrin joka suuntaan. Ruuhkaa jo jo klo 06 ja 07 välillä! Pimeässä en nähnyt kuinka monta ihmistä autoissa oli. Mutta kun tässäkin vanhat merkit varmaan paikkansa pitävät, niin veikkaisin yhtä per auto. Edelliskerralla vaikutti siltä, että noin 09 mennessä rauhoittuu. Ja sama letka toiseen suuntaan työpäivän päätteeksi. Lisää asfalttia, lisää kaistoja!

Virastot halutaan siirtää Helsingin keskustasta halvempien neliöitten perässä pääkaupunkiseudun reunoille, kertoivat aamu-uutiset autoradiosta. Olisiko ollut VVMn vai Helsingin kaupunginjohdon kuningasidoita? Miten käy työmatkaliikenteen, sen aiheuttamien päästöjen ja työmatka-uupumuksen? Vai kuvitellaanko, että henkilöstö tässäkin tapauksessa muuttaa perässä? Ilmeisesti uutta aluepolitiikkaa paskapaketissa? Miten käy keskustan? Ghettoutuuko se, kuten tapahtui USAssa muutama kymmenen vuotta sitten? Tavarataivaat ja osin kaupatkin olemme jo siirtäneet Kehä III tai I varteen.

Liikenneministeriökö haluaisi pääkaupunkiseudulle voimaan ruuhka-/tiemaksut, joilla katettaisi lisääntyvien moottoriteiden rakentamisen kustannukset? Niin ja luonnollisesti alentaa nopeuksia päästöjen ja onnettomuuksien vähentämiseksi. Aivan. Valtio tarvitsee lisää rahaa pystyäkseen malsamaan lisää tukia sinne näivettyvään Suomeen. Miksei samalla panna totaalikielto autoilulle pääkaupunkiseudulla? Loppuisivat aamuruhkat kerralla.

TEM näpertelee energian risupakettinsa syöttötariffien sekä pellettien, ruokohelpin ja metsähakkeen Helsinkiin ohjauksen kanssa. Ja viherverottaa 750 miljoonaa euroa lisää kansalaisten energiankäytöstä. Silloin kun  innovaatiotukien  myöntämisestä periferian soffatehtaille aikaa jää.

Ympäristöministeriö paskalakeineen hirttää samanaikaisesti sekä haja-asustus alueiden asukkaat että vientituloja meille tuovat tehtaat kauniiden periaatteittensa ja harhaisen ideologiansa vuoksi. Tervemenoa vaan teillekin.

Työurien pidentämistä vaativat työnantajien etujäjestö EK ja kepukokoomus tuotannollisen teollisuuden voimakkaan maastamuuton keskellä ja yritysten uusiutumuskipujen aiheuttamaa työttömyyttä, joka on jo syrjäyttänyt kymmeniä tuhansia ammattimiehiä ja naisia putken kautta eläkkeelle. Samalla EKn jäsenten optioita ja bonuksia nauttiva johto laadituttaa itselleen eläke-etuja, jotka lähtevät siitä, että ”sikaeläkkeet” alkavat viimeistään kuusikymmppisinä.

Työntekijäjärjestöt, "maineekkaan menneisyytensä lumoissa elävä ammattiyhdistysliike" vaativat tapansa mukaan lisää liksaa ja muutosturvaa. Kepu on oman sarkansa jo tyylikkäästi hoitanut. Eli 5 vuoden palkkatakuu eli muutosturva kuntien yhdistymisestä työtä vaille jääville virkamiehille. Kreikkalaiset, satumaiset velkansa aiheuttaneine etuineen, ovat näpertelijöitä maan verovarojen havittelussa.

Ja pääministeri rajoittaisi alkoholimainontaa eikä toinen sosiaali- ja terveysministeri ole vielä ilmaissut kantaansa siideri- ja olutmainonnan rajoituksiin. (On olemassa prioriteetteja ja prioriteetteja.)

Olen ymmärtänyt, että politiikka on yhteisön yleisten ja yhteisten asioitten hoitamista. Poliitikoiksi kutsumamme ovat ainakin ilmoittautuneet siihen hommaan. Eikä se homma ole helppo, helppoinakaan aikoina. Puhumattakaan nyt, aikana jossa kansainväliselläkin foorumilla kaikki muuttuu sellaista vauhtia, ettei perässä tahdo pysyä. Jopa meidän tavisten on helppo tehdä päätös yksittäisestä asiasta. Jopa edellä luetelluista asioista. Ei siihen tarvita poliitikkoja.

Poliitikot ja etujärjestösatraappimme olemme valinneet tekemään vaikeita asioita. Mutta sitä hommaa heistä ei tee kukaan. Eivätkä ketkään. Eikä, varsinkin nyt viimevuosien kokemusten perusteella arvioiden, heitä niiden tekijöitäkään löydy. Ei. Ihan oikeesti.


PS.

Olisiko mahdollista ottaa meidän tavallisten ihmisen tarpeet politiikan tekemisen lähtökohdaksi?



maanantai 27. syyskuuta 2010

Vaalirahoituksesta, torjuntavoitoista ja sisäpiiritiedoista, vaikenemiseen, etelän-metiaan ja valtaan

 


Kepulandian synnyn ja kasvun lyhyt historia.


Lupausten mukaan tämän Vanhanen-Kiviniemi-Katainen hallituksen loppukautta leimaa keputyttöjen hiljaisuus. Pääministeri Kiviniemi ei suostu puhumaan vaalirahoituksestaan eikä ministeri Väyrysestä, ympäristöministeri Lehtomäki taas ei suostu puhumaan perheen osakesijoituksista eikä voimassa olevan paskalain järjettömyyden perusteista. Maa- ja metsätalousministeri Anttila istuu edelleen selvitystensä päällä, niistä vaieten.


Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille,  joka saa Työvoima- ja elinkeinoministeri Pekkarisen hiljaiseksi.
 


Miten tähän on tultu?


Miksi Paras-hankkeet eivät onnistu? Miksi Julkishallinto ei supistu? Miksi pienien kuntien itsehallinnosta halutaan pitää kynsin hampain kiinni, vaikka niiden kustannukset seurausvaikutuksineen vievät meidät konkurssin partaalle? Miksi pieniä kuntia ei haluta yhdistää? Miksi Maan Tapaan ei haluta puuttua, eikä sen olemassaoloa edes aina myönnetä? Miksi demokratia ei meillä toimi? Miten uskonnolliseksi hurmosliikkeeksi kasvanut, leimallisesti maaseudun maanviljelijöiden ”etujärjestöpuolue” pystyy edelleen pitkälti määräämään minne verorahamme pannaan tai miten ympäristö-, maatalous-, elinkeino-, liikenne-, sosiaali- ja terveys-, kulttuuri- ja opetus- lainsäädäntö rakennetaan? Miksi kepukansa uskoo väitteisiin, että etelän – metia on jahtaamassa heidän Aurinkoisia Isiään ja Pirpsakoita Tyttäriään?


Aivan samasta syystä kuin demokratia ei toiminut 1940-1950 luvun taitteessa Dudinkassa, keskellä Siperian taigaa, Jäämereen laskevan Jenisein varrella. Aivan samasta syystä, jonka vuoksi rapautumaan päästetty kansalaismoraali ja kansantalous lopulta luhistivat Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton.


 


Tähän on tultu kirjoitti jo Kauko Kare aikoinaan.


Jo nuorena luin Unto Parvilahden Berijan tarhat ja Boris Björkelundin Stalinille menetetyt vuoteni. (Nuoremmille ikäluokille tiedoksi, että kirjoittajat olivat ns. Leinon vankeja, jotka Suomi/Valpo luovutti tuomittavaksi Neuvostoliittoon. Kumpikin kirjoitti Vankileirien saaristossa viettämistään vuosikausista ilmeisen rehelliset muistelmat, jotka eivät olleen silloisen diktaattorimme suuressa suosiossa.) Muistaakseni kummassakin kuvattiin samansuuntaisesti myös tapoja saada aikaan meitä suomalaisiakin hämmästyttäneet, joskus 100% ylittävät äänestysaktiivisuusluvut.


 


Ulkomuistista kaikki tapahtui jotenkin näin:


Kaikilla hallinnon ja kommunistisen puolueen tasoilla paneuduttiin kuukausikaupalla poliittiseen ohjaukseen ja agitaatioon. Paikalliset puoluepomot, työpaikkojen politrukit, vankileirien työprikaatien johtajat, komsomolit jne. vastuutettiin henkilökohtaisesti äänestysvilkkaustavoiteitten saavuttamisesta tyyliin ”tai muuten”. Sosiaalista painetta osallistua, kasvatettiin sekä porkkanoin että kepein.


Äänestyspäivä oli vapaapäivä koko maassa, myös vankileireillä. Maksuton vodkatarjoilu ja esimerkiksi ilmainen limppu tai mahorkka tai jopa harvinaista suklaata tai hedelmiä oli tarjolla. Maksutta. Sairaalat suljettiin ja potilaat ajettiin ulos vaalipäiväksi, eikä takaisin ollut tulemista ennenkuin ”kansalaisvelvollisuus oli täytetty. Vanhukset, jopa vaivaiset ja puolikuolleet kärrättiin äänestyspaikalle, ennalta tehtyjen suunnitelmien mukaisesti. Vaalipäivän kestäessä tarkastettettiin paikalla käyneet äänioikeutettujen luettelosta ja ”vaalipartiot” lähetettiin patistelemaan niitä, jotka eivät vielä ole käyneet. Ja joskus ehkä, tässä stahanovilaisten tavoitteiden luvatussa maassa myös asetetut tavoitteet ylitettiin ja äänestysprosentti ylitti 100.


Vaalisalaisuus oli virallisesti voimissaan, mutta kun kaikki tunsivat jäisellä taigalla toisensa ja varmuuden vuoksi erillisiä äänestyskoppeja joko ei ollut, tai ne olivat sellaisia, joista äänestäjän lippuun raapustama viesti selkeästi erottui kaikille ulkopuolisille, oli hyvän tavan mukaista näyttää vaalivirkailijoille, että oli äänestetty siten kuin piti. Silloinen ja sikäläinen Maan Tapa. (Sivumennen sanoen, tässä syy nimimerkkikirjoittelun kieltämisintoon Suomessa.)


Ja kaikki tämä vaiva ja ylenmääräinen kustannus maassa, jossa oli vain yksi puolue ja valittavaksi tulevat oli päätetty jo aika päivää sitten, jossain aivan muualla.


 


Siis miksi?


Miksi siis Paras-hankkeet eivät onnistu? Miksi siis Julkishallinto ei supistu? Miksi siis pienien kuntien itsehallinnosta halutaan pitää kynsin hampain kiinni, vaikka niiden kustannukset seurausvaikutuksineen, vievät meidät konkurssin partaalle? Miksi siis pieniä kuntia ei haluta yhdistää? Miksi Maan Tapaan ei haluta puuttua,....... Ja miksi tytöt haluavat vaieta?


Puhtaan valtapolitiikan jatkuvuuden turvaamisen vuoksi.


Kolmen kovan K-linjan vuoksi:


”Kekkonen – Kekkonen – Kekkonen” ja Korsimo ja Korhonen.


 




Siksi.


 PS.


Vastaus, että syynä olisi se, että Katainen sallii, on aivan liian yksinkertainen ja populistinen. Kannattaa jatkaa, kysyä Miksi Katainen sallii?


 


PPS.


Tiesittekö, että Italian Mafia on jo ollut opintomatkalla Suomessa. Näin ainakin, mikäli Veijo Miettiseen on uskominen.


 


PPPS. 28.9. klo 05.00


Ei sitten malttanut Paula pitää kiinni lupauksestaan. Nyt paljasti osakkeiden ostopäivät ja määrät per päiv. Nelosen mukaan Lehtomäen mies hankki osakkeita 15. ja 21. tammikuuta sekä 11. ja 16. helmikuuta. Tammikuussa perhe osti osakkeita noin 200 000 eurolla ja helmikuussa 100 000 eurolla.

2010?

 


Arvopaperimarkkinoita valvova Finanssivalvonta (Fiva) aloitti itse ympäristöministeri Paula Lehtomäen (kesk.) lähipiirin osakekauppojen tutkinnan, sanoo Finanssivalvonnan markkinavalvontaosaston osastopäällikkö Jarmo Parkkonen.


Ensimmäinen kommentti kertoo:


ei kaikki tiedä, tänään klo 18:24


en oo minkään puolueen jäsen mutta en tiedä alaikäsen lapseni osakkeista. oon nääs ite liitosamme köyhä eli varaton osapuoli ja ukkoni suku on hälle rahaa tilille laittanut. allekirjotuksia on papereihin pyydetty ja thats it. joskus erehdyin kysymään että mitä vareten ja paljonko laittavat sanottiin että ei kuulu mulle ja minä en niistä mitään hyödy niin ei kannata kysellä. JOTEN EI KAIkki tosiaankaan TIEDÄ.


Onkohan Paulalla samanlainen suku vastassaan?


En oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Voi olla provo tai voi olla ressukka. Päätä sinä.


 


PS.


Hallituskauden loppua leimaa kepunaisten hiljaisuus. Kiviniemi ei suostu puhumaan vaalirahoituksestaan eikä Väyrysestä, Lehtomäki taas ei suostu puhumaan perheen osakesijoituksesta eikä paskalain järjettömyyden perusteista. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille, joka saa Pekkarisen hiljaiseksi.


 


 

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Tämä tästä vielä puuttui

"Keuhkorutto leviää jyrsijöiden välityksellä. Maailman terveysjärjestön mukaan keuhkorutto on ruton eri tyypeistä vaarallisin, mutta samalla harvinaisin. Tautia voidaan hoitaa tehokkaasti antibiooteilla." Näin Hesari tänään.


Toivotaan.

lauantai 25. syyskuuta 2010

Hold your horses

Tämä ei todellakaan ole oikea aika Euroopan puolustusbudjettien leikkaamiseen. Kaikki merkit sekä taloudessa että valtioitten yhteiskunnallisessa kehityksessä osoittavat, että maailma on menossa kohti hyvin turbulentteja aikoja.


Tuhansien miljardien velkapaperien pumppaaminen maailmantalouteen pönkittämään kaatumassa olevaa rahoituspyramidia, on jo yksistään syy lisäämään varovaisuutta Euroopassa. Nämäkään miljardit eivät mahdollisesti vielä riitä? Mutta lisäksi maailman valtakeskiön siirtyminen pois Pohjois-Atlantin rannikoilta, Tyynelle Valtamerelle ja Intian Valtamerelle lisää murrosta meillä. Euroopan painoarvo ja tuo imaginäärinen "valta" maailmassa on putoamassa. Ja vauhdilla.


Kiinan ja Intian, erityisesti ensivaiheessa Kiinan kasvu, tulee aiheuttamaan jännitteitä maailman joka kolkaan jo yksin väestön määrän sille mahdollistamalla talouskasvulla. Jo pitkään se on rakentanut yhteistyöverkkojaan kehittyviin talouksiin.Tarvittavat rahat se repii kansalaistensa selkänahasta, pitämällä valuuttansa kurssin keinotekoisesti huomattavan alhaalla. Ja sillä on varaa, koska sen paremmin markkinat kuin demokratiakaan eivät Kiinassa määrittele toiminnan linjaa. Sen määrittää yksivaltainen ja paljolti hyvin perinteinen kommunistinen puolue.


Eivätkä Kiina yhteistyötä rasita sen paremmin ihmisoikeudet, päätöksenteon läpinäkyvyysvaatimukset, kuin markkinamekanismit. Keskimääräisesti, siis asukasta kohden köyhä valtio, on absoluuttisesti kuitenkin jo maailman toiseksi suurin talousmahti. Eikä mikään saa ainakaan minua vakuuttumaan siitä, että Kiinassa poliittinen johto toimisi Kiinassa jollain muulla tavalla kuin kaikkialla muuallakaan. Tuskin kiinalainenkaan ”rodunjalostus” on ihmeitä saanut aikaan? Sielläkin johto, ennemmin tai myöhemmin, muuttaa poliittisen voimansa sotilaalliseksi. Ja alkaa vaatia ”kunnioitusta” meiltä muilta.


Aivan samalla tavalla kuin 1920-30 luvuilla lisääntynyt usko pasifismin ajan koittamisesta ja kasvava taloudellinen ahdinko piti kansakunnat epävakaina. Ja silloisen pyramidin kaatuminen ja USAn hallituksen alkuun turhat, osin jopa itseään vastaan kääntyneet korjaustoimet sysäsivät länsimaat Suureen lamaan. Nykyisen pyramiidin kaatuminen aiheuttaisivat koko globaalissa maailmassa Suuren laman.


Se taas yhdessä jo olevan puhtaan veden, ruoan ja energian epätasaisen jakautumisen kanssa, aiheuttaisi mm. Eurooppaan sellaisen maahanmuuttajien virran, jota ei enää noin vain padota.


Tätä visiota vasten tarkasteltuna, Euroopan puolustusbudjettien leikkaaminen on poliittista vastuuttomuutta. Leikkaamisen sijaan Euroopassa pitäisi keskittyä ainakin kaikkien EU-maiden  turvallisuus- ja puolustuspolitiikan nopeaan ja tehokkaaseen yhtenäistämiseen. Toiveita sellaisen aikaansaamisesta eivät kyllä lisää sen paremmin lisääntyvä välinpitämättömyys rahamarkkinoiden sääntelyn tiukentamisesta, työttömyyden ja syrjäytymisen kasvu, demokratioitten kyvyttömyys vastata kansalaisten toiveisiin, uuden poliittisen Messiaan kasvava odottelu, kuin EU-maa Romanian romanien karkoitukset toisista EU-maista.


 

perjantai 24. syyskuuta 2010

Wishwincapita elää

ja voi ilmeisen hyvin. Olen ihmetellyt miksi aivan yks-kaks-yllättäen tilastoissani näkyy uusi linkittäjä. Mutta keskustelu suomi24 sivustolla taisi paljastaa keistä on kysymys. Ja samoin sen, mitä artikkelia he tutkivat.


Pitäisikö tuntea ylpeyttä? Vai häpeää?




PS.


En minä ole sijoitusasiantuntija.

Herrat hyvästi hallitkoon

 



Joku asiantuntija väitti, ettei edes Mauri Pekkarinen uskalla nimittää MTKn entistä puheenjohtajaa Esa Härmälää energiaosaston päälliköksi. Kyllä se uskaltaa. Ja ainahan tuo on kehdannut.


Se asiantuntijoista.


Tämän Vanhasen - Kiviniemi - Katainen hallituksen aikana on käynyt sellainen ministeriöiden virkapaikkojen puhdistus joka jättää ilmeisesti demarien vastaavankin varjoonsa.


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/20234/mi...


Puolueiden toimet, myös täällä meillä osoittavat, että meistä kansalaisista ja arvoistamme jopa laeista on tullut puolue-eliitille painolasti, josta on päästävä eroon.


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/20303/mi...



Näin meidät ryöstetään. Onnittelen. 


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/10220/hyssalan-hossotys

Ruotsidemokraattinen parlamenttikriisi

Ihanaa. Oma politiikan kriisi Ruotsissakin. Vääristynyt puolueiden parlamentarismi ja kansalaisten odotukset ovat törmänneet toisiinsa. Nyt myös ääntenlaskennan luotettavuus asetetaan kyseenalaiseksi, ehkä syystäkin? Todennäköisesti nimittäin myös Ruotsissa laskijoilla tai ainakin monilla heistä on omat intressit laskea omalla tavallaan. Tekevätkö he tai ei, sillä ei ole merkitystä. Voivatko he halutessaan vai ei, sillä taas on.


Tällä johdannolla palaan taas ajatuksiin järjestelmien ja rakenteiden merkityksestä. Aiheeseen, joka arkipäivässä ehkä tuntuu turhalta saivartelulta. Mutta arkipäivässä turhaa rypistää, sitten kun se on jo housuissa. Sitä saa mitä tilaa. Sen toimittaa järjestelmä.


Ääntenlaskun epäselvyyksien lisäksi valitukset keskittyvät ruotalaiseen, puolueiden intressien mukaan rakennettuun järjestelmään, jota pitkien listojen järjestelmäksi myös kutsutaan. Sen perään puolueet täällä meilläkin, yksi toisensa jälkeen ja kaikki vuorollaan, haikailevat. Ja käytännössä ovat jo nyt onnistuneet Tarasti/Brax-yhteistyöllä aikaansaamaan tilanteen, jossa he ajanmyötä mutta valitettavan nopeasti, vapautuvat äänestäjien vaaleissa esittävästä mielivallasta kokonaan.


 


Demokratian ja sananvapauden säilyminen ei ole itsestäänselvyys. Niitten säilyminen edellyttää kansalaisilta tahtoa ja työtä. Ne voivat lisääntyä jos töitä tehdään aktiivisesti. Ja ne häviävät taatusti jos niiden eteen ei töitä tehdä.


Demokratia ei toteudu ilman sananvapautta. Ja hyvin harvalle sananvapaus toteutuu ilman demokratiaa. Siksi sananvapautta rajoittamalla rajoitetaan demokratiaa. Ja demokratiaa rajoittamalla rajoitetaan sananvapautta.


Mahdollisuus rajoittaa sananvapautta, jota mediat eri asteissa harjoittavat, on valtaa. Ja jos valtaa ei käytä, luopuu ilmeisesti jostain? Tärkeästä? Sanat, ne tärkeät, kun sisältävät tietoa ja niiden arvostelmia, mielipiteitä. Ja tunnetusti, tieto on valtaa. Ja valta hyvin usein tuo rahaa.


Joten sananvapauden rajoittaminen tuo medialle mahdollisuuden ansaita rahaa. Sillä, että samalla demokratiaa rajoitetaan, ei liene ongelma hänelle joka rahaa vallalla tekee?


Samanlaisen ajatusleikin voit halutessasi tehdä kansalaisen, puolueen ja kansanedustuslaitoksen osalta. Ja samaan päädyt.


Pitkät listat taas tarkoittavat, että puolueet päättävät missä järjestyksessä heidän asettamansa ehdokkaat valitaan. Riippuen tietysti siitä miten puolueen äänimäärä suhtautuu muiden puolueiden saamaan äänimäärään.


Siitä huolimatta, että kyseinen järjestely on monissa maissa käytössä, se mielestäni etäännyttää kansalaiset entisestään yleisten ja yhteisten asioiden hoitamisesta. Varsinkin nykytilanteessa, jossa henkilöiden asenteet, arvot ja ideologiat vaihtelevat yksittäisten puolueiden sisällä enemmän kuin puolueiden ohjelmien välillä.


Siksi, jos yhteiskunnalliseen päätöksentekoon halutaan järkeä ja tehoa, pitkien listojen hyväksyminen lähtökohdaksi on tasan väärä ja virheellinen kehityssuunta. Oikea olisi kehittää puoluekoneistoa ehdokkaiden vaali-, ja edustajien yhteistyöorganisaatioksi.


Ei puolue-eliittiä päätöskoneiston vastuulliseksi yhtiömieheksi.


 


Näin kiroitin 18.marraskuussa 2008 palattuani Opintomatkaltani sananvapauteen kolmea päivää aikaisemmin. Asian monenkertaisen ajankohtaisuuden vuoksi ajattelin jopa kopioida tekstin tähän artikeliin. Varoituksena meille suomalaisille. Sananvapaus ja demokratia eivät todellakaan ole olemassa puolueita eivätkä mediaa varten. Eivät ne niitä tarvitse suojakseen. Me kansalaiset tarvitsemme niitä suojaksemme puolueitten ja median mielivallalta.


 


 

torstai 23. syyskuuta 2010

It-investointien tehon mittaamisesta

Surffaillessa löytää kaikenlaista. Näin talous/yrityslehdessä on aina silloin tällöin esillä epäilyksiä siitä mitä  työntekijät oikein tekevät netissä työpaikallaan? Kaikki alkoi pasianssista kolmisenkymmentä vuotta sitten, mutta nyt on jo siirrytty paljon kehittyneempiin ajantappotapoihin.


Minä törmäsin tilastoon tyypillisistä Facebook-kävijöistä ja heidän ajankäytöstään. Vaikuttavaa ja vakuuttavaa luettavaa. Ei ihme kun tietotekniikan tulo toimistoihin ja erityisesti julkishallinnon toimistoihin ja prosesseihin ei ole parantanut tehokkuutta eikä tuloksellisuutta.


Facebook game statistics. Olkaa hyvä


 

Ministerin keittiönpöydällä

 



 


Kyllä laki määrätyin edellyttää ministrerin ilmoittamaan myös muun lähipiirin, ml. miehen omistuksen aiheuttamasta sidonnaisuudesta, jotta esteellisyys voitaisi arvioida. Ja ympäristöministerin vaikutus kaivosteollisuuden toimintaedellytyksiin on liiankin ilmeinen.


Perustuslaki:


63 §
Ministerin sidonnaisuudet
Valtioneuvoston jäsen ei saa ministeriaikanaan hoitaa julkista virkaa eikä sellaista muuta tehtävää, joka voi haitata ministerin tehtävien hoitamista tai vaarantaa luottamusta hänen toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä.
Ministerin on viivytyksettä nimitetyksi tultuaan annettava eduskuntaa varten selvitys elinkeinotoiminnastaan, omistuksistaan yrityksissä ja muusta merkittävästä varallisuudestaan sekä sellaisista ministerin virkatoimiin kuulumattomista tehtävistään ja
muista sidonnaisuuksistaan, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa hänen toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä.


Finlexistä Ministerien sidonnaisuuksista


"Ilmoitusvelvollisuuden piirissä olisivat ensi vaiheessa ainakin seuraavat sidonnaisuudet:

1) osakeomistukset ja muut omistukset yrityksissä;

2) elinkeinon ja ammatin harjoittaminen (esim. yrityksen nimi ja toimiala);

3) muut merkittävät tulolähteet;

4) velkojen ja muiden taloudellisten vastuiden suuruusluokka ja peruste;

5) luottamus- ja hallintotehtävät yrityksissä ja yhteisöissä; sekä

6) kuntien ja muiden julkisyhteisöjen luottamustehtävät.

.. Ilmoitusvelvollisuus koskisi lähtökohtaisesti ministerin omia sidonnaisuuksia.
Joissakin tapauksissa esimerkiksi ministerin perheenjäsenten omistukset voivat kuitenkin aiheuttaa myös ministerille itselleen sen laatuisen sidonnaisuuden kuin säännöksessä tarkoitetaan, jolloin myös ne saattavat tulla ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Tältä osin ilmoitusvelvollisuuden ala tulee ratkaistavaksi tapauskohtaisesti.


Kun kyse on perheen olennaisesta omaisuuden kasvusta alkuperäiseen (2008) ilmoitukseen verrattuna;


VALTIONEUVOSTON JÄSENEN ILMOITUS (PL 63 §)
Ministeri: Paula Lehtomäki
SIDONNAISUUDET KOTIMAASSA JA ULKOMAILLA:
Osakeomistukset ja muut omistukset yrityksissä:
Basware 15kpl
MUUTOS: EQ Online 100kpl myyty
Nokia 80kpl
Telia Sonera 119kpl
MUUTOS: Marimekko 200 kpl
MUUTOS: Outotec Oyj 250 kpl
MUUTOS: Wärtsilä 200 kpl
Elinkeinon ja ammatin harjoittaminen - yrityksen nimi ja toimiala:
-
Muu merkittävä varallisuus kuten kiinteä omaisuus:
MUUTOS: Asuinkiinteistö Helsingissä Sipoossa yhdessä puolison kanssa
Muut merkittävät tulolähteet:
-
Velkojen ja muiden taloudellisten vastuiden suuruusluokka ja peruste - myös kolmannen
tahon puolesta annetut sitoumukset:
MUUTOS: Asuntovelka/Sampo –pankki, 93 800 euroa
Luottamus- ja hallintotehtävät yrityksissä ja yhteisöissä:
Suomen Keskusta rp:n varapuheenjohtaja
Vuokatin Säätiön hallituksen jäsen
Kuntien ja muiden julkisyhteisöjen luottamustehtävät:
---
Muut merkittävät sidonnaisuudet:
---
Pidättäydyn ministeriaikanani hoitamasta seuraavia tehtäviä:


pitäisi rahoitusta varmasti tarkastella myös miehen tulojen ja toiminnan kannalta. Siis jos halutaan selvittää onko miehen tuloilla yleensä ollut mahdollisuus hankkia nuo mainitut osakkeet? Mutta itse jääviysarviointiin sillä tuskin on suurta merkitystä?


Merkitystä jääviyden syntymisen ja ilmoitusvelvollisuuden sekä erityisesti Lehtomäen uskottavuuden kannalta on myös osakkeiden hankinta- ja ilmoitusajankohta. Lehtitietojen perusteella osakkeet on hankittu tammi-helmikuussa 2010 mutta ilmoitettu nyt, puoli vuotta myöhemmin.


Siitä kuinka perusteltua ministerin tuohtuminen tässä asiassa on, voi kukin tehdän arvioita esimerkiksi hänen lyhyestä käsittelyhistoriasta tässäkin blogistossa:


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/10079/roistot-hapeapaaluun



http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/19766/suomen-erityispanos-itameren-suojeluun



http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/10076/kenesta-uusi-paaministeri-ja-laajennettuna



Sen sijaan, jos halutaa laajentaa puoluepukareiden ja hallinnon kytkösten tarkastelua, voi Googlaamalla todeta todennäköisen puolison toiminta julkishallinnon, eli Hanselin kanssa yhteistyössä, maahantuonnin puitteissa toimivan suomalaisen perheyrityksen myyntipäällikön ominaisuudessa. Ainakin tämä puolison nimellä varustettu henkilö on ilmeisesti myös toiminut menestyksellä kilpailutustilanteessa Helsingin kaupungin hankintakeskuksen tilauksesta taisteltaessa.



http://www.dgmarket.com/tenders/np-notice.do~2530307


Mutta tässähän ei varmaan ole mitään kummallista. Täytyyhän meidän jokaisen jollain tavalla elättää kasvava perheemme.


Sen sijaan kummallista on joidenkin sijoittakina esiintyvien tuohtumus siitä, että Paula Lehtomäen virkatoimien esteellisyys kyseenalaistetaan.


http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?threadID=166425&start=30&tstart=0


Ja kaikkeahan voi perustella. Mutta lakia, jopa lain henkeä kai pitäisi ministerinkin noudattaa? Vaikkei se olekaan Maan Tapa. Vaikka monen kansalaisen mielestä pitäisi olla.


 


PS.


Keskustelua tämän asiaryhmän ympärillä kannattaa varmaan jatkaa. Keittiönpöydällä ja mediassakin.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Asiantuntijoita?

Kun katsoo tämän hetken uutisia KL on-linenssä panee ihmettelemään:


http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20100920299


http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20100920293


http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20100920167


Milloin meidät saadaan uskomaan tarot-kortteihin ja teelehtiin?

Trendit tulevat ja menevät, aika aikaansa kutakin

 




Nyt Euroopassa porskuttaa porvarillinen oikeisto, näkyvimmin ja äänekkäimmin populistinen äärioikeisto, viimeksi Ruotsissa (siitä riippumatta miten lopullisessa laskennassa käy). Kuten ainoa valtakunnallinen eilen totesi Ruotsin ratsastavan ”Euroopan trendien aallonharjalla”. Se Länsi-Euroopan kartta mikä vielä vähän toista vuosikymmentä sitten oli vähintäänkin punertava, on nyt leimallisen sinertävä.


Näin kehitys on mennyt aiemminkin. Edelliskerran vajaat sata vuotta sitten. Silloinkin syynä oli yhteiskunnan työllisyyden ja yhteisöllisyyden vahva rakennemuutos ja uuden aatteen - ”edustuksellisen tasavaltaisen demokratian”  - ilmeinen kyvyttömyys hoitaa tilannetta uskottavasti. Poliitikkojen katsottiin silloinkin ajavan omaa ja korkeintaan oman puolueen etua, täyttävän taskunsa verojen tuotosta. Seurauksena ensin samanlainen siirtymä sinertäväksi ja hyvin nopeasti, 5 – 10 vuodessa sinimustaksi. Tunnetuin seurauksin.


Äärimmäisyydestä toiseen? Tavallista inhimillistä sinikäyrää? Ilmeisesti. Me ihmiset osaamme kyllä tunnistaa ja samaistua "mitattavissa oleviin", siis konkreettisiin eli populistisiin minimeihin ja maksimeihin. Optimeissa on vielä opittavaa. Myös politiikassa.


Mutta se ihmetyttää, että suurilta osin sama porukka, keskiluokka - erityisesti kouluttamaton keskiluokka - niin rivakasti siirtyy äärilaidalta toiselle. Ja että tuo heilahdus, tapahtuessaan vasemmalta oikealle on seurauksiltaan niin huomattavasti paljon tuhoisampi sille itselleen, kuin tapahtuessaan oikealta vasemmalle. Olisiko samalla myös niin, että oikealta vasemmalle tapahtuva liike tapahtuu hitaammin ja vähemmän verisesti vain nuoren idealismin käytettävissä olevasta keinovalikoimasta johtuen?


 


 

tiistai 21. syyskuuta 2010

Suomalaisen luovuuden innovaatiohelmiä

CSC – Tieteen tietotekniikan keskus perustaa "maailman ekotehokkaimpiin kuuluvan" palvelinkeskuksen entiseen paperitehtaaseen Kajaanissa. Näin It-viikko tänään.


Miten ja millä tavalla tämä liittyy Nokiaan, Googleen ja Summan paperitehtaaseen? Siis entiseen Summan paperitehtaaseen.


Varmaan Mauri antaisi innovointirahaakin CSClle. On tää niin mahdottoman hienoo.

Rahamarkkinoiden uudet haasteet


Kun alkaa näyttää yhä todennäköisemmältä, että perinteinen velkavetoinen rahatalous tulee tiensä päähän (ainakin siinä muodossa johon se ilmeisesti kehittyi 1971), voisiko virtuaaliraha olla korvaava tapa? Onko maailma ilman rahaa edes mahdollinen?


Kauppalehti julkaisi asiasta tänään mielenkiintoisen uutisen. Sen mukaan mm. Apple, Google, Facebook ja PayPal ovat jo idean kimpussa. En siis ole kansainvälisine barter-ajatuksineni ainakaan yksin. Uutisen mukaan " Yhdysvaltain lainsäädäntö kieltää tiukasti uusien rahamuotojen kehittelyn". Enkä ihmettele.  Voisin hyvin kuvitella, ettei Suomen lainsäädäntö sitä myös kieltäisi, ellei sitten euroon liittymisen yhteydessä virtuaalimaksuvälineen mahdollisuus olisi jäänyt ottamatta huomioon.


Tälläkö idealla Suomi nousuun? Vai romuttaisiko se maamme veropohjan lopullisesti? Ainaki puolue-eliitti joutuisi hieromaan älynystyröitään löytääkseen netistä tuhlailujensa maksumiehet.


Tässä muutama asiaan kuuluva linkki:




http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20100919669

http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/19017/pankkijarjestelma-sanoi-poks-pelureiden-ponzi-pyramiidi


http://paakirjoitus.blogit.kauppalehti.fi/blog/20216/velka-paisuu-vaikka-talous-ei-paisu


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/9996/maailma-ilman-rahaa


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/10404/tuleva-valuuttavallankumous


 


Nyt Internet, vaikkapa Facebookin avulla antaa erinomaisen välineen ja miljardiluokan kohderyhmän. Olisiko todella väline ennakoida edellä mainittu pankkijärjestelmän POKS.




Kuka lähtisi kehittelemään toimivaa konseptia?


maanantai 20. syyskuuta 2010

Miten puolueiden valta on kasvanut demokratian esteeksi?



 


Kaikki hyvät selvitykset lähtevät roomalaisista. Mutta tämä ei. Kaksi yksinkertaista vastausta otsikon kysymykseen lähtevät kyllä lähes yhtä kaukaa. Ensinnäkin ihminen on sosiaalinen laumaeläin. Toisekseen itsenäisyytemme alussa luotu poliittinen järjestelmämme suosii, jopa edellyttä ryhmäytymistä. Ja kolmanneksi ryhmäytyminen taas johtaa helposti, varsinkin kriisiaikoina johdon vallan korostumiseen. Ja kyllä meillä kriisejä on riittänytkin.


Suomen Itsenäisyyden Vaaran Vuosiksi lasken itse ajan jatkosodan päättymisestä syksyllä 1944, Neuvostoliiton hajoamiseen vuonna 1991. Sekä alku- että loppuajankohta eivät kumpikaan olleet selkeitä tai edes kiistattomia ajankohtia vaan prosesseja, kehittymisen merkkipaaluja. Prosessin alku talvisodan alusta jatkosodan päätökseen kesti viisi vuotta. Sen loppu alkoi viimeistään Michail Grobatshovin valtaannoususta, ehkä jopa Mauno Koiviston valitsemisesta Suomen presidentiksi, siis 5 – 10 vuotta.


Maan itsenäisyys oli Vaaran Vuosien ajan jatkuvasti vaakalaudalla. Ja se myös laajasti ymmärrettiin. Aseitten vaiettua taistelua itsenäisyyden säilyttämiseksi käytiin sisäisesti politiikassa ja taloudessa, puolue- ja ay- vallasta. Puoluekentällä vasemmisto – oikeisto akselilla, ammattijärjestöissä sosialistit – kommunistit akselilla. Taistelun voittaminen edellytti voimakasta ryhmäytymistä, järjestäytymistä. Vahvoja vallankäyttäjiä.


Ammattiliittojen valta perustui, suuren jäsenmäärän lisäksi, sen vahvaan kytkyyn poliittiseen kenttään vasemmistopuolueiden kautta, osuustoimintaliikkeeseen ja viimeksi ay-jäsenmaksujen työnantajaperinnän luomaan taloudelliseen runsaudensarveen. Valta alkoi horjua viimeistään viime laman aikaan, punapääoman romahtaessa pankkikriisimme seurauksena. Vuosikymmenien aikana kumuloitu pääoma suurelta osin vain hävisi. Lopullisina niitteinä olivat Neuvostoliiton hajoamisen ja Kiinan Maon kuoleman ja Deng Chiao Pingin luotsaamien uudistusten alkaessa muuttaa maailmaa globaaliksi markkinaksi 1980-luvulla ja Suomen liittyminen EUiin 1995, jotka kumpikin yhdessä veivät ay-liikkeen eksyksiin.


Sen sijaan poliittisten puolueitten valta on jatkanut kasvuaan. Siihen on syynä poliittisen järjestelmän ainutlaatuinen oikeus. Se saa itse päättää, itse asiassa sen yksinoikeutena ja tehtävänä on päättää myös kaikesta mikä sitä itseään koskee. Se laatii pelisäännöt, laatii lait. Sen valta on sementoitunut Vaaran Vuosina soluttamalla kaikkiin julkisiin, merkittäviin virastoihin ja laitoksiin kulloinkin vallassaolleen puolueen omat uskovaiset. Sen ”koneisto” tai oikeammin puolueiden koneistot valmistelevat lait, säätävät ne, panevat ne haluamallaan tavalla toimeen ja valvovat niiden noudattamista. Poliittisin perustein nimitettyjen lautamiesten kautta, ne vaikuttavat jopa lain rikkomisesta syytettyjen tuomitsemiseen.


Nyt perustuslakivaliokunnan käsittelyyn tulevassa Vanhasen tapauksessa, he päättävät myös siitä asetetaanko pääministeri syytteeseen valtakunnanoikeudessa. Siellä heitä edustavat muodostavat vähintään puolet kahdeksasta oikeuden jäsenestä.


Joten se tästä Montesquieun vallanjako-opin kansallisesta versiostamme.


Mutta miten puolueitten valta on voinut kasvaa näin suureksi? Pitkä historia, Vaaran vuosien valtapolitiikka, yhteiskunnan kaikkien osa-alueiden politisoituminen viimeistään UKKn presidenttikaudella, poliittisten broilereitten hyväksyminen ja ehkä suoraan näistä seuraava vähenevä ja itseään ruokkiva äänestysaktiivisuuden aleneminen.


Niistä ehkä kaikista tärkein on kaiken politisoituminen 1960-luvulta alkaen, sen salliminen että nuoret elämää kokemattomat ihmiset saavat luoda politiikasta itselleen työuran. Sen seurauksena luotiin edellytykset poliittisen eliitin syntymiselle ja puoluekoneistojen vallalle. Broilereita kun oli tarjolla vuosi vuodelta enemmän, mutta kansanedustajuuksi tarjolla vain 199 joka neljäs vuosi. Mutta olihan tarjolla ”politrukin”paikkoja ministeriöissä, valtion ja kuntien hallinnoissa, kuntayhtymissä, oppilaitoksissa. Ja kun vapaat paikat loppuivat, luotiin lisää, hallintoa kasvattamalla.


Ja hyviä tarkoituksia riitti. ”Sosiaalinen” puoluesidonnainen rakentaminen, oppilaitosten lisääminen ja kasvattaminen, kuntoutustoiminta, vanhusten- ja vammaistenhuolto, kansanterveys... hyviä tarkoituksia löytyy aina vain enemmän. Ne eivät lopu koskaan. Mutta neronleimauksen saivat ne, jotka havaitsivat, että puolueet voivat kytkeä ne osaksi omaa toimintaansa erilaisten säätiöitten, yhdistysten, osuuskuntien tai yhtiöiden välityksellä. Ja mikä parasta yhteiskunta rahoittaa sekä perustamisen että rakentamisen ja omat virkamiehet vielä tilaavat, yhteiskunnan piikkiin palvelut.


Edellämainitun lisäksi merkkipaaluja ovat puoluerahoituksesta päättämisen jättäminen sitä tarvitseville, eli puolueita edustaville kansanedustajille ja tulkinta, jonka mukaan puolueryhmän sitova päätös ei riko perustuslain 29§ vastaan. Ei edes mahdollinen, joskin harvinainen yksittäisen ryhmäpäätöstä rikkoneen kansanedustajan ”rankaiseminen”.


Puolueet korostavat parlamentasimia. Eikä ihme. Parlamentarismi kun toimiakseen tarvitsee, lähes pakonomaisesti puolueita. Tasavallan suoraan valittu presidentti taas virallisesti ei tarvitse heitä. Ja siksi, UKKn aikaa uhkakuvana käyttäen puolueet ovat anastaneet, aivan laillisesti, presidentin keskeisimmät valtaoikeudet. Samalla he ovat rikkoneet sen perustuslakimme alkuperäisen tasapainon, joka vallitsi Eduskunnan ja Tasavallan Presidentin välillä. Edelleen jatkuva vallankaappaus on johtanut siihen, että yksivaltainen presidentti on korvattu suurimman puolueen diktaattorilla, jota nyt siis uhkaa valtakunnanoikeus.


Usko kanssani Kimmo Sasia ”että entisen pääministerin Matti Vanhasen vaalirahatutkinta puhdistaa poliittiista ilmapiiriä.” Höpö löpö. Se antaa mahdollisuuden uskotella äänestäjille, että valtakunnassa tutkinnan ja mahdollisen tuomion jälkeen kaikki on taas hyvin. Ja entinen meno voi jatkua.




PS.


Juuri tämänlaisen historian kautta selittyvät sekä Maan Tapa, Meidän 15 miljardin puoluetuki, julkisen sektorin tehottomuus ja vaikkapa tarve kasvattaa valtionvelkaa. Unohtui vielä yksi. Huonon talouden syy on huonosti toimiva demokratia.



 

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Missä vika?

 



 


Miehellä ei ole suomalaista ajokorttia, ja auto oli varastettu. Lisäksi hän on vuoden aikana syyllistynyt 15 kertaa kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta ja oli jo valmiiksi ajokiellossa aiempien rikosten vuoksi".  Näin Hesari. 


Siis, missä vika? Puolueita edustavissa kansanedustajissa, jotka eivät laadi riittävän selkeitä ja rikkomuksista sanktioituja lakeja? Vai virkamiehissä, jotka eivät sovella säädettyjä lakeja niiden tarkoituksen mukaisesti? Vaiko oikeuslaitoksessa, joka ei sovella lakeja niiden tarkoituksen mukaisesti?


Sillä jossain jotain on vialla, kun joku - kuka tahansa - on "vuoden aikana syyllistynyt 15 kertaa kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta ja oli jo valmiiksi ajokiellossa aiempien rikosten vuoksi" ja jää jälleen, vapaalta jalalta kiinni. Eihän tässä ole tolkun häivää. 


Elämmekö oikeusvaltiossa? Vai valehteleeko toimittaja?








 

lauantai 18. syyskuuta 2010

Kaliffin palkka

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi uskoo, että entisen pääministerin Matti Vanhasen vaalirahatutkinta puhdistaa poliittiista ilmapiiriä. Millä ihmeen tavalla? Millä ihmeen mekanismilla? Miten se voisi?


Ei kysymyksessä alusta alkaenkaan ole ollut se, etteivätkö puolueita edustavat ministerit ja kansanedustajat ymmärtäisi mitä saa tehdä ja mitä ei. Miten saa toimia ja miten ei. Milloin on syytä kantaa vastuu toilailuistaan ja milloin ei. Siis aivan tavallisella arkijärjellä. Ei siihen tarvita juristeriaa jos he kokevat kansalaisten asiain hoitamisen tehtäväkseen. Ei oman ja/tai puolueen edun ajamisen.


Käsi sydämelle. Olisiko yhdessäkään länsimaisessa demokratiassa edes yksittäinen kansanedustaja, puolueryhmyri tai eduskunnan puhemies, ministereistä ja pääministeristä nyt puhumattakaan voinut uskottavasti jatkaa postissaan edes kesän 2008 ensimmäisten ”paljastusten” jälkeen?


Mutta meillä ei kansan palveleminen ole poliitikkojen tehtävä. Oman uran edistäminen, omat edut ja puolueen intressit ohittavat kansan edut, kansalaisten moraaliset käsitykset ja arvot mennen tullen. Poliittisessa luottamustehtävässä olevalta ei odoteta, että hän itse ymmärtää, ettei enää voi uskottavasti hoitaa tehtäväänsä kansan edustajana.Ja toimii sen mukaan.


Meillä ei henkilökohtaisen vastuun kantaminen taida olla poliittisesti korrektia? Meillä puolueen ja ryhmän tuki riittää. Niin kauan kuin on kaliffi ja erityisesti on kaliffin paikalla. Ja vain niin kauan.


 


PS.


Alalivontaosaaminen on menestyksen tae. Ja mitäänsanomattomuus. Erityisesti politiikassa.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Kepu pettää aina. Ja kaverit kans.

"Keskustan piirijärjestöt ottavat etäisyyttä puolueen edelliseen puheenjohtajaan ja ex-pääministeri Matti Vanhaseen. Puheenjohtajien mielestä asian selvittäminen kuuluu Vanhaselle itselleen, eikä puolueella ole enää tekemistä sen kanssa." Näin YLE tänään.


Ja näin keskeisten hallituspuolueiden edustajat Hesarin paperiversiosta poimittuna.


"Eihän tämä mitenkään mukavaa ole. Esillä olevat asiat ovat vanhoja ja niiden selvittäminen kuuluu kyseisille henkilöille, ei keskustalle. Nämä uutiset eivät koske puolueen nykyjohtoa." Mari Kiviniemi.


"Ikävä asia. En pidä korrektina puuttua asiaan." Jyrki Katainen.


"Asia on luonteeltaan hyvin vakava. Perustuslakivaliokunnan on tehtävä arvio oikeudellisin perustein. Asia ei saa politisoitua." Ville Niinistö.


Kun nyt vannotaan toimivan ylimmän johdon oikeustoiminnan lainvoimaisuuden valvonnan nimiin, kuten esimerkiksi HBL tänään on syytä palauttaa mieliin, että ilmeisesti vain yksityisten kansalaisten kantelu tai kantelut saivat aikaan oikeuskanslerin selvityksen. Siinä mielessä valvonta toimi. Mutta vain siinä mielessä. Tahdon uskoa, että median ja blogaajien halu pitää vaali- ja puoluerahoituksen laittomuudet jatkuvasti esillä jo yli kahden vuoden ajan, on vähintäänkin edistänyt asian joutumista käsittelyyn.


Nyt puhutaan vain pienestä osasta siitä rötöstelystä, joka viimeisen kahden vuoden aikana on tullut esille puolueiden toiminnasta. Niminä esillä ovat olleet 20% nykyisen Eduskunnan kansanedustajista, puhemiehet mukaan lukien. Seurauksena automaattisesti myös yli puolet istuvan hallituksen ministereistä, NOVA-goup, Kuntien Eläkevakuutus, STM, MMM, RAY, PRH, Rovaniemen kaupunki, Nuorisosäätiö, Kehittyvien Maakuntien Suomi, osin poliittisen ja osin virkamiesten osalta jne. jne. jotka kaikki asiat tulisi nyt ottaa perusteelliseen uuteen käsittelyyn.


Tämä koko vyyhti lähti liikkeelle kepun eduskuntaryhmän puheenjohtajan Timo Kallin ylimielisestä ilmoituksesta, ettei lakia tarvitse noudattaa koska rikkomisesta ei mitään seuraa. Näin puhui lain laatija itse. Samoin monet muut unohdukset, maksetut lentoliput, velotetut päivärahat olemattomista kokouksista, tehdyt taulukaupat, vastaanotetut pesukoneet, tutkitut lautakasat, kuviteltu "anekauppa" vaalirahoja palauttamalla jne., jne. ovat selkeästi viestineet kansalaisille kuinka mätä tämä skene todella on.


Ja pahinta tässä mädännäisyydessä on, että se ei ole järjestelmän sisältä enää puhdistettavissa. On turhaa kuvitella, että järjestelmä jonka me kansalaiset omalla toimettomuudellamme olemme antaneet syntyä, nyt äänestämällä yks´kaks itse korjaisi itsensä. Sen osoittavat jo se, miten kaverit pettävät. Erityisesti miten taitavasi, vastuullisesti ja eettisesti he itse ja edustamansa puolueet ovat toimineet tänä aikana. Sillä tuskin kukaan heistä on niin tyhmä, ettei olisi tilannetta tajunnut jo aika päivää sitten.

torstai 16. syyskuuta 2010

Ei hävitetä metsää puilta

Ettei kaikki riemu tänään suuntautuisi pelkästään Matti Vanhaseen, Jaakko Jonkkaan, Anne Berneriin ja Kepuun, Valtakunnanoikeuteen ja Perheyritysten liittoon on syytä kääntää huomio toiseen, itse asiassa saman asian toiseen ilmenemismuotoon. Valtiontalouden tarkastusvirasto nimittäin julkaisi raportin.


Säätiöt, ja suurin osa yhdistyksistäkin nauttii yleishyödyllisen yhteisön asemansa turvin verohelpotuksista mutta harjoittavat liiketoimintaa kuin yritykset. Suomessa yksin säätiöitä on lähes 3000 ja yhdistyksia noin 200 000. Säätiöitten veroeduksi on arvioitu noin 15 vuotta sitten 100 miljoonaa vuodessa. Kuitenkin jo viiden suurimman saaman veroedun arvoksi Verohallitus on nyt suostunut arvioimaan arvioinut 35 miljoonaa. Siis viisi suurinta kolmesta tuhannesta yhteensä 35 miljoonaa! Ja loput? Eikä verottaja suostu edes ilmoittamaan mitkä viisi.


Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan todellinen veroetu 3000 osalta on selvästi suurempi. Viiden suurimman säätiön saaman veroedun vertailu niiden jakamaan yleishyödylliseen apuun paljasti toisenkin mielenkiintoisen seikan. Apua jaettiin täsmälleen veroedun verran, vuodessa 35 miljoonaa euroa. Siis se veroetu siellä pyörii. Tapa rahastaa yhteiskunnalta puolueille siis tässäkin. Yksi osa meidän 15 miljardin puoluetukea.


Eiköhän tässäkin, kuten lähes kaikessa esille vyöryneessä rakenteellisessa korruptiossa ole yksi yhteinen nimittäjä. Poliittiset puolueet. Ne tekevät päätökset, vaikka muodollisesti sen tekevätkin heitä edustavat kansanedustajat. Siis ne 199, jotka me äänestäjät kuvittelemme valitsevamme ensi huhtikuussa.


Ainakin kaikilla kolmella suurella ja RKPllä on omansa. Varmaan niitä löytyy vielä SKPn ja SKDLn raunioilta Vasureiltakin. Ja mikäpä on ollessa. Kun lait on laadittu tarkoitushakuisesti, mittojen mukaan on puolueista tullut intressentti. Ja aivan erinomainen sellainen.


He laativat lait, he miehittävät virastot, jotka panevat lait toimeen, myöntävät rahat ja valvovat, että kaikki myös meni mikä tuli. Ja jos ei ymmärretä käyttää tai raha loppui kesken menetellään kuin Ahti Karjalainen Kankaanpään kuntoutuskeskuksen puuttumista ihmetellessään. "Miksi Demarit ja RKP ovat jo hakeneet, mutta ei Kepu?" Tai muutetaan lakeja jälkikäteen.


Mutta mehän saamme sentään maksaa. Kela tai Keva tai Ara tai STM tai OPM tai TEM tai MMM tai RAY tai Veikkaus tai Hippos (jne. jne.) kyllä toiminnan rahoittaa niin, että tarvittavat suojatyöpaikat saadaan ylläpidettyä. Ja jos joku säätiö lipsahtaa vääriin käsiin, tai sitä ei saada oman päätännän piiriin, se ajetaan alas. Kuten Heinolan Reumasairaala, jonka nappasi Kela.


 


PS.


Ja 100 miljoonan vuosietu käsittää arvion vain säätiöistä 15 vuotta sitten!




PPS.











 
Ei ole Matti Vanhasta vielä mistään tuomittu, ei edes syytettä nostettu. Aloittakoon työnsä. Etujärjestön lobbarina hän on kuitenkin jo Rampa Ankka. Siis sama, mitä hän oli pääministerinä viimeistään kesästä 2008.

Ihmeparantuminen siitä jalkaleikkauksesta, jonka piti olla este jatkaa pääministerinä, on siis tosiasia.

Päätellen Anne Bernerin otteesta ja toivoen, että kyseessä ei ole Perheyritysten Liiton ja sen jäsenien kannasta, hän katsoo ilmeisesti liiton olevan joko hyvin suuressa kiitollisuudenvelassa tai vieläkin sitovammassa sopimuksessa. Liittyisivätkö ne muuhunkin kuin vuoden 2007 hallitusohjelmaneuvotteluihin ja Kehittyvien Maakuntien Suomeen? Mutta ehkä liiton tarkoitus on lopetella etujärjestötoimintansa?

Ahneet osakkaat ja johto tappavat Suomen

Taloussanomien mukaan "Optiot toivat kateuden Nokiaan”.  Ja minä väitän, että se rantautui moniin muihinkin suomalaisiin yhteisöihin. Ideologinen puhdasoppisuus ”amerikkalaisunelman” toimivuudesta myös Suomessa hoitaa loput. Enkä todellakaan tarkoita yksin yrityksiä vaan kaikkia suomalaisia yhteisöjä. Valtion- ja kunnanhallintoa, puolueita ja muita etujärjestöjä, yhdistyksiä, säätiöitä, osuuskuntia ja mitä niitä nyt onkaan.


Ja sillä tavalla tapettiin yhteisöllisyys, luovuus, innovatiivisuus ja työn ilo. Tilalle saatiin itsekkyys, itsekeskeisyys ja pelko jaiken jatkuvuudesta ja loppumisesta. Ole siinä sitten tehokas ja tyytyväinen.


Jos on yksi asia jota me suomalaiset emme hyväksy, jota emme siedä, jota emme kestä, on se epäoikeudenmukaisuus tai muu epätasa-arvo yhteisössämme. Ja ennemmin tai myöhemmin sietokykymme katkeaa. Siis ellei ole jo katkennutkin. Niin on käynyt aiemmin ja uskon, että niin käy myös nyt.


 

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Hurrit uuniin

 


 


Jos on aitosuomalainen ”sivistyneistömme” osannut riemastuttaa suomenruotsalais- ja pakkoruotsi-kammollaan tällaista tavallista tossunkuluttajaa, kyllä ne hurritkin osaa.


Menneen, nyt suomettuneeksi todetun kauden ministeri ja puoluejohtaja Pär Stenbäck taisi alittaa heidänkin tasonsa? Syyskuun 12. hän ”ilmoitti Huvudstadsbladetissa, että tahot, jotka katsovat suomenruotsalaisilla olevan etuoikeuksia Suomessa, ovat kansanryhmän vihaajia ja verrattavissa natseihin. Samalla hän katsoi suomenruotsalaisten aseman Suomessa olevan verrattavissa juutalaisten kohteluun 1930-luvun Saksassa.”


Ja varmaan Stenbäckin ainakin pitäisi tietää? Maailman vanhimman kansainvälisen, inhimillisyyttä edistävän kansalaisjärjestön entisenä puheenjohtajana Suomessa. Muistelmakirjansa mukaan lähes Rauhan Nobel palkinnon Ahtisaarelle junailleena miehenä.


Ehkäpä hän vain lukee ajan merkit tarkemmin kuin me tavikset? Sillä ainakaan ennen vuotta 1933 ei kukaan Saksassakaan tiennyt, mitä konkreettisia tulevaisuuden suunnitelmia Adolf Hitler juutalaisia silmällä pitäen rakenteli. Eihän tuo vielä silloin itsekään tiennyt.


Ehkäpä Pär vain halusi varmistaa, ettei Suomeen moista Messiasta koskaan salaisilla ja vapailla vaaleilla valita? Siis samalla tavalla kuin Aatua aikoinaan. Vaan taisipa viesti siinä tapauksessa kääntyä tavoitettaan vastaan?


 


PS.


Onkohan Pärin mielestä tässä historiallisessa tilanteessa ja hänen toimintansa tuloksessa kyseessä Kriisi vaiko katastrofi? Vai onko uusi kirja tuloillaan?


 


 

Asfaltoidaan Keskuspuisto

Kyllä me ihmiset ollaan ihania. Tämä tuli taas mieleen joutuessani ensimmäisen kerran pitkästä aikaan ajamaan aamuruhkassa KEHÄ III sisäpuolella. Kaikki näkemäni valtaväylät täynnä autoja, lähinnä henkilöautoja. Kun joskus 90-luvulla jouduin liikkumaan henkilöautolla Lontoon ja Pariisin vastaavilla väylillä vastaaviin aikoihin kammottaa ajatellakin, minkälaisia ne ovat nyt.


Ja infraa rakennetaan lisää. Teitä levennetään, niitä tulee lisää, betonisiltoja syntyy valtionvarainministerin sallimalla tahdilla, kuitenkin ilmeisesti vähemmän kuin tarvittaisi. Sillä aivan hurjalta tuo ruuhka tuntui.


Milloinkohan poliittiset puolueemme ymmärtävät, että nykymenoa jatkaen tulemme väistämättä tilanteeseen, jossa joskus – kuitenkin lähitulevaisuudessa - keskustelemme Keskuspuiston asfaltoimisesta yhtenäiseksi moottoritieksi tai 50 kaistaisen sillan rakentamiseksi yhdistämään sen itäpuolen länsipuoleen?


Toisaalta, jos meillä etenee pääministeriksi henkilö, jonka henkilökohtaiset asumisihanteet perustuvat itse rakennettuun omakotitaloon huitsin nevadassa kaukana kustannuspaikaltaan - kyllähän valtion kuljettaja hakee - ja ostotottumukset iloon käydä omalla autolla jossain toisessa, mutta kaukana, olevassa huitsin nevdassa suorittamassa päivittäiset tai ainakin viikottaiset ostoksensa, ja kehtaa vielä hehkuttaa autuuttaan kansakunnan onnelana ja edistäen toimillaan omaa visiotaan, niin mitä muuta voi odottaa?


Meillä on ilmeisesti edessämme sama kuin monessa USAn kaupungeista jo kauan sitten. Suburbia kutsuu keski- ja yläluokkaa, kaupunkien keskustat näivettyvät ja slummiutuvat, joukkoliikenne ei toimi missään, aikaa, rahaa, polttoainetta palaa ja ihmiset ja elämisen laatu sen lisäksi. Mutta näin ei tarvitse olla.


Lisää ajattelun aiheita sain netistä. Ohjelmasta e² http://www.e2-series.com/ kertomus Portlandin toimista aivan vastaavanlaisessa tilanteessa.


 


Kannattaisiko meidänkin alkaa tehdä? Muutoksen aikaansaaminen kestää kauan, mutta sitä ei saada aikaan ollenkaan ellei aloiteta. Tuumaamista on jo riittämiin.


 

Asfaltoidaan Keskuspuisto



Kyllä me ihmiset ollaan ihania. Tämä tuli taas mieleen joutuessani ensimmäisen kerran pitkästä aikaan ajamaan aamuruhkassa KEHÄ III sisäpuolella. Kaikki näkemäni valtaväylät täynnä autoja, lähinnä henkilöautoja. Kun joskus 90-luvulla jouduin liikkumaan henkilöautolla Lontoon ja Pariisin vastaavilla väylillä vastaaviin aikoihin kammottaa ajatellakin, minkälaisia ne ovat nyt
.
Ja infraa rakennetaan lisää. Teitä levennetään, niitä tulee lisää, betonisiltoja syntyy valtionvarainministerin sallimalla tahdilla, kuitenkin ilmeisesti vähemmän kuin tarvittaisi. Sillä aivan hurjalta tuo ruuhka tuntui.
Milloinkohan poliittiset puolueemme ymmärtävät, että nykymenoa jatkaen tulemme väistämättä tilanteeseen, jossa joskus – kuitenkin lähitulevaisuudessa - keskustelemme Keskuspuiston asfaltoimisesta yhtenäiseksi moottoritieksi tai 50 kaistaisen sillan rakentamiseksi yhdistämään sen itäpuolen länsipuoleen?

Toisaalta, jos meillä etenee pääministeriksi henkilö, jonka henkilökohtaiset asumisihanteet perustuvat itse rakennettuun omakotitaloon huitsin nevadassa kaukana kustannuspaikaltaan - kyllähän valtion kuljettaja hakee - ja ostotottumukset iloon käydä omalla autolla jossain toisessa, mutta kaukana, olevassa huitsin nevdassa suorittamassa päivittäiset tai ainakin viikottaiset ostoksensa, ja kehtaa vielä hehkuttaa autuuttaan kansakunnan onnelana ja edistäen toimillaan omaa visiotaan, niin mitä muuta voi odottaa?

Meillä on ilmeisesti edessämme sama kuin monessa USAn kaupungeista jo kauan sitten. Suburbia kutsuu keski- ja yläluokkaa, kaupunkien keskustat näivettyvät ja slummiutuvat, joukkoliikenne ei toimi missään, aikaa, rahaa, polttoainetta palaa ja ihmiset ja elämisen laatu sen lisäksi. Mutta näin ei tarvitse olla.

Lisää ajattelun aiheita sain netistä. Ohjelmasta e² http://www.e2-series.com/ kertomus Portlandin toimista aivan vastaavanlaisessa tilanteessa.

Kannattaisiko meidänkin alkaa tehdä? Muutoksen aikaansaaminen kestää kauan, mutta sitä ei saada aikaan ollenkaan ellei aloiteta. Tuumaamista on jo riittämiin.



tiistai 14. syyskuuta 2010

Miljoonan taalan kysymys?


Suomi päättää tänään miinalaiva Pohjanmaan lähettämisestä Somalian rannikolle turvaamaan kansainvälistä merenkulkua merirosvoilta. Ilmeisesti Punaisen meren alku ja Intian valtameren Somalian rannikko vaativat edelleen ns. kansainvälisen yhteisön aktiivista toimintaa.


Varmaan ihan hyvä, että mekin kannamme vastuuta? Tälläkin tavalla. Suuresta lisäkustannuksestahan ei ole kysymys. Ja saahan sekä laiva että miehistö auringon lisäksi kokemuksia tositoimista. Kunhan eivät somalimerirosvot vain valtaa Pohjanmaata.


Kauankohan tuo tilanne on jo jatkunut? Vuoden vai viisi? Ja kauanko vielä jatkuu? Toisen mokoman? Vaiko vieläkin pitempään? Tilanteen loppumiseen Pohjanmaa ei voi vaikuttaa niitä, ei näitä. Ratkaisujen avaimet eivät ole merellä. Kansainvälinen laivasto-osasto hoitaa vain oiretta.


Rauhan turvaaminen ei ole onnistunut. Somaliaa ei myöskään pakoteta rauhaan. Yritetty on. Miten saada somaleille rauha omassa maassaan? Miten saada somaleille palautettua oma maansa?


maanantai 13. syyskuuta 2010

Nokian pöytä on puhdas

Nokian johto on puhdistettu. Entinen Dreamteam on todella entinen. Tosin ajankohta jolloin Jorma Ollila lähtee on vielä auki. Mutta jos Elop on Johtaja isolla J:llä, se ei vie kauaa. Kahden ykkösmiehen johto harvoin toimii, eikä ole ajateltavissa, että Elop lähtisi esimerkiksi vuoden kuluttua ilmoittaen syyksi, strategisen johtajuuden puutteen...


Meillä suomalaisilla on monta syytä kiittää kaikkia teamin jäseniä upeasti sujuneesta Nokian ja mahdollisesti jopa Suomen pelastamisesta 1990-luvulla. Sillä ilman Nokiaa, mitä tahansa olisi voinut tapahtua. Missä määrin heillä on tuloksiin ollut vaikutusta on toinen asia. Sattumallakin saattaa olla osuutensa.


Ainakin Nokiaa saavat kiittää silloin vallassa olleet pääministerit, valtionvarainministerit, työministerit ja kauppa- ja teollisuusministerit. Sillä ilman Nokian saagaa, he olisivat paljastuneet kansalaisille juuri sellaisina tuloksentekijöinä kuin he oikeasti ovat.


Mutta kaikella on aikansa. Toivottavasti Nokiassa kasvaa taas uuden saagan ainekset. Pöytä on puhdas Elopille. Lähtökohdat uudelle mitä mainioimmat.

Viimeinen lähtijä sammuttakoon valot

 


Suomi ei elä prosenteilla. Ei brandeillä, ei ideologioilla. Ei veroilla, ei tuilla. Ei syöttötariffeilla eikä aluepolitiikalla.


Suomi elää työllä.


Jälleen lähemmäksi tuli eilen se päivä, jolloin Nokiasta tulee maastamuuttaja. Mutta sitä ennen lähtee todennäköisesti STX. Cargotec siirtää jo tarjoamaansa työtä lähemmäksi asiakkaita. Ja jo muuttaneiden, tai muuttoprosessissa olevien lista on pitkä. Aivan liian pitkä. Missä vika?


On turhaa panna yritykset ja työtä tekevät vastakkain, kuten ideologisten ajatusjäänteiden perusteella meillä taipumusta on. Ei riitä enää katsoa yksittäisiä yhteiskunnan toimijoita tai tekijöitä. On uskallettava katsella kokonaisuutta. Eikä sillä mene hyvin.


Ja huonosti toimivan talouden syynä on edelleenkin huonosti toimiva demokratia. Me olemme kansakuntana käyttäneet viimeiset vuodet vetääksemme kukin köydestämme omaan suuntaamme. Valitettavasti, emme ole löytäneet yhteistä säveltä, yhteistä suuntaa.


 

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Ei tästä mitään tule

 


Pitäisikö minun todella olla parempi kuin kukaan muu? Vaiko peräti kaikki muut? Vai pitäisiko riitää, että olen niin hyvä kuin voin? Ja jos pitää riittää, niin riittää kenelle? Minulle, sinulle vaiko peräti Hentun Liisalle?


Vai onko tässäkin kyse vain sosialismin ja kapitalismin taistelusta? Siis siitä samasta, jota kumpikaan ei voi voittaa? Siis siitä samasta, josta olemme vääntäneet kättä viimeiset 70- 100 vuotta.


Eihän edes tämä nykyinen maailma voi lähteä siitä, että vain sillä joka on "parempi" kuin kaikki muut, on olemassa olemisen oikeus? Vai onko, kuten nykyajattelu tuntuu vaativan, todella niin, että vain voittajilla on oikeus elää?  Ja kun riittävän monta kilpaa käydään, jäljelle jää vain se yksi.


Mitä ihmettä teemme niille muille?