perjantai 30. maaliskuuta 2012

Vallan vahtikoira vahtii vain etujaan ja omaa valtaansa



Ei se keskity vahtimaan sen paremmin poliitikkoja kuin virkamiehiä. Se vahtii kansalaisten mielipiteitä ja erityisesti omaa valtaansa. Portinvartijan valtaa. Kateellisesti. Kaupallisista tai toimituksellisista intreisseistään johtuen.

Olen koko viisivuotisen blogaajakauteni ajan ihmetellyt median suhtautumista sen käsiin, netin yleistymisen myötä räjähtänyttä tavisten mielipiteitten julkaisemispolitiikkaa. Ja media vastaa odotettavissa olevalla tavalla, mielivaltaa ja pikkumaista vallankäyttöä, jokaisessa omalla tavallaan.

Nimimerkin käyttämisen eettisyydestä ovat sekä päätoimittajat että Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajat käyttäneet kuolemattomia, suorastaan fantastisia puheenvuoroja. Mutta siitä aiheesta katson jo aivan riittävästi kirjoittaneeni.

Sen sijaan en ole korostetusti tuonut esille toista uskomatonta käytäntöä. Suhde kommentoijan juttuun liittyvää linkkiä. Pääsääntöisesti niitä ei julkaista, liittyvätpä ne käsiteltävään asiaan tai kirjoittajan kommenttiin kuinka olennaisesti tahansa. Ja erityisesti kaikki kirjoittajan omiin blogiartikkeleihin liittyvät linkit ovat ilmeisesti täysin pannaan julistettavia. Näin nyt viimeksi Suomen Kuvalehdessä ja Hesarissa.

Kuvalehden osalta en moista suoraan sanoen odottanut ja saattaa olla, että sinänsä asiallisen kommentin jälkikäteinen poistaminen on yksittäisen toimittajan valinta. Tosin ihmettelen miksi mielipiteeni, että nuoren kannalta ei ole olennaista hakata päätään seinään löytääkseen sitä "oikeaa" koulutusta tai "oikeaa" kesätyöpaikkaa tai "oikeaa" ensimmäistä työpaikkaa, kovasti intohimoja herättäisi varsinkin kun totesin, että tärkeintä on kouluttautua ja mennä töihin sinne, mistä eniten pitää. Kukaan kun ei tiedä miten tulevaisuus heittelee, mutta aktiivisuus palkitaan ja vain tekemällä sitä mistä eniten pitää, voi tulla erinomaiseksi. Ja alansa erinomaisesti hallitsevalla on aina etulyöntiasema. Vai olisiko sittenkin niin, että liittämäni linkki artikkeliini, joka muistaakseni käsitteli SITRAn tutkimusta nuorten syrjäytymisestä ei toimittajalle tai Kuvalehdelle sopinut?

Hesarissa ei voi olla varma, asiallisen kommentin julkaisemisesta, vaikka asiattomia on mukana pilvin pimein. Ehkä juttuvalinta on tapa vakuuttaa journot ja muut kommentointimahdollisuuden päättömyydestä? Erityisesti kommentteja, joissa on linkki, jätetään julkaisematta. Joskus joku linkillinen on ilmeisesti huolimattoman moderoinnin seurauksen lipsahtanut artikkelin kommentiksi.

Mutta nyt ollaan siirrytty vallan vahtimisen entistäkin korkeammalle tasolle. Kommentti julkaistaan, mutta asiaan lisävalaistusta tuovat linkit jätetään julkaisematta. Kuinka kateelliseksi Hesari voi tulla? Pelkääkö Suomen Pravda kaupallista vai journalistista kilpailua?  

Kirjoittamani kommentti, tämän päiväiseen Hesarin pääkirjoitukseen, Demokratia on hyvä renki, huono isäntä. Ja nyt linkkeineen ja juttuun kuuluvine lihavointeineen.


Eihän demokratiassa ole vikaa. Päin vastoin. Kyse on vain siitä kenen demokratiasta puhutaan. Kansalaisten vai puolueiden. Nykyisessä länsieuroop-palaisessa, parlamentaarisessa hallinto- ja johtamismallissa on systeemiongelma. Parlamentarismin ylikorostamisesta johtuva systeemivika.
Siitä kai demokratian nykyvirityksissä pitkälti on kysymys?

Vika ei ole tasa-arvoisen päätöksenteon ideassa vaan parlamentaarisen version toteutustavassa. Puolueiden liian suuri valta verrattuna kansan, puolueiden antamista vaihtoehdoista valitsemien edustajiensa valtaan. Esimerkiksi Suomessa ns. ryhmäkuri, perustuslain 29§ hengen ja kirjaimen jatkuva rikkominen sekä puolueiden rahoituksen jättäminen yksin niiden itsensä ratkaistavaksi ja vielä julkisista rahoista, siinä muutamia käytännön syitä siihen, että kansalaisten demokratia ei toimi.

Tilaisuus tekee varkaan. Aina. Niin meillä kuin muuallakin. Meillä ainakaan ei enää toteudu kansalaisten demokratia vaan puolueiden demokratia. Järjestelmämme on muuttunut politbyrokraattiseksi, poliitikkojen ja virkamiesten vallaksi. Ja koska valta tässä tapauksessa on vakio, kansalaisten valta on vähentynyt. Ja rajusti. 
Mutta netin avaaman julkisen keskustelun myötä kansalaiset vaativat parempaa demokratiaa. Onneksi.

PS.

Ainoa taho, jolle demokratiasta on tullut pyhä lehmä, jota tai jonka toimivuutta ei saa kyseenalaistaa, ovat vallassa olevat puolueet. Oikeastaan kunkin pieni eliitti. Ymmärrettävästi. He kun katsovat jo olevansa demokratian Ainoan Oikean Totuuden ylipappeja ja Ainoan Oikean Tulkinnan takuumiehiä.

Taasko elämää suurempi moraaliongelma?



Vaiko demokratian itsepuolustusta?

Jotkut järjestöt tuomitaan yleisesti rikollisjärjestöiksi. Koska minua on aiemmin virheestä oikaistu, en nyt ryhdy nimiä luettelemaan. Mutta yhteistä niille tuntuu olevan, että ne ilmeisesti haluavat käyttää tunnusmerkkejään julkisesti. Nyt keskustelun kohteena olevat käyttävät bärndi-liivejä, toiset lippuja, pinssejä, paitoja tai ties mitä.


Pitäisikö liivien käyttö kieltää? Onpa kysymys. Jos kyseessä on rikollisjärjestö, jäsenyys siinä pitäisi kieltää. Ja sen seurauksena myös sen julkisten tunnusmerkkien käyttäminen. Ainakin julkinen käyttäminen. Kinkkiseksi asian ehkä tekee suvaitsevaisuuden lisääntynyt herkkähipiäisyys.


 IKLn mustapaidat sinisine skragoineen


Kyllä tällaiset ongelmat on ennen osattu ratkaista. Lakitekstikin varmaan vielä jostain arkistosta malliksi löytyy. Eikä päivittämisen lisäksi tarvitse muuta kuin kohderyhmää hiukan laajentaa.