Tulevaisuuden uusi normaali

Törmäsin netissä mielenkiintoiseen podcastiin: Why Trump Could Lose His Trade War With China | The Ezra Klein Show Panee kyllä miettimään mihin olemme menossa, ja oikeammin, missä jo olemme vaikka emme siitä mitään vielä tiedä.

Ja sitten vielä toiseen, Quorasta;

"Mats Andersson

Follow

Businessman at Language Industry (1991–present)Sun

Now that the USA is putting a total of 104% tariff on China, China is out of options. Even better, we can stop tariffs on everyone and tell them to sanction and tariff China in exchange. When we defeat China, are we allowed to make a fool of them?

Why do you imagine that “China is out of options”?

China’s economy is subject to total control by the Chinese government. You will notice that USA has, in a move that betrays total panic and total lack of foresight, suddenly removed tariffs on electronics, including microchips, phones and computers – exactly the things they wanted to stop importing from China to encourage US production. And now, China knows exactly where to pressure the USA: make those products subject to export licenses… and refuse any license to export to the USA.

USA handed a major option to China only in the past 24 hours.

China can also decide to dump all their US bonds onto the market. This will crash the USD, and make the federal budget deficit a major headache: the deficit is funded by loans, and the interest will skyrocket.

Chinese exports are in demand world-wide; they are now hard at work finding alternative markets for their goods.

And surely you can’t be old enough to be able to write, and not be old enough to realize how your bullying scheme will play out? Surely you can’t for a monent believe that even one single country will not realize that if they play along, they will be the next to be bullied? Don’t you remember how this played out on the playground? You suggest this, and no one will want to play with you, ever.

In reality, USA is out of options. They can raise tariffs again, but that will make no difference: doubling the price reduces demand by 95% or more; reducing it by half of the remaining 5% won’t actually matter. China’s leadership has been given a huge gift: USA attacked, the Chinese rally around the flag. Even the EU is talking to the Chinese now to see what can be worked out between them, with the USA left on the sidelines.

And surely by now, you see who the fool is here?"

Ja sitten vielä kolmas ja aivan toiselta aihealueelta: How We Trolled The Trolls (feat. Anthony Scaramucci) https://www.youtube.com/watch?v=YZWCIBAXY88&t=1150s

Kun tähän vielä lisää uutiset Kiinan päätöksestä estää Boingin valmistamien lentokoneiden ja niiden varaosien tilaamisen USAsta, Rayanairin arvellut tilattujen lentokoneiden toimitusten siirtämisestä ja vaikkapa uutiset ”suomalaisten” rakentamista jäänmurtajista USAn Navylle lähestymme otsikon pohdetta: Tulevaisuuden uusi normaali(?).

Obaman SOTU 2015, Suomen SoTe ja uusi hyökkäys Ukrainaan?

Kovin on vaikeaa verrata USAn presidenttiä ja hänen suomalaisia vastineitaan. Järjestelmät ovat hyvin erilaisia, henkilöistä puhumattakaan. Kumpaan ensinnäkin verrata Suomessa; pääministeriin vai tasavallan presidenttiin? Näihin meidän neljään viimeiseen pääministeriin en suoraan sanoen kehtaa. Kahteen viimeiseen tasavallan presidenttiin vertaaminen saattaisi ehkä vielä jotenkin onnistua, ainakin nykyiseen. 

Tällaisia mietteitä syntyi, katsellessani eilen 21.1.2015 ap Barakin kuudennen SOTUn. Jos et nähnyt, suosittelen. Mielestäni siitä voi oppia paljon muutakin kuin englanninkieltä ja puhetaitoa. Siksi se nyt on tässä alla videona. 

 State of the Union 2015

Ymmärrän toki, että vuosittainen puhe kansakunnalle on isoa showta. Mutta varmaan se on muutakin? Joskus aikoinaan sitä itsekin kuuntelin vakavana ja keskittyneenä Tasavallan Presidentin uudenvuoden puhetta. But those days are past.

Tilaisuus rakentaa yhteisöä, kehua oman hallinnon aikaansaannoksia, määritellä prioriteetteja, asettaa uusia tavoiteita, motivoida kansalaisia, palkita kannattajia, vakuuttaa kaikille, että kaikesta huolimatta homma on hanskassa ... Siis hoitaa johtajan hommaa. Ja kyllä Barak osasi hommansa hoitaa. Oli kuin John F. Kennedy olisi henkiin herännyt.

Jenkkien ja edustajien toistuvat taputukset ja kannattamisen korostaminen ylös nousemalla, rytmitti hienosti puhetta ja viihdytti ainakin tällaista ulkopuolista tavista. Mieleen tuli auttamatta Moskovan Kreml tosin sillä erolla, että jälkimmäisessä kaikki taputtivat ja kaikki nousivat yhtä aikaan. Ja samalla piti oikein ihmetellä, miten heiltä kantti kesti. Ryhmäpainetta?

Viihdyttävää oli myös seurata kongressin puhemiehen John Boehnerin käyttäytymistä. Oikein selvästi näki, miten tarkkaan harkittuja hänen reaktionsa olivat vaikka vain kädet näkyivät. Hänen ensimmäinen seisomaan nouseminen taisi olla puolen välin jälkeen kohdassa 35.35, kun ylipäällikkö oli todennut sodan terrorismia vastaan jatkuvan. Sitä ennen käsiä oltiin väännelty ja käännelty jo monen monta kertaa. Samaan kiinnitin huomiota myös muutamien kuvattujen naisedustajien käytöksessä. Taisivat teekutsut siirtyä, puheen viestin pöyristyksestä johtuen, hetkeksi taka-alalle.

Samat kuitenkin ovat demokratian, ja siis jenkeissäkin edustuksellisen demokratian, ongelmat sekä siellä että täällä. Puolueiden, siellä siis republikaanien vihanpito kaikkea sitä vastaan, jota kaksipuoluehallinnossa vallassa oleva puoli, demokraattihallinto, ehkäpä vieläkin todellisemmin Barak Obama viime vuosina on edistänyt. Sairausvakuutuksista alkaen.

Ja kuitenkin; "this is not what we signed up for" kohdasta 52.26 alkaen.oli lähes samaa kuin Soininvaaran Osmon ihmetys taannoin, "Politiikan pelisäännöissä on jotain vialla, kun niin hyvistä kyvyistä saadaan niin vähän irti". Ja toivomus siitä, että hallituksen ja hallinnon pitää saada aikaan enemmän kuin sen, ettei se toimillaan aiheuta lisää vaikeuksia. (The government must do more than do no harm). Lupaus siitä, että (alkamani) politiikat jatkuvat ja niiden on jatkuttava niin kauan, kuin politiikka itse ei tule esteeksi. (These policies will continue to work as long as politics dont come in the way.)

Politiikasta on kuitenkin tullut demokratian toteutumisen ja kansalaisten asioiden hoitamisen este. Sekä siellä että täällä että hyvin monessa muussakin demokratiassa. Puolueiden ja poliitikojen uudellenvalinnan intressit ohittavat kansalaisten edellyttämien asiakysymysten ratkaisemisen. Emme siis mekään ole täällä yksin ongelminamme. Onneksi? 

Ratkaisu ei kuitenkaan ole demokratiasta luopuminen.Sen parasta ennen päivä ei vielä ole lähelläkään.  Demokratia-apparaatin rakennetta ja toimintatapaa on edelleen kehitettävä siten, että etujärjestöjen intressit, edut ja etujärjestöt itse, eivät tule kansalaisten demokratian lähtökohdaksi ja ajovoimaksi.  

Ja muutamia hajamietteitä päälle:

Mikä erottaa Sauli Niinistön Barak Obamasta? Kansanedustajakaverit uskalsivat kiusata Saulia vain yhdessä äänestyksessä (kyllä, siinä jossa voittajaksi saatiin JOKU MUU). Barakia on kiusattu jo vuosia ja vielä kaksi on edessä. Sitten ei enää.

Mikä erottaa Jyrki Kataisen Barak Obamasta? Molemmat kehuvat itseään ja aikaansaannoksiaan fantastisen suorasukaisesti ja paljon, mutta vain Jyrki-boy jätti jälkeensä taloudellisen katastrofin ja konkurssipesän.

Mikä erottaa Vladimir Putinin Barack Obamasta? Tai ehkä sittenkin mikä erottaa Venäjän presidentin USAn presidentistä? Jälkimmäisestä päästään ainakin siististi eroon kahden vuoden kuluttua.

PS.

Missä Sergei mahtoi puhetta kuunnella? Koti- vai hallintokaupungissaan? Kyllä, lähteen luotettavuus ja tiedon tasapuolisuus voi olla ongelma. Vaan tuskinpa. Todista toisin.

Näin Suomen teollisuus pelastetaan

Miten Suomen teollisuus pelastetaan? – Yle Uutiset seuraa talouden ja politiikan kerman keskusteluja suorana. Juuri nyt.

Kun ensin on vuositolkulla toisaalta tehty päätöksiä, joiden seurauksena teollisuuden ei Suomessa kannata toimia ja toisaalta jätetty tekemättä ne päätökset, joilla teollisuuden toimintaedellytyksiä Suomessa parannettaisi tai annettaisi edes samat toiminnan edellytykset kuin muualla ollaan nyt - ilmeisesti vasta nyt - herätty. Olisiko käynyt niin, että pää on vihdoin tullut vetävän käteen? Onko samalla myös havaittu, että vähitellen on tultu syötyä myös kehittämisen eväät; resursit, aika ja osaajat? Tuskin.

Voi olisiko havaittu, että maassa täytyy keskustella myös muunlaisesta lainsäädännöstä kuin sukunimien määräytymisestä, homojen adoptointi vai oliko se aborttioikeudesta, alkoholilainsäädännön muutoksista ja puolueiden vaalirahasotkujen oikeellisuudesta? Vai oliko laukaisimena havainto, että start-upit eivät Suomea elätä olivatpa ne kuinka hyviä tahansa, vielä moneen, moneen vuoteen? Vai pukkaako vuoden 2015 budjetin rakentamisen ongelmat esiin uusia realiteetteja? Vai onko nyt jouduttu myöntämään, että edes hallituksen kärkihankkeet, joiden toteuttamiseen voisi kuvitella hallituspuolueiden käyttäneen koko poliittisen kokemuksensa luoman osaamisen eivät, osaamisen ja kokemuksen puutteessa kuitenkaan toteudu? Vai voisiko olla niin, että vähitellen nuoremmatkin ymmärtävät, että leikkauslistojen tielle ei tällä tavalla näy loppua?

Olipa syy mikä tahansa, nulikkojen poliittisen omnipotenssin kuvitelma alkaa toivottavasti vähitellen heille itselleen selvitä? Siis ettei heillä, sen paremmin kuin niillä puolueilla joita he edustavat sitä, siis omnipotenssia - kaikkivoipaista ylivertaisuutta - ole. Kaikki yhteiskunnassa ei sittenkään toimi pelkän tahtomisen, poliittisen pelin, selkään puukottamisen, kauniitten joskin sisällyksettömien puheitten, valehtelun ja rahan heittelyn ja sen estämisen seurauksesta.  Nuo kun ovat broilerikoulun antamat eväät.

Olisiko tälle hallitukselle ja sen ministereille käynyt, kuten niin monelle uhmaikäiselle lapselle ja nuorelle? Kun on vahemmille hoettu, kuinka kaikki osataan ja vielä kaikkia muita paremmin, on lopuksi tullut aika huutaa aikuiset apuun, kun kaikki hankkeensa ja aikomuksensa ovat omaan mahdottomuuteensa kaatuneet? 

Puhetta ja keskustelua maailmaan mahtuu, mutta sen vaikutukset näkyvät vasta viiveellä. Kun tekemisen edellytykset on itse, omilla toimilla tuhottu on nopeita ratkaisuja enää turhaa odotella. Nopeat toimet kun ovat niitä, jolla puolueet ja poliitikot tunnetusti uskovat tuovan menestyksen seuraavissa vaaleissa. Nyt tarvitaan pitkäjänteisempää työtä.

Suomen teollisuuden pelastaminen, siis samalla Suomen talouden pelastaminen voi tapahtua vain pelastamalla Suomen dermokratia. Lyhyen muutosedellytyksen oikeaan suuntaan voi toki tarjota hallituksen vaihtaminen, mutta ongelmien perussyy ei sillä korjaannu. Puolueiden ylivalta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on saatava palautettua kansan valitsemille edustajille. Päätettävien asioiden prioriteetti ja käsittely on saatava takaisin kansalaisten ja kansakunnan asioihin, poliittisten puolueiden ja muiden etujärjestöjen asioista. 

Kun demokratian menestyminen rakentuu kaikkien kansalaisten tahdon ja osaamisen varaan, on yhteiskunnassa lähdettävä siitä, että päätöksenteon pohjana edes käytetään parasta tarjolla olevaa osaamista ja kokemusta kansakunnan arkitodellisuudesta. Sitä on yksittäisillä itsenäisesti ajattelevilla ja osaavilla kansalaisilla, ei puolueorganisaatioilla eikä varsinkaan niitä edustavilla broilereilla. 


PS.

Valitan, jos sinusta tuntuu siltä, että artikkeli ei käsittele ostsikkoa. Kyllä se käsittelee, kun asiat pitkistyvät ne mutkistuvat. Meillä politiikka on rikki, sen seurauksena teollisuus ja talous. Ongelmien on annettu kehittyä jo niin kauan, että sen perussyy on korjattava, jos todellista pysyvää parannusta toivotaan.

Jos markkinat toimivat

• Taloudessa,

kääntyisi USAn nettiurkinta oikeasti sitä itseään vastaan, mistä Tekniikka ja talous tänään raportoi artikkelissaan USA:n nettiurkinta iskee omiin - it-jäteille tulossa valtavat menetykset. Voimme toivoa, että näin myös kävisi siitäkin huolimatta, että sillä olisi vaikutusta vallitsevaan taloussotaan. Entinen "vuotajasuuruus", Pentagonin papereista yli 30 vuotta sitten kuuluisaksi tullut Daniel Ellsberg  lausui vuotamiskeskustelun painottumisesta sattuvasti: "Se on keskittynyt kokonaan totuuden kertomisen ja avoimuuden riskeihin. En ole kuullut mitään suljetun yhteiskunnan riskeistä, hiljaisuuden ja valheiden riskeistä." Nyt voimme ehkä odottaa vaikutusta myös pörssiarvoihin?

• Kotimaan politiikassa,

ilmoittaisi Jyrki Katainen omasta ja hallituksensa erosta viimeistään maanantaina. Kun vähintään vuodesta 2008 asti, hänen johdollaan toteutettu "elvytyspolitiikka" hänen omankin arvionsa mukaan on osoittautunut virheelliseksi, olisi tämän vastuullisuutta ja vakautta korostaneen poliittisen broilerin korkea aika väistyä. Sillä uskottavuus sekä hänen että hänen muodostamansa hallituksen kykyyn luotsata Suomi turvallisemmalle pohjalle on kansalaisilta mennyt jo aikaa sitten. Näin siitä huolimatta, että vaihtoehdot eivät hyviltä näytä nekään. 

• Kotimaan poliittisessa järjestelmässä, 

ottaisivat joko kansalaiset, tai vastuullisina kansanedustajina itseään pitävät poliitikot huomioon, mihin tilanteeseen maamme on ajautunut perustuslailla vahvistetun puoluevallan seurauksena. Perustuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä 1980/90-luvuilla, UKKn reinkarnaation pelossa puolueet rakensivat itselleen omaa valtaansa kasvattavan himmelin, joka viimeistään on johtanut sekä Tasavallan Presidentin että kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien kaventumiseen poliittisessa päätöksenteossa. Samalla se on irtaannuttanut puolueet kansan ohjauksesta ja siirtänyt vallan yksittäisten puolueiden puoluekoneistoille. Niistä taas ei ole demokraattisesti valittu, ensimmäistäkään.

Tämä järjestelmä, avustajineen, valtiosihteereineen, sihteereineen, erityisavustajineen ja poliittisinen suojatyöpaikkoineen ja kaikkinen muine tukineen niin kuntien, kuntayhtymien, kunnallisten yritysten ja valtion piirissä tulee meille yksinkertaisesti liian kalliiksi. Viimeisimpänä aikaansaannoksena on, tähän aikaan äärimmäisen huonosti sopivan kunnallisen puoluetuen valmisteleminen. Meillä ei ole näin kalliiseen koneistoon varaa. Vähempikin riittää. Paljon pienempi. Ja halvempi.





Ja lopuksi osallistumistani muun median sivuilla kansalaiskeskusteluun ajankohtaisista aiheista.

TE - Suomen yritykset ovat lupa- ja raporttikierteessä - Hintalappu 2 miljardia euroa 

Hallituksen olisi huomattavasti hyödyllisempää tarttua tähän yritys- ja talouselämämme painolastiin, kuin vääntää kättä muutamasta sadasta miljoonasta Kankkulan kaivoon predestinoidusta "elvytysvarasta". Lisäkauneutena se, että onnistuessaan toimi vähentää myös virkamiestyötä. Vaikkei ehkä ihan yhtä paljon, niin paljon kumminkin.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/07/tervetuloa-lomalta-hesari-ja-muut.html

HS - Raimo Sailas tylyttää hallitusta ylioptimismista 

"Ei voi ajatella, että hallitus jatkaisi vaalikauden loppuun jonkinlaisena toimitusministeriönä lykäten ja kärjistäen ilmiselviä ongelmia", Sailas kirjoittaa." Kyllä voi, on tähänkin asti ja mikäs tämän menon muuttaisi?

Onko Sailas jo noin ehtinyt todellisuudesta etääntyä? Meillä on vallinnut poliittisen pysähtyneisyyden kausi vähintään jo kesästä 2008, siis yli 5 vuotta ja virkamieshallinto jo sitä ennen.  Mikään ei osoita, että poliittinen rälssimme olisi herännyt havaitsemaan Suomen todellisen tilanteen. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/08/juhlat-on-nyt-juhlittu.html

Muiden EMUn reunamaiden tavoin myös Suomi on hyvää vauhtia kulkemassa kohti EUn ja IMFn betonista pelastusrengasta.

HS-ANALYYSI Guggenheimin tiellä on uusia esteitä

Suomen päätöksentekijät tarvitsisivat nyt työrauhan ja muuta ajateltavaa.

Suomi tulee toimeen ilman Guggenheimia, mutta Guggenheim ei tule toimeen ilman Suomea? Siltä tämä tuputtaminen alkaa tuntua.http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2012/01/poliittinen-paatos-tapaus-guggenheim.html Ja varsinkin nykyisessä talouden tilanteessa toivoisi päätöksentekijöiden vähitellen keskittyvän olennaisten asioittemme ratkaisemiseen.

TS - Sailas Kanavassa: Hallitus "maanittelee namusilla" vaarallisesti 

[quote]Kataisen katastrofihallitus pitäisi kaataa, kun tuo tollo ei itse tajua![/quote]

Kuka sen kaataisi, kun sen paljon mainostettu vastuullisuus ei kata hallituksen kaatumista? Kapinako? Armeija? Puolueista on tärkeämpää jatkaa peliä.

Nämä kakarat eivät edes ymmärrä mitä heidän vallassa pysyminen kansalaisille ja maalle maksaa.

TE - Suomalaiset it-mammutit näivettyvät, mutta haastajat nousevat 

Pieni maa ja pienet markkinat? Pieni ja kateellisten valjastaman verottajan maa? Pieni maa ja liian pieneen tyytyvät, visiottomat johtajat?

Ei Nokia kustannuksiin, eikä varsinkaan henkilöstökustannuksiin kaatunut. Kyllä syy on syvemmällä.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/05/pienessa-suomen-turva.html

TE - "Kataiselta kauden rimanalitus" 

Tässä on keskeisin ongelmamme. Ja syy, miksi kärsimme, on puolueiden irtaantuminen kansan tahdosta 4 vuodeksi. Sen taas mahdollistaa "parlamentarismi", jonka olemme antaneet kehittyä puolueiden parlamentarismiksi. Yksittäisten kansanedustajien vastuu kansalaisille on hävinnyt kokonaan.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/07/ja-nyt-viela-kuntien-puoluetuki.html

Vastauksena kommenttiin: Alkaa riittää 6.8.2013 15:49

Koko eduskunta on jo alittanut riman. Suomi on uppoamassa eikä mitään hyvää ole kahteen vuoteen saatu aikaan, vähän vaan heitetään välillä massia ulkomaille ja sillai. Silti totaalisen epäonnistunutta hallitusta ole vielä saatu vaihdettua. Munattomia ovat koko joukko, ja kansa kärsii.

TE - AL: Uudistus jumitti TE-toimistot - Jättisumma työttömille tarkoitettua rahaa jäänyt käyttämättä

Kannattaa muistaa, että kyse ei todellakaan ole työttömille tarkoitetusta rahasta. Kyse on työttömyyden Hoitoon tarkoitetuista rahoista, joilla hyödytetään TE-keskuksen kanssa sopimussuhteessa olevia kouluttajia ja konsultteja. Lisäksi poliitikot ostavat sillä itselleen omaatuntoa ja yhteiskuntarauhan säilymistä.  Rahat kaadetaan siis siihen Kankkulan kuuluisaan pohjattomaan kaivoon, entisten täsmätemppujen tapaan.

Eipä voi muuta, kuin yhtyä nimimerkki Patruunan toivomuksiin.

HS - Suomi kuihtui Pohjolan Italiaksi 

Kesäloman tämänkertainen hyöty on ollut kriisitietoisuuden lisääntyminen. Poliitikoissa,  siis päättäjissä valitettavasti vasta nyt. 

Vielä valitettavampaa on havaita, että samojen poliitikkojen keskustelu ohjautuu siihen epäolennaisuuteen, minne osoitetaan ne vielä kohdistamattomat pari sataa miljoonaa "elvytysvaraa". Oiva osoitus poliittisen järjestelmämme tasosta ja kyvyttömyydestä hoitaa tehtäviään.

Paljon sellaista on kuitenkin tekemättä, jota ei voi tehdä muu kuin poliittinen päättäjä. Esimerkkinä vaikka  se lupa ja raportointikierre, josta Talouselämä eilen kirjoitti. 

http://www.talouselama.fi/uutiset/suomen+yritykset+ovat+lupa+ja+raporttikierteessa++hintalappu+2+miljardia+euroa/a2197419?commentId=380990&pageNumber=1#comment-380990 

Eikä maksa mitään. Säästyisivät nuo pari sataa miljoonaakin samalla.

Kaiken kurjuuden keskellä on syytä muistaa, että Nokia ei kaatunut sen paremmin suomalaisen työn kalleuteen, kuin edes työnantajamaksujen suuruuteen.

HS - Katainen Nykypäivässä: Suomi ottaa velkaa tolkuttoman paljon 

Ministerinä, valtionvarainministerinä ja nyt pääministerinä vuodesta 2007 toiminut broilerlahjakkuus toteaa huolensa aloittamastaan ja noudattamastaan politiikasta. "Suomi ottaa velkaa tolkuttoman paljon."  (Julkisen sektorin velkaisuus ryöstäytyi kasvuun 2008.)

Parlamentaarisessa demokratiassa olisi mahdollista, että moisen sanoja itse ymmärtäisi erota. Meidän suomalaisessa politbyrokratiassa ero ei käytännössä ole edes mahdollista, siitä ovat puolueet pitäneet huolta jo perustuslakia muuttaessaan. 

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/04/moneen-kertaan-testattu-j-kataisen.html 

Ei, vaikka sekä hänen oma ja hallituksensa uskottavuus on kansan silmissä jo aikaa sitten hävinnyt.

HS – PÄÄKIRJOITUS  Suomi kuihtui Pohjolan Italiaksi

Kovin helposti meiltä nyt todella unohtuu, että ei Nokia kaatunut kustannuksiin, sen paremmin palkkakustannuksiin kuin työnantajamaksuihinkaan.

Uutta Nokiaa on turhaa enää haikailla, mutta uutta on mahdollista luoda. Ja pienissä olisi Suomen turva, jos niitä riittävästi onnistutaan luomaan. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/05/pienessa-suomen-turva.html

Vastauksena kommenttiin a1234

Suomalaiset johtajat osaavat katsoa vain halpaa tuntihintaa. Siksi valmistusta ja nyt myös suunnittelua on siirretty halpamaihin. Kuitenkin NSN:n tekemä tutkimus osoittaa, että suomalainen ohjelmistoinsinööri on tuottavampi kuin intialainen. Suomalainen ymmärtää mitä pitää tehdä ja tekee kerralla oikein.

Kun työ on siirretty halpamaihin ja suomalaiset osaajat kortistoon, osaaminen katoaa, eikä se palaa taikaiskusta heti.

Nokia - tuhkaa vai timanttia?

Jälkiviisastelu on viisauden korkein aste. 0 0 0 . . .

"Elop painotti Nokian tekemän kehitystyön merkitystä yhtiön taloudelle ja menestykselle. Nokia kertoo käyttäneensä noin 43 miljardia euroa tuotekehitykseen viimeisen kahden vuosikymmenen aikana." Ja päälle taitaa tulla aika iso potti myös yhteiskunnan, siis veronmaksajien, rahaa tämän maailman Tekesien, Finnveroijen, Teollisuussijoitusten ja kuntien kaavoituspäätösten avulla? Jos lonkalta heittäisi yhteensä  vähintään 50 miljardia en usko, että kovin vikaan menee?

Vastaako tulos panosta? Nokialle? Suomelle?

 

 

Libyassa ei ole tilaa käyttökelvottomille (lento)koneille,

 joita Suomen Hornetit olisivat. Näin päättää Suomen Kuvalehti nettiartikkelinsa Gripenien tarpeettomuudesta Libyassa. Siis tarpeettomia kumpikin. Onhan siellä ilmatilassa rautaa ja alumiinia ihan riittämiin ilman meitäkin. Ja kun kukaan ei edes oikein tunnu tietävän kenen puolesta siellä sotaa käydään, tokkopa meidän sinne muutenkaan ängetä tarvitsee?

Olemme kuitenkin noista yli 60 Herhiläisistämme pitkän pennin maksaneet ja nyt ne todetaan turhiksi. Turhiksi  edes valvomaan lentokieltoalueen noudattamista! Onko meitä huijattu? Riippuu varmaan siitä ketä katsotaan huijatun?

Vaikka Hornetit lienevät vieläkin lentolaitteitten aatelia, olemme ostaneet / saaneet ostaa vain F niinkuin Fighter ilmataistelu - lentolaitteen. Sitä tarkoittaa se F siinä F/A - 18 Hornetin nimessä. Emme ole ostaneet /saaneet ostaa sitä Ata. A niinkuin Attack jäi uupumaan.

Mitä Suomi tekee lentokoneella, jonka kaikkia ominaisuuksia, siis tässä tapauksessa ominaisuutta toimia sekä pommikoneena, "risteily"ohjuskuljettajana ja maataistelukoneena ei tositilanteessa voida edes käyttää hyväksi? Puhumattakaan siitä, että kuljettajat ja heitä tukevat voimat osaisivat? Onpa varsinainen strategia. Vähän samanlainen kuin Suomen helikoptrihankinnat. Piti ostaa taisteluhelikopterieta, ostettiin kuljetushelikoptereita.

Ainakin heti viime vaalien jalkeen, siis niiden ostettujen vaalien jälkeen, kun puolueet eivät NATOsta juurikaan suostuneet keskustelemaan, julkaisi Hesari näkemyksen Suomen puolustuksen reaalikuvasta mahdollisen hyökkäyksen seurauksista. Silloin Ilmavoimien maataistelukyky osoittautuu taatusti himpun verran tärkeämmäksi kuin ilmatankkausosaaminen. Siis ellei karkuun olla lähdössä.

 

PS.

Juu, juu. Hukkaan menevät rahat jos kukaan ei koskaan kuitenkaan hyökkää tai, jos kukaan ei vaivaudu puolustamaan.

Mielenkiintoinen tapa käydä sotaa

käymättä sotaa ollenkaan.

Porukka päättää perustaa lentokieltoalueeksi itsenäisen vieraan valtion koko ilmatilan - turvatakseen hallituksen vastustajien inhimillisen kohtelun. Saadakseen sellaisen aikaan he, käyttäen massiivisesti risteilyohjuksia, häivepommittajia ja muuta HighTech sotakalustoa, poistavat tuon valtion mahdollisuudet aiheuttaa olennaista harmia lentokieltoalueen sisäpuolella, kenellekään. Kun valtio lähettää joukkojaan valtaamaan takaisin hallituksen vastustajien miehittämiä alueita, porukka tuhoaa hallituksen joukot ja sen kaluston siten, ettei siellä enää sormikaan nouse. Sitten kun hallituksen vastustajat hyökkäävät, ei siellä sitten enää ole ketään puolustamassa. Hyökkäys ei enää olekaan paras puolustus.

Koska porukka on päättänyt, että se ei maasodankäyntiin ryhdy, vaan antaa osapuolten taistella vallasta keskenään, valtion Ison Johtajan ainoa järkevä mahdollisuus "voittaa" olisi olla tekemättä mitään aktiivista, joka voitaisi havaita. Silloin hänellä olisi joukkoja, joilla puolustautua hallitusta vastustavien hyökkäkseltä, ja listiä vastustajia hyökkäyksen aikana. Puolustuksesta on tullut paras, oikeastaan ainoa mahdollisuus hyökätä. Hän voisi hyvin jäädyttää tilanteen niin pitkäksi ajaksi, että porukka kyllästyy ja lähtee pois, ja alkaa listiä kansalaisiaan vasta heidän poistuttua. Onneksi tuo Iso Johtaja ei kuulu maailman kärsivällisimpiin.

Vielä mielenkiintoisemmaksi tilanteen tekee se, että lentokieltoporukka ei tiedä keitä hallituksen vastustajiin oikeastaan kuuluu. Demokratiaa vaativia kuulemma, mutta demokratiaa on niin monenlaista. Saattaa jopa olla, että vastustajat koostuvat pelätystä Al-Quaidasta, Talebaneista tai jostain vielä tuntemattomasta, vieläkin karmeammasta terroristiporukasta, jotka rakentavat demokratiansa Pol Potin malliin.

Sodankäynti on siis siirtynyt uudelle tasolle. Ajatella mitä moinen periaate - maailman kaikkien ihmisten inhimillisen kohtelun turvaaminen hallituksensa ja johtonsa mielivallalta - olisi muuttanut esimerkiksi viime vuosisadan Euroopan historiaa? Ja miten se ilmeisesti turvaa lähitulevaisuudessa kaikkien sellaisten valtioiden ihmiset, jotka elävät johtonsa väkivaltaisen mielivallan alla? Ja niitähän riittää.

Tosin edellytyksenä on, että nuo valtiot ovat suurimmilta osin hiekkaista tasamaata, eivätkä kuulu pitkään jo merkityksettömänä kuolemaa tehneen YKn turvaneuvoston vakituisiin jäseniin.

Mutta kilpemme on puhdas. Ihmisen puolesta, Johdon terroria vastaan!

PS.

Mutta kasvu on turvattu. Se edellyttää kulutusta, erityisesti sotatarvikekulutusta.

 

 

Fukushima opettaa

Japanin suurin ja 6. maailman suurin maanjäristys sinä aikana, josta on tarkkaa mitattavaa tietoa. Japani on varmasti yksi tunnetuimmista vahvan seismisen toiminnan alueista. Maanjäristyksiä kuulemma päivittäin, jopa useampia päivässä. Välittömästi saaren länsipuolella Tyynenmeren mannerlaatta ja alla Aasian laatta puskevat voimalla toisiaan vasten.

Merenalaisista maanjäristyksistä syntyy joskus tsunameja ja kahden viimeisimmän perusteella olemme joutuneet jälleen toteamaan, että tuhot voivat olla valtavat. Erityisesti järistyksen läheisillä (<1000 - 2000 km), alavilla rannoilla. Ihmisen todelliset mahdollisuudet suojautua perustuvat pitkälti siihen, että pysyy kaukana rannasta ja korkeilla paikoilla.

Vaikka ydinvoiman rakentamisen lähtökohdat Japanissa ovat lievästi sanoen haasteelliset, siellä on 55 ydinvoimalaa, kaikkii ilmeisesti rannan lähistöllä veden tarpeen ja ihmiskeskittymien johdosta.

Tshernobyl ja Harrisburg ja nyt Fukushima. Ne kaikki vaikuttavat ihmisten ajatteluun päätettäessä uusista. Vaan miten? Ja miten pitäisi? Ja erityisesti täällä Suomessa.

En aio analysoida tilannetta tässä sen tarkemmin (enkä missään tapauksessa väitä asiasta tietäväni tai ymmärtävinäni keskivertokansalaista enemmän) , mutta ainakin minut Fukushiman(kin) tähänastiset tapahtumat ovat vakuuttaneet  siitä, että meidän suomalaisten  kannalta ydinvoima on turvallisin, taloudellisin ja tehokkain tapa turvat suomalaisten, niin teollisuuden kuin kotitalouksien energiantarve. Niillä tiedoilla ja luuloilla kuin meillä on. Tässä ja nyt.

Tuuli, aurinko, klapieista, turpeesta ja ruokohelpistä nyt puhumattakaan - sen lisäksi, että ne ilmeisesti ovat lähinnä aluepolitiikan instrumenttejä, ovat meidän olosuhteissamme hukkaan heitettyä rahaa. 

Meidän tai muidenkaan kannalta ydinvoima ei juurikaan syö uusiutuvia energialähteitä. Sen päästöt eli vaikutus ilmastoon ovat minimaaliset ja osaamisemme kehittymisen myötä poistettavissa käytännössä kokonaan. Sama koskee uraanin loppusijoitusta. Eikä se turvallisuutensa osalta ole osoittautunut ainakaan muita, perinteisiä energiamuotoja turvattomammaksi.

Arvioni ei muutu siitä, vaikka Fukushima voimala lentäisi taivaan tuuliin.

 

PS.

Mahtaa Muammar Gaddaffi kiittää korkeampia voimia siitä, että ns. kansainvälinen yhteisökään ei ilmeisesti osaa käsitellä useampia kriisejä tehokkaasti kerrallaan.

Suomi on sisäsiittoinen, byrokraattinen ja tasapäistävä

Näin räväkästi kirjoitti Hesari 30.10.2009. Asia palautui mieleeni kun havaitsin EMYn eli Janne Saarikon suosittelevan tätä Kimmo Wilskan irtisanomisuutiseen kytkettynä. Ja mikä ettei, sopii sen sanoma siihenkin.

Itse kiinnittäisin sen, monen muun asian lisäksi kahden edellispäivän aikana kirjoittamiini artikkeleihin. Paskalaista puhutaan ja Metsälaki, osa alue- vai työllisyyspolitiikkaa, vaiko puoluetukea. Ja miksi juuri näihin?

Niissä käyty keskustelu osoittaa mielestäni äärimmäisen selvästi missä meillä mennään pieleen. Kaikesta tulee meillä aluepolitiikkaa; maataloustuesta, elinkeinotuesta, korkeakoulupolitiikasta, ympäristötolitiikasta jopa innovaatiopolitiikasta, jota Hersarin pääkirjoitus käsitteli.

Olen muistavinai, että juuri mainitun selvityksen yhteydessä tuli esille TEMin, eli Mauri Pekkarisen suutahdus, kun ryhmä arvosteli ministeriöt innovaatiopolitiikan nimissä tapahtuvaa tukieurojen uhrausta Kainuun soffatehtaisiin. Ja johtiko suutahdus vielä uuteen tilaustyöhön samalta alalta yt kotimaisin, krontrolloiduin voimin?

Paskalaista puhutaan

0

0

0

.

.

Onko syypäänä demarit vai kepu vai kokikset. Jokaisella heistä taitavat kätöset olla sontaa täynnänsä. Sillä eihän tämä uu7tta ole. Nyt Paula vain etsii m aksajaa.

http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/19766/suomen-erityispanos-itameren-suojeluun

 

Puolueet pelkäävät toimittajia ja tutkijoita

Ja aiheesta. Sen jälkeen kun kansalaisten mahdollisuudet todella vaikuttaa puolueitten harjoittamaan politiikkaan nyt on katkaistu, ainoastaan puolueista riippumattomalla medialla ja tutkimuksella on enää mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntamme poliittiseen kehitykseen ja puolue-eliittimme valintoihin.

Onneksi Internetin käytön yleistyminen, arkipäiväistyminen ja erityisesti sosiaalisen median roolin korostuminen kansalaisten mielipiteenilmaisun välineenä, on osin palauttanut heille mahdollisuuden - osin median avustamana - palauttaa itselleen edes osan puolueiden itselleen riistämästä vallasta. Kun puolueiden eliitin käsitykset poliittisen toiminnan edellyttämästä moraalisesta ja eettisestä perustasta poikkeavat niin perusteellisesti kansalaisten arvoista.

Viimeksi tämä on tullut kristallinkirkkaasti vahvistettua toisaalta puolueiden vaali- ja puoluerahoitussotkun seurauksena ja toisaalta hallituskauden loppua kohden jälleen korostuvassa puoluelähtöisten virkanimitysten kasvavassa virrassa. Ammatillisella osaamisella ja/tai alan tiedolla tai asiantuntemuksella ei ole arvoa edes valittaessa maahamme korkeinta virkamiestä linjaamaan yhä keskeisemmäksi tulevaa energiapolitiikkaa. Tärkeimmäksi muodostuvat jälleen kytkökset etujärjestökenttään ja Ainoan Oikean Totuuden puolueosastoon.

Suomessa pelätään, ja aiheesta, että omakohtainen puoluetoiminta heikentää tutkijan kykyä tieteellisen tiedon tuottamiseen ja vaarantaa toimittajan objektiivisuuden. Onneksi näin edelleen on erityisesti kaikissa ”yhteiskunnallisissa” tieteissä, eli niissä, joiden merkitys politiikassa korostuu. Vastaavia epäilyjä olisi syytä myös esittä eräillä muillakin, yhteiskunnallisesti ”neutraalimmilla” tieteenaloilla, kuten esimerkiksi maa- ja metsätieteissä ja vaikkapa energiatalouden tutkimuksessa ja toteuttamisessa.

Valitettavasti puolueiden korostunut vallankäyttö ja niiden korostunut rooli politiikkaan rekrytoinnin väylänä, saattaa erityisesti tutkijan mutta myös politiikan toimittajan herkästi tulevaisuutensa kannalta hyvin merkittävään valintatilanteeseen; turvallinen ura poliittisena sylikoirana vai turvaton, erityisesti taloudellisesti turvaton ja riskialtis tie itsenäisenä ja sitoutumattomana ammattilaisena. Objektiivinen, osallistuva havainnointi ei edes liene mahdollista puoluesidonnaisessa toimintaympäristössä ilman uskottavuuden menettämisen pelkoa.

Onneksi toimittajat ovat jälleen löytämässä varsinaisen tehtävänsä vallan vahtikoirina, roolin joka heiltä unohtui 1960 ja 70 lukujen ylipolitisoituneessa ilmastossa. Aiemmin huolestuttanut median kaupallisuuskehitys kun muodostaa sittenkin objektiivisuuden kannalta  merkittävästi pienemmän uskottavuuden häviämisriskin. Kaupallisuuden vaikutus kun on lukijalle huomattavasti ilmeisempi ja selvempi, sekä valinnoissa että suosituksissa. Ei siis ihme, että puoluepolitiikan ammattilaiset ovat peloissaan korkeatasoista asia-uutisoinnista, ”etelän-metiasta” ja niiden kyvyistä ja halusta jälleen raportoida puolue-eliitin väärinkäytöksistä ja niitten epädemokraattisista oman porukan etua suosimista toimintatavoista.

Lähihistoriassa löytyy useitakin henkilöitä, jotka ovat toimineet kummassakin roolissa ja varmasti tutkijanakin vaihtelevalla menestyksellä. Nopeasti tulevat mieleen Jaakko Laakso, Lasse Lehtinen, Antero Kekkonen, Seppo Sarlund, Markku Laukkanen, Pekka Perttula, Matti Vanhanen tai Timo Laaninen.

Tutkijoiden, toimittajien ja poliitikkojen etäisyys toisistaan on siis johtanut moniarvoisempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Keskustelu joka oli roolittunutta ja yllätyksetöntä Ainoan Oikean Totuuden ylistystä on merkittävästi vähentynyt, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

 

 

PS.

Edellä olevan artikkelin on inspiroinut ainoan valtakunnallisen vieraskynänä tänään julkaistu artikkeli Toimittajat ja tutkijat pelkäävät puolueita. Sen ovat kirjoittaneet Karina Jutila Pekka Perttula Jutila on yhteiskuntatieteiden tohtori ja keskustalaisen Ajatuspaja e2:n johtaja. Perttula on valtiotieteiden tohtori keskustan entinen puoluesihteeri ja Suomenmaan päätoimittaja.

En suoraan sanoen hyväksy, että heidän palkkansa maksetaan minunkin maksamistani veroista.

 

PPS.

Kannattaa muistaa, että hyvän ja toimivan talouden edellytys on toimiva demokratia.

It-investointien tehon mittaamisesta

Surffaillessa löytää kaikenlaista. Näin talous/yrityslehdessä on aina silloin tällöin esillä epäilyksiä siitä mitä  työntekijät oikein tekevät netissä työpaikallaan? Kaikki alkoi pasianssista kolmisenkymmentä vuotta sitten, mutta nyt on jo siirrytty paljon kehittyneempiin ajantappotapoihin.

Minä törmäsin tilastoon tyypillisistä Facebook-kävijöistä ja heidän ajankäytöstään. Vaikuttavaa ja vakuuttavaa luettavaa. Ei ihme kun tietotekniikan tulo toimistoihin ja erityisesti julkishallinnon toimistoihin ja prosesseihin ei ole parantanut tehokkuutta eikä tuloksellisuutta.

Facebook game statistics. Olkaa hyvä

 

Suomalaisen luovuuden innovaatiohelmiä

CSC – Tieteen tietotekniikan keskus perustaa "maailman ekotehokkaimpiin kuuluvan" palvelinkeskuksen entiseen paperitehtaaseen Kajaanissa. Näin It-viikko tänään.

Miten ja millä tavalla tämä liittyy Nokiaan, Googleen ja Summan paperitehtaaseen? Siis entiseen Summan paperitehtaaseen.

Varmaan Mauri antaisi innovointirahaakin CSClle. On tää niin mahdottoman hienoo.

Rakennetaan uutta korjataan vanhaa

"Lähiöiden katoilla mahtavat rakentamismahdollisuudet" kertoo tänään illalla YLEn Uudenmaan TV 2. Jo olisikin korkea aika käyttää tasakattoisten, erityisesti 1960-70 luvulla rakennettujen talojen potentiaalia. Kun yksin silloin rakennettiin nopeasti yli 100 000 asuntoa maaltamuuton vuoksi, tarkoittaisi se ehkä noin 1000 - 2000 taloa, erityisesti lähiöissä. 10 asuntoa keskimäärin kerroksessa, joissa jokaisesta asuu keskimäärin 2 henkeä tekisi 10.000 - 20.000 ihmisen asunnot. 

Eikä näin syntyvien ratkaisuiden tarvitse suinkaan olla rumiluksia. Arkkitehdit osaavat luoda uutta ja tyylikästä vanhastakin. Ja edullisesti. Valmiin infran alueelle. Ilman uuden maapohjan käyttämistä. Itse asiassa materiaaleja, ratkaisuja ja värejä yhdistelemällä saatettaisi moni lähiönrumiluksen ulkoasu jopa kohentua. Ja asukkaiden elämisen laatu parantua. Ei huono ajatus ollenkaan. Tässä saattaisi olla samalla keino rahoittaa vanhan korjaamisen vaatimat kustannukset..

Ei tälläkään tietysti ratkaisulle kaikkea ratkaista, ei ollenkaan. Mutta tuskinpa sellaista yksittäistä ratkaisua edes löytyy, joka kaiken kerralla korjaisi? Uutta ajattelua olisi kuitenkin syytä tukea ja kokeilla.

Muutaman artikkelin olen itsekin tähän liittyvistä ajatuksista kirjoittanut. Esimerkiksi Panokseni ympäristönsuojeluunja Vouw-arkkitehtuuria Katajannokalle vuoden 2008 kesällä.

 

Rakennetaan uutta korjataan vanhaa

"Lähiöiden katoilla mahtavat rakentamismahdollisuudet" kertoo tänään illalla YLEn Uudenmaan TV 2. Jo olisikin korkea aika käyttää tasakattoisten, erityisesti 1960-70 luvulla rakennettujen talojen potentiaalia. Kun yksin silloin rakennettiin nopeasti yli 100 000 asuntoa maaltamuuton vuoksi, tarkoittaisi se ehkä noin 1000 - 2000 taloa, erityisesti lähiöissä. 10 asuntoa keskimäärin kerroksessa, joissa jokaisesta asuu keskimäärin 2 henkeä tekisi 10.000 - 20.000 ihmisen asunnot. 

Eikä näin syntyvien ratkaisuiden tarvitse suinkaan olla rumiluksia. Arkkitehdit osaavat luoda uutta ja tyylikästä vanhastakin. Ja edullisesti. Valmiin infran alueelle. Ilman uuden maapohjan käyttämistä. Itse asiassa materiaaleja, ratkaisuja ja värejä yhdistelemällä saatettaisi moni lähiönrumiluksen ulkoasu jopa kohentua. Ja asukkaiden elämisen laatu parantua. Ei huono ajatus ollenkaan. Tässä saattaisi olla samalla keino rahoittaa vanhan korjaamisen vaatimat kustannukset..

Ei tälläkään tietysti ratkaisulle kaikkea ratkaista, ei ollenkaan. Mutta tuskinpa sellaista yksittäistä ratkaisua edes löytyy, joka kaiken kerralla korjaisi? Uutta ajattelua olisi kuitenkin syytä tukea ja kokeilla.

Muutaman artikkelin olen itsekin tähän liittyvistä ajatuksista kirjoittanut. Esimerkiksi Panokseni ympäristönsuojeluunja Vouw-arkkitehtuuria Katajannokalle vuoden 2008 kesällä.

Haitista metsäteollisuuden tuotekehittelyyn

Suomen keskeisimmät raaka-aineet ovat puut ja päät. "Ja kummatkin ovat vajaakäytössä. Edelleen." totesi ystäväni tänään. Keskustelimme jälleen kerran niitä näitä Helsingissä, Meilahden Virkistyskeskuksessa. Kuten useimpina maanantai-aamuina.

Tällä kertaa sivusimme ajankohtaisena asiana myös Haitin kohtaloa. Jokaisen keskustelijan mieleen olivat syöpyneet rauniot, soraläjiksi muuttuneet rakennukset ja ennenkaikkea maanjäristyksen aiheuttama inhimillinen hätä. Vahvistettujen tietojen mukaan vähintään 150 000 ihmisen hengen vaatineen onnettomuuden mittasuhteet mykistävät.

Siksi vain sivusimme itse tragediaa. Mutta muutama sana puista ja päistä ja Haitista.

Metsäteollisuus on Suomessa niin suurissa vaikeuksissa, että on korkea aika luoda uusia vaihtoehtoja. Yhtä yksittäistä selviytymisstrategiaa on turha perätä. Tässä vaiheessa tarvitaan monien uusien vaihtoehtojen synnyttämistä, joista kilpailun avulla vuosien saatossa toivottavasti kasvaa uusi, taloudellisesti terve metsäteollisuuden uusi tukijalka.

Puukerrostalot.

Tässä joku aika sitten joku japanilainen yliopisto testasi erilaisia kerrostalojen runkoja erityisesti suhteessa maanjäristyksiin. Muistaakseni  turvallisimmiksi osoittautuivat puurakenteiset kerrostalot. YouTubesta siitä löytyi filmejä. Kuusikerroksinen talo 7,5 Richterin maanjäristyksessä.

Sieltäkö meillekin uutta potkua metsäteollisuudelle? Mutta ensin kannattaisi varmasti muuttaa omat rakentamismääräyksemme sellaiseen kuntoon, että omilta markkinoilta kerätään osaamista.

Onhan ajatuksesta kieltämättä aiemminkin näillä palstoilla keskusteltu. Onkohan kukaan vielä aloitellut kehittämistä. Sillä Suomi elää metsästä.

 

Tikullako käärmettä pyssyyn?

Pitäisikö itkeä vai nauraa?

"Professori Vesa Puttonen ryhtyy setvimään Suomen innovaatiojärjestelmää. Sitä arvioinut kansainvälinen asiantuntijaryhmä pitää suomalaisen järjestelmän suurimpina puutteina kasvuyrittäjyyden vähäisyyttä ja yritysten kansainvälistymisen heikkoutta. Nyt elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen on kutsunut Vesa Puttosen selvitysmieheksi etsimään lääkkeitä valtion hajanaisen kasvuyritysstrategian ongelmiin." Näin Kauppalehti.

Varmaan Puttonen tietää tarkemmin kuin aiempi riippumattomaksi luokiteltu kansainvälinen arviointiryhmä minkälaista raporttia Mauri odottaa. Ja edelliskerrasta viisastuneena hän ottaa selvitysmieheksi todella tunnetun innovaatio-ekspertin. Voi ristus.

Kunnon puoluebyrokraatin tavoin Mauri hautaa omat ja kohorttiensa virheet teettämällä asiasta taas uuden selvityksen. Perusongelma lienee, että vaikka kuinka kaataa rahaa TEKESin, SITRAn ja Finnveran kautta yrityksiin muuta ei saada tulokseksi kuin rahan menoa. Aivan yhtä tuloksettomia ovat TEMin ELYjen "tuotteet" mitä ihmeellisimmille yrityksille, mitä ihmeellisimmissä tilanteissa. Ja kaiken huippuna vamaan yrittäjäkoulutukst, yrityskehittämöt ja -kiihdyttämöt, osaamiskeskukset ja yrityshautomot, projektiloista ja kaikenkarvaisista hankkeista puhumattakaan.

Kun tämän ja edellisen hallituksen tuloksellisuutta joskus myöhemmin ehkä arvioidaan havaitaan, että kunnon virkamiehen ja poliitikon tulos on yhä edelleen yhtä kuin panos. Tuskinpa mikään muu aiempi hallitus on saanut heitettyä yhtä monia kymmeniä ja satoja miljardeja yhtä mitättömillä tuloksilla.

Sääli, että me äänestäjät joudumme edelleen maksamaan näiden turhakkeiden virheistä.
 

PS.

Ilmeistä pääministeriainesta tuossa Maurissa?

 

PPS.

Lakatkaa jakamasta rahaa selvityksiin ja kavereillenne. Kaverit eivät ole osanneet tähänkään mennessä ja jää edes jotain sitä silmälläpitäen kun joudumme jälkenne vielä siivoamaan.

Siirry Seiskaan ja maailma pelastuu

Mutta aikaa luvataan siirtoon sentään muutama vuosi. Ei siis kiirettä. Tukea on tarjolla 14.4.14 asti, eli 14.4.2014. Sehän on melkein  viisi vuotta! Viisi vuotta aikaa nörteille tuottaa markkinoilla käyttäjäystävällinen, toimintavarma ja maksuton käyttöjärjestelmä.

Microsoft on aloittanut myyntikampanjansa. Windows 7 on tyrkyllä. Ja möisi varmaan muutakin mielellään. Ja miksei möisi? Liikeyrityshän se on. Samalla se keskitty jatkamaan tietään monopoliksi, jota eivät muut, siis eivät ketkään muut uhkaile. Ja miksipä ei?

Aina välillä joku USA tai EU tai Google tai joku muu uhkaa tavoitteen saavuttamista. Mutta siitä selvitään. Maksamalla niillä rahoilla, jotka asiakkailta on kerätty.

Mittaamme itsemme hengiltä

Helsingin kauppakorkean johdon laskentatoimen professori Juhani Vaivio varottaa mittareitten tyranniasta Kauppalehden tämänpäiväisessä paperiversiossa. Hienoa. Vihdoin. Hyvästä työkalusta on tullut huono isäntä. On korkea aika lopettaa mittareitten tyrannia.

Vaikka itse olin 1980-luvun lopulla tuomassa mittareita suomalaisen liikkeen johdon työvälineeksi olen jo kauan ollut sitä mieltä, että yritystemme johto on ripustautunut niihin aivan liiaksi. Vielä pahemmin on tapahtumassa julkishallinnossamme, jos kaiken maailman sinne sopimattomat tunnusluvut pitävät huolen siitä, että julkiset palvelut ajetaan alas.

Liika mittaaminen, eikä aina edes oikeitten asioitten mittaaminen, on tullut itsetarkoitukseksi. Mittaaminen tapaa kehityksen, luovuuden ja työn mielekkyyden. Scorecardit, tuloskortit ja vastaavat ovat osaavissa käsissä hyviä apuvälineitä, mutta niistä on osaamattomissa käsissä tullut itsetarkoituksellinen tervehdyttämiskirves.

Kuten juttu mustalaisen hevosesta toteaa, juuri kun oppi olemaan syömättä, kuoli. Sillä aina voit "rationaalisesti" perustella vielä parempaa tuloksellisuutta ja tehokkuutta jos vielä tuosta vähän ....

Aalto yliopisto kähmi kehitysrahat

Lähes kolme vuotta sitten hallintobyrokraatti Raimo Sailas ja silloinen valtionvarainministeri Antti Kalliomäki tulivat julkisuuteen innovatiivisen huippuyliopiston kehittämiseksi Suomeen. Sittemmin siitä on kuoriutunut tai oikeastaan kuoriutumassa Aalto yliopisto, oikeastaan Aalto ammattikorkeakoulu.

Erityisesti asiasta kysyttäessä Raimo Sailas vahvisti, että Aallon kehittämisrahat eivät ole keneltäkään pois. Nyt tosin YLE kertoo toista. Ilmeisesti Raimolla ei sittenkään ollut omaa setelipainoaan?

Kaikki tästä Aallosta mahdollisesti saatavissa olevat hyödyt olisi ollut saavutettavissa myös vanhalla, kolmen itsenäisen korkeakoulun rakenteella panostamalla alojen välisen yhteistyön kehittämiseen. Keskeisin hyöty tutkimuksen ja opetuksen laadun paraneminen byrokraattisten hallintoleikkien kautta jää vielä nähtäväksi. Samoin ilmeisesti elinkeinoelämän - siis yksittäisten yritysten, ei heidän etujärjestöjensä tai aloilla koulutettujen etujärjestöjen - lisäpanostukset antavat odottaa itseään.

Mutta varmaankin semi-akateemisen rakenteen mylläämisestä on ainakin pölyn ja lian pyyhkimistä vastaava hyöty? Kumpaakin on ainakin omaan opinahjooni HKKK viime vuosikymmenien aikana tarttunut riittävässä määrin. Varmaan kahteen muuhunkin.

Joko muuten on ratkaisunsa saanut se minne Aalto Campus sitten joskus keskitetään? Korkeatasoisten erilaisten ihmisten alueellisen keskityksen kautta on ehkä mahdollista saada aikaan laadun kasvua? Ja varmasti kaksi kaupunkia ja useat rakennusliikkeet jo odottavat kieli pitkällä?

Kun asiasta olen jo aikoinaan aika monta kertaa ja eri kanteiltakin kirjoitellut liitän linkit muutamaan.

Antti Kalliomäki ja Raimo Sailas tervehdys

Akateeminen vapaus tuskin pintaa raapaisten

Kasvatuksen huippuinnovaatio

ja sokerina pohjalla

Huippuinnovaatio AMKsta tuli Aalto korkeakoulu