Ei Ukrainan sota pelkkään rauhansopimukseen lopu, eikä sillä Eurooppaan rauha palaa

Ei Ukrainan sodasta helpolla irti pääse.

Tuomiojan väite nyt esittämä väite Ruotsin ja Suomen välisen puolustussopimuksen valmistelusta on herättänyt huomiota. On varsin mahdollista, jopa todennäköistä, että aiheesta on esimerkiksi puolustusministerien – nykyisen tai edellisen - kesken keskustelta, mutta tuskin moinen olisi voinut edetä edes sille tasolle, että Ruotsin puolustusministeri olisi sitä ehdottanut. 

Jonkinasteisesta puolustusyhteistyöstä keskustelu, jopa neuvottelu on aivan muuta kuin keskustelu puolustussopimuksesta. Ja kun Ruotsilla on laajamittainen ja hyvin pitkäaikainen kokemus yhteistyöstä tai peräti puolustussopimuksesta Yhdysvaltojen kanssa, ei sillä taatusti ole edes intressiä ehdottaa puolustussopimusta Suomelle, tuskinpa edes kolleegansa mahdollista ehdotusta vakavasti harkita. Suomella sensijaan voisi moinen intressi kyllä olla.

On varmasti syytä myös ihmetellä Tuomiojan valitsemaa ajankohtaa tämän ajatuksen julkistamiselle, kun maassa – ja Ruotsissakin – käydään parhaillaan julkista ja konkreettista keskustelua NATO – jäsenyydestä. Onko Erkki jäänyt oman 1960-luvun asenneilmapiirinsä vangiksi? Pitääkö hän edelleen Yhdysvaltoja Venäjää roistomaisempana imperiumina ja suurempana maailmanrauhan uhkana?

Ukrainan viimeistään 27.2.2014 alkanut sota alkaa lähestyä kluminaatiopistettä. Venäjä sanoo vetäneensä joukkonsa pois Kiovan ympäristöstä ja pohjoisesta Ukrainasta ja väittää jatkossa keskittyvänsä itäisen Ukrainan valtaamiseen. Uskokoon ken haluaa. Tsetsenian suurkaani Ramzan Kadyrov ainakin vakuuttaa, että hän ja hänen taistelijansa vielä palaavat ja valloittavat Kiovan. Eikä Putlerin sanomisiin ole aiemminkaan voinut luottaa.

Maailma tuntuu nyt odottavan Venäjän hyökkäystä Luhanskin ja Donetskin ”itsenäisistä kansantasavalloista” Ukrainaan. Täälläkin Venäjä siis hyökkää Ukrainan kimppuun ”itsenäisten” kansantasavaltojen alueelta. Edelliskerralla lähtöalueena oli Ykn jäsenen, Valko-Venäjän alue. Saas nähdä kaunako tämä retki kestää.

Tällaiselle tavalliselle tossunkuluttajalle alkaa kuitenkin tulla selväksi, että tämä sota tuskin mihinkään rauhansopimukseen päättyy. Siihen ei ole varaa Putlerilla, mutta ei myöskään NATOn jäsenillä. Tässä taitaa olla kumpienkin kannalta nyt varsin selvä, eksistentiaalinen taistelu. Taitaa Ukrainan kohtalosta sinänsä muodostua toisarvoinen kysymys.

Rauhaa Eurooppaan (mukaan lukien mm. Ukraina, Georgia, Moldovia, Trasnistria, Abhasia, Etelä_Ossetia ...) on turha toivoa Putlerin ollessa vallassa Venäjällä. Ei sitä pelkällä rauhansopimuksella voida turvata. Siihen tarvitaan venäläisten täydellinen asenteenmuutos, jotain samanlaista henkistä prosessia kuin Saksan ja Japanin läpikäymät toisen maailmansodan jälkeen. Eikä moinen ole edes muutamissa vuosissa mahdollista, Vuosikymmenissä ehkä?

Vielä ei edes sanktioiden osalta ole arsenaalia loppuun asti käytetty. Öljyn ja kaasun vienti Venäjältä Yhdysvaltoihin ja EU-maihin rahoittaa vielä Venäjän sotimisen mahdollisuutta. Vaan kuinka kauan? Helppoja ratkaisuja ei silläkään sektorilla ole, mutta niiden osalta EU maiden solidaarisuus punnitaan.

On varmasti syytä varautua pitkään sotaan. Niin pitkään kun Ukrainan puolustustahto kestää ja sen materiaalista valmiutta muualta tuetaan. 

Voi tätä tekopyhyyden määrää.

 

Nyt kun Venäjän syyttä alkanut Ukrainan sota on jatkunu 40 päivää ja median videot Ukrainan kaupungeista todistavat totaalisesta tuhosta, uutisoi Ilta-Sanomat  mukaan venäläisten viranomaisten lausunnoista: 

"VENÄJÄN ulkoministerin Sergei Lavrovin mukaan rauhanneuvotteluissa Venäjän ja Ukrainan välillä on edistytty jonkin verran, kertoo Reuters." Ja samassa artikkelissa " Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov puolestaan sanoi, että Ukrainan isku venäläiskaupunki Belgorodissa sijainneeseen polttoainevarastoon ei luo miellyttäviä edellytyksiä jatkaa rauhanneuvotteluja Ukrainan kanssa."

Pitäisikö todeta, että tekaistuilla perusteilla aloitettu väkivaltainen maahan tunkeutuminen ja sota ei sekään luo miellyttäviä edellytyksiä edes aloittaa rauhanneuvotteluja Vladimir I Putlerin Venäjän kanssa?

Olen vahvasti sitä mieltä, että rauhansopimuksessa, sitten kun se saadaan aikaan Venäjä velvoitetaan maksamaan sotakorvauksena Ukrainalle ainakin kaikki jälleenrakennuksen kustannukset. Rahoitukseen voi hyvin käyttää mm. oligarkien nyt sanktioidut kaikki varat ja Putlerin, vielä yksilöitymättömät varat lisäksi.

Ukraina opettaa ja Siperiassa on kylmä

Natoon ja heti.

Tilanne Euroopassa on viikossa muuttunut vähintään yhtä radikaalisti, kuin Neuvostoliiton romahdettua yli 30 vuotta sitten. Edellistä vastaavaa mullistusta saa hakea lähes 80 vuoden takaa, toukokuulta 1945.

Riitaisa ja henkisesti väsynyt, rapistuva Eurooppa on hetkessä (toivottavasti ei vain hetkeksi) ryhdistäytynyt Venäjän Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyssodan johdosta.

Kaiken maailman havaintoja on itsekin joutunut tekemään.

Enpä olisi uskonut olevani milloinkaan samaa mieltä Jussi Halla-ahon kanssa, vaikka älykkäänä miehenä olenkin häntä pitänyt. Enkä jaa hänen poliittisia arvojaan edelleenkään. Mutta; elämme mielenkiintoisia aikoja. Todella.

Viime lauantain YLEn ykkösaamussa hän puhui asiaa. Tai ainakin olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Vladimir I Putleria eivät sanktiot hetkauta, tuskin edes nämä massiiviset. Hän tietää, että tekee Venäjä Ukrainassa tai muualla mitä hyvänsä, länsimailta tulee sanktioita. Mutta heillä ei ole kykyä eikä halua ylläpitää ankaria pakotteita pitkään. Eurooppa kun on jo sidottuna Venäjän energiaan on, ainakin lyhyellä aikavälillä. Ellei tästä riippuvuudesta päästä irti olemme jatkossakin talutusnuorassa.

Samoin Halla-ahon Twitterissä esittämä toivomus Olkaa hyvä ja pysäyttäkää venäläisten lauma ennen kuin meillä on uusi Groznyi ja Aleppo keskellä Eurooppaa on ihan asiaa. Viittaus näiden kahden kaupungin totaalisen tuhoutumisen ja autioitumisen kohtaloon osoittaa kuinka vakavasta asiasta on lopultakin kysymys. Ja venäläisten kaupunkikeskusten sodankäyntitaktiikasta meillä on jo riittävästi näyttöä.

Vaan mistä tämä vahva halu saada Ukraina haltuun? Siihen olen saanut tähän mennessä parhaan vastauksen The New Yorker lehden toimittajan Marsha Gessenin haastattelussa jenkkien PBS kanavan ohjelmassa Amanpour and Company.

Tähän mennessä olin kuvitellut Putlerin haluavan palauttaa Neuvostoliitto. Ja olen aika vakuuttunut siitä, että Ukrainan valloittaminen on nimenomaan Putlerin päähänpiintymä, ei oligarkien eikä varmastikaan tavisten. Mutta itse asiassa hän on palauttamassa Venäjän tsaarinaikaista imperiumia. Kaikkine alueineen. Euroopasta niihin kuuluvat mm. Puolan, Liettuan, Latvian ja Viron lisäksi myös Suomi. Jo senkin vuoksi Halla-ahon toivomus aktiivisesta sotilaallisesta toiminnasta on, vaikkakin monen mielestä poliittisesti epäkorrekti, täysin oikeaan osunut.

Jo se, että Suomi on antanut aseapua Ukrainalle on varmasti noteeratu Kremlissä. Ja Kreml on sekä äkkipikainen että pitkävihainen. Hakupaperit NATOon on syytä saada pikaisesti valmiiksi. Jos sitä halutaan käyttää offensiivisesti Putlerin heikentämiseksi niin demonstroivan näkyvästi yhdessä Ruotsin kanssa.

Putin toteuttaa Hitlerin pelikirjaa

 

Tänään, pienemmässä ryhmässä nykyisestä geopoliittisesta  turvallisuustilanteesta keskustellessamme minua hämmästytti huoli, jonka Putlerin toimet ovat meissä herättäneet. Yhä useammat viittaavat 1930-luvun tapahtumiin ja Hitlerin toimiin ennen hänen hyökkäystään Puolaan. 

Kuten Putler hänkin uhkaili vuodesta toiseen ja teki mitä lystäsi alkaen vuodesta 1935 palauttaessaanyleisen asevelvollisuuden, miehittämällä Ranskan holhoukseen asetetun Reininmaan vuonna 1936, Itävallan Anschluss osaksi Saksaa vuoden 1938 maaliskuussa, miehittämällä Münchenin sopimuksen perusteella Tsekkoslovakian Sudeetinmaan saman vuoden syyskuussa ja loput Tsekkoslovakiasta seuraavan vuoden, vuoden 1939 maaliskuussa. Uhkaukset Puolalle konkretisoituivat sitten 1.9.1939.

Kovin ovat Putlerin toimet vaikutukseltaan samanlaisia. MoldavianTransnistria ”ei-kenenkään tunnustama” osa Moldovaa vähintään vuodesta 2006, Georgian sodasta elokuussa 2008 syntyneet ”ei-kenenkään tunnustamat” Abhasia ja Etelä-Ossetia ja ”ei-kenenkään tunnustamat” Itä-Ukrainan Donbasin ja Kriminmiehitys vuoden 2014 alussa. Entisestään ovat avoimina haavat ensimmäisestä ja toisesta Tšetšenian sodasta (1994 – 1996 ja 1999 - 2009) ja Armenian ja Azerbaidžanin Vuoristo-Karabahista käymä viimeisin sota vuodelta 2020.

Putleria Hitleriin verratessa käy ilmi, että Hitlerillä oli selvästi kovempi kiire. Hitlerin valtaannoususta hänen kuolemaansa meni vain 12 vuotta. Putler on rakentanut omaa diktatuuriaan ainakin vuodesta 1999. Toisaalta maailma oli 1930 - luvulla kovasti erilainen, pienempi ja paikallisempi. Silloin Saksa oli keskellä Eurooppaa ja suurvaltoina itseään pitävien ympäröimä.

Venäjän rajanaapureita ovat Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kiina, Mongolia ja Pohjois-Korea. Nato – maat on lihavoitu, Kauko-Idän maat alleviivattu. Kursiivilla maat, jotka kuuluvat alueeseen, joita Putler ainakin havittelee historiallisen Äiti Venäjän osaksi. Samoissa valtioissa ja samalla Putlerin Venäjällä on viime aikoina ollut näkyviä ongelmia. Voisiko se olla yksi hänen keskeisistä huolistaan; syy joka selittäisi miksi hän juuri nyt on esittänyt vaatimuksensa Yhdysvalloille ja NATOlle? Ja miksi hän esittää vaatimuksensa ehdottomana, asettaessa samalla itsensä nurkkaan josta kunniallista perääntymistietä ei näytä olevan?

Suomella on kuulemma NATO–optio, mahdollisuus hakea NATOn täysivaltaista jäsenyyttä oman päätöksensä mukaisesti. Ja Sauli Niinistön mukaan edelleenkin. Samanlainen mahdollisuus on naapurillamme Ruotsilla. NATOlla taas ovi on kuulemma edelleen auki kummankin jäsenhakemukselle. Jo pitkään on ollut selvä, että liityttäessä liittyvät yhtäaikaisesti kumpikin tai eivät kumpikaan.

Milloin optiota on tarkoitus käyttää? Tuskin vasta silloin kun Venäjä on jo hyökännyt. Silloin on jo liian myöhäistä. Ilmeisesti siis ennen sitä? Milloin sitä ennen? Ilmeisesti kun tilanne on kummankin mielestä ajankohtainen? Miten ajankohtaisuus ilmenee?

Olisiko Suomen ja Ruotsin siis ajankohtaista aloittaa neuvottelut mahdollisesta NATO–jäsenyydestä nyt ja laajamittaisesti julkistaa se?

Saapi nähdä miten äijän käy

Ihan samalla tavalla kuin Stalin aikoinaan - nyt vain geopoliittisesti - kutsui Putler Moskovaan keskustelemaan konkreettisista poliittisista kysymyksistä. Nyt kutsun kohteina ei ollut yksin Suomi, ei edes yksin Baltia vaan Jenkit ja NATO ja ETYJ. Silmiinpistävää on, ettei EU tainnut suoranaisesti olla edes kutsun kohteena.

Aiemmin Stalin oli kutsunut Kremliin Saksan korkean edustaja, joksi valikoitui shampanjakauppias Ribbentrop. Eikä sopimuksen aikaansaamiseen kauan mennyt kun Eurooppaa etupiireihin jaettiin 23.9.1939. Jaettiinhan alueita, jotka eivät kummallekaan kuuluneet ja kauppasopimukset olivat edullisia kummallekin, nekin vielä osittain muiden omaisuutta. Ja Hitlerillä oli kova kiire, eihän Puolaan hyökkäystä voinut pitkään paljastumatta siirtää.

Nyt kiire näyttää olevan Putlerilla. Miksi? Päätellen siitä, että hän esittää uutta etupiirijakoa Eurooppaan ja suurieleisesti ja voimakkaasti sen julkistaa, hän on rakentanut siitä itselleen kategorisen imperatiivin. Hänen mahdollisuuteensa esittämistään vaatimuksista kokonaan, tai edes suurimmaksi osaksi luopua ei tule kysymykseen. Neuvottelutarjous ei ole aito. Se on pehmennetty ilmaisu tavoitellusta diktaatista, joka hyvin vertautuu Münchenin sopimukseen syyskuulta 1938. Äiti Venäjän historiallinen "kunnia" kun ei häviämistä hyväksy. Eikä Putlerin valta ainakaan.

Sauli Niinistö uudenvuodenpuheessa nykytilanteen olennainen tuli hyvin esille:

”Niinistö on vuosia kysellyt EU:n turvatakuiden ja solidaarisuuden perään, mutta turhaan. Presidentti on selvästi turhautunut siitä, että sanotaan, mutta ei sanota, mitä tarkoitetaan.

Nyt heikkouden hintaa maksetaan. Niinistö murehti sitä, että Yhdysvallat ja Venäjä neuvottelevat Euroopan asioista eurooppalaisten pään yli. Hän huomautti, ettei Eurooppa voi tyytyä pelkkään ”pakotekoordinaattorin rooliin”.

Mutta mitä, jos ei pelkkiä pakotteita? Niin, sitä itseään: voimaa. Kylmimmän kommenttinsa Niinistö tarjosi mutkan kautta. Hän kertoi ajatelleensa näinä aikoina turvallisuuspolitiikan yhdysvaltalaisen veteraanivaikuttajan Henry Kissingerin oppeja: ”Hänen [Kissingerin] kyynisen lausumansa mukaan silloin, kun sodan välttäminen on ollut joidenkin valtioiden ylimpänä tavoitteena, on kansainvälinen järjestelmä ollut armottomimman jäsenensä armoilla.”

Nyt kun Putlerin diktaattitarjoukseen on jo vastattu myöntyvästi, ainoa tapa, jolla ”heikkouden hinta” voidaan eliminoida on Euroopan ja Yhdysvaltojen kyky osoittaa tosiasiallista yhtenäisyyttä ja vahvuutta. EUn on oltava näkyvästi mukana. Näin vaikka ja juuri koska Euta ei ole neuvotteluihin edes ole kutsuttu. 

Vaan mistä löytyy se riittävän konkreettinen, Putlerin silmissä uskottava poliittinen taho ja tahto? Ja kuka sen pystyy toimittamaan? Yksi asia on varma: Nyt ei ole myöntyväisyyden aika. Ei ainakaan jos halutaan välttää historiassa tehdyt virheet.

Riittää kun selviydytään

Vaikka Putler kenkkuilee tavallistakin aktiivisemmin, vaikka Jenkkilä on ajautumassa kiihtyvällä vauhdilla sisällissotaan, vaikka Boris ei taida tietää onko menossa tai tulossa, vaikka Merkel lähti ja Macronin palli heiluu, vaikka Korona kurittaa meitä ja muita kuin ei koskaan ennen, vaikka Ilmasto reagoi voimakkaasti ihmisen vastuuttomuuteen ja vaikka Sanna kuinkakin bilettää raskaan hallitustyön ohessa haluan toivotta kaikille tälle blogille eksyville

Rauhallista Joulua ja Onnea Uudelle Vuodelle 2022.

(Onni tulee aina tarpeeseen. Riittää kun selviydytään.)

Poliisin palvelu on perseestä

 

Heinolassa, Löytäneentiellä noin 300 metriä Vehkalahdentieltä on viime torstaista lähtien tien reunassa - varsin vaaralliseen paikkaan - pysähtynyt Audi 3 merkkinen vanha auto. Siihen se on joutunut ilmeisesti jonkin tasoisen onnettomuuden seurauksena siitä päätellen, että yksi puskuri on irronnut ojaassa, ainakin yksi puu katkennut ja osa ikkunoista hajalla. Ilmastointiteipillä sitä on, ilmeisesti jo ennen sen hylkäämistä yritetty korjata. Rekisterikilvistä ei ole havaintoa.

Varmistuttuamme torstaina siitä, että ketään ei ole sen paremmin sisällä kuin lähistölläkään jatkoimme matkaa kotiin ja jäimme odottamaan sen poistumista. Vaan eipä ole kukaan kaivannut vielä tähänkään päivään – tiistai – mennessä. Palatessamme sunnuntaina viikonloppumatkalta Helsingistä päätimme tehdä asiasta ilmoituksen poliisille. Poishan se siitä pitäisi saada.

Ei tuntunut tarkoituksenmukaiselta soittaa yleiseen hätänumeroon 112 olimmehan mielestämme varmistuneet jo torstaina, että hädästä ei ollut kysymys. Ja uutisista on jäänyt mieleen hätäkeskuksen kiireet ja asiattoman hätäsoitot.

Poliisi.fi sivuilta kävi ilmi, että oli kaksi ilmeisesti valtakunnallista puhelinnumeroa, johon voisi soittaa. Mutta ne eivät olleet avoinna kuin arkipäivisin klo 08.00 – 16.15. Samalla kävi selväksi, että Heinolan poliisi on lomalla elokuun alkuun. No, ehkä auto haetaan maanantaina?

Maanantaina palasimme kauppareissulta klo 16.20 jälkeen ja siinä se romu edelleen on. Nyt joku oli ilmeisesti käynyt avaamassa toisen etuoven. Ajankohdasta johtuen soittaminen ei kuitenkaan enää kannattanut.

Tänään tiistaina noin klo 10 aikaan kaupunkiin lähtiessämme päätimme sitten soittaa poliisille uudestaan. Kahdesti onnistuimme saamaan langan päähän - tosin varsin pitkän odottelun jälkeen - ihmisen joka lupasi yhdistää, mutta perille kumpikaan puhelu ei odottelemisesta huolimatta mennyt.

Kaupungissa menimme Heinolan Poliisiasemalle, joka oli lukittu ja pimeänä. Turha tarkastus, senhän jo arvasimme, mutta sitten potkaisi onni. Torilla havaitsimme poliisin Maijan, jonka perään toivorikkaana lähdimme. Valoja välkytellen ja äänimerkkejä antaen yritimme saada sen pysähtymään, mutta ajaja ei mitenkään reagoinut. Tie oli kapea enkä aluetta tuntemattomana halunut yrittää ohitusta. Kun olimme tulossa Rullantieltä Tommolankadulle päätin luopua yhteydenottoyrityksestä ja käännyin vasemmalle, poliisin edessä käännyttyä oikealle. Pitäkää tunkkinne.

Näyttää siltä, että kansalainen ei ainakaan kesäaikaan eikä ainakaan Heinolassa saa, vaivattomasti eikä edes kohtuuttomalla vaivallakaan yhteyttä poliisiin.

Vaikutti siltä, että puhelimeen vastannut ”keskusneiti” ei ehkä osannut yhdistää tai vaihtoehtoisesti yhdisti puhelimeen, johon kukan ei vastannut. Mahtoiko kyseessä olla kesäapulainen vai onkohan tämä valtakunnallinen puhelinpalvelu ulkoistettu vieraille maille?

Ilmeisesti maailman onnellisin kansa ei poliisia tarvitse? Ei ainakaan arkisin, ei virka-ajan päätyttyä, eikä viikonloppuisin, ainakaan kesällä? Miksi ihmeessä siis ylläpidämme poliisia?