maanantai 31. elokuuta 2009

Puolue-eliitin nippelit

Kuulun siihen Suomen ja EUn kansalaisten suureen enemmistöön, joka ei Lissabonin sopimuksen yksityiskohtia tunne. Ja kuulun kansalaisten siihen osaan, joka toivoo Irlannin kansalaisten sen hyväksyvän, koska olen sitä mieltä, että me eurooppalaiset sen ansaitsemme.

Se, että se ei vielä ole kansalaisten Unioni ei yksiselitteisesti ole huono tilanne. Uskoisin siitä olevan hyötyä erityisesti pienien jäsenmaitten itsellisen elämisen jatkuvuudelle.

Tuo Kyuun toteamus "Se onkin ongelman ydin. Verrattuna esmes USA:n perustuslakiin, Lissabonin sopimus on kilometritavaraa. Sitä ei ole tehty kansalaisen ymmärrettäväksi." on mielestäni samalla sekä "tosi" että "epätosi", ja ajatuksia herättävä.

Yhdysvaltojen Itsenäisyysjulistuksesta Perustuslain hyväksymiseen vei 11 vuotta ja sisällissodan. Ja se oli silloin, kun Suomea ei vielä edes ollut, 1700-luvun lopulla. Jo silloin päätökset tehtiin ja hyväksyttiin silloisen poliittisen eliitin toimesta. Ei siitä tavallinen kansa tiennyt sitäkään vähää kuin nyt.

Ainoa mitä tavallinen kansa siitä nytkään tuntuu tietävän, on sen johdanto. Sekin syntyi vasta sisällissodan jälkeen, silloisten 13 osavaltion valtioiden liiton muodostuessa liittovaltioksi. Silloiset osavaltiot olivat tuskin 100-vuotiaita silloisessa, hyvin hitaasti muuttuvassa yhteiskunnassa.

Nyt kaikilla EUn jäsenmailla on kullakin "kansallinen" historia ja vahva itsenäisyyden identiteetti jo valmiina. Niitten muuttuminen eurooppalaiseksi kestää kauan. Me olemme vasta tien alussa. Toivottavasti saamme sitä tietä edelleen kulkea.

Se ajatus, joka Kyuun kommentista syntyi: Kannattaisiko meidän kansalaistenkin yleinen keskustelu siirtää Johdantoon. Ja jättää nippelit virkamiehille? Nyt taitaa olla niin, että erityisesti me kansalaiset keskitymme vain niihin nippelein?

Kannattaisiko irlantilaisillekin tätä suositella?
Edellämainittu artikkeli perustuu kommenttiini Aamulehden blogeissa artikkeliin IRLANTI PÄÄTTÄÄ KANSANÄÄNESTYKSESSÄÄN EUROOPAN SUUNNASTA.

perjantai 28. elokuuta 2009

Yrittäjä - muista yhteiskunnallinen vastuusi

Viime laman ajalta tunnen muutamankin katkeran yrittäjän. Katkeruuden syy on puettavissa muotoon: "Mutta jopa valtionvarainministeri Iiro Viinanen lupasi, että hallitus ei devalvoi."

Tiedostettuaan, että tämä lama ei lintukotoamme sittenkään ohita on, erityisesti pääministeri Matti Vanhanen patistanut yrityksiä ja yrittäjiä pitämään työvoimaa työssä myös laman aikana. Välttämään irtisanomia. Siirtämään väkeään koulutukseen. Osallistumaan työllistämistalkoisiin. Kantamaan yhteiskunnallisen vastuunsa.

Olettaisi, että hän toiveen lisäksi antaisi yrityksille myös joitain työkaluja? Ainakin itse pitäisin sitä kohtuullisena. Sen pitäisi siis myös heijastua ensi vuoden budjetissa?

"Suomen Yrittäjät on vaatinut yrittäjäriskin parempaa huomioimista yrittäjän verotuksessa ja myös helpotusta kovaa vauhtia velkaantuvien pienyritysten tilanteiden helpottamiseksi. Verotusta korjaavaa esitystä ei sisälly valtion ensi vuoden budjettiesitykseen, Suomen Yrittäjät valittaa." Näin Taloussanomat tänään.

Toivottavasti yrittäjät ja yritykset ovat ottaneet opikseen edelliskerrasta. Muuten syntyy taas turhan monia katkeroituneita yrittäjiä.

PS.

Yrittäjänkin kannattaisi muistaa mitä poliitikot itsekin moraalistaan sanovat.

torstai 27. elokuuta 2009

Ei meillä ollut vaihtoehtoa

Oletko vaivautunut laskemaan mitä 553 323 todellista työtöntä merkitsee? Kannattaisi varmaan?

Karkeasti ottaen sen on jotain 16,5 miljardia euroa. Iso luku. Eikö?

Olettaen, että tuo on vuoden työttömien keskiarvo, mikä se hyvin tältä vuodelta saattaa olla, ja kun tekemätöntä työtä maassa riittää, niin maksamattomina palkkoina, saamatta jääneinä veroina, maksettuina tukina tuon väen pakottaminen toimettomaksi ja pitäminen toimettomana maksaa tälle yhteiskunnalle varovasti laskien noin 16,5 miljardia euroa vuodessa.

16,5 miljardia on noin kolmannes valtion vuosittaisista menoista. Se on luku jossa alussa on 165 ja kahdeksan nollaa. Ja se ei ole mikä tahansa luku. Se on rahaa. Euroja. 16.500.000.000 euroa. Se on yli 3.000 euroa jokaista suomalaista kohti. Sinullekin ja jokaiselle perheesi jäsenelle.

Ja tämäkin arvio lienee alakanttiin. Mutta halusin konkretisoida, jotta hallituksemme prioriteetit selkenisivät. Kumpi on tärkeämpää?



  • Tapella viikkotolkulla siitä kuinka paljon kehdattaisi omille taustaryhmälle Suomi-pesän konkurssista vielä ALVn muodossa palauttaa? Suurusluokka 500 miljoonaa per vuosi.

  • Vai keskittää kaikki huomio siihen, miten työttömät saadaan töihin? Suuruusluokka 16 500 miljoonaa per vuosi.



Hallitus on prioriteettinsa valinnut. Se sopi pilkun jälkeisistä asioista. Ja kuten aina ennenkin, kotiin päin vetäen.

Kannattaa samalla pitää mielessä, että yllä hahmoteltu velkataakka tulee sen noin 10.000 euron henkilökohtaisen velkataakan päälle, joka meitä rasittaa edellisen laman seurauksena. Ensi vuonna meillä jokaisella on sitten valtionvelkaa keskimäärin noin 13.000 euroa.

Arviotani, joka perustuu muuhunkin kuin hatusta vetämiseen, voi kuka tahansa toki tarkentaa ja täydentää.

Sanovat, että valtionvelka on rahaa, jota ei tarvitse maksaa takaisin. Riittää kun maksaa korot. Ehkäpä. Mutta samalla kun vienti sukeltaa edelleen ennen näkemätöntä vauhtia, entinen syömähampaamme metsäteollisuus siirtyy ulkomaille, konepajateollisuus pakenee kaukomaille, transitoliikenne Venäjälle on käytännössä poikki, Nokian kaltaisia pelastusenkeleitä ei näin pieneen maahan jatkuvasti tule ja maailman markkinoiden painopisteen siirtyessä kiihtyvällä vauhdilla Atlantilta Tyynellemerelle, millä aiomme maksaa edes korot? Maantieteelle emme voi mitään.

Herroja Merisaloa ja ehkä Yli-Saunamäkeä (muistattehan -  Kehittyvien Maakuntien Suomi,  viime eduskuntavaalien voittaja) aiotaan syyttää tai syytetään jo velallisen epärehellisyydestä tai törkeästä velallisen epärehellisyydestä.

Sitten kun joudumme turvautumaan Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) "neuvoihin", eli sitten kun maamme on nykyhallinnon toimesta ajettu konkurssiin, muistamme varmasti asettaa herrat Vanhanen ja Katainen valtakunnanoikeuteen syytettyinä velallisen törkeästä epärehellisyydestä. Ja lisäksi tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti.

Ja sitten on turha uikuttaa, että "ei meillä ollut vaihtoehtoa".

PS.

Näin tärkeässä asiassa ajattelin julkaista saman artikkelin kaikissa linkkiluetteloissa ilmenevissä blogeissani.

Ei meillä ollut vaihtoehtoa



Oletko vaivautunut laskemaan mitä 553 323 todellista työtöntä merkitsee? Kannattaisi varmaan?

Karkeasti ottaen sen on jotain 16,5 miljardia euroa. Iso luku. Eikö?

Olettaen, että tuo on vuoden työttömien keskiarvo, mikä se hyvin tältä vuodelta saattaa olla, ja kun tekemätöntä työtä maassa riittää, niin maksamattomina palkkoina, saamatta jääneinä veroina, maksettuina tukina tuon väen pakottaminen toimettomaksi ja pitäminen toimettomana maksaa tälle yhteiskunnalle varovasti laskien noin 16,5 miljardia euroa vuodessa.

16,5 miljardia on noin kolmannes valtion vuosittaisista menoista. Se on luku jossa alussa on 165 ja kahdeksan nollaa. Ja se ei ole mikä tahansa luku. Se on rahaa. Euroja. 16.500.000.000 euroa. Se on yli 3.000 euroa jokaista suomalaista kohti. Sinullekin ja jokaiselle perheesi jäsenelle.

Ja tämäkin arvio lienee alakanttiin. Mutta halusin konkretisoida, jotta hallituksemme prioriteetit selkenisivät. Kumpi on tärkeämpää?

  • Tapella viikkotolkulla siitä kuinka paljon kehdattaisi omille taustaryhmälle Suomi-pesän konkurssista vielä ALVn muodossa palauttaa? Suurusluokka 500 miljoonaa per vuosi.
  • Vai keskittää kaikki huomio siihen, miten työttömät saadaan töihin? Suuruusluokka 16 500 miljoonaa per vuosi.
Hallitus on prioriteettinsa valinnut. Se sopi pilkun jälkeisistä asioista. Ja kuten aina ennenkin, kotiin päin vetäen.

Kannattaa samalla pitää mielessä, että yllä hahmoteltu velkataakka tulee sen noin 10.000 euron henkilökohtaisen velkataakan päälle, joka meitä rasittaa edellisen laman seurauksena. Ensi vuonna meillä jokaisella on sitten valtionvelkaa keskimäärin noin 13.000 euroa.

Arviotani, joka perustuu muuhunkin kuin hatusta vetämiseen, voi kuka tahansa toki tarkentaa ja täydentää.

Sanovat, että valtionvelka on rahaa, jota ei tarvitse maksaa takaisin. Riittää kun maksaa korot. Ehkäpä. Mutta samalla kun vienti sukeltaa edelleen ennen näkemätöntä vauhtia, entinen syömähampaamme metsäteollisuus siirtyy ulkomaille, konepajateollisuus pakenee kaukomaille, transitoliikenne Venäjälle on käytännössä poikki, Nokian kaltaisia pelastusenkeleitä ei näin pieneen maahan jatkuvasti tule ja maailman markkinoiden painopisteen siirtyessä kiihtyvällä vauhdilla Atlantilta Tyynellemerelle, millä aiomme maksaa edes korot? Maantieteelle emme voi mitään.

Herroja Merisaloa ja ehkä Yli-Saunamäkeä (muistattehan -  Kehittyvien Maakuntien Suomi,  viime eduskuntavaalien voittaja) aiotaan syyttää tai syytetään jo velallisen epärehellisyydestä tai törkeästä velallisen epärehellisyydestä.

Sitten kun joudumme turvautumaan Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) "neuvoihin", eli sitten kun maamme on nykyhallinnon toimesta ajettu konkurssiin, muistamme varmasti asettaa herrat Vanhanen ja Katainen valtakunnanoikeuteen syytettyinä velallisen törkeästä epärehellisyydestä. Ja lisäksi tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti.

Ja sitten on turha uikuttaa, että "ei meillä ollut vaihtoehtoa".

PS.

Näin tärkeässä asiassa ajattelin julkaista saman artikkelin kaikissa linkkiluetteloissa ilmenevissä blogeissani.

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot

Siitä huolimatta, että Kauppalehtikin otsikoi "Tänään alkaa taistelu ruuan alv:n kohtalosta", olen itse vakuuttunut siitä, että kyseessä on käsikirjoituksen mukainen teatteriesitys. Mutta aina voi tietysti toivoa.

En kuitenkaan usko, että  ALV on edes asia. Niin yksinkertaiseksi en edes minä Mattia usko. Asia on ennemminkin Kepun ja Kokiksien halu saada vaiennettua niiden kummankin kannalta rasittavaksi koettu keskustelu vaali- ja puoluerahoituksesta. Miten tappaa hankalien asioitten käsittely, osa 2. Se taito poliitikoille opetetaan jo broileriopiston ensimmäisellä vuosikurssilla.

Otsikkoon viitaten toivoisin, että valtio kerrankin sopeuttaisi menonsa paremmin kansan mahdollisuuksien mukaan. 13 miljardia lisävelkaa on aika hurja luku, kun kansalaisten veronmaksukyky pienenee, työttömyys maassa kasvaa ja teollisuus maasta häviää. Siinä sitä on takaisin maksajilla vielä naurussa piteleminen.

Suosittelisin, klassisen talousteorian vastaista toimenpidettä, valtion menojen pienentämistä leikkaamalla valtion palkkakuluja ja kunta-avustuksia kohdennetusti siten, että alennus kohdistuu palkkakuluihin. Tavoitteena 10 - 20 % vähennys koko julkisen sektorin henkilöstömäärässä kuitenkin siten, että vähennykset kohdistetaan hallintohenkilöstöön. Ja vain siihen.Julkiseen sektoriin katson kuuluvan kaikkien rekisteröityjen puolueitten ja mm. Kuntaliiton.

Ehdotusta on helppo väittää populistiseksi. Sitä se ei ole. En ole poliitikko, eikä minusta sellaista tule.

Välineenä sopisi käyttää kunnallisen itsemääräämisoikeuden muuttamista maakunnalliseksi itsemääräämisoikeudeksi. Samalla luonnollisesti loppuisi nyt voimassa oleva kuntien henkilökunnan 5 vuoden irtisanomattomuus suoja-aika kuntien yhdistyessä. Ne kun eivät yhdisty. Kuntien toiminnat siirretään maakunnille. Kunnat loppuvat.

Olen toki myös tietoinen siitä, että samalla työttömyys kasvaa heinäkuun 535 323 henkilöstä noin 50.000 - 100.000. Siitä tuskin on haitta, koska kulut valtiolle pienenevät palkan ja maksettavan työttömyyskorvauksen erotuksen verran. Mutta ajatellaan tilannetta uutena mahdollisuutena lisäarvoisen, tuottavan työn löytämiseksi, tällä tavalla työttömäksi joutuneille.

Aiemmat ehdotukseni Heistä laman maksumies ja Meidän 15 miljardin puoluetuki säilyvät luonnollisesti ennallaan.

tiistai 25. elokuuta 2009

Suomalainen rahtialus vallattu. Taas.

Suomalaisen varustamon, Maltan lipun alla purjehtiva, Suomesta Algeriaan matkalla oleva, suomalaista rahtia kuljettava rahtilaiva kaapattiin Itämerellä jo parisen viikkoa sitten. Kaappareiden on sanottu olevan virolaisia, venäläisiä ja latvialaisia mutta on syytä olettaa, että heillä kaikilla on yhteys sekä Viroon että Venäjään. Miehistö oli Arkangelista kotoisin ja venäläisiä. Ennen lähtöään Pietarsaaresta laiva oli jonkun aikaa telakalla Kaliningradissa.

Erilaisten välivaiheiden jälkeen, pariin otteeseen kadottuaan, sen löysi kuulemma Venäjän laivasto Atlantilta, jostain Kap Verden saarten tienoilta. Suurin osa miehistöstä kuljetettiin viranomaisten "suojeluksessa" laivaston kutterista suoraan odottaneeseen linja-autoon ja odottaneeseen venäläiseen lentokoneeseen, joka lähti kohti Moskovaan. Kaikki kaappareiksi väitetyt retuutettiin TV-kameroiden editse samaa tietä. Kumpikin porukka päätyi Lefortovon vankilaan ja vain hiukan liioitelleen, heistä ei sen jälkeen ole juurikaan havaintoa.

Laivaa ei ilmeisesti vielä ole nähnyt kukaan riippumaton ulkopuolinen taho, joko sen jälkeen kun se lähti Pietarsaaresta tai kun siitä on viimeinen havainto (tutka?) Englannin kanaalista. Venäjän laivasto on ilmoittanut, että laivaan jäänyt osa miehistöä, mahdollisesti vahvistettuna, vie aluksen Mustalle merelle, Novorossiiskiin tarkempia tutkimuksia varten.

Venäjä eikä sen laivastokaan ole antanut yksityiskohtaisia tietoja sen paremmin varustamon kotimaahan (Suomeen), maalle jonka lipun alla laiva purjehti (Malta) kuin Eestille, jonka kansalaisista ensimmäisen kaapparimiehistön pääasiassa ilmoitettiin koostuneen. On siis syytä päätellä, että Arctic Sea alus on jälleen kaapattu. Nyt kaappauksen on toteuttanut Venäjän laivasto, sota-aluksellaan, kansainvälisellä merialueella.

Miksi? Kuka sen nyt pelastaisi?

PS.

Tämä ihmetys palasi mieleen, kun Rausku kommentoi samasta aluksesta aiemmin kirjoittamaan artikkelia ja lukiessani aamun ainoasta valtakunnallisesta episodin nykytilasta.

Suomalainen rahtialus vallattu. Taas.




Suomalaisen varustamon, Maltan lipun alla purjehtiva, Suomesta Algeriaan matkalla oleva, suomalaista rahtia kuljettava rahtilaiva kaapattiin Itämerellä jo parisen viikkoa sitten. Kaappareiden on sanottu olevan virolaisia, venäläisiä ja latvialaisia mutta on syytä olettaa, että heillä kaikilla on yhteys sekä Viroon että Venäjään. Miehistö oli Arkangelista kotoisin ja venäläisiä. Ennen lähtöään Pietarsaaresta laiva oli jonkun aikaa telakalla Kaliningradissa.

Erilaisten välivaiheiden jälkeen, pariin otteeseen kadottuaan, sen löysi kuulemma Venäjän laivasto Atlantilta, jostain Kap Verden saarten tienoilta. Suurin osa miehistöstä kuljetettiin viranomaisten "suojeluksessa" laivaston kutterista suoraan odottaneeseen linja-autoon ja odottaneeseen venäläiseen lentokoneeseen, joka lähti kohti Moskovaan. Kaikki kaappareiksi väitetyt retuutettiin TV-kameroiden editse samaa tietä. Kumpikin porukka päätyi Lefortovon vankilaan ja vain hiukan liioitelleen, heistä ei sen jälkeen ole juurikaan havaintoa.

Laivaa ei ilmeisesti vielä ole nähnyt kukaan riippumaton ulkopuolinen taho, joko sen jälkeen kun se lähti Pietarsaaresta tai kun siitä on viimeinen havainto (tutka?) Englannin kanaalista. Venäjän laivasto on ilmoittanut, että laivaan jäänyt osa miehistöä, mahdollisesti vahvistettuna, vie aluksen Mustalle merelle, Novorossiiskiin tarkempia tutkimuksia varten.

Venäjä eikä sen laivastokaan ole antanut yksityiskohtaisia tietoja sen paremmin varustamon kotimaahan (Suomeen), maalle jonka lipun alla laiva purjehti (Malta) kuin Eestille, jonka kansalaisista ensimmäisen kaapparimiehistön pääasiassa ilmoitettiin koostuneen. On siis syytä päätellä, että Arctic Sea alus on jälleen kaapattu. Nyt kaappauksen on toteuttanut Venäjän laivasto, sota-aluksellaan, kansainvälisellä merialueella.

Miksi? Kuka sen nyt pelastaisi?

PS.

Tämä ihmetys palasi mieleen, kun Rausku kommentoi samasta aluksesta aiemmin kirjoittamaan artikkelia ja lukiessani aamun ainoasta valtakunnallisesta episodin nykytilasta.



maanantai 24. elokuuta 2009

Jopa on askel, Nokiallekin

Nokia laajensi tuotevalikoimaansa minikokoisiin kannettaviin tietokoneisiin, kun se julkisti Windows-pohjaisen kannettavan tietokoneen, Nokia Booklet 3G:n. Näin KL.


Vaan onko oikeaan suuntaan? Nyt Nokia on asiakasnäkövinkkelistä katsoen samalla pelikentällä Applen kanssa. Nokian alkuperäinen menestys lienee pohjautunut suomalaiseen insinööriosaamiseen höystettynä asiakkaita aikoinaan puhutelleella muotoilulla. Applen ilmeisesti asiakkaan tarpeista lähteneeseen tyylikkääseen innovointiin ja Jobsin brändiin.

Saas nähdä kuinka käy.

lauantai 22. elokuuta 2009

Uskottavuus on sekin katsojan silmässä

Itäblokin tutkija Tauno Tiusanen syyttää Mauri Pekkarista uhkailusta, kertoo ainoan valtakunnallisen verkkoversio tänään. Kumpaakaan en muista koskaan tavanneeni mutta, kun tapauksella ei liene silminnäkijöitä, täytynee luottaa mielikuviin. Eikö uskottavuus ole keskeinen mittari politiikassakin?

Varmasti maamme siltarumpupoliitikko primus inter pares, on jo jostain löytänyt jonkun viranomaisen, joka pesee hänet moisista epäilyksistä puhtaaksi, tälläkin kertaa.

Viimeksi näin taisi käydä taulukauppojen yhteydessä, kun Mauri pyrki kiemurtelemaan itsensä puhtoiseksi vaalirahoituksen ilmoittamisen laiminlyönnistä. Ja kun mukana KMS-revohkassa oli 40 muutakin, ei siltä osin ole tarvinnut vielä vastuuta kantaa edes Rovaniemen kelkkakokoomuksesta eikä soffatuista.

Tauno Tiusanen sen sijaan on aina antanut kuvan asiansa hallitsevasta tasapainoisesta itsenäisesti ajattelevatsa asiantuntijasta. Mutta eihän sellainen kulloinkin vakiintuneen poliittisen ajattelun apparatshikille sovi. Järjen, osaamisen ja moraalisen ryhdin osalta Tauno Tiusanen olisi uskottava kauppa- ja teollisuusministeri, mitä taas Mauri ei ole koskaan edes ollut. Mutta varmasti Mauri oli mukana savustamassa Tauno Tiusasta ulos Suomesta. Kekkoslovakian hallitsijoiden eliitille ei Taunon maassaolo tainnut sopia.

Mutta tällainen tämä politbyrokratiamme on. Maan tapa.

PS.

Julkaisen tämän pika-artikkelin, kun oletan, että HeSari jälleen jättää asiaa koskevan kommenttini julkaisematta. Varmaan sananvapauteen vedoten. :-)

perjantai 21. elokuuta 2009

Katse eteen päin, oikeusministeri Brax

Me kaikki tiedämme, että lahjoituksen ja lahjoman ero, kohdistuupa se sitten ehdokkaaseen tai puolueeseen, on katsojan silmissä. "Tiedämme", että ainakin kokikset, demarit, kepu, vasurit ja rkp vastaanottavat "massoittain" ulkoista rahaa. Kannattaako jokaisen uuden paljastuksen yhteydessä riemastua yhä uudestaan? Eihän tätä porukkaa saa vastuuseen kuitenkaan.

Eikö siis kannattaisi keskittyä kehittämään järjestelmä, joka estää moraalisesti arveluttavan puolue- ja vaalirahoituksen? Sitä ei pidä missään tapauksessa jättää yksin Tarastin ryhmän varaan, sillä se on jo miehityksensä perusteella tekemässä puolueiden tilaustyötä. Puolueiden talouden kannalta sopivinta mallia ratkaisuksi. Kyseessä on kuitenkin kansalaisten ja suomalaisen demokratian uskottavuuden keskeinen intressi ei yksin puolueitten.

Itse asiassa, jos halutaan toimiva ja pysyvä ratkaisu, joka ottaa mainitsemani intressit huomioon, pitäisi oikeusministerin nimittää aivan uusi, asiallisesti valittu ja ulkopuolisista asiantuntijoista koostuva työryhmä. Se voisi lähteä puhtaalta pöydältä, eivätkä sitä rasittaisi vanhat synnit eivätkä luutuneet asenteet. Samalla saataisi arvioinnin kohteeksi todellisia uusia vaihtoehtoja, ei vain vanhan läpimädän järjestelmän puutteellisia paikkailuyrityksiä.

Puoluerahoituksen ja puolueitten sekä ehdokkaiden sidonnaisuuksien uskottavuus ja läpinäkyvyys  ovat demokratiamme peruskiviä. Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että heidän valitsemansa edustajat keskittyvät hoitamaan heidän asioitaan, ei esimerkiksi puolueitten asioita. Jo sen vuoksi vaali- ja puoluerahoituksen perusteellinen uudistaminen on välttämätöntä. Mutta se on välttämätöntä vähintään yhtä suuresti siksi, että huonon talouden syy on toimimaton demokratia. Ja meillä julkisen sektorin osuus taloudesta, työllisyydestä ja hyvinvoinnista on niin suuri, että myös sen perusteisiin on voitava luottaa.

torstai 20. elokuuta 2009

Erilaisia näkökulmia

Paperiliitto haluaa Häkämiehen eroa. Voi ressukoi. Kuin "so last year". Minä haluan koko hallituksen eroa. Enkä tässä vaiheessa ole edes intressentti. En ainakaan ensilinjassa.

Mutta liiton reaktiona se varmasti on meidän kaikkien kannalta järkevämpi kuin 1 vuorokauden lakko kaikissa tehtaissa?

S llä menee lujaa

Taitaa todella olla niin, että maan suurin puolue on S - puolue.

"S-ryhmän päivittäistavarakaupan myynti kasvoi tammi–kesäkuussa 7,3 prosenttia. Lukema on alan keskiarvoa nopeampi, eli ryhmän markkina-asema on hieman vahvistunut."

Useampaankin otteeseen on meinneiden koplailujen, Lahja, lahjus, vaali- tai puoluetukien, Kehittyvien Maakuntien Suomen, Kevan ja viimeksi alv-kädenväännön yhteydessä putkahtanut esille myös S - puolueen ABC liikepaikat, paikalliset osuuskaupat, kuntakaavoitus ja maakaupat. Mitään konkreettista viitettä korruptoituneisiin käytäntöihin tai laittomiin koplailuihin ei ole esitetty.

Uudet yrittäjät Merisalo ja kuulemma mahdollisesti myös Yli-Saunamäki saavat oikeuslaitoksen kiitoksen junailuistaan. Leivättömällä pöydällä uhkaillaan. Ja laitontahan velallisen epärehellisyys on. Varsinkin kun jää kiinni.

Tiesitkö muuten, että ajateltu alv-vähennys, jonka ilmeisesti S-puolue ja K-puolue ovat jo kaupan hintoihin leiponeet, vastaa suuruudeltaan toisaalta EU:n Suomelle kaikkiaan maksamia maataloustukia ja Sika - Anttilan  torjuntavoittojen, eli kansallisten maataloustukien tasoa? Kukin potti noin 600 - 700 miljoonaa euroa. Yhteensä noin 2 miljardia.

Seuraava hallitus saakin sitten ruuvata verotusta uuteen suuntaan. Veli Vanhanen uhkailee alv:n nousevan 2 - 3 prosenttiyksiköllä. Varmaankaan ei koske ruoan alvtä? Ostetaan se mistä tahansa.
Milloinkohan MMM paljastaa teettämänsä selvityksen ruoan hinnannousujen hyötyjistä ?

Kansallista tukipolitiikkaa

Alueellistaminen, aluepolitiikka ja kunnallinen itsehallinto – Kepun pyhä kolminaisuus. Ja jokainen niistä tarvitsee ehdottomasti oman tukijärjestelmän, jonka maksumiehinä ovat loput 80 % kansalaisista.

Alueellistaminen halutaan toteuttaa siten, että arvalla valittu valtion virasto tai laitos siirretään Huitsin Nevadaan, eli aina sinne mistä ajatuksen ilmoille heittävä kepuliministeri kulloinkin sattuu kotoisin olemaan. Se, että siitä seuraa valtiolle kustannusten lisäys aikana, jolloin valtion kuluja yritetään pienentää tuottavuuskampanjalla, ei luonnollisestikaan ole Kepun ongelma.

Tuplakulut aiheutuvat siitä, että ketään ei irtisanota vaikka ei mukaan lähde, että joudutaan nostamaan paikalleen jäävien palkkoja, jotta he voivat suoriutua lisääntyvistä työmatka- ja majoituskulut kuluista, että hyväksytään entistäkin lyhyempi työaika, koska työmatkoihin menee henkilöiltä liikaa aikaa ja joudutaan lisäksi vielä palkkaamaan uusia, jotta työt siellä uudella paikkakunnalla edes näennäisesti pyörisivät. Todella luova tapa parantaa julkishallinnon tuottavuutta?

Aluepolitiikkaa halutaan hoitaa, kuten olen monasti aiemminkin kirjoittanut, jatkamalla tukien syytämisellä samaan pohjattomaan kaivoon. Temppupolitiikka ei moisessa toimi. Uskoisitte jo. Jos ei 20 % kansanedustajista saa 80 % kansanedustajista vakuuttumaan perustavamman laatuisista aluepoliittisista edusta, jotka imevät väkeä takaisin maalle ja maaseutupaikkakunnille, eivät mitkään yksittäiset tempaukset koskaan tule toimimaan. Uudistan aiemman ehdotukseni; järjestäkää aluepoliittisilla tukirahoilla erityisohjelma, jonka toteuttajiksi haette tarjouskilpailun perusteella ehdotuksia kasvukeskusten osaajilta.

”Sä koskaan et muuttua saa” - sanotaan laulussa, jonka kepulit varmasti valitsisivat kansallislaulukseen jos puolueilla sellaisia olisi. Maaseutu ja maaseutupaikkakunnat tyhjenevät, mutta ainoa mikä saisi muuttua on tukien määrä. Ja se saisi vain kasvaa. Kuntien veropohjan supistuminen kurjistaa tyhjenevät kunnat, paitsi poikkeuksellisen hyvinä taloudellisen aktiviteetin aikoina, jotka juuri ovat jääneet taaksemme.

Kunnallinen itsehallinto, jolle oli aivan järjellinen pohja olemassa vielä 1950 jopa 1960 luvuilla on tullut tiensä päähän. Jos haluamme turvata palvelut ja elämisen edellytykset maaseudulla ja maaseutupaikkakunnilla on korkea aika ottaa käyttöön mitkä tahansa pakkokeinot, että hallinnollisten yksikköjen koko voidaan olennaisesti lisätä. Kunnallisesta itsehallinnosta siirtyminen maakunnalliseen itsehallintoon on toteutettava pikimmiten.

PS.

Tiesitkö muuten, että ajateltu alv-vähennys, jonka ilmeisesti S-puolue ja K-puolue ovat jo kaupan hintoihin leiponeet, vastaa suuruudeltaan toisaalta EU:n Suomelle kaikkiaan maksamia maataloustukia ja Sika - Anttilan  torjuntavoittojen, eli kansallisten maataloustukien tasoa? Kukin potti noin 600 - 700 miljoonaa euroa. Yhteensä noin 2 miljardia.

PPS.

Seuraava hallitus saakin sitten ruuvata verotusta uuteen suuntaan. Veli Vanhanen uhkailee alv:n nousevan 2 - 3 prosenttiyksiköllä. Varmaankaan ei koske ruoan alvtä?

PPPS.

Milloinkohan MMM paljastaa teettämänsä selvityksen ruoan hinnannousujen hyötyjistä ?

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Arctic Sea vai Punainen Lokakuu?

James Bond, siis itse asiassa Ian Fleming, häpeäsi mielikuvituksensa rajallisuutta. Mutta ovathan tämän Pietarsaaresta lähteneen laivan kokemat seikkailut juuri kuin Kylmän Sodan aikaisesta länsiromaanista. Kysymyksiä ja käänteitä kuin Tom Clancyn kirjoissa.

Ja ehkä juuri Tom Clancyn innoittamana;

voisikohan todella olla niin, että voimakaksikko Putin - Medvedjev hakevat todella vain näyttävyyttä? Pullistelevat hauista? Valavat uskoa vahvaan johtoon? Sitähän siellä harrastetaan harva se kesä.

voisikohan todella olla niin, että kyseessä oli suunniteltu harjoitus? Siellä kun on tekeillä laki, minkä perusteella kaikkia Äiti - Venäjän kansalaisia on tarkoitus "puolustaa", olivatpa he missä maassa ja missä päin maailmaa tahansa.

vai voisiko olla niin, että oligarkeille halutaan syystä tai toisesta osoittaa paikkansa?

vai voisiko olla niin, että kirjalliset diletantit Dimitri ja Vladimir vain ovat halunneet testata, olisiko Punainen Lokakuu ollut oikeasti toteutettavissa?

Näin suomalaisena, mielikuvituksettomana äijänkäppänänä on tavallaan sääli joutua myöntämään, että jutusta tuskin koskaan saadaan uskottavaa selvyyttä. Miehistö palautetaan Moskovaan ja sinne mahdollisesti palautetaan näytösoikeudenkäyntiä varten ne kahdeksan, joiden sanotaan merirosvonneen aluksen. Sanoopa heistä tämän jälkeen kuka tahansa mitä tahansa, jää aina kalvamaan kysymys missä määrin sanottu on tilaustyötä.

Ja perinteiden mukaan kansainvälinen yhteistyö loppuu kun Moskova on tuloksensa saanut. Olipa tavoiteltu tulos mikä tahansa.

Arctic Sea vai Punainen Lokakuu?




James Bond, siis itse asiassa Ian Fleming, häpeäsi mielikuvituksensa rajallisuutta. Mutta ovathan tämän Pietarsaaresta lähteneen laivan kokemat seikkailut juuri kuin Kylmän Sodan aikaisesta länsiromaanista. Kysymyksiä ja käänteitä kuin Tom Clancyn kirjoissa.

Ja ehkä juuri Tom Clancyn innoittamana;

voisikohan todella olla niin, että voimakaksikko Putin - Medvedjev hakevat todella vain näyttävyyttä? Pullistelevat hauista? Valavat uskoa vahvaan johtoon? Sitähän siellä harrastetaan harva se kesä.

voisikohan todella olla niin, että kyseessä oli suunniteltu harjoitus? Siellä kun on tekeillä laki, minkä perusteella kaikkia Äiti - Venäjän kansalaisia on tarkoitus "puolustaa", olivatpa he missä maassa ja missä päin maailmaa tahansa.

vai voisiko olla niin, että oligarkeille halutaan syystä tai toisesta osoittaa paikkansa?

vai voisiko olla niin, että kirjalliset diletantit Dimitri ja Vladimir vain ovat halunneet testata, olisiko Punainen Lokakuu ollut oikeasti toteutettavissa?
Näin suomalaisena, mielikuvituksettomana äijänkäppänänä on tavallaan sääli joutua myöntämään, että jutusta tuskin koskaan saadaan uskottavaa selvyyttä. Miehistö palautetaan Moskovaan ja sinne mahdollisesti palautetaan näytösoikeudenkäyntiä varten ne kahdeksan, joiden sanotaan merirosvonneen aluksen. Sanoopa heistä tämän jälkeen kuka tahansa mitä tahansa, jää aina kalvamaan kysymys missä määrin sanottu on tilaustyötä.

Ja perinteiden mukaan kansainvälinen yhteistyö loppuu kun Moskova on tuloksensa saanut. Olipa tavoiteltu tulos mikä tahansa.




tiistai 18. elokuuta 2009

Onko ongelmallista, kun poliitikot jakavat rahaa poliitikoille

 


Eihän se ole ongelmallista ainakaan tähän asti ollut. Vähintään kerran vaalikaudessa sitä tehdään eduskunnassa. Jatkuvasti kunnanvaltuustoissa, kuntaliitoissa, valtionyhtiöissä, kuntaomisteisissa yhtiöissä, valtionapupäätöksissä, RAYn tuissa, Veikkauksen voitonjaossa ....Politiikan tutkija Erkka Railo Turun yliopistosta sanoo, että ongelmia valtion omistamissa yhtiöissä vaalirahoituksen kannalta aiheuttaa etenkin se, että yhtiöissä hallitsevassa asemassa olevat poliitikot pääsevät jakamaan rahaa poliitikoille. Railon mukaan vaalirahojen avoimuutta on vaikeaa hallita ilmoituskattojen avulla. Jos summaan asetetaan raja, niin sitten vaan annetaan useampia pienempiä summia.Näinhän se on. Ei kuitenkaan pidä rajoittaa valtion omistamien yritysten mahdollisuuksia antaa tukea puolueille ehdottaapa tutkijat mitä tahansa. Itse asiassa kaikkia yrityksiä tulisi kannustaa puoluerahoitusta antamaan. Verovapaasti. Rahastoon, johon kerätyt varat jaetaan kerran vuodessa rekisteröidyille puolueille. Niiden edellisissä eduskuntavaaleissa saaman äänimäärän mukaisesti. Julkinen puoluetuki sen sijaan on kiellettävä. Samoin suoraan yksittäiselle puolueelle annettu tuki.

 

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kepu), joka vastasi Patrian omistajaohjauksesta tuen antamisen aikaan pakenee jälleen kerran tietämättömyytensä taakse. Yhä enemmän alkaa ihmetellä, mitä Pekkarinen yleensäkään tietää kulloisenkin hallinnonalansa ikävistä asioista? Kun hän jatkuvasti vakuuttaa tietämättömyyttään milloin mistäkin, olisi syytä harkita onko meillä varaa pitää noin tietämätöntä miestä ministerinä?


 

Politiikan osaamista

Muistatteko vielä pääministerin ideat Rukan laduilta? Tuosta vaan eläkeikää nostettaisi 3 vuotta. Osoitti mielestäni hyvin johtavien poliitikkojen osaamisen tasoa.

Nyt valtionvarainministeri panee paremmaksi. Kun teollisuutemme romuttuessa sähkön käyttö vähenee, eikä kellään ole vielä tietoa tulevaisuuden suurkäyttäjistä, valtionvarainministeri vetäisee oman ammattitaitonsa kukkasen lomahatustaan. Ei yksi vaan peräti kolme ydinvoimalaa pitäisi maahan rakentaa? Siitäkö meille uusi viennin tukijalka?

Mutta saavatpa sitten taiteilla ja taistella ja viihdyttää meitä maksajia keskenään kaupparuoan ja ravintolaruoan alvista. Palettina 0 % - 22 %, ja kaikki prosentit ja prosentin osat siltä väliltä. Siinä sitä riittää heille ja meille maksajillekin ihmettelyä, vielä muutama viikko.

PS.

Vai olisiko kyseessä sittenkin Espoon siilinjärveläisen yritys kääntää keskustelu vaali- ja puoluekorruptiosta Göbbelmäisen taitavalla vedolla?

maanantai 17. elokuuta 2009

Päättäjät pettävät itseään

Mikset siis sinäkin?

Muutaman päivän kuluttua julkaistaan tiedot heinäkuun 2009 työttömien määrästä. Mutta kannattaa muistaa, että luku joka ilmoitetaan perustuu Tilastokeskuksen kyselyyn. Oikeampi luku tulee TEMistä, työvoimatoimistojen ilmoittamana luku työttömät työnhakijat. Ja sekin luku on liian pieni.

Työttömiksi kun ei lasketa sen paremmin työvoimapoliittisessa koulutuksessa olevia, työvoimapoliittisin toimenpitein sijoitettuja, lomautettuja eikä ns. putken kautta työttömyyseläkkeelle siirtyneitä. Yhden tiedon osalta jopa työvoimatoimistojen antama luku ei ole todellinen, ryhmälomautetut on kuulemma arvioluku.

Kun kesäkuun virallinen työttömyys oli 244 900 työtöntä oli se edellä todetulla tiedoilla korjattuna 461 800. Ja kannattaa luonnollisesti muistaa, että työvoimamme on vain noin 2,5 miljoonaa. Kirjoitin siitä jutunkin.

Jaa, että miksi nyt moista ajatella? Kävin katsomassa IAET-kassan uusien hakemusten tilastoa heidän nettisivultaan. On se vaan aika hurjaa, että vuoden seitsemän ensimmäisen kuukauden aikana hakijamäärät ovat viime vuoteen verrattuna viisinkertaistuneet. 14 553 uutta hakemusta. Ja trendi on edelleen nouseva.

Joko menee heinäkuussa 500.000 todellisen työttömän luku rikki?

Lahja, lahjus, puolue- vai vaalituki?

Mahtaa olla kivaa kun saa ryvetä korruptio- ja lahjussyytteissä?

Miksi haluamme kiusata itseämme rakentamalla poliittisen järjestelmän, jonka menestyminen perustuu siihen kuka saa eniten rahaa käyttöönsä? Tämän estämiseen, ainakin nimellisesti, perustui puolueiden halu saada aikaan laki puoluetuesta vuonna 1969. Rahalla ei saanut olla ylivalta poliittisessa päätöksenteossa vaan ajatuksilla. Onko tämä vielä tavoittelemisen arvoista?

Mielestäni on. Yhteiskunnallisen tasa-arvon ja demokraattisen yhteiskunnan kannalta vain ajatuksilla ja ideologioilla on merkitystä. Rahalla ei ole. Tai ei ainakaan pitäisi olla. Sillä kun voi vain ostaa ääniä tai hyväksyntää. Kansalaisyhteiskunta kun perustuu rahan vastavoimaan.
Nykyinen poliittisen toiminnan rahoitusjärjestelmä perustuu puolueitten keskinäiseen kilpailuun. Rahasta. Mainos-euroista. Mainos-minuuteista. Imagosta. Brändistä. Ei niistä ajatuksista, toimintatavoista, strategioista joilla he ajattelevat hoitavansa asioitamme. Meidän tarpeillamme ei ole politiikassa sijaa. Heidän vallallaan on.

Jos haluamme, että politiikka ohjautuu suuntaan, jossa sen tehtävänä on hoitaa yleisiä ja yhteisiä asioitamme on puolueet saatava keskittymään selvittämään tarjoamansa vaihtoehdon mahdollisuuksia. Ei keskittymään omaan valtaansa tai rahanhankkimiskykyhinsä. Eli kilpailuun siitä, kenellä on enemmän mainoseuroja käytettävänään.

Siksi julkinen, verovaroista tapahtuva rahoitus on lailla kiellettävä. Kaikenlainen yksityinen rahoitus on sallittava. Sitä on jopa kannustettava, sillä demokratian säilymisestä kannattaa maksaa. Ja puolueet, samanlaisesti ajattelevien ihmisten ryhmittymät, ovat toimivan demokratian luonnollisia osia. Mutta vain välineinä, ei isäntinä eikä järjestelmämme itsetarkoituksena.

Puolueitten suora rahoittaminen, normaaleiksi katsottavia jäsenmaksuja lukuun ottamatta, kriminalisoidaan ja sanktioidaan tavalla, että rikkominen tuntuu.

Puolueet rahoitetaan Suomen Demokratian Tuki - nimisen rahaston välityksellä. Yksityisiä ja julkisiakin rahoittajia kannustetaan osallistumaan demokratian rahoittamiseen siten, että rahoitus on heille verovapaa. Rahoituksen tuotto jaetaan vuosittain, rekisteröidyille poliittisille puolueille, niitten edellisissä eduskuntavaaleissa saaman äänimäärän mukaisesti.

Kun muu rahoitus on kriminalisoitu ja maksuosuus kertyy vapaaehtoisista lahjoituksista, joihin puolueet eivät voi vaikutta, puolueiden huomio keskittyy oikeaan asiaan: millä tavalla hoidamme parhaiten kansalaisten yleisiä ja yhteisiä asioita. Mitä paremmin, sitä isompi osuus kansalaisten rahoista heille kanavoituu. Tulosohjausta politiikkaan.

Varsinainen vaalirahoitus on järjestettävä muulla tavoin. Tavalla, joka pohjautuu yksittäisen ehdokkaan lähtökohtiin ja hänen suhteeseensa valitsijoihin. Sitä ole tälläkin blogilla käsitellyt jo muutamankin kerran.

torstai 13. elokuuta 2009

Naisjohtajuuden substanssi?

Kun eilen kirjoitin suomalaisen johtajuuden todellisesta olemuksesta, ajattalin nyt kirjoittaa suomalaisen todellisuuden naisjohtajuudesta. Siitä jota varmaan parhaimmillaan edustaa arvojohtajamme.

Vaalirahoituskeskustelu on vellonut koko kesän, oikeastaan voisin väittää koko vuoden ja yhden kesän ja ainoa mitä olen arvojohtajamme huomannut asiasta lausuneen on: Maineemme on vähän kärsinyt. Emme ole enää puhtaita pulmusia mutta hyvässä porukassa kumminkin. Tai vastaavaa.
Kuten eilen kirjoitin mielestäni johtajuus konkretisoituu kriiseissä. Jos kävi köpelösti Brunilalle niin eipä voi arvojohtajammekaan vastuullisesta moraalista riemua ja esimerkkiä repiä. Vaan ehkä 9 vallan vuotta alkavat jo painaa? Ihmettelen myös miten on mahdollista, että gallupit antavat niinkin maireita lukuja?

Vai olisiko niin, että SAK:n lakimieheltä ei muuta enää odoteta?

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Suomi elää metsästä

Anne Brunila siirtyy Metsäteollisuudesta Fortumiin kertoo Helsingin Sanomat 12.8.2009 9:50.

Onko tarpeen saada vielä selkeämpää osoitusta Metsäteollisuuden ja Anne Brunilan merkityksestä, tilasta ja tavoitteista? Suomi ei elä metsästä ja siksi rotat jättävät laivan.

Uskokoon ensimmäiseen väitteeseen kuka haluaa. Minä en. Mutta toinen pitänee paikkansa.

Nousujohteinen ura oli hetken jo vaarassa. Johdon vastuusta vaikeuksia kohdatessa ei luonnollisesti ole jälkeäkään. Ja onhan sähkö seksikkäämpää kuin kalikat.

Mutta uskon, että virkamies sopeutuu ehkä helpommin monopoliasemassa olevaan valtionyhtiöön kuin pääasiassa yksitysomisteiseen metsäteollisuuteen. Vastuuta ei taaskaan ole.

Hyvä kun lähti.

maanantai 10. elokuuta 2009

Laillista lahjontaa

Kansan raivo kasvaa. Ja ihan aiheesta.

Aiheena on poliitikkojen ja talouselämän kytkökset. Siitä sietääkin olla raivoissaan. Kepun Kalli avasi pelin avaamalla mahdollisuuden kurkistaa poliittisen eliitin  ajatustapaan ja moraalikäsityksiin. Mitä teki ja tiesi Kepu, mitä Matti Vanhanen, mitä Jarmo Korhonen? Mitä Kokoomus tai Jyrki Katainen, mitä Sauli Niinistö? Mikä rooli oli Kehittyvien Maakuntien Suomella, mikä Tokmannilla, Novalla, Maskulla tai IdeaParkilla? Siitä on nyt runsas vuosi ja piirileikki jatkuu.

Vaalirahoituksesta on siirrytty puoluerahoitukseen ja hyvä niin. Puoluerahoitusta tarvitaan ainoastaan vaaleihin. Joten niiden käsitteleminen erillään on keinotekoista, jopa kokonaiskuvaa vääristävää. Se taas johtaa järjettömiin päätöksiin kuten vaalirahoituslain muutos viime keväältä, joka toteutuessaan irrottaa kansalaiset lopullisesti poliittisesta päätöksenteosta.

Ja nyt sitten pitäisi uskoa, että Sampon ja Patrian antama rahoitus ei vaikuttaisi Kokoomuksen päätöksiin? Finanssiyritys, jonka toimintaa säätelevää lainsäädäntöä juuri kehitetään ja puolustusvälineitä valmista valtionyritys, jonka jokainen vientikauppa on monen poliittisen mutkan takana. Mutta siitä ei ole lainkaan kysymys etteikö toiminta olisi laillista. Se on. Onko se siis samanlaista laillista lahjontaa kuin Kepunkin puoluerahoitus? Ilmeisesti.

Ja kaiken tämän moraalittomuuden seurauksena meidän äänestäjien pitäisi luottaa poliittisten päättäjiemme kykyyn päättää puolestamme mihin suuntaan meidän yleisiä ja yhteisiä asioita kehitetään. Ei ihme, että niin moni mieluiten nukkuu. Ja pui unissaan nyrkkiä.

PS.

Laillista lahjontaa ottavat nykyään vastaan pääministeripuolueen ja valtionvarainministeripuolueen lisäksi ilmeisesi ainakin ruotsinkielisiä suomalaisia edustava puolue ja johtava oppositiopuolue. Se, että tämä lahjomien vastaanottaminen on näin yleistä, ei tee sitä tippaakaan hyväksyttävämmäksi. Ja kuitenkin rahoitus olisi yksinkertaisella tavalla hoidettavissa lailliseksi ja yleisesti hyväksytyksi.

Rahaston kautta. Tulosvastuuta puolueille.

perjantai 7. elokuuta 2009

Valehdellut puolet, niin kuin suurin osa tekee.

Edellä ote Arja Karhuvaaran (Kok.) eilisestä tuittuilusta klo 20.30 YLE TV-uutisista osoittanee aika todenmukaisesti missä suomalaisessa politiikassa mennään. Itse säädetyn lain vaatimus on kuollut kirjain kansanedustajalle.

Toisaalta siitä ehkä voisi, hyvällä tahdolla tehdä johtopäätöksen kansanedustajan osaamisen ja tietämyksen tasosta, hänen osallistuessaan vaativaan lainsäädäntötyöhönsä.

Samassa uutisessa Lauri Tarasti ja Jacob Söderman (sdp.) sekä hämmästelivät kansanedustajien luovia laintulkintoja ilmoittamisvelvollisuuksien osalta että miettivät kuinka monen portaan taakse kansanedustajan ilmoittamisvelvollisuus pitää viedä. Ihan hyvä mietintä. Se vaan ei johda mihinkään. Aina löytyy vielä yksi.

Sitä paitsi. Puoluerahoitus ja vaalirahoitus kulkevat käsi kädessä. Niitä ei pidä käsitellä edes peräkkain vaan samanaikaisesti. Viimeksi tänä keväänä hyväksytty vaalirahoituslaki on järjetön jo siksi, että se jättää puolueen antaman ehdokkaan vaalirajoituksen rajoittamatta ja sanktioimatta. Ajan myötä seuraus on Pitkät listat ja puolueiden valitsemat ehdokkaat. Joten korruption vastaanottamisen keskitetään puolueille.

Eiköhän helponmpaa kääntää nykyinen systeemi ylösalaisin? Julkinen rahoitus puolueille kielletään täysin. Yksityinen puoluerahoitus tehdään verovapaaksi sekä henkilöille että yhteisöille ja siihen osallistumista kannustetaan kaikin tavoin. Rahoitus ohjataan rahastoon, joka jakaa vuosittain kertyneet varat edellisissä vaaleissa saatujen äänimäärien mukaan kaikille rekisteröidyille puolueille.

Olen samaa aihetta muutamankin kerran tälläkin blogilla käsitellyt. Ensi kerran maaliskuussa 2007 ja viimeksi kai eilen. Yhteevedon aiheesta laadin ensi kerran otsikolla Laki vaali- ja puoluerahoituksen turvaamiseksi 2. kesäkuuta 2008.

Voidaanhan sitä hakata päätämme puuhun vaikka kuinka kauan, mutta ilman moista "rahastomallia" emme koskaan tule onnistumaan. Ja kuitenkin. Demokratiasta kannattaa maksaa.

PS.

Mutta demokratian toimivuuden keskeisenä edellytyksenä, läpinäkyvän rahoituksen lisäksi on perustuslain noudattaminen, sanktioimalla ns. ryhmäkuri kaikissa julkisissa instituutioissa ja valvomalla tehokkaasti sen noudattamista.

torstai 6. elokuuta 2009

Kuntia kurittava näkymätön käsi

Maassamme tarvitaan etujärjestö joka lähtöön. Kuntaliitto lienee kuntien etujärjestö? Valtiovarainministeriö on suorittamassa Kuntaliiton kanssa työtä, jossa päätetään, mistä kuntien palveluvaatimuksista on varaa tinkiä, nyt kun lama taas alkaa. Esillä ovat olleet muun muassa päivähoidon ryhmäkoot ja kelpoisuusvaatimukset. Näin kertoo YLE. Neuvottelu sinänsä on varmasti helppoa.

Politbyrokratiamme edustajat istuvat neuvottelupöydän kummallakin puolella. Joka ihmisellä, pöydän kaikilla puolilla on nimensä perässä pikku kuvaus palkanmaksajasta: kesk., kok., sdp, rkp, vihr, ja mitä niitä nyt onkaan. (Ja hyvin, hyvin monella kesk., sdp. tai kok.) Ja syöttävää kättä ei ole syytä purra. Katkeaa ura muuten yhtä helposti kuin kanalta kaula. Ja tämä näkymätön käsi on äkkipikainen ja pitkävihainen.

Miksiköhän kaikkien kuntien kaikki edustajat eivät mene hallitukselle iskemään nyrkkiä pöytään? “Lisää rahaa tai lopetamme kuntalaisten palvelut tyystin.” ”Viimeksi veitte meiltä kunnassa asuvien pääomaveropotin, ettekä vieläkään ole sitä meille palauttaneet.” olen kuulevinani? Vaan tuskin kuulen. Nollasummapeliään tässä poliitikkomme harrastavat. Vallan nollasummapeliä. Maksumies on jo ennalta selvä: sinä ja minä, eli tuiki tavallinen tavis. Siis ne meistä, joilla vielä on tuloja, joista veroja maksaa.

Työn alulle pannut kuntaministeri Mari Kiviniemi (kesk.) vakuuttaa, että laadusta pidetään kiinni, mutta Kuntaliiton varatoimitusjohtajan Timo Kietäväisen (kesk.) mukaan laatu heikkenee varmasti. Ja näin ihan varmasti myös käy. Muutenhan kunnat osoittaisivat, että he eivät ole tähän mennessä toteuttaneet riittävästi laatuun tai määriin vaikuttavia toimenpiteitä. Eli sanalla sanoen, ovat tuhlanneet. Tai olisiko Mari sittenkin kehittänyt uuden ikiliikkujan; nyhtää tyhjästä. Vai oliko se nyhjää tyhjässä?

Palaen aiempaan ehdotukseeni: Heistä laman maksumiehet. Maksakoot puolueet tuistaan. MOT

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Suomi ei devalvoi

Mutta lainata se osaa.

Viime laman jäljiltä valtion velkataakka oli tähän lamaan mentäessä edelleen noin 40 000 000 000 euroa suurempi kuin vuonna 1990. Valtionvarainministeri pelaa upporikasta ja rutiköyhää ja kasvattaa sen päätöksillään vähintään kaksinkertaiseksi, joka tapauksessa yli 100 000 000 000 euroon. Samalla metsäteollisuuttamme ei enää entisessä mitassa ole, konepajateollisuus on siirtymässä muualle, rakenteellisia muutoksia ei haluta tehdä, devalvoida emme voi, maata ja kansaa säästetään jo nyt kuoliaaksi.

Ja nyt sitten Sampo Pankin pääekonomisti Lauri Uotila kehottaa kuntia lisälainanottoon. Onko tämä porukka tullut ihan hulluksi? Uutta taloutta ei tullut vuonna 1990 ei 2000, ei ole ollut näitä ennen, eikä tule nyt. Kun valtio jo ylivelkaantuu, pitääkö kunnatkin vielä saada ylivelkaantumaan?

Kuka ihmeessä tämän lystin maksaa? Onko todella tarkoitus tyhjentää Suomi? Muuta mahdollisuutta kuin maastamuutto ei äänestäjälle nimittäin enää jätetä. Totta kai on toinenkin vaihtoehto. Alkaa maksaa näiden retkujen päättömyydet. Mutta siihen ei riitä muutamakaan ihmisikä.

Iiro Viinaseen uskoi aikoinaan moni yritys, yrittäjä ja yksityishenkilö. Omaksi tappiokseen. Mutta nyt on kysymys valtiosta. Suomesta.

Totta kai Lauri Uotila puhuu omassa asiassaan. Sampo on pankki ja pankki elää mm. lainaamalla rahaa. Mutta rajansa kaikella.

tiistai 4. elokuuta 2009

Alfauros ennustajaeukkona

Oli aika, jolloin poliitikot "kammosivat" kaikenkarvaisia ennustajaeukkoja. Muistanet esimerkiksi aikansa tunnetut alfaurokset M. Koiviston ja P. Lipposen?

Viimeisen vuoden poliitikot ovat itse ryhtyneet ennustamaan. Kaksi alfaurosta erityisesti nousee mieleen. M. Vanhanen ja J. Katainen. Ja alussa meni ennusteet niin päin seiniä kuin olla ja osaa. Ei maailman rahamarkkinaromahdus, ei markkinatalouden romahduskaan suostunut ohittamaan lintukotoamme. Ja viime syksyn ennusteitten kokonaistulos oli säälittävää.

Mutta nyt J. Katainen on antanut ennusteen, joka taatusti pätee. "Seuraava hallitus joutuu korottamaan veroja." Vouw! Lisäksi hän kertoo että maamme, jonka kassasta ja rahoituksesta hän on vastuussa, toimii lainanoton osalta jo lähellä riskirajoja. Vouw! Ja pitääkseen huolta siitä, että tämänkertainen ennustus myös toteutuu, hän nostaa ensi vuonna 13 miljardia uutta nettolainaa ja seuraavana varmasti toisen, vähintään saman moisen. Silloin ennuste toteutuu varmasti.

Tätä vauhtia ei tulevankaan hallituksen tarvitse päätään taloudenhoidolla vaivata.Kansainvälisen valuuttarahaston, IMFn pojat ja tytöt kyllä hoitavat sen heidän puolestaan.

Voiko tässä maassa todella olla niin, että Hallitussopimus ohittaa kaikissa tilanteissa terveen järjen? Saako tässä maassa pääministeri ja valtionvarainministeri todella tehdä ihan mitä järjettömyyksiä tahansa, ilman että kukaan välittää? Nykyisellä "politiikalla" maa pannaan konkurssiin. Ja johtajat eivät tee mitään. Mutta eipä tee kukaan muukaan.

Saisiko heidät vastuuseen jostain? Siis haastettua valtakunnanoikeuteen? Juhantalon koplailut ovat tässä pelissä pikkujuttuja. Vaikka itsensä toteuttavan ennusteautomaatin rakentamisesta verovaroin? Tai vaikka väärin peluusta? Ai niin.

Hehän kantavat poliittisen vastuunsa.

maanantai 3. elokuuta 2009

Suuri Puhallus

Ruoan alv:n laskeminen 5 prosenttiyksiköllä, 12 prosenttiin merkitsee arviolta 500 miljoonan euron tulovähenemää valtionverotuloihin. Siis noin 1 % koko Suomen Valtion ensi vuoden budjetista. Saman verran kun Suomen Valtiolla on yhteensä käytettävissään Veikkauksen voittovaroja taiteitten ja kulttuurin tukemiseen vuoden 2010 aikana. Ei väheksyttävä pikkusumma.

Kun tähän yhdistetään ruoan hinnannousut viime vuosien ajalta ja erityisesti MMM:n haluttomuus julkaista teettämäänsä selvitystä hinnannousun edunsaajista väitän, että jälleen on käynnissä Suuri Puhdistus. Puhdistajana kuten usein ennenkin Kepu ja kumppanit.

Tähänastisilla hinnannousuilla on nostettu ruoan hintoja siten, että alv:n laskeminen lokakuun alussa voidaan, ainakin osittain, osoittaa siirtyvän kuluttajahintoihin. Ja todellisuudessa suurimpina edunsaajina ovat Kauppa, Elintarviketeollisuus ja Maataloustuottajat.Jo ajalta tätä ennen. Ja kunhan ensimmäinen osoitus on annettu jatkavat hinnat nopeaa nousuaan.

Samalla tämä operaatio merkitsee suoraa tulonsiirtoa tämä operaatio merkitsee suoraa tilisiirtoa perinteiseen Kepulandiaan. Hienoa jatkoa kansallisille maataloustuille, investointituille puun myyntihinnan verotuksen 50 % alennukselle jne. jne. Eli arviolta tämän vuoden osalta on veronmaksajilta siirtynyt Kepulandian käyttöön yli edellisen vuoden tason vähintään miljardi.

Vähintään 1 000 miljoonan euron Suuri Puhallus.

-

PS.

Mitä tämän rinnalla ovat ne muutamat sadat tuhannet, jotka Kepu on vastaanottanut puolue-, vaali-, seminaari-, syntymäpäivälahjuksia?