Suomi tarvitsee onnea ja osaamista

 YLEn uutisissa tänään oli monelta tasolta ansiokas Janne Riiheläisen kolumni otsikolla Pienen on oltava fiksu ja siksi Suomi tarvitsee uusia ulkopolitiikan osaajia. Ensinnäkin hän käsitteli aihetta mielestäni varsin  asiantuntevasti, perusteellisesti ja monipuolisesti. Vielä tätäkin tärkeämpää on kolumnin aikaansaama keskustelu, joka varsin hyvin kuvaa meillä aiheesta vallitsevia erilaisia käsityksiä. Se taas suorastaan vahvistaa asian käsittelyn tärkeyttä. Meillä kun ei edes kansalaissodasta vielä kaikilta osin ole aikaansaatu yhteistä näkemystä. Ei siis ihme, että ei myöhäisemmästäkään historiastamme. 

Näinä kasvavan kansainvälisen kriisiytymisen sekä poliittisen ja ideologisen polarisoitumisen aikana olisi korkea aika nostaa "kansalaisten ja kansakunnan" pää pensaasta. Kaiken viisauden alku kun todella on tosiasiain tunnustaminen. Niihin kuuluu myös tarve edistää kansalaiskeskustelua ulkopolitiikan vaihtoehtoisista suunnista. Sitä taas emme saa sen paremmin vaikenemalla vaikeista asioista kuin jättämällä ne yksin "asiantuntijoiden" kabinettikeskustelujen varaan. Siinä sekä tietoisuus tosiasiain reunaehdoista että toiminnan vaatimuksista ja vaihtoehdoista kehittyvät.

Asiaan epäsuorasti liittyen kompastuin myös QUORAssa Hannu Monosen esittämään vastaukseen kysymykseen "What made the Finns at defending their country in the 1940s?" Hyvään ja perusteelliseen analyysiin pohjaavaan vastaukseen ja Tom Essenin esittämään kommenttiin oli helppo yhtyä. Toisaalta, väheksymättä lainkaan - päinvastoin - aikalaisten veteraaniemme ja päättäjiemme panosta kannattaa myös selkeästi tuoda esille, että selviämistämme aika pitkälti myös edesauttoi hyvä tuuri. 

Yhteiskuntasopimuksen kieroutunut kangastus

Onko meillä todellakin varaa nyt, tuhlattuamme jo vähintään kahdeksan vuotta poliittiseen fantsutteluun, odotella vielä vuosi - kaksi siihen, että "pojat" saavat rauhassa nauttia palkkaansa vielä muutaman vuoden rauhassa, irrallaan todellisuuden realiteeteista? Ja rakennella yhteiskuntasopimusta, joka on irti reaalimaailmasta jo syntyessään.

Tämän artikkelin vaihtoehtoinen otsikko voisi olla; Minä itse ja sen voittokulku. Tai miltä kuulostaisi Pähkähullut suomalaiset;  Hullumpia kuin Hullu mies Huittisista

Ja kaikesta huolimatta; Suomi ei nouse leikkaamalla. Suomi nousee luomalla uutta ja yhteistä. Se mitä tarvitsemme on uskoa itseemme ja mahdollisuuksia toteuttaa itseämme. Sitä ei rakentamamme yhteiskunta mahdollista.

Olemme onnistuneet rakentamaan yhteiskunnan. jonka mahdollisuudet selvitä nykymaailmassa itsenäisenä valtiona itsenäisten valtioiden joukossa - tai edes osavaltiona eurooppalaisten valtioiden yhteisössä - heikkenee päivä päivältä. Valtaosa kansalaisista ja ilmeisesti jopa päätöksentkijöistä kyllä vakuuttaa ymmärtävänsä tilanteen vakavuuden. Käytännön mahdollisuudet muuttaa nykyistä suuntaamme olemme rakenteellisesti estäneet.

Menetetty vientikilpailukyky, velkaantumisen jatkuva kasvu, jälleen kasvava työttömyys jolle ei loppua näy. Kaikki tuo kertoo konkurssista. Ja miksi? Koska järjestelmä ei enää mahdollista kansakunnan kokonaisedun mukaista päätöksentekoa. Eikä kansalaisilla ole seitseman poliittisen katastrofivuoden jälkeen uskoa kansakunnan kykyihin. Nyt todella olemme ajopuu.

Maa on täynnä erilaisia intressenttejä; etujärjestöjä - puolueet, ammattiyhdistykset, työnantajaliitot, toimiala ja koulutusjärjestöt, vanhukset, naiset lapset ja muut vammaiset. Ei mikään näistä ryhmistä ja varsinkaan niitä edustavista järjestöistä voi jatkaa toimintaansa, jos sen nähdään luopuvan jäsenkuntansa etujen ajamisesta.

Puiolueemme ovat sallineet yhteiskunnan päätöksenteon lamaantua nurkkakuntaisten etujärjestöjen omien etujen osaoptioiniksi, Kukan ei kanna vastuuta kokonaisuudesta. Sn arvellaan toteutuvan " demokraattisin päätöksin", Arkadianmäellä. Mutta demokratia on jakautunut etujärjestöjen hoidettavaksi. Ei järjestelmästä ole kriisiajan kokonaisuuksien ratkaisijaksi. Meillä on vasta ollut eduskuntavaalit. Päätöksentekijät on valittu. Nyt vaan tekemään päätöksiä.

Hyvän kuvan kansakunnan tilasta saa lukemalla Kalle Isokallion hyvästejä hyvinvoinnille.  Enkä nyt tarkoita yksin sitä osuutta, jonka Kalle on kirjoittanut. Kokonaisuus kommentteineen kertoo kansalaistemme sielunmaisemasta paljon. Hyvin paljon.

Työttömyyttä pukkaa ovista ja ikkunoista, eikä edes näkyvissä ole, että puheista päästäisi tekemisen tasolle. Kuitenkin; meillä itsellämme on tulevaisuutemme avaimet. Piti taas kerran kommentoida hyvää tarkoittavaa ja ihan asiallista kirjoitusta asian vierestä Talouselämässä otsikolla Meillä ei ole varaa päästää korkeakoulutettuja syrjäytymään. En voinut vain kirjoittaa niin kuin asian oikeasti on; kyllä meillä on. On aina ollut. 

"Jotain tilanteesta kokeneena ja ymmärtävänä sekä aikoinaan asialle jotain myös tehneenä väitän, että ulkopuolisten mahdollisuus aikaansaada työttömien aktivoitumista, työllistymisestä edes puhumattakaan on äärimmäisen pieni. Näin on varsinkin kuin näiden ulkopuolisten kykyihin, tahtoon ja aikaansaannoksiin ei kukaan enää luota. Erityisesti tämä koskee julkisen sektorin virkamiehiä, poliitikkoja ja muita etujärjestöjä.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2014/04/valtakunnan-virallinen-tyoton.html

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/11/hyvia-kysymyksia_15.html

PS.

Otsikko on muuten hurskastelua ja pahimman luokan itsepetosta. Oikeasti, ketään ei  kiinnosta."

Suomi ei nouse leikkaamalla. Suomi nousee vain tekemällä.

Ajattelemmeko sopivasti?

Meille, homo sapiens merkkisille eläimille ehdottomuudet, siis minimit ja maksimit ovat aika helppoja. Kun niissä pysyy ei ainakaan mitään riko. Ei varsinkaan lakia. Vaan heti kun tulkinnanvaraisuus sallitaan, vaikkapa kuinka sumea logiikka, olemme varsinkin yhteisön jäseninä pahasti eksyksissä. Optimin löytäminen ei tahdo onnistua. Ei niin millään. 

Näin taitaa olla erityisesti juuri lain noudattamisessa. Kansakuntana olemme tunnetusti varsin lakiuskovaista sorttia. Mietitäänpä vaikka Arkadianmäen lakitehtailua, jossa puolueita edustavat kansankynttilämme pyrkivät parantamaan viihtyvyyttämme yhä useammilla ja yksityiskohtaisemmilla laeilla. Ajatustapana on, että vain lain sisältämä kielto on todella tehokas ja onhan siinä ainakin yksi erinomainen ominaisuus. Ei tarvitse yksilön ajatella eikä päätään vaivata, mikä on sopivaa. 

Kaikki mikä ei ole kiellettyä on. Vai onko oikeasti? Näitä turhuuksia aina silloin tällöin pohdin. Viimeksi viikko sitten artikkelissa Tämäkö on Oikeutta.  Vastaus on ilmiselvä, onhan Korkein Oikeus erehtymätön? Ainakaan siihen ei Suomeessa kannata muutosta hakea. 

Pohteeni ei KOn päätöksellä poistunut. Nyt Helsingin käräoikeus teki tyylikkään ratkaisun? MTVuutisten rikosten valikossa olleen otsikon  mukaisesti Isä ja veli puuttuivat kovakouraisesti jatkuvaan koulukiusaamiseen - sakkoja. Otsikko on toki hiukan harhaanjohtava kovakouraisuutta kun ei ollut todistettu. Tapahtumalla ei ollut silminnäkijöitä. Oli vain kaksi toisistaan täysin poikkeavaa väitettä, sana sanaa vastaan. Minäkin voin kuitenkin jälleen kirjoitella vain julkaistun uutisen perusteella. 

Vaa´assa ei painanut pitkään jatkunut ja mielestäni aika vakavaksi osoitettu ja todettu koulukiusaaminen. Ei liioin se, että syyttömäksi nyt tuomittu oli yksi alaikäinen ja syyllisiksi tuomitut kaksi aikuista. Eikä se, että ilmoituksen poliisille tekivät nyt syyllisiksi tuomitut aikuiset. Missä määrin päätökseen vaikuttaa syyttömäksi tuomitun maahanmuuttaja-tausta, en osaa enkä haluakaan arvioida ollenkaan. 

Sananvalintaani päätöksen "tyylikkyydestä" perustelen sillä, että tuomioistuin edes " piti 14-vuotiaan vakavaa ja raukkamaista uhkailua ja ilmeistä koulukiusaamista hyvin moitittavana ja näki uhrin perheenjäsenten menettelyssä yleisen oikeustajun mukaisesti ymmärrettäviä perusteita".

Sakkoja ja vahingonkorvausia "syyttömälle" maksettavaksi näille syyllisiksi todetuille perheenjäsenille kuitenkin tuomittiin. Ja tulevaisuudessa, esimerkiksi määrättyihin töihin haettaessa tämä tuomio, jos lainvoimaisuus säilyy saattaa olla esteenä. 

Ei tunnu hyvältä. Ei.

Toiseen vähän vastaavaan tapaukseen, joskaan ei siinä uutisessa lainkaan esillä olleeseen, eikä ollenkaan yhtä vakavaan, törmäsin kahvilassa lojuneessa MunkinSeutu nimisessä paikallisessa ilmaisjakelulehdessä, jossa kerrottiin Lastentarhamuseon valokuvakokoelmia esillä yhteisöpalvelussa. Kuvassa olivat päiväkodin lapset puutarhatöissä, joskin ensin tulkitsin sen leikkimökin kevätkunnostukseksi. Yhtä kaikki.

Olen muistavani kipakkaakin keskustelua somessa ja mediankin palstoilla lähiaikoina käydyn siitä, mitä päiväkodin lapsilla ja koululaisilla saa "teettää" ja mitä ei. (Valitan, en muista mistä linkkiä hakisin.) Tuskin kuitenkaan palstan viljelemistä syötäväksi, perunan kuorimista muiden syötäväksi, omien tilojen siivoamista, lasten itsenäistä rahoituksen hankkimista leirikoulumaksuihin tai opintoretkeen  ... siis mitään sellaista, josta on yhteisölle hyötyä mutta jota pääasiassa nyt maksullisesti toimitetaan tai josta vanhemmat perinteisesti maksavat erikseen. Se taas ei joillekin valistuneille vanhemmille tai edes joillekin aikuisille sovi ollenkaan. 

Miksi ihmeessä? Eikö työ opetakaan tekijäänsä? Eikö kaikki työ olekaan arvokasta? Pitääkö kaikki todellakin saada vastikkeetta, ilmaiseksi joko valtiolta, kunnalta tai vanhemmilta? Opetammeko lapsiamme myös tekemään töitä vai annammeko heidän vain leikkiä työntekoa? Annammeko heidän ihan oikeasti yrittää? Vai pitäisikö kieltää, kun muutkin siitä saattaisivat hyötyä?

Rötösherrat kiikkiin

Suuri rötösherra-, vai pitäisi nyt sanoa rötösnaisjahti on saanut päätöksensä ja jahdin kohde palkkansa. Koska palkka oli juuri se, mikä työnantajan irtisanomistilannetta silmälläpitäen oli sovittu, se varmasti on myös osapuolten kannalta oikeudenmukainen. Näin siitä huolimatta, että jahdin kohde itsensä muodollisesti irtisanoi.

Samalla löytyi toimitusjohtajahakijoille hyvä uusi syy edellyttää suurta kultaista kädenpuristusta tj-sopimuksessaan. Julkisen keskustelun ja mediahuomion kohteena ei koko VIIKON aikana ollut KEVAn tulos tai toimitusjohtajan rooli tai osaaminen sen aikaansaamisessa. Kaikki huomio keskittyi yhtiön huonoon kriisinhallintaan sekä jahdin ja jahtaajien arvojen ristiriitaan. Joku saattaisi - perustellusti - kuvata jahtaajia lynkkausjoukkioksi, ja hallituksen puheenjohtajaa sille periaatteettomasti periksiantavana selkärangattomana sheriffinä, jonka lojaalisuus alaistaan kohtaan riitti vain noin viikon.

Median kriisin, päättäjien keskenkasvuisuuden, netin ja somen aikaansaannoksia tämäkin. Tässä omaa panostani sen ympärillä ja muuhunkin käytyyn kansalaiskeskusteluun. 

Saapa nähdä millä tavalla tulevien työeläkeyhtiöiden virkamiesstatuksella(?) toimivien toimitusjohtajien palkat ja muut työehdot määräytyvät. Erityisesti millä tavalla valtamedia ja some osallistuvat neuvotteluun. Siinä auvoisessa vaiheessa ne suurimmat munaukset tehdään. 

Ehkä suomessakin olisi syytä suorittaa kansanäänestys tai ainakin tehdä julkinen kansalaisaloite lainsäädännöksi, jolla julkisen sektorin palkkahaitari supistettaisi esimerkiksi tasolle 1 : 10 oa. sektorilla maksettavan ylimmän ja alimman palkan välillä. Esimerkiksi, jos alin palkka on 2.000 olisi ylin 20.000 euroa kuussa. Oliko Platon vai Sokrates, joka aikoinaan kannatti 1:4?

Toinen aihe johon keskittyä on eroraha, tuo kultainen kädenpuristus, jota nyt maksettiin sopimusperäisesti ainakin 300.000 euroa. Sen tolkku lienee aikoinaan ollut ajatus siitä, että ao. henkilön työllistymismahdollisuudet Suomessa menevät yhden epäonnistumisen perusteella. Pienessä maassa pienet piirit jne...

Tuo peruste ei ole enää voimassa 500 miljoonan yhteisön muodostamassa kotimarkkinassa. Eikä ollut varsinkaan Ailuksen tapauksessa. Päätöksessään korvauksen suuruudesta Kevan hallitus hyväksyi ajattelun, että syy suhteen päättymiseen oli Kevassa, ei Ailuksessa. 

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/11/puolueiden-mandatoidut-paikat-on.html

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/kevan+ailus+taipui+eroamaan+tehtavastaan/a2217439>

 -------

Hienoja ja mielestäni erinomaisen oikeaan osuvia kommentteja kaikki neljä ensimmäistä. 

Jotta turhilta pettymyksiltä vältyttäisi haluaisin nimimerkki "Kok, Kesk, Sdp ja Rkp Suomen tuho":lle painottaa, että mikään ei muutu toisivatpa persut - tai mikä tahansa uusi puolue - mukanaan maalais- tai kaupunkilaisjärkeä tai järkeä yleensäkään. Sen osoittaa jo vihreiden kehitys liikkeestä puolueeksi. 

Järjestelmä on tällä hetkellä tulkittu sellaiseksi, että vaikka Jeesuksen, Muhammedin ja Buddhan re-inkarnaatiot tulisivat samassa puolueessa valituiksi, heidänkin olisi laulettava susien mukana, jos äänestäjiensä valtuutuksen mukaisesti vaikuttaa haluaisivat. Ongelma on huomattavasti syvemmällä. 

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/11/poliittiset-virkanimitykset-ovat.html 

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/kansanedustaja+vaatii+kevapaattajilta+vastauksia+suomi+sairastunut+luottamuspulaan/a2217449>

 ------- 

 Ottamatta kantaa siihen, miten tärkeää ulkoasianvaliokunnan on selvittää millä tavoin "Brasilia on onnistunut vähentämään köyhyyttä niin tehokkaasti" tai "Köyhyyden vähentämisohjelmien lisäksi tutustua luonnonsuojeluun, ilmastonmuutokseen, suomalaiseen teollisuuteen ja kauppaan alueella sekä perinteisiin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin" tai edes matkat kustannuksiin toteaisin, että lähempääkin löytyy ihan samojen asioiden kanssa kamppailevia isoja maita, joissa vierailun lisäetuna vielä olisi kulttuurin ja ilmaston suhteellinen samanlaisuus.

Huomattavasti tärkeämpää olisi valiokunnan omalta osaltaan selvittää, millä tavalla Suomessa voitaisi pitää huolta siitä, ettei samaan tilanteeseen jouduttaisi, vaikka nykyinen hallitus tuntuukin tekevän kaikkensa.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/11/yritykset-korjata-taloutta.html

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/kansanedustajat+brasiliaan+tutustumaan+koyhyyteen++matkan+hinnasta+ei+tietoa/a2217356>

 ------- 

"Esi- ja perusopetuksesta ei Lehikoisen mukaan pidä säästää, mutta lukioita ja ammatillista koulutusta hän olisi valmis karsimaan kuntien velvoitteiden leikkaamiseksi." Mielenkiintoinen näkökanta ja eräässä mielessä täysin vastoin omaani. Kehittämisen tarvetta tuntuisi nimenomaan olevan ainakin esi- ja ala-asteen opetuksessa. Esimerkkini tosin perustuu vain yhteen kokemukseen ja saattaa siksi olla epätyypillinen.

En itse asiassa usko, että opetuksesta leikkaaminen välttämättä on järkevä ratkaisu ollenkaan, vaikka onhan mahdollista, että sinnekin on aikojen myötä kertynyt turhaa kustannusten painolastia. Sen sijaan tehostamisen tarvetta tuntuisi olevan ainakin peruskoulun ala-asteella.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2012/09/peruskoulu-suora-putki-syrjaytymiseen.html

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/03/peruskoululaisten-taidot-murenevat.html

Oman esimerkkini valossa voisin väittää, että lapsen oppimisen osalta kuusi vuotta on mennyt hukkaan. Onneksi koulun vaihto on jo lyhyellä aikavälillä korjaamassa tuhoja.

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/opettajien+taidoissa+on+paljon+puutteita/a2216944>

 --------

Jos kepu, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä pystyisi luopumaan edes sen mandaatissa olleiden virkojen poliittisista nimityksistä ja erityisesti jos se samalla suostuisi panemaan vapaaseen hakuun kaikki ne virat, joita sen epäpätevät opetuslapset nyt miehittävät alkaisin uskoa, että Sipilän esittämällä ajatuksella on toteutumisen mahdollisuus. Muihin puolueisiin, eritysesti demareihin, kokiksiin kohdistuisi varsinainen tehdä samoin.

Mutta hei, herätys. Sehän on vain politiikan painajaisunta. Ei niin voi käydä.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/11/poliittiset-virkanimitykset-ovat.html

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/ei+enaa+laanityksia/a2217026>

 -------

Mikäs siinä.

Niin kauan kuin työntekijän on pakko säästää eläkettään silmällä pitäen, vaikka saisi itse valita missä yhtiössä markkinatalous ei, varsinkaan näin pienessä maassa taida olla oikea ympäristö. Mikä on tuloksellisuuden mittari? Mitä tehdään kun joku niistä uhkaa kaatua? Mitä tehdään kun ulkomainen sijoitusyhtiö ostaa ja myydä ostamansa ehkä edelleen? Eivätkä ne eläkeläiset poistu kuin hautaan. Ennemmin tai myöhemmin.

Pienen maan olemassaolo perustuu vahvaan yhteisöllisyyteen. Sen keskeisenä liimana on nykyisin hyvinvointivaltio, jossa kaveria ei jätetä. Päinvastaisista väitteistä huolimatta, en usko hyvinvointivaltion tulleen tiensä päähän. Jos on, on meidän syytä alkaa rakentaa sen perusta entistä kestävämmälle pohjalle.

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/keskustelu/vastaus/?pageNumber=1&parentId=406521&operation=comment&articleId=2217178#commentsForm>

 ------- 

Olkiluodosta taitaa tulla aika monen ilmiön monumentti sitten joskun, kun se valmistuu. Miksi ei sitten samalla suomalaisen AY-liikkeen?

Jos kerran "Tällä hetkellä neljä ammattiliittoa huolehtii yhteisesti Olkiluodon työmaan edunvalvonnasta ja liitoilla on yhteinen toimisto työmaalla", eivätkä olosuhteet vastaa Suomen lainsäädännön vaatimuksia, nuo neljä eivät ilmeisesti osaa hoitaa hommaansa? 

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/09/saatanan-mittaan-tekemattomat-tunarit.html

Lopettakaa narina ja tehkää hommanne.

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/olkiluodossa+jarjestaytymisvapautta+rikotaan+jarjestelmallisesti/a2217258>

 -------

Ihan hyvä lähtökohta. Ongelma on vain siinä, että johtajien valinta ei tässä maassa - siis näin pienessä, sisäänlämpiävässä saaressa - voi tapahtua pelkästään ammattitaidon, osaamisen ja kokemusten perusteella. Ei nykyjärjestelmässä ainakaan.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/11/poliittiset-virkanimitykset-ovat.html

Todennäköisin seuraus yhdistämisestä, jossa ilmeisesti myös KELAt, MELAT ja vastaavat pantaisi samaan nippuun olisi, että synergiaedut syötäisi kohdentamalla ne johdon, siis poliittisin perustein valitun johdon, harvenneelle joukolle.

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/keskustelu/vastaus/?pageNumber=1&parentId=406493&operation=comment&articleId=2217178#commentsForm>

 -------

Kaikki paha loppuu aikanaan? Näyttää kylläkin siltä, että leikkaukset eivät ihan heti ole loppumassa. Vai voisiko olla niin, että niistä on sittenkin ollut lähinnä paljon puhetta, mutta vain vähän villoja?

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2009/03/leikkauslistojen-tiella.html

Hyvin työvaltaisilla perus- ja hyvinvointipalvelualoilla julkisen sektorin osalta Jytyn huoli on varmasti aiheellinen. Jos käsiä edellyttävältä alalta poistetaan kädet, kärsivät varsin nopeasti sekä työ että sen tulos. 

Minulle on julkisilta palvelualoita jäänyt näkemys, että tehostaminen, säästöt ja leikkaukset on mielletty lähinnä tavaksi vähentää suorittavan henkilöstön määrää ilman, että hyötyä haettaisi toimintoja, työtapoja, prosesseja... uudistamalla. Jos näin on ei ihme, jos palvelut heikkenevät.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2012/02/hautajaiset-jo-huomenna.html

Jossain vaiheessa tehostamiset ja säästöt on vihellettävä poikki. Ei ylirasittunut henkilöstö määrättömiin jaksa puhumattakaan, että mitään kehittää viitsisi. Onko sen aika jo tullut?

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/talla+menolla+suomineito+on+leikkaamassa+itsensa+hengilta/a2216980>

 -------

Mikä tässä on yllättävää? Todistaa vain sen vanhan viisauden, että tilaisuus tekee varkaan. Aina. Ja vaikka kaikkea ei voikaan estää, on aina vain yritettävä. Entistäkin paremmin.

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/yllatyshavainto+taloudellisiin+vaarinkaytoksiin+syyllistyvat+arvostetut+kollegat/a2216890>

 ------- 

Muuta maailma, aloita itsestäsi, Lauri Lyly. 

KEVA tuskin edustaa tyypillistä, suomalaista yritystä. Ennemminkin tyypillistä suomalaista politiikan läpitunkemaa korporaatioiden tai etujärjestöjen saaristoa? (http://fi.wikipedia.org/wiki/Korporaatio)

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/11/puolueiden-mandatoidut-paikat-on.html

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/sakn+lyly+vaatii+johtajilta+kohtuutta+yrityseliitti+elaa+omaa+elamaansa/a2216941>

 --------

Niin kauan kun puolueen etu ohittaa kansalaisten edun on turhaa edes kuvitella, että poliittiset virkanimitykset poistuisivat. Eikä puolueiden etu poistu ennen kuin niillä ei päätöksenteon kannalta ole ratkaisevaa, itseisarvoista merkitystä. Se taas ei poistu ennen kuin kansanedustajien, kunnanvaltuutettujen ja muiden julkisen päätöksenteon koneiston valinnoissa, valitsijain aito osaaminen ja oikeudenmukaisuuskäsitys ja sananvapaus eivät pääse lopullisessa päätöksenteossa esille.

Sosiaalisella ryhmäpaineella on aina paikkansa, mutta perustuslainkin vastainen, kanonisoitu puolueiden ryhmäkuri rapauttaa asiaperusteisiin ja rationaalisuuteen perustuvan päätöksenteon iltalypsyiksi ja lehmänkaupoiksi. Mutta kyllä ne hallitsevat kaikki puolueet, ei yksin se, jonka taustasta nuo termit lähtevät.

Jos asiaan halutaan korjaus, yksinkertaisin keino on tehdä kaikesta demokraattisesta päätöksenteosta salaista, mikä ei nykytekniikalla ei ole ongelma ollenkaan. Näkösuojat painonappien ympärille ja tulostauluista pois informaatio kuka äänesti mitenkä.

Kohteesta <

http://www.hs.fi/politiikka/AL+Moni+puolue+haluaa+eroon+poliittisista+virkanimityksist%C3%A4/a1385000708320

>

 -------

Jos Finnavialta kysytään se sulkisi kaikki sen liiketoiminnan kannalta kannattamattomat lentokentät. Jäljelle jäisi vain yksi, Helsinki-Vantaa. 

Kaivostoiminnan lisäksi Lapin keskeisimpiä elinkeinomahdollisuuksia lienee matkailu. Jos matkailusta haetaan liiketoimintaa eikä pienen porukan harrastetoimintaa se edellyttää lentoyhteyksiä. Sitä taas on ilman lentokenttiä aika vaikea hoitaa?

Onko tässä säästämisessä ja liiketaloudellisessa osa-optimoinnissa enää järjen häivääkään? Muistellaan nyt mitä tapahtui mustilaisen hevoselle. 

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/09/ilmat-pihalle-hyvinvointivaltiosta.html

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/lappi+tyrmaa+aikeet+karsia+lentokenttia++potentiaalisin+alue+koko+suomessa/a2216822>

 ------- 

Jos "Kokonaisuudessaan suomalaiset ovat silti kunnallisiinkin päiväkoteihin erittäin tyytyväisiä" onko eriarvoistumiskehitystä ruokittava vielä otsikolla "Tutkimus: Yksityinen päivähoito lyö kunnallisen laudalta"? Onko sillä väliä, mistä ollaan vielä erittäin tyytyväistäkin tyytyväisempiä ja millä hinnalla? 

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2011/04/imfn-tahto-suomelle-leikkausvaatimus.html

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/tutkimus+yksityinen+paivahoito+lyo+kunnallisen+laudalta/a2216811>

 ------- 

Vastuu kuluu poliitikoilla vain sanana, herättämään vaalikarjassa positiivisia tunteita. Sehän ei ole edes oppiaineena siinä broileropistossa, josta nykyiset broilerimme päättäjiksemme ponnistavat. Lauralla on käynyt huono tuuri, Sampsalla hyvä.

Ehdoista Sampsa oli varmaan hyvä keskustelemaan, kunhan periksi antoi.

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/jostain+syysta+he+ovat+hiljaa++mtv3+kevalahde+peraankuuluttaa+oikeita+vastuullisia+astumaan+esiin/a2216804>

 -------

Kun ei ymmärrä ei ymmärrä, vaikka toimitusjohtajana pitäisi edes ymmärtää. Mutta mafioson ei varmaan tarvitse edes osata nostaa palkkaa, sekin kun tulee suoraan tilille.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/08/mafian-maa-east-of-eden.html

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/kevan+ailus+selittaa+iltasanomissa+bemariheittoaan+sai+aikaan+muutaman+hymahdyksen/a2216730>

 -------

Kun raha- ja talouspolitiikassa jatkuvasti toimitaan "Schuld ist Sünde" ja "Deutschland, Deutschland über alles..." lähtökohdan mukaisesti eivätkä munattomat muut pää- ja valtionvarainministerit laula oman taloutensa osalta samaa hymniä, tämä ei voi olla kenellekään ihme, ei edes hämmästelyn aihe. 

Tällä menolla EUlle käy kuin Suomen hallituksen rakenneuudistukselle ja Heurekalle. Ei lasta, ei paskaa. Ylevät sanat eivät yksin kurssia korjaa.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/08/ei-lasta-ei-paskaa-heureka.html

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/08/etujarjestot-kiittavat-kavereitaan.html

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/5+masentavaa+grafiikkaa+jotka+kertovat+talouden+jamahtaneen+pysyvaan+kohmeloon/a2216540>

Eikä uskota, että nykytilanteessa toimivat saman talouden lainalaisuudet kuin aina ennenkin.

 ------------

Kepu on toista maata. Samoin politiikka yleensä. Ei siellä taviksen arvoilla tai etiikalla ole minkään valtakunnan väliä. Ja siitä huolimatta, että kaikki puolueet hallituksessa istuvat KEVAn tj-paikka on kepulle läänitetty. Periaatteessa samalla tavalla kuin Varman on kokiksille ja Ilmarisen demareille. 

Näiden kytkyjen purkaminen, mikä tarkoittaisi pienempää puoluepoliittista ohjausta ja edunvalvontaa työeläkerahojemme ohjailuissa, tulisi kansakunnan työntekijöille huomattavasti edullisemmaksi kuin Ailuksen etujen karsinta tai ero. Mikään ei kuitenkaan muutu jos ammattitaidoton ja "arvoton" kepuli korvataan toisella saman moisella.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/01/yhteiskunnassa-reduktion-aika.html

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/hs+kevan+ailus+halusi+palkkaansa+lisaa+32+ja+yli+miljoona+euroa+kalliimman+tyosuhdeasunnon/a2216510>

------- 

Ainoastaan poliitikko voi kuvitella, että asiat saa tekemättömäksi palauttamalla saadut etuudet. (vertaa KMS lahjusskandaali) Ilmeisesti Ailuskaan ei ole ymmärtänyt, että kohtuuttomuudellaan hän - ja erityisesti tietysti hänet valinneet ja nimittäneet - on menettänyt vakuutettujen, tai ainakin "suuren äänekkään ja näkyvän yleisön" luottamuksen hänen arvostelukykyynsä. Sitä ei eduista luopumalla heidän silmissään ainakaan palauteta. Kevan hallitukselle se saattaa riittää, koostuuhan sen vertaisista.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2012/11/miten-suomesta-kasvoi-moniongelmainen.html

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/kevan+toimitusjohtaja+ailus+luopuu+asuntoedustaan++ja+ehka+myos+autoedustaan/a2216356>

Kaikki muu on perkeleestä

Aika aikaansa kutakin. Viimeisen viikon aikana on käyty läpi veroparatiisit ja veroparasiitit. Eiköhän niistä voi hetkeksi aikaa relata? Toivottavasti.

Kumpaakin tärkeämpiä tällaiselle tavalliselle tallaajalle ovat yksinkertaiset asiat, asiat, joihin jokainen meistä voi ottaa kantaa. Asiat, jotka inhimilliseltä kannalta kuitenkin ovat tärkeämpiä. Noukin kummankin eilisen päivän valtakunnallisesta tabloidista.

Ensimmäinen, joka itse asiassa on sydäntäni lähellä on opettaminen ja erityisesti kielten opetus suomalaisessa peruskoulussa. Niin, juuri sen sen, jonka erinomaisuuteen kovin moni vannoo. Kun itse en oman kokemuksen perusteella sen paremmin suomalaisesta koulusta kuin peruskoulusta mitään tiedä olen, lähinnä omien lapsieni ja erityisen läheltä viimeisimmän kautta saanut sitä seurata. Käsitykseni mukaan se on tasoltaan perseestä. 

Edellisen perusteella, et varmaan ihmettele kun kerron ilahtuneeni suunnattomasti artikkelista Kieliä opetetaan koulussa väärin. Harvoin olen ollut yliopistoprofessorin kanssa näin samaa mieltä. Itse asiassa, jokaisesta hänen esittämästään perusteesta.

• Jo viisikymmentä vuotta on tiedetty, että ihminen oppii kieliä parhaiten sosiaalisissa suhteissa ennen murrosikää. 
• Kieliä aletaan tankata heti, kun kielten oppimiselle herkin ikä on ohi eli tyypillisesti noin 12–13 vuoden iässä. 
• Pielessä on myös opetustapa, jossa kieltä lähestytään kielioppisääntöjen ja sanastojen avulla.
• Myös koko kielten opiskelun ideologia on pielessä. Samojen kielten opettaminen kaikille tasapäistää ajattelua, sillä kieli vaikuttaa siihen, miten ajattelemme.
• Suurten kielien ylivalta yksipuolistaa (suomalaista) kulttuuria.
• Jos haluamme lisätä Suomen luovuutta ja innovaatioita, pitäisi kouluissa opetettavaa kielivalikoimaa lisätä rajusti.
• Jos opetus hoidettaisiin kielikylvyn lailla arjen tilanteissa, voisimme hyödyntää opettajina maahanmuuttajaväestöämme.

Olen kai muutamankin kerran asiasta kirjoitellut ja ainakin tämän uskontunnustuksen. Mutta, kuten näiden ikävuosieni aikana olen moneen otteeseen joutunut toteamaan; Suomeen mahtuu kerrallaan vain yksi totuus. 

Kaikki muu on perkeleestä ja kerettiläisenä roviolle pantava. Kuten esimerkiksi ehdotus poikien ja tyttöjen alkeisopetuksen jonkinasteisesta eriyttämisestä ajatus, jossa tuotteistettuna on todellista vientipotentiaalia.

Toisena akateemisten kykyjemme riemukas todelliuus. Aleksanteri I pysti ja sen oikea paikka Suomessa oli Unto Hämälaisen artikkelin aiheena HS Kuukausliite 4ssa. Valitettavasti en linkkiä pysty tarjoamaan. Syynä varmaankin osa valtamedian uutta innovaatiota kaupallisen pohjan löytämiseksi toiminnalleen nykyisen hävitessä?



Pointtina kuitenkin se, että ensimmäisen tsaarimme pysti pitäisi palauttaa Turkuun. Ja varmasti Helsingin Yliopistolle tulee mitä tahansa hyviä syitä mieleen, miksi näin ei pitäisi menetellä. Mutta ehdottomasti paras kuulemistani, ja samalla taatusti paras mahdollinen, on HYn rehtorin Thomas Wilhelmssonin mielipide. "En näe mitään syytä luovuttaa patsasta Turkuun. Eihän Turkuun siirtäminen olisi käytännöllistäkään. Patsas on hirmu painava."

Thomas hyvä. Tuskinpa kukaan edellyttää, että Helsingin Yliopiston rehtori sen henkilökohtaisestiTurkuun veisi? Eiköhän HYllä ole käytettävissä vaikka muutama riuska sivari moiseen hommaan? Hätätilassa ehkä Museovirasto voisi varmaan auttaa? 



PS.

Mutta kaikki perustelut, jotka johtavat haluttun tulokseen ovat tehokkaita.


PPS.

On ehkä mahdollista, että kieltenopetuksessa kyseessä sittenkin vain on opettajan osaamisen taso? Mutta kun ne vielä väittävät tekevänsä kaiken "by the book".

Sivistymätön Suomi?

On oikeastaan aika surkuhupaista seurata, miten meillä Suomessa suhtaudutaan Venäjään. Siis ei historian Neuvostoliittoon vaan nykyiseen Venäjään.

Kun joku sikäläinen avaa, mistä tahansa asiasta sanaisen arkkunsa, puolet kansakunnasta tuntuu hyppäävän juoksuhautoihin ja toinen puoli alkaa todistella kuinka kohtuuttomia ja virheellisiin tietoihin perustuvia sikäläiset arviot ovat. Ja aina on niitäkin jotka katsovat, että oikeassa nuo ryssät ovat, asiassa kuin asiassa.

Meidän sisäistämämme "viholliskuva" on lähtöisin noin 100 vuoden takaa, venäläistämispyrkimysten "sortovuodet" ja vapaus/sisällissota. Ne sata vuotta ennen 1918 taisivat sittenkin olla meille aika auvoista aikaa? Kannattaisiko sittenkin vielä uudelleen selvittää pelkojemme ja varauksellisuutemme perussyyt?

Tällä hetkellä huolenamme ovat lasten huostaanottojutut, erityisesti yksi. Jopa itänaapurimme ulkoministeri on katsonut aiheelliseksi todeta, että emme toimi "sivistyneesti". Kun meillä viranomainen on lähtökohtaisesti vastuussa lapsesta, heillä ilmeisesti sukulaisten on ensisijaisesti huolehdittava omistaan? Valitan, tältä osin olen enemmän heidän linjoillaan. Mistä lienee peräisin ajatukseni siitä, että "verisiteen" muodostama vastuu, ehkä jopa empatia ylittää viranomaisen sympatian tai virkavastuun mennen tullen?

Meillä on nyt huostaan otettuna lähes 20.000 lasta. Mahtaako se osoittaa sivistystä edes meidän omissa silmissämme? En kuitenkaan väitä, että huostaanottopäätöksiä tehtäisi perusteitta tai tarkoitushakuisesti. En edes silloin, kun kyseessä ovat muut kuin "perussuomalaiset". Mutta mittarina 5,4 miljoonaisen kansan sivistyksestä...?

Kun asia ei kaiken kaikkiaan ole yksiniittinen ja "helppo" kirjaan tähän vielä näkemyksen, jonka jätin kommenttina kapteenin artikkeliin KL.fi:n sivulla otsikolla Mulkun mittako Venäjän ärhentelyn taustalla.

"Jos keskustelijat muistelisivat Putinin regimin strategian painopisteitä saattaisi mieleen palautua myös se osa, jossa Putinin porukka takaa kansalaistensa (kaksoiskansalaisuuden omaavat ml.) ja tarvittaessa varmaan myös ex-kansalaistensa turvallisuuden globaalisti. Ihan jenkkien tavoin. Siihen eivät vaikuta sen paremmin mulkun kuin peniksenkään pituudet.

Vain Joulupukkiin uskovat saattavat ajatella Putinin luoneen neuvostonahkansa ja luopuneen tsaarien ikiaikaisesta unelmasta Euraasian mantereen koko mitaltaan hallitsevasta imperiumista.

Casus belliksi riittää tarvittaessa kaikki, mikä herättää massojen voimakkaat tunteet oman asian oikeutuksesta. Toivottavasti tarvetta ei tule.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/02/putin-ja-isovenalainen-itsetunto.html

Ei ole helppoa elo Ison Iitan rinnalla. Ei ole.

Ajatuksia opetuksesta, sattuneista syistä

Sateisen, syksyisen sunnuntaiaamun positiivisuutta.

Suomalainen koulu- ja opetuslaitos niittää kunniaa kaikilla tantereilla. Mitä Pisa mittaa? Petämmekö itseämme vai elämmekö perusteettomilla kehuilla, kun muilla menee vielä huonommin? Kohtaavatko tarpeet ja tarjonta vai rahat ja opettajien, kouluttajien työllistäminen? Riittävätkö meillä rahat opiskelijoiden ja muiden aikuisten päivähoitoon?

Peruskoulun tasapäisyyden tavoiteasetanta ilmeisesti pitää huolta siitä, että lapsemme eivät nykyisin välttämättä opi sen paremmin kieliä kuin matematiikkaakaan. Ainakaan peruskoulussa. Minulle julkituotuna syynä kuulemma se, että tarkoituksenmukainen ja tehokas opettaminen syrjäyttää liian useat oppilaat. 

Ammattikorkeakoulussa sähköinsinöörin opintoihin hyväksytään, vapaavalintaisena ammattiaiheena mm. viininmaistelun, josta tarjolla on 10 pistettä. Millä tavalla viininmaisteluosaaminen edistää sähköinsinöörin ammatillista osaamista on minulle hiukan epäselvä. Sen hallitseminen tuskin lisää sen paremmin työllistymismahdollisuuksia, sähkötekniikan osaamista kuin potentiaalisen työnantajan mahdollisuutta arvioida, mitä töitä tämä insinööri osaa. Ja ehkäpä näitä vapaavalintaisia aineita voi sisällyttää enemmänkin? Miten olisi noitaoppi, pitsinnypläys ja vaikkapa sirkustaiteet?

Oppisopimuskoulutuksella pyritään nyt Raahen ammatillisessa aikuiskoulutuskeskuksessa kuulemma opettamaan myös Facebookin peruskäyttäjäksi. En kiellä, etteikö Facebook omaa mahdollisuuksia myös yritystoiminnalle, mutta yhden suositun trendivälineen opettaminen oppisopimuksella on sekä opetuksen, oppilaiden että veronmaksajien maksuhalun aliarviointia. Ehkä olisi syytä osoittaa Raahen AKK, Adultan ja Jalasjärven AKKn tielle?

En väitä, että pitäisi palata entiseen, siis koulutuksen suhteen aikaan ennen peruskoulua, ammattikorkeakouluja ja ammatillisia aikuiskoulutuskeskuksia. Mutta olettaisin, että

peruskoulua ei pidä rakentaa enemmistö haitaksi muutamien syrjäytyvien pelosta (eiköhän heidän lisäohjaus ole varsin helposti ja halvalla hoidettavissa, kun verrataan oppia vaille jäävien aiheuttamaan kustannukseen), 

valinnaisten tarjolla olevien opintojen tulisi edes jollain tasolla olla liittyviä varsinaiseen perustutkinnon sisältöön(nykymittapuun mukaan arvostellen), 

ammatillisen aikuiskoulutuksen sisältöä, tarjonnan laajuutta ja valikoimaa sekä opetuksen tehokkuutta tulisi arvioida muillakin kriteereillä kuin kysynnällä,

koulutus, opetus, tutkimus evät enää ole se ihmelääke, joka takaa kansakunnan tulevaisuuden hyvinvoinnin. Huomattavasti tärkeämpiä ovat osaaminen, tekeminen ja työ.

Harkintakykymme on varmasti kehittynyt sen jälkeen, kun Kemin kaupunginkirjasto Aku Ankan valikoimistaan poisti tai kun yrittäjäkurssin keskeisen sisällön muodostivat MS Word ja pitsinnypläys. Mutta mihin suuntaan? Tuhoammeko tätä rataa demokratiamme ja taloutemme lisäksi myös osaamisemme ja lastemme tulevaisuuden?

Järki hoi, äly älä jätä

Ilmeisesti Kauppalehti ei todellakaan halua, että kaikenkarvaiset tavalliset tossujaan kuluttavat eläkeläiset lukisivat sen arvokkeellisia uutisia?

Kohdatessani lehden nettiversion yhteenvetosivulta, "suurella vaivalla" rakentamastani Google - uutispatterista mielenkiintoisen linkin, yrittäen siihen tutustua, saan vastaani mainoksen.

--------------

Haluatko lukea lisää uutisia?

Olet nyt lukenut kuukausittaiset 25 uutista, joihin sinulla on maksuton lukuoikeus Kauppalehden verkkopalvelun rekisteröityneenä käyttäjänä.
Tekemällä Kauppalehti Uutistilauksen voit lukea Kauppalehden verkkopalvelun uutisia rajoittamattomasti, sekä verkossa että mobiilisti.

Ja päälle vielä painonapin, Tee tilaus. 

--------------

Moiseen olen toki jo tottunut, joten tarjolla olevasta X kirjaimesta painaen kuvittelen pääseväni jatkoon. Ja pääsenkin, lehden valitsemaan ykkösuutiseen, joka minua ei todellakaan kiinnosta. 

Ja riemu jatkuu. Hakiessani sitten minulle linkkinä tarjottua uutista esille vyöryvien otsikoiden joukosta löydän vihdoin hakemani. Ja sama juttu toistuu. En siis koskaan pääse linkin tarjoamaan uutiseen tutustumaan.

Näin minulle on jo muutaman päivän tapahtunut, nyt viimeksi alla olevan linkin avulla.

http://www.kauppalehti.fi/etusivu/talvisota+saa+muistomerkin+-+ahtisaari+suojelija/201206206839


Kaikkea se kaupallisuus teettää.

Suosittelen päätoimittajille, Hannu Leinoselle (vastaava) tai
Arno Ahosniemelle, että hankkisivat yhtiön kirjastoon - tai nykyisin ehkä nettiin lukuoikeuden - ja ainakin koko markkinointiosaston henkilöstölle kirjaan

Dale Carnegie
Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa

Pikainen tutustuminen kirjan sisältöön on mahdollista Wikipediasta.

Päätellen myös siitä, miten ajantasaisena ja julkaisun sääntöihin sitoutuen yhtiön blogisivustoa valvotaan, kehitetään ja ylläpidetään on syytä aloittaa perusteista. Tämä kirja antaa hyvän alun.

Ehkä tällä hidastetaan vauhtia, jolla seuraaviin yt-neuvotteluihin joudutaan?


PS.

Vaikka niitä luenkin, ihan niin arvokkeellisia nuo uutiset eivät kuitenkaan ole, ettenkö tulisi ilmankin niitä toimeen. On olemassa vaihtoehtoja.

Sauli tai Kalli, Nuorisosäätiö tai Alkuasunnot, Kokisnuoret tai Prometheus - missä mättää?

Poliittisia nuorisojärjestöjä rahallisesti tukiessamme, rahoitamme verovarojen hukkakäyttöä; hallinnon kasvattamista ja tulevaisuuden poliittisia broilereita, syöttiläisiä ja loisia. Haluammeko me veronmaksajat tätä?

Hesarin paperiversio raportoi kunniakkaasti tänään vertailevan selvityksensä nuorisojärjestöjen tulorahoituksenlähteistä ja kulujen kohteista otsikolla Poliittiset nuorisojärjestöt ahmaisivat valtionavut. Vertailun kohteena Suomen Partiolaiset, Prometheusleirin tuki ja Kokoomuksen Nuorten liitto. Selvitys toivottavasti lisää kansalaisten tietoisuutta siitä, mihin kasvatustyöhön verovarojamme valtionapuina suunnataan.

On aivan selvää, että Kokoomus ei ole ainoana verovarojamme nuorilleen jakamassa.  Enkä edes usko, että se ainakaan pitkällä aikavälillä olisi lähellekään suurin. Veikkaan, että edunsaajina erityisesti Kepu, Demarit, Vasurit ja Ruåtsalaiset tasavahvasti kilpailevat oikeudestaan ulosmitata yhteisiä varojamme.

Miten paljon valtionavuista mihinkäkin kulukohteeseen päätyy vaihtelee varmasti puolueesta toiseen. Mutta en hämmästyisi, jos kokisnuorten esimerkki olisi poliittisen nuorisojärjestön rahankäytön valtavirran kuvaus; yli 90 % kuluista hallintoon, alle 10 % varsinaiseen toimintaan. Ehkä hyvä niin?

Tuotoista yli 50 % valtiolta tukena ja alle 10 % omaa varainhankintaa. Paljonko siitäkin sitten tulee emopuolueelta, sen jäsenjärjestöiltä, yhteistyökumppaneilta kuin "Manulle illallinen" jää tästä selviämättä. Vaan haittaaks se? Kuvio on kuitenkin kristallin kirkas. Tätä "vapaaehtoista yhteiskunnallista nuorisokasvatustyötä" ei jäsenten tarvitse itse juurikaan rahoittaa, eikä toimintaan talkoilla panostaa. Siitä maksetaan.

Saattaisi olla nuorillemme varsin opettavaista havaita, miten paljon vaikeampaa on hankkia rahaa markkinoilta palkkioina, lahjoituksina tai ihan vaan palkkana, kuin kirjoittaa hakemus seuraavaksi valtionavuksi? Joskin emopuolueet ovat varmasti jo senkin turhuuden kohta poissaneeraamassa?

Myönnettäköön, ettei poliittisten nuorisojärjestöjen rahoitustapa, sen paremmin kuin rahan käyttökään ainakaan minua hämmästytä. Syntyneestä keskustelusta päätellen, vasta se on herätellyt monia. On todella korkea aika, että Kokoomusten Nuorten Liiton ylijäämävarojen (?) säätiöittäminen herätti ensin asiasta yleisen keskustelun ja sen jälkeen julkisen selvitystarpeen "Kuolleista sieluista". Sääli vaan, että sitäkään eivät tee puolueettomat, riippumattomat ammattilaiset vaan politbyrokratiamme parhaiden perinteiden mukaisesti puolueille alisteiset virkamiehet. Korppi ja korpin silmät?

Myönnän lisäksi, että em. "ylijäämävarojen (?) säätiöittäminen" aiheutti omassa ajattelussa mielleyhtymän siitä, että äänestetyimmäksi puolueeksi kasvaneen juniorit siinä yrittävät rakentaa itselleenkin omaa Nuorisosäätiötä. Sitten muistinkin, että kokiksilla jo on omat Alkuasuntonsa. Siis on todennäköistä, että säätiön tarkoitus on jokin muu, mutta varmasti joku samanlainen, jota lainsäädännön muutoksilla voi vuosien myötä sopivasti kasvattaa.

Maan Tapaa ja osaa siitä 15 miljardin vuotuisesta puoluetuesta taas tämäkin. Sauli tai Kalli, sama on malli.

Tätä ihanuutta, sen syitä ja seurauksia analysoin hiukan laajemmilta vaikutuksiltaan yhteisiin asioihimme jo marraskuussa 2007 artikkelissani Jatkukoon puolueiden Svaboda ja Soromno. Vaan mihinkäs meillä mikään Maan Tavassa vuodessa tai kahdessa mihinkään muuttuisi? Parempaan piiloon korkeintaan.

Kiitokset Hesarille asian esillä pitämisestä.


PS.

Onko kukaan vaivautunut miettimään näitten kaikkien Riihi- ja Nuorisosäätiöitten, Alkukotien, Maltojen, Kvarteret Victorioiden ja vastaavien vaikutusta lainsäädäntöömme? Erityisesti rahoittamisen osalta,  kaavoitukseen, puolueiden rakennusliike"yhteistyöhön" jne. jne.?

Puolueista on tullut valtakunnassa merkittävä itsenäinen toimija markkinoilla, joilla on mm. juuri rakentamisen, sosiaalihuollon, terveyden- ja kuntoutuksen osalta suuri merkitys myös itselleen. Ainakin eliittinsä ansaintalogiikan, ellei peräti omistustensa ja yhdistystensä, säätiöittensä ja yritystensä kautta suuria taloudellisia intressejä päätettävän lainsäädännön sisällöstä? Pitäisikö tällaisen porukan todella saada itse päättää itseään koskevat lait? Markkinataloudessa?

Valehtelun lillukanvarsista

Kuten jo muutamankin kerran aikaisemmin puoluejohtajan venkoillessa julkisuuden valokeilassa myös nyt on vaarana, että pääasia unohtuu. Aletaan puhua seipäästä kun pitäisi puhua aidasta.

Pääasia ei ole kysymys varuskuntapäätöksestä, ei kielipolitiikasta tai kielilain säädöksistä ei liioin Kontiolahden, Tammisaaren eikä Upinniemen varuskunnan tulevaisuudesta sinänsä. Ei edes siitä pitäisikö vai saisiko puolustusministeri pyydettäessä antaa poliittista ohjausta virkamiehille.

Kyse on siitä, valehteliko Wallin ja kuinka avoimesti, luotettavasti ja rehellisesti hän päätöksen perusteista kertoi ja niistä kysyttäessä täsmensi. Eikä se rehellisyys tälläkään kertaa koske hallituksessa kerrottua tai käsiteltyä vaan kansalaisille ja erityisesti(?) eduskunnalle täysistunnossa kerrottua.

Erityisesti kyse ei ole ruåtsalaisten luottamuksesta puolueena tai sen puutteesta vaan yksinomaan Wallinin sanomisista ja sanomatta jättämisistä, vain hänen henkilökohtaisesta luottamuksestaan, asia mikä varmaan on itsestään selvä meille kaikille.

Yksi pääministeri menetti luottamuksensa toisen puolueen silmissä pyytämättä ja yllättäen.  

Seuraava pääministeri ei koskaan menettänyt omaansa hallituskumppaneittensa silmissä, ei vaikka aiheutti suurimman poliittisen uskottavuuskriisin sitten sotakorvausten maksamisen, ei liioin lautakasoista, puolitotuuksista ja vanhentuneista säätiölain rikkomisesta ja ylisuurten kokouspalkkioiden vastaanottamisista, puoluerahoituksesta tai  perunakuopista ollut poistajaksi. Hän poistui oman käden kautta osaksi muita etujärjestöjä.

Nykyisen pääministerin luottamus on mielestäni nyt jo sen verran kyseenalainen, että hänen jatkuvalla tuellaan broilerveljilleen ei ole muuta merkitystä kuin, että hänen kansalaismoraalinsa ja oikeudenmukaisuutensa selkäranka on tullut testattua. Ja kepeäksi havaittu. Hän ei näköjään hallituksesta muita ministereitä ulosta,  paitsi oman puolueensa ikääntyneitä broilereita. Sillekin on toki syynsä.

Eli, jos Wallin ei itse lähde, tai jos ruåtsalaiset eivät ministeriä vaihda kansalaisten usko järjestelmäämme oikeudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen kärsii jälleen. Vaan väliäkö sillä?

Mutta ainahan joku ryhmä kansanedustajia voi vaatia tehdä välikysymyksen ja luottamuslauseäänestystä puolustusministeristä. ;-) ;-) Siinä taas käy kuin nykyisessä "puolueparlamentarismissa" tapaa käydä. Perustuslain 29§ pykälä ja Jaakko Jonkka tulevat jokaisen puolueen avuksi.


PS.

Eikä loppuun kannata lainata edes Oxenstieraakaan, sillä hän ei poikansa kanssa hallitsemisen moraalia ja oikeudenmukaisuutta edes vaivautunut käsittelemään.

SAK, SDP, AKT ja maailman murros

Äkkipikainen ja pitkävihainen on pitkään ollut yksi johtajan tuhoisimmista oireyhtymistä. Nyt en enää ole varma. 

Suomen Kuvalehden artikkelissa 7.11.2011  AKT:nja Timo Rädyn ongelmat esillä jo 2010: ”Laitonta kohtelua” Matti Simula kuvaa Rätyä seuraavasti  ”Pitkävihainen. Mustavalkoinen. Yksinpuurtaja. …Tekee suhteellisen hyviä työehtosopimuksia, ahkera, pilkuntarkka.” Siitä päätellen miltä tilanne näyttää, tämä oireyhtymä on vainoharhaisen diktaattorin. 

Vähän samantasoista käyttäytymistä kuin se, josta torstaina 1.3.2012  raportoin otsikolla Parlamentarismin kuihtunut rikkaruoho. Monessa suhteessa niin kovin erilaisia, yhden ja saman puolueen poikia. Keskeisimpänä erona ei suinkaan ole henkilöiden fyysinen koko vaan asema. Siinä missä Paavo kuuluu sarjaan menneet miehet, Timo on varmasti vielä pitkään mukana monen arkipäivää, ehkä elämääkin tuhoamassa. 

Taitaa taudilla olla oikein nimikin, Narsistinen persoonallisuushäiriö. Valitettavan yleinen ajallemme? Olisiko tässä vielä oikein malliesimerkki piintyneestä pakonomaisesta narsismista?

Jos sellaisen toimihenkilön irtisanominen, jonka kanssa ei kuulemma kahteen vuoteen ole edes keskusteltu, toteutetaan hallituksen kokouksessa asialistan ulkopuolelta, henkilöä kuulematta ja ainoana konkreettisena perusteluna käytetään noin kaksi vuotta vanhaa kolmannen henkilön kuulopuhetta siitä, mitä irtisanottavan väitetään tälle kolmannelle osapuolelle sanoneen, on vastuu päätöksestä toki laajempi kuin yhden narsistin? 

Äänestystulos 11 – 9 kertoo jotain sekin. Muodollisesti vastuussa ovat kaikki päätöksentekoon osallistuneet hallituksen jäsenet, elleivät ole kirjanneet eriävää mielipidettään pöytäkirjaan.   

Tässä AKT:n kunniataulu, hallitus kaudella 2010 - 2014

Räty Timo, puheenjohtaja	Helsinki
Sorvali Arto, liittosihteeri	Helsinki
Pasanen Harri, sihteeri	Helsinki
Arpula Jarkko	Kotka
Havu Reijo	Pori
Hämäläinen Pentti	Jyväskylä
Kaltiokumpu Veijo	Rovaniemi
Karjalainen Matti	Joensuu
Kauppinen Jorma	Iisalmi
Kopra Jori	Helsinki
Korhonen Petri	Tampere
Laaksonen Kai	Turku
Lehdonkivi Hannele	Helsinki
Lindholm Jani	Helsinki
Malinen Vesa	Lahti
Mäki-Rahkola Asko	Helsinki
Nurmela Jouni	Espoo
Porkka Auvo	Hamina
Ruonala Veijo	Oulu
Ventä Veli-Jukka	Vaasa

Sen sijaan, että organisaatioilmaston tilaa alkaa selvittää puheenjohtajan luottomieheksi mainittu sisäpiiriläinen Matti Vehkaoja, kannattaisi apua hakea organisaation ulkopuolelta. Asiantuntevaa, ammatillista, kliinistä apua. 

Sitä on varmasti syytä hakea todella nopeasti. Eipä sillä, että itselläni asiassa olisi mielenkiintoa enempää kiinni, mutta voisi kuvitella, että erityisesti SAKlaisella ammatillisella työväenliikkeellä ja näiden etujärjestöjen poliittisella siivellä, SDPllä voi ollakin? Työnantajana sen paremmin kuin vaalivoittajanakaan kun kumpikaan ei ole viime aikoina välttämättä loistanut ollenkaan.


PS.

Kauppalehti kertoo: "Perjantaina viestintäpäällikkö Hilkka Ahteen irtisanomisen masinoinut Räty kirjoitti saman aamun kolumnissaan Demokraatti-lehteen (entinen Uutispäivä Demari) voimakkaan kannanoton työhyvinvoinnin parantamisesta. Kolumni julkaistiin myös AKT:n nettisivuilla samana päivänä eli perjantaina 2. maaliskuuta. Räty vastustaa kolumnissaan vahvasti eläkeiän nostosuunnitelmia. Sen sijaan hän vaatii toimia työhyvinvoinnin parantamiseksi."On siis aivan mahdollista, että kyse onkin jostain aivan muusta persoonallisuushäiriöstä.