Olen ymmärtänyt, että kaikki toimivat ihmisyhteisöt laativat
suojakseen jonkinlaiset säännöt? Ja kehittyessään näistä ”hyvistä tavoista”
tulee käyttäytymisnormeja ja lopuksi lakeja. Ne kaikki ovat yhden yhteisön
hyväksymiä rajoja, joiden puitteissa yhteisö on yhdessä sopinut toimivansa. Niitten
rikkomisesta yhteisö rankaisee, eri tavoilla, erilaisista rikkomuksista ja
rikoksista.
Miltä mahtaa tuntua elää yhteiskunnassa, jossa ei ole lakia?
Olisiko kyseessä paratiisin esimausta vai helvetin tulesta? Voisin kuvitella,
että vain perin alkukantaisilla toimintatavoilla ja hyvällä(?) tuurilla voisi
onnistua elämään onnellisen ja/tai pitkään elämän? Varmaa olisi, että mitä vahvempi
(mitattuna miten tahansa) olisit, sitä paremmat menestymisen eväät sinulla on.
Humanismi ei pitkälle kantaisi, ellet sitten ”pyhäksi mieheksi” onnistuisi
erakoitumaan. Vasta sen jälkeen et enää olisi uhaksi etkä vaaraksi kenellekään.
Siitä päätellen miten paljon ihmisiä on paennut esimerkiksi Somaliasta,
Darfurista, Eritreasta tai aikoinaan vaikkapa Ugandasta, Armeniasta, Venäjän
juutalaisalueilta jne. jne. ilmeisesti aika monet, eivät näitä olosuhteita paratiisin
esimakuna pitäneet? Eivätkä kaikki päässeet pakenemaan. Eivät koskaan pääse.
Sama tilanne taitaa olla meillä globaalistuneen finanssimarkkinan
seurauksena? Finanssimarkkinan yhteisöstä on kasvanut maailman laajuinen. Sekuntien murto-osissa
tapahtuva koneellistettu kaupankäynti on ohjelmoitu maksimoimaan pelaajan
voitot tavoilla, joiden perässä kansainvälinen yhteisö ei ole pysynyt. Siis
lait ja säädökset eivät vastaa yhteisön todellisuutta. Niitä ei ole yhdessä
sovittu, eikä niiden noudattamisesta juurikaan vahvat välitä.
Kun meillä ei ole olemassa koko maailmaa kattavaa
lainsäädäntöä edes finanssimarkkinoista, se herättää henkiin rosvoparonit. Heille
mikään ei ole laitonta, kaikki on ”laillista”, koska mitään toimia ei ole kielletty,
eikä kieltoja sanktioitu. Poliisia ei ole. Oikeusistuimista ei tarvitse välittä.
Ja periaatteessa, niin kauan kun virtuaalisen rahan
pajatso on avoinna ja virtuaalisen bittirahan määrä voi kasvaa, heidän
voittonsa eivät välttämättä ole keneltäkään pois. Mutta kun luottamus tähän
Ponzie-pyramidiin loppuu? Kun tehtyjen sitoumuksien taakse on löydyttävä
substanssina muutakin kuin bittejä?
Bittejä kun ei voi syödä, ei juoda, niillä ei voi itseään
vaatettaa, ei suojaa itselleen rakentaa, ne eivät edes lämmitä. Bittien reaalinen vaihtoarvo resurssiköyhässä väestöräjähdyksen todellisessa maailmassa on nolla.
PS.
Toisella korvalla kuulen parhaillaan, kun Suomen siltarumpujen kruunaamaton kuningas luontevasti luettelee Euroopan vakuusvälineen vaatimia satoja miljardeja, aina 1.000 miljardiin asti.
Ne ovat kansallisiin velkakirjoihin sidottua luottamusta. Ja summat suurenevat viikosta viikkoon. Se on reaalista superinflaatiota. Kansalaiset ja vain he, ovat niitten velkakirjojen lopullisena vakuutena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti