Näin on aina ollut ja aina oleva?

Déjà vu. Suomalaisen palvelukuttuurin kukkanen? Finnairin kone tuntikaupalla jumissa Kalkuttassa. Sellaista toki sattuu. 

Muistan aikoinaan, sankarimatkailun esihistoriallisella ajalla joulukuussa 1975, kun matkasimme Kar-Airin silloisella DC-8-51llä - lempinimeltään Viirupyrstö - Helsingistä seuramatkalle Bankokiin ja Pattayalle. 

Lentomme ohjattiin kuitenkin laskeutumaan jenkkien silloiseen lentotukikohtaan, Utapaoon. Déjà vu - Eipä meille matkustajille silloinkaan vaivauduttu kertomaan miksi.

Jännää kuitenkin oli. Lentokoneiden parkkialueet olivat täynnä B - 52 pommareita, 

 

 

 B-52D laskeutumassa Utapaoon

olihan Utapao yksi niistä tukikohdista, joista nuo koneet olivat lähteneet vielä puolta vuotta aikaisemmin kylvämään massiivisia pommikuormiaan Etelä- ja Pohjois Vietnamin maaseudulle, Laosiin ja Kambodiaan Vietkongin tuhotakseen. Kiitoteitten reunamilla oli läjittäin romuttuneita kuljetus- ja matkustajakoneita, joilla kaikki kynnelle kykeneet olivat paenneet henkensä edestä Saigonin valtausta vain puolisen vuotta aiemmin.

 

 

Suurvallan konkkurssijulistus silloin

Jos oikein muistan oli laskeutumisaika aamupäivällä ja koska matka oli lopuillaan tarjottavat oli jo tarjottu.

Déjà vu -Varastot olivat tyhjät, tipan tippaa ei tainut olla jäljellä. 

Déjà vu - Koneesta ei saanut poistua. Kun aamu-aurinko päälle porotti, suihkumoottoreita ei saanut tai voinut pitää jatkuvasti päällä, eikä Viirupyrstössä ollut APUa (varavirtalähdettä) yritettiin ovet avaamalla saada raitista ilmaa matkustamoon. Eihän siitä mitään tullut.

Pelastukseksemme koitui tukikohdasta löytynyt suomalaissyntyinen eversti(?) Eriksson(?), joka riittävästi kärsittyämme antoi armon käydä oikeudesta ja päästi matkustajat tukikohdan "vierastiloihin" ja tarjosi USA-hallituksen piikkiin virvoitusjuomia ja ilmastointilaitteiden viilentämää ilmaa. PR-voitto oli melkoinen; minäkin muistelen tätä vielä nyt 40 vuoden kuluttua. 

Vaan on Finnair ilmeisesti Sinuhensa lukenut ja omaksunut? Kuusi tuntia Kalkutan platalla ilman virvoitusjuomia varsinkin, jos miehistö ei edes osaa suutaan avata, ei kivalta tunnu. Tosin tietolähteenä keltainen lehdistömme; Ilta-Sanomat.

PS.

Nyt lento AY 035 lienee jo perillä Krabissa.

 

 

Ei kulutusta, ei työtä, ei rahaa, ei velkaa - mistä ihmeestä kasvua tulisi?

Euroopan kasvava nuorisotyöttömyys on nyt hetken median huulilla. Sektoriajattelu ja ryhmien erittely on joskus hyödyllistä, joskus ei. Jos nyt vaivaudutaan etsimään työttömyyden syytä, ei siis yksin nuorisotyöttömyyden, ja miettimään korjausvaihtoehtoja, sektorierittelystä ei ole hyötyä muille kuin "tempputyöllistäjille". Kyseessä on Pohjois-Atlantisen talousjärjestelmän kokonaisuutta vaivaava systeeminen ongelma.

Työpaikat riippuvat kysynnästä. Ilman kysyntää ei ole työpaikkoja. Kysyntää taas ei ole, jos ei ole rahaa. Kun raha on velkaa, ei nyt ilmeisesti löydy tarpeeksi halukkaita velanottajia. Kun ei ole uskoa tulevaan, ei ole velanottajia. Miten luoda uskoa tulevaisuuteen suoraan rahan kulutuksesta päättäville - siis kuluttajille - siinä pulma.

Sota ja sen jälkeinen jälleenrakennus on ennen kokeiltu ja valitettavan hyväksi todettu keino. Toivottavasti siihen ei taas, poliitikkojen neuvottomuuden seurauksena, ajauduta.

Toinen nyt FIAT-rahan seurauksena käytettävissä oleva keino on rahan määrän lisääminen kuluttajille. Ei valtioille, ei yrityksille, vaan suoraan kuluttajille. Koska useimmat kuluttajat saavat rahansa töistä, on kuluttajille - siis työttömille ja alityöllistetyille - järjestettävä yhteiskuntaa ja meidän tapauksessamme ainakin EMU-alueen vastaista kehittymistä tukevaa työtä, jotta heillä olisi millä kuluttaa. Jos se ei ole, vaikkapa "markkinahäiriön" pelossa mahdollista, on syytä alkaa jakaa kuluttajille rahaa vaikka suoraan helikoptereista.

Googlattu luvatta Talouselämästä

Länsimaiden kansallisvaltioiden harjoittama tulonjakopolitiikka on polarisoinut yhteiskunnat pieneen rikkaaseen eliittiin ja suureen kasvavaan köyhälistöön. Kasvava keskiluokka on enää kansantarinaa menneisyydestä. Demokratioiden suurimmasta kuluttajaryhmästä on kohta tullut muisto vain.

Milton Friedmannin ja hänen opetuslastensa, siis ”Chicagon poikien” opit ovat nyt vaurastuttamassa lähinnä finanssisektorin ja kansainvälisten suuryritysten eliittiä - pelureita - ja velkaannuttamassa valtioita. Taseissa ja veroparatiiseissa löhöilevä raha ei juuri kulutusta kasvata. 

En oikein jaksa kuvitella, että tuosta porukasta riittävästi yhteiskunnallista vastuuta löytyisi, en vaikka se he havaitsisvat sen pitkän aikavälin oman edun mukaiseksi hyödyntavoitteluksi. Poliitikot eivät ainakaan enää moista eliittiä uskalla missään maassa haastaa.

Velallisiksi voi enää ryhtyä vain keskuspankki, meidän tapauksessamme EKP yhdessä kaikkien EMU-valtioiden kanssa. Luovuttuamme omasta keskuspankista emme voi tilannettamme juurikaan itse auttaa. Eivät muutkaan EMU-maat, ilmeisesti Saksaa lukuun ottamatta, jonka käskytyksen muut EMU/EU-maat ja EKP hyväksyvät. Tai siihen ymmärtämättömyyttään taipuvat. 

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/05/seuraava-eun-pelastuspaketti-suomeen.html

Valitettavasti saksalaiset ovat hyvin itsepäisiä ja uskossaan itsekeskeisiä haihattelijoita. Heidän ajatteluaan häiritsee, kultakannan aikaisten kokemuksiensa lisäksi usko siihen, että vuoden 1923 hyperinflaatio yksin aiheutti vuoden 1933 ja II maailmansodan. 

Kultakannan aikaan saattoi vielä olla, että "Schuld ist Sünde" oli pätevää ajattelua. Se ei ole sitä enää FIAT-rahan aikaan. Sillä nyt ilman velkaa ei ole rahaa.

PS.

Palasin eilen Bulgariasta. Ei sielläkään todella hyvältä näytä, vaikka hyvältä näyttääkin.

Islands sak är inte vårt?

Ilmeisesti Ruotsin ja Suomen toivotaan ottavan hoitaakseen Islannin ilmavalvonnan USAn poistuttua. Islanti on NATOn jäsen, Suomi ei ainakaan ole. Siis ilmavalvonta kai lankeaa luontaisesti muille NATO-maille?

En oikein jaksa uskoa, että Islantia, sen paremmin kuin Tanskaa tai Norjaakaan kannattaa apuun huutaa, jos veli venäläinen haluaa kokeilla itärajamme kestävyyttä?

Eiköhän meidän olisi syytä odottaa sitä, jos siellä tarvitaan rauhaanpakottamista tai muuta rauhanomaista kriisinhallintaa? Mennään silloin vaikka osana NATOn nopean toiminnan joukkoja.


PS. (klo 18.21)

Linkki unohtui. http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2012/05/1545346/suomi-puolustamaan-islannin-ilmatilaa. Ovat nuo Hornetit viime aikoina vähän kasvaneet.

Suomi ei elä matkailulla

Suomi ei elä matkailulla ja päivittäistavarakaupalla.  Ei edelleenkään.

Eikä moista kannata Suomen edes tavoitella. Egypti kun elää kai pelkästään ensin mainitulla. Niin taitaa elää Tunisiakin? Juurin niin kauan kunnes siellä tai niissä maissa, joista matkailijoita lähettäväksi asti riittää, jotain vähänkään poikkeuksellista tai vakavampaa tapahtuu. 

Ottakaamme onkeemme. Suomessa kun ei ole muumioita, ei pyramideja, ei edes palmuja muille jaettavaksi asti. Eikä aurinko talvisaikaan välttämättä, ainakaan lämmittäväksi asti paista. Luonnon ihailukin lämmittää vain siihen asti kun massu on täynnä. Tähänkin asti matkailu Suomeen on perustunut lähinnä kolmeen seikkaan: liikematkailuun, vakaaseen, kilpailukykyiseen valuuttaan ja valtion ylen runsaskätisiin tukiin. Lapin matkailu ainoastaan jälkimmäiseen.

Mutta varmaan Epäilevät Tuomaat haluavat ensin katsoa miten Epyktin ja Tunisian käy? Mutta tuskinpa kovin paljon paremmin kuin aikoinaan Libanonin, Jugoslavian, Romanian, Bulgarian, Israelin... ....ja mitä niitä muita esimerkkejä vielä löytyisikään?

Mitä isot edellä?

Uskon ymmärtäväni maamme johdon huolen vientimme tulevaisuudesta. Syytäkin on. Mutta mitä ihmettä Suomen valtionvarainministeri tekee johtamassa teollisuusvaltuuskuntaa Etelä-Afrikassa? Samaako kuin Suomen valtionvarainministeri teki tapaamassa Venäjän duuman ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajaa muutama päivä sitten?

Onko tämän hallituksen sisällä yleensäkään työjakoa, vai ovatko kaikki toimialat nykyään valtionvarainministeriön toimialaa.  Vaiko kokiksien? Vai ollaanko tässä rakentamassa Putinismin kaltaista henkilökulttia? Vaan missä ovat karate, leijonat, tiikerit ja sammutuslentokoneet?

Kenellä mättää?

Kenellä nyt mättää?  "Lentoyhtiöiden tiedetään vedonneen tulivuorenpurkauksessa force major -periaatteeseen, jonka mukaan lentoyhtiö ei ole vastuussa matkustajille odottamattomissa ongelmissa aiheutuneista vahingoista. Kuluttajaliiton mukaan yhtiö ei voi kuitenkaan vetäytyä vastuustaan." Näin kertoo Kauppalehti.

Jos valtio eli ao. valtion viranomainen kieltää lentoliikenteen alueellaan ja vielä monet muutkin valtiot toimivat samoin, eikö kyseessä ole force majeur?  Jos ei ole, milloin sellainen tilanne sitten on? Pitäisikö lentoyhtiöiden lähteä lentoon ilman paikallisen viranomaisen lupaa? Miten se yleensä olisi mahdollista, kun maan viranomaiset ovat kieltäneet lentoonlähdöt, vaikka yhtiö löytäisi jostain riittävän pöljät lentäjät ja matkustajatkin? Korpikenttä-säännöt kun eivät oikein Helsinin-Vantaalle istu.

Pitäisikö Kuluttajaliiton mielestä lähettää muutama seuramatka testilennolle? Vai pitäisikö Kuluttajaliitto lähettää testilennolle?

 

Nyt ei kannata nukahtaa

Olisiko mahdollista luottaa siihen, että Ristirumilus ei varmasti nouse rumentamaan Helsingin keskeisintä kaupunkikuvaa? Kun vuosia on virkamiesten ja poliitikkojen venkoiluja seurannut en olisi niinkään varma. Kun vanhat merkit paikkansa pitävät sen esitaistelijat jo laativat uutta suunnitelmaa. Siksi nyt ei ole syytä passiivisuuteen. Aikalisästä kun kuitenkin on kysymys.

Kaivopuisto - Eteläsatama - Kauppatori - Suomenlinna ja ehkä vielä Laajasalo ja Santahamina muodostavat yhden Suomen arvokkaimmista, keskeisimmistä ja ainakin ainutlaatuisimmista kulttuuriympäristökokonaisuuksista. Nyt onkin korkea aika paneutua tämän kokonaisuuden suunnitteluun ja kehittämiseen. Yhtenä kokonaisuutena tai toisiinsa nivoutuvina osina. Eikä sitä saa jättää virkamiestyönä toteutettavaksi, ei liioin rakennusliikkeiden suunnittelijoille. Avoin, kansainvälinen arkkitehtikilpailu olisi nyt paikallaan.

Enkä malta olla tuomatta kilpaan omaa ehdotustani Katajanokan osalta: http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/10098/vouw-arkkitehtuuria-katajanokalle. Finnjetti voidaan korvata millä tahansa Viking-Linen ketsupinpunaisella monsterilla. Aallon sokeripala ja Ruotsilaivat kuvaavat hyvin 1900-luvun lopun suomalaista osaamista ja todellisuutta. Ja paikalle saadaan 4 - 5 ravintolaa, joista ainakin puolet viiden tähden tasoa. Majoitustilaa vähintään1500 hengelle, joista ainakin 200-300 viiden tähden ja päälle päätteeksi loistavat kokous- ja näyttelytilat.

Tapahtuupa maailmassa mitä tahansa laivat ovat olleet keskeisin osa Eteläsatamaa siitä lähtien kun Helsingistä pääkaupunki maahan tehtiin.

 

Turvallisesti kotona. Taas kokemuksia rikkampana.

Hieno matka ja kaikin mahdollisin maustein. Valitettavasti kolme päivää on kovin lyhyt aika varsinkin, kun itse olin ensimmäiset päivät enemmän tai vähemmän vuoteen omana. Mutta käteen jäi silti paljon.

Majoituimme Hotel St. Petersbourghiin, Vanhassa kaupungissa, Raekojaplatsin välittömässä läheisyydessä Rataskaevolla. Käsitykseni mukaan hotelli oli aikoinaan alueen suljettu majapaikka kommunistivirkamiehille? Nyt korkean tason hotelli vanhavenäläisellä, tsaarinaikaisella teemalla. Käytettyämme riittävästi aikaa neuvotteluun ja tinkimiseen saimme tarjouksen, josta emme voineet kieltäytyä. Majoitus ja aamiaiset ja autoparkki kolmeksi yöksi meiltä kolmelta yhteensä himpun verran yli 200 euroa.

Palvelu oli henkilökohtaista ja loistavaa, autolle parkki vahtimestarin silmien alla, ruoka erinomaista ja kaiken kruunasi ravintolasalissa vapaana lennellyt araija(?)-papukaija Misha. Oli pikku rinsessallamme riemua. Mitenköhän meillä terveysviranomaiset mahtaisivat suhtautua?

Huollon suorittaminen Tallinnassa Peugeotin merkkikorjaamossa osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Itse työ ja palvelu olivat Metro-Autossa ensimmäistä luokkaa. Ei ihme, että kysymykseen heidän suomalaisista asiakkaistaan vastaukseksi tuli "Noin yksi per viikko." Tuntuu ehkä vähältä, mutta merkkikorjaamoja on monia ja arvio ns. päästä revitty. Kalevin saunassa, löylyhuoneessa, sattumalta tapaamani "Citikkamies" jostain Porin suunnalta kertoi itsekin huollattavan autonsa Tallinnassa.

Varsinaisista käyntikohteista joudumme sairastumiseni vuoksi tinkimään. Tytär kuitenkin kovasti piti lastenmuseosta, viime syksynä Kadriorgin puistossa, lähellä Kumua avatusta Miia-Milla-Mandasta. Lapsen kokoinen museo, jossa sai tehdä ja kokea. Ensimmäinen museo. jossa tyttäremme sanoi todella viihtyneensä. Itse kylläkin supistaisin ensisijaisen kohderyhmän 5 - 11 vuotta, paria nuoremmille. Mutta selvästi lapsiperheen vähintään puolen päivän "must"-kohde.

Toinen puolen päivän retki tehtiin, minnepäs muualle kuin kylpemään KalevSpahan. Olen sitä aiemminkin, erityisesti myös lapsiperheille kehunut, joten tulkoon tässä vain mainittua. Samoin maininnalle jääköön vaimon ja tyttären luistelut Vanhan Kaupungin tekojääradalla ja pistäytymiesessä vanhoja purjehduskesiä muistellen Piritassa.

Viimeinen päivä, eli eilinen oli sitten - minkäs sille mahtaa - shoppailupäivä. Hallitus se on herrallakin. Kun arvon naisväki oli saanut päähänsä, että Rocca al Mare on pyhiinvaellusten ykköspaikka se on sitten "UGH-olen puhunut". Isohan se oli ja kauppoja ja ravinteleita pullollaan mutta miten moiseen täytyy käyttää kolmisen tuntia on miehisen minäni jatkuvan ihmettelyn aihe. Mutta paikka taisi olla aika täynnä myös suomalaisia asiakkaita, joita säännöllisin väliajoin ja maksutta (?) satamasta bussilla rahdataan.

Kiitokset kaikille Vironauteille ideoista   ja eritysesti vertaisneuvonnan ja palautteen mahdollisuudesta, jonka sivusto tarjoaa.

Ps.

Jääköön tästä kertomatta matkan ikävyydet kuten se, että

• syystä tai toisesta edellisenä yönä alkanut sairaus piti hereillä koko yön, että


• auto ei käynnistynyt akun tyhjennyttyä yön aikana täällä helingissä (syyllinen tässä naputtelee), jonka vuoksi lähtö tapahtui lievää törkeämmän paniikin vallitessa, että


• läppärini ei taaskaan suostunut laivalta kytkeytymään nettiin (miksi muiden?), että


• U-käännöstä lumivallien suojassa kaksi ajorataisella tiellä tehtäessä kannattaa olla äärimmäisen tarkka sillä, jos muuttaa mielensä voi tapahtua niin, että peruuttaa takana-odottavan moottoripellille (tapahtuu sitä kuulemma muillekin?) ja, että


• pitkän pakkaskauden jälkeen lämpöaalto iskee sopivasti juuri silloin, kun auto on säkenöivän puhtaaksi pesty ja kiiltäväksi vahattu.


• mieltä kaivelemaan syy, miksi poliisi ja tulli olivat niin runsaslukuisasti vastassa.

Mitä sitä pienistä. Hauskaa se kuitenkin oli.

Elämä on.

Vironautti

Korvaako Netti MEKin, Matkailun Edistämiskeskuksen?

Kaikkeen sitä netissä törmää tai oikeammin, jollain on ollut hieno idea. VIRONAUTTI  on ilmeisesti yksityisen virolaisen aloittama suomenkielinen, kaikille avoin blogi, jolla on yksinkertainen toiminta-ajatus: Jaa omia Viron-elämyksiäsi ja -kokemuksiasi muiden matkailijoiden kanssa.

Kun itsekin Virossa enemmän tai vähemmän säännöllisesti vierailen, päätin liittyä siihen välittömästi muutaman artikkelin luettuani. Mikä loistava idea- ja palauteväline blogista voikaan muodostua. Alkutaipaleella se vielä on, artikkeleita 30 ja jäseniä 149. Mutta ensimmäinen artikkeli on kirjoitettu vasta 14. lokakuuta, runsas kuukausi sitten virolaisen Peep Ehasalun toimesta.

Milloin joku meikäläinen alkaa vastaavan sivuston ylläpitämisen Helsingistä tai Suomesta?

Hieno idea!

Quo Vadis Finnair?

Kannattava visio hyödyntää reittejä kaukoitään katkesi, ainakin hetkeksi, nykyisessä maailmantalouden taantumassa. Vai ehkä enteellisesti sanottuna, lamassa?

Viimeistään silloin kun Hienonen itsensä sanoi irti, alkoi toivottavasti seuraajan etsintä. Sillä kun vision lipunkantaja häviää, häviää myös visio. Silloin tarvitaan uusi visio. Ja mitä volatiivimpi markkina, sitä nopeammin se tarvitaan.

Vaikka Finnair on kansallinen, se ei kuitenkaan sitä ole. Paitsi omistuksensa ja osin päätöksentekonsa osalta. Sääli sinänsä. Asiakaskunta ja muut resurssivaateet - polttoaineet, lentoluvat, muitten yhtiöitten kilpailu, jopa maamme sijainti vaikuttavat lopputulokseen. Kannattaa todella miettiä onko meillä varaa kansalliseen lentoyhtiöön? Ei ole Belgialla, Hollannilla ei edes Italialla, Kreikasta puhumattakaan.

Hienonen on visionsa kertonut. Kuka panee paremmaks?

"From the top of my head" - SAS ja Finnair yhteen. Ilman nykyisiä sopimusrasitteita. Rakentaen Pacific Rim liikenteeseen. Ja luonnollisesti Eurooppaan.

PS. Taisin kirjoittaa Finnairista aiemminkin otsikolla Finnair pyrstöluisussa.

PPS.
Näin kirjoitin 1.9.2009. Olisiko yhtiönimenä Nordic vielä mahdollinen.

Quo Vadis Finnair?

Kannattava visio hyödyntää reittejä kaukoitään katkesi, ainakin hetkeksi, nykyisessä maailmantalouden taantumassa. Vai ehkä enteellisesti sanottuna, lamassa?

Viimeistään silloin kun Hienonen itsensä sanoi irti, alkoi toivottavasti seuraajan etsintä. Sillä kun vision lipunkantaja häviää, häviää myös visio. Silloin tarvitaan uusi visio. Ja mitä volatiivimpi markkina, sitä nopeammin se tarvitaan.

Vaikka Finnair on kansallinen, se ei kuitenkaan sitä ole. Paitsi omistuksensa ja osin päätöksentekonsa osalta. Sääli sinänsä. Asiakaskunta ja muut resurssivaateet - polttoaineet, lentoluvat, muitten yhtiöitten kilpailu, jopa maamme sijainti vaikuttavat lopputulokseen. Kannattaa todella miettiä onko meillä varaa kansalliseen lentoyhtiöön? Ei ole Belgialla, Hollannilla ei edes Italialla, Kreikasta puhumattakaan.

Hienonen on visionsa kertonut. Kuka panee paremmaks?

"From the top of my head" - SAS ja Finnair yhteen. Ilman nykyisiä sopimusrasitteita. Rakentaen Pacific Rim liikenteeseen. Ja luonnollisesti Eurooppaan.

PS. Taisin kirjoittaa Finnairista aiemminkin otsikolla Finnair pyrstöluisussa.

PPS.
Näin kirjoitin 1.9.2009. Olisiko yhtiönimenä Nordic vielä mahdollinen.

Loman moraalisesta oikeutuksesta

Eivät tule Korhoset, ei Kataiset ei Vanhasetkaan hevillä pois lomalta. He pyhittävät lomansa. Tapahtuupa ympärillämme taloudessa ihan mitä tahansa. Varmaan ovat sen ahkeruudellaan ansainneet?

Oikein huolettaa ajatella, miten nämä veijarit suhtautuisivat aseelliseen kriisiin. Vähän samanlaiseen tilanteeseen, mihin Shakasvili pelasi itsensä vuosi takaperin.

Siis Ruotsi hyökkää Suomeen ja valtaa Ahvenanmaan ja Närpiön vihannestarhat. Norja julistaa Suomelle sodan ja etenee kahdella rintamalla. Siis loma-aikaan. Juuri nyt. Mitä uskoisit Suomen hallituksen tekevän?

Aivan. Lomailevan. Perunakuopassa. Infraansa sotkeutuneena.

Edellä oleva oli aasinsiltani siihen, että myös minulla on oikeus hetken lomaan. Olen sen ansainnut. Ja sen pitämisestä moni vielä kiittää. Mutta, jotta ei liiaksi kiitettäisi, olen ajastanut päivittäin julkaistavaksi yhden artikkelini, aikojen alusta. Riemuksi ja ratoksi. Kesälukemiseksi.

PS.

Olen siis yrittänyt. Mutta tekninen tumpeloini on viimeistään eläkkeellä muodostunut toiseksi luonnokseni. Jos siis ei onnistu, ei sitten.

PPS.

Helteet jatkukoon.

PPPS.

Jos olet kiinnostunut tarkemmin tietämään miksi seuraavissakin vaaleissa kirjoitan äänestyslippuun JOKU MUU, suosittelen, että tutustut hänen sivuunsa.

Karnevaalia ja hypetystä

En pidä Helsingin Sanomien tavasta karnevalisoida EU-parlamenttivaaleja.

Helsingin Sanomien järjestämät eurovaali-iltamat keräsivät tiistai-iltana Vanhan ylioppilastalon juhlasaliin monisatapäisen yleisön ja 20 poliittista puhujaa. Heistä yksi oli ministeri, muut ehdokkaita, jotka pyrkivät EU:n parlamenttiin.

Mutta mielestäni demokraattisiin vaaleihin karnevaali ei vain kuulu. Myönnän, että moni on ja saa ollakin, eri mieltä. Vaaleissa edellytetään käytettävän järkeä, karnevaaleissa järjestä ei ole kuin haittaa. Hypetys lähestyy meilläkin jo amerikkalaisia mittasuhteita. Sen syynä lienee huoli äänestysvilkkaudesta? Tai oikeastaan nukkuvien aina vain kasvavasta puolueesta? Ja kun ei muuta herättämisen tapaa keksitä, hypetetään.

Onhan hypetyksellä varmasti toinenkin tarkoitus. Uskovaisten ja ehkä-uskovaisten uskonvahvistus. Ja laumaan samastuminen. Siinä ei järkevyyttä toivota. Samaistumisen ilolla tai syrjäyttämisen pelolla halutaan vaikuttaa tunteeseen. Ja ihminen on tunne-eläin. Onneksi?

Vaalien merkitys on demokratian toimivuuden kannalta keskeinen. Kyseessä eivät ole samanlaiset ”vaikuta” kehotukset, joita tavataan TV-ohjelmien yhteydessä esittää. Kyseessä ovat reaalimaailman arkipäivän tärkeät asiat. Toimeentulon, terveyden- ja sairaudenhoidon, oppimisen ja esimerkiksi turvallisuuden asiat. Siinä annetaan oma valta toisen käytettäväksi. Avoin asianajovaltakirja. Määräajaksi. Mutta ilman peruuttamisen mahdollisuutta. Se on järjen asia.

Jos todella on niin kuten näyttää, että maamme puolueet eivät juurikaan EU-vaaleihin ykkösketjuaan panosta, en voi muuta olettaa kuin, että he ovat todenneet että sieltä ei suoraan ole tiristettävissä rahaa omaan lompakkoon eikä puolueen kassaan. Eli juuri siksi, minkä vuoksi esimerkiksi minun mielestäni EUiin aikoinaan piti liittyä. Jotta poliittis-taloudellinen korruptio maassa saataisi loppumaan.

Vaan eipä ole loppunut. Mutta tuskinpa se on EU-jäsenyytemme syy. Ennemminkin syy on siinä, että äänestäjät eivät vaivaudu äänestämään myös silloin, kun annetuista vaihtoehdoista ei sitä oikeaa löydy. Ja siksi tärkeämpää kuin hypettää, olisi antaa äänestäjille todellinen syy äänestää.

Ainoa aito protestiääni koko puoluejärjestelmälle on ääni Kirkkoveneelle, Ruksille, Aku Ankalle, Joku Muulle. Se ei ole protestiääni demokratialle, ei edes parlamentaariselle demokratialle vaan sen nykyiselle puolueohjatulle irvikuvalle, politbyrokratialle. Se on protestiääni demokratian, erityisesti parlamentaarisen demokratian palauttamiseksi. Puoluevallan poistamiseksi ja kansanvallan palauttamiseksi.

Maailma ilman rahaa

Olen viime aikoina yrittänyt hahmotella, mikä olisi vaihtoehtona rahataloudelle. Sen globaaliin purkamiseen ei ole kovin pitkä matka, jos G - 20 kokous tulevana viikonloppuna tuo vesiperän. Ei se hetkessä tapahtuisi sen jälkeenkään, mutta taas oltaisi yhtä askelta lähempänä.

Vaihdantatalous? Olisiko sillä enää nykypäivänä mahdollisuuksia? Sinun lapaset minun leipään. Minun kananmunat sinun hiustenleikkuuseen? Niinhän se ennen kävi, monet tuhannet vuodet ennen rahaa.

Joskus 1980 luvulla, juuri ensimmäisten mikrotietokeneiden aikaan luin artikkelin tietokoneiden mahdollisuuksista laajamittaisen vaihdantatalouden henkiin herättämiseen. Tietokoneen omistaja toimisi pörssinä, markkinana, joka mahdollistaisi barter-kaupan. Nyt internetin aikana mahdollisuudet ovat moninkertaiset.

Suoritettuani perusteellisen lähdekartoituksen totesin olevani myöhässä. (Luonnollisesti.) Barter-kauppa elää ja voi hyvin. Googlesta (luonnollisesti) löytyy jopa barterkauppiaiden kansainvälinen järjestö. Yhteen välittäjään, Craigslist, tutustuin himpun verran tarkemmin.

Mahtaisi Suomen verohallinto saada orkun jos joku suomalainen panostaisi voimakkaasti ict - työvälineistön kehittämiseen tälle tulevaisuuden alalle. Suomen, Euroopan, maailman kattava kirpputori ohittaisi upeasti valtion ahneen kätösen. Kaupat, jotka tehdään yksityishenkilöiden välillä, eivät missään tapauksessa kai olisi lainvastaisia? Vaikka talon rakentaminen tilaajalle työsuorituksena kai jonkinlaista verotusta edellyttäisi? Mutta miten silloin kun aletaan keskustella arvon lisästä? B 2 B stä jne.

Kaikesta huolimatta. Mielenkiintoinen ja uusia vaihtoehtoja luova visio. Eikö?

Hiihtolomaa

Tallinnassa oli vahva taantuma ainakin rakennusteollisuudessa jo vuosi sitten. Vuoden aikana tyhjiä taloja on noussut lisää. Olisiko kannattanut panna hankkeet jäihin, vaikka sitten puolivalmiina? Miten tämä on vaikuttanut hintatasoon, en osaa sanoa. Mutta holdaamisellakin on takarajansa. Jossain vaiheessa kannattanee Suomen pääkaupunkiseutulaisen ostaa itselleen moderni kakkosasunto.

Osaamatta täsmälleen yksilöidä miksi, jäi mieleeni kuva siitä, että talous on edelleen taantunut. Ehkä se, että maailmanmerkkejä myyvät trendikaupat olivat aika tyhjillään? Tai siksi, että kahviloilla ja ravintoloilla oli samanlainen ongelma? Vai olisiko ollut sitä, että laivat olivat mennen tullen puolityhjiä? Tai siksi, että lippujen ja majoituksen saati oli niin äärimmäisen helppoa Etelä-Suomen hiihtolomaviikolla, päivää ennen lähtöä? Oli miten oli, vähintään toista vuotta talous siellä taantuu. Eikä sitä kuitenkaan juurikaan huomaa.

Käytyämme vuoden aikana sekä Serenassa että Flamingossa, halusimme verrata miltä Kalevin kylpylä vaikuttaisi. (Kävimme siellä ja ihastuimme vuosi sitten.) Kalev voitti skaban edelleen mennen tullen. (sorry vaan.) Suosittelen opintomatkaa kaikille niille, joiden edessä on kunnallisen uimahallin jatkojalostus. Ja erityisesti niille, jotka vain haluavat nauttia päivän kylpyläreissusta suosittelen päiväretkeä esimerkiksi pääkaupunkiseudulta. Laskentatavasta ja voimassa olevista tarjouksista riippuen käynti kylpemässä Kalevissa lienee saman hintainen kuin käynti Flamingossa.

Ja pitihän siellä Tallinnassa syödäkin. Löysimme vasta-avatun, ja varmaan siksi aika tyhjän italialaisravinolan, aivan raatihuoneen torin kupeelta. Hosteria Roma, M?ndi 3, tarjosi hyvän tavallisesta poikkeavan pastan, hyvän italialaisen viinin ja jälkiruoaksi suklaakakkua kohtuu hintaan. Palvelu oli ystävällistä, jopa hauskaa. Ravintolan avaaminen keskellä taloudellista taantumaa ja vielä siten, että yrittäjän äiti, Mamma, ja isä tuotetaan mukaan Italiasta, saattaa olla aika riski business. Mutta kyllä perheravintolalla omanlainen leimansa on. Toivotan Riccardo Olimpierille onnea ja menestystä.

Eilisenä kylmänä päivänä maistui kuuma juoma. Kun Gl?hweiniä ei ollut tajolla, maistoin itselleni uutta juomaa. Suosittelen kuumaa siideriä aromilasista nautittuna. Oli siellä joukossa kieltämättä myös kuivattu omenaviipale ja 2 cl. calvadosia. Mutta oli niin maan mahottoman hedelmäisen hyvää. Hiukan vaivannut nuhaisuuskin hävisi sen siliän tien.

Matkailu avartaa, ja elämyksiä oli tarjolla ihan kotinurkilla. Eikä tarvinnut edes ottaa suksia mukaan.

Vouw arkkitehtuuria Katajanokalle

Helsinki voi lunastaa paikkansa arkkitehtuuriin historiassa nyt tosi halvalla. Ja samalla kunnioittaa suomalaisen insinööri- ja innovaatiotyön ehkä komeinta tulosta.

”Ympäristörikos. Järjetön hanke. Pilaa historiallisen keskustan.” Tällaisia sanoja käytettiin Katajanokalle suunnitteilla olevasta norjalaisen rahoittajan ja sveitsiläisten arkkitehtien design-hotellista Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston kuulemistilaisuudessa keskiviikkona.” Näin aloittaa US uutisensa Katajanokalle suunnitellusta Design hotellista. Juttuun liittyvässä kuvassa valkoinen lasiristi esittää kuulemma 7 kerroksista hotellia, josta sitten tuleekin väriltään tumma.

Ovatpa kaupunginisät, poliitikot tai virkamiehet, jo luvanneet paikan norjalaiselle sijoittajalle tai ei, unohtakaa koko juttu. Alvar Aalto aikoinaan pilasi Katajanokan näkymän jo kertaalleen. Miksi miksi tehdä uusi samanmoinen virhe?

Minulla on ehdotus.

Enson vuorineuvos William Lehtinen katsoi aikoinaan yhtiön tarvitsevan maan nimekkäimmän arkkitehdin suunnittelemaan sille pääkonttorin Helsingin näyttävimmälle paikalle. Ja kiire oli kova. Väittävät, että Aalto oli juuri aiemmin hävinnyt jonkin kilpailun jossain päin maailmaa hotellin suunnittelusta. Niinpä, simsalabim, Lehtinen sai hotellinsa ja sijoitti siihen Enson pääkonttorin. Huonejako ja varustus ainakin vielä 80-luvulla piti monessa paikassa sisällään vielä kylpyhuoneetkin.

Kun Stora Enso nyt lähiaikoina siirtää pääkonttorinsa Ruotsiin, varmaankin Uppsalaan, vapautuu vanha Gutzeitin palatsi. Ja kun huoneitten määrä ei välttämättä riitä kannattavaan hotellitoimintaan, hankitaan nyt nopeasti Finnjet (Vielä kerkiää, se on vasta matkalla Mumbaihin.) kaupungin omistukseen 8 miljoonalla eurolla. Parkkeerataan jetti siihen Aallon suunnitteleman hotellin eteen ja annetaan suomalaisen huippuarkkitehdin suunnitella yhdyskäytävä hotellin ja laivan välille. Näillä kahdella kun on ennenkin ollut kiinteä kohtalonyhteys.

Provikan, sikäli kun joku älyää nyt tarttua tähän elämää suurempaan mahdollisuuteen, voi osoittaa minulle. Olisko 5 prosenttia ensimmäisen vuoden liikevaihdosta? Puhtaana käteen.

Nimimerkki

Open for suggestions

Finnair pyrstöluisussa

Kansallinen ylpeytemme lentoyhtiö Finnair ilmoitti tänään tuloksestaan. Ennätystulos, kerrotaan. Ja kun viime vuoden numeroita katselee niin varmaan näin. Vuonna 2007 liikevaihto kasvoi 9,6 % 2 181 miljoonaan euroon ja toiminnallinen tulos 97 miljoonaa euroon. Onneksi olkoon.

Mutta kansallisen ylpeyden mittari ei ole kvartaalissa. Vaikka 20 miljoonaa jaetaan henkilökunnalle (lukumäärä ei nopeasti Finnairin sivuilta löytynyt) ja 10 miljoonaa 70 johtoon kuuluvalle (Kauppalehti), kuluva vuosi ei hyvältä näytä. Jaa, että pitäisi nauttia hienosta edellisvuodesta?

Kun Keihäsmatkoja aikoinaan tapettiin, taisi olla 1974, olin konserniin kuuluvassa matkatoimistossa. Ja Kauniin Gunnarin meno oli kieltämättä monessa suhteessa erilaista kuin nykyjohdon, parista aiemmasta nyt puhumattakaan. Marginaalit olivat silloinkin tiukat, pelastuksen lähtökohdat siinä, että jokainen konserniin kuuluva myy yhden lennon tai seuramatkan enemmän per kuukausi. Ja Finnair lentää edelleen.

Hyvää ei nyt lupaa kaksi pikkuseikkaa.

Matkatavaroiden viivästymisen osalta Finnair on siirtynyt tavallisten kuolevaisten kastiin, järjestysluvulle 18. Ja pudotus oli roima.

Koneet myöhästelevät ja teknikaaleja eri puolille maailmaa, lähinnä nykyään kai Kaakkois-Aasian ja Suomen välille tulee tiuhaan. Väittävät, että se on seurausta tervehdyttämisestä, toisaalta siitä kun osaavimmat ja monipuolisimmat lupakirjamekaanikot siirrettiin eläkkeelle. Eivätkä ne hävyttömät ymmärrä, että nyt yhtiö tarvitsisi heitä jälleen. Toisaalta lentokohteitten henkilökuntaa, erityisesti teknistä henkilökuntaa vähennettiin. Ties vaikka olisi poistettu kokonaan. Suurimpana ongelmana kai kuitenkin se, että mekaanikkopalvelut kohteissa ulkoistettiin. Ja kun pieni Finnair nyt tarvitsee palvelua se sen saa, kunhan nyt isommat ensin hoidetaan alta pois.

Mutta vaikka laivasto kasvaa tai ehkä koska se kasvaa marginaalit ovat edelleen kovin volatiileja. Pienet muutokset hinnoissa tai kysynnässä aiheuttavat helposti suuria muutoksia kannattavuudessa ja viime kädessä tuloksessa.

Mutta onhan taivaalla tilaa.

Pysyvä linkki | 23 kommenttia »

Suomi ei elä palvelulla ja päivittäistavarakaupalla

14.3.2007 11.55 | hakki47 | Digi, Hyvinvointi, Matkailu, Raha & valta, Työelämä, Uutiset, Politiikka, Talous, Media, Virkamiehet

Kommentteja tämänpäiväiseen Kauppalehden kyselyyn pohjautuvaan artikkeliin ja vähän ehkä muihinkin.

Voin hyvin myöntää täydellisen tietämättömyyteni korkeakoulu-, ammattikorkeakoulu ja ammattikoulupolitiikasta. En ole niihin halunnut tikullakaan aiemmin koskea. Niin täysin maailmaa vieroksuva, rakenneteoreettinen ja pitkään yhden puolueen sisäänlämpiävä seurakunta se on mielestäni ollut. Mutta kohta aletaan olla työnpuutteen ja käytettävissä olevien rahojen niukkuudesta johtuen perimmäisten kysymysten äärellä. (Vaikka nyt menee kovaa.) Haluaisin heittää muutaman teesin, väitteen ja ehdotuksen:

• Suomi ei elä vain tiedolla ja osaamisella. Tarvitaan työtä ja tekemistä.


• Laatua opiskelijoihin ja opetukseen. Korkeakoulujen aloituspaikkojen määrää on laskettava.


• Korkeakoulutuksen mahdollistaminen likellekään puolelle väestöstä on varojemme tuhlausta.


• Valintatalon kassa ei tarvitse maisteritutkintoa. Tohtorista ei välttämättä ole putkimieheksi. Koulutukset , koulutustasot ja työtehtävät eivät kohtaa.


• Ammattikoulutuksen laatua on nostettava tasolle, joka kiinnostaa opiskelemaan ja auttaa osaamaan. Opetusta kehitettävä tekemisen osaamisen eli oppisopimuksen suuntaan.

Vielä vähemmän lupaan tietää julkishallinnosta. Viimeistään tämän sektorin tsaristisen alentuvuuden, erottamattomuuden perinteen ja palkkapolitiikan niukkuus ovat johtaneet valitettavan usein kyvyttömyystiivistymiin ja roolinsa unohtamiseen. Kuka on ja keitä varten? Kuten edellä, muutama teesi, väite ja ehdotus:

• Julkishallinnon keskeisin ongelma on siinä itsessään vallitseva yhteisökulttuuri.


• Virkamiesten poliittiset kytkennät purettava.


• Julkishallinnon tulee keskittyä säätämään ja valvomaan.


• Aina kun mahdollista tuottaminen on jätettävä yksityiselle sektorille. Osaamista julkisten hankintojen kilpailuttamiseen.


• Kunnan työntekijöiltä evättävä oikeus toimia luottamushenkilöinä kunnan luottamuselimissä.

Sellaisen tuotannon synnyttämiseen, kehittämiseen ja tukemiseen joka pystyy tavalla tai toisella tuomaan maahan rahaa myös globaalissa, liberaalin markkinatalouden leimaamassa maailmassa kannattaa paneutua. Ei Suomi myöskään elä pelkällä elämysmatkailulla tai hyvinvointipalveluilla. Kuten edellä, muutama teesi, väite ja ehdotus:

• Oman yrityksen aloittamiskynnystä alennettava edelleen. Yrittäjän työttömyystukea kehitettävä. Riskirahoitusta kehitettävä entistäkin yrittäjäystävällisempään suuntaan.


• Osaamista julkisten hankintojen kilpailuttamiseen. Mahdollisuudet voittaa luotava kaiken kokoisille yrityksille.


• Yritysten tuotekehitykseen ja kansainvälisten yhteyksien kehittämiseen lisää panosta.

No ei tässä koko päivää jaksa kirjoittaa. Aurinkokin paistaa.

PS.

Kuinka monta vastausta saatiin, tai kyselyä tehtiin?