lauantai 28. marraskuuta 2009

Mitä hyötyä

meille suomalaisille on siitä, että Olli Rehn saa EU:n "todella painavan" taloussalkun?

Vähentääkö tuo valtionvelkaa?

Vähentääkö työttömyyttä?

Lisääkö metsäteollisuuden, konepajateollisuuden vai teknologiateollisuuden kilpailukykyä?

Vai onko "hyöty" vain se, että Matti "Mainio" saa sisäpiiri-infoa?

Vai petataanko tällä vain Rehnin kuningastietä?

Kysymyksistä huolimatta hieno juttu. Olli Rehnille onnea ja menestystä. Me kaikki eurooppalaiset toivottavasti hyödymme.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Vironautti

Korvaako Netti MEKin, Matkailun Edistämiskeskuksen?

Kaikkeen sitä netissä törmää tai oikeammin, jollain on ollut hieno idea. VIRONAUTTI  on ilmeisesti yksityisen virolaisen aloittama suomenkielinen, kaikille avoin blogi, jolla on yksinkertainen toiminta-ajatus: Jaa omia Viron-elämyksiäsi ja -kokemuksiasi muiden matkailijoiden kanssa.

Kun itsekin Virossa enemmän tai vähemmän säännöllisesti vierailen, päätin liittyä siihen välittömästi muutaman artikkelin luettuani. Mikä loistava idea- ja palauteväline blogista voikaan muodostua. Alkutaipaleella se vielä on, artikkeleita 30 ja jäseniä 149. Mutta ensimmäinen artikkeli on kirjoitettu vasta 14. lokakuuta, runsas kuukausi sitten virolaisen Peep Ehasalun toimesta.

Milloin joku meikäläinen alkaa vastaavan sivuston ylläpitämisen Helsingistä tai Suomesta?

Hieno idea!

torstai 26. marraskuuta 2009

ELY-johtajat hakusessa

Työvoima- ja elinkeinokeskukset loppuvat. Työttömyyttä pukkaa, paitsi politbyrokratiassa. Nyt haussa ovat ilmeisesti kaikki ELY-johtajat. Hakuaikataulu on tiukka. Päätöksiä pitäisi saada joulukuun alussa. Sekä vastuuosastojen että alueellisten ELY-keskuksien johtajan osalta.

Jos et omista oikeaa jäsenkirjaa, turha vaivautua. Kun vanhat merkit paikkansa pitävät, vaikka haku on päällä on paikat jo täytetty ja Kepu käärii taas suojatyöpaikoista huomattavimman osan. Ja mikä ettei. Tarvitseehan Kepulandia ylipääjohtajansa ja johtajansa suojatyöpaikkoja uskollisille pojilleen ja tytöilleen.

Koska valmistelu on tapahtunut Matti Vanhasen I hallituksen aloitteesta ja lopullinen eduskunnan päätös saatiin vasta vajaa viikko sitten on kansalaistenkin oltava erityisesti käynnistysvaiheessa tarkkana. Erityistä tarkkuutta tarvittaisi pätevyyden arvioinnin osalta.

Vaikka jokainen alan ministeriö on tällä hetkellä kepulin ministerin peukalon alla on syytä pitää mielessä, että valtaosa väestöstä vannoo muun uskonnon nimiin. Erityisesti tarkkuutta ja tasapuolisuutta on edellytettävä Uudenmaan ELYn ylijohtajan valinnassa. Uudenmaan väestöstä ja elinkeinoista valtaosa on muuta kuin kepuliperäisiä.

Alla yhteenveto ELYn toimialueesta. Ei mitään merkityksettömiä posteja.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY)Maakuntien liittojen kanssa yhteistyössä toimivia ELYjä tulee 15, joissa yhdeksässä on kaikki kolme vastuualuetta, neljässä kaksi ja kahdessa yksi vastuualue. ELYn vastuualueet ovat elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri; liikenne ja infrastruktuuri sekä ympäristö ja luonnonvarat. ELYn tehtävät ovat nykyisten työ- ja elinkeinokeskusten, tiepiirien, alueellisten ympäristökeskusten ja lääninhallitusten tehtäviä. ELY toimii yhteistyössä maakunnan liittojen kanssa ja sen alaisina toimivat työ- ja elinkeinotoimistot. Viranomainen tukee alueellista kehittämistä hoitamalla valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtäviä alueilla. Se edistää yrittäjyyttä, työmarkkinoiden toimintaa, osaamista ja kulttuuria, liikennejärjestelmän toimivuutta ja liikenteen turvallisuutta, hyvää ympäristöä sekä luonnon ja luonnonvarojen kestävää käyttöä alueilla sekä maahanmuuttoa, maahanmuuttajien kotouttamista ja työllistymistä alueilla.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Teatteriyleisöä

Aamun uutiset kertovat puolueitten olevan yksimielisiä siitä, että eduskuntavaalit siirretään maaliskuulta huhtikuulle, huhtikuun kolmanteen viikonloppuun. Temppupolitikoinnin tehoon, eli tässä tapauksen kuukauden siirron tehoon ei luota politiikan emeritusprofessori Tuomo Martikainen eikä varmasti kukaan muukaan äänestäjä. Professorin mielestä politiikalta on kadonnut yleisö. Siitä olen kyllä eri mieltä hänen kanssaan.

Ei politiikasta yleisö ole kadonnut mihinkään. Päin vastoin. Kansalaisista on tehty yleisö, joka kyllä saa maksaa – anteeksi joutuu maksamaan – teatterin kulut, mutta ei millään tavalla voi puuttua itse esitykseen, sen kuluista nyt puhumattakaan. Politiikalta on hävinnyt uskottavuus. Ja se taas on seurausta sekä poliitikkojen että poliittisten puolueitten toiminnasta. Viime kädessä kansanedustajien, lain ja kansalaisten moraalikäsitysten vastaisesta toiminnasta. Äänestäjät ovat menettäneet luottamuksensa sekä poliittisiin puolueisiin että niitä edustaviin poliitikkoihin.

Ei hyvää kuvaa politiikasta luo esimerkiksi se, että pääministerinä toimiva puoluejohtaja käy kuikuttelevaa oikeusprosessia entistä naisystäväänsä ja tämän kirjan kustantajaa vastaan vuodesta toiseen. Ei liioin se, että viidesosa kansanedustajista jää kiinni itse säätämänsä lain rikkomisesta. Tai siitä, että samaiset kansanedustajat säätävät itseään koskevaksi lain, jonka rikkomisesta ei seuraa mitään. Tai siitä, että kansalaisten verorahoja käytetään puolueiden omaisuuden ja poliitikkojen tulojen kasvattamiseen. Tai että niitä aluepolitiikan tekosyyllä siirretään alueille, jossa niistä ei maa eikä kansa hyödy.

Eikä politiikan uskottavuutta lisää varsinkaan se, että käytännössä aina vähintään toinen istuvista, keskeisistä hallituspuolueista istuu myös seuraavassa hallituksessa. Ja olipa kyseessä valtiollinen tai kunnallinen päätöksenteko ja varsinkin näiden välisessä asiassa kuin asiassa, neuvottelupöydän molemmin puolin, vastakkain istuvat samojen puolueitten pojat ja tytöt. Eikä siitä huolimatta mitään järkevää saada aikaan.

Arkipäivän viisaus ja pitkä kokemus kertoo, että parlamentaarinen demokratiamme ei enää toimi kansalaisten asioitten ajajana, vaan yksinomaan puolueitten ja puolue-eliitin asioitten etujärjestönä. Mikään ei kansalaisen kannalta muutu, olipa näennäinen äänestysaktiivisuus tai äänestyksen tulos mikä tahansa. Mitä ihmeen syytä kansalaisilla, puolueaktiiveja lukuun ottamatta on yleensäkään äänestää? Vai olisiko niin, että sitä puolueet oikeasti toivovatkin? Siis sitä, että vain heidän uskovaiset, heidän politiikan asiantuntijansa äänestäisivät?

Ei äänestysinto nouse sillä, että kampanja voidaan toteuttaa lämpimämmässä säässä. Eikä se nouse sillä, että valtio toteuttaa äänestysaktiivisuuteen innostavia mainoskampanjoita. Eihän politiikkojen lupauksiakaan kukaan enää ota todesta. Tuskin edes sillä, että äänestyksen suoritettuaan kaikille äänestäjille tarjottaisi ilmaiset kahvit, viinat, ruoat....tai vaikkapa pääsiäislammas. Eikö olisi parempi antaa kansalaisille aito syy äänestää? Antaa mahdollisuus vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Se kai on demokratian tarkoitus?

tiistai 24. marraskuuta 2009

Hyvin menee mutta menköön

Työttömien ja alityöllistettyjen todellinen määrä on nyt 516 565.

Näin laskettu työttömyysprosentti yli 20.

Sekä palkansaajien ja yrittäjien määrä laskee.

Pitkäaikaistyöttömyys kasvaa.

Yhteiskunnan saamatta jäävät tulot ja maksamat tuet ovat vuositasolla 15 miljardia.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Demokratia- ja kieliasioiden yksikkö

Demokratia- ja kieliasioiden yksikkö aloittaa toimintansa 1. tammikuuta 2010. Oikeusministeriössä. Näin ainoa valtakunnallinen. Asiantuntijoita kuulemma kaksi ja kokonaishenkilömäärä 16 - 17 henkeä. Nyt etsitään johtajaa uudelle yksikölle. Aiheen tähän muutokseen on antanut elektronisen kokeiluäänestyksen sotku viime kunnallisvaalien yhteydessä.

Herää muutama kysymys:

Miksi on perustettava uusi yksikkö? Mitä muita vaihtoehtoja harkittiin?

Onko onnistuneen kokeilun vuoksi tarpeen kasvattaa virkamieskuntaa? Mitä lisäkuluja yksiköstä aiheutuu oikeusministeriössä?

Mitä nuo 16 - 17 ovat tehneet tähän mennessä? Miten heidän aikaisemmin hoitamat tehtävät hoituvat?

Onko haussa oleva johtaja yksi asiantuntijoista?

Mihin 2 asiantuntijaa tarvitsee 14 - 15 heidän työtään tukevaa?

Näin sitä kansalaisen verotaakkaa kasvatetaan. Ei sitä pidä hyväksyä ilmoitusasiana, että jonninjoutavaan asiaan ainakaan lisätään resursseja, jotka ilmeisesti ovat jostain muusta pois.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Tuleva valuuttavallankumous

Palatessani hyvin kauan sitten konsultointikeikalta Ruotsin Karlstadista, törmäsin Linjeflygin asiakaslehdessä ajatukseen oman valuutan luomisesta. Se oli aikana ennen intrernettiä. Mutta jo silloin idea oli mielestäni hieno. Barter eli vaihtokauppa, jossa vaihdanta ei ole suoraan palvelu palvelusta, tavara tavarasta, vaan virtuaalivaluutan avulla tapahtuvaa.

Tarvitaan vain tietokonepohjainen pörssi, jossa jäsenten vaihdanta tapahtuu oman virtuaalivaluutan perusteella. Olkoon sen nimi esimerkiksi VEN.

Jos haluan myydä sohvani ja saan aikaan kaupan, tiliäni hyvitetään 100 VENillä ja ostajan tiliä velotetaan vastaavalla summalla. Jos haluan ostaa juristin palvelua esimerkiksi testamentin aikaansamiseksi, sovin hinnaksi halukkaan juristin kanssa 50 VENiä. Jos haluan myydä omaa osaamista teen tarjoukseni pörssissä, myyn ja markkinoin ja toivottavasti saan maksavan asiakkaan. Hän saattaa maksaa euroilla, taaloilla, VENeillä tai jollain muulla sopimallamme tavalla.

Oma valuutta toimii, jos verkosto on riittävän laaja. Netti mahdollistaa riittävän laajan verkon.

Törmäsin yhteen sellaiseen tänään. HUB Culture ja sen vaihdannan väline VEN. Ja jälkimmäisessä linkissä WSJ.com´in klippi muistakin alan ideoista ja valuutoista.

Hub Culture on ilmeisesti yhdistelmä, joka sisältää osaamis- ja innovaatioverkoston, toimisto- ja kokoushotellin ja oman osaamisen barteriverkoston. Konseptiin voisi varsin hyvin liittää myös muita elementtejä, vaikkapa Janne Saarikon kehittämän toimistonomaadin.

Tästäkö alkaa Suomen nousu? Lähdetkö kanssani kehittämään? Eikö olisikin kivaa jos meidän valuutaksi tulisi esimerkiksi EAGLE? Ajattele, olla oman valuutan haltija!

PS.

Jos et halua julkista keskustelua ajatuksestasi kommentoimalla tätä postausta, vaan haluat suoraa yhteyttä, voit lähettää eemailin eaglesflysingly@gmail.com.

Tuleva valuuttavallankumous


Palatessani hyvin kauan sitten konsultointikeikalta Ruotsin Karlstadista, törmäsin Linjeflygin asiakaslehdessä ajatukseen oman valuutan luomisesta. Se oli aikana ennen internettiä. Mutta jo silloin idea oli mielestäni hieno. Barter eli vaihtokauppa, jossa vaihdanta ei ole suoraan palvelu palvelusta, tavara tavarasta, vaan virtuaalivaluutan avulla tapahtuvaa.

Tarvitaan vain tietokonepohjainen pörssi, jossa jäsenten vaihdanta tapahtuu oman virtuaalivaluutan perusteella. Olkoon sen nimi esimerkiksi VEN.

Jos haluan myydä sohvani ja saan aikaan kaupan, tiliäni hyvitetään 100 VENillä ja ostajan tiliä veloitetaan vastaavalla summalla. Jos haluan ostaa juristin palvelua esimerkiksi testamentin aikaan saamiseksi, sovin hinnaksi halukkaan juristin kanssa 50 VENiä. Jos haluan myydä omaa osaamista teen tarjoukseni pörssissä, myyn ja markkinoin ja toivottavasti saan maksavan asiakkaan. Hän saattaa maksaa euroilla, taaloilla, VENeillä tai jollain muulla sopimallamme tavalla.

Oma valuutta toimii, jos verkosto on riittävän laaja. Netti mahdollistaa riittävän laajan verkon.

Törmäsin yhteen sellaiseen tänään. HUB Culture ja sen vaihdannan väline VEN. Ja jälkimmäisessä linkissä WSJ.com´in klippi muistakin alan ideoista ja valuutoista.

Hub Culture on ilmeisesti yhdistelmä, joka sisältää osaamis- ja innovaatioverkoston, toimisto- ja kokoushotellin ja oman osaamisen barteriverkoston. Konseptiin voisi varsin hyvin liittää myös muita elementtejä, vaikkapa Janne Saarikon kehittämän toimistonomaadin.

Tästäkö alkaa Suomen nousu? Lähdetkö kanssani kehittämään? Eikö olisikin kivaa jos meidän valuutaksi tulisi esimerkiksi EAGLE? Ajattele, olla oman valuutan haltija!

PS.

Jos et halua julkista keskustelua ajatuksestasi kommentoimalla tätä postausta, vaan haluat suoraa yhteyttä, voit lähettää eemailin eaglesflysingly@gmail.com.

torstai 19. marraskuuta 2009

Parasta ennen pvm meni jo

Oletko vaivautunut miettimään kenen asioita Etujärjestön toimitus- tai toiminnanjohtajan hoitaa?

Ilmeisin vastaus ei välttämättä ole oikea. Kun etujärjestö aikoinaan perustettiin vastaus oli selvä. Hänen tehtävänsä on hoitaa jäsenten etua. Siihen tehtävään hänet palkattiin siinä vaiheessa, kun etujärjestön jäsenistön tarpeet edellyttivät palkallista toimihenkilöä. Silloin joskus, kauan sitten. Ja vuosien myötä etujärjestö kasvoi ja kehittyi, ellei kuollut antaakseen tilaa uusille järjestelyille.

Jäsenmäärät kasvoivat, palkallisten toimihenkilöiden määrä kasvoi, etujärjestön talous kasvoi. Alkoi syntyä omaisuutta. Tarvittiin omat tilat, jäsenille lomamökkejä, ehkä oikein kurssikeskus, tai miksei kylpylää, asuintaloja? Ja kun varallisuus kasvoi, ja miksei olisi kasvanut kun työnantajat perivät jäsenmaksut suoraan palkasta, alettiin sijoittaa omaisuutta osakkeisiin, kiinteistöihin niin ja tietysti palkkalistalla oleviin palkallisiin osaajiin. Ja alettiin ostaa palveluita, kun kaikkea ei voi itse osata. Kiinteistönhoitoa, viestintää, mainontaa, sijoituspalveluita ja mitä niitä kaikkia nyt sitten suuri ja mahtava etujärjestö nyt sitten voikaan tarvita.

Vähitellen etujärjestöstä tuli merkittävä työnantaja, varakas sijoittaja ja suuren kiinteistömassan omistaja. Kenen asioita asioita etujärjestön toimitus- tai toiminnanjohtajan nyt hoitaa? Jäsenten intressiä vai etujärjestön kokonaisintressiä? Ja kumpi näistä on merkittävämpi?

Vaikka edellä esitetty kuvaa ammattiyhdistyksen kehittymistä väittäisin, että polku on hyvin samankaltainen kaikissa etujärjestöissä. Ja siitä vaan. Mutta huolestuttavaksi asia menee kun sama pätee myös poliittisiin puolueisiimme. Erityisesti niihin, jotka riittävän pitkän aikaa ovat olleet riittävästi hallituksessa edustettuna. Tällä hetkellä tulevat mieleen viimeaikaiset paljastukset joiden kohteena ovat Kepu, Demarit, Kokoomus, RKP. Jokainen niistä on ollut mukana kauan, Kokoomus heistä vähiten.

Ja niillä kaikilla on vuodesta 1969 ollut mahdollisuus sekä itse määritellä mitä suoranaisia puoluetukia he katsovat tarvitsevansa että laatia muutkin lait siten, että oma porukka niistä maksimaalisesti hyötyy, kuten Lauri Tarastin tilaustyöryhmän lainmuutosehdotukset osoittavat. Lehdistötukea, vaalitukea, sosiaalista-asumistukea, sosiaalista vapaa-ajantukea, kansansivistystä, kulttuuria.... Ja uusien lakien jälkeen on edelleen.

Ja sitten, puolue pääsee myös asettamaan edustajansa esimerkiksi sellaisten yhteisöjen hallintoon, olivatpa ne valtiollisia, kunnallisia, yksityisiä yrityksiä, yhdistyksiä tai säätiöitä, jotka jakavat yhteisiä rahojamme kaikkiin mahdollisiin hyviin tarkoituksiin. On esimerkiksi STM ja TEM, Keva ja Kela, RAY ja Veikkaus, Ara ….ja mitä kaikkia niitä onkaan. Ja sattumoisin, juuri sellaisia hyviä tarkoituksia, jotka joka puolueella on tarjolla. Ja varmemmaksi vakuudeksi omat edustajat sekä tukijan, tuettavan että valvovan viranomaisen rooleissa. Se on rahoitusautomaatti, jossa ei voi hävitä. Siis puolue ei voi. Veronmaksaja maksaa. Tarvittaessa nostetaan veroja.

Kepulaisessa Nuorisosäätiössä ja Stefan Wallinin vuokrajupakassa konkretisoituvat puolueiden toiminnan painopisteen muutos. Niitten intressit nuoriso-, vanhus-, rautakoura-, mielitauti-, yms. julkisrahoitetuissa yhteisöissä ja kaikissa niissä laitoksissa, jotka julkisia varoja pääsevät jakamaan ylittävät moninkertaisesti sen mihin heitä edustavat kansanedustajat ja kunnanvaltuutetut on alunperin valittu.

Ja he ja vain he säätävät lait siten, että heidän intressinsä tulee hoidettua.

Kenenköhän intressejä puolueen puheenjohtajan, puoluesihteerin ja muun puolue-eliitin kuvittelet ajavan? Kansalaisen vai puolueen? Kansalaisen vai omaansa?

PS.
Tässä kuvaus tavasta, jolla aate ja moraali ohittavat Parasta ennen pvm:n.  Juuri siksi kirjoitan myös seuraavissa vaaleissa äänestyslippuun JOKU MUU. Se on ainoa tapa.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Kumpi ompi tärkeämpi

Wallinin vuokra vai ympäristökeskuksen kadonnut lausunto?

Ajatelkaa. Nyt täytyy jo priorisoida puolueiden ja puolue-eliitin rötöksiä! Se on toki jo ilmiselvää, että puolue-eliitti, tai itse asiassa mikä tahansa eliitti, pitää kyllä aina itsestään ja eduistaan huolta. Ja sitten hokkuspokkus-tempuilla yrittää pestä itsensä puhtoiseksi. Viimeksi mm. Matti Vanhasen koreografia tuppeen sahatusta lautakasasta malliesimerkkinä.

Mutta nyt siitten paljastui RKP. Jippii, huutavat pakkoruotsin ja ruotsalaisen kansanosan julkivastustajat varmaan? Ja vaikka Stefan Wallin millä tavalla tahansa vakuuttaisikin maksaneensa mitä pyydettiin, kun poliitikko ja vieläpä puolueensa puheenjohtaja maksaa alihintaa, liikutaan vähintäänkin liukkaalla jäällä. Toisaalta suomenruotsalaisen kansanosan jatkuvasti pienentyessä lienee aika "luonnollista", että säätiöityjen rahojen edunsaajien ja rahoittamiskohteitten määräkin vähenee? Mistä tiedämme, etteikö samaa etua jaeta kummilahjana jokaiselle, joka ilmoittautuu suomenruotsalaiseksi?

Eiköhän Wallinin vuokraan nähden, huomattavasti suurempi rikos kätkeydy siihen, kun "ympäristökeskuksen lausunto katosi matkalla"? Sitä sietäisi kaivaa ja tonkia mikroskoopin kanssa. Kas kun eivät hoidelleet itselleen rakennuslupaa Pitäjänmäen liikenneympyrään.
Ai, että miksi luulen näin?

Kepulaisessa Nuorisosäätiössä korostuu puolueiden (Kepu, Demarit, Kokoomus, RKP) toiminnan painopisteen muutos. Niitten intressit Nuoriso-, vanhus-, rautakoura-, mielitauti-, yms. julkisrahoitetuissa yhteisöissä ja kaikissa niissä laitoksissa, jotka julkisia varoja pääsevät jakamaan (RAY, ARA, Veikkaus...) ylittävät moninkertaisesti sen mihin heitä edustavat kansanedustajat ja kunnanvaltuutetut on alunperin valittu. Ja he voivat myös säätää lait siten, että heidän intressinsä tulee hoidettua, kuten Lauri Tarastin tilaustyöryhmän lainmuutosehdotukset osoittavat.

Esimerkiksi juuri tämänlaisten seikkojen vuoksi, ainoa aito protestiääni seuraavissa vaaleissa on kirjoittaa lippuun JOKU MUU. Politbyrokratia on nollattava ennenkuin demokratialle löytyy tilaa.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Hallinnoimme Suomen hengiltä

Alkaa olla aika ilmeistä, että aatteen ja ideologian nimissä, globaalin markkinatalouden viimeisessä hurmoshengessä, Suomi valtiona ajataan alas.Tätä ainakin tukevat havainnot yhteiskuntamme tilasta ja sen muuttumisesta viimeisten vuosikymmenien aikana.

Kunnalliset palvelut kriisissä.

Perinteiset ”syömähampaamme” lähtevät maasta.

Työttömiä ja alityöllistettyjä yli puoli miljoonaa.

Julkiset palvelut kalliita ja tehottomia.

Suurin osa aiempien sukupolvien rakentamasta kansallisomaisuudesta on myyty ja tuotot syöty.

Julkisen sektorin yhteisvelka on kasvanut yli 60 miljardin, eikä sitä ole viimeisten 19 vuoden aikan voitu/haluttu kuin kahtena vuonna lyhentää.

Nyt tavoitteena ilmeisesti 123 miljardin velka ja vuoden 2005 BKT.

Nyt poistuvat työpaikat eivät tule takaisin.

Ainoat mitkä vielä maassa kasvavat ovat työttömyys julkisen sektorin maksama palkkapotti.

Miten tässä näin kävi?

Puolueet ovat rapautuneet etujärjestöiksi etujärjestöjen joukkoon ja keskittyvät ajamaan lähinnä omia, eli eliittinsä etuja. Siltä osin kun intressiä ja mahdollisuuksia riittää ajetaan lisäksi omien taustaryhmien etuja. Maanviljelijöiden, perheyritysten, päivittäistavarakaupan, metsänomistajien, ruotsinkielisten, suurituloisten jne. Ja jos sattumoisin kävisi niin, että seuraavien eduskuntavaalien jälkeen esimerkiksi demarit nousisivat hallitukseen, sama meno jatkuisi. Kohteet vain vaihtuisivat.

Taivastelen, ihmettelen ja hämmästelen kehitystä, jota ei tunnuta saamaan loppumaan. Miksi? Jokaisella meistä on asiasta varmasti mielipide, ja varmasti Suomessa on myös heitä, joiden mielestä ei ole ongelmaa. Oma listani tapahtumista ja ratkaisuista, jotka keskeisesti ovat myötävaikuttaneet demokratiamme rapautumiseen ja sen seurauksen yhteiskuntamme rapautumiseen ovat seuraavat:
Noottikriisi 1961

AY- työnantajan jäsenmaksuperintä 1968

Julkinen puoluetuki 1969

UKK-poikkeuslailla presidentiksi 1973

Neuvostoliiton loppuminen 1989

EU-jäsenyys 1995

Uusi perustuslaki 2000

Päätökset vaali- ja puoluerahoituksesta 2009

Väittäisin, että keskeisimmin juurin nämä tapahtumat ovat keskeisimmin vaikuttaneet nykyiseen poliittiseen tapaan toimia Valvontakomission poistumisen jälkeen. Eli Maan Tapaan.  Unohtuiko joku?

maanantai 16. marraskuuta 2009

Vihreitten Suuri Puhallus - Kunnallinen puoluetuki tulee

Huomasitko? Vain onko oikeusministeriön tiedottaminen yhtä toivotonta kuin STMn tiedottaminen possulentsun rokotusjärjestyksestä? Vai olisiko tässä tapauksessa pimittäminen jopa tarkoituksellista? En ainakaan minä ole missään havainnut, että puolueet, löytäessään yksimielisyyden vaalirahoituksesta tekivät päätöksen kunnallisesta puoluetuesta.

Tähän mennessä kunnallinen puoluerahoitus on ollut kiellettyä. Siitä on olemassa muistaakseni Korkeimman hallinto-oikeuden päätös koskien Salon kaupungin menettelyjä. Nyt on tarkoitus sallia kunnallinen puoluetuki.

"Työryhmän tehtävänä on valmistella kunnallisen puoluetuen perustamista ja sen myötä valvonnan laajentamista kunnallisjärjestöihin. Kunnallinen puoluetuki määräytyisi muun puoluetuen lailla eduskuntavaalien tuloksen mukaan. Kunnalliseen puoluetukeen olisi käytettävä 12 prosenttia puoluetuesta vastaavasti kuin nais- ja piiritoimintaan.

Työryhmä valmistelee myös lukuisten poliittisten tukien yhtenäistämistä puoluetuen kanssa ja mahdollisimman pitkälti parlamentaaristen suhteiden mukaan määräytyviksi. Näitä tukia ovat poliittisten lapsi- ja nuorisojärjestöjen valtionapu, sivistys- ja opintokeskusten valtionapu sekä think tank -avustukset. Työryhmä käy myös läpi mahdollisuudet yhtenäistää arkistojen tuki vastaavasti ja selkeyttää puolueiden viestintätuen ohjeistusta. Uudistuksen yhteydessä puoluetuki sidotaan indeksiin."

Tuli puolueitten yksimielisyys kansalaisille todella kalliiksi. Eikä ensimmäisen kerran.

Ensinnäkin
Saavutettu yhteisymmärrys ei muuta vaali- eikä puoluerahoituksen osalta käytännössä yhtään mitään.

Toiseksi
Kunnallinen puoluetuki poistaa loputkin kansalaisten mahdollisuuksista vaikuttaa suomalaisen yhteiskunnan päätöksentekoon. Nimittäin vähänkään pidemmällä aikavälillä lisääntyy kansalaisten verorahoista ylläpitämien poliitikkojen määrä todella merkittävästi. Eli tapahtuu täsmälleen sama kuin aikoinaan valtiollisen puoluetuen osalta.

Kolmanneksi
Ei kukaan eikä mikään pysty sen jälkeen sen paremmin seuraamaan kuinka paljon verorahoistamme siirtyy puolueiden käyttöön puhumattakaan siitä, että pystyisi vähentämään sen määrää, koska päätöksentekijät edustavat valtuustossa edustettuna olevia puolueita.

Neljänneksi
Kunnalliset palvelut heikkenevät kiihtyvällä vauhdilla, koska päättäjät ovat valmiita tehostamaan kunnan toimintoja kaikkialta muualta paitsi kunnallisen puoluetuen alueelta. Se kun viimeistään nyt, tämän yli puolitoista vuotta velloneen vaali- , puoluerahoitus ja MAAN TAPA-skandaalin aikana on tullut selville.

Myös tästä kiitos Kepulle, Kokoomukselle, Demareille, RKPlle mutta erityisesti Vihreille, jotka nyt ovat toteuttamassa sitä oikeata vihreää politiikkaansa.

PS.

Kuntia on edelleen 350. Puolueita nyt 16 ja muutama vielä tekeillä. Tätäkö se yhteisten asioitten hoitaminen todella on? Kansalaisten verovarojen varastamista omaan käyttöön? Pitäisi kai varastamisessakin sentään osata joku tolkku säilyttää?

PPS.

Englannin Suuri Junaryöstö on lastenleikkiä tämän rinnalla.

Pekkarisen laki pakkotyöksi

Mauri Pekkarisen ja laajemminkin Kepun ratkaisu kaikkeen mahdolliseen on laatia laki. Sehän on tunnetusti se toinen, johon luottaa Maalaisliitto. Jos heiltä kysyt he varmasti laatisivat lain, joka kieltää rikkomasta lakia. Uskotaan, että kunhan asiasta säädetään laki, kaikki on kunnossa. Ei juuri yksinkertaisemmaksi ajattelu voi vajota.

Ensin Matti Vanhanen hiihteli Rukan hangilla kuningasideaan, kasvatetaan eläköitymisikää kolmella vuodella. Turpiin tuli. Ja aiheesta.

Nyt Mauri Pekkarinen on taas laatimassa lakia. Samasta aiheesta. On varmaan liian vaikea etsiä vastausta siihen, miksi työiät ovat lyhentyneet kestämättömän lyhyiksi? Ja alkaa korjaamaan syitä. Maurin pakkotyölaki on osoitus siitä, mihin tämä yhteiskunta hajoaa. Suomalaisiin pikkuhitlereihin, joiden ratkaisu kaikkeen on uusi pakkolaki.

Kaikkea ei voi eikä pidä lailla säätää. Ja on pitkälti juuri poliittisten puolueitten, erityisesti kepun, demarien, kokoomuksen ja rkp:n syytä, että tässä nyt ollaan. Niin yhteiskuntana kuin yksittäisinä työyhteisöinäkin. Te ette hoida hommaanne; hoida maamme ja kansalaistemme yleisiä ja yhteisiä asioita. Te taistelette keskenänne vallasta ja eduista itsellenne ja taustaryhmillenne.

Työikä ei ole pakolla ja kepun mahtikäskyllä muutettavissa. Ihmiset, siis osaavat ihmiset, siis ne joiden selkänahasta tämän maailman Mauri Pekkaristen palkkansa repivät, äänestävät jaloillaan ja muuttavat maasta. Kuka sitten palkkanne ja tukenne maksaa?

PS.

Berliinin muurin murtumisesta tuli juuri kuluneeksi 20 vuotta. Joko Mauri Pekkarinen on esittänyt uuden rakentamista Suomen ympärille? Miltä kuulostaisi Maurin Muuri?

perjantai 13. marraskuuta 2009

Vihreä liitto - In memoriam

Nopeasti muuttuvat toimintatavat Vihreissä. Tuskin liitto on varttunut puolueeksi kun se jo näkyy puolue-eliitin toiminnassa. Uuden Suomen puolella kommentoin Vesa Hackin artikkelia Tervetuloa vihreä hörhöpuolue. Meni kommentti arviointiin (Kommenttisi on vielä odottamassa arviointia.) 13.11.2009 9.52. Ei ole aiemmin mennyt. Hack ei ole etukäteismoderoinut kommentteja.

Ehkäpä muutos liikkeestä valtaa janoavaksi puolueeksi ilmenee eliitin toimissa ensiksi juuri näin? Sillä en ollut ainoa. http://henry2.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/13/vihreiden-tila-ja-tulevaisuus/ Onneksi on myös oma blogi. Vastaavaa puolue-eliitin käyttäytymisen muuttumista ei aiemmin, siis ennen internetin, blogien ja sosiaalisen median aikaa saanut julkaistua. Nyt saa. Tässä juttuni.

Uudelle Vihreälle hörhöliikkeelle avautui mahdollisuus sinä samana päivänä kun nykyiset Vihreät menetti neitsyytensä. Siis silloin kun joku, Sinnemäki kuitenkin etunenässä teki päätöksen pysyä hallituksessa sen vaali-, puoluerahoitus ja korruptiosotkuista huolimatta. Silloin Vihreistä tuli puolue. Valtaa hakeva puolue, erotuksena kansalaisten asioita ajavasta puolueesta.

Vihreitten neitsyys lähti halvalla, jos nyt hyväksytty vaali- ja puoluerahoituslainsäädäntö toteutetaan ilmoitetulla tavalla. Vanhanen teki edulliset kaupat.

Puoluetta ei enää saa palautettua liikkeeksi. Vihreät syntyivät ja kasvoivat paljolti politiikan realiteeteistä välittämättä, mutta surkastuminen alkoi kun alettiin välittää politiikan realiteeteistä.

Se miten tämä vaikuttaa seuraaviin eduskuntavaaleihin, jää nähtäväksi.

http://hakki47.blogit.kauppale…t-of-eden/

Tässä myös näkyy selvästi mitä päätöksenteolle ja sanan vapaudelle tapahtuu puoluemuodostuksen yhteydessä. Puolueen eliitin määrittämän puolue-ideologian kuviteltu etu voitta demokratian edellyttämän kansalaisten edun. Aina.

Jatkossa voimme siis lähteä siitä, että Vihreä liitto ajaa vain Vihreän liiton, siis sen puolue-eliitin etua.

PS.

Kuulemma Vihreä Puolue on jo perusteilla. Muiden hörhöjen toimesta.

torstai 12. marraskuuta 2009

Mustalaisen hevonen

Selvästi liikuttunut Jyrki Katainen ilmaisi TV-uutisissa eilen ihailevansa Baltian johtajia, jotka jopa terveytensä, jaksamisensa ja itsensä kustannuksella ovat laittaneet maansa matokuurille. Voiko Suomen hallituksen valtionvarainministeri ja toiseksi suurimman puolueen puheenjohtaja enää irvokkaampaa puheenvuoroa antaa uutisoida? Hänellä kun on ollut jo ainakin vuosi aikaa. Ei kai kansakunnan ajattaminen konkurssiin ole kunnioitettavaa tai ylevää?

Viimeistään vuosi sitten on valtion virallisten viisaitten täytynyt olla tietoisia siitä minne maa on menossa. Olettaisi, että silloin jo yli vuoden istunut valtionvarainministerikin olisi ajatellut asiaa tarkemmin kuin, ”ei koske meitä”? Olettaisi, että hän olisi ryhtynyt muihinkin toimiin kuin lisäämään valtionlainaa?

Jaa, aivan. Onhan hän. Antanut 50 miljardin blancotakauksen Suomessa toimivien pankkien luotonannon turvaamiseksi. Niin ja alentanut arvonlisäveron tuottoa elintarvikkeiden ja ravintolaruoan osalta, tilapäisesti, kun valtion verokertymä uhkasi kasvaa ylisuureksi. Ai niin ja kyllähän hän yritti lisätä puukauppaa myyntivoitonveron puolittamisella. Jopa taannehtivasti. Tämä Euroopan paras.

Valtionyhtiöt on suurelta osalta pantu lihoiksi ja syöty. Metsäteollisuuden toimintaedellytykset ovat menneet. Metsä-, metalli-, konepaja- ja elektroniikkateollisuus, kaikki alihankintoineen on muuttamassa ulkomaille. Telakkateollisuuden lopettamiseen riittää yksi päätös Seoulissa. Finnair mahdollisesti ulkoistetaan Skandinaviaan.

Kansalaisten sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavat kunnat on ajettu turkoosin hallitusyhteistyön aikana kuilun partaalle. Kestämättömän kalliiksi käyvää aluepolitiikkaa jatketaan siitä huolimatta, että varoja siihen ei oikeasti ole. Ainoa vahvan ja jatkuvan  tukiruiskeen saaja on kepulainen aluepolitiikka. Olipa se sitten nimeltään teollisuuspolitiikkaa, elinkeinopolitiikkaa, tutkimuspolitiikkaa, innovaatiopolitiikkaa, korkeakoulupolitiikkaa, maatalouspolitiikkaa tai mitä tahansa sisäpolitiikkaa.

Talouden ja yhteiskunnan säästöt ja leikkaukset ovat osaamattomissa käsissä itseään ruokkiva syöksykierre, oikeastaan lattakierre. Valitettavan usein se johtaa yhtäkkiseen pysähdykseen. Siitä pysähdyksestä syytän tätä hallitusta ja sen valtionvarainministeriä jo nyt. Ennen eduskuntavaaleja.

Sven Tuuva, missä olet?   Emme elä pelkällä palvelulla ja päivittäistavarakaupalla.



PS.

Toivottavasti Jyrki Katainen ei odota ihailuani eikä kunnioitustani silloin kun seuraava hallitus ryhtyy toimeen? Keskittyisi silloin vastuunsa kantamiseen.
PPS.

Muistin virkistämiseksi meidän kansallisia saavutuksiamme ja suunnitelmiamme:

Sonera, Merita, Skanska, NCC, Enso, Finnlines, Destia, Autokatsastus, Silja, Hartwall, Masa Yars, Aalto amk, Arsenal, Imatran Voima, Neste, Metsähallitus ja mitä niitä nyt kaikkia onkaan, jotka eivät heti tule mieleen.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Quo Vadis Finnair?

Kannattava visio hyödyntää reittejä kaukoitään katkesi, ainakin hetkeksi, nykyisessä maailmantalouden taantumassa. Vai ehkä enteellisesti sanottuna, lamassa?

Viimeistään silloin kun Hienonen itsensä sanoi irti, alkoi toivottavasti seuraajan etsintä. Sillä kun vision lipunkantaja häviää, häviää myös visio. Silloin tarvitaan uusi visio. Ja mitä volatiivimpi markkina, sitä nopeammin se tarvitaan.

Vaikka Finnair on kansallinen, se ei kuitenkaan sitä ole. Paitsi omistuksensa ja osin päätöksentekonsa osalta. Sääli sinänsä. Asiakaskunta ja muut resurssivaateet - polttoaineet, lentoluvat, muitten yhtiöitten kilpailu, jopa maamme sijainti vaikuttavat lopputulokseen. Kannattaa todella miettiä onko meillä varaa kansalliseen lentoyhtiöön? Ei ole Belgialla, Hollannilla ei edes Italialla, Kreikasta puhumattakaan.

Hienonen on visionsa kertonut. Kuka panee paremmaks?

"From the top of my head" - SAS ja Finnair yhteen. Ilman nykyisiä sopimusrasitteita. Rakentaen Pacific Rim liikenteeseen. Ja luonnollisesti Eurooppaan.

PS. Taisin kirjoittaa Finnairista aiemminkin otsikolla Finnair pyrstöluisussa.

PPS.
Näin kirjoitin 1.9.2009. Olisiko yhtiönimenä Nordic vielä mahdollinen.

Quo Vadis Finnair?



Kannattava visio hyödyntää reittejä kaukoitään katkesi, ainakin hetkeksi, nykyisessä maailmantalouden taantumassa. Vai ehkä enteellisesti sanottuna, lamassa?

Viimeistään silloin kun Hienonen itsensä sanoi irti, alkoi toivottavasti seuraajan etsintä. Sillä kun vision lipunkantaja häviää, häviää myös visio. Silloin tarvitaan uusi visio. Ja mitä volatiivimpi markkina, sitä nopeammin se tarvitaan.

Vaikka Finnair on kansallinen, se ei kuitenkaan sitä ole. Paitsi omistuksensa ja osin päätöksentekonsa osalta. Sääli sinänsä. Asiakaskunta ja muut resurssivaateet - polttoaineet, lentoluvat, muitten yhtiöitten kilpailu, jopa maamme sijainti vaikuttavat lopputulokseen. Kannattaa todella miettiä onko meillä varaa kansalliseen lentoyhtiöön? Ei ole Belgialla, Hollannilla ei edes Italialla, Kreikasta puhumattakaan.

Hienonen on visionsa kertonut. Kuka panee paremmaks?

"From the top of my head" - SAS ja Finnair yhteen. Ilman nykyisiä sopimusrasitteita. Rakentaen Pacific Rim liikenteeseen. Ja luonnollisesti Eurooppaan.

PS. Taisin kirjoittaa Finnairista aiemminkin otsikolla Finnair pyrstöluisussa.

PPS.
Näin kirjoitin 1.9.2009. Olisiko yhtiönimenä Nordic vielä mahdollinen.

tiistai 10. marraskuuta 2009

Heikkoja signaaleja?

Suomen tieteen tila ja taso ovat pudonneet selvästi menneistä vuosista. Suomen Akatemian mukaan Suomen tieteessä on nähtävissä huolestuttavia piirteitä. Tutkijoiden vierailut ja työskentelyt ulkomailla sekä tieteellisten artikkelien lukumäärät ovat vähentyneet.Tieteellisen merkittävyyden ja laadun mittareina pidettävät julkaisujen viittaukset ovat laskusuunnassa.Suomen tieteellisen tutkimuksen laatu on vain OECD-maiden keskitasoa ja pohjoismaisessa tarkastelussa selvästi heikoin.

Telakkayhtiö STX Finland aloittaa yhteistoimintaneuvottelut Turun telakalla. Yhtiön mukaan koko telakan henkilöstö todennäköisesti lomautetaan ensi vuoden aikana, ja myös irtisanomisia on odotettavissa. Jopa yli neljäsataa työntekijää saattaa joutua lähtemään ensi vuonna.

Tilastokeskuksen mukaan kaikkien päätoimialojen tuotanto laski syyskuussa vuodentakaisesta. Eniten laski sähkö- ja elektroniikkateollisuuden tuotanto vajaat 47 prosenttia. Metalliteollisuuden tuotanto putosi syyskuussa lähes 37 prosenttia. Metsäteollisuuden tuotanto sen sijaan laski syyskuussa vain 7,9 prosenttia.

Olemme eläneet viimeiset 19 vuotta ottamalla velkaa velan päälle! Olemme myyneet kansallisomaisuudestamme suurimman osan ja lisäksi olemme kahdessa kymmenessä vuodessa viisinkertaistaneet velkamme. Wahlroos möisi loputkin valtion osakkeet.

Yrityksillä, erityisesti sen kokoisilla, joilla on tarvetta T & K osastoihin, on etujärjestönsä. Sitä paitsi, vastahan TEM ministeri Mauri Pekkarinen närkästyi kun ei saanut kansainvälistä kannatusta ajatukselleen, että innovaatiotukia pitää roiskia aluetukien synonyymeinä ympäri takametsiä. Siellähän niitä olisi, pilvin pimein?

Teollisuuden (C )tuotanto on vastaavana ajankohta pudonnut 26 prosenttia ja tammi-elokuun indeksipisteluku oli 84,8 (2005=100).

Erityisesti asiasta kysyttäessä Raimo Sailas vahvisti, että Aallon kehittämisrahat eivät ole keneltäkään pois. Nyt tosin YLE kertoo toista. Ilmeisesti Raimolla ei sittenkään ollut omaa setelipainoaan?

Poliittiset virkanimitykset ovat tapa turvata poliittisen eliitin tai entisen poliittisen eliitin tulevaisuus. Mieleen tulevat auttamatta Hannele Pokka ja Olli Heinonen. Niillä rahoitetaan myös kaaderien ylläpitäminen avustajia ja valtiosihteereitä on pilvin pimein siitä huolimatta, että lainsäädäntötyöstämme 80 % on kuulemma siirtynyt Brysseliin.

Väittivät TVssä, että palkatta työharjoittelussa ja -koulutuksessa työmarkkinoilla - orjien tavoin - toteutetaan palkatta 61 000 henkilötyövuotta.

Eikä olekin tragikoomista, että vielä vuosi sitten maailman vähiten korruptoituneeksi maaksi nimetyn maan puoluerahoitus täyttää EUn järjestäytyneen rikollisuuden kriteerit? Ainakin kolmen suurimman puolueet toiminnan osalta.

Nyt noudatamme Turkoosihallituksen puuttumattomuusstrategiaa ja Euroopan paras suunnittelee tuplata valtionvelkamme. Mutta pienetyvään bruttokansantuotteeseen. Lisäksi noin 3 vuoteen ei ole tarkoitusta leikata, ei korjata rakenteita mutta pienetää veroja, vähentää alv-verokertymää ja odotella mitä seuraava hallitus suuressa viisaudessaan tekee.

Etujärjestö nimeltä Kepu on surutta ulosmitannut kaiken ulosmitattavissa olevan ja syytänyt rahat kasvukeskusten ulkopuolelle. Kuten ennen paskaa pelloille. Korkeakoulupolitiikka on aluepolitiikkaa. Hajasijoittaminen on aluepolitiikkaa. Elinkeinopolitiikka on aluepolitiikkaa. Kunnallinen itsehallinto on aluepolitiikkaa. Ja aivan ilmeisesti myös tutkimus- ja innovaatiopolitiikasta on tehty osa aluepolitiikkaa. Mikä tässä maassa ei ole aluepolitiikkaa?

Mitä nämä tapahtumat ja johtopäätökset viimeiseltä parilta viikolta kertovat tulevaisuudestamme? Siis sitten joskus kun maassa on uusi, joskin pääosiltaan entinen hallitus? Mitä pitäisi tehdä? Onko meillä todella varaa odotella?

maanantai 9. marraskuuta 2009

Wahlroos möisi loputkin

Siis valtionyhtiöt ja valtion omistamat osakkeet. Olisiko hänen lausumansa takana oma intressi? Mutta hetkinen, onko vielä jotain myytävissä? Eikö viimeisen 19 vuoden aikana olekaan vielä aivan kaikkea myyty? Onko oikeasti jotain merkittävää vielä myymättä?

Pörssisäätiö jakoi puolueetonta tietoa sijoittajille 12. lokakuuta, 2006 otsikolla Valtionyhtiöt olisi – kansallistettava. Artikkelissa kerrottiin mm.


"Viidentoista viimeisen vuoden aikana tehtiin 58 valtionyhtiöiden omistuspohjaan liittyvää toimenpidettä. Niistä kaksi on otsikoitu ”kotimainen suunnattu anti” ja ”kotimaahan painottuva osakemyynti”. Näiden arvo oli 600,1 miljoonaa euroa.


Kansainvälisesti suunnatuksi anniksi tai osakemyynniksi luokiteltiin samaan aikaan 23 toimenpidettä. Näiden arvo oli yli kymmenkertainen, 6 661,5 miljoonaa euroa.


Pelkästään vuonna 2005 myytiin Sammon (430 miljoonaa euroa), Fortumin (770) ja Kemiran (92,6) osakkeita 1 292,6 miljoonalla eurolla ulkomaille.




Ajatellaanpa: ensin nuo yhtiöt perustettiin suomalaisten rahoilla, niiden tuotekehitys maksettiin meidän verovaroistamme - lopuksi ne myydään ulkomaille.”



Samana aikana ja vielä kolme vuotta sen jälkeen poliittinen johtomme kasvatti Suomen julkisyhteisöjen yhteisvelan 63 miljardiin, kuten eilen kirjoitin. Siis sen lisäksi, että valtio sai myyntituloa runsaat 7 miljardia omaisuuksiensa myynnistä se otti, tai ohjasi kunnat kansanedustajien päätöksellä ottamaan, käytännössä kahta vuotta lukuun ottamatta vielä 50 miljardia lisälainaa.
Oikeastaan olemme siis eläneet koko tämän ajan ottamalla velkaa velan päälle! Olemme myyneet kansallisomaisuudestamme suurimman osan ja lisäksi olemme kahdessa kymmenessä vuodessa viisinkertaistaneet velkamme.

Siis ihan oikeasti. Mitä on vielä myytävissä? Islanninko tie on Suomen tie? Vai Liettuan? Latvian? Viron?

Ja samaan aikaan tämä jumalainen johtomme katsoo, että meillä on varaa odottaa seuraavan hallituksen ikäviä päätöksiä. Euroopan paras suunnittelee ottavansa 50 miljardia lisää lainaa. Siis viiden vuoden kuluessa! Ja muistaakseni ministereistä joku lausui kuolemattomia suosituksia kunnille ottaa lisää lainaa.
Alan olla yhä vakuuttuneempi siitä, että poliittinen eliittimme ei yksinomaan jätä hommiaan hoitamatta vaan lisäksi hoitaa niitä tietoisesti omaksi edukseen, maan ja kansalaisten edusta välittämättä.

Näillä näkymin julkisyhteisöjen yhteisvelka ylittää 120 miljoonaa neljässä vuodessa. Jos, tai nykynäkymien mukaan kun, tuotantomme samaan aikaan ehkä pääsee takaisin vuoden 2008 BKT tasolle yltää velkaisuutemme 65 %. Siis jos hyvin käy.

Mikä erottaa eduskuntapuolueet Mafiasta?

Wahlroos möisi loputkin



Siis valtionyhtiöt ja valtion omistamat osakkeet. Olisiko hänen lausumansa takana oma intressi? Mutta hetkinen, onko vielä jotain myytävissä? Eikö viimeisen 19 vuoden aikana olekaan vielä aivan kaikkea myyty? Onko oikeasti jotain merkittävää vielä myymättä?

Pörssisäätiö jakoi puolueetonta tietoa sijoittajille 12. lokakuuta, 2006 otsikolla Valtionyhtiöt olisi – kansallistettava. Artikkelissa kerrottiin mm.

"Viidentoista viimeisen vuoden aikana tehtiin 58 valtionyhtiöiden omistuspohjaan liittyvää toimenpidettä. Niistä kaksi on otsikoitu ”kotimainen suunnattu anti” ja ”kotimaahan painottuva osakemyynti”. Näiden arvo oli 600,1 miljoonaa euroa.
Kansainvälisesti suunnatuksi anniksi tai osakemyynniksi luokiteltiin samaan aikaan 23 toimenpidettä. Näiden arvo oli yli kymmenkertainen, 6 661,5 miljoonaa euroa.
Pelkästään vuonna 2005 myytiin Sammon (430 miljoonaa euroa), Fortumin (770) ja Kemiran (92,6) osakkeita 1 292,6 miljoonalla eurolla ulkomaille.
Ajatellaanpa: ensin nuo yhtiöt perustettiin suomalaisten rahoilla, niiden tuotekehitys maksettiin meidän verovaroistamme - lopuksi ne myydään ulkomaille.”
Samana aikana ja vielä kolme vuotta sen jälkeen poliittinen johtomme kasvatti Suomen julkisyhteisöjen yhteisvelan 63 miljardiin, kuten eilen kirjoitin. Siis sen lisäksi, että valtio sai myyntituloa runsaat 7 miljardia omaisuuksiensa myynnistä se otti, tai ohjasi kunnat kansanedustajien päätöksellä ottamaan, käytännössä kahta vuotta lukuun ottamatta vielä 50 miljardia lisälainaa.
Oikeastaan olemme siis eläneet koko tämän ajan ottamalla velkaa velan päälle! Olemme myyneet kansallisomaisuudestamme suurimman osan ja lisäksi olemme kahdessa kymmenessä vuodessa viisinkertaistaneet velkamme.
Siis ihan oikeasti. Mitä on vielä myytävissä? Islanninko tie on Suomen tie? Vai Liettuan? Latvian? Viron?

Ja samaan aikaan tämä jumalainen johtomme katsoo, että meillä on varaa odottaa seuraavan hallituksen ikäviä päätöksiä. Euroopan paras suunnittelee ottavansa 50 miljardia lisää lainaa. Siis viiden vuoden kuluessa! Ja muistaakseni ministereistä joku lausui kuolemattomia suosituksia kunnille ottaa lisää lainaa.
Alan olla yhä vakuuttuneempi siitä, että poliittinen eliittimme ei yksinomaan jätä hommiaan hoitamatta vaan lisäksi hoitaa niitä tietoisesti omaksi edukseen, maan ja kansalaisten edusta välittämättä.
Näillä näkymin julkisyhteisöjen yhteisvelka ylittää 120 miljoonaa neljässä vuodessa. Jos, tai nykynäkymien mukaan kun, tuotantomme samaan aikaan ehkä pääsee takaisin vuoden 2008 BKT tasolle yltää velkaisuutemme 65 %. Siis jos hyvin käy.

Mikä erottaa eduskuntapuolueet Mafiasta
?

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Iloista Isänpäivää

Ilahdutan itseäni näin aamusella poikkeuksellisella tavalla. Kirjoittelen artikkelia blogiini. Varsinaiset juhlallisuudet kun ovat tiedossa vasta iltapäivällä. Mutta ajattelin kyllä pysyä päivän teemassa.

Annan kaikille isille lahjaksi vasta löytämäni Suomen Kansan Tietolaarin, Findikaattori - yhteiskunnan kehityksen indikaattorikokoelman. Sen ovat toteuttaneet Tilastokeskus ja valtioneuvoston kanslia yhteistyössä ministeriöiden kanssa. Se löytyy osoitteesta http://www.findikaattori.fi/

Siellä sitä kelpaa pöyhiä tärkeäksi kokemiaan tietoja meistä ja yhteiskunnasta jossa elämme. Sieltä esimerkiksi paljastuu, että Julkisyhteisöjen yhteisvelka (käytännössä valtio ja kunnat) vuonna 1990 oli 12,5 miljardia euro, nousi laman seurauksena, ja käytännössä vuosi vuodelta kasvavana aina viimeiseen tietoon, vuoden 2008 ennakkotietoon 63 miljardiin.

Mielenkiintoisin tieto on mielestäni se, että 19 vuoden aikana olemme oikeastaan vain kaksi kertaa onnistuneet velkaa lyhentämään, vuosina 2005 ja 2007. Oikeastaan olemme siis eläneet koko tämän ajan ottamalla velkaa velan päälle! Kahdessa kymmenessä vuodessa olemme viisinkertaistaneet velkamme.


Mutta Isänpäivänä meillä isillä on oikeus positiiviseen, optimistiseen perusvireeseen. Onhan bruttokansantuotekin kasvanut vastaavalla ajalla. Kokonaista kaksinkertaistunut henkeä kohti.

Keskinäisten onnittelujen lisäksi päätänkin kirjoitukseni kysymykseen. Mitkä toimialat vetävät Suomen  tästä lamasta?

lauantai 7. marraskuuta 2009

Heistä riippuu tulevaisuus

Paperisen Kauppalehden kolmunissaan Juha Ruonala käsittelee uusien kasvuyritysten synnyttämisen problematiikkaa suhteessa nykyisen hallituksen ohjelmaan. Lopputulemaksi tulee; paljon puheita, vähän tekoja. Eihän tuo hämmästytä. Syntymättömillä yrityksillä ei ole omaa etujärjestöä.

"Hallituksen piirissä suhtaudutaan penseästi kasvuyrittäjyyttä siivittäviin verokannustimiin. Tämä on nurinkurista, koska nyt jos koskaan tarvittaisiin uusia."

"Pankkien tarjoama raha on liian kallista riskiä ottaville alkuvaiheen yrityksille."

"Bisnesenkeleiden verokannusteet näyttävät nyt juuttuneen valtiontaloutta haukkana valvovan valtiovarainministeriön rattaisiin."

"T&k-osastolle uutta väkeä palkkaava yritys saisi henkilöstökuluihin kohdistuvia verohelpotuksia."

"Sopii silti kysyä, syntyykö uutta verotettavaakaan, jos ei synny uusia yrityksiä eikä uusia työpaikkoja."

Kuten havaitaan syntyneillä yrityksillä, erityisesti sen kokoisilla, joilla on tarvetta T & K osastoihin, on etujärjestönsä. Sitä paitsi, vastahan TEM ministeri Mauri Pekkarinen närkästyi kun ei saanut kansainvälistä kannatusta ajatukselleen, että innovaatiotukia pitää roiskia aluetukien synonyymeinä ympäri takametsiä. Siellähän niitä olisi, pilvin pimein?

Meillä juhlapuheissa edistetään uusien yritysten syntymistä varsinkin jos niiden kuvaukseen liittyy ajankohdasta riippuen sanoja kuten HiTech, Bio, Ympäristö, Kansainvälinen, Sisältötuotanto, Kulttuuri, Osaamisintensiivinen, Kasvu, Ohjelmisto ja mitä niitä kulloinkin poliitikkojen mielestä pitäisi ollakaan. Ja kunakin aikana kaikki kehitysvarat pannaan moisiin. Ja tulokset??

Ainoa mitä meillä pitäisi tukea on syntyvä, alkava yrittäjyys. Täysin riippumatta toimialasta. Täysin riippumatta siitä, onko mukana edellä mainitun kaltaisia lisämääreitä. Me tarvitsemme lisää yrityksiä. Ja me tarvitsemme niitä paljon, jos aiomme selviytyä.

Jos haluamme paljon alkavia yrityksiä meidän pitäisi saada virkamiehet ja oppilaitokset ja näiden konsultoivat tuotteet ja konsultit irti alkavasta yritystoiminnasta. Me emme välttämättä tarvitse yrittäjäkoulutusta, koska yrittäjyys ei ole oppiaine. Se on puhtaasti itsellisen yrittelijäisyyden kaupallinen tai juridinen muoto. Me tarvitsemme alkaville yrittäjille erityisesti "asiantuntijatukea", ei oppilaitosten tai virkamiesten konsulteilta, vaan vertaistukea yrittäjinä ja yrityksissä toimivilta. Me tarvitsemme syntyville yrityksille sellaista rahoitustukea, jolla on myös intressi syntyvän yrityksen menestymisessä. Mutta useimmissa tapauksissa tarvittavat rahoitustuet ovat niin pieniä, että ne eivät kiinnosta sen paremmin virkamiehiä kuin business-enkeleitäkään.
Teen uudelleen ehdotuksen vuonna 1993 vastaavassa tilanteessa kehitetystä "Lottorahoituksesta". Yhteistyössä Uusyrityskeskusten asiantuntijatoiminnan avulla arvioitujen, toteuttamiskelpoisten yritysideoiden pienrahoittamisesta siten, että "pakettiin" kuuluu myös asiantuntijain pidempiaikainen, suunniteltu mentoritoiminta.

Ja vielä toisenkin todettuani kuinka kepeästi Kepu ja Kokoomus suhtautuvat arvonlisäveroasteikkojen muutoksiin. Alkavalle palveluyrittäjälle saattaisi paras tuki olla mahdollisuus pysyä alv-velvollisuuden ulkopuolella, esimerkiksi 20.000 - 30.000 euron vuosiliikevaihtoon asti.

Kokemusten mukaan noin 5 - 10 % työvoimasta omaa edellytyksiä toimia yrittäjänä kannattavasti. Ja noin 5 - 10 % alkavaista yrittäjistä omaa edellytyksiä kasvuyrittäjäksi. Ja kasvu sen kokoiseksi, että niillä on sellainen merkitys kansantaloudelle, kuin nyt muuttuvilla, vie vuosikymmeniä. Siitä sitä voi sitten laskea kuinka paljon uusia yrityksiä tarvitsemme saadaksemme syntymään riittävästi työpaikkoja ja veroja elääksemme.

PS.

Vaihtoehdot ovat vähissä. 

perjantai 6. marraskuuta 2009

Happy days are here again....

Ei aina voi olla huolestunut. Joskus täytyy voida iloitakin. Jokaisella meistä on oikeus on ottaa tulevaisuus vastaan optimistisena. Positiivisena.

"Koko teollisuuden (BCDE) työpäiväkorjattu tuotanto oli Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2009 elokuussa 21,2 prosenttia pienempi kuin vuotta aikaisemmin. Heinäkuussa teollisuustuotanto väheni 24,3 prosenttia vuoden takaisesta. Tammi-elokuussa teollisuustuotanto (BCDE) on vähentynyt 22,9 prosenttia viime vuoden vastaavasta ajankohdasta. Teollisuuden (C )tuotanto on vastaavana ajankohta pudonnut 26 prosenttia ja tammi-elokuun indeksipisteluku oli 84,8 (2005=100)." Näin Tilastokeskus tänään.

Voisiko joku lukijoista kertoa, ennustaa tai arvailla mikä tai mitkä toimialat ovat riittävän suuresti jäljellä nostamaan Suomen lamasta? Siis sitten joskus kun sen aika on. Varsinkin kun julkisen sektorin ( lue: poliittisten päättäjien) tapa toimia ei muutu mihinkään. Siis samalla kun meiltä muualle poistuviin teollisuus aloihin kuuluvat metsä-, metalli-, konepaja- ja elektroniikkateollisuus ovat pakkaamassa muuttolaukkujaan perässä menevät, pakosta suurin osa alihankintaa.

http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2009/11/03/lappu-luukulle/

torstai 5. marraskuuta 2009

Aalto yliopisto kähmi kehitysrahat

Lähes kolme vuotta sitten hallintobyrokraatti Raimo Sailas ja silloinen valtionvarainministeri Antti Kalliomäki tulivat julkisuuteen innovatiivisen huippuyliopiston kehittämiseksi Suomeen. Sittemmin siitä on kuoriutunut tai oikeastaan kuoriutumassa Aalto yliopisto, oikeastaan Aalto ammattikorkeakoulu.

Erityisesti asiasta kysyttäessä Raimo Sailas vahvisti, että Aallon kehittämisrahat eivät ole keneltäkään pois. Nyt tosin YLE kertoo toista. Ilmeisesti Raimolla ei sittenkään ollut omaa setelipainoaan?

Kaikki tästä Aallosta mahdollisesti saatavissa olevat hyödyt olisi ollut saavutettavissa myös vanhalla, kolmen itsenäisen korkeakoulun rakenteella panostamalla alojen välisen yhteistyön kehittämiseen. Keskeisin hyöty tutkimuksen ja opetuksen laadun paraneminen byrokraattisten hallintoleikkien kautta jää vielä nähtäväksi. Samoin ilmeisesti elinkeinoelämän - siis yksittäisten yritysten, ei heidän etujärjestöjensä tai aloilla koulutettujen etujärjestöjen - lisäpanostukset antavat odottaa itseään.

Mutta varmaankin semi-akateemisen rakenteen mylläämisestä on ainakin pölyn ja lian pyyhkimistä vastaava hyöty? Kumpaakin on ainakin omaan opinahjooni HKKK viime vuosikymmenien aikana tarttunut riittävässä määrin. Varmaan kahteen muuhunkin.

Joko muuten on ratkaisunsa saanut se minne Aalto Campus sitten joskus keskitetään? Korkeatasoisten erilaisten ihmisten alueellisen keskityksen kautta on ehkä mahdollista saada aikaan laadun kasvua? Ja varmasti kaksi kaupunkia ja useat rakennusliikkeet jo odottavat kieli pitkällä?

Kun asiasta olen jo aikoinaan aika monta kertaa ja eri kanteiltakin kirjoitellut liitän linkit muutamaan.

Antti Kalliomäki ja Raimo Sailas tervehdys

Akateeminen vapaus tuskin pintaa raapaisten

Kasvatuksen huippuinnovaatio

ja sokerina pohjalla

Huippuinnovaatio AMKsta tuli Aalto korkeakoulu

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Poistetaan puolueilta oikeus edustaa meitä

Annetaan jokaiselle aito syy äänestää!


Blogeja ja nettikeskusteluja seuratessa käy selväksi, että ainakin pääsääntöisesti kirjoitukset ja kommentit kertovat, että kansalaisilta on mennyt usko suomalainen demokratiaan. Ja se koskee poliittista järjestelmää kokonaisuudessaan. Puolueisiin, puolue-eliittiin, poliitikkoihin vaalijärjestelmään, rahoitukseen jne. jne. Erityisesti kuitenkin siihen, että omilla toimilla voisi kansakunnan päätöksentekoon vaikuttaa. Ja ellei mitään todella uutta ilmaannu tulemme seuraavissa vaaleissa kokemaan jälleen ennätyksellisen suureksi kasvaneen nukkuvien puolueen.

Mutta kirjoittajat esittävät monia asioita mitä pitäisi tehdä ja toteuttaa toisin. Usein jopa yksityiskohtaisesti selvittäen miten heidän mielestään pitäisi toimia. Ja vaikuttaa siltä, että niitä paljonpuhuttuja vaihtoehtoja nykyiselle politiikalle löytyy etsimättäkin. Vaikka kuinka monia.

Mutta tarkastelutavassa on itsensä pettämisen maku. Tavallinen tossunkuluttaja ei ole päättämässä, ei Eduskunnassa, ei edes valtuustossa. Siellä päätöksiä tekevät hallitus ja puolueet, joille kansalaiset ovat äänestämällä tai äänestämättä antaneet valtakirjansa hoitaa kansakunnan yleisiä ja yhteisiä asioita vaalien välillä. Eli kansalaisten mielipiteillä ei ole juurikaan vaikutusta puolueitten toimintaan. Varsinkaan vaalien välillä.

Voisiko olla toisin? Millä tavalla tavallinen äänestäjä voi vaikuttaa siihen, että politiikkaan palautuu moraali ja kansanedustajat saadaan vastaamaan toimistaan äänestäjille eikä puolueille? Miten perustuslain 29 § vastainen puolueitten ryhmäkuri saadaan voimaan ja sen rikkominen sanktioitua? Eli miten äänestäjien pitäisi toimia, että päättäisi tilanteeseen, jossa heidän sanomisellaan on merkitystä?

Varsin vähän puututaan kirjoittelussa siihen, voidaanko siihen päästä ja miten sinne päästään? Se kun ei ole helppoa porukalle, joka ei varsinkaan vaalien välillä ei enää itse voi kansakunnan tekemisestä päättää. Siis tavalliselle äänestäjälle.

Tällaisen tavallisen tossunkuluttajan vaihtoehdot, siis lailliset ja rauhanomaiset ovat aika vähäiset:
1. Äänestää "oikein" = mielestäni oikeaa ehdokas/puolue yhdistelmää.
2. Lähteä mukaan puoluepolitiikkaan ja äänestää oikein.
3. Lähteä mukaan puoluepolitiikkaan ja ryhtyä itse ehdokkaaksi.
4. Perustaa uusi puolue ja ryhtyä itse ehdokkaaksi.
5. Jättää äänestämättä, eli nukkua yli vaalien.
6. Äänestää kirjoittamalla lippuun JOKU MUU. Esimerkiksi.

Minulle ei muita tule mieleen.

Taustaksi

Johtuen äänestysmenetelmästä (D´Hontin järjestelmä) suuret puolueet ovat aina etulyöntiasemassa ja muutokset ovat vaalista toiseen hyvin pieniä. Muutamien prosenttiyksikön suuruisia. Suurikaan "protestisiirtymä" joka ehkä näkyy äänimäärissä, ei näy paikkalukujen muutoksessa lainkaan.

Johtuen historiasta on meille kehittynyt kolmen - neljän suuren puoluekartelli (olkoonpa RKP sitten katoavana vaikka mukana siinä), jonka ovia nyt kolkuttelee puolueeksi muuttunut Vihreä liike. Tosiasia on kuitenkin, että hallitusta muodostettaessa kolmesta suuresta kaksi on aina mukana. (Ja tietysti RKP.) Ja ns. hyvävelikerho - Maan Tapa - poliittinen konsensus - poliittinen eliitti - korruptio on vain edellä mainittujen puolueitten aikaansaannosta. (Vihreät ovat vasta puolueeksi muodostuneet, eivätkä ilmeisesti ihan vielä täysivaltaisia kartellin jäseniä.)

Äänestysmenetelmä tiputtaa pois 1. vaihtoehdon.
Yhden yksittäisen ihmisen ääni ei kauas kanna, kun äänioikeutettuja on yli 4 miljoonaa. Tarpeellista äänikeskittymää ei ole saatavissa aikaan. Ja jos olisi se saattaisi vetää mukanaan enemmänkin henkilöitä, jotka eivät missään tapauksessa ole niitä "oikeita". Pelkällä oikean ehdokkaan/puolueen äänestämisellä ei mikään tule muuttumaan. Sama, joskin vielä korostuneempana on tilanne, jos ”oikeana” pitää ns. pelle puolue/ Pelle ehdokasta, siis vaihtoehtoa, jota ei missään tapauksessa ”oikeasti” äänestäisi. Nimittäin Pelle voi vielä tulla valittua ja vetää mukanaan muitakin ”törppöjä”.

Se, että vauhdittaisi 1. vaihtoehtoa lähtemällä itse mukaan ei toimi yhtään sen paremmin. Kuinka kauan kestää tulla puolueessa niin keskeiseksi, että pääsee mukaan ”lautakuntatyöhön”, kuntavaaliehdokkaaksi, kunnanvaltuutetuksi, eduskuntavaaliehdokkaaksi, kansanedustajaksi? Ja sitten vielä sellaiseksi, joka pystyy vaikuttamaan ryhmäpäätökseen? Sillä käytännössä ns. ryhmäkuri estää enemmistön kannasta poikkeavan äänestyskäyttäytymisen mahdollisuuden. Ja se on kerrasta poikki. Toisaalta, voidakseen edetä poliittisella urallaan henkilön on täytynyt samaistua muiden aktiivien toimintatapoihin jo siinä määrin, että muutosvoimaksi hänestä ei ole. Seura tekee kaltaisekseen. Siinä menivät vaihtoehdot 2. ja 3.

Viimeisin eduskuntapuolue on kansanliikkeenä 1970 -luvulla syntynyt vihreä liike. Puolueeksi se kasvoi vasta tänä vuonna. Ollaan jälkimmäisestä mielipiteestä mitä mieltä tahansa, kasvu riittävän isoksi ja sellaiseksi, että edes sen johto on sitä mieltä, että sen toimilla on ratkaisevaa merkitystä poliittiseen järjestelmäämme, on vuosikymmenien projekti. Toisaalta Eduskunnan ulkopuolella on puolueita yhtä monta kuin sisällä, eli 8. Ja uusia on taas perusteilla. Niitten viime eduskuntavaaleissa yhteensä saama äänimäärä jäi noin 1,5 prosenttiin annetuista äänistä. Eli edes yhtenä vaaliliittona, ne eivät saisi ensimmäistäkään kansanedustajaa uuden 3 % äänikynnyksen vuoksi. Joten 4. vaihtoehto ei ainakaan takaa muutosta näkyvissä olevassa tulevaisuudessa.

Sitten olisi vielä jäljellä valinta nukkuako vai käydäkö kirjoittamassa lippuun JOKU MUU, eli jättää tarkoituksella hylättävä äänestyslippu.


Moni äänestäjä on kertonut jättävänsä protestina vaalit väliin. Liittyy nukkuvien puolueeseen. Ei ihme, että nykyisin pääsemme noin 60 % äänestysaktiivisuuteen eduskuntavaaleissa. Ilmeisiä mielenosoittajia on ilmeisen paljon. Mutta toimiiko protesti?

Ei toimi. Jo monissa vaaleissa kommentaattorit, puolue-eliitin edustajat ja media taivastelevat pienentyvää äänestysaktiivisuutta. Päivän tai kaksi. Ja ymmärrettävästi kääntävät viestin itsensä kannalta parhain päin. ”Äänestäjät ovat tyytyväisiä, eivätkä siksi katso tarpeelliseksi vaivautua”. Kriittisimmät toteavat ”Liian monet ovat syrjäytyneet yhteiskunnan päätöksenteosta” ja jättävät asian siihen. Lopputulos on nukkujien kannalta sama. Eihän nukkujien ääniä edes lasketa, pelkkä vähennyslaskun tulos. Eihän se sisällä edes aktiivista tekoa. Sitä ei pidetä mielenilmauksena. Sitä pidetään demokratiaan kuuluvana osana, väistämättömänä ilmiönä, ”luonnonlakina”. Siinä meni 5. vaihtoehto.

Mitä sitten kertoo se, jos ”perinteinen” äänestystuloksemme Eduskuntavaaleissa
Äänestäneitä 60 %

joista hylätty 1 %

Äänestämättä jätti 40 %

muuttuu muotoon
Äänestäneitä 70 %

joista hylätty 20 %

Äänestämättä jätti 30 %

Täysin mahdollinen tulos, jos nykyisen puoluepoliittiseen järjestelmään kyllästyneet äänestäjät ymmärtävät, että annettu ääni, vaikkakin hylättävä ääni on aktiivinen teko. Se kun on mielipide, aktiivinen kannanotto. Kannanotto siihen, että yksikään tarjolla oleva ehdokas/puolue yhdistelmä ei äänestäjälle kelpaa. Ja se on erittäin merkittävä teko, sillä loppujen lopuksi millä muulla tavalla äänestäjä voi poliittiseen apparaattiin vaikutta? Tarkoituksella hylättävän äänen jättävä ei luovu äänioikeutensa käytöstä. Hän käyttää sen protestina, sillä ainoalla protestoimisen tavalla, joka on tarkoituksenmukainen. Eikä sen protestin merkitystä edes voida selitellä parhain päin.

Sanot ehkä; Mutta eihän mikään muutu? Eihän vaalin tulos muutu? Vastaan - Kyllä ja Ei.

Koska JOKU MUU ei ole henkilö, ääni hänelle kasvattaa vain protestin voimaa. Valinnat tehdään, luonnollisesti edelleen niitten henkilöitten joukosta, jotka ovat ehdokkaina. Koska JOKU MUU ei ole puolue, ääni hänelle ei ole henkilöiltä pois. Valinnat siis tehdään kuten ennenkin. Mutta, edellä olevaan esimerkkiin viitaten, jos 20 % äänioikeutetuista protestoi tavalla, jota ei voida selitellä parhain päin, kyse on valittujenkin ehdokkaiden laillisuuden kyseenalaistamisesta. Itse asiassa koko sen puoluepoliittisen järjestelmän laillisuuden kyseenalaistamisesta, jossa toimitaan.

Ja aivan varmasti sen viesti ymmärretään. Ei välttämättä puolue-eliitin toimesta. Ei ensimmäisellä kerralla. Mutta valittujen edustajien toimesta. Sillä ainoastaan he voivat olla kiinnostuneita seuraavien vaalien tuloksesta. Omalta kannaltaan.

Ja mietipä. Edellä esitettyyn verrattuna, mikä on vaihtoehto? Sillä demokratiasta kannattaa maksaa.

Annetaan jokaiselle aito syy äänestää!

Poistetaan puolueilta oikeus edustaa meitä


Blogeja ja nettikeskusteluja seuratessa käy selväksi, että ainakin pääsääntöisesti kirjoitukset ja kommentit kertovat, että kansalaisilta on mennyt usko suomalainen demokratiaan. Ja se koskee poliittista järjestelmää kokonaisuudessaan. Puolueisiin, puolue-eliittiin, poliitikkoihin vaalijärjestelmään, rahoitukseen jne. jne. Erityisesti kuitenkin siihen, että omilla toimilla voisi kansakunnan päätöksentekoon vaikuttaa. Ja ellei mitään todella uutta ilmaannu tulemme seuraavissa vaaleissa kokemaan jälleen ennätyksellisen suureksi kasvaneen nukkuvien puolueen.

Mutta kirjoittajat esittävät monia asioita mitä pitäisi tehdä ja toteuttaa toisin. Usein jopa yksityiskohtaisesti selvittäen miten heidän mielestään pitäisi toimia. Ja vaikuttaa siltä, että niitä paljonpuhuttuja vaihtoehtoja nykyiselle politiikalle löytyy etsimättäkin. Vaikka kuinka monia.

Mutta tarkastelutavassa on itsensä pettämisen maku. Tavallinen tossunkuluttaja ei ole päättämässä, ei Eduskunnassa, ei edes valtuustossa. Siellä päätöksiä tekevät hallitus ja puolueet, joille kansalaiset ovat äänestämällä tai äänestämättä antaneet valtakirjansa hoitaa kansakunnan yleisiä ja yhteisiä asioita vaalien välillä. Eli kansalaisten mielipiteillä ei ole juurikaan vaikutusta puolueitten toimintaan. Varsinkaan vaalien välillä.

Voisiko olla toisin? Millä tavalla tavallinen äänestäjä voi vaikuttaa siihen, että politiikkaan palautuu moraali ja kansanedustajat saadaan vastaamaan toimistaan äänestäjille eikä puolueille? Miten perustuslain 29 § vastainen puolueitten ryhmäkuri saadaan voimaan ja sen rikkominen sanktioitua? Eli miten äänestäjien pitäisi toimia, että päättäisi tilanteeseen, jossa heidän sanomisellaan on merkitystä?

Varsin vähän puututaan kirjoittelussa siihen, voidaanko siihen päästä ja miten sinne päästään? Se kun ei ole helppoa porukalle, joka ei varsinkaan vaalien välillä ei enää itse voi kansakunnan tekemisestä päättää. Siis tavalliselle äänestäjälle.

Tällaisen tavallisen tossunkuluttajan vaihtoehdot, siis lailliset ja rauhanomaiset ovat aika vähäiset:

1. Äänestää "oikein" = mielestäni oikeaa ehdokas/puolue yhdistelmää.
2. Lähteä mukaan puoluepolitiikkaan ja äänestää oikein.
3. Lähteä mukaan puoluepolitiikkaan ja ryhtyä itse ehdokkaaksi.
4. Perustaa uusi puolue ja ryhtyä itse ehdokkaaksi.
5. Jättää äänestämättä, eli nukkua yli vaalien.
6. Äänestää kirjoittamalla lippuun JOKU MUU. Esimerkiksi.
Minulle ei muita tule mieleen.

Taustaksi

Johtuen äänestysmenetelmästä (D´Hontin järjestelmä) suuret puolueet ovat aina etulyöntiasemassa ja muutokset ovat vaalista toiseen hyvin pieniä. Muutamien prosenttiyksikön suuruisia. Suurikaan "protestisiirtymä" joka ehkä näkyy äänimäärissä, ei näy paikkalukujen muutoksessa lainkaan.

Johtuen historiasta on meille kehittynyt kolmen - neljän suuren puoluekartelli (olkoonpa RKP sitten katoavana vaikka mukana siinä), jonka ovia nyt kolkuttelee puolueeksi muuttunut Vihreä liike. Tosiasia on kuitenkin, että hallitusta muodostettaessa kolmesta suuresta kaksi on aina mukana. (Ja tietysti RKP.) Ja ns. hyvävelikerho - Maan Tapa - poliittinen konsensus - poliittinen eliitti - korruptio on vain edellä mainittujen puolueitten aikaansaannosta. (Vihreät ovat vasta puolueeksi muodostuneet, eivätkä ilmeisesti ihan vielä täysivaltaisia kartellin jäseniä.)

Äänestysmenetelmä tiputtaa pois 1. vaihtoehdon.
Yhden yksittäisen ihmisen ääni ei kauas kanna, kun äänioikeutettuja on yli 4 miljoonaa. Tarpeellista äänikeskittymää ei ole saatavissa aikaan. Ja jos olisi se saattaisi vetää mukanaan enemmänkin henkilöitä, jotka eivät missään tapauksessa ole niitä "oikeita". Pelkällä oikean ehdokkaan/puolueen äänestämisellä ei mikään tule muuttumaan. Sama, joskin vielä korostuneempana on tilanne, jos ”oikeana” pitää ns. pelle puolue/ Pelle ehdokasta, siis vaihtoehtoa, jota ei missään tapauksessa ”oikeasti” äänestäisi. Nimittäin Pelle voi vielä tulla valittua ja vetää mukanaan muitakin ”törppöjä”.

Se, että vauhdittaisi 1. vaihtoehtoa lähtemällä itse mukaan ei toimi yhtään sen paremmin. Kuinka kauan kestää tulla puolueessa niin keskeiseksi, että pääsee mukaan ”lautakuntatyöhön”, kuntavaaliehdokkaaksi, kunnanvaltuutetuksi, eduskuntavaaliehdokkaaksi, kansanedustajaksi? Ja sitten vielä sellaiseksi, joka pystyy vaikuttamaan ryhmäpäätökseen? Sillä käytännössä ns. ryhmäkuri estää enemmistön kannasta poikkeavan äänestyskäyttäytymisen mahdollisuuden. Ja se on kerrasta poikki. Toisaalta, voidakseen edetä poliittisella urallaan henkilön on täytynyt samaistua muiden aktiivien toimintatapoihin jo siinä määrin, että muutosvoimaksi hänestä ei ole. Seura tekee kaltaisekseen. Siinä menivät vaihtoehdot 2. ja 3.

Viimeisin eduskuntapuolue on kansanliikkeenä 1970 -luvulla syntynyt vihreä liike. Puolueeksi se kasvoi vasta tänä vuonna. Ollaan jälkimmäisestä mielipiteestä mitä mieltä tahansa, kasvu riittävän isoksi ja sellaiseksi, että edes sen johto on sitä mieltä, että sen toimilla on ratkaisevaa merkitystä poliittiseen järjestelmäämme, on vuosikymmenien projekti. Toisaalta Eduskunnan ulkopuolella on puolueita yhtä monta kuin sisällä, eli 8. Ja uusia on taas perusteilla. Niitten viime eduskuntavaaleissa yhteensä saama äänimäärä jäi noin 1,5 prosenttiin annetuista äänistä. Eli edes yhtenä vaaliliittona, ne eivät saisi ensimmäistäkään kansanedustajaa uuden 3 % äänikynnyksen vuoksi. Joten 4. vaihtoehto ei ainakaan takaa muutosta näkyvissä olevassa tulevaisuudessa.

Sitten olisi vielä jäljellä valinta nukkuako vai käydäkö kirjoittamassa lippuun JOKU MUU, eli jättää tarkoituksella hylättävä äänestyslippu.


Moni äänestäjä on kertonut jättävänsä protestina vaalit väliin. Liittyy nukkuvien puolueeseen. Ei ihme, että nykyisin pääsemme noin 60 % äänestysaktiivisuuteen eduskuntavaaleissa. Ilmeisiä mielenosoittajia on ilmeisen paljon. Mutta toimiiko protesti?

Ei toimi. Jo monissa vaaleissa kommentaattorit, puolue-eliitin edustajat ja media taivastelevat pienentyvää äänestysaktiivisuutta. Päivän tai kaksi. Ja ymmärrettävästi kääntävät viestin itsensä kannalta parhain päin. ”Äänestäjät ovat tyytyväisiä, eivätkä siksi katso tarpeelliseksi vaivautua”. Kriittisimmät toteavat ”Liian monet ovat syrjäytyneet yhteiskunnan päätöksenteosta” ja jättävät asian siihen. Lopputulos on nukkujien kannalta sama. Eihän nukkujien ääniä edes lasketa, pelkkä vähennyslaskun tulos. Eihän se sisällä edes aktiivista tekoa. Sitä ei pidetä mielenilmauksena. Sitä pidetään demokratiaan kuuluvana osana, väistämättömänä ilmiönä, ”luonnonlakina”. Siinä meni 5. vaihtoehto.

Mitä sitten kertoo se, jos ”perinteinen” äänestystuloksemme Eduskuntavaaleissa
Äänestäneitä 60 %

joista hylätty 1 %

Äänestämättä jätti 40 %
muuttuu muotoon
Äänestäneitä 70 %

joista hylätty 20 %

Äänestämättä jätti 30 %
Täysin mahdollinen tulos, jos nykyisen puoluepoliittiseen järjestelmään kyllästyneet äänestäjät ymmärtävät, että annettu ääni, vaikkakin hylättävä ääni on aktiivinen teko. Se kun on mielipide, aktiivinen kannanotto. Kannanotto siihen, että yksikään tarjolla oleva ehdokas/puolue yhdistelmä ei äänestäjälle kelpaa. Ja se on erittäin merkittävä teko, sillä loppujen lopuksi millä muulla tavalla äänestäjä voi poliittiseen apparaattiin vaikutta? Tarkoituksella hylättävän äänen jättävä ei luovu äänioikeutensa käytöstä. Hän käyttää sen protestina, sillä ainoalla protestoimisen tavalla, joka on tarkoituksenmukainen. Eikä sen protestin merkitystä edes voida selitellä parhain päin.

Sanot ehkä; Mutta eihän mikään muutu? Eihän vaalin tulos muutu? Vastaan - Kyllä ja Ei.

Koska JOKU MUU ei ole henkilö, ääni hänelle kasvattaa vain protestin voimaa. Valinnat tehdään, luonnollisesti edelleen niitten henkilöitten joukosta, jotka ovat ehdokkaina. Koska JOKU MUU ei ole puolue, ääni hänelle ei ole henkilöiltä pois. Valinnat siis tehdään kuten ennenkin. Mutta, edellä olevaan esimerkkiin viitaten, jos 20 % äänioikeutetuista protestoi tavalla, jota ei voida selitellä parhain päin, kyse on valittujenkin ehdokkaiden laillisuuden kyseenalaistamisesta. Itse asiassa koko sen puoluepoliittisen järjestelmän laillisuuden kyseenalaistamisesta, jossa toimitaan.

Ja aivan varmasti sen viesti ymmärretään. Ei välttämättä puolue-eliitin toimesta. Ei ensimmäisellä kerralla. Mutta valittujen edustajien toimesta. Sillä ainoastaan he voivat olla kiinnostuneita seuraavien vaalien tuloksesta. Omalta kannaltaan.

Ja mietipä. Edellä esitettyyn verrattuna, mikä on vaihtoehto? Sillä demokratiasta kannattaa maksaa.

Annetaan jokaiselle aito syy äänestää!

tiistai 3. marraskuuta 2009

Lappu Luukulle

Jos joku kuvittelee, että yksi Tarastin työryhmä korjaa suomalaisen poliittisen järjestelmän reijät, kolot, puutteet ja kuopat hän erehtyy.

Poliittinen korruptio liittyy luonnollisesti rahaan. Olipa kyse puoluerahoituksesta tai ehdokkaiden vaalirahoituksesta. Itse asiassa koko keskustelu pitäisi sulauttaa yhteen keskeiseen asiaan, eli vaalirahoitukseen. Sillä perusteellahan puolueet ottivat itselleen oikeuden maksaa itselleen haluamansa määrän puoluetukea. Ja oikeastaan edustajien valinnan turvaaminen on ainoa hyväksyttävissä oleva syy maksaa puolueille tukea verovaroista yleensäkään. Muun organisaation voisivat hoitaa jäsenmaksu yms. normaaleina pidettävillä rahoitustoimilla.

Kun lehdistöllä, erityisesti puoluelehdistöllä alkoi mennä huonosti lukijoiden ja ilmoittajien kaikotessa alettiin näille, erityisesti puoluelehdistölle maksaa tukea verovaroista puoluepoliittisesti tasapuolisen tiedon jakamiseen vedoten. Nyt viimeksi, siis vuonna 2007 puolueet ottivat nekin rahat omaan kontrolliinsa. No pikkurahojahan ne puoluetuki ja siihen yhdistetty lehdistötuki. Vuosittain 21 miljoonaa. Kokonaisuudessaan puoluetukemme lienevät huomattavasti lähempänä 15 miljardia kuin tuota 21 miljoonaa.

Huomattavasti kiinnostavampi politiikan sisältöön vaikuttava tilanne ovat ns. poliittiset virkanimitykset. Niin, juuri ne, joiden olemassaolo on aina haluttu kiistää. Kuitenkin tiedämme, että erityisesti kunnallisella puolella eräässä vaiheessa uimahallin kassaksi, laitosmiehiksi, siivoojiksi, isommista fiskaaleista nyt puhumattakaan, valittin vain sopivia. Ja taitaa tilanne olla tältä osin edelleenkin voimissaan.

Eikä taida politiikan nimitykset jäädä yksin kuntapuolella meitä rasittamaan. Sama meno se on valtiollakin. Tosin, kun kuntapuolella on noin 4 kertaa enemmän väkeä vaikutus näkyy suoremmin, kunnallisverossa.

Poliittiset virkanimitykset ovat tapa turvata poliittisen eliitin tai entisen poliittisen eliitin tulevaisuus. Mieleen tulevat auttamatta Hannele Pokka ja Olli Heinonen. Sillä rahoitetaan myös kaaderien ylläpitäminen avustajia ja valtiosihteereitä on pilvin pimein siitä huolimatta, että lainsäädäntötyöstämme 80 % on kuulemma siirtynyt Brysseliin.

Jaa, että mistä moinen pirteys juuri tällä hetkellä ja tässä asiassa?

Vihreille rakennetaan johtajanpaikkaa Uudenmaan liittoon. Nimikkeeksi tullee kehitysjohtaja. Ei sellaiselle tarvetta ole, eihän hänelle tule alaisiakaan. Mutta ilmeisesti Minerva Krohnille (vihr.) täytyy löytää palkkiopesti.

Ai niin ja HUSsin demarijohtaja siirtyi yks´kaks´yllättäen Kuntaliittoon. Kävi varmaan olot vähän kuumaksi. Mutta entinen Oulun kaupunginjohtaja on varmasti paremmin kotonaan kuntaliitossa kuin kunnallisen palvelulaitoksen toimitusjohtajana.

Ja kenelle naispuoliselle 33-vuotiaalle poliittiselle uraohjukselle rakennettiinkaan vasta se pakastevirka? Kun vielä oli ministerin erityisavustaja.

Ja samalla kun EKn Leif Fagernäs itkee vaatien eläkeiän pidentämistä, vaikka mm. juuri EKn jäsenyritykset siirtävät 57+ ikäisiä ns. työeläkeputkeen. Siis samalla Sauli Niinistö jyrähtelee Jenina Andersonin 4000 euroa/kk eläkettä, hänen suunnitellessaan Eduskunnasta luopumista noin 40 vuotiaana.

Liisa Hyssälän valtiosihteeri taas hakee paikkaa vakuutuspomona, eli sosiaali- ja terveysministeiön vakuutusosaston johtoon. Koska hänellä on vakuuttava poliittinen karieeri, hän myös paikan saanee.

Tässä Maan Tapaa. Vähän toiselta kantilta.Ja kun näitä paikkoja on julkisen puolen 650 000 työpaikan lisäksi ainakin joku 100 000 - 200 000 etujärjestöissä herää kysymys, milloin lappu tulee luukulle?

maanantai 2. marraskuuta 2009

Tuija Leminen nyk. Oivio

Kun työvoimakoulutukset erityiskoulutetuille ja heidän työharjoitteluunsa luotiin, siis silloin 1990 – luvun alkupuolella, ne luotiin tilapäisiksi järjestelmiksi tilanteessa kun koko kansantalous romahti. Olennaisimpina kehittäjinä olivat silloinkin työttömäksi itse joutuneet erityiskoulutetut, kuten ehkä muistat? Eivät suinkaan virkamiehet, eivätkä etujärjestöt, puolueista nyt puhumattakaan.

Silloin oli tarkoituksenmukaista, meidän työttömiksi jääneiden mielestä jopa tärkeää, tarjota mahdollisuuksia osaajille tuoda omaa osaamistaan esille yrityksissä, oman työllistymisen toivossa.

Onko todella niin, että edustamasi TEM:n osasto ei ole havainnut sitä muutosta, joka tapahtui jo edellä mainitun vuosikymmenen loppupuolella? Siis sitä, että työnantajat – valtio, kunnat, yritykset, yrittäjät ja yhteisöt – alkoivat käyttää hyväkseen kehittämäämme järjestelmää heti kun mahdollisuuksia ilmeni? Aikaa kun on kuitenkin kulunut jo noin 15 vuotta.

Nyt elämme vuotta 2009. Väittivät juuri TVssä, että palkatta työharjoittelussa ja -koulutuksessa työmarkkinoilla - orjien tavoin - toteutetaan palkatta 61 000 henkilötyövuotta.

Kenen palveluksessa oikein olet? Meidän vai heidän?

Puoluerahoitus on järjestäytynyttä rikollisuutta. Edelleen.

Mitkä mahtavat olla suomalaisen ihanne-puoluerahoituksen kriteerit? Niiden kai pitäisi jo olla selvillä? Ainakin Lauri Tarastilla? Ainakin työryhmän enemmistöllä, eli puolueiden edustajilla. Itseä koskevan lain tilaustyöstähän tässä on kysymys.

Aamulehden blogeilla Harri Rautiainen on tehnyt mielenkiintoisen selvityksen. Hän kirjoittaa, että “Euroopan unioni määrittelee termin ”järjestäytynyt rikollisuus” yhdentoista ominaisuuden luettelolla, Luetelluista ominaisuuksista neljän pakollisen (kohdat 1, 3, 5 ja 11) sekä yhteensä kuuden kohdan on toteuduttava, jotta ryhmä täyttäisi järjestäytyneen rikollisuuden vaatimukset.

1. useamman kuin kahden henkilön yhteistyö
2. ryhmän jäsenillä omat määrätyt tehtävät
3. ryhmä toimii pitkän tai rajoittamattoman ajan
4. ryhmä käyttää sisäistä kuria
5. ryhmää epäillään törkeistä rikoksista
6. ryhmä toimii kansainvälisellä tasolla
7. ryhmä käyttää väkivaltaa tai muita uhkailukeinoja
8. ryhmä käyttää peiteyhtiöitä
9. ryhmä harjoittaa rahanpesua
10. ryhmä pyrkii vaikuttamaan poliitikkoihin, julkiseen hallintoon, tiedotusvälineisiin, oikeusviranomaisiin tai talouselämän edustajiin
11. ryhmän toiminnassa taloudellisen hyödyn ja/tai vallan tavoittelu on määräävänä tekijänä.

Laskekaapa minua viisaammat, toteutuuko Keskustapuolueen kohdalla järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit?”

Kirjoitus on otsikoitu Kepu =  järjestäytynyt rikollisuus.

Omasta mielestäni riittävästi toteutuu Kepun osalta. Mutta ilmeisesti myös Demarien ja Kokiksien osalta. Ainakin.

Eikä olekin tragikoomista, että vielä vuosi sitten maailman vähiten korruptoituneeksi maaksi nimetyn maan puoluerahoitus täyttää EUn järjestäytyneen rikollisuuden kriteerit? Ainakin kolmen suurimman puolueet toiminnan osalta.

Jo tämänkin perusteella:

Kansalaisilla on oikeus saada tietoonsa, mitkä ovat puolueiden keskeisimmät kriteerit heidän halutessaan turvata oikeutensa puoluerahoitukseen.

Sitä paitsi. Edes tuota lakia ei säädetä puolueita varten vaan kansalaisten oikeusturvan toteutumisen vuoksi.

PS.

Näin kirjoitin 5.10. Tänään Hesarin yliö kirjoittaa samasta aiheesta. Hyvä niin. Mahtaa Mafia kuitenkin päästä takaisin maihin? Vai voisiko laivan vielä käännyttää? Tai edes matkustajat?

Puoluerahoitus on järjestäytynyttä rikollisuutta. Edelleen.

Mitkä mahtavat olla suomalaisen ihanne-puoluerahoituksen kriteerit? Niiden kai pitäisi jo olla selvillä? Ainakin Lauri Tarastilla? Ainakin työryhmän enemmistöllä, eli puolueiden edustajilla. Itseä koskevan lain tilaustyöstähän tässä on kysymys.

Aamulehden blogeilla Harri Rautiainen on tehnyt mielenkiintoisen selvityksen. Hän kirjoittaa, että “Euroopan unioni määrittelee termin ”järjestäytynyt rikollisuus” yhdentoista ominaisuuden luettelolla, Luetelluista ominaisuuksista neljän pakollisen (kohdat 1, 3, 5 ja 11) sekä yhteensä kuuden kohdan on toteuduttava, jotta ryhmä täyttäisi järjestäytyneen rikollisuuden vaatimukset.

1. useamman kuin kahden henkilön yhteistyö
2. ryhmän jäsenillä omat määrätyt tehtävät
3. ryhmä toimii pitkän tai rajoittamattoman ajan
4. ryhmä käyttää sisäistä kuria
5. ryhmää epäillään törkeistä rikoksista
6. ryhmä toimii kansainvälisellä tasolla
7. ryhmä käyttää väkivaltaa tai muita uhkailukeinoja
8. ryhmä käyttää peiteyhtiöitä
9. ryhmä harjoittaa rahanpesua
10. ryhmä pyrkii vaikuttamaan poliitikkoihin, julkiseen hallintoon, tiedotusvälineisiin, oikeusviranomaisiin tai talouselämän edustajiin
11. ryhmän toiminnassa taloudellisen hyödyn ja/tai vallan tavoittelu on määräävänä tekijänä.

Laskekaapa minua viisaammat, toteutuuko Keskustapuolueen kohdalla järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit?”

Kirjoitus on otsikoitu Kepu =  järjestäytynyt rikollisuus.

Omasta mielestäni riittävästi toteutuu Kepun osalta. Mutta ilmeisesti myös Demarien ja Kokiksien osalta. Ainakin.

Eikä olekin tragikoomista, että vielä vuosi sitten maailman vähiten korruptoituneeksi maaksi nimetyn maan puoluerahoitus täyttää EUn järjestäytyneen rikollisuuden kriteerit? Ainakin kolmen suurimman puolueet toiminnan osalta.

Jo tämänkin perusteella:

Kansalaisilla on oikeus saada tietoonsa, mitkä ovat puolueiden keskeisimmät kriteerit heidän halutessaan turvata oikeutensa puoluerahoitukseen.

Sitä paitsi. Edes tuota lakia ei säädetä puolueita varten vaan kansalaisten oikeusturvan toteutumisen vuoksi.

PS.

Näin kirjoitin 5.10. Tänään Hesarin yliö kirjoittaa samasta aiheesta. Hyvä niin. Mahtaa Mafia kuitenkin päästä takaisin maihin? Vai voisiko laivan vielä käännyttää? Tai edes matkustajat?