Loppukoon ainainen kitinä. Aletaan tekemään.
Työvoimapulan ainainen esiin manaaminen ja sillä
pelotteleminen on oikeastaan vain yrittäjien ja yritysten, ja erityisesti heitä
edustavien etujärjestöjen strategia. Sen tavoitteena on painaa palkkataso
alemmaksi. Ja senhän ymmärtää varsinkin
vientiteollisuudessa, kun kilpailukyky heikkenee. Missä määrin teollisuus on
osannut riittävästi käyttää muut käytettävissään olevat kilpailukeinot kuten
laadun, jälkimarkkinoinnin, tuotteen palveluelementit, brändin … jää
keskustelussa lähes aina taka-alalle.
Suomen kilpailukyvyn ongelma ei oikeasti ole työn liian
korkea hinta ollenkaan. Ongelmana on liian suuri verokiila, työnantajan
työvoimakustannusten ja työntekijän nettotulon välinen erotus tai tämän
erotuksen osuus työvoimakustannuksista, karkeasti ottaen verot ja työeläkkeet.
Ne taas ovat laeilla määriteltäviä ja juuri niitä tekijöitä joista päättämiseen
olemme edustajamme Arkadianmäelle valtuuttaneet.
Huomattavasti merkityksellisempää, kuin paneutua kuvitellun
työvoimapulan ratkaisemiseen, olisi kansanedustajien keskittyä palkallisen työn
riittämättömyyden, jopa pulan ratkaisemiseen. Mutta sillä alueella eivät temput
auta, eivätkä varsinkaan työvoiman pelottelu eivätkä kyykyttämisen pakkokeinot.
Poliitikot voivat työpulaan vaikuttaa epäsuorasti, lainsäädännöllä. Mutta,
sehän on juuri se tehtävä jota tekemään olemme edustajamme valtuuttaneet.
Se vaatisi nykyisin sekä näkemystä että osaamista, kumpikin ominaisuuksia,
joita ei kansanedustajilta juurikaan ole totuttu näkemään. Jompaakumpaa löytyy,
mutta harvoin kumpaakin, samanaikaisesti. Toisaalta, jos sitä löytyisi, se ei kuitenkaan pääsisi
lainsääntöön vaikuttamaan. Siitä pitää huolen eduskuntaryhmien sisäinen
ryhmäkuri. Sen lähtökohtana on puolueen ”ideologian” ylläpitäminen ratkaisuissa.
Se taas esiintyy muodossa porukka päättää. Tarvittaessa kompromissi sorvataan,
yleisen positiivisuuden hengessä oman edun ja pienimmän vastustuksen
periaatteita noudattaen.
Tuo ideologia, siis yli sata vuotta sitten olleen yhteiskunnan
ongelmiin kehitetyt visiot ja missiot, eivät kuitenkaan nykyajan ongelmia
ratkaise. Kun ne eivät enää nykyajassa
ole ongelmia ollenkaan. Ja kun ne eivät ole, puolueet keskittyvään korvaavaan toimintaan,
valtaan. Vielä hankalammaksi asian tekee
se, että konkreettisia ratkaisuja – siltarumpu tuonne, toimistotalo tänne,
tehdas sinne ja kaivos korpeen – ei kansanedustajien enää toivota tekevän
ollenkaan. Heidän tehtävänään on laatia pelisäännöt, joiden mukaan
yhteiskunnassa toimitaan, ei työntää rahaa kottikärrykaupalla omille
kannattajilleen, heidän elämisen edellytyksiksi.
Voidakseen yleensä vaikuttaa yhteiskuntaan puolueella on
oltava valtaa. Demokratiassa vallan perusta on vaaleissa saatu äänimäärä. Koska
ideologiaa ei enää ole aatetta ajamassa, on omaa porukkaa markkinoitava.
Sitähän mainostoimistot tekevät. Lisäksi kannattajia on syytä muistaa
tukiaisilla, viroilla, avustuksilla, verohelpotuksilla, asunnoilla … Täytyy siis saada lisää ehdokkaita, sitten edustajia
koska se on valtaa.
Kun valtaa on, voi sitä sitten jakaa vielä suuremman vallan
toivossa. Sellaista on markkinoitava vielä tehokkaammin ja se taas vaatii lisää
rahaa. Sitä taas saadaan veroista. Ne otetaan veronmaksajilta. Niin puolueet
ovat päättäneet. Ja sen lisäksi on taas
muistettava kannattajia tukiaisilla, viroilla, avustuksilla, verohelpotuksilla,
asunnoilla, kylpylöillä, uusilla organisaatioilla … Tätä on nyt tehty
vuosikymmeniä, vähintään sotakorvausten maksamisesta lähtien ja kiihtyvästi
1960-luvun puolesta välistä. Ja nyt ollaan sitten tilanteessa, että olisi
työvoimapula?
Puolueet ovat nyt tehneet tehtävänsä. Ne voivat mennä. Puretaan vuosikymmenien aikana rakennettu hallinnollinen
himmelimme. Jos muutos suunnitelmallisesti ja hallitusti toteutetaan, se ei edellytä
palvelutason laskemista, sen laadun heikentämisestä puhumattakaan, päinvastoin.
Vapauttakaamme noin 600.000 julkisen sektorin virkamiehestä,
päälliköstä, tekijästä edes 10 % lopettamalla kunnallinen itsehallinto ja
siirtymällä maakunnalliseen itsehallintoon. Koska kuntien yhdistymistä ei
tapahdu ja työ kokonaisuudessaan loppuu, ei voi olla puhettakaan 5 vuoden
irtisanomissuojasta. Maakuntien virat ja työtehtävät julistetaan avoimeksi ja
organisaatiot rakennetaan kunkin maakunnan tarpeiden mukaisesti, niiden
Tukekaamme uutta yrittäjyyttä esimerkiksi nostamalla
nykyinen alv-velvollisuuden raja sellaiseksi, että ammatinharjoittaja /
yksinyrittäjä voi siitä maksettavalla veronalaisella palkallaan tulla toimeen.
Ensimmäisen palkollisen ottamista on syytä vielä tukea esimerkiksi luopumalla
työeläkemaksun perimisestä yhdeltä vuodelta. Mutta pääsääntöisesti yhteiskunnan
yritystuet loppuvat tähän.
Uuden hallitusohjelman pohjapaperiksi:
1.
Kunnallisen itsehallinnon muuttaminen
maakunnalliseksi itsehallinnoksi, tavoitteena muiden kuin suorittavassa työssä
olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että
henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.
2.
Neljän pääkaupunkiseudun kunnan yhdistäminen
yhdeksi metropolikunnaksi siten, että muiden kuin suorittavassa työssä olevien
virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä
tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.
3.
Korkeakoulujen, siis kaikkien yliopistojen,
korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen karsiminen 5%
vuodessa, seuraavat 5 vuotta siten, että aloituspaikkoja vähennetään tasaisesti
kaikilta aloilta. Opiskelua kehitetään siten, että kaikille yhtenäistä
yleisopiskelua seuraa erikoistumisopinot ja sitä mahdollinen tutkijakoulutus.
Opintojen jatkamisen kriteerit laaditaan sellaisiksi, että ne vastaavat Suomen
yhteiskunnan tarpeita ja kantokykyä.
4.
Julkisen sektorin rekrytointikriteerien muuttaminen
siten, että edellä kuvattu muutos tarjonnan määrässä huomioidaan. Periaatteena
vaikkapa 40 opintoviikon karsiminen kustakin virasta.
5.
Julkinen puoluetuki, sisältäen kaikki julkisen sektorin
kontrollissa olevat yksiköt, laitokset, yhteisöt ja yritykset kielletään
lailla. Puolueiden rahoitus muutetaan yksityisen, puolueiden johtaman rahaston
tehtäväksi. Rahastoon saa lahjoittaa verovapaasti kuka tahansa. Puolueet
jakavat varat vuosittain eduskunnassa edustettuina olevien puolueiden saaman
äänimäärän suhteessa. Rahaston pesämunaksi siirretään 5 vuoden puoluetukia
vastaava rahamäärä, eikä 5 vuoden siirtymäkauden aikana saa jakaa vuosittain
kuin enintään ½ vuotuisesta pesämunasta ja koko kerätty vapaaehtoisten lahjoitusten
määrästä.
6.
Kansanedustajan edustamisoikeus rajoitetaan
kahteen kauteen. Hallituksen jäsen ei voi samalla toimia kansanedustajana eikä
kansanedustaja kunnanvaltuutettuna. Varamiehet tilalle koko vaalikauden ajaksi.
7.
Eduskunnasta riippumattoman erustuslakituomioistuimen perustaminen.
Perustuslain noudattamisen valvonta, erityisesti 29§ noudattamisen sanktiointi
ja valvonta.
8.
Puolueiden ”rahamassien” ja suojatyöpaikkoja
tarjoavien yhteisöjen (nuorisosäätiöt, vanhuussäätiöt, yleishyödyllinen
rakentaminen ja rakennuttaminen, vammaistyö, kansalaisopistot, jne. jne.)
varojen konfiskointi ja niitä lähellä olevien yhteisöjen muuttaminen yleishyödyllisiksi
siten, että yksittäisten puolueiden ja heitä edustavien puolueiden oma intressi
niihin katkaistaan. Päällekkäisyydet poistetaan.
9.
Lakien ja "politiikkojen"
vaikuttavuusarviointi on saatava pakolliseksi jo ennen kuin lait säädetään. Liian usein
erilaisten alue-, investointi, elinkeino-, innovaatio-, jne. tukien ja
alue-, kieli-, maahanmuutto-, korkeakoulu-, jne. politiikkojen toimeenpanon
vaikutuksista ja niiden "kilpailutuksesta" ei ole nimeksikään tietoa.
Päätöksiä ei saa enää tehdä mutu-perusteilla, kuten meillä on tavattu tehdä.
10. Yrittäjyyttä
edistetään siten, että
alkaville yrittäjille ja nykyisille 1 henkilön yrityksille myönnetään
ensimmäiseksi viideksi vuodeksi mahdollisuus ilmoittautua alv-verovelvolliseksi
vasta kun vuosittainen liikevaihto ylittää 30.000 euroa. Oikeus on henkilö- ja
yhtiökohtainen. Järjestelyn edellytyksenä on sen 5 vuoden aikana yrittäjän, enintään
alan ammattilaisen mukainen palkka ja mahdollisten voittovarojen rahastoiminen
yhtiön käyttöön.
Hienosäätöä silmälläpitäen löytyy lisää yksityiskohtia tämän blogin artikkeleista yli 6 vuoden ajalta. Tarvittaessa voin tulla Säätytalolle hallitusneuvotteluihin esittämään yksityiskohtaisia muita välttämättömiä toimenpiteitä.