Poliittinen korruptio voi Suomessa edelleen hyvin?

YLE - Kohtuuhintaiset nuoriso­asunnot päätyivätkin asunto­sijoittajille Eivät poliitikot ilmeisesti hevillä opi ja niiden nuorisojärjestöt kulkevat teit isäin astumaa. Vai ovatko nuorisojärjestöt vain kehittyneet poliittisten toimintatapojen ammattikorkeakouluiksi? 

Nuorisosäätiö - jupakka noin kymmenen vuoden takaa tulee auttamatta mieleen. Se   kohdistui lähinnä Keskustan Matti Vanhasen ja Antti Kaikkosen johtamaan Nuorisosäätiöön. Siinä paloi yhteiskunnan rahaa roppakaupalla. Oppinako poliittista pohjaa laajennettiin? 

Nämä nyt puheena olevat vuokratalot on rakennuttanut Nuorisoasuntoliitto (NAL), Se on perinteikäs, poliittisiin nuorisojärjestöihin kytkeytyvä yhdistys. 1970-luvulla perustetun liiton jäseniin kuuluu kokoomuksen, keskustan, sosiaalidemokraattien ja vasemmistoliiton nuorisojärjestöjä.

Kymmenen vuotta sitten avainkäsitteiksi taisivat nousta Kehittyvien Maakuntien Suomi ja tuppeen sahatut, sittemmin kyllä kadonneet, laudat. 

Reunavaltiopolitiikasta B 52 ylilentoihin

Suomen faktisesti itsenäistyttyä sisällissodan jälkeen ja saksalaisten poistuttua maasta syksyllä 1918 alkoi Suomen politiikassa uusi vaihe. Yhtenä painopisteenä on ollut, tai olisi ainakin pitänyt olla myös turvallisuuspolitiikka, eli miten suojautua Neuvosto-Venäjän mahdolliselta takaisinvaltaus yritykseltä.

Poliitikoista valtaosa ei kai silloinkaan katsonut asiaa ajankohtaiseksi? Lokakuussa 1920 oli solmittu Tarton rauha ja Venäjällä kun oli raastava ja maan loputtomat resurssit syövä sisällissota aina vuoteen 1922 asti. Ei siis kiirettä ollenkaan... vajaata kahta vuosikymmentä myöhemmin, 30.11.1939 Helsingissä herättiin punailmavoimien pommitukseen. Näin siitä huolimatta, että vielä muutama päivää aikaisemmin mailla oli keskinäinen hyökkäämättömyyssopimus.

Nyt 85 vuotta myöhemmin yksi asia ainakin on muuttunut. Suomi on konkreettisesti repäissyt itsensä irti itäisestä vaikutusvallasta viimeistään liittyessään NATOn jäseneksi 4.4.2023. Yhdysvaltojen ilmavoimien B 52 pommikoneet lentävät Suomen ilmatilassa Suomen ilmavoimien F 18 Hornettien saattamana. Suomella ei nyt ole minkään valtakunnan hyökkäämättömyyssopimusta ja meidät on virallisesti todettu epäystävälliseksi valtioksi.

Olisiko historiasta jotain opittu? Ainakin olisi syytä oppia muutama ominaisuus minkä tahansa nimisen Venäjän käyttäytmisestä.

• Totta on aina se minkä hallitusvalta ja sen valtias – nykyisin Putler – todeksi väittää.

• Venäjän valtias on aina voimakas, äkkipikainen ja pitkävihainen.

• Pietari Suuresta lähtien Venäjän tavoite on vapaa pääsy Atlantille ja sinne pyrkii Putlerkin.

• Venäläinen maailma (ruskij mir) on nykyisin virallnen geopoliittinen oppi. (Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2021 lopussa noin 30 000 Venäjän kansalaista. Kaikkiaan venäjänkielisiä on runsaasti yli 80 000.)

Ohessa muutamia uutisia viime päiviltä.

• Ei NATO,ei Suomi ole sodassa Venäjää vastaan, mutta Venäjä on sodassa Natoa ja Suomea vastaan, Putler ei usko diplomatiaan, uskoo vain voimaan ja uhkailuun (Sullivan) https://www.youtube.com/watch?v=eBFTvwmikHc We're Already at War with Russia (w/ John J. Sullivan)

• Venäjän ilmaisema suunnitelma tarkistaa rajankäyntiä Itämerellä https://www.youtube.com/watch?v=QDnMYztaxfI How Russia is changing Baltic Sea borders

• Yi Peng 3 Kattegatissa WSJ todennus sille, että Yi Peng 3 raahasi ankkuriaan 160 kilometriä ja katkoi kaksi mediajohtoa, WSJ: Chinese Ship Dragged Anchor for 100 Miles and Cut Two Cables https://maritime-executive.com/article/wsj-chinese-ship-dragged-anchor-for-100-miles-and-cut-two-cables

• Ruotsin vaatimus saada laiva omille aluavesille tarkastettavaksi,

• Puolan pääministerin, Tuskin ehdotus Itämerenvaltioiden yhteisestä merivalvonnasta https://www.hs.fi/maailma/art-2000010863598.html, yhteinen ilmavalvonta lienee jo toteutuu

• Suomen ja Irämeren NATO - valtioiden irtaantuminen Ottawan sopimuksesta https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010863747.html

• Kahden B 52 pommikoneen harjoittelu Suomen ilmatilassa, IS Kommentti: B-52-pommittajien harvinainen harjoitus Suomessa paljastui – kova viesti Venäjälle https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010861490.html

• Puolustusliittojen reunavaltio – ominaisuus voi olla tositilanteessa kirous. Suomi olisi taistelukenttänä, joista rintamaat voivat perääntyä puolustautuakseen (1920 – 30 luvuilla Reunavaltiopolitiikka) https://fi.wikipedia.org/wiki/Reunavaltiopolitiikka , https://fi.wikipedia.org/wiki/Varsovan_sopimus_(1922) Nyt meillä on NATO, DCA ja JEF ja muut kahden väliset puolustussopimukset mm. https://ilmavoimat.fi/-/pohjoismaiden-ilmavoimat-syventavat-yhteistyotaan

• Etelä-Suomeen perustetaan salainen droonitehdas https://www.hs.fi/talous/art-2000010864833.html

Heipä heijakkaa. Näin on nyt mutta huomenna kaikki voi olla toisin.

Nyt olen jo kullut kaiken?

Elämme ilmeisesti nyt kouluampumisten suurta sesonkia USAssa. Muistaakseni yksinomaan tänä vuonna niiden määrä lieneee noin kahdenkymmenen paikkeilla. Siis vajaan kahden kuukauden aikana!

Siitä päätellen miten tätä viimeisintä median perusteella arvioituna jenkeissä käsitellään, ei voi kuin todeta "business as usual". Vaikuttavat otsikot, näyttävät uutiskuvat, uhrien sydäntä särkevät kertomukset tapahtumista, muutama sankaritaru kuolleista, yleinen pöyristys tapahtumien johdosta, muutama oppilaitten ja opettajien mielenosoitus, poliisivartioinnin lisääminen ja - joissakin tapauksissa - pääsy päättäjän puheille. Tämän jälkeen edellä mainittu toistuu päätyäkseen viikon, parin kuluttua kalankääreeksi historian roskaläjään.

Nyt kuitenkin Don Trump on saanut loistavan ratkaisuidean, tai oikeastaan useita. Hän on valmis mm. syyttämään hänelle hankalaksi käyneitä muita viranomaisia - nyt FBItä - , rajoittamaan tai ehkä jopa kieltämään bump stockien myymisen, rajoittamaan aseiden saatavuutta esimerkiksi ostajien taustatarkistusjärjestelmää kehittämällä. Mutta ehdottomasti yliveto on hänen viimeisin viisautensa; aseistetaan opettajat. Miten siinä kävisi ja miten se tämän ongelman perussyyn ratkaisemista auttaisi valottavat edellä olevan artikkelin kommentit erinomaisesti.

Muutenkin jo kiihtyvän kilpavarustelun siirtäminen kansainvälisen sotilaspolitiikan kentiltä kouluihin, niiden ympäristöön ja luokkahuoneisiin varmasti ratkaisisi nämä Yhdysvaltain ongelmat? Ja kaikki muutkin siinä samalla?

Ei ihme, että tämä itsensä tasapainoiseksi neroksi julistanut pelle on pelottava. Globaali Neron, Stalinin, Hitlerin, PolPotin ja niiden muun 34 listatun nykyajan styrankin... reinkarnaatio. Ja pelottavinta on, että hänetkin on itseään demokraattiseksi valtioksi kutsuvassa kansakunnassa vaaleilla valtaan nostettu.

Kotomaan koko kuva

Tässä näemme mikä meille Suomessa 100 on tärkeintä.

Suosittuja uutisia

19v suomalaistyttö osoitti Alastonsuomessa olevansa syväkurkku – uskomaton tyylinäyte!

Como (Viihde) | 17:10 | -1

Temptation Island -sinkku myöntää olevansa täysin moraaliton tapaus: Ajattelin käydä kaikki miehet läpi!

Seiska (Viihdejutut) | 16:47

Töykeä yhteydenotto Kelasta yllätti pyörätuolilla liikkuvan Sepon, 42: ”Näin tylyksi se on mennyt”

Ilta-Sanomat (Kotimaa) | 17:07

Kaasulla sumutettua turvapaikanhakijaa epäillään pahoinpitelyn yrityksestä

Aamulehti (Rikos) | 17:21 | -2

Kaasulla sumutettua turvapaikanhakijaa epäillään pahoinpitelyn yrityksestä

MTV.fi (Rikos) | 16:30 | +4

Ote on suoraan Ilta-Sanomien nettiversion lehdeltä 21.3.2017 klo 18.27. Naatitaan.

Roskiinko Lindtmannin listat?

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman voi joutua jättämään tehtävänsä laatimiensa kansanedustajien puhevuorolistojen takia, arvioi Turun yliopiston politiikan tutkija Erkka Railo Ylen aamu-tv:n haastattelussa. Ja mielestäni ihan aiheesta. 

Mielenkiintoiseksi asia menee kun muistaa, että Antti on ollut kestoehdokkaana puolueensa puheenjohtajaksi, kun aika Antti Rinteestä jättää. Tai aika jätätetään, onhan Lindtman kuulemma puolueensa pahan hengen ja ay-liikkeen harmaan eminenssin Eero Heinäluoman, Don Eeron kasvatteja tai ainakin suojeluksessa. Rinteen karisma, brandi ja imago taas on jo pahasti rapistunut. Ja galluppien mukaan, punamultaa taas pukkaa.

Sillä taas minne listat päätyivät, roskiin vai vähintäänkin "hiljaiseksi toimintaohjeeksi" täysistuntoa johtavalle puheenjohtajalle ei ole merkitystä ollenkaan. Tässä asiassa ratkaisevana on tahto, ei tulos. 

Siitä ei sen sijaan ole epäilystä ollenkaan, etteikö asia ole vakava. Erittäin vakava. Vakavampi kuin sen leimaaminen eduskuntaryhmän tai puolueen puolueen sisäiseksi asiaksi. Meillä kun sattuu olemaan perustuslaki ja siinä selvät määrykset.

29 §

Kansanedustajan riippumattomuus

Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.

30 §

Kansanedustajan koskemattomuus

Kansanedustajaa ei saa estää hoitamasta edustajantointaan.

....

31 §

Kansanedustajan puhevapaus ja esiintyminen

Kansanedustajalla on eduskunnassa oikeus vapaasti puhua kaikista keskusteltavana olevista asioista sekä niiden käsittelystä.

....

Lindtman on siis selkeästi rikkonut perustuslakia. Ja kyseessä hänen toimissaan on saman ajatustavan ilmentymä, kuin aikoinaan Kepun puoluesihteerin Jarmo Korhosen junailemassa Kehittyvien Maakuntien Suomi vaalirahalahjomaskandaalissa. Lähdetään siitä, että puolue saa tehdä mitä tahansa ja että Eduskunnassa puolue - tai eduskuntaryhmä - on vallan haltija. Ne muka määräävät suvereenisti kansan valitsemien edustajien toimet.

Valittaen täytyy kyllä todeta, että en usko sen paremmin Lindtmannin luopumiseen omasta kuin eduskuntaryhmänsäkään vaatimuksesta. Ensinnäkään kun ryhmä ei vaadi ja toisekseen Lindtman ei vapaaehtoisesti luovu. Meillä kun on vähintään kaksi puoluetta, joiden kohdalla demokratian pelisääntöjen noudattaminen puolueen sisäisiksi koettujen asioiden ratkaisemisessa tulkitaan vain välttämättömänä pahana ja pakollisena teatterina. Demarit on niistä toinen.

Meillä kun on se Maan tapa, joka ohittaa perustuslain selvät määräykset. Varmaan kohta huudetaan taas apuun Lauri Tarasti? 

Puoluepolitiikan pitkä varjo

Vai pitäisikö vain puhua ryhmäytymisen väistämättömistä haittavaikutuksista; joukossa tyhmyys tiivistyy? Pelossa toimiva ihminen ei järkevästi vain osaa toimia.

Tulipa moinen mieleeni, kun kommentoin Kaleva.fi:n artikkelia Syyriaan lähtemisen taustalla on vahvapettymys Suomen ilmapiiriin

Onko todella niin, että oma napa, tässä ja nyt, on ainoa asia mikä kovin monia meistä kanta-suomalaisia jaksaa kiinnostaa? Siitä huolimatta, että suomalais-ugrilaisen geeniperinteemme osa lienee korkeintaan 10% kokonaisuudesta. Jos sitäkään. Loput on maahanmuuttajien tuontitavaraa. Niin ja maahanmuuttajia lienemme mekin, tuon 10% perimän kantajatkin?

Sama syy, jonka vuoksi pakolaiset muuttavat pois Irakista, Syyriasta, Afganistanista, Somaliasta ja ties mistä on, että paikalliset poliitikot tai heitä edustavat puolueet eivät osaa, halua tai viitsi ratkaista yhteiskuntiensa ongelmia rauhanomaisesti. Siksi on tuskastuttavaa lukea maahanmuuttovastaisia kommentteja. Sama ongelma heillä on kuin on meilläkin. Ollut aiemmin ja on edelleenkin.

Oletpa ”pakolainen” tai ”elintasopakolainen”, syy on sama. Erilaista on vain koetun pakottamisen aste.

Todistettavasti jokaisella meistä on vain yksi elämä. Jos olet vuoden kaksi tai kolme jo joutunut pakolaisena, ilman työtä tai muutakaan tekemistä pakotettuna oleskelemaan pakolaisleirissä Irakissa, Syyriassa, Afganistaniassa, Somaliassa, Lampedusassa, Kreikassa, Turkissa tai ties missä rahat – sikäli jos niitä on edes ollut – ovat lopussa. Osaamisesi katoaa, kehittymisesi estyy, omanarvontuntosi korvautuu vihalla. Tai pelolla. Tai epätoivolla.

Jos ovat vähänkään historiaa lukeneet, he tietävät - kuten 1930-luvulla myös - että nyt maat alkavat sulkea rajojaan ja tehdä maahan muuttamisen vaikeammaksi sitä eniten tarvitseville. Jos vielä olet oikeasti perheellinen, perhe tai osa siitä mukanasi tai vain perheesi edustajana uutta turvallista elämän mahdollisuutta etsimässä on vähitellen otettava riskejä. On pidettävä kiirettä. Ja lähdettävä liikkeelle.

Jos pakolaisia – elintaso- tai mitä muita tahansa – on tänä vuonna tullut Länsi-Eurooppaan noin miljoona ja kaikki tiedot kertovat tulijoita löytyvän edellä mainituista vastaanottopaikoista noin kymmenkertainen määrä, minussa kerää kysymyksiä. Miksi? Jos siihen ei vastausta löydy on kaikki mitä yritämme asian tiimoilta täällä tehdä jää aika heppoiseksi. Vastauksesta voisivat ottaa opiksi ehkä omatkin poliittiset broilerimme? Terveisiä nykyisille "päättäjillemme".

Puolueiden rahat turvassa; Turvapaikanhakijat pelastavat Lomayhtymän ja Kivitipun

Pääministeripuolue keskustan omistama Lomayhtymä aikoo perustaa vastaanottokeskuksen turvapaikanhakijoille, kertoo Ilta-Sanomat. Vastaanottokeskusta kaavaillaan talousvaikeuksissa olevan hotelli Kivitipun tiloihin Lappajärvelle Etelä-Pohjanmaalle.

Lomayhtymä on pääosin keskustan, Keskustanuorten, Keskustanaisten ja MTK:n omistama yhtiö. Turvapaikanhakijat siis pelastavat Lomayhtymän ja Kivitipun konkurssilta, ja keskustan lomatoiminta muuttuu vastaanottokeskukseksi, IS kirjoittaa.

Näitä konkurssikypsiä, yhteiskunnan RAYn, kelan ja kuntien tyky-, kuntoutus- ja muilla vastaavilla sosiaalisen tukirahoilla elätettäviä poliittisia suojatyöpaikkoja tässä maassa kolmannella sektorilla kyllä riittää. Taitavat turvapaikanhakijat tulla näille nyt taivaan lahjana. Nyt yhteiskunta maksa edelleen, joskin toiselta momentilta. Rahan tuloa ei voi estää.

Yksinkertaista ei ole saada selvyyttä sen paremmin kepuleitten ja niiden peitejärjestöjen omistamista kylpylöistä, lomakylistä, hotelleista, kiinteistöyhtiöistä (vertaa Nuorisosäätiö) kuin muistakaan varsinaiseen puoluetoimintaan kuulumattomista aktiviteeteista. Sama koskee kyllä muitakin puolueita, erityisesti pitkään toimineita demareita, kokiksia ja ruåtsalaisia.

Ne on valtaosin rakennettu, hankittu ja erityisesti rahoitettu valtion ja kuntien kansalaisilta perimin verorahoin. Yhteistä niiden kaikkien valtion ja kuntien menoihin jatkuvasti aiheuttamalla rasitteella on se, että niiden konfiskointi valtiolle ja sen jälkeinen yksityistäminen todennäköisesti vaikuttaisi Suomen vientiteollisuuden kilpailukykyyn positiivisemmin, kuin hallituksen kyseenalaiset lomapäivä-, sairausloma-, sote- ja koulutusleikkaukset yhteensä. Puhumattakaan siitä 20 minuutin työpäiväpidennyksestä, harmaan talouden tukemisesta ja rikollisesta hallintarekisterihankkeesta.

Jos samalla luovuttaisi kunnallisesta itsehallinnosta ja siirryttäisi maakunnalliseen itsehallintoon, kiellettäisi puoluetoiminnan rahoittaminen julkisista varoista kokonaan ja rajoitettaisi puolueiden toiminta keskittymään yksinomaan kansalaisten edustamiseen julkishallinnon päätöksenteossa suurin osa ns. rakenteellisista ongelmistamme poistuisivat. Nythän noilla edellä mainituilla omistuksilla ja liiketoimintaan osallistumisella saadan aikaan yksinomaan tehottomuutta, kartellikehitystä, markkinarakenteen vääristymää ja häiriöitä. Siis tukien avulla kilpailykykä pienennetty.

Olenpa tästä samasta aihepiiristä puolueiden omistuksista ja päätöksenteon painoarvoista joskus aiemminkin kirjoittanut. Vaikkapa tammikuulta 2013 - Yhteiskunnassa on reduktion aika. 

Yhteiskuntasopimuksen kieroutunut kangastus

Onko meillä todellakin varaa nyt, tuhlattuamme jo vähintään kahdeksan vuotta poliittiseen fantsutteluun, odotella vielä vuosi - kaksi siihen, että "pojat" saavat rauhassa nauttia palkkaansa vielä muutaman vuoden rauhassa, irrallaan todellisuuden realiteeteista? Ja rakennella yhteiskuntasopimusta, joka on irti reaalimaailmasta jo syntyessään.

Tämän artikkelin vaihtoehtoinen otsikko voisi olla; Minä itse ja sen voittokulku. Tai miltä kuulostaisi Pähkähullut suomalaiset;  Hullumpia kuin Hullu mies Huittisista

Ja kaikesta huolimatta; Suomi ei nouse leikkaamalla. Suomi nousee luomalla uutta ja yhteistä. Se mitä tarvitsemme on uskoa itseemme ja mahdollisuuksia toteuttaa itseämme. Sitä ei rakentamamme yhteiskunta mahdollista.

Olemme onnistuneet rakentamaan yhteiskunnan. jonka mahdollisuudet selvitä nykymaailmassa itsenäisenä valtiona itsenäisten valtioiden joukossa - tai edes osavaltiona eurooppalaisten valtioiden yhteisössä - heikkenee päivä päivältä. Valtaosa kansalaisista ja ilmeisesti jopa päätöksentkijöistä kyllä vakuuttaa ymmärtävänsä tilanteen vakavuuden. Käytännön mahdollisuudet muuttaa nykyistä suuntaamme olemme rakenteellisesti estäneet.

Menetetty vientikilpailukyky, velkaantumisen jatkuva kasvu, jälleen kasvava työttömyys jolle ei loppua näy. Kaikki tuo kertoo konkurssista. Ja miksi? Koska järjestelmä ei enää mahdollista kansakunnan kokonaisedun mukaista päätöksentekoa. Eikä kansalaisilla ole seitseman poliittisen katastrofivuoden jälkeen uskoa kansakunnan kykyihin. Nyt todella olemme ajopuu.

Maa on täynnä erilaisia intressenttejä; etujärjestöjä - puolueet, ammattiyhdistykset, työnantajaliitot, toimiala ja koulutusjärjestöt, vanhukset, naiset lapset ja muut vammaiset. Ei mikään näistä ryhmistä ja varsinkaan niitä edustavista järjestöistä voi jatkaa toimintaansa, jos sen nähdään luopuvan jäsenkuntansa etujen ajamisesta.

Puiolueemme ovat sallineet yhteiskunnan päätöksenteon lamaantua nurkkakuntaisten etujärjestöjen omien etujen osaoptioiniksi, Kukan ei kanna vastuuta kokonaisuudesta. Sn arvellaan toteutuvan " demokraattisin päätöksin", Arkadianmäellä. Mutta demokratia on jakautunut etujärjestöjen hoidettavaksi. Ei järjestelmästä ole kriisiajan kokonaisuuksien ratkaisijaksi. Meillä on vasta ollut eduskuntavaalit. Päätöksentekijät on valittu. Nyt vaan tekemään päätöksiä.

Hyvän kuvan kansakunnan tilasta saa lukemalla Kalle Isokallion hyvästejä hyvinvoinnille.  Enkä nyt tarkoita yksin sitä osuutta, jonka Kalle on kirjoittanut. Kokonaisuus kommentteineen kertoo kansalaistemme sielunmaisemasta paljon. Hyvin paljon.

Työttömyyttä pukkaa ovista ja ikkunoista, eikä edes näkyvissä ole, että puheista päästäisi tekemisen tasolle. Kuitenkin; meillä itsellämme on tulevaisuutemme avaimet. Piti taas kerran kommentoida hyvää tarkoittavaa ja ihan asiallista kirjoitusta asian vierestä Talouselämässä otsikolla Meillä ei ole varaa päästää korkeakoulutettuja syrjäytymään. En voinut vain kirjoittaa niin kuin asian oikeasti on; kyllä meillä on. On aina ollut. 

"Jotain tilanteesta kokeneena ja ymmärtävänä sekä aikoinaan asialle jotain myös tehneenä väitän, että ulkopuolisten mahdollisuus aikaansaada työttömien aktivoitumista, työllistymisestä edes puhumattakaan on äärimmäisen pieni. Näin on varsinkin kuin näiden ulkopuolisten kykyihin, tahtoon ja aikaansaannoksiin ei kukaan enää luota. Erityisesti tämä koskee julkisen sektorin virkamiehiä, poliitikkoja ja muita etujärjestöjä.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2014/04/valtakunnan-virallinen-tyoton.html

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/11/hyvia-kysymyksia_15.html

PS.

Otsikko on muuten hurskastelua ja pahimman luokan itsepetosta. Oikeasti, ketään ei  kiinnosta."

Suomi ei nouse leikkaamalla. Suomi nousee vain tekemällä.

Maailman parhaiten koulutettuja idiootteja

Kaksi mielenkiintoista artikkelia saman asian samalta puolelta, kehittymisen esteistä kehdosta hautaan. Näin meitä vaalien alla siunataan. Toissa päiväisessä Hesarissa Taneli Heikan kolumni Peruskoulu tuhosi Suomen – meillä on maailman parhaiten koulutetut idiootit ja Talouselämän nettiversion uutisessa Miten korjata Suomen yliopistojärjestelmä? - "Yksiköiden määrä pitää puolittaa ja rajoittaa opiskeluoikeutta". Se taas perustuu Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaanin Arto Mustajoen ja Aalto-yliopiston rehtorin Tuula Teerin Elinkeinoelämän valtuuskunnalle EVlle tekemään analyysiin INNOVAATIOIDEN PERUSTA MURENEE– Yhdeksän ehdotusta yliopistojärjestelmän korjaamiseksi. Tiukkaa asiaa mielestäni kummassakin. 

Kehittymisen, tutkimuksen ja koulutuksen, oppimisen ja osaamisen merkitys ja varmasti myös yleinen kiinnostus aihekokonaisuuteen kasvaa varsinkin tällaisina aikoina, kun mikään ei maassa tunnu enää oikein toimivan. 

Peruskouluksi meille viritetty varsin valtio- tai yhteiskuntajohtoinen järjestelmä lupasi kaikille koulutuksen tasa-arvoa, ainevalikoiman monipuolista kattavuutta ja opetuksen vaikuttavuutta. Kun itse kuulun siihen suomalaisten vähemmistöön, joka tuntee peruskoulun vain kertomusten ja omien lasten ja lastenlasten toimien havainnoinnin seurauksena myönnän, että en kuulu sen ihailijoihin. Kun opetuksen lähtökohtana on samaa kaikille ja rahoituksen vuosikymmenten tiukkuus on tehnyt tasa-arvosta tasapäisyyttä. Valitettavasti ehkä liiankin usein heikkoimpien, eikä kai koskaan parhaimpien ehdoin? 

Olen niistä aika usein jutun jos toisenkin väsännyt. Kaikkiaan yli 30.

Eniten Heikan kirjoituksessa huomio kuitenkin kiinnittyi kommentointien määrään. 345 kommenttia puolesta ja vastaan on paljon, oltiinpa vahvasti joko asiallisilla tai asiaan kuulumattomilla perusteilla. Tärkeästä asiasta on toki kysymys. Itseäni pohdituttaa, miten merkityksellistä kansallisen kilpailukykymme kannalta PISA-arvostelu oikein on? Sekä välittömästi koululaisen oppiman tiedon osalta, että välillisesti hänen kyvyssään tehdä ratkaisuja. Tämä pohde herää siitä, että nykyisten päättäjäsukupolvien kyvyt eivät aivan ilmeisesti riitä yhteiskunnallisten kokonaisuuksien hallintaan.

Suomalaisen yliopisto-, vai pitäisikö sittenkin ennemminkin puhua korkeakoulujärjestelmän taso huolettaa sekin säännöllisin väliajoin. Sivusta ihmettelevänä herättää kiinnostusta se, miten meillä on varaa tai edes tiedollista kykyä, tarpeesta nyt puhumattakaan, ylläpitää 272 yliopistoyksikköä? Siinäkin mielessä Mustaojan ja Teerin teesit tuntuvat todella perustelluilta. Samoin jos huomioidaan suositus siitä, että kandidaatti- ja maisterintutkinnot pitäisi eriyttää ja samalla automaattinen opiskeluoikeus maisteriopintoihin
asti tulisi kyseenalaistaa. 

Itse asiassa korkeakoulujen opintoputki voisi rakentaa siten, että käytännön tason koulutus, eli kandidaattitaso mahdollistuisi jokaiselle, jonka kyvyt siihen riittävät ja maisteritaso olisi "tieteen- ja tutkimuksen" ensimmäinen taso, vain motivoituneille ja tutkimustietoaosaaville. Sillä yhtä vähän kuin meillä riittää osaavia opettajia, meillä riittää kyvykkäitä opiskelijoita. Ja vaikka heitä riittäisi vaikka kuinka  paljon enemmänkin, ei 5,5 miljoonainen kansa tarvitse niin montaa akateemisesti koulutettua Valintatalon kassaa. 

Vaan, kun meillä korkeakoulupolitiikka mielletään aluepolitiikaksi ja joka niemeen notkoon saarelmaan oma yliopisto  pitäisi saada nostattaa, kunnan virkojen täyttäjiksi, tuskinpa meidän taas valittavaksi ilmoittautuneet siltarumpupoliitikot, moisille mietteille mitään arvoa antavat. Eiväthän he maksumiehiksi joudu vaan saamamiehiksi. 

Joko Putler ajoi Suomen NATOon?

Kuinka kauan meillä suomalaisilla on varaa passiivisesti seurata naapurissa uhkailevaa keskenkasvuista häirikköä – anteeksi - asperger-potilasta? Nyt tätä uhittelua,uhkailua ja mahtailua on kestänyt määrittelystä riippuen vähintään 8 vuotta. Luottamus menee tunnetusti vain kerran. Eiköhän se ole siinä? Olisiko meidän jo aika reagoida?

Olipa Venäjä suurvalta tai ei ja Suomi EUn jäsen tai ei, meilläkin on ihan vain valtiona oikeus itsenäiseen elämiseen. Ja naapurien kunnioitukseen. Eikä tässä suhteessä Venäjä voine käytöksestämme valittaa? Aika monella meistä sen sijaan on suuria varaumia suomettumisen ja hännystelyn siunauksellisuudesta naapureiden välisten hyvien suhteiden perustana. Vaan minkäpä me tavikset poliitikkojemme matelevalle perusluonteelle mahdamme, samasta Kekkosen koulusta ovat jokainen.

Kahdeksan vuotta sitten eivät poliitikot sallineet kansalaisten julkista NATO-keskustelua ennen vaaleja. Eikä siitä keskustelusta tainnut paljon mitään tulla edes vaalien jälkeen, vaikka syytä olisi ollut. Vaikuttaisiko siihen se, että demarit kärsivät murskatappion ja kaikki kansallinen huomio meni heidän tilanteensa päivittelyyn? Vai oliko kyseessä kansalaisten vuosikymmenten kouluttamisen ja kokemuksen tulos; tärkeistä asioista ei pidä ääneen puhua? Vai eikö fantsuttelijalta riittänyt moiseen pikkuseikkaan kiinnostusta?

On itsestään selvää, että Venäjän viime vuosien piittaamattomuus kansainvälisen politiikan valtioiden välisen kanssakäymisen käytöstavoista, - myönnettäköön, meidän tulkintamme mukaisista periaatteista ja säännöistä – alkaa vähitellen vaikuttaa tällaisen taviksenkin arvioinhin. Kun jatkuvasti ja toistuvasti kannustetaan konfliktien syntymistä ja estetään lkaikilla forumeilla vetoilla niiden ratkaisemista alkaa herätä epäilys siitä, mitä Venäjä tällä kaikella tavoittelee?

Kansalaishuomion etusivulle ovat viime vuosina nousseet Venäjän suhteet entisiin, siitä nyt itsenäistyneisiin maihin kuten Viro, Latvia, Liettua, Ukraina, Moldovia, Georgia jne. mutta myös lähinnä entisen Neuvostoliiton satelliiteiksi kutsuttuihin. Ja tekisipä vielä nostaa esille vaikkapa, Kreikka,, Unkari, Puola,, jne. Ja kun epäluulon annetaan vähänkään nostaa päätään voisi kysymyksiä herättää myös sen rooli Lähi-idässä – lähinnä Israel/Palestina/Gaza - ja vaikkapa Syyriassa, Kyprossa, Libyassa, Serbiassa.

Vaikka "sotadosentin Markku Salomaan" nykyisen aktiivisuuden voikin panna kirjansa markkinoinnin varaan, asenteen mahdollisesti leimata NATO-intoilijaksi ja tietoni kirjan sisällöstä rajoittuvat median julkaisemiin tietoihin, herättävät jo nekin muutamankin kysymyksen. Hän on sitä mieltä, että

• Suomen pitäisi liittyä NATOon heti, nyt ja sitomatta ratkaisuamme Ruotsin kantaan, jonka hän uskoo liittyvän heti Suomen jälkeen. Miksi ihmeessä Ruotsi varsinkaan silloin jäseneksi edes pyrkisi? NATO-vahvistettu Suomi yhdessä NATO-Viron, -Latvian, -Liettuan ja -Puolankin kanssa turvaisivat sen länsirajat Venäjän hyökkäykseltä paremmin kuin lähes mikään muu edes voisi. Johtopäätökseni on päin vastainen; Suomen jäsenyys poistaisi Ruotsilta kaiken intressin itse virallisesti liittyä NATOon. eduistahan se on nauttinut jo muutenkin vuosia.
• 
  
• Suomen paljon puhuttu NATO-optio on hänen mukaansa olemassa ja hänen mukaansa ovi on lisäksi auki. Sen olemassa olemisen todellisuudesta on kyllä muitakin mielipiteitä. Vähintään yhtä asiantuntevia. Sen avoimmuuden vilpittömyydestä voimmekin sitten olla montaa mieltä, varsinkin kun otamme huomioon linkissäkin esille tuodon jäseneksi hyväksymismekanismin. Sitä paitsi tässä vaiheessa jäsenyyden hakeminen olisi jo pahasti jälkijunassa. Riippumatta siitä mitä me suomalaiset ajattelemme, viimeistään nyt pyllistys itään olisi taattu tulkinta. Sikäli jos he meidän kulloisistakin pyllistelyjen suunnista nyt osaavat edes kiinnostua. Eivät venäläiset todellakaan tyhmiä ole, ennemminkin sitä olemme me tsuhnat. Siitä on montakin aiempaa oppia.
• 
  
• NATOn ulkopuolella nykyiset puolustusmenot - 2,6 miljardia - pitäisi tuplata 5,2 miljardiin, jotta kansallinen puolustus säilyisi uskottavana. Vaikka ei luottaisi edes edellisen puolustusvoimain johdon ja vasta julkaistua parlamentaarisen, Kanervan johtaman puolustuskomitean väitteitä siitä, että 150 miljoonan vuosittainen tasokorjaus riittäisi puolustusvoimien uskottavuuden ylläpitämiseen edellytyksillä, että hankintamäärärahat esimerkiksi ilmavoimien, muun ilmapuolustuksen ja merivoimien tulevat tuon 150 miljoonan lisäksi, vaade puolustuksen määrärahojen kaksinkertaistaminsesta panee miettimään. Tässä tapauksessa sekä puolustusvoimain johtoa että poliittista johtoa. Ovatko molemmat systemaattisesti valehdelleet? Sattumalta ei noin suuria eroja synnyt. Eikä edes sotatieteilijä voi heitellä summia julkisesti, valtamediassa ihan vain päästään.

Toivottavasti tätä kirjoitusta ei kukaan tulkitse taas yhdeksi somen ylilyönneistä. Siihen jo yksin asia on aivan liian vakava. 

Jos nimittäin Salomaan väite on totuudenmukainen tarkoittaa se samalla, että kansalaisilla ei ole pienintäkään syytä luottaa ensimmäiseenkään poliittiseen puolueeseen eikä puolustuvoimain johtoon. Ei aiemmin, ei nyt eikä vastakaan. Se Suomen puolustuksen kansallisesta uskottavuudesta.

Venäjä ja kaikki muut mahdolliset kiinnostuneet valtiot ovat olleet uskottavuuden olemattomuudesta tietoisia taatusti jo viran puolesta, virkamiesten vastuuttomuus kun taitaa lähinnä olla suomalaiselle yhteiskunnalle tyypillinen ilmiö. Se siitä puolustuksen ulkoisesta uskottavuudesta.

Jos Salomaan väite on virheellinen, se on julkisesti ja virallisesti korjattava. Vetäytymistä sotilaallisen salaisuude tai peräti sotasalaisuuden ei voi sallia. Ei myöskään pisteiden pyöristämistä, suuruusluokka tarvittavasta rahankäytöstä riittää. Varsinkin tällaisena aikana ja varsinkin näin vaalien alla kansalaisilla on oltava oikeus äänestyspäätöksen kannalta olennaiseen tietoon. Jos tieto kyvystämme säilyttää kansallinen itsenäisyys ei ole oleellinen, niin mikä sitten on?

Vai onko puolustuspolitiikkamme keskeiseksi aseksi mahdollisen vihreitten miesten invaasion aikana tullut: komentaa joukot maahan ja huutamaan yhteen ääneen: Hyvää Ystävänpäivää!!

Taas uutta muuria väsäämään

Nyt liikkeelle lähtee Saudi Arabia. Se rakentaa oikein jättiaitaa suojaksi Isisiltä. 

Rautaesirippu jakoi Eurooppaa vuodesta 1945 aina vuoteen 1989? Berliinin muuri on toki jo kaatunut, eikä Kiinankaan muurista ole jäljellä kuin rauniot. Israel viimeistelee omaansa jatkuvasti, varmaan suojatakseen itseään vai sinne toiselle puolelle jääviä? USAn eteläosissa jenkit pystyttävät omaansa jatkuvasti suojaksi laittomilta maahanmuuttajilta vai huumediilereiltä? Meille täällä Euroopassa on ehkä sittenkin käynyt paremmin; kyllä Välimeren pohjaan vielä musulmaaneja mahtuu. Tai sitten Ceutaan, Lampedusaan, Brindisiin, Calaiseen, Zatariin tai mihin nyt sitten milloinkin - muurin taakse säilöön kumminkin. Onneksi osa joutuu aika-ajoin lähtemään taloudellista hätää pakoon vaikkapa Portugalista, Espanjasta, Italiasta, Kreikasta....

Miten ihmeessä kuvittelemme, että muurit ja leirit ovat ratkaisu turvattomuuden tunteeseemme, ahdistukseemme, pelkoomme? Kansainvaellukset ovat olleet menossa jo pitkään. Ja tunnustettu taloudenpitomme ja globaalin varallisuutemme jakautumisemme pitävät huolen siitä, että meidänkin vuoromme vielä koittaa. Välkyimmät meistä ovat jo toimintamallejaan kehitelleet ja ovat tyrkyllä taas.

Ja sitten kun laastit, tiilet, piikkilangat ja hiekkavallit, valokuitukaapelit, valvontatornit, liiketunnistimet ja tiedusteluautot on käytetty loppuun rakennamme lisää muureja sarjakuvilla ja mielenosoituksilla.

Yhtä vähän kuin terrorismia voidaan voittaa terrorismin vastaisella sodalla voidaan kansainvaellukset lopettaa muureja rakentamalla ja ylitse yrittävät likvidoimalla. Siinä meille kaikille käy vain äärimmäisen huonosti. Tilannetta ei voi korjata ellei sen syytä poisteta. Jatkuva oireisiin kajoaminen tekee tilanteen ratkaisemisen vain kerta kerralta vaikeammaksi. Ja lopulta mahdottomaksi.

Suomettumisen uudet virtaukset - Ämarin Top Gun

On se niin hyvä, että Suomen turvallisuustilanne ei ole olennaisesti viime aikoina muuttunut. Ovathan Abhasia, Etelä-Ossetia, Transnistria, Krim ja Donbas niin kovin kaukana. Niin ja Alakurtti, Luga ja Pohjoisen Jäämeren uuden prikaatin alueethan ovat tunnetusti Äiti Venäjän kotipesää. 

Varmaankin Ranskan kieltäytyminen - tosin vasta massiivisen painostuksen jälkeen - luovuttamasta kahta jo valmista Mistral luokan maihinnousu- , hyökkäys- ja helikopterien tukialusta Volodjalle tuo mahdollisuuden jonkun tasoisen rauhaan Itämerellä? Hetkeksi? Tuskin kuitenkaan Mustalle? 

Mahtaako meillä joku keskittyä varmistamaan, että Hollande ei päästä niitä Mistraleja St.Nazairesta? Merelle, huomaamatta yön pimeinä tunteina? Täytyyhän Hollanden varmaan toveriaan nyt vähän edes avittaa. Eihän Volodja varmaan muuten suostu rakentamaan niitä jo lisenssioimiaan kahta muuta valmiiksi asti Pietarissa?

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja on sitä mieltä, että Suomen puolustusvoimilta puuttuvat olennaisimmatkin puolustusvälineet, kun kertausharjoituksissa kannibalisoidaan sodan ajan varastoja. Tosin viimeisistä kertaamisista taitaa jo olla aika kauan? Rynkkäreiden pateja on viimeksi kuuemma ostettu 1990-luvulla, kranaateista on pula, henkilömiinoja ei enää ole, eikä varmaan niitä korvaamaan hankittuja M270 MLRS alustoja tai ATACMS-ohjuksiakaan? Turhat 20.000 (?) rynkkäriä ja Helsingin yläilmatilan puolustusohjukset sulatettiin kai jo aika päivää sitten oman rauhantahtomme manifestiksi? Onko jokaiselle kertaus kutsun saaneelle vielä jakaa kokardi ja arvomerkit?

Suomalaista rauhantahtoa osoittaa myös rajanloukkausten ja muiden tunnistuslentojen organisointi. Ensimmäistäkään Hornetia ei taida enää - normaalitilanteessa olla Kuopiota etelämpänä? Sieltä sitä on sitten kivaa kiiruhtaa Porvoon kapeikkoon tunnistamaan? Tosin tunnistettavat ovat siinä vaiheessa jo puolessa välissä Kaliningradia tai hätyyttelemässä Karlskronaa, Gotlantia tai Gotska Sandötä?

Kaikki Turun, Naantalin, Raision ja Pansion syväväylät - olipa kulkusuunta ihan mikä tahansa - voi Volodjan kaverit Airistolta jo nyt olevien omistustensa perusteella tulpata. Ja kun Volodjalla on paljon ystäviä, ja sana  Suomen ihanasta luonnosta on levinnyt, hänen muut kaverit ostelevat maata kaikilta halukkailta maanmyyjiltä ja mistä tahansa. Esimerkiksi vaikkapa asevarikkojen, linkkitornien ja voimajohtojen läheisyydestä?

Odotan mielenkiinnolla, milloin Rosenbergit tai Timtshenko tai joku muu Volodjan oligarkki -kaveri ostaa Märketin majakan, Gyltön suoja-alueen, Hangon niemen tai vaikkapa Mäkiluodon? Ihan vaan kesänviettopaikakseen? Tai miltä maistuisi kirkas Kauhavan kesäyö? Myyntilistalla varmaan sekin? Tasavallan Presidentti lupaa sentään vielä kysellä omistajavaihdosten perään! Jalansijaa lienee riittävästi ja Porkkalassa ja Pasilan ratapihalla?

Varmasti NATO-optio, Islannin ilmatilan vartiointi ja Ämerin TopGun - teknistaktiset lentoharjoitukset korvavat itsenäisen uskottavan puolustuksen johdonmukaisuuden mennen tullen. Ja onhan se niin kivaa saada edelleen itse valita pyllistelynsä kulloisenkin ilmansuunnan?



PS.

Muutama stilistinen tarkennus tehty klo 13.00.

Tasavallan presidentin vallattomuus ei ole suomalaisten etu ollenkaan.

Voi Sauli, Sauli. Suurin osa EU-maista rakentaa puolustuksensa suhteessa Venäjään NATOn varaan.(vainko Venäjä on Euroopan pohde?) EUn 28 jäsenestä 22 on myös NATOn jäseniä. Nuo puuttuvat kuusi ovat Suomi, Ruotsi, Itävalta, Irlanti, ... nimetköön joku muu vielä nuo uupuvat kaksi.

Onko mielestäsi todella realismia kuvitella, että muu EU taipuu esittämääsi hybridisodankäynnin eurooppalaiseen projektiin vain siksi, että meille suomalaisille NATO - ei maistu? Pienien ja vähän suurempienkaan NATO jäsenten ei tarvitse olla pohteissaan mitä tapahtuu, jos vihreät miehet kaduille ilmestyvät. Ei ainakaan niin kauan, kun NATO ja painotetusti USA viidennen artikkelin huutoon voi vastata. 

Kaikki ne, joilla ei ole 1300 kilometrin rajaa Venäjän kanssa voivat hyvin ehkä luottaa siihen tai ainakin toivoa, että aikaa on riittävästi koota riittävä puolustus Venäjää vastaan. Meillä sitä aikaa ei ole. Ei NATOn yhteistyökumppanina, eikä edes täysijäsenenä. Ei ainakaan, jos tavoitteena pidetään maamme ja sen kansalaisten kieltäytymistä joutumasta varsinaiseksi sodankäyntialueeksi. Ja - moraali sikseen - 5,7 miljoonaisen kansakunnan ei kannata Ainoalla Oikealla Totuudellaan eikä moraalillaan kovasti revitellä. Missään suhteessa. Eikä ainakaan ketään vastaan.

Onneksi ja suulla suuremmalla; Kaivetaan kuvettamme ja varustetaan puolustuslaitoksemme uskottavaksi, ellei se sitä jo asiantuntijoiden mielestä ole. Tuolla Alakurtin tietämillä parikin prikaatia muuttaa Pohjoisen voimasuhteita merkittävästi.


Olisiko niin, että uusi perustuslakimme, juuri se jonka puolueet saattoivat voimaan uuden Kekkosen re-inkarnaation pelossa vuonna 2000 on tehnyt Tasavallan Presidentistä reaktiivisen? Ei hevoshaan portteja kannata sulkea vasta sitten, kun hevoset jo ovat karanneet. Sillä saa vain riidan aikaiseksi. Ennakoida pitäisi ja pienen kannattaisi. Muuten tulee vielä lasku aiheutetuista vahingoista Ämärissä ja Pohjois-Suomen tyhjentämisestä.
 

Näin on aina ollut ja aina oleva?

Déjà vu. Suomalaisen palvelukuttuurin kukkanen? Finnairin kone tuntikaupalla jumissa Kalkuttassa. Sellaista toki sattuu. 

Muistan aikoinaan, sankarimatkailun esihistoriallisella ajalla joulukuussa 1975, kun matkasimme Kar-Airin silloisella DC-8-51llä - lempinimeltään Viirupyrstö - Helsingistä seuramatkalle Bankokiin ja Pattayalle. 

Lentomme ohjattiin kuitenkin laskeutumaan jenkkien silloiseen lentotukikohtaan, Utapaoon. Déjà vu - Eipä meille matkustajille silloinkaan vaivauduttu kertomaan miksi.

Jännää kuitenkin oli. Lentokoneiden parkkialueet olivat täynnä B - 52 pommareita, 

 

 

 B-52D laskeutumassa Utapaoon

olihan Utapao yksi niistä tukikohdista, joista nuo koneet olivat lähteneet vielä puolta vuotta aikaisemmin kylvämään massiivisia pommikuormiaan Etelä- ja Pohjois Vietnamin maaseudulle, Laosiin ja Kambodiaan Vietkongin tuhotakseen. Kiitoteitten reunamilla oli läjittäin romuttuneita kuljetus- ja matkustajakoneita, joilla kaikki kynnelle kykeneet olivat paenneet henkensä edestä Saigonin valtausta vain puolisen vuotta aiemmin.

 

 

Suurvallan konkkurssijulistus silloin

Jos oikein muistan oli laskeutumisaika aamupäivällä ja koska matka oli lopuillaan tarjottavat oli jo tarjottu.

Déjà vu -Varastot olivat tyhjät, tipan tippaa ei tainut olla jäljellä. 

Déjà vu - Koneesta ei saanut poistua. Kun aamu-aurinko päälle porotti, suihkumoottoreita ei saanut tai voinut pitää jatkuvasti päällä, eikä Viirupyrstössä ollut APUa (varavirtalähdettä) yritettiin ovet avaamalla saada raitista ilmaa matkustamoon. Eihän siitä mitään tullut.

Pelastukseksemme koitui tukikohdasta löytynyt suomalaissyntyinen eversti(?) Eriksson(?), joka riittävästi kärsittyämme antoi armon käydä oikeudesta ja päästi matkustajat tukikohdan "vierastiloihin" ja tarjosi USA-hallituksen piikkiin virvoitusjuomia ja ilmastointilaitteiden viilentämää ilmaa. PR-voitto oli melkoinen; minäkin muistelen tätä vielä nyt 40 vuoden kuluttua. 

Vaan on Finnair ilmeisesti Sinuhensa lukenut ja omaksunut? Kuusi tuntia Kalkutan platalla ilman virvoitusjuomia varsinkin, jos miehistö ei edes osaa suutaan avata, ei kivalta tunnu. Tosin tietolähteenä keltainen lehdistömme; Ilta-Sanomat.

PS.

Nyt lento AY 035 lienee jo perillä Krabissa.

 

 

Kansanedustajat kirkonmäelle jalkapuuhun

Jossain vaiheessa historiaamme yhteisön pahantekijöiksi leimaamat ja häpeärangaistukseen tuomitut pantiin joksikin aikaan jalkapuuhun kirkonmäelle. Ajatuksena varmaan oli myös toimenpiteen toive toimenpiteen ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta. Olisiko mahdollista kohdistaa samanlaista oprttamisen ja kehittämisen kulttuuria niihin kansankynttilöihimme, joita puolueet asettavat arviointimme kohteeksi Eduskuntavaaleissa 2015? Nythän meillä on jälleen montakin esimerkkiä kansanedustajien arvomaailmasta ja heidän päätöksenteon päättömyydestä.

Itla -Sanomat kirjoittaa

Muistatko, ketkä halusivat Suomeen uuden alkoholimainontalain?

Näin kansanedustajat äänestivät:

Uuden alkoholimainontalain puolesta äänestivät:

Alanko-Kahiluoto Outi (vihr)

Arhinmäki Paavo (vas)

Backman Jouni (sd)

Blomqvist Thomas (r)

Brax Tuija (vihr)

Eestilä Markku (kok)

Eloranta Eeva-Johanna (sd)

Filatov Tarja (sd)

Gestrin Christina (r)

Grahn-Laasonen Sanni (kok)

Gustafsson Jukka (sd)

Gästgivars Lars Erik (r)

Haavisto Pekka (vihr)

Harkimo Leena (kok)

Heinonen Timo (kok)

Hemmilä Pertti (kok)

Henriksson Anna-Maja (r)

Hiltunen Rakel (sd)

Holmlund Anne (kok)

Huovinen Susanna (sd)

Jokinen Kalle (kok)

Jääskeläinen Jouko (kd)

Kalliorinne Risto (vas)

Kanerva Ilkka (kok)

Kantola Ilkka (sd)

Karhu Saara (sd)

Kari Mika (sd)

Karimäki Johanna (vihr)

Katainen Jyrki (kok)

Kataja Sampsa (kok)

Kauma Pia (kok)

Kiljunen Anneli (sd)

Kontula Anna (vas)

Kopra Jukka (kok)

Korhonen Martti (vas)

Koskinen Johannes (sd)

Kumpula-Natri Miapetra (sd)

Kurvinen Esko (kok)

Kuusisto Merja (sd)

Kymäläinen Suna (sd)

Kärnä Jukka (sd)

Lapintie Annika (vas)

Lauslahti Sanna (kok)

Lehti Eero (kok)

Lindtman Antti (sd)

Matikainen-Kallström Marjo (kok)

Modig Silvia (vas)

Myller Riitta (sd)

Myllykoski Jari (vas)

Mäkelä Outi (kok)

Mäkinen Tapani (kok)

Mäkisalo-Ropponen Merja (sd)

Männistö Lasse (kok)

Nauclér Elisabeth (r)

Nylander Mikaela (r)

Ojala-Niemelä Johanna (sd)

Orpo Petteri (kok)

Paasio Heli (sd)

Paatero Sirpa (sd)

Palm Sari (kd)

Pekonen Aino-Kaisa (vas)

Peltonen Tuula (sd)

Piirainen Raimo (sd)

Rajamäki Kari (sd)

Rauhala Leena (kd)

Ravi Pekka (kok)

Risikko Paula (kok)

Räsänen Päivi (kd)

Saarinen Matti (sd)

Salolainen Pertti (kok)

Salonen Kristiina (sd)

Sankelo Janne (kok)

Sarkomaa Sari (kok)

Sasi Kimmo (kok)

Satonen Arto (kok)

Sinnemäki Anni (vihr)

Skinnari Jouko (sd)

Soininvaara Osmo (vihr)

Stubb Alexander (kok)

Suutari Eero (kok)

Tainio Hanna (sd)

Tiainen Eila (vas)

Toivakka Lenita (kok)

Tolvanen Kari (kok)

Tuomioja Erkki (sd)

Tynkkynen Oras (vihr)

Uotila Kari (vas)

Urpalainen Anu (kok)

Urpilainen Jutta (sd)

Vahasalo Raija (kok)

Wallin Stefan (r)

Vapaavuori Jan (kok)

Wideroos Ulla-Maj (r)

Viitamies Pauliina (sd)

Viitanen Pia (sd)

Vikman Sofia (kok)

Virolainen Anne-Mari (kok)

Väätäinen Tuula (sd)

Östman Peter (kd)

Uutta alkoholimainontalakia vastaan äänestivät:

Alatalo Mikko (kesk)

Anttila Sirkka-Liisa (kesk)

Eerola Juho (ps)

Elomaa Ritva (ps)

Hakkarainen Teuvo (ps)

Halla-aho Jussi (ps)

Hautala Lasse (kesk)

Heikkilä Lauri (ps)

Hirvisaari James (Muutos 2011)

Hongisto Reijo (ps)

Immonen Olli (ps)

Jalonen Ari (ps)

Joutsenlahti Anssi (ps)

Jurva Johanna (ps)

Juvonen Arja (ps)

Jääskeläinen Pietari (ps)

Kaikkonen Antti (kesk)

Kalli Timo (kesk)

Kalmari Anne (kesk)

Katainen Elsi (kesk)

Kerola Inkeri (kesk)

Kettunen Pentti (ps)

Kivelä Kimmo (ps)

Kiviniemi Mari (kesk)

Kiviranta Esko (kesk)

Kokko Osmo (ps)

Komi Katri (kesk)

Korhonen Timo V. (kesk)

Koskela Laila (ps)

Kääriäinen Seppo (kesk)

Lehtomäki Paula (kesk)

Lindström Jari (ps)

Lintilä Mika (kesk)

Lohela Maria (ps)

Lohi Markus (kesk)

Louhelainen Anne (ps)

Maijala Eeva-Maria (kesk)

Mattila Pirkko (ps)

Mustajärvi Markus (vasen ryhmä)

Mäkipää Lea (ps)

Mäntylä Hanna (ps)

Mölsä, Martti (ps)

Niikko Mika (ps)

Niinistö Jussi (ps)

Packalén Tom (ps)

Paloniemi Aila (kesk)

Pekkarinen Mauri (kesk)

Pirttilahti Arto (kesk)

Puumala Tuomo (kesk)

Rantakangas Antti (kesk)

Rehula Juha (kesk)

Reijonen Eero (kesk)

Rossi Markku (kesk)

Rundgren Simo (kesk)

Ruohonen-Lerner Pirkko (ps)

Saarakkala Vesa-Matti (ps)

Saarikko Annika (kesk)

Sipilä Juha (kesk)

Soini Timo (ps)

Soukola Ismo (ps)

Tolppanen Maria (ps)

Torniainen Ari (kesk)

Tossavainen Reijo (ps)

Tuupainen Kauko (ps)

Tölli Tapani (kesk)

Vehkaperä Mirja (kesk)

Vehviläinen Anu (kesk)

Virtanen Pertti (ps)

Väätäinen Juha (ps)

Yrttiaho Jyrki (vasen ryhmä)

Tyhjää äänestivät:

Donner Jörn (r)

Kiuru Pauli (kok)

Poissa äänestyksestä olivat:

Ahvenjärvi Sauli (kd)

Autto Heikki (kok)

Feldt-Ranta Maarit (sd)

Guzenina-Richardson Maria (sd)

Haapanen Satu (vihr)

Ihalainen Lauri (sd)

Jaskari Harri (kok)

Jungner Mikael (sd)

Kiuru Krista (sd)

Kyllönen Merja (vas)

Leppä Jari (kesk)

Lipponen Päivi (sd)

Mäntymaa Markku (kok)

Niinistö Ville (vihr)

Nylund Mats (r)

Oinonen Pentti (ps)

Pelkonen Jaana (kok)

Savola Mikko (kesk)

Taimela Katja (sd)

Tiilikainen Kimmo (kesk)

Toivola Jani (vihr)

Tuppurainen Tytti (sd)

Turunen Kaj (ps)

Wallinheimo Sinuhe (kok)

Virkkunen Henna (kok)

Virtanen Erkki (vas)

Vähämäki Ville (ps)

Zyskowicz Ben (kok)


Olihan siinä laissa varmasti - ehkä - jotain järkevääkin? Vaikka, kun asiakokonaisuudesta - alkoholista - tunnutaan äänestettävän lähes joka vuosi täytyy ihmetellään jääkö puolueille ja heitä edustaville kansankynttilöille muuhun enää aikaakaan? Toisaalta näitä vastaavia hengentuotteita tuntuu tulevan pintaan liian usein; autokortti - opetuslainsäädäntö, nykyisten kaltaisten nuorison tappotuotteitten - mopoautojen - salliminen, kännykän käyttö autoissa, ja taatusti paljon muutakin, joita on tälläkin blogilla tuskaantumiseen asti jo käsitelty.

Vai olisiko sittenki ajateltava asiaa positiivisesti; eipä jää kansanedustajilta turhaa aikaa enää muilla tavoin vaikeuttaa kansalaisten elämää? Vai olisiko oikeammin ottaa tämäkin vain yhtenä episodina joka viikkoisesta viihdeohjelmasta, josta kuitenkin joudumme tälle porukalle maksamaan? Vaalirahaa, palkkaa, puoluetukea ja suojatyöpaikkoja....


Nythän kai on oikea ajankohta meidän äänestäjien ottaa opiksi! On palautteen paikka. Vaalit kun ovat vaihteeksi edessä. 

Ajattelemmeko sopivasti?

Meille, homo sapiens merkkisille eläimille ehdottomuudet, siis minimit ja maksimit ovat aika helppoja. Kun niissä pysyy ei ainakaan mitään riko. Ei varsinkaan lakia. Vaan heti kun tulkinnanvaraisuus sallitaan, vaikkapa kuinka sumea logiikka, olemme varsinkin yhteisön jäseninä pahasti eksyksissä. Optimin löytäminen ei tahdo onnistua. Ei niin millään. 

Näin taitaa olla erityisesti juuri lain noudattamisessa. Kansakuntana olemme tunnetusti varsin lakiuskovaista sorttia. Mietitäänpä vaikka Arkadianmäen lakitehtailua, jossa puolueita edustavat kansankynttilämme pyrkivät parantamaan viihtyvyyttämme yhä useammilla ja yksityiskohtaisemmilla laeilla. Ajatustapana on, että vain lain sisältämä kielto on todella tehokas ja onhan siinä ainakin yksi erinomainen ominaisuus. Ei tarvitse yksilön ajatella eikä päätään vaivata, mikä on sopivaa. 

Kaikki mikä ei ole kiellettyä on. Vai onko oikeasti? Näitä turhuuksia aina silloin tällöin pohdin. Viimeksi viikko sitten artikkelissa Tämäkö on Oikeutta.  Vastaus on ilmiselvä, onhan Korkein Oikeus erehtymätön? Ainakaan siihen ei Suomeessa kannata muutosta hakea. 

Pohteeni ei KOn päätöksellä poistunut. Nyt Helsingin käräoikeus teki tyylikkään ratkaisun? MTVuutisten rikosten valikossa olleen otsikon  mukaisesti Isä ja veli puuttuivat kovakouraisesti jatkuvaan koulukiusaamiseen - sakkoja. Otsikko on toki hiukan harhaanjohtava kovakouraisuutta kun ei ollut todistettu. Tapahtumalla ei ollut silminnäkijöitä. Oli vain kaksi toisistaan täysin poikkeavaa väitettä, sana sanaa vastaan. Minäkin voin kuitenkin jälleen kirjoitella vain julkaistun uutisen perusteella. 

Vaa´assa ei painanut pitkään jatkunut ja mielestäni aika vakavaksi osoitettu ja todettu koulukiusaaminen. Ei liioin se, että syyttömäksi nyt tuomittu oli yksi alaikäinen ja syyllisiksi tuomitut kaksi aikuista. Eikä se, että ilmoituksen poliisille tekivät nyt syyllisiksi tuomitut aikuiset. Missä määrin päätökseen vaikuttaa syyttömäksi tuomitun maahanmuuttaja-tausta, en osaa enkä haluakaan arvioida ollenkaan. 

Sananvalintaani päätöksen "tyylikkyydestä" perustelen sillä, että tuomioistuin edes " piti 14-vuotiaan vakavaa ja raukkamaista uhkailua ja ilmeistä koulukiusaamista hyvin moitittavana ja näki uhrin perheenjäsenten menettelyssä yleisen oikeustajun mukaisesti ymmärrettäviä perusteita".

Sakkoja ja vahingonkorvausia "syyttömälle" maksettavaksi näille syyllisiksi todetuille perheenjäsenille kuitenkin tuomittiin. Ja tulevaisuudessa, esimerkiksi määrättyihin töihin haettaessa tämä tuomio, jos lainvoimaisuus säilyy saattaa olla esteenä. 

Ei tunnu hyvältä. Ei.

Toiseen vähän vastaavaan tapaukseen, joskaan ei siinä uutisessa lainkaan esillä olleeseen, eikä ollenkaan yhtä vakavaan, törmäsin kahvilassa lojuneessa MunkinSeutu nimisessä paikallisessa ilmaisjakelulehdessä, jossa kerrottiin Lastentarhamuseon valokuvakokoelmia esillä yhteisöpalvelussa. Kuvassa olivat päiväkodin lapset puutarhatöissä, joskin ensin tulkitsin sen leikkimökin kevätkunnostukseksi. Yhtä kaikki.

Olen muistavani kipakkaakin keskustelua somessa ja mediankin palstoilla lähiaikoina käydyn siitä, mitä päiväkodin lapsilla ja koululaisilla saa "teettää" ja mitä ei. (Valitan, en muista mistä linkkiä hakisin.) Tuskin kuitenkaan palstan viljelemistä syötäväksi, perunan kuorimista muiden syötäväksi, omien tilojen siivoamista, lasten itsenäistä rahoituksen hankkimista leirikoulumaksuihin tai opintoretkeen  ... siis mitään sellaista, josta on yhteisölle hyötyä mutta jota pääasiassa nyt maksullisesti toimitetaan tai josta vanhemmat perinteisesti maksavat erikseen. Se taas ei joillekin valistuneille vanhemmille tai edes joillekin aikuisille sovi ollenkaan. 

Miksi ihmeessä? Eikö työ opetakaan tekijäänsä? Eikö kaikki työ olekaan arvokasta? Pitääkö kaikki todellakin saada vastikkeetta, ilmaiseksi joko valtiolta, kunnalta tai vanhemmilta? Opetammeko lapsiamme myös tekemään töitä vai annammeko heidän vain leikkiä työntekoa? Annammeko heidän ihan oikeasti yrittää? Vai pitäisikö kieltää, kun muutkin siitä saattaisivat hyötyä?

The Good. The Bad. The Ugly.

Hyvät, pahat ja rumat tulivat konkreettisesti mieleen aamun mediaseurannan yhteydessä. Tiedäthän, jokaisella meistä joskus syntyy ahaa-elämys, idea? Eikä lukemillani asioilla sen paremmin kuin niiden vaikutuksella ole edes tekemistä Sergio Leonen mainion elokuvan kanssa.

Enemmänkin niillä taitaa sittenkin olla yhtymäkohtia Kari Tapion tunnettuun esitykseen?

Vaan taidanpa käsitellä asiat sittenkin toisessa järjestyksessä. Päinvastaisessa.

Rumat

Muistan asiantuntijat, jotka vakaumuksen syvällä rinta-äänellä vuonna 2008 syksyllä totesivat, että sekä USAn sub-primekriisi että Lehmannin Veljesten imperiumin loppu ovat ihan muun mantereen juttuja. "Ei koske Suomea" taisivat ihan sanasta sanaan kommentoida sekä silloinen että nykyinenkin pääministeri. Tunnetusti kumpikin on poliitikko, kaikkien asioiden erityisasiantuntija.

Vladimir Putinin odotettu uhkaus: “Ei ole kriittinen Suomen kannalta”

Venäjä-asiantuntijanäpäyttää: Suomella on täysin vääristynyt kuva

Vaan ehkäpä tuossa impivaaralaisessa otteessa on sittenkin jotain perin suomalaista. Olemme oppineet pelkäämään rajojemme ulkopuolella aukeavaa pahaa maailmaa ja tyytyväisenä vastaanotamme rauhoittavan sanan asiantuntijoitsiksi hyväksymiltämme siitä, kuinka maailman myrskyt eivät tänne ylety.

Joku, esimerkiksi joku historiaan perehtynyt voisi kyllä kuvata tätä suomalais-ugrilaista ominaisuuttamme toisinkin. Pään panemisena pensaaseen tai hiekkaan, kuten kai yksi maailman lintulaji tekee vaaran uhatessa? Eräät muut nisäkkäät kuulemma leikkivät kuollutta tai heiliuttavat häntää ylivoimaisen vaaran uhatessa.

Pahat

Toinen noista edellä siteeratuista, jo nyt joidenkin mielestä valtiomiesluokkaan nostettu erityisasiantuntija on hetken vielä vaivoinamme, ennen siirtymistään kaikkien eurooppalaisten vaivaksi. Onneksi hänen ansioidensa arviointiin on sentään ryhdytty jo ennen pestin päättymistä. Selvitään sitten varmaan ainakin henkilöpalvonnalta ja patsaan pystyttämiseltä?

Kataisen ministerivuosien tulos: 47 miljardia euroa velkaa

Nyt tylytetään Suomea maailmalla: Luottoriski kasvanut rajusti?

Oikein korvissani kuulen taas opetuslasten kuoron; "Ei meillä ollut vaihtoehtoa". Näitä samoja asiantuntijoita ja niiden opetuslapsia on kuunneltu aina ennenkin ja tässä sitä ollaan. Edelleen.

Hyvät

Mutta on meillä hyviä ideoita ja otettakin. Valitettavan usein ne vaan tuntuvat jäävän ideoiksi ja aikeiksi tai loppuvat muuten vaan lyhyeen, mistä Nokiakin muistuttaa. Kaksi sellaistakin sattui nyt silmiin, ja vielä samalta asiantuntijaporukalta. 

Paljon parjattu Harri Jaskari (vai onko tämä nyt se sama Jaskari?) tuo konkreettisesti esille suomalaisen ja ruotsalaisen yhteiskunnan palveluajattelun eron. Samaanhan puuttui eilen myös sosiaali- ja terveysministeri puolustaessaan hallituksen ja puolueensa lapsilisäleikkauksia Eduskunnassa.

Innovatiivinen sote-Ruotsi – byrokraattinen sote-Suomi

Innovaatiot ja kansalaisen tukeminen korvataan meillä byrokratialla. Tästähän oli kyse myös tuossa Eduskunnan keskustelussa. Ja kun valita pitää, arvaahan sen kumpi meillä voittaa.

Entisen pomoni painostuksesta suosittaisin Arkadianmäelle pääsyn ainoaksi pakolliseksi oppikirjaksi ruotsalaisten Modigin ja Ahlströmin Tätä on lean - ratkaisu tehokkuusparadoksiin. Ajatukset ovat vanhoja kuin taivas, mutta jo niiden aukikirjoittaminen ja todettu soveltaminen Ruotsissa, vieläpä sen SoTessa – mistä Jaskari taas kertoo - osoittaa, että meillä on vielä paljon opittavaa.

Toinen silmiin sattunut ei tullut puskasta vaan mutkan kautta; meltwaternewsin tulosteesta, artikkelista Verkkomedia.org 'in sivuilta.

Perustetaanko kansalaismedian toimitus Brysseliin?

Vaikka kyse on yrittäjän ja päätoimittajan MEPpi-kampanjan alkupanoksessa, on itse idealla montakin hyvää perustetta. Olisi meille kaikille hyödyksi saada moinen puolueeton toimitus aikaiseksi, sille olisi todella tarvetta. Rahoitusta on selkeästi harkittu ja se on, hankkeen alkurahoituksen osalta ainakin kunnossa. Päätelleen rahoituksen innovatiivisuudesta voi jatkorahoituksenkin järjestymiseen suhtautua optimistisesti. Saisimme jotain konkreettista ja kouriintuntuvaa EU-jäsenyydestämme. Ja on sinne kepeämminkin perustein porukkaa tyrkyllä.

Haittavaitutuksista suurin on tietysti, että toimituksen puolueettomuus voidaan mahdollisen vaalivoiton seurauksena vähintäänkin kyseenalaistaa.

Itse kirjoitan kyllä EU - vaaleissakin lippuun JOKU MUU. Eikä mene ääni hukkaan, vaan juuri oikeaan tarkoitukseen.