Tänään, pienemmässä ryhmässä nykyisestä geopoliittisesta turvallisuustilanteesta keskustellessamme minua hämmästytti huoli, jonka Putlerin toimet ovat meissä herättäneet. Yhä useammat viittaavat 1930-luvun tapahtumiin ja Hitlerin toimiin ennen hänen hyökkäystään Puolaan.
Kuten Putler hänkin uhkaili vuodesta toiseen ja teki mitä lystäsi alkaen vuodesta 1935 palauttaessaanyleisen asevelvollisuuden, miehittämällä Ranskan holhoukseen asetetun Reininmaan vuonna 1936, Itävallan Anschluss osaksi Saksaa vuoden 1938 maaliskuussa, miehittämällä Münchenin sopimuksen perusteella Tsekkoslovakian Sudeetinmaan saman vuoden syyskuussa ja loput Tsekkoslovakiasta seuraavan vuoden, vuoden 1939 maaliskuussa. Uhkaukset Puolalle konkretisoituivat sitten 1.9.1939.
Kovin ovat Putlerin toimet vaikutukseltaan samanlaisia. MoldavianTransnistria ”ei-kenenkään tunnustama” osa Moldovaa vähintään vuodesta 2006, Georgian sodasta elokuussa 2008 syntyneet ”ei-kenenkään tunnustamat” Abhasia ja Etelä-Ossetia ja ”ei-kenenkään tunnustamat” Itä-Ukrainan Donbasin ja Kriminmiehitys vuoden 2014 alussa. Entisestään ovat avoimina haavat ensimmäisestä ja toisesta Tšetšenian sodasta (1994 – 1996 ja 1999 - 2009) ja Armenian ja Azerbaidžanin Vuoristo-Karabahista käymä viimeisin sota vuodelta 2020.
Putleria Hitleriin verratessa käy ilmi, että Hitlerillä oli selvästi kovempi kiire. Hitlerin valtaannoususta hänen kuolemaansa meni vain 12 vuotta. Putler on rakentanut omaa diktatuuriaan ainakin vuodesta 1999. Toisaalta maailma oli 1930 - luvulla kovasti erilainen, pienempi ja paikallisempi. Silloin Saksa oli keskellä Eurooppaa ja suurvaltoina itseään pitävien ympäröimä.
Venäjän rajanaapureita ovat Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kiina, Mongolia ja Pohjois-Korea. Nato – maat on lihavoitu, Kauko-Idän maat alleviivattu. Kursiivilla maat, jotka kuuluvat alueeseen, joita Putler ainakin havittelee historiallisen Äiti Venäjän osaksi. Samoissa valtioissa ja samalla Putlerin Venäjällä on viime aikoina ollut näkyviä ongelmia. Voisiko se olla yksi hänen keskeisistä huolistaan; syy joka selittäisi miksi hän juuri nyt on esittänyt vaatimuksensa Yhdysvalloille ja NATOlle? Ja miksi hän esittää vaatimuksensa ehdottomana, asettaessa samalla itsensä nurkkaan josta kunniallista perääntymistietä ei näytä olevan?
Suomella on kuulemma NATO–optio, mahdollisuus hakea NATOn täysivaltaista jäsenyyttä oman päätöksensä mukaisesti. Ja Sauli Niinistön mukaan edelleenkin. Samanlainen mahdollisuus on naapurillamme Ruotsilla. NATOlla taas ovi on kuulemma edelleen auki kummankin jäsenhakemukselle. Jo pitkään on ollut selvä, että liityttäessä liittyvät yhtäaikaisesti kumpikin tai eivät kumpikaan.
Milloin optiota on tarkoitus käyttää? Tuskin vasta silloin kun Venäjä on jo hyökännyt. Silloin on jo liian myöhäistä. Ilmeisesti siis ennen sitä? Milloin sitä ennen? Ilmeisesti kun tilanne on kummankin mielestä ajankohtainen? Miten ajankohtaisuus ilmenee?
Olisiko Suomen ja Ruotsin siis ajankohtaista aloittaa neuvottelut mahdollisesta NATO–jäsenyydestä nyt ja laajamittaisesti julkistaa se?
4 kommenttia:
Hakki,
vaikeita kysymyksiä. Minusta Ruotsin ja Suomen pitäisi vetää se natoliittymisen punainen viiva siihen, hyökkääkö Putin Venäjälle vaiko ei? Jos hyökkää, niin välittömästä Nato -anomukset sisään. Ehkä olisi asialle eduksi, että tämänkaltainen aikomus julkaistaisiin jo uhkana esille. Se olisi Venäjälle tietoinen hinta Ukrainaan hyökkäykselle. Mahdollisesti samanaikaisesti Suomessa hieman laajempi asevelvollisten kertausharjoitus.
tutkija Pohjanmaalta
Vaikeita, tuskin.
Tuskinpa Putler Venäjälle hyökkää!? (Ymmärrän, että tarkoitat Ukrainaa.) Kumpi tahansa valitan, silloin on jo liian myöhäistä.
Vai vielä uudet kertausharjoitukset?! Se kun nähdään helposti provokaatioksi. Vaan mitäs tykkäät kun svedu katsoo, että kun näyttää siltä, että ei ole syytä moisesta asiasta edes sisäisesti kskustella - aiemman mukaisesti - ei hyvää lupaa...
Hakki,
niin, Ukrainaa tietenkin tarkoitin. Nuo kertausharjoitukset voisivat olla signaali, että otamme asiat hyvin vakavasti, niinkuin otammekin, mutta että emme aio asettua Venäjän edessä rähmällemme. Hyvä signaali olisi, että ne olisivat nimeltä vaikkapa Ruotsin ja Suomen yhteiset sotaharjoitukset. Samalla ne voisi poikkeustilaan vedoten ulottaa demilitarisoidulle Ahvenanmaalle. Sinä olisi olisi tietty määrä jo ylimääräisiä sotilaita aseissa. Tässä vaiheessa kannattaisi vielä pitää Naton joukot etäällä niin että homma ei vaikuttaisi ryhtymisestä sotaan Venäjää vastaan.
Sodan käynyt rintamaa nähnyt appiukkoni aina sanoi, että Ryssää ei saa pelätä.
tutkija Pohjanmaalta
Hakki,
kuuntelitko tänään 2.2.2022 ylen Brysselin koneen
https://areena.yle.fi/audio/1-61029920
Hyvä yhteenveto siitä suuresta kokonaisuudesta, joka maailmassa nyt geopoliittisesti vallitsee.
tutkija Pohjanmaalta
Lähetä kommentti