Vientiteollisuus sakkaa ja vauhdilla. Sen puuttuessa nousua ei ole näkyvissä, siitä kun suurin osa alkaa olla myyty. Fortumin sähköverkot myydään nyt, bonusten toivossa otaksun. Kuten Nokiankin osalta osakkeenomistajat varmaan vaativat sijoitusten palauttamista?
Kunnista siirrytään maakuntiin. Ei ole muita vaihtoehtoja. Yksinkertaisinta
ja järkevintä olisi vähentää kuntien tehtävät nollille, siis poistaa kunnilta kaikki lakisääteiset tehtävät. Tosin kaikista luonnollisinta olisi samalla vaihtaa hallitusta. Sekään tuskin parannusta toisi. Kun tiedot menneestä ja visiot tulevasta puuttuvat, vaikea siinä on muuta kuin omaan napaansa tuijottaa ja yleviä puhua.
Sillä samalla olisi syytä vaihtaa hallituksia myös laajaemminkin. Broilerivallan kehittyminen yhteiskunnassamme on tapahtunut myös taloudessamme.
Politiikassa
puolueiden "nuorisoeliitti" on vienyt kansalaisten päätösvallan, taloudessa yritysten "nuorisojohto" on vienyt sen osakkeenomistajilta. Isännätön valta antaa näissä kummassakin "pelimiehille" mahdollisuudet keskittyä oman etunsa maksimointiin. Ja kun kyseessä on osin ikänsä perusteella ja kaikilla elämänkokemustensa vähäisyyden perusteella "alallaan" vihreitä valtakunnanviisaita, seuraukset pelottavat.
Kvartaalitalous ja "eliittien" käsitys globaalien markkinoiden
logiikasta ja vaatimuksista kukoistavat. Narsismi, mahtava ego, riittävä käsiteiden sotkeminen ja perusasioiden
hämärtäminen takaavat ainakin omat voitot.
Maa myydään kuin viimeistä päivää. Eikä sitä mikään muuta. Ei ainakaan osallistumiseni kansalaiskeskusteluun, joista taas "pieni" näyte alla.
Valitettavasti
kehitys on juuri tämä. Startupit, varsinkaan peliteollisuuden startupit eivät
tilannetta muuksi muuta. Ne kuuluvat ennemminkin kategoriaan lisänä rikka
rokassa.
-----
Onko kaikki kertynyt
infra- ja kansallisvarallisuus nyt varmasti jo myyty? Sitä myyntivoittoa olisi
varmaan mukavampi panna haisemaan isommassa kertaerässä. Siis niiden jotka
siitä hyötyvät. Tässä tapauksessa siis ensisijaisesti Fortumin ylimmät johtajat,
joiden bonukset taas karttuvat. Pienempiä roposia jää sitten
osakkeenomistajillekin, keitä he sitten lienevätkin.
Jo vuosia sekä
valtion että yksittäisten suuryritysten osana on ollut myydä vuosien aikana
välttämättömiksi osoittautuneita omaisuuseriä. Onko tässä nyt käymässä niin,
että ne pannaan lihoiksi lähinnä bonustenkalastajien pelimerkeiksi? Aikooko
tänne enää kukaan jäädä, siis sen jälkeen kun pesä on tyhjennetty?
Muistaakseni tämä
myyntitrendi alkoi silloin, kun Matti Vuoria vielä oli KTMn kansliapäällikkönä.
Ja jatkui, kun hän oli siirtynyt "yksityiselle", Fortumiin.
Hämmästyttääkin, että nyt Varmaa ei löydy sijoittajaremmistä.
"Venäläiset
ovat kuulleet maailmalta, että Pohjolassa asuu säästäväinen mutta primitiivinen
kansa, joka myy kerran 10 vuodessa kaiken säästämänsä omaisuuden ulkomaaliselle
puoleen hintaan. Tämä perustuu Suomalaisten kapitalistien omaksumaan muunnokseen
siitä ikivanhasta uskomuksesta, että vainajan mukana haudataan kaikki käsille
haalitut aarteet. Näin ne eivät lisäisi inflaatiota." - Näin mielentilaa
kuvasi tuntematon pelimies aikoinaan.
Eikö millään ole
enää mitään väliä?
-----
Löytyisikö maasta
vielä jotain, joka voitaisi "Perusteellisen analyysin jälkeen yhtiö arvioi
parhaaksi vaihtoehdoksi sähkönsiirtoliiketoimintojen myynnin niin
siirtoliiketoiminnan kuin sen asiakkaiden ja Fortumin osakkeenomistajien sekä
yhtiön muun liiketoiminnan kannalta"? Siis jotain sellaista, joka on koko
maan kaikissa tilanteissa sen toimivuuden ja elinkelpoisuuden kannalta
välttämätöntä? Voitaisi panna nekin sitten myyntiin saman tien.
Olen hämmästynyt,
että Varma ei kuulu ostajiin, onhan sen tj-nä vielä hetken kai Matti Vuoria,
jonka kansliapäällikkökaudella tämä kansallisomaisuuden hävittämisen ja
havittelurahastuksen hullutus pantiin käyntiin.
Huoltovarmuus on kai
jo ihan dinosaurusten läppää?
-----
On Sipilällä menneet
jauhot ja ryynit sekaisin. Ettäkö hallitus ei nauttisi eduskunnan luottamusta?
Kyllä muuten nauttii. Sitä paitsi Suomen poliittisen järjestelmän mukaan
hallitusohjelman jälkeisen eduskunnan on nautittava hallituksen luottamusta.
Sen sijaan eduskunta
ei nauti, eikä nykyisellään myöskään ansaitse kansalaisten luottamusta.
Ikävintä on, että tilanne jatkuu samanlaisena siitä riippumatta mitkä puolueet
muodostavat vaalien jälkeisen hallituksen.
Valitettavaa mutta
totta,
-----
Urpiainen on siis
tullut kannalleni.
Yksinkertaisinta
ja järkevintä olisi vähentää kuntien tehtävät nollille, siis poistaa kunnilta
lakisääteiset tehtävät. Samalla voitaisi hyvin perustaa nykyaikaan paremmin
istuva maakunnallinen itsehallinto, joka ottaisi vastaan kaikki kunnilta poistetut tehtävät
mukaan luettuna kunnallisverojen määrittely ja perintä, opetus, SoTe- ja niin
edelleen.
Vapautuva henkilöstö
voi hakea uusien maakuntien tehtäviin uusina työntekijöinä tai hakeutua
yksityiselle sektorille esimerkiksi yrittäjiksi. Kunnat työllistäkööt ja
huolehtikoot henkilöstönsä haluamallaan tavalla jäljelle jäävillä varoilla,
tavoitteilla ja tavoilla.
Uudet maakunnat
miehitetään professori Vesa Puttosen Talouselämä-lehdessä tekemän ehdotuksen
mukaisesti nolla-pohja-budjetoinnin periaatteita noudattaen sekä kokonaisuuden
että kunkin toimialan osalta ns. puhtaalta pöydältä. Koska kuntaliitoksia ei
tapahdu, ei suoja-aikojakaan tarvita.
Tämä nykyisiin
kansakunnan realiteetteihin hyvin istuva, yksinkertainen ja selkeä
rakennemuutos sekä pientäisi julkishallinnon menoja reilusti kepuleiden
ehdottamaa enemmän ja parantaisi kaikkien nykisin kuntapalveluina toteuttavien
palvelujen laatua niin pitkällä ja lyhyellä aikavälillä. Positiivinen vaikutus
julkiseen talouteen noin 10 miljardia vuodessa. Kaikkia AAAt säilyisivät ja
luottoluokittajilta saisi vielä plussia lisäksi.
-----
Kumpi se mahtoikaan
olla parempi, kertarytinä vai jatkuva kitinä?
Muuten
olen sitä mieltä, että yksinkertaisinta, järkevintä ja nopeinta olisi vähentää
kuntien tehtävät nollille, siis poistaa kunnilta lakisääteiset tehtävät.
Samalla voitaisi hyvin perustaa nykyaikaan paremmin istuva maakunnallinen
itsehallinto, joka ottaisi vastaan kaikki kunnilta poistetut tehtävät mukaan
luettuna kunnallisverojen määrittely ja perintä, opetus, SoTe- ja niin
edelleen.
-----
Taloudessa on
tapahtunut sama kehitys kuin laajemminkin yhteiskunnassamme. Politiikassa
puolueiden eliitti on vienyt kansalaisten päätösvallan, taloudessa yritysten
johto on vienyt sen "pienosakkeenomistajilta". Isännätön valta antaa
"pelimiehille" mahdollisuudet keskittyä oman etunsa maksimointiin.
Vastaukseksi
otsikkoon riittää kvartaalitalous ja "eliittien" käsitys markkinoiden
logiikasta. Mahtava ego, riittävä käsiteiden sotksotkeminen ja perusasioiden
hämärtäminen takaa omat voitot.
-----
Tilanne, eikä edes
sen kiihtyvä vauhti voi tulla yllätykselle enää kenellekään, joka avoimin
silmin on toimintaamme seurannut. Kun päämarkkinoiden investointituotteiden
kysyntä ei vedä, ei vedä marginaalitalous Suomen vientikään.
Nokia myynnin myötä
häviää kuluttajatuotteiden ja elektroniikan osalta ilmeisesti jopa suurin
yksittäinen siivu. Muu teollisuus on myyty tai menossa nurin. Tähdistä jäljellä
vain Kone ja Wärtsilä.
Palveluvienti ei
tule missään tapauksessa kasvamaan vaikka koulujärjestelmäämme ja verotustamme
kuinka yritettäisi maailmalle myydä. Pelifirmat ja muut startupit tuovat
epätodellista, hetkittäistä lohtua.
Todellinen
työttömyys on jo alkanut kasvamaan, taas kerran lokakuusta. Tällä kertaa sen
kehitystä ei positiiviseksi muuta sen paremmin uusi Nokia kuin kansainvälisen
kaupan kasvukaan.
Julkisen sektorin
velkaantumisaste ei juurikaan voi ensi vuoden jälkeen enää kasvaa, siitä pitää
huolen uusi talouskomissaari ja Bryssel. Potentiaaliset elvytysvarat on jo
käytetty ylläpitämään muuttumattomuuttamme.
Viimeistään vuonna
2008 alkanut taloudellinen, tuotannollinen ja poliittinen toiminnan
seisahtumisemme pitää huolta siitä, ettei nopeita ratkaisuja enää ole
käytettävissä.
Joten eiköhän
käännetä taas kylkeämme ja jäädä odottamaan uutta ihmettä? Mitä sitä turhaan
edes ennustajien heikkeneviä lupauksia kuunnella?
-----
Selvittäisikö
euro-kriisistä sittenkin vain sillä, että hankitaan ikänäön vaivaamille EKPn
johtokunnan jäsenille toimivat silmälasit? Ei tainne riittää? Tavoitteita
pitäisi muuttaa. Sen voivat ilmeisesti tehdä vain kaikki yhdessä? Ja ainakin
Saksa katsoo, mielestäni hyvin lyhytnäköisesti, että sen omassa intressissä on
pitää nykyinen politiikka voimassa.
"Lisää
samaa" - strategia ei yksinkertaisesti toimi muualla kuin Saksassa, joka
on maksattanut sisäisen devalvaationsa kansalaisillaan jo aikaa sitten. Onko
siis niin, että juuri siksi meidän muidenkin, ja itse asiassa koko EUn on
kärvisteltävä? Asia voitaisi hoitaa aktiivisella rahapolitiikan muutoksella,
Euroopan New Dealilla, niillä alueilla joilla työttömyys nyt kaiken kulutuksen
ja tulevaisuudenuskon tappaa? Kotimaansa jättämään joutuvilta lopullisesti.
-----
Yksinkertaisinta ja
järkevintä olisi vähentää kuntien tehtävät nollille, siis poistaa kunnilta
lakisääteiset tehtävät. Samalla voitaisi hyvin perustaa nykyaikaan paremmin
istuva maakunnallinen itsehallinto, joka ottaisi vastaan
<b>kaikki</b> kunnilta poistetut tehtävät mukaan luettuna
kunnallisverojen määrittely ja perintä, opetus, SoTe- ja niin edelleen.
Vapautuva henkilöstö
voi hakea uusien maakuntien tehtäviin uusina työntekijöinä tai hakeutua
yksityiselle sektorille esimerkiksi yrittäjiksi. Kunnat työllistäkööt ja
huolehtikoot henkilöstönsä haluamallaan tavalla jäljelle jäävillä varoilla,
tavoitteilla ja tavoilla.
Uudet maakunnat
miehitetään professori Vesa Puttosen Talouselämä-lehdessä tekemän ehdotuksen
mukaisesti nolla-pohja-budjetoinnin periaatteita noudattaen sekä kokonaisuuden
että kunkin toimialan osalta ns. puhtaalta pöydältä. Koska kuntaliitoksia ei
tapahdu, ei suoja-aikojakaan tarvita.
Tämä nykyisiin
kansakunnan realiteetteihin hyvin istuva, yksinkertainen ja selkeä rakennemuutos sekä pientäisi julkishallinnon
menoja reilusti kepuleiden ehdottamaa enemmän ja parantaisi kaikkien nykisin
kuntapalveluina toteuttavien palvelujen laatua niin pitkällä ja lyhyellä
aikavälillä. Positiivinen vaikutus julkiseen talouteen noin 10 miljardia
vuodessa. Kaikkia AAAt säilyisivät ja
luottoluokittajilta saisi vielä plussia lisäksi.
-----
Onko ravintoloiden
hintamielikuva todella tärkeämpää kuin yhä kasvava köyhyys ja nälkä? Jo vanha
kansa opetti, että ruokaa ei saa pois heittää. Oli ilmeisesti elämä opettanut?
Ja onhan se järjenvastaista heittää ruokaa menemään. Toivottavasti kunnat muistavat,
keitä he ensisijassa edustavat.
Jos tästä MaRan tai
sen jäsenten imago kaatuu, eipä tuo sitten ole ollut korkealla alkuunsakaan.
Aloitetta parasta
ennen merkintänsä ohittaneiden ruokatarvikkeiden järkevän jakelun
järjestämisestä olisi myös syytä kiirehtiä.
-----
Kaiken
tavisjärjenkin mukaan arvioiden, niin kauan kuin Eurooppa kokonaisuudessa
kärvistelee taloutensa kanssa, ei Suomen kaltainen investointituotteiden ja
puolivalmisteiden pieni tuottajavaltio kuin Suomi voi muuta odottaakaan, ellei
se pysty maksattamaan menetettyä kilpailukykyään kansalaisillaan. Se hoitui
ennen devalvaatioilla.
Nyt tämä ei enää ole
mahdollista, kun EKP tekee rahapoliittiset ratkaisunsa kilpailukykyisimmän - ja
samalla suurimman talouden - Saksan tilanteen mukaisesti. Liittovaltiossa
osavaltiot alkaisivat vaatia suureen ääneen aluepolitiikkaa. Itsenäisten valtioiden
valuutta-alueella jää toimintavaihtoehtona rahapolitiikan muuttamisen lisäksi
jäljelle vain kurjuuden hyväksymisen politiikka, sisäinen devalvaatio.
Kansalaisille taas
jää kurjuuden hyväksymisen ohella mahdollisuus maastamuuttoon, kuten niin usein
ennenkin. Nyt kohdemaana euro-alueen ulkopuolella kannattaa kyllä hakeutua jo
maanosan ulkopuolelle, koska Saksan Euroopan hegemonia johtaa samaan tilanteeseen
koko maanosan osalta. Siis ellei rauhanprojekti sitä ennen peräti
poksahda.
-----
Siis naispuolisen
puolison olemassa olo lisää miesten elinikää? Mahtaako toimia toisin päin,
otsikon yleistyksestä huolimatta?
Voisi tietysti olla,
että miehen "antama" taloudellinen turva (vastaavat tekijät) ovat
antaneet nyt tarkastelun kohteena oleville naisille paremmat pitkäikäisyyden
edellytykset? Mahtaako tilanne muuttua, kun yhteiskunta on ottanut
"turvanantajan" tehtävät? Ja onko muutos sitten ikää lisäävään vai
sitä lyhentävään suuntaan?
-----
Mikä mahtaa olla
projektien aliurakoihin pilkkomisen, "harmaan vierastyövoiman" ja
ansiotason laskun merkitys? Väittävät useat kokemuksensa perusteella kyllä,
että enemmän tässä peräänkuulutettavaa asennetta löytyy, ainakin
pienrakentamisessa, "harmaasta vierastyövoimasta".
-----
Herramanjee! Vihdoin
arkijärjen ääni. Tässä täytyy olla koira haudattuna?
-----
Milloin
osallistuminen vapaaehtoiseen verotukseen on tullut kuntien toimialaksi?
-----
Odotukset paremmasta
siis jatkuvat? Varmaan ihan kivaa?
-----
On ihana havaita
kuinka hyvin demarit ovat trollinsa organisoineet. Ilmeisesti he vähitellen
alkavat huomaamaan mitä kello on lyönyt? Onko trollaaminen enää oikea ratkaisu
tai ratkaisu ollenkaan jää nähtäväksi. Mutta itse asiaan.
Onko 5000 euroa
oikea raja ja onko jo ensimmäinen kerta oikea ristiinnaulitsemisen ajankohta
saattaa hyvinkin olla syytä vielä tarkentaa. Samoin se, kuinka monta yritystä
sen jälkeen lopettaisi siten, että yrittäjä ja mahdolliset työntekijät
siirtyvät kortistoon. Näkyvissä olevassa tulevaisuudessa ei parivaljakko Jyrki
& Jutta kykene uusia työpaikkoja markkinoille loihtimaan.
Lähtökohtaisesti
yrityksen verovelan julkistaminen, jopa mediassa, on terve tavoite. Se vaan
edellyttäisi, että laita, asetukset, toimintatavat yms. antaisivat rehellisille
yrittäjille mahdollisuuden. Koska itse olen sitä mieltä, että julkistamisen
häpeäpaaluun oikeammat kohteet ovat puolueittemme - siis puolueittemme, nyt
hallituspuolueittemme - puheenjohtajat, jotka aivan ilmeisesti keskittyvät
omien etuuksien kasvattamiseen ja eripuran lietsontaan, soisin ajatuksen
toimeenpanoa vielä tarkasti harkittavan. Kuitenkin, yrittäjiä ja yrityksiä
koskevat Suomen lait, ihan samalla tavalla kuin meitä
yksityishenkilöitäkin.
Natsi-kortin
heiluttamisesta en moisen yhdistyksen puheenjohtaja vastuuseen viitsisi panna,
sillä kun synnytettäisi taas marttyyreja. Mutta kovin oli värikästä ja
ajatuksia herättävä alkuperäinen tiedotteen teksti. Ja toisen myös.
-----
Pikkuhiljaa jokainen
euro-valtio, jonka teollisuus toimii samalla alalla kuin saksalaiset
kilpailijansa tulee vajoamaan deflaatioon. Sillä edellytyksellä luonnollisesti,
että ala tai alat ovat riittävän suuria suhteessa ao. valtion
kansantalouteen.
On varmasti
toinenkin edellytys. Yks´kaks´yllättäen syntyy ensisijassa Euroopassa riittävä
määrä uutta kysyntää, jonka tyydyttämiseen muutkin kuin Saksa pääsevät
osallisiksi. Euron talousongelmien jatkuttua jo vuosia kysyntä tuskin
kuitenkaan syntyy kuluttajien tarpeitten yhtäkkisen muutoksen seurauksena.
Tässä vaiheessa ainoa realistinen vaihtoehto on lisätä liikkeellä olevan rahan
määrää. Tavalla tai toisella on euro-alueelle synnytettävä useita New Deal -
tyyppisiä hankkeita merkittävän työttömyyden alueille.
-----
Olisi toivottavaa,
että Weidemann lakkaisi puhumasta ja ryhtyisi tekoihin. Muussa tapauksessa
Eurooppa repeytyy Saksan vuoksi kappaleiksi jo kolmannen kerran vuosisadassa.
Korkea aika jo
muidenkin kuin Saksan on alkaa huolehtia oman kansansa ja kansantaloutensa
toimintaedellytyksistä EUssa. Ei kai Saksan kansleri voi olla ainoa, jolla on
munat?
-----
On syytä pelätäkin.
Mikään ei muutu, vaikka valta muuttuisikin. Ryssä on ryssä vaikka voissa
paistaisi. Vaan kuka moista kokeilla haluaisi?
-----
Noita valikoivasti
muistavia poliitikkoja on joka maassa. Sääli vaan, että Merkelin
muistamattomuudella on Eurooppaa tuhoava vaikutus. Toisaalta, voi hyvin olla
niinkin, että Merkel ei ole ymmärtänyt kysyneensä tai Zapatero ei ymmärtänyt,
että Merkel ei moista ole voinut kysyä.
Katainen, kuutosen
matematiikallaan, ei ole ymmärtänyt edes kysyä, miksi meidän kaikkien on
noudatettava ainoastaan Saksalle sopivaa rahapolitiikkaa. Vaikeneminen ja
nyökyttely ovat hänen mielestään riittävä viestinnän taso.
-----
Kannatan lämpimästi
Puttosen ilmeistä ajatusta soveltaa nolla-pohja-budjetoinnin periaatteita
hyvinvointivaltion uudelleen määrittelemiseksi. Nykyisen hallituksen
juustohöylä ajaa tarkoituksellisesti kannaltamme tuhoisaan sisäiseen
devalvaatioon, josta meistä huonompiosaisimmat aivan turhaan taas joutuvat
kärsimään. Aivan ilmeisesti sitä eivät ymmärrä sen paremmin matematiikan 6 yot
kuin luokanopettajatkaan.
Vastauksena
kysymykseen " Mikä yhteiskunta se semmoinen on, jossa yrityksetkin
toimivat valtion rahoilla?" voi vastata, että se on neuvostososialistinen
Suomi. Mutta tilanteessa, jossa valtio ja kunnat jopa rahoittavat
etujärjestöjen, tässä tapauksessa yrittäjäyhdistysten toiminnankin, mitään ei
enää pidä ihmetellä. Tämä kaikki on uutta korkeampaa matematiikkaa.
PS.
Vaikka kannatankin
olen myös varma, että poliittinen realismi hänen ajatuksestaan puuttuu. Liian
moni puolue ja sen eliitti menettää moisessa tarkastelussa mielestään
kohtuuttomasti. Ja vain puolueiden kohtuuskäsityksellä on Suomessa merkitystä.
-----
Mitä Kreikka edellä,
sitä Suomi perässä.
Meidän suomalaisten
on aivan turhaa syyllistää kreikkalaisia haluttomuudesta irtisanoa puolueiden
palkitsemia tyttöjä ja poikia. Viimeiset kaksi valtionvarainministeriä on
meilläkin rahoittanut julkisen velan kasvua tasolla 10 mrd. euroa vuodessa.
Siitä valtaosa menee puoluejärjestelmän ylläpitämiseen työttömyyden- ja turhan
"työn" kustannuksiin. Kreikkalaisten kohtalona on lisäksi ollut NATOn
jäsenyys.
-----
Puolustusvoimien tehtävän on olla Suomen
turvallisuuspolitiikan viimeinen, uskottava lukko. Ja varsinkin meidän
putkiajattelijoiden mielestä, mitä enemmän ”rautaa”, mitä pidemmälle sillä
yltää ja mitä kovemmin se pamahtaa, sitä uskottavampi puolustus. Niin helppo
sitä on itseään pettää.
Tällaisesta pohjoisesta, soisesta, harvaan asutusta
metsämaasta voi – siis meidän lisäksemme – sellaisenaan olla kiinnostunut vain
veli venäläinen. Hän ja kilpakaverinsa NATO voivat kumpikin hautoa välillisiä
suunnitelmia osallemme kun maailma taas tästä pahentuu. Näihin kolmeen
skenaarioon meidän on pystyttävä vastaamaan.
Kaikissa tapauksissa kumpi tahansa heistä pystyy
aikaansaamaan moninkertaisen ylivoiman millä tahansa sotilasteknologian alalla.
Sitä ”kilpavarustelua” meidän ei kannata edes yrittää voittaa, eikä siihen itse
asiassa edes pidä lähteä.
Paras mihin missään tilanteessa pystymme on
ennaltaehkäistä alueemme luvaton käyttäminen. Tehdä se niin kalliiksi, ettei
kannata yrittää, koska panos ei vastaa tulosta. Siinä olemme tähän asti
onnistuneet ja omaamme edelleen kaikki onnistumisen edellytykset. Mutta mihin
tarvitsemme aseita, jotka kumpikin mahdollinen vastapuolemme – ja varsinkin
veli venäläinen – voi kokea itselleen uhaksi?
-----
Siis tässä jutussa,
joka siis koskee vain libor- ja eurobormanipulointia suurimmaksi roistoksi
nousee Deutsche Bank. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että
Pohjois-Atlantisen finanssiyhteisön peruskivistä kaikki ovat edustettuina:
Saksa, Ranska, Iso Britannia ja USA. Sama kvartetti on määräävässä asemassa
myös vaikkapa veroparatiisitehtailussa.
Saman kvartetin
rahanhavittelua ja myös me suomalaiset olemme rahoittamassa
"takuutuksillamme" Kreikan, Espanjana ja Portugalinkin osalta.
Eiväthän tukirahat ao. maihin jää, vaan menevät lainanlyhennyksinä ja varsinkin
korkomaksuina kvartetin valtioissa kotoaan pitäville pankeille.
Samat valtiot ovat
aiemmin hyötyneet rahoittamalla kalliita projekteja -sukellusveneitä,
panssarivaunuja, lentokoneita, helikoptereita, ohjuksia sekä muita aseita ja
ammuksia, ja varmasti muutakin rompetta - nykyisille ongelmamaille.
Mistäköhän
ao. ongelmamaat ovat saaneet tukea suurelle tarpeelleen ajanmukaistaa
puolustustaan? Kreikan vainoharhaisuuden tiedämme kaikki, vaikka sielläkin on
syytä ihmetellä kuka olisi hyökkäävä vihollinen? Turkkikin samassa NATOssa.
Suurimmat
kansainväliset pankit olisikin todella syytä pilkkoa ja nekin jäljelle jäävät
palaset tehdä täysin läpinäkyviksi jne. jne. Vain tällä tavalla anglosaksinen
merirosvous- ja ryöstöperinne voidaan katkaista. Pankkien kun pitäisi olla
kehityksen väline, ei sen tuholainen.
-----
"Mutta eihän
nyt meidän hienoa jo totuttua järjestelmää voi muuttaa". Liian moni joutuu
ponnistelemaan jo ajatellessaan toimintatapojen muuttamista. Sitä paitsi, nyt
leikataan jo totuttuakin hoitoa, vieläkö rinnalle ja oheen jotain uutta pitäisi
rakentaa? Tekemiseen saatetaan ryhtyä mutta vain, jos saadaan lisää liksaa.
Eikä ensi vuonna ainakaan, ei ole meidän budjetissa varoja moiseen.....syitä
esitetään ja vastustusta jatketaan vuosia. Kyllä nämä uudet hömpsötykset
vaikenemalla tapetaan. Ainakin potilaat.
"Suomessakin
pysyväishoidon päätös tulisi tehdä vasta kuntoutusjakson jälkeen. Sopiva
päätöksentekijä olisi palvelun tuottajasta riippumattoman alueellinen
elin." Ei vaikuta rakettitieteeltä. Millä tavalla tällaiset ideat saadaan
toteutettua? Ja nopeasti?
-----
Kovasti ihmettelen
mitä siellä broilerikoulussa opetetaan. Vaikuttaa nimittäin siltä, että Jyrki
ehdoin tahdoin haluaa sekä kiusata että passivoida kansalaiset. Mitenkään
muuten ei oikein voi ymmärtää hallituksen jatkuvaa puolivuosittaista leikkaus,
tehostus ja veronkorotuskiimaa. Jos nimittäin tavoitteena olisi herättää
kansalaiset tästä pysähtyneisyydestä tekoihin ja toimintaan, pitäisi
shokkikäsittely hoitaa kerralla.
Vai voisiko olla
todella olla niin, että tämä kakaralauma kokeilee mitä kansa suostuisi
sietämään, vähän kuin pikkupojat talven ensimmäisiä jäitä? Uppoisivat kerralla,
perkele.
-----
Jaa, ettei
kansalaisten julkisilla mielenosoituksilla ole väliä? Ei ehkä Suomessa, mutta
ilmeisesti esimerkiksi Ukrainassa.
Kohteesta
-----
"Joulu on
tulossa ja kaikilla pitäisi olla hyvä mieli. Siksi hallituspuolueiden
edustajien kannattaisi jakaa kunniaa hövelisti toisilleen. Nälvimisellä ei
Suomea pelasteta."
Nälvikööt rauhassa.
Hyvin karkeasti
yleistäen voisi väittää, että puolueiden - kaikkien niiden - kannalta on
yhdentekevää missä jamassa maa makaa. Niiden eliitin mielestä "aate"
kyllä säilyy vaikka edustajat vaihtuvat. Ei niiden tarvitse edes kantaa huolta
siitä ", että täytyy olla poliittista rohkeutta asettaa kansakunnan etu
ykkössijalle ja tehdä näitä tarvittavia rakenteellisia toimenpiteitä." Jos
kansakunnan ja puolueen etu ovat vastakkain, puolueen etu voittaa, sillä kohta
on taas vaalit.
Puolueet kilpailevat
keskenään ja kilpailu on nollasumma – peliä. Mikä minulta on pois se
kilpailijalle siirtyy. Yhteisten asioittemme hoitaminen ei enää pitkään aikaan
ole sitä ollut. Yksittäisen puolueen intressit eivät läheskään aina kohtaa
äänestäjien intressejä, vielä harvemmin kansalaisten arkipäivää. Intresseistä
on tullut puolueiden kaupankäynnin, etujen vaihdon väline. Ei sellainen
järjestelmä voi tehdä kansalaisten kannalta järkeviä päätöksiä kansalaisten
keskeisistä asioista. Se voi tehdä vain puolueiden kannalta järkeviä päätöksiä
puolueiden keskeistä asioista.
Sitä paitsi,
pelastamiseen tarvittava rohkeus on yksilön ominaisuus, ei ryhmän, puolueesta
nyt puhumattakaan.
Kohteesta
-----
Meillä niin
mielellään sotketaan julkisen sektorin ja yksityisen sektorin asiat keskenään.
Kun toinen edellyttää lähinnä työn ja pääoman tehokkuutta ja lisäarvoa
omistajille, toisella edellytetään yhteisten pelisääntöjen laatimista ja
noudattamista resursseja kerättäessä ja jaettaessa. Kun sotkeminen toteutuu,
siinä yleensä häviää veronmaksaja, jonka rooli on rahoittaa kumpaakin sektoria.
On
tervehdittävä ilolla, että viime aikoina sekä terveyden- ja sairaanhoito sekä
työeläkejärjestelmämme ovat tulleet julkisen keskustelun kohteeksi.
Vaikken
yleensä jaksa ottaa poliittisten broilereittemme ehdotuksia todesta, kehottaisi
tarkkaan arvioimaan Sampsa Katajan ehdotusta yhdestä yhteisestä
työeläkeyhtiöstä. Kun kyseessä on yksityiskohtaisen lainsäädännön toimesta
sementoitu kartelli on turhaa kuvitella markkinataloudellisen lähtökohdan
tuovan muuta lisäarvoa, kuin sijoitettujen varojen riskien hajauttaminen. Se
ehkä saattaisi olla mahdollista muutenkin. Kaikissa muissa suhteissa kyseessä
on nollasumma-peli, jossa isot pojat pääsevät pelaamaan ja tienaamaan
kansalaisten rahoilla. Silloin, kun niitä on liiaksi hassattu, on tähän
mennessä muutettu lakeja tarpeen mukaan.
Terveyden- ja
sairaanhoidon osalta olen pitkälti samaa mieltä kuin Tyhmis. Itse asiassa olen
aiheesta muutamankin artikkelin väsännyt. Tässä yksi kahden ja puolen vuoden
takaa.
-----
Olen arvostanut
Sixten Korkmannin talouspoliittista osaamista. Nyt hän kuitenkin haukkuu väärää
puuta. Ongelmana ei ole sen paremmin oppositio kuin kansalaisetkaan, ongelmana
on meille kehittynyt puolueiden demokratia - politbyrokratia - , jossa kansalaisten
edustajilleen antama valta on siirtynyt puolueille.
Puolueet ovat
luonteeltaan kansanedustajien ja kunnanvaltuutettujen etujärjestö, joka pitää
huolta jäsenistönsä - puolue-eliitin - eduista. Kansalaisia ei päätöksenteossa
enää edusta kukaan.
Puolue joutuu
hakemaan edustajikseen riittävästi valovoimaisia ehdokkaita säilyttääkseen
valtansa. Koska valovoimaisuus ei välttämättä merkitse puolueen
"ideologian" tai sen "politiikan" sisäistämistä, puolueet
ovat ottaneet itselleen oikeuden rajoittaa kansan valitsemien edustajien
äänivaltaa ryhmäpäätöksin. Ja auta armias niitä, jotka siitä lipevät. Harvat
niistä, jotka uudelleen haluavat päästää kansaa edustamaan moiseen
uskaltautuvat.
Yksittäisen puolueen
intressit eivät läheskään aina kohtaa äänestäjien intressejä, vielä harvemmin
kansalaisten arkipäivää. Niistä on tullut puolueiden kaupankäynnin, etujen
vaihdon väline. Ei sellainen järjestelmä voi tehdä kansalaisten kannalta
järkeviä päätöksiä kansalaisten keskeisistä asioista. Se voi vain tehdä
puolueiden kannalta järkeviä päätöksiä puolueiden keskeistä asioista.
Tämä ei tarkoita,
että puolueita ei tarvittaisi tai, että ne olisivat turhia. Ihminen on
sosiaalinen eläin ja saman mieliset ovat aina ryhmäytyneet ja tulevat aina
ryhmäytymään. Sen sijaan tämä tarkoittaa sitä, että nykyjärjestelmässä
puolueiden valta "omiin" kansanedustajiin on ylikorostunut suhteessa
kansalaisten valtaan.
Hyvin
karkeasti yleistäen voisi väittää, että puolueiden - kaikkien niiden - kannalta
on yhdentekevää missä jamassa maa makaa. Niiden eliitin mielestä aate kyllä
säilyy vaikka edustajat vaihtuvat. Ei niiden tarvitse edes kantaa huolta siitä
", että täytyy olla poliittista rohkeutta asettaa kansakunnan etu
ykkössijalle ja tehdä näitä tarvittavia rakenteellisia
toimenpiteitä." Jos kansakunnan ja puolueen etu ovat
vastakkain, puolueen etu voittaa, sillä kohta on taas vaalit .
Kyse on järjestelmän
systeemiongelmasta.
Rohkeus on yksilön, ei ryhmän ominaisuus.
-----
Ei tarvitse odottaa
ensi kevääseen. Hallituksen rakenneuudistukset ovat epäonnistuneet jo nyt.
Tavoitteita ei ole saavutettu, eikä saavuteta. Johtopäätösten aika on nyt.
