Yritys ymmärtää Trumpia

Matti Karvisen analyysi:

Kuten olen jo aikaisemmin sanonut, Trumpia ei voi ymmärtää logiikan säännöillä. 

Ehdotin, että pohtimalla hänen arvojaan ja niistä johdettuja päämääriä, olisi mahdollista saada jonkinlainen järkevä kuva tapahtumista.

Löysin netistä Shalom H. Schwartzin arvoteorian, joka voisi auttaa asian hahmot-tamisessa. Seuraavassa on hänen teoriansa mukaan laadittu luettelo ja kuva ihmisen arvoista.

Schwartzin arvoteorian 10 perusarvoa

1. Itseohjautuvuus: itsenäinen ajattelu ja toiminta, vapaus, luovuus

2. Vaihtelunhalu: jännitys, haasteiden etsiminen, avoimuus uusille kokemuksille

3. Hedonismi: mielihyvän ja nautinnon tavoittelu

4. Suoriutuminen: saavutukset, henkilökohtaisen menestyksen tavoittelu

5. Valta: vaikutusvalta, status, dominointi

6. Turvallisuus: oman elämän ja yhteiskunnan harmonia ja vakaus.

7. Yhdenmukaisuus: mukautuminen (normeihin), haittaa tuottavien impulssien

rajoittaminen

8. Perinteisyys: mukautuminen vallitseviin (kulttuurisiin/uskonnollisiin) normeihin, sääntöjen hyväksyminen

9. Hyväntahtoisuus: toive läheisten hyvinvoinnista

10. Universalismi: kaiken luonnon ja ihmiskunnan arvostaminen ja suojelu

Ja alla on niistä tehty kuva

Kun arvioimme, mitkä edellä luetelluista arvoista olisivat Trrumpin kohdalla hallit-sevia, niin muistutan, että hän on kertonut Ayn Randin olevan hänen ihanteensa. Siis yksilön valtaa korostava Ayn Rand. Jos haluat tietää enemmän Randista, niin löydät sitä seuraavasta linkistä Donald Trump and Ayn Rand - Robert Reich

Kun katselemme edellä olevaa kuvaa ja luetteloa ja tiedämme Trumpin olevan ihastunut Ayn Randin filosofiaan, niin tuntuu selvältä, että hänen arvomaailmas-saan korostuvat:

Itseohjautuvuus, mielihyvä eli hedonismi, valta ja suoriutuminen eli kuvassa olevan ympyrän alaosa itsensä korostaminen –ja siitä saatava arvostus Trumpin arvoissa ovat pienessä osassa, jäävät kokonaan pois tai aiheuttavat inhoa:

Perinteisyys ja mukautuminen, hyväntahtoisuus, yhdenmukaisuus, universalismi  ja siinä erityisesti normien hyväksyminen. Hänen käytöksensä ja toimenpiteensä tukevat edellä olevaa yhteenvetoa.

Edellä olevasta seuraavat egoistiset ja suorastaan narsistiset piirteet hänen käy-töksessään ovat selvästi havaittavissa. Erityisesti kiinnittää huomiota hänen suh-tautumisensa totuuteen. Se ei ole riippuvainen tosiasioista tai aikaisemmin sano-tusta vaan kulloisestakin tilanteesta. 

Sama on ollut havaittavissa muidenkin autoritääristen johtajien ”totuuksista”. Määrittelihän Leninkin aikanaan totuuden ”asian esittämiseksi niin, että se hyödyttää sosialistista vallankumousta”.

Trumpilla on joitain päähänpiintymiä eli fix idéitä. Paras esimerkki on tällä hetkellä usko tuontitullien voimaan USA:n talouden – tai teollisuuden tuotannon kotimai-suuden – vahvistamisessa. Tuontitullien vahvistavaan voimaan hän uskoo huolimatta kaikkien makroekonomistien varoittelusta.

Toinen fix idé on USA:n maantieteellinen laajentaminen esimerkiksi liittämällä Kanada, Grönlanti ja Panama osiksi USA:ta. Merkillinen selvästi havaittava piirre on usko häneen kohdistuvan imartelun totuudenmukaisuuteen. Ja sitä käyttävät hyväkseen lähipiirin lisäksi ainakin Vladimir Putin. 

Ayn Randilta saadun maailmankuvan seurausta ovat myös inho erilaisia yhteistyö-organisaatioita kohtaan, esimerkkeinä YK ja EU. Samasta lähteestä kumpuaa myös inho heikkoja auttavia organisaatioita kohtaan ja sorrettujen oikeuksien puolesta tehtävä työ. Samasta filosofiasta tulee myös usko kaiken yritysten voiton tavoitte-lua rajoittamisen vahingollisuudesta. Olkoon jälleen esimerkkinä pyrkimys poistaa YK:n asiakirjoista termit tasa-arvo, ilmaston muutos ja inkluusio.

Alkupiste Trumpin äärimmäisen koville arvoille on hänen saamansa kotikasvatus. Sen päälle Ayn Randin filosofia asettui loistavasti. Trumpin lapsuudesta löytyy kuvaus linkistä Vaativa isä vääristi poikansa maailmankuvaa ja oli ”kaiken kauhun alullepanija” – tällainen oli Trumpin synkkä lapsuus perheen ”valittuna poikana” - Ilta-Sanomat

Kun ajattelemme Trumpin koulutusta, niin on todettava, että kandidaattitason kauppatieteellinen tausta ei riitä toimien makrotaloudellisten seurausten ymmär-tämiseen. Hän tarvitsisi lisäopintoja ja hyviä neuvonantajia, joita hänen lisäksi olisi uskottava. Ei näytä siltä, että hänellä olisi jotain kokonaisuuden kattavaa visiota puhumattakaan strategiasta.

Kun edellä olevaan lisäämme Trumpin uskon omiin neuvottelu- ja sopimustenteko-kykyihinsä, näyttää selvältä, että merkillisiä käänteitä USA:n politiikassa on jatkossakin odotettavissa. – Mutta myös Trumpin vastainen toiminta USA:ssa ja maailmassa ihan varmasti lisääntyy. Ensimmäiset merkit ovat jo näkyvissä.

On kuitenkin syytä hartaasti toivoa, ettei jatkossa ole tarvetta tehdä samanlaista analyysia mahdollisen presidentti J. D. Vancen arvoista ja päämääristä.

PISAa vai pissaa päässä

Hyvin olemme koulutuksemme sotkeneet kaikesta PISA-hypetyksestä huolimatta. Tai ehkäpä juuri siksi? Ylpeys kun tunnetusti käy lankeemuksen edellä. 

Viimeksi yritin alkanutta suurkeskustelua kommentoida tämän kirjoituksen alkuperäisellä versiolla, IltaSanomat/Taloussanomat artikkelissa 

Koulupakko 17- tai 18-vuotiaaksi? ”Meillä on kasvava joukko nuoria, joilla on heikot taidot lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä” Vaan eipä tainnut kelvata. Liekkö kyseessä alla olevan linkkin. 

Kun kymmenen viime vuoden aikana olen blogillani analysoinut (tai käsitellyt) ongelmaa kymmeniä kertoja, en pysty - enkä viitsi - niitä tähän kopioida. Jos asia kiinnostaa niitä voi hyvin nähdä vaikkapa artikkelistani Auttaisiko doping PISAssakin. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/12/auttaisiko-doping.html

Korostuneesti "ongelmina" ovat ilmeisesti pojat, lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen ja kielet. Ovat olleet jo kauan. Niiden oppimista ei todellakaan korjata pidentämällä sen paremmin oppivelvollisuutta kuin koulupakkoakaan. Kun ongelma on saanut kehittyä jo vuosia, sen korjaamiseen ei varmasti yhtä ainoaa, oikeaa temppua löydy.

Yhteenvetona kerron kuitenkin, että ratkaisun avaimet ovat kansanedustajilla, Ei puolueilla eikä muillakaan etujärjestöillä, vaikka niin meillä tavataan ajatella. 

"Lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen ja kielet" edellyttävät tekemistä, eivät käsitteistä ulkoa opettamista kateederilta, opsien totuuksia julistellen. 

Sitä toivoisi, että joku, jossain vaiheessa turvautuisi vaikkapa sitten Martin Lutherin temppuun jos ei muuta keksi; kävisi vaikka naulaamassa tavallisen arkijärjen teesit Eduskuntatalon tai Opetushallituksen oveen.

PS.

Jos aihe tai niistä kirjoittamani artikkelit ja mielipiteet kiinnostavat; hakusanalla Pisa löytyy kirjoituksia 15 ja peruskoulu 23 - osin varmasti kyllä päällekäisiä - yksin tältä bogilta.

Jotain varmaan tarttis kuitenkin tehdä herra pääministeri?

Pääministeri Sipilä myöntää ettei tuntenut lomarahan kattavuutta tehdessään päätöstä ylityökorvausten ja lisien leikkaamisesta pakottavalla lainsäädännöllä. Pitäisikö nyt todeta, että siinäpä meillä rehellinen pääministeri? Vai pitäisikö ihmetellä Suomen hallituksen kykyä - siis kyvyttömyyttä - käyttää asiantuntijoita päätösten valmistelussa? Ilmeisesti Axel Oxenstierna iskee silmää ja hymyilee taas haudassaan. "Mitäs minä sanoin."

Tästä pakkolaki-hallituksesta on rapautumassa uusi Vanhasen, Kataisen ja niiden jakojäännösten Marin ja Tumpin fantsuttelijahallitusten klooni. Se siitä Sipilä-ilmiöstä. Sinne valahti taas kerran Esko Ahon ja Matti Vanhasen ideologisen pannukakun rehabilitointiyritys.

Sipilän perääntymisestä huolimatta meidän ongelmamme eivät siitä poistu. Eikä meillä ole varaa taas tuhlata seuraavaa nelivuotiskautta odottaen seuraavia vaaleja. 

Kansakunnan olisi korkea aika katsoa totuutta silmiin; meillä ei enää ole varaa puolueiden toimettomaan fantsutteluun. Tarvitsemme kansalaisten kansallisen tervehdyttämisohjelman, vaikkapa sotakorvausten suorittamiseen verrattavissa olevan yhteisen ponnistuksen. Siihen ei kansalaisia ainakaan pakolla kuitenkaan saada motivoitua. Kun jälleen yksi pääministeri on uskottavuutensa kadottanut herää kysymys, mistä meillä löytyy muutoksen toimeenpaneva johtajuus? 

Tässä vielä kerran vaihtoehtoisen ohjelman sellaisia lähtökohtia, joiden vaikutukset viennin kilpailukykyyn ylittävät sekä hallituksen vaatimukset että etujärjestöjen ehdotukset. Uudet ja vanhat. Nykyiset ja tulevat.

1. Kunnallisesta itsehallinnosta maakunnalliseen itsehallintoon ilman päällekäismiehitystä
2. SoTe sektori maakuntien ja valtion rahoitettavaksi
3. Energiaverotuksen vähentäminen tuulivoimatariffi kohtuullistamalla 
4. Kansallinen maataloustuen asteittainen lopettaminen
5. Yrittäjyyden edistäminen alv-velvollisuuden rajaa nostamalla
6. Puoluerahoituksen yksityistäminen

Kun maan johto jo nyt on täysin pihalla kannattaa pitää ihmetellä millä tasolla paikallishallinnon johto on. Eikä tilanne todellakaan ole paranemassa uusia organisaatiotasoja rakentelemalla. 

Yleislakkoa pukkaa - kepillä vai porkkanalla

Ammattiyhdistysliike, SAK etunenässä järjestää ensi perjantaina mielenosoituksen Rautatientorilla. (Miksi ei muuten Senaatintorilla?) Sen onnistumisesta voinee aika hyvin päätellä ,mikä on maassa tilanne. Jos osallistujia on vain muutama tuhat – sanotaan nyt vaikka alle 20.000 – hallitus voi jättää mielenilmauksen omaan arvoonsa. Jos Rautatientori, Asema-aukio ja lähikadut täyttyvät mielenosoittajista – sanotaan nyt vaikka yli 50.000 – hallituksen jäsenien tulee äitiä ikävä.

Mielenosoittajista valtaosa tulee työnsä ääresta työpaikoilta. Tuskin vuorotteluvapailta, vapaavuorolta, kortistosta, kesälomalta, opiskelemasta tai eläkkeeltä. Mielenilmausta, varsinkin jos se siis onnistuu, voikin hyvin pitää testinä siitä miten yleislakko purisi. Siihen meillä ei olisi missään tapauksessa varaa. Ehkä on vain hyvä, että ensin tehdään testi?

Hallituksen kannattajien ja ehkä yleisemminkin ns. porvarien puolella ay-liikettä pidetään usein kilpailukyvyttömyytemme suurimpana syyllisenä. Mutta lait laaditaan eduskunnassa, ei Hakaniemessä. Työehtosopimuksista sovitaan yhdessä työnantajien kanssa. Eivät ne synny Hakaniemen pakottavan lainsäädännön perusteella.

Ainahan laeilla on työmarkkinoiden toimia säädelty. Yleensä se on tapahtunut sillä periaatteelle, että heikomman oikeuksia suojellaan. Kauppojen aukiolo, ylityöt, työturvallisuus ja -terveys tulevat ainakin auttamatta mieleen. 

Tämä hallitus on lähtenyt työnantajansuojelun tielle. Onko niin, että hallitus ryhtyy myös ohjeistamaan Eduskuntaa lainsäädäntätyössään ja tästedes suojelemaan työmarkkinoilla sen nyt heikompana pitämänsä, siis työnantajan oikeuksia? Siis yritysten osakkaitten oikeuksia? Kaukana ei ole ihmettely, ketä Arkadianmäelle kokoontuneet katsovat edustavat

Onko niin, että vastedes hallitus myös sanelee työehtojen sisällön? Varmasti yksi kaikki alat kattava laki riittää? Puolueilla kun tunnetusti on tarkin tieto (kansalaisten ja) erityisesti yritysten tarpeista. Roolisiirtymää kun tapahtuu jatkuvasti.

Nyt hallitus toteuttaa Saksan esimerkin mukaista käytännön sisäistä devalvaatiota. Helppoa olisi väittää, että Sari Sairaanhoitajalta viedään vuoden 2007 työtaistelu-uhkauksen hedelmät, jotka hän mielestäni oli ansainnut. Sama kaksikko, Keskusta ja Kokoomus, joka silloin lammasmaisesti taipuivat Tehyn lakonuhan jälkeen, laajentamaan Sarin palkankorotukset kaikille julkisen sektorin palkollisille, yrittää nyt ”pelastaa” maata poistamalla saavutetut edut myös Sarilta.

Perusongelmamme ei kuitenkaan ole yksikkötyökustannukset eikä edes pakottava lainsäädäntö. Perusongelma on poliittisen järjestelmämme rapautuminen etujärjestökentän osaksi. Kommentoin Talouselämässä "Ei meille Sari Sairaanhoitaja liian kalliiksi tule. Julkisen sektorin rakenteet, erityisesti politiikan ja viranhaltiojiden suloinen symbioosi ja niiden kustannukset tulevat. Mutta kun poliitikot eivät - puolueintressiensä vuoksi - suostu omaa valtaansa esimerkiksi kunnallisen itsehallinnon, sosiaali- ja terveyshallinnon tai opetushallinnon osalta vähentämään, on maksajiksi löydettävä niissä työtään tekevät. Tekijöiden käsiä on katkottava kun ei hallintoa haluta leikata."

On samalla mielenkiintoista havaita, että mitkään tehdyistä ratkaisuista eivät tule vaikuttamaan millään tavalla Eduskuntaan eikä kansanedustajien palkkaukseen. Siitä huolimatta että, sieltä kyllä ne suurimmat syylliset nykytilanteeseen löytyvät. 

Samoin on mielenkiinnolla pantava merkille budjettiraamien leikkaukset kehitysyhteistyön osalta. Jos unohdetaan leikkausten vaikutukset itse asiaan, kohdemaissa, vaikutukset suomalaisten kansalaisjärjestöjen toimintatasossa ovat ainakin huomattavat. Puolueet ovat kyllä valmiita ottamaan rahat pois muilta etujärjestöiltä, mutta missä ovat leikkaukset puolueilta? Meidän 15 miljardin puoluetuki kun todella tulee kalliiksi. Pakottavalle lainsäädännölle todella löytyisi toimintaedellytyksiämme ja kilpailukykyämme kohentaville leikkauksille sekä valtion että kuntien niin julkiselle kuinkin piilotetulle puoluerahoitukselle.

Olen aivan valmis hyväksymään väitteen, että kriisitilanteessa – kun tekoja tarvitaan - menneiden kaivamisesta ei juurikaan ole hyötyä. Mutta meidän nykyisessä tilanteessa, kun 2007 alkanut fantsuttelu on kaikkien puolueiden myötävaikutuksella saanut jatkua 8 vuotta, järkevien korjaus- ja sopeutumistoimenpiteiden löytäminen edellyttää ymmärrystä tähän johtaneista syistä. Sillä vain ne poistamalla ongelmat voidaan korjata. 

Miltä kuulostaisi jos aloitettaisi kunnallisen itsehallinnon muuttamisesta maakunnalliseksi itsehallinnoksi joka samalla muodostaisi SoTen perustan ja vaikkapa opetushallinnon hallintobyrokratian remontilla? Ne ovat kilpailukykymme painolasteja paljon suuremmassa ja suoremmassa määrin kuin Sarin kädet. Sitä paitsi, ne kuuluvat suoraan puolueiden rooteliin. 

Viel uusi päivä kaiken muuttaa voi?

Huoli Suomen selviämisestä kasvaa kovaa vauhtia. Syynä ennakkotiedot niistä toimista, joihin kolmen Sn hallitus on ryhtymässä Suomen pelastamiseksi. Suurena huolena luonnollisesti se, että tietoja pihdataan ja vatuloidaan vatuloimasta päästyäkin. 

Näyttää siltä, että vasta kun yhteiskuntasopimus ei natsannut alettiin miettiä, mitä sitten. No hyvä jos edes nyt mietitään. Kovin vakuuttavaa kuvaa selkeistä visioista ei kuitenkaan synny sillä, että ensin luvataan kertoa ja kun luvattu päivä koittaa kerrotaan, että seuraavalla kerralla - muutaman viikon päästä - kyllä sitten mennään yksityskohtiin. 

Ne vähäiset yksityiskohtaiset tiedot konkretiasta jotka on saatu - kauppaliikkeiden aukioloaikarajoitusta poistaminen, kehitysyhteistyövarojen olennainen leikkaaminen ja painopisteen siirtäminen Suomen teollisuuden projektirahoitukseen, te-toimistojen työn digitlisoimisella sekä yksityisten työvoimapalveluiden hyödyntämisellä ja työnantajamaksujen karsiminen - panevat kyllä epäilemään keitä lobbareita on taas herkällä korvalla kuunneltu. Toivottavasti niiden merkityksettömyys hallituksen syiden poistamispainotuksissa ei ole ennakointia tulevasta.

Samoja porukoita muuten kuunneltiin myös vuonna 2007 ja 2011 varsin masentavin seurauksin. Vajaa miljardi yritysverokantaa siirrettiin työllisyyden parantamisen nimissä yritykseille lopputuloksena sen jakaminen osinkoina omistjille. No mitä nyt lisäksi yhdelle loukkaantuneelle pääministerille hetkellinen suojatyöpaikka lobbarina ja toiselle, meille muille kalliiksi tullut kuningastien alkupää ylikansallisten lihapatojen ääreen. 

Ja tähän kätkeytyy myös suurin huoleni. Persujen uutta luovaan positiviseen voimaan taloudellisena ajatuspajana en ole koskaan uskonut enkä luottanut. Kiinnitänkin huomiota siihen, että päämisteri ja valtionvarainministerit edustavat sitä samaa arvomaailmaa ja ajattelua, jonka seurauksena on ollut julkisen velan kaksinkertaistuminen, kansallinen apatia ja edelleen sama joukko ratkaisemattomia rakenteellisia ongelmia, jotka maamme ovat nykytilanteeseen saattaneet. 

Heidän resepteillä on maan henkinen ja taloudellinen voimaa ajettu alas viimeisten 8 - 12 vuoden aikana. Mikään ei anna aihetta uskoa, että he olisivat jotain sinä aikana tai ykskaks vaalien jälkeen jotain oppineet. Rotista suurin osa on jo jättänyt laivan. Eikä yksi, eikä edes kaksi uutta pääskyä vielä kesää tee. Ei edes kevättä. 

Mutta on meillä ainakin yksi toivo. Ei järin todennäköinen mutta mahdollinen. Saattaa tapahtua kuten aina ennenkin, maailmanmenossa tapahtuu jotain toimenpiteistämme riippumatonta, joka pelastaa maamme poliittisen eliittimme päättömyyksistä huolimatta.

Tässä sitä tavoitetta teille. 

Yhteiskuntasopimuksen kaaduttua, joko alkaisi löytyä halua syiden korjaamiseen?

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Kohta 10 vuotta täyttävä fantsuttelun politiikan tyhjäkäynti on aikaansaanut kansalaisten ja kansakunnan apatian ja maan kilpailukyvyn tuhoamisen. Niillä ei maata rakenneta, jos nyt kukaan enää oikeasti moisesta arkaaisesta ajatuksellisesta lähtökohdasta edes on kiinnostunut? Ja kuitenkin suulla suuremmalla; Suomi on paras maa meille suomalaisille. Tai ainakin pitäisi olla.

Yhteiskuntasopimus on kaatunut omaan mahdottomuuteensa. Jälleen kerran. Liinamaa I alkaneiden tupojen seurauksena rakennettu kolmikantainen konsensus on tullut päätöskohtaansa. Ilmeisesti puolueilla ja muilla etujärjestöillä ei ole enää mielessä muu kuin itselle saavutettujen etujen turvaaminen. Nollasumma on nykyisen poliittisen pelin sääntö. Siitä irtaantuminen ei enää ole nykyisen järjestelmän puitteissa mahdollista.

Demokratiamme on rapautunut puolueiden ja etujärjestöjen keskinäiseksi demokratiaksi. Kansalaisten ja kansakunnan edusta viis. Se mikä ilmeisesti pelasti ja toimi suomettuneessa, suljetussa taloudessamme ei toimi enää globaalissa, liberaalissa markkinataloudessa. Edes viiden prosentin kilpailykykyloikasta ei päästä yksimielisyyteen. (Eikä se edes riittäisi.) Tosin, pelkästään leikkamalla ei Suomea nousuun saada.

Vaaleissa tapahtuvilla äänestyssiirtymillä ei samanlaisin ideologioin varustettuja puolueita saada järjestelmää ja opittuja huonoja tapojaan muuttamaan. Järjestelmään tarvitaan rakennemuutos, Kuitenkin, puolueet ja etujärjestöt on saatava takaisin hoitamaan kansalaisten ja kansakunnan etuja. Eikä avoimessa markkinataloudessa ole tulosohjausta tehokkaampaa.

Kuin pisteenä kuuluisan i:n päällä uutisoi Hesari yhden keskeisimmistä syistä demokratiamme ja siten myös taloutemme nykyiseen alennustilaan; puoluerahoituksen. Kaupungit jakavat miljoonapotin puolueiden lähellä oleville järjestöille – yhdistykset kiistävät piilopuoluetuen. Sen lisäksi, että puolueet jakavat valtion varoista rahat omalle toiminnalleen, ne tekevät saman myös kunnissa, kuntayhtymissä, järjestöissä. Olen Meidän 15 miljardin puoluetuesta tainnut muutamankin artikkelin kirjoittaa?

Ja mitä me kansalaiset saamme vastineeksi panostuksestamme puolueiden toimintaan? Kyvyttömyyttä, tehottomuutta, tuloksettomuutta, vastuuttomuutta, osaoptimointia, kakaramaisuutta, nurkkakuntaisuutta ja pelkästään puolueiden ja poliitikkojen oman edun ajamista. Kaupan päälle vielä sakanneen ja syöksykierteessä olevan talouden ja apaattisen kansakunnan. Demokratian irvikuvan.

Jos maa ja sen talous pelastaa halutaan, on korjaustoimenpiteittein kohdistuttava nykyisten syiden poistamiseen. Kepun ja Siplän (siis Ahon ja Vanhasen) ajatukset yhteiskuntasopimuksesta olisivat joka tapauksessa olleet naurettavan riittämättömiä. Paljon muun lisäksi puolueiden toiminnan rahoittaminen verovaroista on lailla kiellettävä ja siirryttävä pelkästään yksityisen sektorin rahoitukseen. Tulosvastuuta demokratiaan - ehdotus perustuslain muuttamiseksi

PS.

Kyllä. Nykytilanteemme on ihan omaa syytämme.

Yhteiskuntasopimuksen kieroutunut kangastus

Onko meillä todellakin varaa nyt, tuhlattuamme jo vähintään kahdeksan vuotta poliittiseen fantsutteluun, odotella vielä vuosi - kaksi siihen, että "pojat" saavat rauhassa nauttia palkkaansa vielä muutaman vuoden rauhassa, irrallaan todellisuuden realiteeteista? Ja rakennella yhteiskuntasopimusta, joka on irti reaalimaailmasta jo syntyessään.

Tämän artikkelin vaihtoehtoinen otsikko voisi olla; Minä itse ja sen voittokulku. Tai miltä kuulostaisi Pähkähullut suomalaiset;  Hullumpia kuin Hullu mies Huittisista

Ja kaikesta huolimatta; Suomi ei nouse leikkaamalla. Suomi nousee luomalla uutta ja yhteistä. Se mitä tarvitsemme on uskoa itseemme ja mahdollisuuksia toteuttaa itseämme. Sitä ei rakentamamme yhteiskunta mahdollista.

Olemme onnistuneet rakentamaan yhteiskunnan. jonka mahdollisuudet selvitä nykymaailmassa itsenäisenä valtiona itsenäisten valtioiden joukossa - tai edes osavaltiona eurooppalaisten valtioiden yhteisössä - heikkenee päivä päivältä. Valtaosa kansalaisista ja ilmeisesti jopa päätöksentkijöistä kyllä vakuuttaa ymmärtävänsä tilanteen vakavuuden. Käytännön mahdollisuudet muuttaa nykyistä suuntaamme olemme rakenteellisesti estäneet.

Menetetty vientikilpailukyky, velkaantumisen jatkuva kasvu, jälleen kasvava työttömyys jolle ei loppua näy. Kaikki tuo kertoo konkurssista. Ja miksi? Koska järjestelmä ei enää mahdollista kansakunnan kokonaisedun mukaista päätöksentekoa. Eikä kansalaisilla ole seitseman poliittisen katastrofivuoden jälkeen uskoa kansakunnan kykyihin. Nyt todella olemme ajopuu.

Maa on täynnä erilaisia intressenttejä; etujärjestöjä - puolueet, ammattiyhdistykset, työnantajaliitot, toimiala ja koulutusjärjestöt, vanhukset, naiset lapset ja muut vammaiset. Ei mikään näistä ryhmistä ja varsinkaan niitä edustavista järjestöistä voi jatkaa toimintaansa, jos sen nähdään luopuvan jäsenkuntansa etujen ajamisesta.

Puiolueemme ovat sallineet yhteiskunnan päätöksenteon lamaantua nurkkakuntaisten etujärjestöjen omien etujen osaoptioiniksi, Kukan ei kanna vastuuta kokonaisuudesta. Sn arvellaan toteutuvan " demokraattisin päätöksin", Arkadianmäellä. Mutta demokratia on jakautunut etujärjestöjen hoidettavaksi. Ei järjestelmästä ole kriisiajan kokonaisuuksien ratkaisijaksi. Meillä on vasta ollut eduskuntavaalit. Päätöksentekijät on valittu. Nyt vaan tekemään päätöksiä.

Hyvän kuvan kansakunnan tilasta saa lukemalla Kalle Isokallion hyvästejä hyvinvoinnille.  Enkä nyt tarkoita yksin sitä osuutta, jonka Kalle on kirjoittanut. Kokonaisuus kommentteineen kertoo kansalaistemme sielunmaisemasta paljon. Hyvin paljon.

Työttömyyttä pukkaa ovista ja ikkunoista, eikä edes näkyvissä ole, että puheista päästäisi tekemisen tasolle. Kuitenkin; meillä itsellämme on tulevaisuutemme avaimet. Piti taas kerran kommentoida hyvää tarkoittavaa ja ihan asiallista kirjoitusta asian vierestä Talouselämässä otsikolla Meillä ei ole varaa päästää korkeakoulutettuja syrjäytymään. En voinut vain kirjoittaa niin kuin asian oikeasti on; kyllä meillä on. On aina ollut. 

"Jotain tilanteesta kokeneena ja ymmärtävänä sekä aikoinaan asialle jotain myös tehneenä väitän, että ulkopuolisten mahdollisuus aikaansaada työttömien aktivoitumista, työllistymisestä edes puhumattakaan on äärimmäisen pieni. Näin on varsinkin kuin näiden ulkopuolisten kykyihin, tahtoon ja aikaansaannoksiin ei kukaan enää luota. Erityisesti tämä koskee julkisen sektorin virkamiehiä, poliitikkoja ja muita etujärjestöjä.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2014/04/valtakunnan-virallinen-tyoton.html

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/11/hyvia-kysymyksia_15.html

PS.

Otsikko on muuten hurskastelua ja pahimman luokan itsepetosta. Oikeasti, ketään ei  kiinnosta."

Suomi ei nouse leikkaamalla. Suomi nousee vain tekemällä.

Muista äänestää; laskut maksat kumminkin.

Eduskunta päättyi kuuleemma kaaokseen ja hallituksen hoiperteluun. Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma kantaa huolta äänestysaktiivisuudesta, kuten kaikki poliitikot ennen vaaleja. Ei liene liikaa väittää, että tämän vaalikauden päätös ainakin oli ikimuistoinen ja kaiken kaikkiaan suomalaisen kansanedustuslaitoksen arvolle sopimaton näytelmä?

Vaalikiima ja taistelu toiseksi suurimman puolueen paikasta ovat pitkälti pilanneet sen vähäisen arvostuksen mikä demokratiallamme enää on. Ja jos edes taisteltaisi halusta ratkaista kansakunnan nyt vaivaavat ongelmat, tai edes ongelmia asiaan voisi suhtautua. Mutta siitä ei nytkään ole kysymys. 

Valtionvarainministeriön virkamiesten esittelemät madonluvut maamme taloudellisesta tilanteesta, niin optimistisia kuin ne ovatkin osoittavat, että puolueet elävät kiimassaan täysin irrallaan reaalimaailmasta. Yksikään puolue ei pysty tai uskalla esittää taloudentervehdyttämiseen keinoja, joiden vaikutus olisi edes samallahehtaariluvulla kuin vvm:n tarpeet.  ”Tyylikkäimmän” rimanalituksen teki valtionvarainministeri, tai ehkä sittenkin pitäisi jo sanoo Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Antti Rinne, ilmoittamalla yksikantaan, ettei moinen noin 6 miljardin suuruinen kestävyysvaje ole millään korjattavissa yhden vaalikaudenkauden aikana. Tekisi mieleni todeta, että jos ei pysty ei pidä hallitukseenkaan ängetä. Oikeampi arvio kestävyysvajeestamme lienee vuosittain kasvattamamme julkisen sektorin lisävelan määrä. Siis taso 10 miljardia. Vuodessa.

Mutta se on jo selvä, että tuleva eduskunta, olipa sen koostumus ihan millainen tahansa, ei kansakunnan ongelmia pysty ratkaisemaan, vaikka yrittäisi. Siihen meidän järjestelmämme on jo aivan liian rapautunut. Kokonaiskuvaa tilanteestamme ei ole yhdelläkään puolueista, kansakunnan kyvykkäimmät voimat eivät enää politiikkaan lähde, konkreettisia tehokkaita ratkaisumalleja ei mikään puolue uskalla toteuttaa, eikä todellista johtajuutta enää löydy. Eivätkä tilannetta muuta sen paremmin uudet puolueet kuin uudet kasvot. Ongelmat on sementoitu järjestelmän rakenteeseen. 

Nurkkakuntaista, vallanhimoista pikkupolitikointia sanan ikävimmässä merkityksessä Suomen politiikka nykyjään.

Siksi

Poistetaan puolueilta oikeus edustaa meitä

Annetaan jokaiselle aito syy äänestää!

Niitä, näitä - Poliittinen sirkus tauolle, nyt vaalivalheita veistelemään

Näin päättyi varmaankin yksi tuhoisimmista vaalikausista maamme rauhanajan historiassa? Ja kaikki tämä siksi, että Jyrki Katainen pääsisi Brysseliin. Ja sinnehän tuo lähti. Meille jäi pätkäpääministeriksi tällä kertaa Tumppi, joka aivan ilmeisestikään ei ollut sen paremmin tehtäviensä kuin tilanteenkaan tasalla. Mutta saipahan hänkin CVhen merkinnän; Suomen pääministerinä.

Jos yllä oleva ei ole lukijan mielestä riittävän kunnioittavaa, niin eipä tälläkään vaalikaudella ole ollut oikeastaan mitään mikä äänestäjältä kunnioitusta olisi edellyttänytkään. Valitettavinta tässä se, että nyt edessä olevat vaalit eivät muutossta parempaan lupaa, kuten eivät edellisetkään. 

Toivottavasti puolueet edes tältä vaalikaudelta oppisivat, että on kansanvallan ja kansalaisten halveksuntaa jäättää pääministerivalinnat yksittäisen puolueen toimielinten päätettäväksi. Uskon hyvin ymmärtäväni puoluebroilereidemme ajattelutavan. Mutta sillä logiikalla ja kun puolueiden ideologia on fokusoitunut kahteen, valta ja omat edut, miksi yleensäkään järjestää eduskuntavaaleja? Kyllä puolueet tietävät paremmin.

Minun ehdokkaani on JOKU MUU.



Ja tässä alla taas yrityksiäni vaikuttaa lähinnä yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/kirjat/sotefarssin+silminnakija+puhuu/a2296703>

Suomen suurin yksittäinen ongelma on kepulien perinneyhdistys.

Sote, kunnallinen hallintouudistus, opetushallinnon kehittämin ja monet muut ratkeaisivat, tai ainakin suurimmalta osalta ratkeaisivat, jos maamme paikallishallinto siirtyisi nykyaikaan. Eikä muutos todellakaan iso olisi. Perustuslain 124 §:n 1. momentti, joka nyt kuuluu 

Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon.

muutetaan muotoon 

Suomi jakaantuu maakuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon.

Tarvitaan vain kolme pientä lisäkirjainta ja kaikkinainen ongelma poistuu. Samalla seurakuntajaon pohjalle Suomen Suuriruhtinaskunnassa säädetty asetus kunnallishallinnosta maalla 6. helmikuuta 1865 siirtyisi historian lehdille. Samalla valtion paikallishallinto ja kansalaisten toiminnan ja tarpeiden muuttuminen 150 vuodessa vihdoin huomioitaisi. http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kunnat

Mahdollisten väärinkäsitysten välttämiseksi muutos on jotain aivan muuta kuin kepulien maakuntamalli, jossa päällekkäisyyden lisääminen aiheuttaa lähtökohtaisesti ainoastaan kustannusten kasvua.

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/laakintaneuvos+repaisi+miljoonalahjoitus+professuureihin+ja+yrittajyyskasvatukseen/a2296889>

On monia tapoja kouliintua yrittäjäksi ja toiminnan tukeminen, ja varsinkin yksittäisen kansalaisen omilla varoillaan tapahtuva panostus ansaitsee meidän kaikkien kunnioituksen. Juhla- ja vaalipuheissa tapahtuva hypetys kääntyy helposti vain itseään vastaan houkutellessaan yrittäjiksi henkilöitä, joilla ei moiseen - syystä mistä tahansa - ole edellytyksiä.  Ja valitettavan usein ojasta allikkoon, kuten virkamiesten ohjeistun usein.

Tehokkainta olisi kannustaa lapsen kaikenpuolista yrittelijäisyyden kehittymistä silloin, kun hän ei edes ole koulussa, eskarissa, ehkä ei edes päivähoidossa. Valitettavasti tuolloin meillä vanhemmilla on samat syyt kuin myöhemmin päiväkodin tädeillä ja opettajilla moista rajoittaa ja hillitä. Kartuttamamme oman kokemuksemme mukaan "lapsen omaksi eduksi" ja oman mukavuutemme vuoksi, jotta lapsi olisi helpommin hallintavissa. 

Loput tarvittavista ominaisuuksista, taidoista ja osaamisista onkin sitten koulutettavissa tai tarvittaessa ulkoistuksin myöhemmin ostettavissa. Runsaan omakohtaisen kokemuksen perusteella väittäisin kuitenkin, että opettajien kouluttaminen yrittäjyyden ja yrittelijäisyyden tiennäyttäjiksi ainakin tapauksissa, joissa he itse toimivat palkollisina ja virkamiehinä on hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa. Mutta yrittää kannattaa varmaan sitäkin. Ja omilla rahoillaan saakin.

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/borgin%20ja%20vartiaisen%20korjaussarja%20suomelle%20palkat%20kuriin%20tuottavuus%20ylos/a2296366?utm_source=emaileri&utm_medium=Email>

Aivan samalla perusteella kun ihmetellään kumpi on ensin muna vai kana, tai työvoiman kysyntä vai tarjonta, voi kysyä kokoomus Vartiainen vai tämän selvityksen tilaaminen. Mutta siitä viis. Ei näiden linjausten suurimman osan suunnassa etenemisestä varmasti haittaakaan ole. Mutta konkreettisten toimenpiteiden osalta kovin on palkkojen tappolinja esittäjillä korkealla. Samoihin tavoitteisiin pääsee myös muilla tavoin. Jopa tavoilla, jotka todella korvaavat niitä rakenneongelmia, jotka ovat niiden perussyinä.

Kaikista keskeisin pohde nykyisessä taloudellisessa tilanteessamme ei kuitenkaan ole kilpailukyvyn puute, ei työntekijöille käteen jäävän palkan suuruus eikä missään tapauksessa työvoiman tarjonnan puute. 

Keskeisimmät ovat yhteiskunnallisen johtajuuden puute, puolueiden tahdon mukaisesti rakennettu ja parlamentaariseksi väitetty poliitinen järjestelmä, jossa kansalaisten tarpeet ja päätöksentekijöiden intressit ja kyvyt eivät kohtaa. Siksi muutosten on alettava juuri sieltä. Demokratian ja markkinatalouden perusteista. 

Taisinpa asiasta analyysin kirjoittaakin. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2015/03/taasko-yksi-casehimanen-vaiko-uusi-team.html

 Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/diplomaatti+euroopassa+ei+saisi+leikata+puolustusmenoja/a2296355?fail=f>

USAn ihan perusteltu vaatimus jo kauan, jopa paljon ennen kesäkuuta neljä vuotta sitten. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2011/06/historia-ei-toista-itseaan-eihan_11.html He ovat jo kahdesti joutuneet Euroopan pelastamisen rahoittamaan. Tosin edellisellä siitä tuli heille myös tosi hyvä business.

Milloin Saksa tekee sen Euroopassa mahdolliseksi, vaikka puolustuksen lisääminen sinänsä ei valtioiden taloutta korjaa? Köyhtyneet ja tyytymättömät massat eivät välttämättä oman sotaväen edessä taivu. Marion supersatsaus saattaa antaa eväät, mutta hyvin paljon riippuu siitä, miten valtiot synnytettävän rahan ohjaavat. Valtioiden taseiden parantaminen ei siihen ainakaan riitä. 

Sillä Marion 1.000 + miljardilla ja Junckerin vivutuksen 330 miljardilla pitää saada aikaan investointeja, työtä, kysyntää ja niiden paljon puhuttuja dynaamisia vaikutuksia ja mieluiten siellä mistä ne nyt puuttuvat. Niiden aikaansaamisessa Jyrki-boylla se oikea työmaa on. Hänen tähän mennessä aikaansaamastaan ei juuri kehuja ole kuulunut. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2015/02/jyrki-kataisen-karmea-perinto-kahdeksan.html

  

 Kohteesta <http://murphyssoninlaw.blogspot.fi/2015/03/yksipuoluevalta.html>

Tekisi melkein mieleni sanoa, että "mitä minä sanoin". Mutta väärin ja ennen kaikkea turhaa olisi sekin. Mutta siitä olen valitettavan varma, että järjestelmän sisältä, siis puoluejärjestelmän sisältä muutos ei käytännössä ole mahdollinen.

Uskon hyvin ymmärtäväni muutoksen  mahdollisuuteen uskoneiden ja persuja neljä vuotta sitten äänestäneiden turhautuneisuuden ja tyytymättömyyden. Syyllisiä voi etsiä mistä tahansa, mutta syyt olisi hyvä ainakin itselleen opiksi ja ojennukseksi selvittää. Jos ei muusta syystä, niin edes siksi, ettei tällä kerralla enää samaan syyhyn äänestäessään kompastu. Se vaara on tälläkin kerralla erittäin suuri.

Kuten aivan oikein varmaan toteat, kaikissa nykyisissä poliitikoissa asuu pieni, usein näkymätön tai ainakin itselle tunnustamaton demari. Puolueiden "ideologioissa" ei käytännössä enää ole eroja; kaikki niistä - niin uudet kuin vanhatkin - etsivät vain valtaa siitä ulosmitattavia etuja puolueelle, sen eliitille ja poliitikoille. Tässä järjestyksessä ja vain heille. Etusija on eduilla ja ansioilla, valta on vain keino sitä hankkia.

Puolueista on tullut yksi, joskin maamme merkittävin etujärjestöjen ryhmä, jolla lisäksi on valta itse määritellä kuinka paljon se itselleen verovaroista ulosmittaa ja mitkä ovat sitä itseään rajoittavat toimintaedellytykset. Niidenkään ne eivät anna toimintaansa rajoittaa, jos ei ole vaaraa tulla ragaistuksi, kuten Kehittyvien Maakuntien Suomen lahjusskandaali vuodesta 2008 alkaen kiistatta osoitti. Kansalaisten ja kanskunnan yleisten ja yhteisten asioiden hoitamisesta ei kukaan heistä huolta kanna.

Muutosta, tuomalla Arkadianmäelle uusia edustajia tai puolueita on ihan turhaa enää toivoa. Edellä mainitusta syystä niistä uusimmatkin rapautuvat viimeistään eduskuntaan päästyään hyvin nopeasti. Jos ei yksi kausi opeta ulvomaan sutena susien joukossa, viimeistään toinen sen tekee. Väittäisin, että persujen osalta yksi kausi on opettanut talon tavoille.

Mutta muutosta tarvitaan. Sen tarve on entisestäänkin korostunut viimeisten neljän vähintäänkin menetetyn mahdollisuuden vuoden aikana. Osmo Soininvaarakin asiasta on ihmetyksestä ääni väristen puhunut viisaita. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2014/10/politiikan-pelisaannoissa-on-jotain.html. Pitkällisen harkinnan perusteella, mutta jo kauan sitten on ainakin itselleni tullut selväksi, että ainoa tapa, jolla tavis käytännössä pystyy rauhanomaisesti vaikuttamaan muutoksen aikaansaamiseen on äänestää ja äänestää tyhjää. Itse kirjoitan seuraavissakin kansanedustajavaaleissa äänestyslippuun JOKU MUU. Ajatuksellista perustaa olen useissa blogini artikkelissa, kaikilta mieleeni tulevilta suunnilta käsitellyt, vaikkapa seuraavassa: http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2009/11/poistetaan-puolueilta-oikeus-edustaa_4.html.

Vastaväitteitä on toki riittänyt. Epäilyksiä tehosta niin ikään, vaikka perustaa ei ole kyseenalaistettu muulla, kuin toteamalla - ihan oikein - että vain ääniä saaneet ehdokkaat ja puolueet tulevat valituiksi. Mutta sille, että suuri mitätöityjen äänien määrä poistaa valittujenkin legitimiteetin ei juurikaan painoa ole annettu. Kuitenkin ainoa instanssi, jossa mitätöitävän äänestyslipun vaikutusta tietämäni mukaan on tositilanteessa testattu on Eduskunnan puhemiehen vaali vuonna 2010.  http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2010/02/kumpi-voitti-sauli-niinisto-vai-joku-muu.html  Oli ilmeisesti hyvin lähellä, ettei kampanjan kuuleman mukaan masinoinut Eero Heinäluoma olisi onnistunut torppaamaan kampanjalla myös Sauli Niinistön presidenttitien.  Tehoa siis oli. Ja kaiken kukkuraksi, vaihtoehdot meille tavikselle ovat vähäiset. Elleivät peräti olemattomat, jos haluamme lainsäädäntömme antamissa mahdollisuuksissa pysyä.

Kommentiksi tärkeässä asiassa tästä tuli liiankin pitkä. Muistaakseni annat kuitenkin arvoa perusteille, et pelkästään linkkiluettelolle. ;-)

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/olosuhteet+muistuttavat+heitteillejattoa++miksi+kokoomus+ja+alexander+stubb+pyrkivat+estamaan+tilanteen+korjaamisen/a2296017>

Mutta onhan sentään kyseessä tietoinen, tarkoituksellinen ja aktiivinen, ei reaktiivinen heitteillejättö. ;-) 

Stubbin arvomaailma on valitettavasti osoittautunut nuoren änkyräoikeistolaisen maailmaksi, jossa elää vahvana kuvitelma siitä, kaikilla muilla on vähintään yhtä hyvät elämisen edellytykset, kuin hänellä itsellään. Sen arvomaailman aika voisi hoitaa, mutta vähintäänkin vaalikauden tai kahden jäähy ja siitä satavissa olevat kokemukset tarvitaan, ennen kuin kannattaa uudestaan Suomen johtoon edes yrittää.

  

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/venaja/venaja+on+kuilun+reunalla/a2295510>

Mitä muuta me suomalaiset voisimme tehdä kuin toivoa, että Roger Altman on oikeassa? Jos on, hyvä niin. Jos ei, tuskinpa hän siitä unettomia öitä itselleen hankkii?

 Kohteesta <http://www.tekniikkatalous.fi/keskustelu/>

Re: OECD antaa Suomelle pyyhkeitä julkisen it:n johtamisesta - &quot;Strategioita on hieman liikaakin&quot;

"Kuten niin usein Suomessa, strategioita on hieman liikaakin, OECD arvioi." Tekoja sen sijaan liian vähän, kun on niin paljon kivempaa tuumata kuin tehdä.

 Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/seuraavan+hallituksen+on+ratkaistava+kolme+asiaa/a2294601>

Miltä kuulostaisi seuraava fokusointi?

Julkisen sektorin henkilöstökuluja on leikattava 10 % nykytasosta mieluiten väenvähennyksellä, eli irtisanomalla. Viiden vuoden irtisanomisen suoja-ajat kuntaliitostapauksissa poistetaan.

Tukitaan yksityisten työnantajien mahdollisuudet irtisanoa ketään yli 50 vuotiasta ns. putkeen ja helpotetaan alle 30 vuotiaiden irtisanomista.

Kolmas ongelma hoituu kahdella edellisellä.

 Kohteesta <http://www.tekniikkatalous.fi/keskustelu/>

Käytännössä demokratiaa - merkityksessä kansalaisten demokratia - ei meillä enää ole. Korkeintaan puolueiden demokratia, jossa kukin puolue muodostaa kannattajiensa etujärjestön. Tuttavallisesti järjestelmäämme voi nimittää politbyrokrataksi.

Puolueet, eli niiden jäsenistön "eliitti" - siis artikkelissa mainitun 6% eliitti, siis ehkä alle 1 % äänioikeutetuista - kilpailevat toistensa kanssa vallasta ja saatavissa olevista eduista itselleen, puolueelle, puolueen jäsenistölle. Tässä järjestyksessä ja vain heille, muista viis. Kansakunnan tai kansalaisten yleisistä ja yhteisistä asioista ei huolehdi kukaan, aika menee etuja itselleen ulosmitatessaan. Hyviä esimerkkejä löytyy , SoTe sotkuista ja komissaariehdokkuuksista alkaen viimeisten vuosien historiikistä.

Puolueet tarvitsevat ääniä. Niitä haravoimaan tuodaan julkkikset, trubaduurit, entiset urheilijat ja muut tyhjäntoimittajat kansoittamaan Arkadiamäen suuren salin. Napinpainajina. Puolueiden poliittisten broilereitten lastenkamarit ovat vallanneet paikat kansakunnan kaapin päälle. Tosin hekin enää vain ponnahduslaudaksi entistä suurempiin (=tuottavampiin) kansainvälisiin tehtäviin, joihin EU-jäsenyytemme nyt antaa mahdollisuuden. 

Viimeistään viimeiset neljä hallitusta kahdella vaalikaudella lienee varsin hyvin todentanut tilanteen lohduttomuuden. Valittaen on todettava, että muutosta ei myöskään ole näkyvissä. "Uusia" varteenotettavia puolueita ei edelliset jytkyn lässähtämisen jäljiltä taida edes olla tyrkyllä. Eivätkä uudet puolueet ole ratkaisu meidän ongelmiimme ollenkaan, kyllä nykyisissä riittää veronmaksajille elättämistä kylliksi.

Kansalaiset voivat osallistua kansakunnan päätöksentekoon vaaleissa, jolloin heidät on hypetettävä äänestämään oikein, siis oikea puoluetta. Silläkään ei puolueiden kannalta oikeastaan ole väliä, koska nukkuvien äänillä ei ole väliä, eikä vaalikarja ymmärrä, että tyhjänkin äänen jättämisellä on valtava merkitys, jos niitä on paljon. Nukkujia, olipa heitä ihan kuinka monta tahansa, ei kukaan muista viikon kahden kuluttua vaaleista.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2009/11/poistetaan-puolueilta-oikeus-edustaa_4.html

 Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/puolueuskollisten+osuus+hipuu++onko+mielikuviin+perustuva+demokratia+hyvaksi/a2294095>

Vastaus kysymykseen "Toimiiko yleisödemokratia pitkässä juoksussa kansalaisten parhaaksi" on selvä ei. Kansakunta tarvitsisi osaavat ja viisaat johtajat, jota nykyisenkaltainen keskivertainen, tasapäistetty poliittinen järjestelmä ei yksinkertaisesti pysty tuottamaan. Ja rauhoittavana lisänä on vielä todettava, että järjestelmä on jo rapautunut tilaan, ettei sen korjaaminen järjestelmän sisältä ole mahdollista.

Kohteesta <http://www.tekniikkatalous.fi/keskustelu/>

Re: Investointipankkiiri arvioi: Tämä valtionpäämies on maailman rikkain - omaisuus jopa 200 miljardia dollaria

 Siis kaiken muun hyvän lisäksi, Putler on myös maailman suurin rosvo. Sopisi hyvin kuvaan.

Kohteesta<http://www.talouselama.fi/uutiset/puolueet+rikkovat+vaali+ja+puoluerahoituslakeja+edelleen++ts+vain+pintaraapaisu/a2292706?fail=f>

 Ja niin kauan, kun puolueiden annetaan käytännössä itse määrätä, kuinka paljon ja millä tavalla he itselleen ulosmittaavat verovaroista , niin kauan he myös kiertävät ja rikkovat itse laatimiaan, jo sinänsä löperöjä lakeja. Sillä onko kyseessä vaali- tai puoluerahoitus, ei ole väliä. Yhtälailla ne käyttävät kaikki rahat, jotka käsiinsä saavat, eikä rahaa koskaan ole kuitenkaan riittävästi.

Koko rahankeruu on nyt, viimeksi juuri Tarasti toimesta, järjestetty taatusti korruptoivalle pohjalle; puolueiden julkisista varoista tapahtuvalle ulosmittaukselle ja yksityiseltä sektorilta itse hankittavalla lahjusmäärällä. Ilman sidoksia niitä ei saa kukaan. Haittavaikutuksena lisäksi, että pidemmällä aikavälillä se johtaa listavaaleihin, ilman että moisesta enää erikseen tarvitsee mitään päättää.

Kuitenkin vaihtoehto on olemassa. Olen sitä viimeksi käsitellyt tammikuun 10. 2015 artikkelissa Velvollisuus jonka laiminlyönnistä ei rangaista, ei ole velvollisuus ollenkaan. Se ei välttämättä ole puolueiden mieleen, mutta se todennäköisesti on ainoa mahdollinen, täysin  läpinäkyvä ja oikeudenmukainen tapa puolueiden kannalta ja taatusti korruptiovapaa ja yksinkertainen menettely, joka samalla takaa kansalaisille demokratian tulosohjausmahdollisuuden käytännössä. 

Menettelyn lähtökohtia on vain kolme; puolueiden rahoittaminen julkisista varoista kielletään ja kiellon rikkominen sanktioidaan tuntuvasti. Puolueiden rahoitus yksityisistä varoista sallitaan ja tarvittaessa sitä edistetään lahjoittajalle annettavilla verohelpotuksilla. Perustuslain 29§ rikkominen ulotetaan koskemaan myös ns. sitovia ryhmäpäätöksiä ja rikkominen sanktioidaan tuntuvasti.

Muut yksityiskohdat löytyvät esimerkiksi em. artikkelin linkeistä.

Taasko yksi Case–Himanen? Vaiko uusi Team Finland? Paljonko Tumppi Andersin ja Juhanan "madonluvuista" maksaa?

Lama on korvien välissä muistan jonkun viisaaksi itsensä ylentäneen joskus tokaisseen. Siellähän se. Kun huonojen uutisten virta paisuu ja jatkuu viikosta ja vuodesta toiseen me ihmiset, sosiaalisina lammasmaisina laumasieluina alamme uskoa siihen mitä kuvittelemme näkevämme ja mitä kaikki joka tapauksessa todelliseksi todistavat ja toistavat. Sieltä ei sitten helposti noustakaan. Kun meillä vielä ollaan tilanteessa, jossa laumalta puuttu johtaja – demokraattisiksi itsensä uskovissa maissa siis uskottava ja lauman luottamusta nauttiva johto – kehitys voi mennä vain huonosta vielä huonompaan.

Kun asia pitkittyy se myös mutkistuu, väittää niinikään vanha viisaus. Kun vielä 7, 6 tai 5 vuotta sitten olisi ollut suhteellisen helppojakin tapoja ratkaista ja katkaista taloutemme katastrofalinen kehitys, nyt ei enää ole. Aika on jälleen tehnyt tehtävänsä. Onneksi meillä, edes niiltä osin kun me itse omilla toimillamme olisimme voineet kehitykseemme vaikuttaa, on nyt edes syntipukki, eli poliittinen koneistomme, erityisesti viimeisten kahden eduskuntakauden aikana. Yhtä kaikki; kusessa ollaan eikä todellisia, vaikuttavia ratkaisuja uskalla tehdä enää kukaan. 

Ei tänään kuultu mitään uutta taivaan alla; ”Suomen tilanne on vakava, kuvasi Ruotsin entinen valtiovarainministeri Anders Borg yhdessä Juhana Vartiaisen kanssa tekemänsä raportin pääjohtopäätöstä. Näin verkkomedia Uusi Suomi otsikoi Tumpin tilaaman selvityksen julkistamisen sanomaa. – Tilanne on hyvin vaikea, saarna jatkui. ” 

Kun Suomi, kiitos EMU-jäsenyytemme on entistä selvemmin vain osa – vaikkei osavaltio - kokonaisuudesta, eikä tällä osalla maan johdon mielestä ole mahdollisuuksia vaikuttaa talouspolitiikkaan – eikä mielestään rahapolitiikkaan ollenkaan - seistään sitten vuodesta toiseen tumput suorina kuin ihmettä odottaen. Tai hypetetään kansakuntaa perusteettomilla väitteillä poikkeuksellisen merkittävistä, tosijämäköistä ja fantastisista tehdyistä ratkaisuista, jotka lähemmässä tarkastelussa paljastuvatkin perusteettomiksi toiveiksi, tietoiseksi harhaanjohtamiseksi tai suorastaan valehteluksi. Ja teetetään selvityksiä, joiden kaikkien viesti on koko ajan sama minkä ihan tavallinen tossunkuluttaja kyllä huomaa arkipäivässään; Suomen tilanne on vakava, hyvin vakava.

Taas kerran kolme pointtia - tai nyt tietä - löytänyt nykyinen fantastikko-pääministerimme Alexander Stubb (kok.)sanoo, että Vartiaisen ja Borgin esittelemä tie on se, jonka hän itse valitsisi. Toiset vaihtoehdot ovat velkaantuminen eli Kreikan tie tai nykyinen "kitkuttaminen" ja juustohöylällä leikkaaminen. 

Kreikan tiellä olemme olleet jo kauan. Se on tullut mahdollisuuksiensa päätepisteeseen jo edellisten fantistikkojen toimesta. Sille Tumpin ei kannata edetä. Se tie vie vain jatkuvaan lisävelkaantumiseen, siis muiden siivellä elämiseen, jos siihen yleensäkään mahdollisuutta tulevaisuudessa enää annetaan. Syynä jo yksinkertaisesti johtomme kyvyttömyys hoitaa hommaansa siten, että velkarahoitus osattaisi käyttää tuottaviin, mieluiten vielä työtä luoviin investointeihin, eikä suoraan puolueiden jakovaraan.

Kitkuttaminen ja juustohöyläily on osoittautunut lähinnä jatkuvaksi itsensä pettämiseksi, varsinkin kun sitäkin on jo vuosikausia toteutettu eri nimillä; vaikkapa säästöinä - leikkauksien, saneerauksen, ulkoistamisen, tehostamisen tai tuottavuuden parantamisen nimikkeen taakse verhottuna.

Kun kehittyneessä demokratiassa etujärjestöt vahtivat haukkoina ettei ainakaan oman porukan etuja leikata, eikä missään tapauksessa ainakaan, ellei kaikkien muittenkin etuja samalla mitalla ja samaan aikaan leikata, eihän siitä muuta seuraa kuin parhaimmillaan tuloksetonta puuhastelua ja poliitikkojen henkistä onaniaa. Huonoimmillaan seurauksena on laskun maksattamista niillä, jotka heikoiten puoltansa osaavat pitää. Eikä maassa enää kukaan heidän puoltaan, siis kansankokonaisuuden ja tavallisen veronmaksajan puolta pidä, kun puolueistakin on kehittynyt vain omia etujaan ajavia ja niiden säilyttämistä puolustavia etujärjestöjä.

Mitä Anders ja Juhana sitten ensitietojen mukaan ehdottavat?

Ensinnäkin on palautettava kilpailukyky. – Toiseksi, on välttämätöntä, että työvoimaan osallistumista, työvoimaa ja työllisyyttä lisätään työn tarjontaa rohkaisevin uudistuksin.

Ihan hyviä linjauksia, mutta tuskin kovinkaan tuoreita, uusia, omaperäisiä, eikä missään tapauksessa aiemmin esittämättömiä. Siitä huolimatta ei varmaan ole syytä torpata etenemistä niiden suunnassa. Mutta tärkeintä on havaita, että ne voisivat rakentua myös muilta perustoilta kuin niiden esittäjien sisäisen devalvaation, siis ”köyhät kyykkyyn”- lähtökohdista. Vaikkapa, kuten muutama päivä sitten taisin kirjoittaa:

”Suomalaisen työn hinta kilpailukykyiseksi” erityisesti veroja ja henkilösivukuluja leikkaamalla.

• kansallinen maataloustuki poistetaan tasasuhtaisesti viiden vuoden aikana. Siis noin 200 miljoonaa jokaisena vuotena. Säästö yhteensä noin 800 - 1.000 miljoonaa euroa nykyiseen verrattuna.
• kunnallinen itsehallinto muutetaan maakunnalliseksi itsehallinnoksi. Maakuntien tehtäviin kuuluvat kaikki nyt kunnille kuuluvat vastuut ja tehtävät. Säästöt samoin tasasuhtaisesti vuosittain siis karkeasti ottaen 10 % kuntien nykyisistä runsaan 20 miljardin henkilöstökustannuksista vuosittain 500 miljoonaa, lopputuloksena 2 miljardin säästöt nykytasosta. Koska kyse ei ole kuntien yhdistämisestä luovutaan myös viiden vuoden irtisaomisen suoja-ajasta.
• Ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistaminen. Tulonlisäys 200 miljoonaa euroa valtion budjettiin.
• elinkeinotukien puolittaminen 4 vuoden aikana tasasuhtaisesti tasolta 8,2 miljardia (josta avustuksia, lainoja ja takauksia tuiksi muutettuna 1,2 miljardia euroa ja verotukia 7 miljardia) tasolle 4 miljardia. Vuosittain 150 miljoonaa vähemmän avustuksia, lainoja ja takauksia ja verotulojen lisäystä noin 800 miljoonaa vuodessa.

”Työvoimaan osallistumista, työvoimaa ja työllisyyttä lisätään työn tarjontaa rohkaisevin uudistuksin” toteutuu suurelta osin jo sillä, mitä edellä maakuntahallinnon, ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistamisen ja elinkeinotukien puolittamisen osalta toteutetaan. Lisäksi

• luovutaan työttömien työllistämisen temppuvalikoimasta lakkauttamalla vuorotteluvapaajärjestelämä ja esimerkiksi ”pakollisesta” työelämään valmentavasta ”koulutuksesta” henkilöiltä, joiden työsuhteet joko ylittävät 10 vuotta tai ikä 50 vuotta.
• lyhennetään työttömyyskorvauksen enimmäisaika 400 vuorokauteen
• yritysten tarpeitten ja työntekijöiden osaamisen kohtaanto-ongelmat hoidetaan työttömien ”oppisopimuskoulutusta” kehittämällä lähtien vain työnantajien tarpeista ja työntekijöiden osaamisen lisäämistarpeista.

Tämän jälkeen elinkeinoelämän työvoimatarpeen tyydyttäminen ei enää ”muutamaan vuoteen" ole ongelma ollenkaan, kuten ei oikeastaan koskaan itsenäisen Suomen tähän astisessa, lähes 100 vuoden historiassa muutenkaan koskaan ole ollut.

Sitten voidaankin siirtyä keskeisimpien nykyisten ongelmien syitten poistamiseen. Suomen keskeisimmät ongelmat kun ovat yhteiskunnallisen johtajuuden puute, johdon kyvyttömyys ja haluttomuus nähdä ja ratkaista kokonaisuuksia, kyvyttömyys yhteistyöhön ja riippumattoman asiantuntemuksen hyväksikäyttämiseen sekä kansakunnan kokoon nähden ylisuuri poliittinen johto-organisaatio. 

Hyvän lähtökohdan konkreettisille toimille tarjoavat seuraavat toimenpiteet:

• Julkinen puoluetuki, sisältäen kaikki julkisen sektorin kontrollissa olevat yksiköt, laitokset, yhteisöt ja yritykset kielletään lailla. Puolueiden rahoitus muutetaan yksityisen, puolueiden johtaman rahaston tehtäväksi. Rahastoon saa lahjoittaa verovapaasti kuka tahansa. Puolueet jakavat varat vuosittain eduskunnassa edustettuina olevien puolueiden saaman äänimäärän suhteessa. Rahaston pesämunaksi siirretään 5 vuoden puoluetukia vastaava rahamäärä, eikä 5 vuoden siirtymäkauden aikana saa jakaa vuosittain kuin enintään ½ vuotuisesta pesämunasta ja koko kerätty vapaaehtoisten lahjoitusten määrästä.
• Kansanedustajan edustamisoikeus rajoitetaan kahteen kauteen. Hallituksen jäsen ei voi samalla toimia kansanedustajana eikä kansanedustaja kunnanvaltuutettuna. Varamiehet tilalle koko vaalikauden ajaksi. Sidonnaisuudet etujärjestöihin ilmoitettava jäsenyystasolta lähtien.
• Valtiosihteerijärjestelmästä luovutaan, ministerien erikoisavustajien määrää karsitaan vähintään puoleen nykyisestä, ministeriöiden määrä rajataan 12, lainvalmistelu palautetaan ”yksinomaan” virkamiesvetoiseksi ja siten virkamiesvastuiseksi. ”Yhden miehen” selvitysryhmiä tai komiteoita ei perusteta.
• Eduskunnasta riippumattoman perustuslakituomioistuimen perustaminen. Perustuslain noudattamisen valvonta, erityisesti 29§ rikkomisen sanktiointi ja valvonta.
• Puolueiden ”rahamassien” ja suojatyöpaikkoja tarjoavien yhteisöjen (nuorisosäätiöt, vanhuussäätiöt, yleishyödyllinen rakentaminen ja rakennuttaminen, vammaistyö, kansalaisopistot, jne. jne.) varojen konfiskointi (tai mikä nyt sitten oikea sana yksityistämisen vastakohdaksi olisi) ja niitä lähellä olevien yhteisöjen muuttaminen yleishyödyllisiksi siten, että yksittäisten puolueiden ja heitä edustavien puolueiden oma intressi niihin katkaistaan. Päällekkäisyydet poistetaan.
• Lakien ja "politiikkojen" vaikuttavuusarviointi on saatava pakolliseksi jo ennen kuin lait säädetään. Samoin menestymisen kriittinen seuranta. Liian usein erilaisten alue-, investointi, elinkeino-, innovaatio-, jne. tukien ja alue-, kieli-, maahanmuutto-, korkeakoulu-, jne. politiikkojen toimeenpanon vaikutuksista ja niiden "kilpailutuksesta" ei ole nimeksikään tietoa.

Mutta on sitä saatava resursseja ja katalysaattoreita yksityisen sektorin elinkeinojen ja erityisesti viennin kehittämiseen. Kilpailukyky kun edellyttää lähtökohtaisesti sitä, että edes on jotain sellaista tarjottavana, josta joku ihan oikeasti haluaa jotain maksaa. Samoin suomalainen työ on tehtävä sen hintaiseksi, että sitä yritysten lisäksi haluavat ja pystyvät ostamaan myös yksittäiset kansalaiset. Tässä ainakin muutama toimepide, joilla uskoa tulevaisuuteen ja työtä voisi maahan luoda.

• Yritysten jakamattomat voittovarat, joita ei yrityksestä osingonjakona tai muutenkaan omistajille tulouteta, eivät ole yritysverotuksen kohteena.
• Yrittäjyyttä ja itsenäistä ammatinharjoittajuutta edistetään siten, että alkaville yrittäjille ja nykyisille enintään 1 henkilön työllistäville yrityksille myönnetään toiminnan alussa, esimerkiksi ensimmäiseksi viideksi vuodeksi mahdollisuus jättää ilmoittautumatta alv-verovelvolliseksi, jos vuosittainen liikevaihto ei ylitä 50.000 euroa.

Varmasti tässäkin ohjelmassa on kehittämisen varaa, mutta ei eläkeläiseltä tavikselta kannata enempää odottaa. Ainakaan maksutta. Kyllä tällä alkuun päästään. Jos todellisuus halutaan nähdä sellaisena kuin se on. 

Teollisuuden, ei edes vientiteollisuuden etu yksin ole Suomen etu. Ei edes nykyisessä velkarahoitetussa rapakunnossamme. Se mitä tarvitaan on työtä ja uskoa tulevaisuuteen. Sen sijaan on toivottavasti vähitellen meille kaikille selvää, että elinvoimaisella kansakunnalla on olta elinvoimainen elinkeinoelämä? 

Mutta varoituksen sana; varsinkin välttämättömiin yksityisen sektorin vientiin suuntautuvien työllistävien toimenpiteiden osalta, kohdistuvatpa ne sitten teollisuuteen tai palveluihin, riskinä on aina se sama. Kerran perustetusta tuesta, edusta tai kiihokkeesta tehdään meillä helposti osa järjestelmää, jota ei kriittisesti sen jälkeen enää tarkastella. Siitä muodostuu uusi normi, uusi ikuinen ”maataloustulolaki”. Markkinatalous ei sillä tavalla voi kauan, eikä ainakaan rapautumatta toimia.

Kaikista keskeisin pohde nykyisessä taloudellisessa tilanteessamme ei kuitenkaan ole kilpailukyvyn puute, ei työntekijöille käteen jäävän palkan suuruus eikä missään tapauksessa työvoiman tarjonnan puute. 

Keskeisimmät ovat yhteiskunnallisen johtajuuden puute, puolueiden tahdon mukaisesti rakennettu ja parlamentaariseksi väitetty poliitinen järjestelmä, jossa kansalaisten tarpeet ja päätöksentekijöiden intressit ja kyvyt eivät kohtaa. Siksi muutosten on alettava juuri sieltä. Demokratian ja markkinatalouden perusteista.