Öykkäri vai koulukiusaaja, sano sinä

Ei koulukiusaajaa kuriin saada periksi antamalla. Ei myöskään hyssyttelemällä tai nuhtelemalla. Aikuista öykkäröijää vielä vähemmän. Toisen posken tarjoaminen ei tehokasta liene sekään?

Tahtoo: Guatemala ottakoon vastaan karkoittamani (mahdollisesti) laittomat siirtolaisensa, Tahdon Grönlannin, Panaman kanavan, Kanadan, Gazan omaksi kiintiestökehitysalueeksi, tullit kaikelle mahdolliselle suojelemaan USAlaista valmistusta. Ja kun kerran kaikki aina meitä kiusaa jatkoa seuraa...

Viimeiset viikot Donald Trump on toiminut puhtaaksiviljellyn koulukiusaajan tai öykkärin tavoin. Tuo ”aikuisten öykkäröinti” on otettu tähän vain siksi, että 78-vuotiasta tuskin enää voi koulukiusaajksi leimata? Hän heittelee vaatimuksia ja uhkauksia tahtomistensa runsaudensarvesta geopolitiikan ilmaan oikealle ja vasemmalle nopeammin kuin Helsingin penkkariajelijat karkkeja. Ja ainakin ennen kuin kukaan ehtii niitä tarkemmin miettimään tai analysoimaan.

Se saattaa myös olla toiminnan tarkoitus. Kun kukaan ei mukaan viitsi tai kerkiä, joku tai jotkut hänen kuolemattomista ajatuksistaan saattavat toteutua, olipa peruste miten kohtuuton tai pähkähullu tahansa. Varsinainen innovaatio; Temper tantrums as a geopolitical tool?

NATOn toiseksi keskeisimmäksi jäsenyyskriteeriksi hän kuulemma haluan puolustusmenojen osuudeksi 5% ao. valtion BKTstä. Tärkein mahdollisesti voisi olla edelleen jäsenten yksimielinen kannatus? Tai ehkä hänen mielestään USAn, tai USAn presidentin ääni riittäisi? 

Iltalehden artikkelissa 18.6.2024 oli kaikkien NATO valtioden suorituskyky tässä suhteessa yksinkertaisessa vertailussa.

USAn sijoitus oli 3. heti Puolan ja Viron jälkeen. Jenkit käyttivät 3,38 %. Mutta jenkkien intressit ovat globaaleja, eivät pelkästään sen paremmin Pohjois-Atlantista kuin Euroopan aluetta koskevia. Ja omien intressien valvomiseen, pysyviin tukikohtiin ja paikalliseen läsnäoloon Lähi-Idässä, Kauko-Idässä, Afrikassa tai muilla mantereilla tai valtamerillä kuluu muutama ropo niihinkin suhteessa BKThen. Muistan kuulleeni jostain arvion, että vähintään puolet. Sillä panostuksella USA sijoittuisi jäsenten häntäpäähän jonnekin Kroatian tai Portugalin välimaastoon, seitsemänneksi viimeiseksi.

Ainoa kerta kun NATOn artikla 5. on vedottu oli tunnetusti USAn toimesta, sen aloittaessa sodan terrorismia vastaan. Vaikka NATOn rooli Irakissa ja Afganistanissa ylittää ainakin himpun verran Pohjois-Atlantisen alueen. Naton jäsenistä sotiin osallistuivat tavalla tai toisella kuitenkin 10 europpalaista NATO-valtiota. Ei tuo 20-vuotinen kampanja ilmainen ollut heillekään. Mutta suoranaisesti panostusta oman maan puolustukseen kustannukset kyllä karsivat.

Eipä tämäkään artikkelimahdollisten neuvottelujen loppuulosta tule muuttamaan. Kunhan palauttaa mieleen Axel Oxenstiernan kuuluisan lauseen, joka kiteyttää politiikan ja vallankäytön todellisuuden:

"An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur?"

Suomeksi:
"Etkö tiedä, poikani, kuinka vähällä järjellä maailmaa hallitaan?"

Hän kirjoitti tämän pojalleen Johan Oxenstiernalle 1648, kun tämä oli huolissaan kansainvälisistä neuvotteluista. Lause on jäänyt elämään, koska se osuu yhä kohdalleen – monet maailman johtajat tekevät päätöksiä ilman syvällistä viisautta tai pitkän tähtäimen harkintaa.

Voi hyvin sanoa, että maailmaa hallitaan edelleen enemmän ahneudella, egolla, valehtelulla, pelolla ja kiusaamisella kuin järjellä tai viisaudella. MOT

Voi tätä tekopyhyyden määrää.

 

Nyt kun Venäjän syyttä alkanut Ukrainan sota on jatkunu 40 päivää ja median videot Ukrainan kaupungeista todistavat totaalisesta tuhosta, uutisoi Ilta-Sanomat  mukaan venäläisten viranomaisten lausunnoista: 

"VENÄJÄN ulkoministerin Sergei Lavrovin mukaan rauhanneuvotteluissa Venäjän ja Ukrainan välillä on edistytty jonkin verran, kertoo Reuters." Ja samassa artikkelissa " Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov puolestaan sanoi, että Ukrainan isku venäläiskaupunki Belgorodissa sijainneeseen polttoainevarastoon ei luo miellyttäviä edellytyksiä jatkaa rauhanneuvotteluja Ukrainan kanssa."

Pitäisikö todeta, että tekaistuilla perusteilla aloitettu väkivaltainen maahan tunkeutuminen ja sota ei sekään luo miellyttäviä edellytyksiä edes aloittaa rauhanneuvotteluja Vladimir I Putlerin Venäjän kanssa?

Olen vahvasti sitä mieltä, että rauhansopimuksessa, sitten kun se saadaan aikaan Venäjä velvoitetaan maksamaan sotakorvauksena Ukrainalle ainakin kaikki jälleenrakennuksen kustannukset. Rahoitukseen voi hyvin käyttää mm. oligarkien nyt sanktioidut kaikki varat ja Putlerin, vielä yksilöitymättömät varat lisäksi.

Poliisin palvelu on perseestä

 

Heinolassa, Löytäneentiellä noin 300 metriä Vehkalahdentieltä on viime torstaista lähtien tien reunassa - varsin vaaralliseen paikkaan - pysähtynyt Audi 3 merkkinen vanha auto. Siihen se on joutunut ilmeisesti jonkin tasoisen onnettomuuden seurauksena siitä päätellen, että yksi puskuri on irronnut ojaassa, ainakin yksi puu katkennut ja osa ikkunoista hajalla. Ilmastointiteipillä sitä on, ilmeisesti jo ennen sen hylkäämistä yritetty korjata. Rekisterikilvistä ei ole havaintoa.

Varmistuttuamme torstaina siitä, että ketään ei ole sen paremmin sisällä kuin lähistölläkään jatkoimme matkaa kotiin ja jäimme odottamaan sen poistumista. Vaan eipä ole kukaan kaivannut vielä tähänkään päivään – tiistai – mennessä. Palatessamme sunnuntaina viikonloppumatkalta Helsingistä päätimme tehdä asiasta ilmoituksen poliisille. Poishan se siitä pitäisi saada.

Ei tuntunut tarkoituksenmukaiselta soittaa yleiseen hätänumeroon 112 olimmehan mielestämme varmistuneet jo torstaina, että hädästä ei ollut kysymys. Ja uutisista on jäänyt mieleen hätäkeskuksen kiireet ja asiattoman hätäsoitot.

Poliisi.fi sivuilta kävi ilmi, että oli kaksi ilmeisesti valtakunnallista puhelinnumeroa, johon voisi soittaa. Mutta ne eivät olleet avoinna kuin arkipäivisin klo 08.00 – 16.15. Samalla kävi selväksi, että Heinolan poliisi on lomalla elokuun alkuun. No, ehkä auto haetaan maanantaina?

Maanantaina palasimme kauppareissulta klo 16.20 jälkeen ja siinä se romu edelleen on. Nyt joku oli ilmeisesti käynyt avaamassa toisen etuoven. Ajankohdasta johtuen soittaminen ei kuitenkaan enää kannattanut.

Tänään tiistaina noin klo 10 aikaan kaupunkiin lähtiessämme päätimme sitten soittaa poliisille uudestaan. Kahdesti onnistuimme saamaan langan päähän - tosin varsin pitkän odottelun jälkeen - ihmisen joka lupasi yhdistää, mutta perille kumpikaan puhelu ei odottelemisesta huolimatta mennyt.

Kaupungissa menimme Heinolan Poliisiasemalle, joka oli lukittu ja pimeänä. Turha tarkastus, senhän jo arvasimme, mutta sitten potkaisi onni. Torilla havaitsimme poliisin Maijan, jonka perään toivorikkaana lähdimme. Valoja välkytellen ja äänimerkkejä antaen yritimme saada sen pysähtymään, mutta ajaja ei mitenkään reagoinut. Tie oli kapea enkä aluetta tuntemattomana halunut yrittää ohitusta. Kun olimme tulossa Rullantieltä Tommolankadulle päätin luopua yhteydenottoyrityksestä ja käännyin vasemmalle, poliisin edessä käännyttyä oikealle. Pitäkää tunkkinne.

Näyttää siltä, että kansalainen ei ainakaan kesäaikaan eikä ainakaan Heinolassa saa, vaivattomasti eikä edes kohtuuttomalla vaivallakaan yhteyttä poliisiin.

Vaikutti siltä, että puhelimeen vastannut ”keskusneiti” ei ehkä osannut yhdistää tai vaihtoehtoisesti yhdisti puhelimeen, johon kukan ei vastannut. Mahtoiko kyseessä olla kesäapulainen vai onkohan tämä valtakunnallinen puhelinpalvelu ulkoistettu vieraille maille?

Ilmeisesti maailman onnellisin kansa ei poliisia tarvitse? Ei ainakaan arkisin, ei virka-ajan päätyttyä, eikä viikonloppuisin, ainakaan kesällä? Miksi ihmeessä siis ylläpidämme poliisia?

Kepu kilpailukykyä parantamassa

Lokakuussa 2008 kirjoitin tällä blogilla artikkelin otsikolla Hyssälän hössötys. Se käsitteli Kepun viimeisintä aluetuki-hanketta. Lääkelaitoksen pakkosiirtoa Helsingistä. 

Nyt kahdeksan vuoden kuluttua Hesari otsikoi analysoivan raporttinsa asiasta Lääkelaitos pakkosiirrettiin Kuopioon, vain kolme ihmistä muutti ja kymmenet irtisanoutuivat – HS kertoo, kuinka poliitikot ajoivat viraston tuhon partaalle. 

Vaikka en Jyrki Kataisen vaikutusta kepun valtuuksiin käsitellytkään, en tainnut olla kovin väärässä silloin? Silloin mielessä olivat vielä vastaavat aluetuki-ratkaisut Mavin ja Kemijärven Sellutehtaan tiimoilta. 

Puolueen pienen suurmiehen Mauri Pekkarisen vuosi vuodelta kalliimmaksi tulevasta energiapaketista ei tiedetty mitään. Eikä Pyhäjoen ydinvoimalan ulkopoliittinen rasite ole ansaitsemaansa huomiota julkisuudessa edes vielä saanut. Mitä nyt 

Ei ollut tietoa Jalasjärven aikuiskoulutuskeskuksen 50 miljoonan kuprusta virheellisesti veloitettujen tukirahojen vaikutuksesta Mari Kiviniemen tulevaisuuteen, ei liioin Anne Bernerin Finavia - toilailuista, eikä nykymuotoisesta SoTesta ollenkaan. 

Ei ollut tietoa soffan valmistajien innovaatio- ja tuotekehitystuista, ei Talvivaaran toiminnan todellisuudesta, eikä sen lapsellista pelastusoperaatioista ollenkaan. 

Ja juuri eläkkeelle pelastuneen Liisa Hyssälän piikkiin saa myös panna toimeentulotukien maksatuksen epäonnistuneen siirron KELAan, joka jo parin kuukauden ajan on kyykyttänyt maamme heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevia ihmisiä oikein olan takaa. Ja vielä lisää valtaa janotaan. 

Historia tulee toistamaan itseään myös SoTe-ratkaisun osalta. Kun kepulit ryhtyvät ajamaan perinteisiä arvojaan, siinä eivät asiantuntijain näkemykset tai varotukset paljoa paina. Hehän eivät näissä leikeissä maksumiehiksi jää. Me jäämme.

Kalliiksi kepu meille tulee. Itse asiassa se on kilpailukykymme keskeisin tappaja. 

Oppia liikennekaaren kohtalosta - yksityistetään Suomen hallitus

Liikennekaari taisi saada arvoisensa lopun. Ja hyvä niin. Varmahan sen hautaamisesta ei voi olla. Ei ainakaan niin kauan kuin tämä Sipilän hallitus vallassa on. Mutta jo nyt on syytä optimismiin. Liitettäköön liikennekaari taas yhtenä peruutuksena tämän hallituksen jo ennestään pitkälle peruutettujen päätösten listalle.

Mielestäni parhaan näkemäni analyysin siitä kirjoitti Tyhmyri otsikolla Venäläinen varasmalli – ministeri Berner ja liikenneverkon yksityistäminen. On kaikki syy toivoa, että hän häviää vetonsa.

Ainoa positiivinen näkökulma ehdotuksessa oli ajatus siitä, että se toteutuessaan olisi irrottanut tai ainakin mahdollistanut jossain vaiheessa poliittisten pelureiden näppylöiden irroittamisen liikenneverkosta saatavien tulojen kohdistamisesta. Sehän meidän suurin ongelmamme on. Liikenteestä kerättyjä varoja poliitikot käyttävät kaikkeen muuhun.

Ulkoistamalla ja myöhemmin yksityistämällä väylät, todennäköisesti suurempi osa jo nykyisin erilaisilla veroilla kerätyistä varoista ohjautuisi takaisin väylien kehittämiseen. Näin siitä huolimatta, vaikka tällaisen yksityistetyn monopoliyhtiön voitot ja osingot luonnollisesti kasvatettaisi tappiinsa.

Ulkoistamalla ja yksityistämällä poliitikot olisivat julkisesti vahvistaneet sen, että ongelmat ovat ennenkaikkea heidän kyvyssään ohjata yhteiskuntaa. Teenkin tässä samalla visionäärisen ehdotuksen; hallitus - ulkoistakaa ja yksityistäkää Suomen hallinto. Kokonaisuudessaan.

Nyt täytyy vain toivoa, ettei vastaava Suuri Puhallus onnistu SoTe-ratkaisunkaan osalta, jossa vaarat ovat jopa suuremmat kuin Bernerin visioissa. Sen lisäksi se on alue, jossa poliitikot pelaavat vielä enemmän kansalaisten hengellä ja terveydellä.

T

May the best man win

Olen vilpittömän iloinen siitä, että persutkin ovat huomioineet tarpeen saada myönteistä julkisuutta puheenjohtajavaalilla. Siinähän on syy demareiden vastaavaan teatteriinkin. Ja vihreiden porukoissa akat saavat tapella keskenään.

Sinäänsä kummankaan puolueen sisäinen mittelö ei minua voisi vähempää kiinnostaa. Mutta kun persut ovat katsoneet tarpeelliseksi saada ääniharavansa Halla-ahon seuraavia vaalivankkureita Brysselistä vetämään, se sykähdyttää. Ja selkeyttää.

Rivipersut ovat kaivanneet Suomen Sisua, Odinin sotilaita, vastarintaliikettään ja kumppaneita jo kauan. Saa sitten Jussi muokata puolueen kuvakseen.

Onneksi Paavo vieläsekoittaa omilla puolueenperustustoimillaan kepuleitten kuvioita, eikä Petteri saa otetta oikein mistään.

Yhteinen visiomme Suomi 100 vuotta on läjähtämässä silmille. Herra hyvästi hallitkoon.

Rauhankyyhky Joulun tekee ...

... ja Uuden Vuoden.

Molemmat superkyyhkyt Vladimir Putinin lisäksi myös Donald Trump vaativat jo uusia lahjoja. Ja heille käy vain paras - lisää ydinaseita. Pienempiä, vahvempia, tuhoisampia.  Theresa Mayllä ja François Hollandella moisia leluja jo onkin. Niin myös Xi Jinpingillä, Narendra Modilla, Nawaz Sharifilla, Kim Jong-unilla ja Benjamin Netanjahulla. 

Varmaan Recep Tayyip Erdoğanilla on seuraavana vuorossa niitä vaatimassa, ellei ensin ehdi Viktor Orbán tai Jarosław Kaczyński. Jaa, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitävät seuraavana onkin Marine Le Pen, maansa kunniaa kasvattamassa ja maailmanrauhaa edistämässä.

Näin sitä maailmaa rauhoitetaan.

Rauhaa ja rakkautta itse kullekin säädylle!

PISAa vai pissaa päässä

Hyvin olemme koulutuksemme sotkeneet kaikesta PISA-hypetyksestä huolimatta. Tai ehkäpä juuri siksi? Ylpeys kun tunnetusti käy lankeemuksen edellä. 

Viimeksi yritin alkanutta suurkeskustelua kommentoida tämän kirjoituksen alkuperäisellä versiolla, IltaSanomat/Taloussanomat artikkelissa 

Koulupakko 17- tai 18-vuotiaaksi? ”Meillä on kasvava joukko nuoria, joilla on heikot taidot lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä” Vaan eipä tainnut kelvata. Liekkö kyseessä alla olevan linkkin. 

Kun kymmenen viime vuoden aikana olen blogillani analysoinut (tai käsitellyt) ongelmaa kymmeniä kertoja, en pysty - enkä viitsi - niitä tähän kopioida. Jos asia kiinnostaa niitä voi hyvin nähdä vaikkapa artikkelistani Auttaisiko doping PISAssakin. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/12/auttaisiko-doping.html

Korostuneesti "ongelmina" ovat ilmeisesti pojat, lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen ja kielet. Ovat olleet jo kauan. Niiden oppimista ei todellakaan korjata pidentämällä sen paremmin oppivelvollisuutta kuin koulupakkoakaan. Kun ongelma on saanut kehittyä jo vuosia, sen korjaamiseen ei varmasti yhtä ainoaa, oikeaa temppua löydy.

Yhteenvetona kerron kuitenkin, että ratkaisun avaimet ovat kansanedustajilla, Ei puolueilla eikä muillakaan etujärjestöillä, vaikka niin meillä tavataan ajatella. 

"Lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen ja kielet" edellyttävät tekemistä, eivät käsitteistä ulkoa opettamista kateederilta, opsien totuuksia julistellen. 

Sitä toivoisi, että joku, jossain vaiheessa turvautuisi vaikkapa sitten Martin Lutherin temppuun jos ei muuta keksi; kävisi vaikka naulaamassa tavallisen arkijärjen teesit Eduskuntatalon tai Opetushallituksen oveen.

PS.

Jos aihe tai niistä kirjoittamani artikkelit ja mielipiteet kiinnostavat; hakusanalla Pisa löytyy kirjoituksia 15 ja peruskoulu 23 - osin varmasti kyllä päällekäisiä - yksin tältä bogilta.

Hyvä Suomi! Me voitiin.

Kovin on kummallinen maa tämä Suomi. Itsenäisiä on oltu kohta 100 vuotta, toisten mukaan yli 200.

Sisällissodasta on selvitty, joskin sen historia taitaa vieläkin olla kipuna monella rinnassa.

Talvi- Jatko- ja Lapin sodat on taisteltu, joskin kaksi ensimmäistä hävitty. Mutta kolmas sentään voitettiin. Ja suomettumisesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, ainakin muodollisesti itsenäisyys säilyi.

Euroopan takapajulasta ja sen köyhimmästä ja varmaan yhdestä maatalousvaltaisimmasta yhteiskunnasta ovat edelliset sukupolvet onnistuneet yhteisin ponnisteluin (suojatullein, kartellein, osuuskunnin) ensin vireän teollisuusvaltion. Sitten kehittämään siitä tupoillen ja maltilla pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan; yhden rikkaimmista ja varakkaimmista. Mitä nyt viime vuosina lainaa on otettu niin, että ranteet rutisee.

Kahdesta lamastakin selvitty, hyvällä onnella kumpaisestakin. Eikä hyvin taida taloudessa mennä edelleenkään?

Mutta taitaa olla ainakin yksi asia, joka ei vuosien, vuosikymmenten tai -satojenkaan aikana meillä muutu. Meillä ei johto, ei sivistyneistö, ei poliitikot eivätkä kansan syvät rivitkään uskalla uskoa itseensä. Aina on kumarrettava johonkin ilmansuuntaan. Mihin milloinkin. Ellei Tukholmaan, sitten Pietariin. Ellei Berliiniin sitten Moskovaan. Ellei Brysseliin sitten taas Berliiniin. Nyt viimeksi katseet tuntuvat vahvasti kääntyvän Washingtoniin, vaikka se viimeistään nyt on laskevan auringon suunnassa. Ja unohdetaan, että aina samalla pyllistetään muualle.

Kaikki tämä tuli mieleen kun tänään paikallinen Pravda julkaisi kirja-arvostelun tapahtumista sadan vuoden takaa Tarina saksalaisesta Suomesta.

Nalle Wahlroos potee Münchausenin oireyhtymää

Nallen kolme pointtia Suomen pelastamiseksi ovat: "Vähemmän valtaa ammattijärjestöille, pienemmät minimipalkat ja perustulo." Varmaan kuulijat Suomen Liikemiesyhdistyksen 120-vuotisjuhlassa hurrasivat liikuttuneena tälle viisaudelle? Vaan tarkastellaanpa vähän tarkemmin.

Vasta sovittuna on tämän hallituksen mestariteos, Kiky-sopimus, jota ensin yhteiskuntasopimuksen nimellä 3 - 5 kertaa ilman tulosta yritettiin. Näin ulkopuolisen silmin sen keskeisimmätkään elementit eivät kylläkään meidän kilpailukyvyn pohteita ratkaise. Kuitenkin hallitus ja muut elinkeinoelämän etujärjestöt päätyivät sen tekemään. Ja kun sopimus syntyy, se syntyy vain jos kumpikin osapuoli on sen hyväksynyt. Hallitus siis myös?

Itse asiassa hallitus sai kuulemma kaiken sen mitä se halusi. Eihän tuo paljoa ollut, mutta saivat mitä kauan vaativat. Siis nuo muut elinkeinoelämän etujärjestöt hyväksyivät kaiken mitä hallitus vaati. Ei tämä ainakaan osoita, että ammattijärjestöillä liikaa valtaa olisi? Voisiko olla niin, että pohde ei suinkaan ole ammattijärjestöjen liian suuri valta, vaan poliittisten etujärjestöjen, siis puolueita edustavien poliitikkojen uskalluksen puute ja kyvyttömyys käyttää omaansa? Valtaa perustuslaki aivan riittävästi kyllä antaa, sekä eduskunnalle että hallitukselle.

Nuo kaksi jälkimmäistä pointtia kannattaa tässä tarkastelussa varmasti liittää yhteen; pienemmät minimipalkat ja perustulo. Lähtökohtana on siis, että minimipalkkoja tulee pienentää ja se tehdään luomalla perustulo. Täytyyhän työntekijöiden pystyä palkallaan itsensä elättämään. Lopputuloksena sitten kilpailukykyinen Suomi?

Toisella tavalla ilmaistuna, jo nyt kovasti kriittisen tarkastelun kohteena olevat yritystuet tulee laajentaa koskemaan yrityksiä? Sillä Nallen tavalla tarkastellen perustulo on ensisijaisesti yritystukea. Perustulo kohdistuu luonnollisesti työntekijöihin, jotta saavutetaan kilpailukykyä, myyntiä, yritysten tulosta ja sitä kautta viime kädessä kasvatetaan omistajien voittoja? 

Lisäksi perustulo rahoitetaan verovaroista. Mikä mahtaa olla tuloperusteisten verotulojen kehitys, kun palkkakustannukset vähenevät? Eikä alvia voi nykyisestä enää kovasti kasvattaa. Ei liioin ylinopeussakkoja. Ja veropohjan muunlainen laajentaminen vaatii jo aikamoista luovuutta ja kansalaisten maksukykyä. Seuraavaksi varmasti kasvatetaan perustuloa lisää? Minimipalkan nostosta on tälle tielle lähdettyä turha unta nähdä. 

Meillä nyt toteutettavalla sisäiselle devalvaatiolle  ja kaiken maailman kilpailukykysopimuksille on hyviä vaihtoehtoja. Perinteinen devalvaatio ja julkisen sektorin kulujen mitoittaminen kilpailukyvyn vaatimusten mukaiseksi niistä kaksi. Perinteinen devalvaatio maksattaa kustannuskilpailukyvyttömyytemme kaikilla kansalaisilla ja toimijoilla edes jossain määrin tasapuolisesti. Julkisen sektorin saneeraus leikkaa sieltä, mistä ongelmamme suurelta osin johtuvat. 

Edellinen vaatii eroa EMUsta (ei EUsta), joka taitaa olla edessä joka tapauksessa. Jälkimmäinen on hoidettavissa lopettamalla 1800-luvun olosuhteisiin pohjautuva kunnallinen itsehallinto ja korvaamalla se maakunnallisella itsehallinnolla, suunta johon tarpeelliseksi havaittu SoTe uudistus joka tapauksessa jo ohjaa. Maakunnat päättäkööt mitä alueellaan oleville kunnille tehdään. 

Oikea ratkaisu ei ainakaan ole nykyinen; poistaa kunnilta olennaisin osa niiden tehtävistä ja vastuista niiden kustannusrasite säilyttäen ja perustaa hallintoon yksi ylimääräinen porras julkisen sektorin kustannuksia kasvattamaan. Oikeudenmukaisten tai edes järkevien leikkausten toteuttaminen tarkoituksenmukaisesti hallinnollisella päätöksellä on utopiaa.

Mutta taitaa olla niin, että Münchausenin oireyhtymää sairastavat Nalle lisäksi puolueet ja muut etujärjestöt. Kauankohan ne jaksavat itseään tukasta kuiville vetäen yrittää?

PS.

Muutamia tarkennuksia - lähinnä esimerkkejä konkretian lisäämiseksi - olen tehnyt 15.9. klo 9.53.

KiKy-kohelluksen vakavin seuraus

En ole montaa henkilöä tavannut, joka edes uskoisi paljon hypetetyn Kiky-sopimuksen siunauksellisuuteen Suomen kilpailukyvyn pelastajana. Kun tarve on kirveille, sahoille ja sorkkaraudoille, ei hiekkapapereilla oikeasti ole hyödyllistä käyttöä. Eikä varsinkaan jos edellä mainittuja ei edes käytetä.

Armaat poliittiset päätöksentekijämme seisovat varmasti vaikka päällään television edessä Kultarannassa, Smolnassa ja missä muualla tahansa vakuuttamassa kansalaisia, että oikeaan suuntaan ollaan menossa ja talouden käänne parempaan on odotettavissa ihan heti, ensi vuonna. Vaikkapa sitten vuonna 2021. Tätä on nyt jatkunut vuodesta 2007. Inhottavinta on tulla huijatuksi vuodesta toiseen. Jatkuvasti.

Voisiko todella olla niin, että VVMn johto, kansalliset ekonomian päivystävät dosentit ja puolueiden TinkTänkit ja poliittiset valtiosihteerit, ministerien erikoisavustajat ja päälle päätteeksi vielä muitten etujärjestöjen vastuulliset taloustietäjät eivät vain ymmärrä missä mennään? Vai olisiko sittenkin kyse siitä, että omaa positiivista "brändiä" ei haluta vaarantaa kuvaamalla todellisuus sellaisena kuin se on? Onko tämäkin yksi suomettumisen seurauksia?

En aio tässä toistaa käsitystäni, että kilpailukykymme on täysin meidän itsemme ratkaistavissa. Itsehän me hallintomallimme määräämme. Omat yrityksemme tuottavat tavaroita, joilla tuonnit rahoitetaan. Ei niitä EU säädä. Eikä kukaan muukaan. Mutta herättäisin kyllä kysymyksen siitä mitä tapahtuu, kun kansakunta jossain vaiheessa havahtuu siihen, että heitä in tietoisesti ja tarkoituksella kusetettu jo vuosia? Päätellen netin keskustelupalstoilta sillä tiellä ollaan jo pitkällä.

Silloin eivät rationaaliset argumentit sen paremmin kuin toimetkaan mitään merkitse.

Tumpin törmäilyt hallintarekisterien ihmeellisessä maailmassa

Hallitus on ilmoittanut, että hallintorekisterin pelisääntöjen aikaansaaminen ei enää uuteen arvopaperilainsäädännön uudistamisehdotukseen sisälly. Suurin virhe, minkä puolueet - lähinnä kai oppositiopuolueet ja hallituspuolueitten itsenäisesti ja vastuullisesti ajattelevat kansanedustajt ja media voivat nyt asiassa tehdä - kansalaisten kannalta - on todeta, että homma hoidettu, hallintorekisterihän ei enää etene.

Silloin seurauksena on sama kuin Kehittyvien Maakuntien Suomen tuppeen sahattujen lautojen; kukaan ei selvitä Vanhasen mökkirakennelmien tilaa. Huomio keskittyy yksin asuntoon. Itse rakennetusta omakotitalosta lautoja ei todellakaan löytynyt. Kukaan ei vaivautunut mökillä edes käymään.

Nyt syyteoikeus tämän asian osalta on jo vanhentunut. Ja sattumapääministerimme potkii edelleen. Nyt kepulien eduskuntaryhmyrinä.

Tumppikin valehteli, toistuvasti, "omaa etuaan ajaen" ja tarkoituksellisesti eduskunnalle olennaisessa lainsäädännön perusteisiin liittyvässä asiassa. Ministerinä hän harhautti kansanedustajia uskomaan mustaa valkoiseksi. Miten ihmeessä kukaan voi enää häneen luottaa?

Tointa antaa myös konkreettisen viestin kokiksien vakaumuksellisille tytöille. Pelkkiin lupauksiin ja vakuutteluihin ei aina pidä uskoa.

Kansa - kapinaan perkele! Näytetään niille.

Mielenkiintoinen tapa ratkoa Suomen viennin kilpailukykyongelmia tällä Sipilällä. Kun aiemmin keskeisimpänä kustannuksia kasvattavana tekijänä ja kilpailukykyämme heikentäjänä ovat julkisen sektorin ylisuuruus, hän kunnon projektijohtajana korjaa ongelman pöhottämällä ennestään jo aivan liian suurta hallinto-organisaatiota. Rahat eivät moiseen ole viime vuosina edes riittäneet, vaan vuosittain on jouduttu ottamaan noin 7 - 10 miljardia syömävelkaa, jotta kaikille palkkaan oikeutetuille julkisen sektorin työntekijöille on voitu palkat maksaa.

Aiemman 317 kunnan lisäksi, joita yhteiskunnan yleisten ja yhteisten asioiden hyvin ja tehokkaasti hoitamiseksi tarvittaisi ehkä tuo maaginen 18 maakuntaa, mutta ilman noita kuntia, hän valitsee vaihtoehdoista mallin, joka lisää niihin 18 itsehallinnollista paikallishallintoyksikköä. Näistä 15 on rooli sote-hallinnossa, kolmella ei. Noilla 317 kunnalla säilyy verotusoikeus, mutta niin tulee sote-paikallishallintoyksiköllekin omansa. Paitsi luonnollisesti noille 3 paikallisyksikölle, jolla ei ole roolia sote-hallinnossa. Vai tasapuolisuuden nimissä, varmaan niillekin tulee verotusoikeus?

Meidän kansalaisten näkövinkkelistä vaikutusmahdollisuus yhteiskunnan päätöksiin ei todalla kasva sillä, että luodaan uusi himmeli kahden vanhan himmelin väliin. Meidän rooliksemme Sipilä, Stbb ja Soini ovat sopineet valtapoliittisen sormiharjoituksensa maksajan, Palvelumme ei moisella parane, ennemminkin se saattaa entuudestaan vain heiketä. Omaa ja puolueensa etua ajavan politrukkimäärän kasvu sekä sote- että muussa hallinnossa voi aikaansaada vain lisätarpeen leikata palveluita, ellei sitten huononneta laatua.

Jos tämä Sipillän aikaansaannos perustuu Oulun yliopiston dippi-inssi koulun projektinjohto-opeille, on moinen oppilaitos välittömästi lakkautettava. Sillä säästettäisi edes muutama ropo.

Ei kansalaisyhteikunnan yksinomaisena lähtökohta ole elättää poliittista ihrakerrosta. Kai kansalaisilla on muukin merkitys kuin elättää kyltymätön rälssi?

Suomen ongelmien perussyy - petetyt äänestäjät

Meillä on liikaa puolueita, ja niiden olemassaolemisen oikeutukseen ja toimintatapojen oikeellisuuteen luottavia liikkuvia äänestäjiä. Varsinkin nykyisin, kun puolueiden ajamissa politiikoissa ei enää ole eroa. Valta, oman edun maksimointi ja vastuuttomuus ovat puolueita keskeisimmin yhdistävät tekijät.

TimoSoinin letkeät mutta itsevaltaiset toimintatavat, hänen yltiökonservatiivinen ja totalitaarisuuteen taipuva mielenlaatunsa nyt viimeksi Sebastian Tynkkysen suhteen, joka luonne on ollut selvä jo viimeistään Tony Halmeen ajoista, sekä kepun perinteinen kalliiden hallintohimmeleiden rakentelu veronmaksajien kustannuksella oman valtansa pönkkittämiseksi, tällä kertaa taas SoTe-seikkailussa osoittavat kristallinkirkkaasti, että liikkuvista äänestäjistä ei protestin esittäjinä ole yleisten ja yhteisten asioittemme hoitamisen kannalta kuin haittaa ja harmia.

Puolueet ovat tasan samanlaisia jokainen. Ne toimivat vain omaa ja eliittinsä intressiä ajaen. Niiden toimintatapoihin eivät kannattajakunnan hetkelliset heilahtelut eikä kannattajien periaatteet mitään vaikuta. Antavat äänestäjälle vain uuden tilaisuuden pettyä.

Jos meillä jotain on liikaa niin puolueita, Itsenäisyyspuolueet, Muutokset ja ihan mitkä muut tahansa mukaan lukien. Historiamme (siis autonomian ajan loppu ja itsenäisyys) aikana niitä on ollut, laskutavasta riippuen runsaasti yli 100. Yksin niiden määrä osoittaa, että "ongelma" on kansalaisten korvien välissä, ei puolueissa sinänsä. Lisäksi 5,6 miljoonaisen kansan - äänioikeutettuja 4,2 miljoonaa - yleisten ja yhteisten asioiden hoitamiseen demokraattisesti riittää hyvin nykyisten eduskuntapuolueiden määrää (8) pienempikin porukka.

Puolueiden tapa toimia omissa sisäisissä asioissaan ei yhteiskuntaa välttämättä hetkauta suuntaan eikä toiseen. Lakeja niiden täytyy toki noudattaa, mutta sanktioita ei juurikaan ole ja syyttämisen kynnys on korkea. Tosin aina valtionhallinnosta löytyy Jonkkia ja Tarasteja, joihin hädän hetkellä turvata. Siltä osin poliittinen vastuu kuitenkin korostuu ja kannatus vaaleissa vaihtelee. Persujen ja Soinin ja jopa kepuleitten voi seuraavissa vaaleissa käydä joko hyvin, tai huonosti tai hyvin huonosti. (Arvio katsojan silmässä.) Ja tulos on silloin oikea.

Kansakunnan "ongelma" on se, että puolueiden valta ylittää selvästi kansanedustajien vallan. Valitsemme yksittäisistä ehdokkaista mutta puolue päättää. Puolueisiin kuulutaan, koska katsotaan, että joukossa on voimaa, ja siitä on etua oman näkemyksen edistämiselle. Mutta joukossa myös tyhmyys tiivistyy.

Yhteisten asioitten hoitamisen sijaan porukassa korostuu asianomaisen joukon etu, ei missään tapauksessa kansankokonaisuuden. Lopulta, kuten meillä nyt siitä tulee päätöksenteon kannalta keskeisin motiivi. Viimeistään silloin puolue on rapautunut etujärjestöksi, joilla ei pitäisi olla sijaa eduskunnassa ollenkaan. Pitkässä juoksussa tämä ilmenee erinomaisesti ja selkeimmin yleensä kepulien, demarien ja ruåtsalaisten päätöksenteossa. Soinin resupetteri-porukka on vasta puolueeksi muuttumassa.

Puolueiden "ottaessa vallan" valituilta kansanedustajilta, asioiden hoitaminen jää toisarvoiseksi ja siirrytään iltalypsyjen ja lehmänkauppojen alueelle. Kuitenkin meillä on eduskunnassa 200 valitsijoiden valtuuttamaa kansalaista, joilla olisi omaan älyyn, osaamiseen, koulutukseen, kokemukseen perustuva ja perustuslain nimenomaisella ”määräyksellä” oikeus käyttää itsenäistä arvostelukykyä ja päätösvaltaa toimissaan. (Perustuslain 29§) Sitovien ryhmäpäätösten ja kurinpitotoimien mahdollisuus saavat itsenäisen ajattelun kyllä ruotuun ja nöyräksi. Viimeistään sen tekee talous ainakin, jos haluaa tulla uudelleen valituksi.

Yksittäisen asian ratkaisemisen reunaehdot alkavat nykyisin olla jo sitä luokkaa, että "puolueideologia" ja "puolue-etu" vain hidastavat, sotkevat ja monimutkaistavat ratkaisujen aikaansaamista.Vertaa vaikka SoTe ja/tai kuntauudistus, jossa valmista ei saada aikaan millään ja lopulliseksi vaihtoehdoksi taitaa muodostua kallein ja tehottomin, joskin kepuleitten vallan jatkuvuuden turvaamisen kannalta tarkoituksenmukaisin.

Puolueilla toki on paikkansa toimivassakin parlamentaarisessa järjestelmässä, onhan ihminen - yksittäiset kansanedustajat mukaan lukien - sosiaalinen eläin. Valitettavan usein edelleen myös laumaeläin, mikä todellisen kriisin ja katastrofin aikana kieltämättä onkin lauman ensiarvoinen turvatakuu. Harvemmin tähän lainsäädännön arjessa kuitenkaan on tarvetta tukeutua.

Arjessa täytyisi saada asiat hoidettua mahdollisimman tehokkaasti ja tuloksellisesti, mikä markkinataloudessa tarkoittaa myös taloudellisesti. Kansakunnan kannalta yksittäisen puolueen vallan turvaaminen ei ole tavoiteltavaa, vaikka puolueiden toiminta toimivalle demokratialle välttämätöntä onkin. Se on yksiselitteisen haitallista, kuten kokemukset yksipuoluejärjestelmistä kiistatta osoittavat.

Meillä ongelmaksi nousee puolueiden nykyinen rooli ja merkitys, joka ylittää nyt kansanedustajan roolin mennen tullen. Erinomaiset esimerkit tästä antoivat, Soinin Giljotiinin lisäksi viimeksi Kehittyvien Maakuntien Suomen vaalirahalahjomaskandaali.

Puolueiden roolin pitäisi yksinkertaisesti olla toimiminen samanmielisten poliitikkojen vaaliorganisationa ennen vaaleja ja korkeintaan valituksi tulleitten samanmielisten poliitikkojen vertaistukena ja yhteistyöelimenä omien ajatusten ja ideoiden pallotteluseinänä. Eikä missään vaiheessa päätöksentekijänä. Niiden nuorisosäätiöt, settlementit, sosiaalisen vuokratalotuotannon tarjoajat, turvapaikkamajoittajat, terveyskylpylät jne. toimivat lähinnä tehottomina julkisraahoitettuina markkinahäirikköinä, sen lisäksi että ovat puolueille hyödyllisiä säästöporsaita ja suojatyöpaikkoja. Niillä ei hyödyllistä merkitystä kansakunnalle arjessa ole. Ja kriiseissä lauma kyllä kasaantuu.

Arjen asiat pitäisi hoitaa asioina, joista kansanedustajat päättävät itsenäisesti. Jos haluamme valita maan parhaat kyvyt edustamaan itseämme kansallisessa päätöksenteossa, ja kuvittelemme heidät myös kansanedustajiksi saavamme, meidän on alettava keskittämään huomiomme ihmisiin, ei puolueisiin. Se taas edellyttää, että emme suostu valitsemaan kansanedustajiksi puolueiden valittavaksi tarjoamia vallattomia, impotenttejä ja kalliiksi meille tulevia napinpainajia.

Koska moisen muutoksen toteuttaminen vaarantaa aivan liian monen impotentin opetuslapsen ja puolueeksi itseään kutsuvan ihmislauman tulevaisuuden, on turha kuvitella, että muutos vapaaehtoista tietä onnistuisi. Järjestelmä ei muutosta kaipaa, eikä sitä edistä. Olipa tarve kuinka suuri tahansa, siihen ei yksikään puolue suostuisi.

Se ei myöskään toimi politiikan marginaaliin heittäytymällä, eikä varsinkaan jättämällä vaalit väliin, eli nukkumalla. Menneet vaalit – joka ikinen – ovat osoittaneet, että huoli äänestysaktiivisuudesta ja nukkuvien suuresta määrästä kestää korkeintaan viikon - kaksi. Positiivisia syitä äänestämättä jättämiselle on puolueiden ja niitä seuraavan median aivan liian helppo keksiä. Protestina nukkumisella ei enää ole merkitystä, se ei ole viesti. Sillä ei vaikutusta koska sitä ei mielletä teoksi vaan joko tyytyväisyydestä johtuvaksi toimettomuudeksi tai korkeintaan yhteiskunnasta syrjäytymiseksi. Kummastakaan porukasta ei niin väliä ole.

Kun aivan ilmeisesti kovin moni perinteisiin puolueisiin pettynyt ja protestiksi kaksissa viime vaaleissa äänestänyt persuja ja nyt uudestaan pettyneenä etsii nyt poliittiselle aktiivisuudelleen merkitystä ja uutta kotia olisin jälleen tarjoamassa vaihtoehtoa. Sitä avoimen kapinan lisäksi ainoaa vaihtoehtoa, jolla yksittäisellä kansalaisella on mahdollisuus aikaansaada poliittiseen järjestelmäämme muutos parempaan.

Annetaan äänestäjille aito syy äänestää kansakunnan puolesta. Poistetaan puolueilta oikeus edustaa meitä.

PS.

Tiedän, että vaalit vasta äsken olivat ja seuraavia saadaan odottaa yli kolme vuotta. Mutta ehdottamani vaihtoehdon ylivoimaisuus ei välttämättä kaikille ihan nopeasti aukene. Lisäksi projektin valmistelu ja äänestäjien mobilisointi vie aikaa, varsinkin kun keino ei ole ihan perinteinen, vaikkakin ammattilaisten toimesta tehokkaaksi ja toimivaksi todistettu. Ja jopa siitä huolimatta, että tällä tavalla äänestämisessä ei suoranaisia haittavaikutuksia olekaan varsinkaan, jos houkuttelevimpana vaihtoehtona on syrjäytyminen, nukkuminen tai jälleen pettyminen.

Lehtomäki presidentiksi! Tai Vanhanen! Tai kumman tahansa hevonen!!

Katselin poikkeuksellisesti Ylen MOTtia. Eihän tässä ole enää mitään tolkkua. Kaiken maailman pelleilyt nostetaan  esille. Taas kerran. Toisaalta eipä ole ollut paljon missään muussakaan ollut minkään valtakunnan tolkkua asioissa, mitä puoluekoneistot ovat saaneet julkisuuteen vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen. Anneli Jäätteenmäen hallituksen kaataminen ja kaatuminen menee luonnollisesti demarien ja Paavo Lipposen piikkiin. Eikä sen paremmin Jäätteenmäen hallituksessa kuin sen kaatamisessakaan mittään järkeä ollut.

Eiköhän meillä nyt ole huomattavan paljon uhkaavampia ongelmia kuin keskustella vuosituhannen alun korruptiosta?

En minä asioiden selvittelyä halua estää. Päin vastoin. Mutta minua pelottaa se vanha totuus, että Suomeen mahtuu vain yksi totuus kerrallaan. ”Pelkään”, että jälleen kerran yleisen kansalaiskeskustelu painopistee siirretään kanssakunnan tulevaisuuden kannalta täysin toisarvoiseen ”eipäs juupas” someiluun. Meillä ei siihen ole varaa. Ei enää.

Vaalirahoitusongelmien, siis vaalirahoituskorruption ennalta ehkäisemiseen on olemassa äärimmäisen yksinkertainen ja tehokas keino. Julkisen puoluerahoittamisen kieltäminen ja sen rikkomisen sanktiointi. Eikä edellisen lisäksi juurikaan muuta vaadita kuin edellyttää perustuslain, erityisesti sen 29§ noudattamista ja sen rikkomisen sanktiointia.  

PS.

Ei demokratian ylläpitämiseen ole olennaista antaa mahdollisuutta yksittäisen puolueen ylläpitämiseen julkisista varoista. Tärkeää on, että niiden mahdollisuus rahoittaa toimintansa ja erityisesti vaalirahoituksensa voi perustua muuhunkin kuin julkiseen tai piilotettuun korruptioon ja Hyvä Veli-järjestelmiin.

Yhteiskuntasopimuksen kaaduttua, joko alkaisi löytyä halua syiden korjaamiseen?

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Kohta 10 vuotta täyttävä fantsuttelun politiikan tyhjäkäynti on aikaansaanut kansalaisten ja kansakunnan apatian ja maan kilpailukyvyn tuhoamisen. Niillä ei maata rakenneta, jos nyt kukaan enää oikeasti moisesta arkaaisesta ajatuksellisesta lähtökohdasta edes on kiinnostunut? Ja kuitenkin suulla suuremmalla; Suomi on paras maa meille suomalaisille. Tai ainakin pitäisi olla.

Yhteiskuntasopimus on kaatunut omaan mahdottomuuteensa. Jälleen kerran. Liinamaa I alkaneiden tupojen seurauksena rakennettu kolmikantainen konsensus on tullut päätöskohtaansa. Ilmeisesti puolueilla ja muilla etujärjestöillä ei ole enää mielessä muu kuin itselle saavutettujen etujen turvaaminen. Nollasumma on nykyisen poliittisen pelin sääntö. Siitä irtaantuminen ei enää ole nykyisen järjestelmän puitteissa mahdollista.

Demokratiamme on rapautunut puolueiden ja etujärjestöjen keskinäiseksi demokratiaksi. Kansalaisten ja kansakunnan edusta viis. Se mikä ilmeisesti pelasti ja toimi suomettuneessa, suljetussa taloudessamme ei toimi enää globaalissa, liberaalissa markkinataloudessa. Edes viiden prosentin kilpailykykyloikasta ei päästä yksimielisyyteen. (Eikä se edes riittäisi.) Tosin, pelkästään leikkamalla ei Suomea nousuun saada.

Vaaleissa tapahtuvilla äänestyssiirtymillä ei samanlaisin ideologioin varustettuja puolueita saada järjestelmää ja opittuja huonoja tapojaan muuttamaan. Järjestelmään tarvitaan rakennemuutos, Kuitenkin, puolueet ja etujärjestöt on saatava takaisin hoitamaan kansalaisten ja kansakunnan etuja. Eikä avoimessa markkinataloudessa ole tulosohjausta tehokkaampaa.

Kuin pisteenä kuuluisan i:n päällä uutisoi Hesari yhden keskeisimmistä syistä demokratiamme ja siten myös taloutemme nykyiseen alennustilaan; puoluerahoituksen. Kaupungit jakavat miljoonapotin puolueiden lähellä oleville järjestöille – yhdistykset kiistävät piilopuoluetuen. Sen lisäksi, että puolueet jakavat valtion varoista rahat omalle toiminnalleen, ne tekevät saman myös kunnissa, kuntayhtymissä, järjestöissä. Olen Meidän 15 miljardin puoluetuesta tainnut muutamankin artikkelin kirjoittaa?

Ja mitä me kansalaiset saamme vastineeksi panostuksestamme puolueiden toimintaan? Kyvyttömyyttä, tehottomuutta, tuloksettomuutta, vastuuttomuutta, osaoptimointia, kakaramaisuutta, nurkkakuntaisuutta ja pelkästään puolueiden ja poliitikkojen oman edun ajamista. Kaupan päälle vielä sakanneen ja syöksykierteessä olevan talouden ja apaattisen kansakunnan. Demokratian irvikuvan.

Jos maa ja sen talous pelastaa halutaan, on korjaustoimenpiteittein kohdistuttava nykyisten syiden poistamiseen. Kepun ja Siplän (siis Ahon ja Vanhasen) ajatukset yhteiskuntasopimuksesta olisivat joka tapauksessa olleet naurettavan riittämättömiä. Paljon muun lisäksi puolueiden toiminnan rahoittaminen verovaroista on lailla kiellettävä ja siirryttävä pelkästään yksityisen sektorin rahoitukseen. Tulosvastuuta demokratiaan - ehdotus perustuslain muuttamiseksi

PS.

Kyllä. Nykytilanteemme on ihan omaa syytämme.

Yhteiskuntasopimuksen kieroutunut kangastus

Onko meillä todellakin varaa nyt, tuhlattuamme jo vähintään kahdeksan vuotta poliittiseen fantsutteluun, odotella vielä vuosi - kaksi siihen, että "pojat" saavat rauhassa nauttia palkkaansa vielä muutaman vuoden rauhassa, irrallaan todellisuuden realiteeteista? Ja rakennella yhteiskuntasopimusta, joka on irti reaalimaailmasta jo syntyessään.

Tämän artikkelin vaihtoehtoinen otsikko voisi olla; Minä itse ja sen voittokulku. Tai miltä kuulostaisi Pähkähullut suomalaiset;  Hullumpia kuin Hullu mies Huittisista

Ja kaikesta huolimatta; Suomi ei nouse leikkaamalla. Suomi nousee luomalla uutta ja yhteistä. Se mitä tarvitsemme on uskoa itseemme ja mahdollisuuksia toteuttaa itseämme. Sitä ei rakentamamme yhteiskunta mahdollista.

Olemme onnistuneet rakentamaan yhteiskunnan. jonka mahdollisuudet selvitä nykymaailmassa itsenäisenä valtiona itsenäisten valtioiden joukossa - tai edes osavaltiona eurooppalaisten valtioiden yhteisössä - heikkenee päivä päivältä. Valtaosa kansalaisista ja ilmeisesti jopa päätöksentkijöistä kyllä vakuuttaa ymmärtävänsä tilanteen vakavuuden. Käytännön mahdollisuudet muuttaa nykyistä suuntaamme olemme rakenteellisesti estäneet.

Menetetty vientikilpailukyky, velkaantumisen jatkuva kasvu, jälleen kasvava työttömyys jolle ei loppua näy. Kaikki tuo kertoo konkurssista. Ja miksi? Koska järjestelmä ei enää mahdollista kansakunnan kokonaisedun mukaista päätöksentekoa. Eikä kansalaisilla ole seitseman poliittisen katastrofivuoden jälkeen uskoa kansakunnan kykyihin. Nyt todella olemme ajopuu.

Maa on täynnä erilaisia intressenttejä; etujärjestöjä - puolueet, ammattiyhdistykset, työnantajaliitot, toimiala ja koulutusjärjestöt, vanhukset, naiset lapset ja muut vammaiset. Ei mikään näistä ryhmistä ja varsinkaan niitä edustavista järjestöistä voi jatkaa toimintaansa, jos sen nähdään luopuvan jäsenkuntansa etujen ajamisesta.

Puiolueemme ovat sallineet yhteiskunnan päätöksenteon lamaantua nurkkakuntaisten etujärjestöjen omien etujen osaoptioiniksi, Kukan ei kanna vastuuta kokonaisuudesta. Sn arvellaan toteutuvan " demokraattisin päätöksin", Arkadianmäellä. Mutta demokratia on jakautunut etujärjestöjen hoidettavaksi. Ei järjestelmästä ole kriisiajan kokonaisuuksien ratkaisijaksi. Meillä on vasta ollut eduskuntavaalit. Päätöksentekijät on valittu. Nyt vaan tekemään päätöksiä.

Hyvän kuvan kansakunnan tilasta saa lukemalla Kalle Isokallion hyvästejä hyvinvoinnille.  Enkä nyt tarkoita yksin sitä osuutta, jonka Kalle on kirjoittanut. Kokonaisuus kommentteineen kertoo kansalaistemme sielunmaisemasta paljon. Hyvin paljon.

Työttömyyttä pukkaa ovista ja ikkunoista, eikä edes näkyvissä ole, että puheista päästäisi tekemisen tasolle. Kuitenkin; meillä itsellämme on tulevaisuutemme avaimet. Piti taas kerran kommentoida hyvää tarkoittavaa ja ihan asiallista kirjoitusta asian vierestä Talouselämässä otsikolla Meillä ei ole varaa päästää korkeakoulutettuja syrjäytymään. En voinut vain kirjoittaa niin kuin asian oikeasti on; kyllä meillä on. On aina ollut. 

"Jotain tilanteesta kokeneena ja ymmärtävänä sekä aikoinaan asialle jotain myös tehneenä väitän, että ulkopuolisten mahdollisuus aikaansaada työttömien aktivoitumista, työllistymisestä edes puhumattakaan on äärimmäisen pieni. Näin on varsinkin kuin näiden ulkopuolisten kykyihin, tahtoon ja aikaansaannoksiin ei kukaan enää luota. Erityisesti tämä koskee julkisen sektorin virkamiehiä, poliitikkoja ja muita etujärjestöjä.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2014/04/valtakunnan-virallinen-tyoton.html

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/11/hyvia-kysymyksia_15.html

PS.

Otsikko on muuten hurskastelua ja pahimman luokan itsepetosta. Oikeasti, ketään ei  kiinnosta."

Suomi ei nouse leikkaamalla. Suomi nousee vain tekemällä.

Mutta Sipilä - eihän keisarilla ole uusia vaatteita

Yksi keskeisimmistä yhteiskuntaongelmistamme on, että päätöksentekijämme eivät ymmärrä sen paremmin maailmantaloudesta, kansantaloudesta kuin kansan taloudestakaan tuon taivaallista. Eikä heillä ole tarvettakaan, poliittinen logiikka kun etenee muilla kriteereillä. Ymmärrys keskittyy omaan, puolueen ja omaksi koetun viiteryhmän äänestäjien etuun. Kokonaisuudesta ei välitä kukaan; sille ei lobbareita löydy.

Johtuen puolueiden ylikorostuneesta roolista julkisessa päätöksenteossa ei edes 4 vuoden välein toteutuvat vaalit tuo mukaan riittävästi uutta päätöksentekijäkuntaa tai uusia ajatuksia. Itse asiassa poliittinen rakenteemme perustuu omien etujen jatkuvuuden, muuttumattomuuden ja samanlaisuuden vaatimisen turvaamiseen. Viimeisimpänä konkreettisena esimerkkinä kepulien jo vuosia hellimä yhteiskuntasopimus.

Yhteiskunnan asiat olivat ehkä tehokkaasti hoidettavissa TUPO-aikakaudella ja jos tupoilu meni mäkeen aina oli mahdollisuus devalvoida ja panna kaikki kansalaiset ja heidän elintasonsa TUPO-päättäjien toilailujen maksumiehiksi. 

Nyt päätöksentekijöillä ei devalvoinnin pelastusrengasta enää ole. Sen seurauksena on ainakin vuodesta 2007 lähtien toimineiden puolueiden toimesta kasvatettu julkisen sektorin velkaa noin 7 – 10 miljardin vuossivauhdilla ja kiristetty verotusta paitsi yritysten pääomatulon verotusta. Ja päättäjien tekemillä tulkinnoilla tämä kaikki odotellessamme ”jo ensi vuonna” tapahtuvaa maailmankaupan elpymistä. Tätä on odotettu jo vähintän nuo kahdeksan vuotta

Olen näistä asioista ja niiden seurauksista viimeisten 8 vuoden aikana muutamankin artikkelin tälle blogille väsänyt. Jos olet kiinnostunut, hakusanat alv, yrittäjyys ja hallitusohjelma auttavat hyvin alkuun. En enää yksinkertaisesti jaksa - enkä viitsi - kaikesta uudestaan kirjoittaa ja sanomaani toistamaan.

Syy edellä esittämiini ajatuksiin on juuri äsken lukemani ja ensimmäinen edes jossain määrin tolkullinen arvio toisaalta yhteiskuntamme suuntaamisen kannalta välttämättömistä toimenpiteistä että arvio kepulien yhteiskuntasopimuksen haikailemisen tarkoituksenmukaisuudesta yleensäkään. Kyseessä on Uuden Suomessa blogaava, strategiakonsultiksi ja hallitusammattilaiseksi tituleeratun Minna Isoahon kirjoitus median Puheenvuoron blogissaan, jossa hän lyttää Suomessa vireillä olevan yhteiskuntasopimuksen. Ja kirjoittaa asiaa.

Joitakin helmiä:

Koko asetelma ja osapuolten antamat kommentit viittaavat väljähtyneeseen saamattomuuteen, turhaan näpertelyyn ja tuloksettomaan poteropolitikointiin.

Suomi on lobbauksen luvattu maa ja eri intressein toimivat tahot vaikuttavat päätöksentekoon omia tavoitteitaan edistäen. Yhteinen hyvä on vain pakollista retoriikkaa.

Kansantaloutemme ei kestä odottelua, joten ehdotan että hallitus ja eduskunta ryhtyvät viiveettä tekemään päätöksiä, joilla edistetään mikroyritysten työllistämismahdollisuuksia.

Hänen kolme kysymystä yhteiskuntasopimuksen osapuolille ovat painavaa asiaa ja jälleen osoitus siitä, että kansalaiset eivät todellakaan ole edes sopimuksen osapuoli, vaikka maksumiehiksi joutuvatkin. 

Hänen EHDOTUS SIPILÄN HALLITUKSELLE veisivät Suomea ainakin oikeaan suuntaa. Mutta poliittisen realismin nimissä jäänevät valitettavasti yhtä vähälle huomiolle ja ennen kaikkea johtavat yhtä vähäisiin toimenpiteisiin, kuin omani aikoinaan. Viimeisimmän hallituksen osalta:  

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2015/03/taasko-yksi-casehimanen-vaiko-uusi-team.html

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2015/03/eduskuntavaalihypetyksen-loppukiri-alkaa.html

Itsenäistä kansallista energiapolitiikkaa

Että SRV osallistuu 1,8 % osakkaana Fennovoimahankkeeseen ei hämmästytä ollenkaan kun osakkuus tuo mukanaan hankkeen projektinjohtourakan. Sen sijaan en voi kuin kuvitella miten suuren kepulaispainostuksen kohteeksi ovat Fortum ja Outokumpu joutuneet. Malttoivatpa sentään jättää kroatialaisen bulvaani-viritelmän pois osakkaiden joukosta.

Mauri Pekkarisen elinkeinoministeri-jäämistöstä piti Fennovoima ilmeisesti ehdoin tahdoin saada pelastettua. Muutoin olisivat Ruokohelpi-ministerin energiapoliittiseen ansioluetteloon jääneet tuulivoiman kansallisista verovaroista massiivisesti tuetun siirtohintatariffin lisäksi vain kuopattu ajatus Hanhikiven ydinvoimalasta.

Vai olisiko poliittinen johtomme joutunut ulkopoliittisen painostuksen kohteeksi Rosatomin – siis Venäjän – kaivatessa sille lupailtua referenssilaitosta EUn sisälle? Varmaan saadaan tavalla tai toisella myös todistettua, että energiariippuvuutemme Venäjästä ei moisen hankkeen seurauksena kasva emmekä siksikään toimi vastoin EUn strategista linjanvetoja?”

Sillä ei ole ollut väliä, että jo yksin Fennovoiman tapahtunut osakaskato osoittaa, että sen paremmin teollisuus-, kauppa- kuin kuntasektoritkaan eivät pidä investointia kannaltaan välttämättömänä. Ainakaan siihen määrään, että käyttäisivät siihen edes sijoitusmielessä omaa rahoitusta.

Eikä liioin väliä sillä, ettei Fortum ole saanut neuvotteluitaan Venäjällä Rosatomin ja Gazpromin kanssa tulokseen. Nyt tehdyn päätöksen jälkeen niiden positiiviseen loppuun saattaminen tulee – kokemuksien kartuttamien ennakkoluulojeni mukaan - entistäkin epätodennäköisemmäksi. Fortum jäänee ilman venäläistä vesivoimaa.

Ei silläkään ole ollut väliä, että EU jatkaa pakotteitaan Venäjän oikeudettomia toimia vastaan, ilman minkäänlaista näkymää mahdollisuuksista niistä luopua. Varmaan edellinen pää-, valtionvarain- tai ulkoministeri on neuvotellut Fennovoimalla ja Hanhikivelle Suomen ja suomettumisen mentävän aukon pakotepolitiikkaansa?

Nykyisen pääministerimme mielestä 61 prosentin kotimaisuusaste on riittävä siihen, että normaali lupaprosessi jatkuu, eikä asiaa tarvitse viedä erikseen valtioneuvostoon. Sipilä linjasi ydinvoimaratkaisusta Kannonkoskella keskustalaisten pyörät pyörimään -tapahtuman yhteydessä. "Kyseessä on valtavan suuri, melkein 7 miljardin suuruinen investointi. Suomi on taloudellisesti heikoissa tilanteessa ja tarvitsee Fennovoiman kaltaisia investointeja"

Eikä lopuksi silläkään, että Venäjän tai sen edeltäjän toimet jo 60 vuotta sitten osoittivat valtion viis veisaavan kansallisen suvereniteetin periaatteista, kun se on päättänyt haluta jotain – mitä tahansa - sille kuulumatonta pieniltä naapurimailtaan. Silloin kyseessä oli brittiläis-kanadalaisen kaivoksen Suomen alueella sijaitseva Petsamo Nickel. Silloin se oli itärajallamme, ja siksi helposti irroitettavissa. Hanhikivi on kuitenkin länsirajallamme. Kansallista intressiä?

Muista äänestää; laskut maksat kumminkin.

Eduskunta päättyi kuuleemma kaaokseen ja hallituksen hoiperteluun. Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma kantaa huolta äänestysaktiivisuudesta, kuten kaikki poliitikot ennen vaaleja. Ei liene liikaa väittää, että tämän vaalikauden päätös ainakin oli ikimuistoinen ja kaiken kaikkiaan suomalaisen kansanedustuslaitoksen arvolle sopimaton näytelmä?

Vaalikiima ja taistelu toiseksi suurimman puolueen paikasta ovat pitkälti pilanneet sen vähäisen arvostuksen mikä demokratiallamme enää on. Ja jos edes taisteltaisi halusta ratkaista kansakunnan nyt vaivaavat ongelmat, tai edes ongelmia asiaan voisi suhtautua. Mutta siitä ei nytkään ole kysymys. 

Valtionvarainministeriön virkamiesten esittelemät madonluvut maamme taloudellisesta tilanteesta, niin optimistisia kuin ne ovatkin osoittavat, että puolueet elävät kiimassaan täysin irrallaan reaalimaailmasta. Yksikään puolue ei pysty tai uskalla esittää taloudentervehdyttämiseen keinoja, joiden vaikutus olisi edes samallahehtaariluvulla kuin vvm:n tarpeet.  ”Tyylikkäimmän” rimanalituksen teki valtionvarainministeri, tai ehkä sittenkin pitäisi jo sanoo Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Antti Rinne, ilmoittamalla yksikantaan, ettei moinen noin 6 miljardin suuruinen kestävyysvaje ole millään korjattavissa yhden vaalikaudenkauden aikana. Tekisi mieleni todeta, että jos ei pysty ei pidä hallitukseenkaan ängetä. Oikeampi arvio kestävyysvajeestamme lienee vuosittain kasvattamamme julkisen sektorin lisävelan määrä. Siis taso 10 miljardia. Vuodessa.

Mutta se on jo selvä, että tuleva eduskunta, olipa sen koostumus ihan millainen tahansa, ei kansakunnan ongelmia pysty ratkaisemaan, vaikka yrittäisi. Siihen meidän järjestelmämme on jo aivan liian rapautunut. Kokonaiskuvaa tilanteestamme ei ole yhdelläkään puolueista, kansakunnan kyvykkäimmät voimat eivät enää politiikkaan lähde, konkreettisia tehokkaita ratkaisumalleja ei mikään puolue uskalla toteuttaa, eikä todellista johtajuutta enää löydy. Eivätkä tilannetta muuta sen paremmin uudet puolueet kuin uudet kasvot. Ongelmat on sementoitu järjestelmän rakenteeseen. 

Nurkkakuntaista, vallanhimoista pikkupolitikointia sanan ikävimmässä merkityksessä Suomen politiikka nykyjään.

Siksi

Poistetaan puolueilta oikeus edustaa meitä

Annetaan jokaiselle aito syy äänestää!