sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Jyrki-boy ja Urpiainen palaavat Rukan hangilta




Luontainen optimismini nauttii luovista tauoista. Erityisesti silloin, kun keskellä kaaosta tekisi mieli vetää vastuullisia kunnolla turpiin. Rauhan miehenä valitsen silloin mieluummin lomailun tai lököilyn ja kääntymisen toiselle kyljelle. Ja kas kummaa, muutamakin päivä auttaa. Olen ilmeisesti oppinut urapoliitikkojen tavoille?

Kun omat mahdollisuudet vaikuttaa asioihin ovat olemattomat, eivätkä asiat ajan myötä hoitamattomina ainakaan parane, mittasuhteetkaan eivät tahdo muuttua, lisää  pelkkä henkinen etäisyys edes piittaamattomuutta. Miksi ihmeessä eläkeläisen pitäisikään kantaa huolta kakaroiden kyvyttömyydestä? Oikeastaan ainoa syy voi olla vakaumus siitä, että nykyinen yhteiskunnallinen syöksykierre ei ole sen paremmin ennalta määrätty, kuin välttämätönkän.




Ystäväni pastori totesi aikoinaan sattuvasti; "Kyllä Herra airot antaa, mutta itse tarttis soutaa." Mutta kun suunta puuttuu on luonnollisesti tarpeetonta airoihinkaan tarttua, vaikka pelastuksella minkälainen kiire tahansa olisi. Kaiken toimettomuuden ja tekemättömyyden kun voi varmasti aina selitellä parhain päin ja musta muuttuu tarvittaessa taas hetkessä valkoiseksi. Kun taikausko on valittu kansallisen selviytymisen strategiaksi, rationaalisuus ja tekeminen menettävät merkityksensä. 

Kun Vanhasen Matti aikanaan, 2009 hiihtolomaltaan Rukan hangilta palasi, onnistui hän hetkessä sekoittamaan työmarkkinakentän, työehtosopimuspolitiikan ja eläkeaikakeskustelun silloisen valtionvarainministerin suositusten(?) mukaisesti. Silloin tämä oli kai vielä Euroopan toiseksi paras valtionvarainministeri? Pääministeriksi 2011 "suostuessaan"  järjestys oli inflatoitunut realistisemalle, kymmenen sijaa pienemmälle tasolle. Oikein sydäntä kouraisee huoli siitä, mitä nyt päättyvä hiihtoloma tuo tullessaan, kun sekä pääministeri ja valtionvarainministeri ovat olleet viikon tietymättömissä. Vastuullisuus kun on enää vain harhaanjohtavaa newspeak´ia puhtaimmillaan.

Palatessaan pääministeriä odottaa monta vastaamatonta kysymystä, eikä pienin niistä suinkaan ole hänen roolinsa Sinisen kirjan tilaamisessa ikiomalta auguuriltaan Pekka Himaselta 700.000 euron hintaan. Mahtoi puolueiden muutenkin jo verovaroilla ylläpidettyjen tulevaisuuden think-tankkejä, ja varsinkin luonnollisesti kokiksien omaa ajatushautomoa ja mainostoimistoa jurppia, näin hienon tilaisuuden ohi meneminen?

Siitä välittämättä, että selvityksen hinta on, itsestään selvyyksien leikkaa-liimaa-tutkimuksesta posketon ja verrattavissa lähinnä pääministerin puoluetoverin, suurlähettilään viralla palkitun Jari Vilénin graduplagiointiin, epäselvyyksinä säilyvät vielä kilpailutusmenettelyn puuttuminen tai puutteellisuus, tieteellinen validiteetti ja reliabiliteetti ja maksatusohjeistus Suomen Akatemialle, Sitralle ja Tekesille.


Mutta kokemukset poliitikkojen rankaisemisesta ovat sekä gradujen, tuppeensahattujen lautakasojen että pöytäkirjaepäselvyyksien osalta johtaneet enintään ministeripostiin, etujärjestöjohtajuuteen tai suurlähettiläsvakanssiin. Nyt on sitten korkeintaan edessä karkotus Brysseliin, komissaarin virkaan, kun Rehnin Olli sieltä kotiin seuraavassa vaihdossa tulee. 

Onneksi Suomelle ja EUlle ei kuitenkaan ole kirkossa kuulutettua, että Jyrki-boy Ollin komissaarivakanssia perisi. Ainakin euro ja erityisesti euro-valtioiden ongelmamaat ovat Ollin jäljiltä siinä tilassa, että jotain uutta on kehitettävä.  Ollihan on "vasta ilmoittanut, että euron iso ongelma ei ole siinä, että säästökuuri ei toimi, vaan se, että taloustieteilijät julkaisevat koko ajan tutkimuksia, jotka osoittavat, ettei se toimi".

Tuskinpa Kataisesta, säästöspesialistina ja ultraliberaalin markkinalähtöisen politiikan fundamentalistina ole enää talouskomissaarin tehtävään, uutta vaihtoehtoa tarjoamaan. Mahtaako ehtiä edes saattamaan päätökseen tämän Avoimen, oikeudenmukaisen ja rohkean Suomen - hallituksen paljon mainostettu "puolenvälin" tarkastelun täällä kotimaassa?


maanantai 18. helmikuuta 2013

Voi meitä voitettuja




Talouselämä julkaisi tässä päivänä muutamana mielenkiintoisen artikkelin otsikolla Kokoomus tyrmää työnantajien verohaaveet. Kokiksien uusi eduskuntaryhmyri Petteri Orpo oli ottanut vahvan kannan. EKn ajatus yhteisöveron laskemisesta 15 % iin ei ole mahdollinen.  

Kun olen pari kertaa aiemminkin Petterin ”kannanottoihin” tutustunut, enkä aina ymmärtänyt, en malttanut nytkään olla kommentoimatta, ensimmäisten joukossa. Talouselämä ei sitä ole julkaissut, joten minun täytyy yrittää palauttaa kirjoittamani mieleen.  Kun en ole tottunut siihen, että ao. julkaisu jättäisi asiallisia kommentteja julkaisemattakaan, en osannut varautua arkistoimalla sitä. Seuraavalla kerran voinkin käyttää copy/pastea.

Vaalien alla Petteri kirjoitus talouspolitiikasta julkaistiin Kauppalehden sponsoroiduissa blogeissa, kuten parin muunkin ehdokkaan tai näkyvän kokiksen otsikolla Olemmeko valmiita elinkeinorakenteemme suureen muutokseen. Sitäkin yritin kommentoida, mutta kun ennakkomoderointi oli ilmeisesti tukijoukkojen hallussa, ei juttuni sitä läpäissyt.  Vastasin siihen artikkelillani Poliitikon sosiaalinen media

TEn kommenttini asetti kyseenalaiseksi sen, että tämä kokiksien uraputkeen osunut turkulainen, ilmeisesti Ile Kanervan seuraajaksi tarkoitettu, tietäisi mistä puhuu ja sanoisi mitä ajattelisi. Joku saattaisi kommenttini perusteella jopa kuvitella , että hän ei mielestäni sen paremmin tiedä, kuin ajattele, eikä siksi osaakaan. Sanoja häneltä tulee kyllä sujuvasti, mutta tuotoksen substanssi on kuin suoraan poliittisesta puppusanageneraattorista.

Lisäksi taisin muistuttaa lukijoita, kuinka ”otollisessa” tilanteessa puolue mahdollisten tulevien neuvottelujen osalta on, kun kaverit keskenään saavat sopia. Ihmettelin varmaan sitäkin milloin AKAVAn Sture (Fjäder) vaihdetaan valovoimaisempaan kokikseen, siis yhteen kavereista? SAK ja STTK taitavat korkeintaan jäädä haaveiksi?

Minulle on aivan yhdentekevää osaako ja tietääkö joku Orpo yhtikäs mitään. Mutta kieltämättä minua vaivaa se minkä osaamisen perusteella maata johdetaan, sikäli jos johtamisesta enää yleensäkään voi puhua. 

Veronmaksajana katson myös oikeudekseni perustellusti arvostella, kun en poliitikon viestiä ymmärrä. Enkä tainnut kummassakaan tapauksessa olla ainoa. 

Lisäksi olen ollut pitkään ihmeissäni siitä, kuinka ns. demokratia voi maassa toimia kun neuvotteluosapuolten johdossa ovat puolueisiin voimakkaasti sitoutuneet poliitikot, nyt vielä saman puolueen edustajat.

Poliittisten broilerien osaamisen puutteesta ja poliittisen rakenteemme mädännäisyydestä olemme saaneet kärsiä jo kohta puoli vuosisataa. Minusta se saisi jo riittää. Varsinkin Petteri Orpon edustaman puolueen nykyisen ideologisen pohjan, rajoittamattoman globaalin markkinatalousihanteen, kansantaloudelle ja siksi myös politiikalle aiheuttavien seurausten vuoksi.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Startupeilla ei Suomen taloutta pelasteta




ja kuitenkin niitä tarvitaan. Ja paljon. Ilman start-uppeja kun ei synny grown-uppejakaan.  Ja kummatkin tarvitsevat kasvaakseen ja kehittyäkseen terveellisen ympäristön. Onko niillä nyt? Kummillakin? Muuten, vastaus kysymykseen on sitten politiikkaa.

Kuten lapset myös startupit tarvitsevat alussa ennen kaikkea vanhempien rakkautta, huolta ja hoivaa. Helppoa on verrata omistajaa vanhempiin, mutta niitä ovat myös asiakkaat, varsinkin ensimmäiset. (Vai olisivatko he sittenkin niitä päiväkodin tätejä?) Joka tapauksessa, ilman maksavia asiakkaita yritys on parhaimmillaan harraste ja pahimmillaan katastrofi, sekä taloudellinen että usein myös vanhemmilleen henkinen katastrofi. Niiden hoidosta vastaavatkin sitten palkollisemme, virkamiehet ja viranomaiset. Vasta niiden.




Yleensä vanhemmat hankkivat lapsensa itse ja omin voimin, harvemmin tehtäessä virkamiehiä tarvitaan. Yrityksen perustaminen sinänsä ei paljoa vaadi, toiminnan aloittaminen saattaa rahoitusta vaatiakin. Meillä on totuttu siihen, että ensin kaivetaan omaa lompakkoa, siten sukulaisten, joskus ehkä mesenaatin. Yhteiskuntakin on saatu apuun starttirahoilla ja riskirahoituksella. Onhan muiden rahoilla pelaaminen niin paljon mukavampaa. Nykyiset suojelus-enkelitkin kun on jo kaupallistettu nopeita voittoja vaatimaan.

Asiakkaat löytyvät ns. markkinoilta.  Se on se sama suuri maailma, jonka kohtaamiseen ja jonka kanssa elämiseen vanhemmat lastaankin valmentavat.  Vain harvoin kasvaminen aikuisuuteen tapahtuu välittömällä kvanttihypyllä; ”sink or swim”. Useimmiten se tapahtuu vähitellen, usein oman yrittämisen,  jopa  konkreettisesti yrityksen ja erehdyksen kautta. Mutta, kun oikein toimitaan sieltä tulee myös rahaa, pääomaa.

Oppimisvaiheessa on hyvä pitää riskit pieninä, sekä itse tappion- että sen menettämisen mahdollisuudet. Kun osaamista karttuu, joka tässä tapauksessa usein tarkoittaa yritys- tai yrittäjä-ikää, riskit saattavat ja voivat kasvaakin. Silloin on opittu ja ennen kaikkea silloin on jotain omaa, millä riskit kantaa. Siitä koostuu aikuisuus, siis startupin tapauksessa kannattava kasvava yritystoiminta ja juuri tässä järjestyksessä. Ensin kannattava, sitten kasvava.

Olkoon tämä riittävä johdanto toissapäivän USn uutisiin Suomella on ikävä maine: ”Raportteja ja selvityksiä, mutta niiden pohjalta ei tehdä mitään” ja ”Yrittäminen tulee viikonloppuihin ja yöuniin”. Ja varmaan muutamaan muuhunkin yrittäyyttä ja kasvuyrittäjyyttä hehkuttavaan propagandajulkaisuun.


FAKTAKULMA
Kasvuyrittäjäryhmän ehdotukset
1. Perustetaan yrittäjyysministerin virka
2. Parannetaan lakiesitysten ja kuntien päätöksenteon yritysvaikutusarviointia
3. Yrittäjäkasvatus kouluihin
4. Verotus kasvua tukevaksi
5. Perustetaan uusi kasvurahastojen rahasto
6. Koordinoidaan nykyistä paremmin EU-rahoitteisia kasvu- ja innovaatio-hankkeita
7. Vakiinnutetaan Kasvuväylä-toiminta ja laajennetaan sitä
8. Edistetään joukkorahoitusta ja verkossa kerättäviä joukkosijoituksia kasvuyritysten rahoitusmuotona
9. Luodaan toimivat minimarkkinat
10. Avataan Suomessa hunajapurkki digimarkkinoiden kehitykselle
11. Mahdollistetaan varhaisen vaiheen yrityksille uusien työntekijöiden sitouttaminen niin, ettei veroseuraamus kohdistu työntekijöiden ennen omistajuuden toteutumista
12. Rajoitetaan työntekijöiden kilpailukieltosopimuksia
13. Vauhditetaan työperäistä maahanmuuttoa
14. Ohjataan hallinnollisesti hankintatoimea siten, että 0,5 prosenttia valtion hankinnoista suuntautuu uusiin innovatiivisiin tuotteisiin ja ns. katalyyttihankintoihin


Poliitikot olivat asialla ja mallina yksittäinen ilmeisen oikea yrittäjä. Ja kunnon poliitikkojen tapaan tarjolle tuotiin 10 hyvää ja 14 kaunista ideaa. Ja jo ensimmäisellä vedettiin matto ehdotuksen järkevän toteutuksen alta. Me nimittäin emme todellakaan tarvitse sen paremmin uutta ministeriä, kuin uutta ministeriötäkään edistämään yrittäjyyttä ja yritysten kasvamista. Eivätköhän nykyiset rajoita kumpaakin jo ihan riittävän tehokkaasti?

Yritteliäisyyttä pitäisi kieltämättä kannustaa viimeistään koulussa, mieluiten jo kotona. Kokemuksen mukaan sitä kuitenkin yritetään hillitä, jopa tappaa viimeistään päiväkodissa. En ole, sen paremmin omana kouluaikana, kuin lasteni tai lastenlastenikaan osalta vielä tavannut koulua, jossa aikuisen oikeasti olisi lapsia kannustettu yritteliäisyyteen. Päinvastainen tapa toimia on ollut vallitsevana. Tädit ja opettajat, heistäkin valtaosa tätejä arvostavat mukautuvaa, ahkeraa ja hiljaista oppilasta. Sanat ja laaditut visiot, missiot ja strategiat toki muuta väittävät.

Yrittäjyyttä taas ei tarvitse opettaa jos lähtökohtana on itseensä luottava, ennakkoluuloton, osaava ja yritteliäs nuori tai vaikka vanhempikin. Häntä on ennemminkin pidäteltävä. Yrittäjyys kun ei ole oppiaine ollenkaan. Yrittäjäkurssien anti on joko palveluina ostettavissa - mikä pääsääntöisesti on suositeltavinta - tai pienellä vaivalla opittavissa. Tärkein perinteisen yrittäjyyskoulutuksen anti on tietoisuus siitä, mihin omaa aikaansa ei pidä käyttää ja mahdolliset koulutuksen aikana syntyvät vertaisverkostot.

Yritystoiminnan yhteiskunnallisen tarkoituksena on tuoda lisäarvoa, tuotteita, palveluja, työtä ja voittoa. Yrittäjänkin kannalta olisi toivottavaa, että ensisijainen motivaatio ei olisi tehdä rahaa. Oman kokemukseni perusteella näin varsin harvoin onkaan. Parhaiten menestynevät yrittäjät, joilla on osaamisen lisäksi vahva tarve, tarve tehdä paremmin, näyttää itselle ja muille, luoda uutta ja erilaista, palvella asiakkaita, tehdä mitä huvittaa ja elättää sillä itsensä. Ajan myötä, kun varmuutta ja resursseja on enemmän, vanhat ja uudet kasvun mahdollisuudet kyllä houkuttavat innostuksensa säilyttänyttä. Mahtikäskyllä tai pakolla yrittäjä ei tee yhtikäs mitään. Eikä varsinkaan kasva.

Kasvurahastojen rahasto perustettiin jo aikaa sitten, ainakin ennen joulukuuta 2008.  Tuolla KLn blogistossa olevalla, linkin alkuperäisen keskustelun tiimoilla on tarkempaakin selvitystä sille, miksi moinen ilmeisesti ei kovin pitkäikäiseksi elänyt. Mutta varmasti siihen osoitetut rahat on, ja viimeistä senttiä myöten käytetty.  Jälkiä jättämättä todennäköisesti. Näin, kun esittäjät ehdottavat, että uusi pitäisi perustaa. Kokemuksen perusteella, moisella virkamiesvetoisella järjestelmällä vaikutus Suomeen on kuin veroeuroista sulatettuja kultahippuja valtamereen viskelisi.

EU-rahoitteisia kasvu- ja innovaatio-hankkeita meillä on tavattu käyttää jo noin 20 vuotta lähinnä ja määritelmästä riippuen joko aluepolitiikan täsmä-instrumentteina tai alueellisena puoluetukena. Valitse näistä. Kohdistus on tapahtunut puoluepreferenssien mukaisesti lihottamaan perustettua amk-verkkoa, kavereitten koulutus- ja konsultointibisneksiä, korostamaan kuntien roolia matkailuelinkeinon tukemisessa, aktivoimaan puolueiden paikallistoimintaa, sekä tukemaan päättömiä soffa-hankkeita (vast.), eikä koordinoinnista ole tavoitteen toteutumisen kannalta tähänkään mennessä ollut apua. Vaikutus kuin edellä. Ajat varmaan ovat muuttuneet, vaan kun ihminen ja hallinto eivät….

Ettei tästä kirjoituksesta jäisi kuvaa, että olisin vain nykytrendien vaatimusten mukainen defenssiivinen pessimisti, olen toki valmis myöntämään, että positiivista mielenlaatuni suorastaan elähdytti tarjottu digimarkkinoiden hunajapurkki




Tuo maahanmuuton vauhdittaminenkin sai minut hörähtämään, niin tärkeää kuin se maan menestyksen kannalta onkin. Sen ei todellakaan tarvitse  olla edes työperäistä. Lisäksi, joukkorahoituksen mahdollistaminen, esimerkiksi vaikkapa tuon uuden Kasvurahastojen rahastojen rahastoon, kuulostaa ihan käyttökelpoiselta idealta. 

Haittavaikutustensa vuoksi kannattaisi ensin kuitenkin tutkia ja vasta sitten hutkia. Ja pitää poliitikot ja virkamiehet lähellä silloin kun he rahaa ympärilleen heittelevät ja muulloin kaukana. Mieluiten poissa.

torstai 14. helmikuuta 2013

Seuraavan hallituksen ohjelmaa

Loppukoon ainainen kitinä. Aletaan tekemään.


Työvoimapulan ainainen esiin manaaminen ja sillä pelotteleminen on oikeastaan vain yrittäjien ja yritysten, ja erityisesti heitä edustavien etujärjestöjen strategia. Sen tavoitteena on painaa palkkataso alemmaksi.  Ja senhän ymmärtää varsinkin vientiteollisuudessa, kun kilpailukyky heikkenee. Missä määrin teollisuus on osannut riittävästi käyttää muut käytettävissään olevat kilpailukeinot kuten laadun, jälkimarkkinoinnin, tuotteen palveluelementit, brändin … jää keskustelussa lähes aina taka-alalle.

Suomen kilpailukyvyn ongelma ei oikeasti ole työn liian korkea hinta ollenkaan. Ongelmana on liian suuri verokiila, työnantajan työvoimakustannusten ja työntekijän nettotulon välinen erotus tai tämän erotuksen osuus työvoimakustannuksista, karkeasti ottaen verot ja työeläkkeet. Ne taas ovat laeilla määriteltäviä ja juuri niitä tekijöitä joista päättämiseen olemme edustajamme Arkadianmäelle valtuuttaneet.

Huomattavasti merkityksellisempää, kuin paneutua kuvitellun työvoimapulan ratkaisemiseen, olisi kansanedustajien keskittyä palkallisen työn riittämättömyyden, jopa pulan ratkaisemiseen. Mutta sillä alueella eivät temput auta, eivätkä varsinkaan työvoiman pelottelu eivätkä kyykyttämisen pakkokeinot. Poliitikot voivat työpulaan vaikuttaa epäsuorasti, lainsäädännöllä. Mutta, sehän on juuri se tehtävä jota tekemään olemme edustajamme valtuuttaneet.

Se vaatisi nykyisin sekä näkemystä että osaamista, kumpikin ominaisuuksia, joita ei kansanedustajilta juurikaan ole totuttu näkemään. Jompaakumpaa löytyy, mutta harvoin kumpaakin, samanaikaisesti. Toisaalta, jos sitä löytyisi, se ei kuitenkaan pääsisi lainsääntöön vaikuttamaan. Siitä pitää huolen eduskuntaryhmien sisäinen ryhmäkuri. Sen lähtökohtana on puolueen ”ideologian” ylläpitäminen ratkaisuissa. Se taas esiintyy muodossa porukka päättää. Tarvittaessa kompromissi sorvataan, yleisen positiivisuuden hengessä oman edun ja pienimmän vastustuksen periaatteita noudattaen.

Tuo ideologia, siis yli sata vuotta sitten olleen yhteiskunnan ongelmiin kehitetyt visiot ja missiot, eivät kuitenkaan nykyajan ongelmia ratkaise.  Kun ne eivät enää nykyajassa ole ongelmia ollenkaan. Ja kun ne eivät ole, puolueet keskittyvään korvaavaan toimintaan, valtaan.  Vielä hankalammaksi asian tekee se, että konkreettisia ratkaisuja – siltarumpu tuonne, toimistotalo tänne, tehdas sinne ja kaivos korpeen – ei kansanedustajien enää toivota tekevän ollenkaan. Heidän tehtävänään on laatia pelisäännöt, joiden mukaan yhteiskunnassa toimitaan, ei työntää rahaa kottikärrykaupalla omille kannattajilleen, heidän elämisen edellytyksiksi.

Voidakseen yleensä vaikuttaa yhteiskuntaan puolueella on oltava valtaa. Demokratiassa vallan perusta on vaaleissa saatu äänimäärä. Koska ideologiaa ei enää ole aatetta ajamassa, on omaa porukkaa markkinoitava. Sitähän mainostoimistot tekevät. Lisäksi kannattajia on syytä muistaa tukiaisilla, viroilla, avustuksilla, verohelpotuksilla, asunnoilla …  Täytyy siis saada lisää ehdokkaita, sitten edustajia koska se on valtaa.

Kun valtaa on, voi sitä sitten jakaa vielä suuremman vallan toivossa. Sellaista on markkinoitava vielä tehokkaammin ja se taas vaatii lisää rahaa. Sitä taas saadaan veroista. Ne otetaan veronmaksajilta. Niin puolueet ovat päättäneet.  Ja sen lisäksi on taas muistettava kannattajia tukiaisilla, viroilla, avustuksilla, verohelpotuksilla, asunnoilla, kylpylöillä, uusilla organisaatioilla … Tätä on nyt tehty vuosikymmeniä, vähintään sotakorvausten maksamisesta lähtien ja kiihtyvästi 1960-luvun puolesta välistä. Ja nyt ollaan sitten tilanteessa, että olisi työvoimapula?

Puolueet ovat nyt tehneet tehtävänsä. Ne voivat mennä. Puretaan vuosikymmenien aikana rakennettu hallinnollinen himmelimme. Jos muutos suunnitelmallisesti ja hallitusti toteutetaan, se ei edellytä palvelutason laskemista, sen laadun heikentämisestä puhumattakaan, päinvastoin.

Vapauttakaamme noin 600.000 julkisen sektorin virkamiehestä, päälliköstä, tekijästä edes 10 % lopettamalla kunnallinen itsehallinto ja siirtymällä maakunnalliseen itsehallintoon. Koska kuntien yhdistymistä ei tapahdu ja työ kokonaisuudessaan loppuu, ei voi olla puhettakaan 5 vuoden irtisanomissuojasta. Maakuntien virat ja työtehtävät julistetaan avoimeksi ja organisaatiot rakennetaan kunkin maakunnan tarpeiden mukaisesti, niiden

Tukekaamme uutta yrittäjyyttä esimerkiksi nostamalla nykyinen alv-velvollisuuden raja sellaiseksi, että ammatinharjoittaja / yksinyrittäjä voi siitä maksettavalla veronalaisella palkallaan tulla toimeen. Ensimmäisen palkollisen ottamista on syytä vielä tukea esimerkiksi luopumalla työeläkemaksun perimisestä yhdeltä vuodelta. Mutta pääsääntöisesti yhteiskunnan yritystuet loppuvat tähän.



Uuden hallitusohjelman pohjapaperiksi:

1.         Kunnallisen itsehallinnon muuttaminen maakunnalliseksi itsehallinnoksi, tavoitteena muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.

2.         Neljän pääkaupunkiseudun kunnan yhdistäminen yhdeksi metropolikunnaksi siten, että muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.

3.         Korkeakoulujen, siis kaikkien yliopistojen, korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen karsiminen 5% vuodessa, seuraavat 5 vuotta siten, että aloituspaikkoja vähennetään tasaisesti kaikilta aloilta. Opiskelua kehitetään siten, että kaikille yhtenäistä yleisopiskelua seuraa erikoistumisopinot ja sitä mahdollinen tutkijakoulutus. Opintojen jatkamisen kriteerit laaditaan sellaisiksi, että ne vastaavat Suomen yhteiskunnan tarpeita ja kantokykyä.

4.         Julkisen sektorin rekrytointikriteerien muuttaminen siten, että edellä kuvattu muutos tarjonnan määrässä huomioidaan. Periaatteena vaikkapa 40 opintoviikon karsiminen kustakin virasta.

5.         Julkinen puoluetuki, sisältäen kaikki julkisen sektorin kontrollissa olevat yksiköt, laitokset, yhteisöt ja yritykset kielletään lailla. Puolueiden rahoitus muutetaan yksityisen, puolueiden johtaman rahaston tehtäväksi. Rahastoon saa lahjoittaa verovapaasti kuka tahansa. Puolueet jakavat varat vuosittain eduskunnassa edustettuina olevien puolueiden saaman äänimäärän suhteessa. Rahaston pesämunaksi siirretään 5 vuoden puoluetukia vastaava rahamäärä, eikä 5 vuoden siirtymäkauden aikana saa jakaa vuosittain kuin enintään ½ vuotuisesta pesämunasta ja koko kerätty vapaaehtoisten lahjoitusten määrästä.

6.         Kansanedustajan edustamisoikeus rajoitetaan kahteen kauteen. Hallituksen jäsen ei voi samalla toimia kansanedustajana eikä kansanedustaja kunnanvaltuutettuna. Varamiehet tilalle koko vaalikauden ajaksi.

7.         Eduskunnasta riippumattoman erustuslakituomioistuimen perustaminen. Perustuslain noudattamisen valvonta, erityisesti 29§ noudattamisen sanktiointi ja valvonta.

8.         Puolueiden ”rahamassien” ja suojatyöpaikkoja tarjoavien yhteisöjen (nuorisosäätiöt, vanhuussäätiöt, yleishyödyllinen rakentaminen ja rakennuttaminen, vammaistyö, kansalaisopistot, jne. jne.) varojen konfiskointi ja niitä lähellä olevien yhteisöjen muuttaminen yleishyödyllisiksi siten, että yksittäisten puolueiden ja heitä edustavien puolueiden oma intressi niihin katkaistaan. Päällekkäisyydet poistetaan.

9.         Lakien ja "politiikkojen" vaikuttavuusarviointi on saatava pakolliseksi jo ennen kuin lait säädetään. Liian usein erilaisten alue-, investointi, elinkeino-, innovaatio-, jne. tukien ja alue-, kieli-, maahanmuutto-, korkeakoulu-, jne. politiikkojen toimeenpanon vaikutuksista ja niiden "kilpailutuksesta" ei ole nimeksikään tietoa. Päätöksiä ei saa enää tehdä mutu-perusteilla, kuten meillä on tavattu tehdä.

10.       Yrittäjyyttä edistetään siten, että alkaville yrittäjille ja nykyisille 1 henkilön yrityksille myönnetään ensimmäiseksi viideksi vuodeksi mahdollisuus ilmoittautua alv-verovelvolliseksi vasta kun vuosittainen liikevaihto ylittää 30.000 euroa. Oikeus on henkilö- ja yhtiökohtainen. Järjestelyn edellytyksenä on sen 5 vuoden aikana yrittäjän, enintään alan ammattilaisen mukainen palkka ja mahdollisten voittovarojen rahastoiminen yhtiön käyttöön.

Hienosäätöä silmälläpitäen löytyy lisää yksityiskohtia tämän blogin artikkeleista yli 6 vuoden ajalta. Tarvittaessa voin tulla Säätytalolle hallitusneuvotteluihin esittämään yksityiskohtaisia muita välttämättömiä toimenpiteitä. 


keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Lainsäätäjän erityisessä suojeluksessa


Jälleen yksi Maan Tavalla ratsastava porukka, jota ei saada taoideta pelkin kotimaisin neuvoin saada kuriin ollenkaan; Autokoulut. Talouselämä julkaisi uutisen Ajokorttien hinnoissa satasten eroja. Minä sitä kommentoimaan.


Mielestäni uutinen ei todellakaan ole ajokorttien hinnanero vaan se, että ne nyt viimeisimmän ehdotuksen puitteissa on nostettu tolkuttomalle tasolle, eikä kansa siitä huolimatta ole noussut kapinaan.

Suomi on suuri ja vähäväkinen maa. Vaikka koko väestö internoitaisi hallituksen toiveitten mukaisesti muutamaan suureen metropoliin, suurimman osan tulisi kuitenkin syystä mistä tahansa päästä liikkumaan maaseudulla. Sitä paitsi, en onnistumiseen menee vielä muutama aika.

Sujuvaan elämiseen useimmat tarvitsevat ajokortin ja osa jopa oman auton. Miten on mahdollista, että yhden alan (autokoulut ja niiden opettajien) ja kukkahattu virkamiestyttöjen annetaan tämä estää?

Ajo-opetus, kaikilta osiltaan opittaisi tehokkaammin simulaattorissa. Liikennesäännöt ja merkit itseopiskeluna vaikkapa netistä. Sitä tärkeintä nuorten, vielä tässä vaiheissa nuorten miesten itsetuhoista käytöstä ajokortin saatuaan eivät autokoulunopettajat ole vuosikymmenienkään yrittämisellä ole saaneet muuttumaan. Eivätkä koskaan tule saamaankaan, koska heidän kiinnostuksensa on opettaa ajamaan, siis tehdä sitä, minkä oppisi tehokkaimmin simulaattorissa.

Samalla virkamies on suurella korvalla ja giganttisella sydämellä käytännössä estänyt sen ainoan ryhmän opettamisen mahdollisuudet, jolla saattaisi olla mahdollisuuksia vaikuttaa nuorten miesten asenteisiin, opetusluvalla opettavat perheenjäsenet.

Samaa artikkelia kommentoi minua ennemmin nimimerkki ev, seuraavasti: 


Autokoulu kannattaakin nykyään suorittaa Virossa, esim. kahden viikon kurssi kesäloman aikana maksaa noin 300e viranomaismaksuineen. Viro on EU-maa joten sama kortti kelpaa suomessa, mutta suomen kansalaisen on vain käytävä ajamassa inssi uudestaan katsastuskonttorilla. Autokouluja ei tarvitse lihottaa ja bonuksena saa hyvän mielen kun saa tehtyä pienen kiusan näille pakkomaksujen kehittelijöille.

Siinä sitä kulujen ja katteiden vertailua riittä kerrakseen. Suosittelen. Itse kullekin. Saadaan vientiteollisuuden lisäksi sitten auto-opetustoimintakin siirrettyä Suomesta.

Pitääkö jälleen kerran hakea, huomiota herättämättä kartellin purkua EKPn kautta, ennenkuin suomalainen saa oikeutta?

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/02/kauppakeskittymat-syyniin.html




PS. (lisätty 15.2. klo 08.00)

Kas kun kartelli ei samalla saanut ajettua läpi veropohjan laajennusta ja pakollista koulutusta polkupyörien käytölle. Autokoulussa, luonnollisesti.


Petri Lahtinen
uusi
Syviä ajatuksia. Lisäksi nostan pöydälle pohdittavaksi:
- pyörien rekisteröintiä
- GPS pohjaista käyttömaksua
- pyöräveroa, joka perustuu mm. pyörän verottomaan hintaan, varusteisiin ( vaihteiden lkm, metallihohtomaalaus, erkoisvanteet jne ) sekä pyörätyypin haitallisuuteen
- vuosikatsastusta
- ajokortti kolmivaiheiseksi: kolmipyörä, tavallinen mankeli apupyörin ja lopuksi ilman niitä .
- lisäkoulutuksella ajo-oikeus kilpa- ja maastopyöriin

Kopioitu US artikkelin http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/57063-valtuutettu-pyorailysta-220-000-000-eun-lasku-hesingille-onko-meilla-varaa-tahan keskustelusta.



maanantai 11. helmikuuta 2013

Maan tapa tiensä päässä?

Enpä uskonut tätä päivää kokevani. "Euroopan keskuspankki (EKP) katsoo, että Suomen pitää uudistaa vähittäiskaupan toimintaa, jotta hinnat laskisivat".

Ei huolta ole kantanut kilpailuviranomainen. Ei ainakaan siihen tasoon, että asialle olisi jotain tehty. Ei huolta ole kantanut Eduskunta. Ei ainakaan siihen määrään, että olisi vaivautunut jotain asialle tekemään. Ei liioin Kuluttajaliitto (kaipa täällä sellainenkin toimii?). Eikä sekään ainakaan siihen määrään, että jotain tapahtuisi.

Meillä mitään ei tapahdu, sanoopa kansan maalaisjärki kaupan keskittymisestä, kilpailun puutteesta, kartelloitumisesta, kauppapaikkakorruptiosta, rakennusmääräyksistä ... ihan mitä tahansa. Yleisnimikkeellä sitä on Maan Tapa. Eikä sitä passaa sorkkia.

Onneksi on EU ja EKP.


PS.

On se vaan kumma, että kotimaan ongelmat on ratkaistava ylikansallisten virkamiesten, eli EUn keskuspankin kautta.  Hyi hitto.


tiistai 5. helmikuuta 2013

Mutta eihän puhemiehellä ole arvovaltaa!



Timo Soini ei tykkää. Jouni Backman ei tykkää. Siis siitä, että Sampsa Kataja syyttää puhemieheksi valittua Eero Heinäluomaa jeesustelijaksi ja selkään puukottajaksi. Ja miksi? No siksi, että Heinäluoma katsoi kepun menetelleen kyseenalaisesti asettaessaan oma ehdokkaansa, siis ei yhdeesä ennalta sovitun, Eduskunnan varapuheenjohtajaksi valtiopäivien nyt alkaessa.


 Puhemies


Sampsa Katajan avautumisen mukaan juuri Heinäluoma johti kampanjaa, jolla nykyinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö sai aikoinaan puheemiesvaalissa vähintäänkin näpäyksen edustajatovereilta, samaisessa vaalissa. Siis juuri siinä, jossa kolme vuotta sitten ja ensi kerran Suomen Tasavallan historiassa vaalissa voittajana oli JOKU MUU.

Jouni Backman vaatii kuulemma peräti anteeksi pyyntöä. Miksi? Eikö Eero Heinäluoma ollutkaan kampanjan johtaja? Jos ei ollut ei anteeksipyyntö riitä. Mutta kun ilmeisesti oli, miksi pitäisi pyytää anteeksi sitä, että on julkisesti kertonut miten asia oli? Kyllä minunkin mielestäni moinen johtajuus oli kyseenalaista silloin, kun en johtajasta mitään tiennyt. Vielä kieroutuneemmaksi ja farisealaisemmaksi tulee silloin myös Heinäluoman nykyinen kannanotto kepun käytökseen nähden. 

Vai olisiko kyseessä Heinäluoman huoli puhemiehen ja Eduskunnan arvovallasta? Sinä hän olisi pitänyt miettiä vuonna 2010. Ja hän olisi voinut miettiä sitä ennekin, kun puolueita edustavien kansanedustajien arvovalta syöksyi ehittyvien Maakuntien Suomen vaalirahalahjoman myötä, tapahtuman jälkeen rakennettuihin maanalaisiin käytäviin. 



PS.

Kadonnutta Eduskunnan ja sen puhemiesten sekä puolueitten arvovaltaa Heinäluoma voisi yrittää kirkastaa vaikka siten, että hän, puhemiehenä aikaansaisi selvityksen Suomen hallituksen todellisesta osuudesta USAn CIAn vankilennoissa ja terroristien kiduttamisessa.