tiistai 29. syyskuuta 2015

Jotain varmaan tarttis kuitenkin tehdä herra pääministeri?



Pääministeri Sipilä myöntää ettei tuntenut lomarahan kattavuutta tehdessään päätöstä ylityökorvausten ja lisien leikkaamisesta pakottavalla lainsäädännöllä. Pitäisikö nyt todeta, että siinäpä meillä rehellinen pääministeri? Vai pitäisikö ihmetellä Suomen hallituksen kykyä - siis kyvyttömyyttä - käyttää asiantuntijoita päätösten valmistelussa? Ilmeisesti Axel Oxenstierna iskee silmää ja hymyilee taas haudassaan. "Mitäs minä sanoin."

Tästä pakkolaki-hallituksesta on rapautumassa uusi Vanhasen, Kataisen ja niiden jakojäännösten Marin ja Tumpin fantsuttelijahallitusten klooni. Se siitä Sipilä-ilmiöstä. Sinne valahti taas kerran Esko Ahon ja Matti Vanhasen ideologisen pannukakun rehabilitointiyritys.

Sipilän perääntymisestä huolimatta meidän ongelmamme eivät siitä poistu. Eikä meillä ole varaa taas tuhlata seuraavaa nelivuotiskautta odottaen seuraavia vaaleja. 

Kansakunnan olisi korkea aika katsoa totuutta silmiin; meillä ei enää ole varaa puolueiden toimettomaan fantsutteluun. Tarvitsemme kansalaisten kansallisen tervehdyttämisohjelman, vaikkapa sotakorvausten suorittamiseen verrattavissa olevan yhteisen ponnistuksen. Siihen ei kansalaisia ainakaan pakolla kuitenkaan saada motivoitua. Kun jälleen yksi pääministeri on uskottavuutensa kadottanut herää kysymys, mistä meillä löytyy muutoksen toimeenpaneva johtajuus? 

Tässä vielä kerran vaihtoehtoisen ohjelman sellaisia lähtökohtia, joiden vaikutukset viennin kilpailukykyyn ylittävät sekä hallituksen vaatimukset että etujärjestöjen ehdotukset. Uudet ja vanhat. Nykyiset ja tulevat.

  1. Kunnallisesta itsehallinnosta maakunnalliseen itsehallintoon ilman päällekäismiehitystä
  2. SoTe sektori maakuntien ja valtion rahoitettavaksi
  3. Energiaverotuksen vähentäminen tuulivoimatariffi kohtuullistamalla 
  4. Kansallinen maataloustuen asteittainen lopettaminen
  5. Yrittäjyyden edistäminen alv-velvollisuuden rajaa nostamalla
  6. Puoluerahoituksen yksityistäminen

Kun maan johto jo nyt on täysin pihalla kannattaa pitää ihmetellä millä tasolla paikallishallinnon johto on. Eikä tilanne todellakaan ole paranemassa uusia organisaatiotasoja rakentelemalla. 

perjantai 25. syyskuuta 2015

Puolueittemme häviämän sodan uudet sotakorvaukset



Meillä on nyt hallitus, jonka kolmesta puolueesta kaksi on toimimattomuudellaan ja tekemättömyydellään pitkälti aikaansaanut maamme nykyisen taloudellisen kurimuksen. Eivät ne suoranaisesti itse ole saaneet aikaan metsäteollisuuden kriisiä, euro-kriisiä eivät edes Nokian kännykkäbusineksen tuhoa. Vielä vähemmän Venäjän Krimin anastusta tai Itä Ukrainan kriisin jäädyttämistä. 

Mutta sen sijaan, että ne olisivat päättäneet sopeutumistoimista ja saattaneet alkuun asioita, jotka todella loisivat maalle ja kansalle uusia mahdollisuuksi, ne keskittyivät oman tehokkuutensa itsekehuun ja kaikenkarvaiseen tyhjänpäiväiseen fantsutteluun. Ainoa kasvuun piiskattu erä, ainoa "onnistuminen" on julkinen velka. Ja nyt sitten taivastellaan aikaansaannosten seurauksia ja yritetään syyllistää syyttömät ja pannaan heidät joka tapauksessa maksamaan puolueiden fantsuttelujen laskut. 

Ja ettei osoiteltaisi yksin kepuleita ja kokiksia on syytä jakaa kunnia "konkurssista" myös demareille, vasureille, viherpeipoille, ruåtsalaisille ja kristikansalle. Ainoa joka ei käsiään edellisissä hallituksissa ole liannut ovat persut. Kun heidän toimiaan hallituksessa on nyt muutaman kuukauden joutunut seuraamaan ei voi kuin todeta, että ei heidän läsnäolonsa aiemmissa hallituksissa olisi tuloksia ainakaan parantanut. 

Juha Sipilän loikka tuntemattomuudesta Kepun puheenjohtajaksi yllätti kansakunnan. Jonkin aikaa näytti jopa siltä, että puolueapparaatin ulkopuolelta on edes yhteen puolueeseen löytynyt tolkullinen johtaja. Siltä ei näytä enää. Yhä selkeämmin alkaa käydä ilmi, että Sipilän yhteiskunnan tuottavuusloikkatavoite itse asiassa on sekä Esko Ahon että Matti Vanhasen hyvin yksipuolisten toteutumattomien yhteiskuntasopimusideoiden kopio, joita nyt Sipilän yhteiskuntasopimuksen nimissä pakotetaan toteutukseen. Täysin siitä riippumatta, että sen aukikirjattu sisältö ei lyhyellä aikavälillä vaikuta vientiteollisuuden kilpailukykyyn lainkaan ja pidemmällä aikavälilläkin vain mahdollisesti. 

Puolueappaaraatit omine fiksaatioineen jylläävät edelleen ja näpertävät omien pikku ennakkoluulojensa ja intohimojensa uhkapelissä pelaten. Ja kaikilla on varmaan kivaa, paitsi laskun viimekäteisellä maksajalla. Kansalaisilla, veronmaksajilla. Mutta niin vaan on, että johtajuutta - sitä ainoaa mitä maa nyt todella tarvitsisi - ei tästä apparaatista enää löydy. 

Olisi korkea aika katsoa totuutta silmiin; meillä ei enää ole varaa puolueiden toimettomaan fantsutteluun. Tarvitsemme kansalaisten kansallisen tervehdyttämisohjelman, vaikkapa sotakorvausten suorittamiseen verrattavissa olevan yhteisen ponnistuksen. Siihen ei kansalaisia ainakaan pakolla saada motivoitua. Tässä samalla vaihtoehtoisen ohjelman eräitä lähtökohtia, jonka vaikutukset viennin kilpailukykyyn ylittävät sekä hallituksen vaatimukset että etujärjestöjen ehdotukset:


  1. Kunnallisesta itsehallinnosta maakunnalliseen itsehallintoon ilman päällekäismiehitystä
  2. SoTe sektori maakuntien ja valtion rahoitettavaksi
  3. Energiaverotuksen vähentäminen tuulivoimatariffi kohtuullistamalla 
  4. Kansallinen maataloustuen asteittainen lopettaminen
  5. Yrittäjyyden edistäminen alv-velvollisuuden rajaa nostamalla
  6. Puoluerahoituksen yksityistäminen






Tässä alla kaiken maailman asioista kirjoittamiani kommentteja viime viikoilta, lähinna arkistoituna itseäni varten.


Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/ekn+hakamies+sak+vastasi+vaaraan+kysymykseen/a2325774?fail=f>
Kuka niitä suunnitelmia oikein on pyytänyt?

Yhä selkeämmin alkaa käydä ilmi, että Sipilän yhteiskunnan tuottavuusloikkatavoite itse asiassa on Esko Ahon ja Matti Vanhasen hyvin yksipuolisen yhteiskuntasopimuksen kopio, jonka EK ja sen tj, poliitikko Jyri Häkämies haluaa saada toteutettua. Täysin siitä riippumatta, että sen aukikirjattu sisältö ei lyhyellä aikavälillä vaikuta vientiteollisuuden kilpailukykyyn lainkaan ja pidemmällä aikavälilläkin vain mahdollisesti. (Lyhyt aikaväli noin 3 vuotta, pitkä 5 - 10 vuotta.)

Sekä Aho että Vanhanen että Häkämies elävät sen virheellisen fiksaation vallassa, että palkansaajien etujen ja erityisesti palkkojen alentaminen siirtävät elinkeinoelämämme Onnelaan. Taitaa kuitenkin olla näiden ikioma märkä uni.

Jos haluavat olennaisen vähennyksen julkisen sektorin kustannuksiin, nimenomaan palkkakustannuksiin siten, että siitä on hyötyä myös toimenpiteen kohteeksi joutuville ehdotan, että lopettavat kunnalliseen itsehallinnon ja korvaavat sanan kunta lainsäädännössämme sanalla maakunta, joille itsehallinto. Nykyiset kunnat, sikäli jos kuntalaisilla intoa piisaa muuttuvat perinneyhdistyksiksi.

  

Ei kovinkaan kaukana varmaan kellään ole kysymys siitä, kenen asialla on hallitus ja kenen asialla EK. Eikä tuota juuri kysellä tarvitse. Näkeehän tuon jo sokea Reetakin, kun pitkälti juuri samojen itseihailun fantsuttelijoitten 8 vuoden hallitusputki on  ajanut maan nykyiseen kriisiin.

Kokoomus on perinteisestikin painottunut elinkeinoelämän ja virkamiesjohdon puolueeksi. Nyt sen entinen VoimaVille on EKn toimitusjohtajana. Kepu on perustamisesta lähtien ollut itsenäisen maanviljelijän, nykyisin itseään maatalousyrittäjänä pitävän kansanosan etujärjestö. Entinen puheenjohtaja, pääministeri ja nykyinen eduskuntaryhmän puheenjohtaja sai koplattua itselleen suojatyöpaikan Perheyritysten liiton toimariksi kun paikat alkoivat käydä liian kuumiksi. Hallitusta johtaa miljonääriksi ajautunut yrittäjä ja liikenneministerinä toimii entinen onnistuneen lobbarivalinnan aikoinaan tehnyt Perheyritysten liiton hallituksen puheenjohtaja. 

Myös Vanhasen hallitus toimi itsenäisesti yrittäessään aikoinaan edistää myttyyn mennyttä ja Perheyritysten Liiton hallitusohjelmaan ajamaa osakeveron verouudistusta sukupolvenvaihdoksessa. Jopa sananvalinta tässä artikkelissa johtaa ihmettelemään kenen linjaa hallitus ajaa ja mikä on EKn rooli sen linjan rakentamisessa. Eivät myöskään sen paremmin puoluepoliittisten etujärjestöjen kuin yleensäkään etujärjestöjen korkein johto vaihda asenteitaan ja ajattelutapoja siirtyessään urallaan juhlakattauksesta toiseen.



Ehkä niillä ei todellakaan ole tarpeeksi luotettavia keinoja vauhdittaa kulutusta. Hallituksilla on. Jos eivät muuta keksi, luokoot uutta tekemätöntä työtä, NEW DEALin tapaan. Jos niitä halutaan kutsua työllistämistöiksi, siitä vaan. Niitä tekevät joutuvat käytännössä palkkansa kulutukseen panemaan. 

Ei pankkien pelastusoperaatioista, eikä niiden tai valtioiden taseiden kaunistamisesta kulutusta käyntiin saada. Niissä rikastuvat vain ne jotka jo nyt ovat liian rikkaita. Eivät he kulutustaan lisää, ja koska uudet finanssi-instrumentit tuottavat paremmin kuin reaali-investoinnit raha menee yksinomaan pelimiesten adrenaliinituotantoon. 

Vaihtoehtona ilmeisesti pankkitoiminnan kansallistaminen. Sillä joka kerta, kun pankkien luovaan ongelmaratkaisukykyyn on vedottu ja niille uusia vapauksia annettu, kärsijöiksi ovat tulleet kansakunnat ja kansalaiset.

  

Tätä teollisuuden pakoa Suomesta ei millään tuottavuusloikalla enää ratkaista. Taloutemme ohjaus ei aivan ilmeisesti enää ole Eduskunnassa lakeja säätävien puolueiden käsissä. Eikä niistä ilmiselvästi yhdelläkään ole tarjolla ratkaisuja ongelmiimme.




"Vaikkapa ottamalla innovatiivisia yrityksiä rohkeasti mukaan sote-palveluiden kehitystyöhön." Siitä varmaan konkreettisin esimerkki on Apotin Epic?



Kyllä Stiglitz oikeammassa on kuin Suomen vallitseva Ainoa Oikea Totuus. Meillä unohdetaan, että nykyään raha on velkaa. Meillä on elvytetty jo kohta vuosikymmen, eikä fantastisesti ole alkanut mennä. Meillä on kuitenkin puoluepoliittisen sisäsiittoisuuden ongelma. päätöksentekijät sijoittavat vääriin asioihin ja arvoihin. Meillä halutaan varjella ikiaikaisia rakenteita ja investoidaan niihin. Kärkihankkeetkin.


  

Tilaisuuden YLEn aamuohjelmassa Unto Hämäläinen kiinnitti huomion mielenkiintoiseen seikkaan, paikalla ei ollut Matti Vanhanen, kepun eduskuntaryhmän puheenjohtaja vaikka muut hallituspuolueet olivat lähettäneet tilaisuuteen kutsutun edustajansa. Varmasti edustajan vaihtumiseen annetaan legitiimi selitys? Esimerkiksi, että polvi oli pipi?



Kolme viimeistä yhteiskuntasopimusehdotusta - Esko Ahon, Matti Vanhasen ja nyt Juha Sipilän - ovat kuin samasta kynästä syntyneitä. Sattumaako? Jokainen niistä lähtee siitä, että veronmaksajat, mieluiten palkansaajat maksakoon lystin. 

Kuitenkin tilanteeseemme pitkälti syypäät istuvat Arkadianmäellä, kuten Lylyn osuva luonnehdinta ""Onko sote-uudistus saatu maaliin? Entä kuntauudistus? Ei ole, vaikka on vuosia vatuloitu. Hallituksen ei pidä tulla työmarkkinakentälle sähläämään ja rikkomaan sitä luottamusta, joka tarvitaan tulosten aikaansaamiseksi" totesi.

Ja mikä yhdistää ainaisia yhteiskuntasopimuksen ehdottajia ja sote- ja kuntauudistusvatuloijia?



Kun TEK on tuollainen hybridi, toisaalta ammatillinen- ja toisaalta ammattiliitto jossa jäseniä on sekä työnantajina että palkansaajina ei ihme, että tarkassa paikassa osalle jäsenistöstä tulee ymmärrysvaikeuksia, jopa eturistiriitoja. Kelle kulloinkin. 

Ihmeen hyvin Heikki Kauppi on niistä tähän mennessä selvinnytkin.

  

Markkinataloudessa julkiset ruokahankinnat tavalla tai toisella kilpailutetaan. Tuottajan intressissä on voittaa kilpailu esimerkiksi ulkomailta tuotujen kanssa. 

Kuntien luottamus- ja virkamiesjohdolla on vastuu ruokatarvikkeiden hankinnasta. Vastuu suomalaisen ruoan kilpailukyvystä on suomalaisilla tuottajilla, teollisuudella ja lainsäätäjillä. 

  

Ilpo

Olen eläissäni nähnyt kaikenmoisia perusteluja oman edun edistämisessä, mutta taisit juuri ylittää kaikki kokemani. Uskomattomimmatkin.



Heikki Kauppi puhuu asiaa. Ja erityisesti tasapuolisempaa asiaa kuin suurin osa meistä muista. Ei kurimuksemme ole palkanansaitsijoitten syytä. Eikä siksi ratkaisukaan. Ilman palkanansaitsijoiden aktiivista tukea, pieleen menee. Puolueiden ja muiden etujärjestöjen on syytä katsoa peiliin.
Siitä ei ole erimielisyyttä, etteikö meidän julkinen sektorimme ole tappavan kallis. Mutta leikkauksilla ja säästöillä - kenenkään palkoista - ei tilanteen oikaisemista pystytä edes aloittamaan. Sitä reagointia meilläkin on yritetty jo ainakin neljän aiemman hallituksen toimesta. Ja tulos? - tilanne muuttuu vain huonosta, huonompaan. Kurjasta tosikurjaan.
On turhaa sitä paitsi aloittaa ja keskittyä leikkaamiseen, kun se mitä tarvitaan on kansallinen kehittämisohjelma. Meidän on aikaansaatava yksityiselle sektorille lisäarvoista työtä. Mieluiten sellaista, joista ulkomailla ollaan valmiita maksamaan. Sitä ei leikkaamalla luoda.
Koko nykyinen lähestymistapa, sama kuin Aholla ja Vanhasella tätä ennenkin on perse edellä puuhun. Tarvitaan aktiivisia, tasapainoisia ja kokonaisvaltaisia toimia. Sellaisen luomiseen eivät etujärjestöpoliitikkomme pysty. Aina on jonkun oma tasku lähempänä kuin kontin tasku. Vertaa hallituksen kärkihankkeet!

  

Tämä hallitus on tähän mennessä saanut aikaan lähinnä kansalaisten eripuraa sekä asenteiden kärjistymisen ja kovenemisen työmarkkinoilla. Se kieltämättä on enemmän kuin viime vuosien fantsuttelujen tyhjäkäynti. Sen hyötyjä pitää tarkastella tulosten perusteella, eivätkä nyt esitetyt toimet yksikkötyökustannusten pienentämiseksi ainakaan kovin nopeasti näy toteutuneena vientikysynnän kasvuna. (Puhumme vuosista, useista vuosista emme kuukausista) Ennemmin se vaikuttaa kotimaista kysyntää pienentävänä ja siten todennäköisesti työttömyyttä lisäävänä. Lähinnä julkisen sektorin palkkakustannusten pienentämiseen liittyvät päätökset kiertyvät kovin, kovin hitaasti vientituotteiden hintoihin. 

Kommenttien perusteella on mielenkiintoista havaita kuinka hyvin on saatu läpi ajatus siitä, että ongelmamme ovat pääosin ay-liikkeen syytä. Kannattaa ehkä kuitenkin muistaa, että lait laaditaan Eduskunnassa, ei Hakaniemessä. Eikä ay-liikkeellä ole osaa eikä arpaa yritysten tuotekehittelyssä. Ja kuten FT taisi aivan oikein todeta, Ei NOKIA palkkakustannusten suuruuteen kaatunut.

Millä tempuilla hallitus mahtaa yrittää vaikuttaa vientikysyntään? 



Tämä hallitus on tähän mennessä  saanut aikaan lähinnä kansalaisten eripuraa sekä asenteiden kärjistymisen ja kovenemisen työmarkkinoilla. Se kieltämättä on enemmän kuin viime vuosien fantsuttelujen tyhjäkäynti. Sen hyötyjä pitää tarkastella tulosten perusteella, eivätkä nyt esitetyt toimet yksikkötyökustannusten pienentämiseksi ainakaan kovin nopeasti näy toteutuneena vientikysynnän kasvuna. Ennemmin se vaikuttaa kotimaista kysyntää pienentävänä ja siten todennäköisesti työttömyyttä lisäävänä. Lähinnä julkisen sektorin palkkakustannusten pienentämiseen liittyvät päätökset kiertyvät kovin, kovin hitaasti vientituotteiden hintoihin. 

Kommenttien perusteella on mielenkiintoista havaita kuinka hyvin on saatu läpi ajatus siitä, että ongelmamme ovat pääosin ay-liikkeen syytä. Kannattaa ehkä kuitenkin muistaa, että lait laaditaan Eduskunnassa, ei Hakaniemessä. Eikä ay-liikkeellä ole osaa eikä arpaa yritysten tuotekehittelyssä. Ja kuten FT taisi aivan oikein todeta, Ei NOKIA palkkakustannusten suuruuteen kaatunut.

Millä tempuilla hallitus mahtaa yrittää vaikuttaa vientikysyntään? 



Unkarin ja Unkarin pääministerin Viktor Orbanin käytös ja toiminta ovat täysin sopimattomia 2010-luvun johtajalle. Valitettavasti, kuten aikaamme ilmeisesti kuuluu hän ei ole ainoa.



Hurrilta hyvä kirjoitus. Jälleen. Ja johtopäätös on naulan kantaan. Muutama havainto.

Lait laaditaan eduskunnassa, ei Hakaniemessä. Työehtosopimuksista sovitaan yhdessä työnantajien kanssa. Eivät ne synny Hakaniemen pakottavan lainsäädännön perusteella. Näin ainakin vielä. Mihin hallitus nyt kehitystä vie jää nähtäväksi.

Tämä hallitus on lähtenyt työnantajansuojelun tielle. Onko niin, että hallitus ryhtyy myös ohjeistamaan Eduskuntaa lainsäädäntätyössään ja tästedes suojelemaan työmarkkinoilla sen nyt heikompana pitämänsä, siis työnantajan oikeuksia?

Ei meille Sari Sairaanhoitaja liian kalliiksi tule. Julkisen sektorin rakenteet, erityisesti politiikan ja viranhaltijoiden suloinen symbioosi ja niiden kustannukset tulevat. Mutta kun poliitikot eivät - puolueintressiensä vuoksi - suostu omaa valtaansa esimerkiksi kunnallisen itsehallinnon, sosiali- ja terveyshallinnon tai opetushallinnon osalta vähentämään, on maksajiksi löydettävä niissä työtään tekevät. Tekijöiden käsiä on katkottava kun ei hallintoa haluta leikata."

Puolueet ovat kyllä valmiita ottamaan rahat pois muilta etujärjestöiltä, mutta missä ovat leikkaukset puolueilta? Meidän 15 miljardin puoluetuki kun todella tulee kalliiksi. Pakottavalle lainsäädännölle todella löytyisi tarvetta toimintaedellytyksiämme ja kilpailukykyämme kohentaville leikkauksille, sekä valtion että kuntien niin julkiselle kuinkin piilotetulle puoluerahoitukselle.

Rekisteröitynyt käyttäjä: Hakki13.9.2015 9:12



Tuntematta intiimisti Nokiaa ja sitä yksinomaan jo aikanaan seuranneena väittäisin, että Nokia kaatui johtamiseen. Oikeastaan johtamisen puutteeseen,  bonuksien ja vähintäänkin optioiden odotuksiin.

Artikkeli irvailu on kuitenkin aiheellinen; Nokia ei todellakaan romahtanut palkkojen takia, kuten nykyhallinto toimenpidemääräyksillään antaa ymmärtää. Kepillä ei työmotivaatiota kasvateta. Motivaatio kasvaa kepillä vain silloin, kun kepitettävällä ei muita mahdollisuuksia ole.

Onneksemme muualla on vielä mahdollisuuksia.



Hakki
Ehkäpä onneksemme Silvio on korkeintaan entinen huippupoliitikko. Siksi sillä, mistä he keskustelivat on mielenkiintoa lähinnä kansallisille tiedustelupalveluille. Mille muille tapaaminen osoittaa lähinnä sitä, kuinka tärkeitä Venäjälle - nyt Putlerille - hyödylliset idiootit ovat,


  
Sari Sairaanhoitajalta viedään vuoden 2007 työtaistelu-uhkauksen hedelmät, jotka hän mielestäni oli ansainnut. Sama kaksikko, joka silloin lammasmaisesti taipui Tehyn lakonuhan seurannaisena, laajentamaan palkankorotukset kaikille julkisen sektorin palkollisille - kepu ja kokikset - yrittää nyt pelastaa maata poistamalla saavutetut edut myös Sarilta. 

Perusongelma ei meillä ole yksikkötyökustannukset eikä edes pakottava lainsäädäntö. Perusongelma on poliittisen järjestelmämme rapautuminen etujärjestökentän osaksi. 

Ei meille Sari Sairaanhoitaja liian kalliiksi tule. Julkisen sektorin rakenteet, erityisesti politiikan ja viranhaltioiden suloinen symbioosi ja niiden kustannukset tulevat. Mutta kun poliitikot eivät - puolueintressiensä vuoksi - suostu omaa valtaansa esimerkiksi kunnallisen itsehallinnon, sosiali- ja terveyshallinnon tai opetushallinnon osalta vähentämään, on maksajiksi löydettävä niissä työtään tekevät. Tekijöiden käsiä on katkottava kun ei hallintoa haluta leikata.

Samoin on mielenkiinnolla pantava merkille budjettiraamien leikkaukset kehitysyhteistyössä. Jos unohdetaan leikkausten vaikutukset itse kohdemaissa, vaikutukset kansalaisjärjestöjen toimintatasossa ovat ainakin huomattavat. Puolueet ovat kyllä valmiita ottamaan rahat pois muilta etujärjestöiltä, mutta missä ovat leikkaukset puolueilta? Pakottavalle lainsäädännölle löytyisi todella toimintaedellytyksiämme ja kilpailukykyämme kohentaville leikkauksille sekä valtion että kuntien niin julkiselle kuin piilotetullekin puoluerahoitukselle.


  
Fantastista. Selätimme markkinavoimat.



Jos peruskoulun ala-asteen vieraan kielen opetus perustuu sanojen ulkolukuun, eikä ao. kieltä millään tasolla opetuksessa käytetä, onko sillä opetuksellakaan mitään väliä? Laskutaidon merkitystä eivät useatkaan luokanopettajat tunnu edes ymmärtävän. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2012/09/peruskoulu-suora-putki-syrjaytymiseen.html

Valitettavasti, sanovatpa PISA-testi mitä tahansa, tosiasiassa oppimistulokset sakkaavat. On tietysti mahdollista, että ne muualla sakkaavat vieläkin enemmän kuin meillä.



Järjestely koske kunta-alaa kokonaisuudessaan, ei yksinomaan niitä kuntia, joissa liitoksia jo on tehty. Puheet suojatyöpaikoista eivät siis ole aiheettomia eivätkä kohtuuttomia. Ne todella ovat meille veronmaksajille kohtuuttomia ja yksinkertaisesti liian kalliita. 

Olisi mielenkiintoista kuulla mikä kokonaiskustannus ja paine verotuloihin ja siten kilpailukykyyn on todella ollut. Ei meille Sari Sairaanhoitaja liian kalliiksi tule. Julkisen sektorin rakenteet, erityisesti politiikan ja viranhaltioiden suloinen symbioosi ja niiden kustannukset tulevat. Mutta kun poliitikot eivät - puolueintressiensä vuoksi - suostu omaa valtaansa esimerkiksi kunnallisen itsehallinnon, sosiaali- ja terveyshallinnon tai opetushallinnon osalta vähentämänä, on maksajiksi löydettävä niissä työtään tekevät. Tekijöiden käsiä on katkottava kun ei hallintoa haluta leikata.



Varmasti oikeaan osuva arvio. Jos yhtään lohduttaa se ei todellakaan ole ainoa, ei edes suurin. Vaikutuksiltaan huomattavasti vakavampi on valuuttamme, euro. Itse asiassa suurin ongelma on se poliitikkojemme kuvitelma, että yhtenäinen Eurooppa on mahdollinen ilman, että maanosastamme synnytetään liittovaltio.

Meillä on yksi supervalta lännessä ja toinen, itsensä supervaltana kokeva idässä. Kumpikin pitää toimillaan huolta siitä, että me emme riittävän yhtenäiseksi kasva. Se kun ei ole kummankaan oman edun mukaista.

Sen lisäksi, että nuo kaksi naapuriamme kilpailevat siitä, kumpi on kukkona tällä tunkiolla, kilpailemme me itse siitä, keskenämme. Nyt valtapolitiikan instrumenteiksi tulevat perillisemme, eurooppalaisen kolonialismin seurauksena rakentunut muu naapurustomme; Lähi-itä ja Afrikka.

Suulla suuremmalla - You ain´t seen nothing yet.



Hyvä, että edes joku muukin tuo esille pakolaiskriisiin sisältyvät kansantaloudelliset mahdollisuudet. "Meillä ei ole maahanmuutto-ongelmaa. Meillä on maahanmuutto pohde. Meistä itsestämme riippuu käsittelemmekö tilannetta uhkana vai mahdollisuutena. Ja mitä siitä teemme."


Vaikka kriisi on myös mahdollisuus, ei se mitään tekemättä mahdollisuudeksi muutu. Nykyisillä tavoillamme käsitellä tätä pohdetta seuraukset voivat varmasti maan myös kriisiyttää. Mutta jos toimeen tartutaan se voi todella olla taloutemme ja yhteiskuntamme "miljoonan taalan paikka".



Eikö tätä kansakunnan taulukauppiaiden kuningasta todellakaan saada vastuuseen? Ennen Kataista hän oli kiistämättä Suomen itsenäisyyden ajan kallein poliitikko.



Ka pääseehän siitä. Sekä yli että ympäri. Riippuen siitä, mistä palkasta puhutaan. Netosta vai brutosta. Meillä brutto on turhan suuri koska tara on aivan liian suuri, ei netto. Tarasta päätetään Arkadianmäellä tai ainakin sen luovuttamilla valtuuksilla.



Valitettavasti juuri näin: "Meillä on opittu, että vain ydinperhe on se, mistä tarvitsee välittää, ei muista omaisista. Hyvinvointivaltion tehtävä on hoitaa muut". Ja syyllinen on kieltämättä Suuret Ikäluokat tai erityisesti sen poliittisesti ns. "valveutunut" ja ainakin aktiivinen osa. Siis se 5 - 10% ryhmään kuuluvista, jotka katsoivat politiikan ja julkishallinnon tarjoavat itselle parhaan kasvu- ja kehittymisalustan. 

Nyt sitten etsitään yhteisöllisyyttä ja sukua.



Miten olisi, jos alettaisi tarkastella kriisiä mahdollisuutena? Miljoonan taalan paikkana. Tehdään väistämättömyydestä ja välttämättömyydestä hyve. Käytännössähän olemme Risto Rytin ja Dallapee-orkesterin kuulussa päätöksentekotilanteessa: Tee mitä teet, kusessa oot kumminkin. Tai sitten lapsenkasvatuksen kohdassa Tee, tai itke ja tee. Kun - ei jos - meidän on käytännössä mahdotonta muuttaa olosuhteita, niihin on syytä sopeutua mahdollisimman tehokkaasti ja myös itseämme hyödyttävällä tavalla



Kun puolueet pannaan asialle, ne tekevät yksinkertaisesta asiasta mutkikkaan, epäselvän, epäoikeudenmukaisen ja kohtuuttoman kalliin. Ei siis voi olla kenellekään yllätys, että kansantaloutemme on kuralla.

Yksinkertaisinta ja halvinta veronmaksajille ja virkamiehille olisi jos perustuslaissa ja muissa laeissa sana kunta korvataan sanalla maakunta. 300+ kuntaa korvattaisi vaikkapa 15 - 20 maakunnalla. Vanhat kunnat voisivat jatkaa paikallisina perinneyhdistyksinä. 

Sairaanhoitopiirit ja muut kuntayhtymät puretaan tarpeen mukaan. Tarpeettomina. Samalla vapautuisi arviolta noin 100.000 kuntien ja kuntainyhtymien virkamiestä ja työsuhteista Suomen teollisuuden kykyreserviksi. Yrittäjinä ja ammatinharjoittajina. Ei tarvitsisi EKn ainakaan muutamaan hetkeen huolehtia nurkan takana odottavasta työntekijäpulasta.

Mutta se ei sovi sen paremmin kepuleille, demareille, ruåtsalaisille kuin kokiksille, kun valta - oikeus palkita opetuslapsia kunnallisilla suojatyöpaikoilla - vähenisi. Eikä persuparat ole vielä oikein hunajan makuunkaan vielä ole päässeetkään. Vielä. Epätasa-arvoista sanoisi Soini. Ja työmies Putkonen komppaa. 



Kuka mahtoi olla radan rakentamisen esitellyt ministeri? Ja mistä puolueesta? Taitaa olla jälleen luomassa uusia aluepoliittisia tähti-innovaatioita rahoillamme. 300 miljoonaa taidettiin biotalouden nimellä juuri osoittaa kuolevien maatilojen navettarakentamista vauhdittamaan?




Jos nyt unohdetaan Euroopan sotaisa kehityshistoria, viime vuosisadan loppupuolen tahto välttää alkupuolen kauheudet ja sen seurauksena tehdyt EUn ja EMUn valuvirheet ei maanosan ongelma ole sen paremmin Kreikka kuin Kypros kuin Portugal.

Ongelma on Saksa, Saksa ja vielä kerran Saksa ja sen vaatimuksesta ajettu moralistinen rahapolitiikka, joka ei ole surkastanut yksin Euroopan markkinaa vaan saksalaisella tehokkuudella ajamassa lamaan koko maailmantalouden.



Ja jos siihen lisätään julkisen sektorin tukityöllistämät poliitikot ja muut byrokraatit ja alityöllistetyt hädin tuskin itsensä elättävät pienyrittäjät ja ammatinharjoittajat ylittää aidosti työttömien oikea lukumäärä reippaasti 700.000 henkeä. Ja trendi on edelleen kasvava. 

Kun työvoiman määrä Suomessa on noin 2.700.000 henkeä on helppo havaita, että tilanteemme on kestämätön. Ensisijassa taloustilanteemme ja seuraavaksi yhteiskunnallinen tilanteemme.

Olo ei paranne mihinkään sillä, että taas yksi uusi hallitus esittelee uusia fantastisia hallinnollisia visioita. "Hallinnoimalla" tilanteemme ei kuitenkaan ratkea. Tarvitaan johtajuutta. Sitä taas ei enää ole tarjolla.


Varmaan löytyy tehokkaampia ja turvallisempiakin tapoja suojata hyppyrimäkiä ilkivallalta ja siitä vaan. Mutta ettei totuus unohtuisi, joku vastuu jää myös kiellon rikkojille.



Viis sisusta
Varmasti pakolaisuus ja maahanmuutto, tai oikeammin pakolaiset ja maahanmuuttajat eivät ole niitä selkeimpiä kannan ottamisen kohteita. Vaikenemisellaan Sipilä ja Soini - porukkoineen - ruokkivat yhteiskunnallista epävarmuutta ja kysymysten radikalisoitumista, josta tämänkin artikkelin kommentoijien enemmistö on valitettavan hyvänä esimerkkinä. 
Turhaa toisaalta on huutaa apuun sisua kun puute on sivistyksestä ja armeliaisuudesta.


Suomalaisesta sivistyksestä ei kyllä päätäni pantiksi pistäisi. Kun asiat pitkistyy, ne mutkistuu. Poliittisten puolueiden keskinäisen nokittelu ja niiden johtajien vaikeneminen tavoista suhtautua pakolaisuuteen ja maahanmuuttoon  - oikeammin pakolaisiin ja maahanmuuttajiin - on jo tulehduttanut kysymyksen. Se ei enää ole heidän ratkaistavissaan.

Valitettavasti myös toisessa asiassa Sauli on jälkijunassa: "Niinistön mukaan edellisen laman aikana osa suomalaisista ei huomannut lamaa lainkaan, kun taas toiset jäivät työttömäksi pitkäksi ajaksi, tai jopa loppuiäkseen. He ovat laman maksajat. Samalla lailla ei saa päästää käymään."

Niin tulee käymään, ja vielä edelliskertaa suuremmassa mittakaavassa.



Olet varmasti oikeassa todetessasi, että "Suomalaisia taas ei pitkä tähtäys kiinnosta" ja, että "meillä hallinnoidaan seuraavaa kvartaalia." Syitä löytyy monia, syyllisiä vielä enemmän. Mutta nyt vaan tarvittaisi tekoja, 8 - 12 vuoden fantsuttelun seurauksena. 

Siinä ilmeisesti kaikkien pitäisi keskittyä tekemiseen, tuumailun sijaan. (Muistutan sinua ajasta noin sukupolvi sitten.) Mistä löytyisivät nyt ne, jotka sanoisivat "Näytetään niille, perkele"? 




Yhä selkeämmin näkyy, että vanha kunnon kepu ei periksi anna. Se siitä Sipilä-ilmiöstä sitten.




Jospa Hanna-Leena keskittyisi ekonomien etujen ajamiseen ja jättäisi maan edut hallitukselle ja entisten kansanedustajakolleegojensa huoleksi.




Ihmekö tuo, vaikkei Visenti ehkä syytä ehkä ymmärräkään. Eihän sitä ymmärrä juuri suomalaisetkaan. Perussyynä on yhteiskunnallinen osaoptimointi jossa kokonaisnäkemystä sen paremmin kuin vastuutakaan ei oikeasti ole kellään.

Puolueet ovat yksityistäneet itselleen yhteiskunnallisen päätöksenteon - ne kaikki katsovat kuuluvansa työväenpuolueisiin - ja ovat sitoneet itsensä aktiiviksi toimijaksi työmarkkinakenttän TUPOiluun. Alalle, josta niillä ei - siitäkään - ole osaamista. Eikä vastuuta ollenkaan. Kaikessa etujärjestöllisyydessä kenelläkään tässä maassa ei ole aikaa - eikä kiinnostusta - kokonaisuudelle.




On syytä muistaa, että Suomen Pankki on nykyisin Berliinin komennossa elävän EKPn sivutoimipiste. Ja pääjohtaja mittääntekemätön savolainen, joka valtionvarainministerinä, edellistä lamaa rakenneltaessa lamalääkkeenä suositti tinkimistä Stockmannilla.




sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Osaajien ja asiantuntijain yhteiskuntasopimus?



Olisiko meidän ja asiantuntijoittemme ymmärryksessä ja osaamisessa vikaa? Tämä tuli jälleen kerran auttamatta mieleen, kun tutustuin taloustieteilijä Joseph Stiglitzin esittämiin ajatuksiin aamun Hesarissa otsikolla ”Te ryöstätte lapsiltanne” – taloustieteen nobelisti Stiglitz kummeksuu Suomen leikkauksia ja työmarkkinauudistuksia. Eikä hän todellakaan ole ainoa toimiemme tarkoituksenmukaisuutta arvosteleva talouden nobelisti.

Kun poliittisia päättäjiä on ainakin minun hyvin vaikea pitää oikeastaan minkään taloutemme kannalta keskeisen alan asiantuntijoina jään ihmettelemään, mitä tietoa nämä meidän talousviisaamme Vartiaisemme, Korkmanimme, Kajanderimme, Vihriälämme todella omaavat? Ja keiden suosituksia poliitikot päättäessään noudattavat?

Tätä nykyistä, Saksan ja Wolfgang Schäublen politiikkaa noudattamalla meidän käy satavarmasti kuin mustalaisen hevoselle. Vaikka muualta maailmasta raportoidaan nousun jo alkaneen, sellaista nousua ei ole edes näköpiirissä, joka meidän taloutemme raiteille taas nostaista. Ja Nokian kaltaisia onnenkantamoisia on turhaa odotella. Leikkausten lisäämisen tiellä me todella ryöstämme lapsiltamme. Heille jäävät vain rauniot. Ennen kurki kuolee kun suo sulaa.

Vaikka Lähes kaikki suomalaiset maksavat veroja mielellään meidän on kansana helppoa olla samaa mieltä siitä, että Suomen julkinen sektori on liian kallis, kankea ja toimintaedellytyksiä liikaa sääntelevä. Mutta siitä, miten julkisen sektorin kustannustaakkaa voisi mahdollisimman pienin vaurioin leikata, olen nykyhallituksen kanssa vahvasti eri mieltä.

Ylisuuren kustannusrasituksen lisäksi ongelmanamme on julkishallinnon työllistämä kansalaisten määrä. Tai oikeammin se, että yksityinen sektorimme ei työllistä riittävää osaa työvoimastamme elättämään moista hallintoa. Eikä se nykyisellä tavallamme toimia voikaan, ”hyvinvointimme” tulee liian kalliiksi. Se todella tappaa yrittelijäisyyden, innovoinnin ja halun ja kyvynkin investoida.

Historiallisesti meidän ongelmamme ei ole työvoimapula, vaikka niin aika ajon väitetään ja sen seurauksilla pelotellaan. Kun työllisyydestä - syystä mistä tahansa, vaikkapa vientikysynnän kuihtuminen tai aluepoliittiset tarpeet - on meillä muodostunut pohde, kyseessä on lähes poikkeuksetta ollut työttömyys. Kun puolueista on vuosien myötä kasvanut yhä selkeämmin jäsenkuntansa ja siksi katsottujen etujärjestöjä, ne vastaavat työllisyyspohteisiin lisäämällä koulutusta, ”toimeentulotukia” ja julkisen sektorin työllistämisellä, koska lähinnä ne ovat puolueiden hallussa olevia suoraviivaisia keinoja. Eikä tilannetta hyvien aikojen koittaessa korjata, päin vastoin. Tunnetusti rasva on ikuista.

Tarkoituksenmukainen ratkaisu meidän ongelmiimme ei ole sen paremmin julkishallinnon palkansaajoihin kohdistuva juustohöylä, kuin yksityiseenkään sektoriin kohdistuvat palkanpienennykset – eivät meidän palkansaajien käteen jäävät nettopalkkamme kohtuuttomia, eivät edes suuria suhteessa muiden palkkoihin ole - vaan julkishallinnon rakennemuutos. Se sama, jota puolueet – myös kaksi näistä nyt hallitusvastuussa olevasta kolmesta – väittävät yrittäneensä jo vuosia. Se sama josta SAKn Lauri Lyly sattuvasti Rautatientorilla totesi "Onko sote-uudistus saatu maaliin? Entä kuntauudistus? Ei ole, vaikka on vuosia vatuloitu. Hallituksen ei pidä tulla työmarkkinakentälle sähläämään ja rikkomaan sitä luottamusta, joka tarvitaan tulosten aikaansaamiseksi"

Olen edustanut jo kauan, ja edustan edelleenkin kantaa, että ongelmiemme perussyy ei ole ay-liike eikä yrittäjät tai yritystoiminta yleensäkään. Syy on paljon syvemmällä. Väitän, että suurimpan syynä on toimimaton markkinatalous ja pääsääntöisesti toimimaton, etujärjestötoiminnaksi rapautunut demokratia. Etujärjestö maasta löytyy kaikelle ja kaikille, mutta kokonaisuudesta ei huolehdi kukaan. Maksumiestä etsitään aina palkansaajista, kun itse ensin Arkadianmäellä jätetään tuloksellisen toiminnan edellykset hoitamatta tai ne hoidetaan vaain oman ryhmäkunnan etujen pohjalta.

Kolme viimeistä yhteiskuntasopimusehdotusta - Esko Ahon, Matti Vanhasen ja nyt Juha Sipilän - ovat kuin samasta kynästä syntyneitä. Sattumaako? Jokainen niistä lähtee siitä, että veronmaksajat, mieluiten palkansaajat maksakoon lystin. Kuitenkin tilanteeseemme pitkälti syypäät istuvat Arkadianmäellä. Ja mikä yhdistää näitä yhteiskuntasopimuksen ehdottajia ja sote- ja kuntauudistusvatuloijia?

Tekniikka ja Talous lehden artikkelissa TEKin pitkäaikainen toiminnanjohtaja Heikki Kauppi puhui asiaa. Ja erityisesti tasapuolisempaa asiaa kuin suurin osa meistä muista. Ei kurimuksemme ole palkanansaitsijoitten syytä. Eikä siksi ratkaisukaan. Ilman palkanansaitsijoiden aktiivista tukea, pieleen menee. Puolueiden ja muiden etujärjestöjen on syytä katsoa peiliin.

Siitä ei ole erimielisyyttä, etteikö meidän julkinen sektorimme ole tappavan kallis. Mutta leikkauksilla ja säästöillä - kenenkään palkoista - ei tilanteen oikaisemista pystytä edes aloittamaan. Sitä reagointia meilläkin on yritetty jo ainakin neljän aiemman hallituksen toimesta. Ja tulos? - tilanne muuttuu vain huonosta, huonompaan. Kurjasta tosikurjaan.
On turhaa sitä paitsi aloittaa ja keskittyä leikkaamiseen, kun se mitä tarvitaan on kokonaisvaltainen kansallinen kehittämisohjelma. Se on muutakin kuin yksisilmäinen, yhden puolueintressin yhteiskuntasopimus. Meidän on aikaansaatava yksityiselle sektorille lisäarvoista työtä. Mieluiten sellaista, joista ulkomailla ollaan valmiita maksamaan. Sitä ei leikkaamalla luoda.
Koko nykyinen lähestymistapa, samoin kuin Aholla ja Vanhasella tätä ennenkin on perse edellä puuhun. Tarvitaan aktiivisia, tasapainoisia ja kokonaisvaltaisia toimia. Sellaisen luomiseen eivät etujärjestöpoliitikkomme enää pysty. Aina on jonkun oma tasku lähempänä kuin kontin tasku.

Nykyinen hallitus on tähän mennessä saanut aikaan lähinnä kansalaisten eripuraa sekä asenteiden kärjistymisen ja kovenemisen työmarkkinoilla. Perjantain ”yleislakon” seurauksena tuntuisi uusia mahdollisuuksia onneksi avautuneen. Se kieltämättä on kyllä enemmän kuin viime lähes vuosikymmenen fantsuttelujen tyhjäkäynti. 

Hyötyjä pitää tarkastella tulosten perusteella, eivätkä nyt esitetyt toimet yksikkötyökustannusten pienentämiseksi ainakaan kovin nopeasti näy toteutuneena vientikysynnän kasvuna. (Puhumme vuosista, useista vuosista emme kuukausista) Ennemmin se vaikuttaa kotimaista kysyntää pienentävänä ja siten todennäköisesti työttömyyttä lisäävänä. Lähinnä julkisen sektorin palkkakustannusten pienentämiseen liittyvät päätökset kiertyvät kovin, kovin hitaasti vientituotteiden hintoihin. Tarvitaan muutakin kuin biotalouden navetanmaalailut.

Kannattaa muistaa, että lait laaditaan Eduskunnassa, ei Hakaniemessä. Eikä ay-liikkeellä ole osaa eikä arpaa yritysten tuotekehittelyssä. Ja kuten Financial Times taisi aivan oikein todeta, ei Nokia palkkakustannusten suuruuteen kaatunut.

Kun TeamFinlandille kävi vähän samalla tavalla kuin Air Finlandille aikanaan kysynkin, millä tempuilla hallitus mahtaa yrittää vaikuttaa vientikysyntään?

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Juha Sipilän State of the Union

Vaikuttaa siltä, että Juha Sipilä osaa pokerinsa.

Täytyykin muuttaa aikaisempaa arviotani hänen 100 ensimmäisestä päivästään. ”Tämä hallitus on tähän mennessä saanut aikaan lähinnä kansalaisten eripuraa sekä asenteiden kärjistymisen ja kovenemisen työmarkkinoilla.” Yritettyään kaksi kertaa yhteiskuntasopimuksellaan (tai oikemmin ehkä sittenkin kepun yhteiskuntasopumuksella) hakata päätään ay-seinään, pääministeri ilmoitti että uutta yritystä ei tule. Luonteelleen uskollisesti STTK ja AKAVA alkoivat perääntyä etsimään uusia vaihtoehtoja jo ennen perjantain yhteistä voimannäytöstä SAKn kanssa.

Tämäniltaisella ”State of the Union”-puheellaan Sipilän mahdollisuudet uuteen alkuun heräävät jälleen. Ja entistä paremmasta asetelmasta. Pahimmillaan hän saa aikaan ay-liikkeen pannukakun. Parhaimmillaan uuden alun yhteisen kansallisen kehittämisohjelman synnyttämiseksi. Ehkä siinä yhteydessä suurin osa ay-sektorin painoarvosta samalla tuhoutuu? Tai ainakin sen painoarvo kolmikannan keskeisenä pelurina olennaisesti pienenee. Se ei välttämättä ole pahitteeksi Suomelle. Riippuen siitä, kuinka paljon.

Jäljelle meille jäisivät suomalaista yhteiskuntaa eteenpäin viemään vain puolueet. Olivatpa nämä vuorollaan sitten hallituksessa tai eivät. Ristus. Niitä me kansalaiset emme ole saaneet toimimaan yhteiskunnan puolesta tähänkään asti. Omaksi ja yksittäisen ryhmämme eduksi kyllä. Nyt on jo edetty siihen, Eduskunnan on nautittava hallituksen luottamusta. Miten todennäköistä on, että tulevaisuudessa onnistuisimme? Nykysäännöillä.

Kuitenkin meidän on aikaansaatava yksityiselle sektorille lisäarvoista työtä. Ja paljon. Ja nopeasti. Mieluiten sellaista, joista ulkomailla ollaan valmiita maksamaan. Valitettavasti sitä ei puolueiden ”hallitsemalla” ainoalla kehittämismoodilla, eli leikkaamalla ja oman äänestäjäkunnan etujärjestönä toimimalla luoda.

Esko Aho oli kuulemme hyvä pokerissa. Ilmeisesti Sipilä myös? Vai?



PS.

Toivottavasti Sauli Niinistön ilmeisen yllättävästi kokoon kutsuma ja juuri nyt meneillään oleva kokous puolueille ja puolueiden puheenjohtajille ulko- ja turvallisuuspolitiikasta koskee vain pakolaiskriisiä.


Lähes kaikki suomalaiset maksavat veroja mielellään


– paitsi nämä kaksi ryhmää. Keskimääräistä turhautuneempia veronmaksajia olivat yrittäjät ja viljelijät, jotka kai edelleen suurelta osin itseään yrittäjinä pitävät. Näin Keskisuomalainen tänään. 

Keitä leimallisesti edustavat Kepulit, Persut ja Kokikset? Entä heidän ministerinsä?

Iteroinninko tuloksenan Sipilä on ilmeisesti vetänyt kovat piippuun? Sipilä vetoaa kansaan televisiopuheessaan. Reipasta joskin hyvin poikkeuksellista meininkiä. Vai ovatko puolueeessa oppineet Esko Ahon ja Matti Vanhasen menestyksistä omien yhteiskuntasopimustensa kanssa? Tyyliin kolmas kerta toden sanoo? Vaiko taipukaa tai itkekää ja taipukaa?

Mahtavatko ay-puolella nyt mietintämyssyt olla tulessa?

Mikä mahtaa olla tulos tästä kädenväännöstä? Tuskin ainakaan kompromissi?