Zeitenwende, von Chamberlane zu Churchill 2025

Mit der Veröffentlichung des Nationalen Sicherheitsplans 2025 rückt die aktuelle US-Regierung die Idee der Partikularinteressen wieder in den Vordergrund. George Orwells Roman „1984“ von 1949 droht Realität zu werden.

Der Plan geht von einem Großmachtwettbewerb aus, in dem die drei Großmächte – die USA, Russland und China – die Welt unter sich aufteilen. Die USA „kümmern“ sich um die westliche Hemisphäre, Russland um Europa und Asien (zumindest in dem Umfang, in dem die Regionen zeitweise zu Russland gehörten) und China um Südostasien (einschließlich Taiwan) und große Teile Afrikas. Dabei werden die Wünsche der betroffenen Staaten völlig ignoriert. Wohin die verbleibenden Gebiete Australiens und Neuseelands gelangen, interessiert wohl kaum eine der Großmächte, zumindest nicht zum jetzigen Zeitpunkt.

Den Reaktionen der Partner nach zu urteilen, könnte ich mir vorstellen, dass Trump in dieser Angelegenheit bereits eine vorläufige Vereinbarung mit Putin und vielleicht auch mit Xi Jinping getroffen hat. Zumindest haben alle drei ihre starke Unzufriedenheit mit der gegenwärtigen rechtsstaatlichen Weltordnung zum Ausdruck gebracht. Es ist höchste Zeit, dass wir alle aufwachen.

Wenn man als Finne und Europäer darüber nachdenkt, muss man das Gesamtbild und die Konsequenzen einer möglichen Umsetzung von Trumps Ideologie im Blick haben. Es genügt nicht, sich nur Sorgen um die Zerstörung der amerikanischen Demokratie, den Verlust eines so wichtigen Verbündeten oder gar den Zusammenbruch der NATO-Vorteile für die Sicherheit Europas oder Finnlands zu machen. Wir müssen aktiv werden, um eine solche Entwicklung zu verhindern.

Trumps bisheriges Vorgehen folgte offenbar dem Beispiel Neville Chamberlains in den späten 1930er Jahren und zielte auf Beschwichtigung und Nachsicht ab. Doch es hat sich einmal mehr als der falsche Weg erwiesen. Politiker, die nach Weltherrschaft streben – geschweige denn Schulrowdys – lassen sich nicht mit ständiger Beschwichtigung im Zaum halten.

Ein neuer Ansatz ist nötig, denn die veröffentlichte Nationale Sicherheitsstrategie ist eine echte Zeitenwende.

Zeitenwende, Chamberlanesta Churchilliin 2025

Julkistamallaan Kansallisen Turvallisuuden Suunnitelman 2025 Yhdysvaltain nykyhallinto on selvästi nostamassa etupiiriajattelun jälleen kunniaan. Georg Orwellin 1949 jukaistun kirjan kuvaama 1984 uhkaa toteutua.

Geopoliittisen ajattelun lähtökohdaksi ja toteutettavaksi toimintatavaksi sunnitelmassa otetaan suurvaltakilpailu, jossa kolme suurta - Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina - jakavat maailman keskenään. Yhdysvallat ”huolehtii” läntisestä pallonpuoliskosta, Venäjä Euroopasta ja Aasiasta (Aasiassa vähintään niiltä osin, kuin alueet ovat jossain vaiheessa tavalla tai toisella kuuluneet Venäjään) ja Kiina Kaakkoisaasiasta (ml. Taiwan) ja ainakin suurista osista Afrikasta. Täysin siitä välittämättä mitä ao. valtiot itse haluavat. Mihin jakojäännöksiksi jäävät Australia ja Uusi Seelanti päätyvät tuskin ketään suurista ainakaan tässä vaiheessa edes kiinnostaa?

Kumppanuksien reaktioista päätellen voisin valitettavasti myös hyvin kuvitella, että Trump on asiasta jo alustavasti sopinut Putinin ja ehkä Xinkin kanssa. Ainakin kaikki kolme ovat tuoneet julki vahvan tyytymättömyytensä nykyiseen laki- ja sääntöperusteiseen maailmanjärjestykseen. Meidän muiden on korkea aika herätä.

Jos ajattelee asiaa suomalaisena ja eurooppalaisena on pakko miettiä kokonaisuuksia ja seurauksia siitä, jos Trump pystyy julkaisemansa ideologian toteuttamaan. Ei riitä, että huolestutaan Yhdysvaltojen demokratian tuhoutumisesta, tärkeimmäksi kohonneen liittolaisen menettämisestä tai edes NATO-hyötyjen romuttumisesta Euroopan tai Suomen turvallisuuden kannalta. On alettava toimia siten, että moinen kehitys estetään.

Kun tähän mennessä Trumpin tekemisiin on, ilmeisesti Nevil Chamberlanin esimerkkiä 1930-loppupuolelta seuraten - pyritty myöntyväisyyteen ja tyynnyttelemiseen - se on jälleen kerran osoittautunut virheelliseksi tavaksi toimia. Ei ”wannabe” maailmanherruutta janoavia poliitikkoja - kun ei edes koulukiusaajia, saada aisoihin jatkuvalla myöntyväisyydellä.

Tarvitaan uudenlainen ote, sillä julkaistu Kansallinen Turvallisuusstrategia on todellinen Zeitenwende. 

Sodan naamioiden riisumisesta arvopohjaiseen realismiin

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö lausui kuuluisan kommenttinsa "Nyt naamiot on riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät" Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Silloin elettiin helmikuun 24. päivää 2022. Sitä oli Venäjän presidentti Vladimir Putin pohjustanut pitkällä tiedotteella, lausunnolla tai perustelulla televisiossa kello 5 aamulla Moskovan aikaa.

Eurooppa, Yhdysvallat ja muu maailma heräsivät uuteen aikaan. Euroopassa alkoi ”strateeginen erikoisoperaatio", jonka kestoksi Putin arvioi vain päiviä tai korkeintaan muutamia viikkoja. Tällä hetkellä ollaan 1385. päivässä ja lähestytään hyvää vauhtia Neuvostoliiton ”Suuren Isänmaallisen sodan” 1417 päivän kestoa. Neljää kurjuuden ja kunnian vuotta raa´an sotilaallisen hyökkäyksen kohteelle – Ukrainalle.

Kun USA julkaisi vuoden 2025 Kansallisen Turvallisuuden Strategian se tapahtui julkistamalla koko 33 sivuisen julkaisun hallinnon nettisivuilla sen suuremmitta kommenteitta ja dramatiikkaa torstaina 4.12.2025. Sen vaikutus muuhun maailmaan ja varsinkin EUhun, Eurooppaan ja eurooppalaisiin tulee ilmeisesti olemaan Putinin aloittamaa toista ”NeuvostoVenäjän Suurta isänmaallista sotaa” vakavammat ja pitkäaikaisemmat.

Ohessa muutama linkki reaktioihin maailmalla:

Trump’sStrategy Shocks Europe And The World | News Round-Up

HowTrump’s Security Strategy Destroys The Old World Order

NewU.S. security strategy calls for regime change in Europe

Saulin ajoista maailmalla ja meilläkin on muuttunut paljon. Olemme liittyneet NATOon ja yhteistyömme liittokunnan ja sen muiden jäsenten kanssa jatkaa kiinteytymistään. Olemme esimerkiksi osana JEFiä ja meillä on Yhdysvaltojen kanssa erillinen DCA-sopimus.

On meillä uusi Tasavallan Presidenttikin, nyt hän on Göran Stubb. Vajaan vuoden kestäneen toimikautensa aikana hän on ehtinyt olla monessa mukana alkaen golfkisoissa Donald Trumpin joukkueessa, sopimassa USAn kanssa 11 jäänmurtajan aiesopimuksesta, neuvotella Ukrainan tukemisesta halukkaiden koalition osana jne. jne. ja hän on nyt kuulemma Euroopan 13. merkittävin valtionpäämies. Tämän tavallisen tallaajan mielestä hän on osoittautunut hyväksi valinnaksi.

Stubb on osoittanut Suomen ulkopolitiikan ohjenuoraksi arvopohjaisen realismin, joka pyrkii tasapainottamaan Suomen prusarvojen puolustamisen ja pragmaattisen, kansallisiin etuihin pohjautuvan ulkopolitiikan. Tosin kriitikoiden mukaan käsite voi olla niin laaja, että sen avulla voidaan lopulta perustella mitä tahansa ulkopoliittisia ratkaisuja tilanteen mukaan painottamalla joko arvoja tai realismia. Miten se siis eroaa jo kokemastamme reaalisosialistisesta suomettumisesta tulee USAn Turvallisuusstrategian myötä ehkä tarkemmin nyt testattua.

Lisäys kello 17.00

PS.

Vai olisiko tässä kaikessa kysymys vain Trumpin pakkomielteisestä tavata yrittää irroittautua jatkuvasti jylläävästä Epstein-skandaalista, joka uhkaa tuomita hänet pedofiiliksikin? 

Ukrainan "rauhanneuvotteluista"

Ystäväni Matti Karvinen lähetti luettavakseni yhteenvetonsa kiinteistöjalostajien/ -sijoittajien viikonlopun toivioretkestä Kremliin Putleria tapaamaan. Kun itse olen hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä julkaisen sen kolmella kielellä: suomeksi, saksaksi ja englanniksi. Olen liittänyt mukaan muutamia tajunnan virrassa syntyneitä omiakin näkemyksiä.

Wittkofin ja Kushnerin neuvottelumatka Moskovaan päättyi. Ja kuten odotettiin  Ei tulosta.

Fakta on, ettei Venäjä halua rauhaa tai aselepoa vaan Ukrainan täydellistä alistamista. Nyt Donald Trump ilmoittaa lopettavansa kokonaan rahallisen avun Ukrainalle. Eli hän painostaa sodan uhria ja tukee hyökkääjää. Venäjän hyökkäys neljä vuotta sitten on täysin kiistaton asia, ja samoin on Venäjän tavoite muuttaa rajoja sodan avulla ETYKssä hyväksymänsä vastaisesti.

Näen asian seuraavasti, ja samoin tilanteen näkevät kaikki perheeni jäsenet ja tuttavani:

 Sen vastineena, että Ukraina luopui ydinaseistaan vuonna 1994, sillä on tai ainakin oli USA:n, Britannian ja Venäjän antamat turvatakuut. Se mitä on tapahtunut Ukrainassa vuonna 2014 ja sen jälkeen on yksiselitteisesti turvatakuiden antajien Venäjän, USA:n ja UK:n petos. USA:lla olisi ollut resursseja pysäyttää Venäjä, mutta presidentit Obama, Biden ja Trump pettivät Ukrainan. Eikä ole Englantikaan sitoumustaan täyttänyt.

 EU:n passiivisuus ja Ukrainan tarpeisiin nähden alimitoitettu apu ovat  vastuuttomuutta, lyhytnäköisyyttä ja moraalisesti häpeällistä. Yhteen laskettuna taloudellisesti valtavan EU:n jäsenvaltioiden tuki Ukrainalle on ollut 0,1 % BKT:stä! Trumpin pelotteluun luopua NATOsta oltiin hetkessä valmiita nostamaan NATOn puolustusmenojen osuutta 5% BKTstä. Siitä osa voitaisi perustellusti sijoittaa Ukrainan avustamiseen. 

Oman demokratiansa puutteista huolimatta Ukraina käy taistelua totalitarismia vastaan ja eurooppalaisen demokratian, vapauden ja tasa-arvon puolesta. Jos sen alistaminen saadaan torjutuksi, Ukraina voi ja se kykenee aloittamaan  kehittymisen länsieurooppalaiseksi demokratiaksi.

 Venäjän staatsreasonin ja sotilasstrategian mukaisia tavoitteita Putler, useat Venäjän johtavat poliitikot ja lehdistö ovat esitelleet avoimesti. On täysin selvää, että tavoitteena on jatkaa valloituksia lähivuosina ja palauttaa niiden avulla Neuvostoliiton aikainen geopoliittinen valta-asema. Tutkijoiden useimmin esittämä aikahorisontti on viisi vuotta.

 EU:n riitely, pelkurimaisuus ja alistuneisuus merkitsevät jatkossa EU:n ja Naton hajoamista. Hajottajina toimivat Venäjä ja USA. EU:n sisälle on Venäjän rahoilla ja USA:n tuella jo luotu hajottamista tekeviä kansalaisjärjestöjä, puolueita ja kokonaisia valtioita. Tässä hajoamisessa ja Venäjän ja USA:n tulevaisuudessa sopimassa jaossa Suomi ja esimerkiksi Saksa ilmeisesti päätyisivät eri puolille samalla tavalla kuin Neuvostoliiton ja Natsisaksan vuonna 1939 solmimassa Molotov-Rippentrop-sopimuksessa.

 Selvitäkseen tästä sodasta ilman häviötä ja alistumista Venäjälle Ukraina tarvitsee rahaa, aseita, ammuksia, tiedusteluapua ja sotilaita. Näitä kaikkia on EU:lla riittävästi tai niitä saa rahalla. Rahat on mahdollista saada joko Belgiassa olevista ja jäädytetyistä 200 -300 mrd. € Venäjän rahoista tai ottamalla EU:lle yhteislainaa. Rahan merkitystä konkretisoi parhaiten se, että 100 mrd. riittäisi 100.000 palkkasotilaan rekrytointiin vuosiksi. 

Jos tämä apu Ukrainalle päätetään, niin se takaa Euroopalle rauhan kymmeniksi vuosiksi. Samalla myös EU pelastuu, ja se löytää jälleen tarkoituksensa,  itsekunnioituksensa ja sielunsa.

 Ainakaan me suomalaiset emme ole valmiita Trumpin USA:n tapaan myymään tasa-arvoon, oikeusvaltioperiaatteeseen ja laajoihin kansalaisten vapauksiin perustuvaa liberaalia demokratiaamme joitain Venäjällä toteutettavia jenkkien rakennusprojekteja ja muita dealejä vastaan. Talvi- ja jatkosodan muistot sekä suomettumisen synkkä aika ovat edelleen kirkkaina mielissämme.

Mitä Trump haluaa, mihin tähtää?

Noin kahdeksankymppisten äijien "Toriparlamentti" tapasi jälleen täysilukuisena. Yksi jäsenistä oli valmistautunut tilaisuuteen lähettämällä vuonna 2017 tammikuun 17. päivänä - siis ennen Trumpin ensimmäisen kauden alkamista kirjoittamansa ja silloin myös lähettämänsä - spekulaation tulevasta Trumpin kaudesta. Sen julkistamiseen nyt tällä blogilla, yli 7 vuotta kirjoittamisen jälkeen, olen saanut häneltä luvan.

Miltä osin analyysia pitäisi tai täytyisi tarkenta nyt toisen kauden alussa? Nyt kun ensimmäisen kauden tapahtumat ovat tiedossamme ja toista kautta edetty kuukausi. 

TRUMP SPEKULAATIO  15.1.2017

Jo vaalikampanjan aikana ihmettelin mielessäni, miksi Trump haluaa presidentiksi , mies joka ei ole koskaan ollut politiikassa, joten kaikki kokemus puuttui, eikä vahvaa poliittista ambitiotakaan ollut esiintynyt.

Nyt virkaanastumisen kynnyksellä on todella syytä ihmetellä ja jopa pelätä. Vaalipropagandan aika on ohi, mutta Trumpin ulostulo on jämähtänyt samaan uraan, joka indikoi, että kyse on miehen perusluonteesta, agressivisuus, hyökkäys, virheidenkiisto, arvaamattomuus, etc. Ei siitä eroon päästä, jokaisella hallitsijalla on egonsa ja tyylinsä. Virkanimitykset vahvistavat teamista luodun samanhenkisen, jolla pedataan diktaattorimaista valta-asemaa, jolle vaalituloksen ällistyttävän värisuora tarjoaa valtakirjan seuraaville 2 vuodelle. Trumpin kaudella USA:n perustuslaki joutuu kovimpaan sitä kohdanneeseen testiinsä.

Uskon, että nyt siintävä poliittinen linja tulee olemaan vaarallinen niin Euroopalle kuin Suomelle. Ahtisaari on myös säikähtynyt, ei hän muuten nostaisi NATO-hakemusta toistuvasti esiin.

Saarikoskien kirjasta ilmeni, että isä-Trumpilla on ollut ratkaiseva rooli Donaldin psyykkeeseen ja arvomaailmaan. Hän oli Hitlerin aikakauden saksalainen, joka varmasti kuului ihailijoihin ja omaksui Hitler-Jugendista kasvatusperiaatteensa. Sekä kotikasvatus että koulutus oli epäinhimillisen tiukkaa ja opetti katsomaan elämää ”Dealin teon” merkeissä, jossa oli kaksi optiota. Voita tai kuole, häviö oli valtava häpeä ja isältä tuli turpiin. Tavoite Pyhittää Keinot! Donaldin veli ei kestänyt rääkkiä ja ajautui alkoholistiksi ja taisi tehdä itsemurhan. Trumpien ideologiassa menestyksen aavuttamiseksi tulee tavoitella monopolimaista tai jopa diktaattorimaista ympäristön luomista, sehän nitistäisi vastaanhangoittelijat. Siinä työssä varmasti auttaa menestyneiden Grynderien tärkeä työkalupakki, ”Lahjonta – kiristys – väkivalta”, joka todennäköisesti on oleellisesti avittanut Trumpia bisnes-imperiuminsa luomisessa.

Koska inhimillisen toiminnan takaa löytyy aina motiivit, kuten

1. ambitiot
2. ahneus eli voitontavoittelu
3. kunnian- ja vallanhimo
4. Turhautuminen vallitseviin oloihin
5. Nöyryytykset ja kostonhalu
6. Ylevät yhteiskunnalliset asiat, kuten parantaa terveydenhoitoa, koulutusta ja kulttuuria, eläkkeitä, naisten ja lasten asemaa.
7. maailmanparantajan halu (Make America Great Again) ja Rustbeltin duunareitten auttaminen etc. Kohentaa taloutta ja teolllisuutta.

Itsekukin voi miettiä, mitkä motiivit ja tavoitteet ovat Donaldin ajureita. Kolme ensimmäistä varmasti puhuttelee häntä, 4 ja 5 ovat vahvasti hänen sielussaan, 6 tuskin voisi vähempi kiinnostaa, mutta viimeisin, johon hänen kampanjansa fokusoi on vähiten uskottava. Se oli vain tarpeen voiton saavuttamiseksi. Ukko tuskin paskaakaan välittää duunareitten kohtalosta, jollei se edistä myös hänen omia bisneksiään.

Miltä hänen tavoitteensa näyttävät?

Tähän astinen tavoitteiden esittely on ollut niin holtitonta, että hänen puoluetoverinsakin ovat säikähtäneet. Mitt Romneylla oli samansuuntaista linjaa, mutta realistisella tasolla.

1 valtionvelan alasajo

2 verojen rajut leikkaukset

3 Puolustusmenojen suuret korotukset

4 Infrastruktuurin investointien raju lisääminen

5 vapaakauppasopimusten irtisanominen ja työpaikkojen palauttaminen USAan

6 duunareiden palkkatason nosto

7 Kiinaa koskeva Geopol. uhittelu ja tuontitullien palautus

8 Meksikon pakottaminen maksamaan muuri

9 Laittomien siirtolaisten raju palautusohjelma ja muslimien maahantulon blockaaminen.

10 Yhteistyö Putinin kanssa

o Nyt lähinnä sotilaallinen ISIS-vastainen toiminta, mutta sehän on Pandorran lipas, joka auettuaan saattaa levitä minne vain.

o Ei Hitlerkään kertonut uransa alussa, muita kuin kaikkien kannattamia tavoitteita. Ribbentropilla hämättin jonkun vuoden aikalisä

o Viime viikon CIA/FBI tietopaljastukset on järkyttäviä, en tajua miksei niitä levitetty jo ennen vaaleja.?!? Silloin ei olis näitä ongelmia.

o Yksi huolestuttavimmista oli tieto, että Trump on käynyt salaista kirjeenvaihtoa/yhteistyötä jo vuosituhannen vaihteesta. Ts. herää kysymys ovatko he jo vuosia suunnitelleet maailmanjärjestyksen muuttamista ja tietysti T-Tower bisnesten edistämistä.

Trumpin Geopoliittisesta linjasta on jo ilmennyt, että hän haluaa lisätä yhteistyötä Venäjän kanssa ja vähentää Kiinan kanssa, jota hän ilmeisesti inhoaa.

Kiinan estotonta kasvua globaalikaupan suhteen olenkin ihmetellyt jo 2000-luvun alusta alkaen, mutta kun siitä tuli globaali bisnes-dogmi, ei kukaan poliitikko lännessä ole uskaltanut poiketa linjasta, saatikaan kritisoida tai vaatia muutoksia. Länsi on todella ollut pahasti rähmällään Kiinan politiikassaan. Kauppatase oli Lännelle suotuisa noin Bushin talousromahdukseen asti, mutta sen jälkeen vaaka kallistui Kiinalle ja se ajaa jo kovaa vauhtia Lännestä ohi. Nyt WTO:n avulla ovia avattiin vielä lisää. Sen korjaamiseksi tiukka sopimusehtojen muutos olisi langennut tehtäväksi jo vuosia sitten, mutta kun maailman bisnes-eliitti näki sen suuryritysten voitontavoittelulle tärkeäksi, on ne aivopesseet poliitikot uskomaan sen autuuteen. 

Kiinan kustannustasolla ja nykyisellä kouluksella sekä modernilla teollisuudella, Euroopalla, eikä USA:llakaan ole mahdollisuuksia pitkässä juoksussa selvitä. Eurooppa on muuttumassa  ulkoilmamuseoksi. Trumpin voiton taustalla ollut Rustbeltin Redneck- kansa nousi ensimmäisenä barrikaadeille Globalisaatiota vastaan, mutta jatkoa seurannee, vaikka Euroopan kansojen painoarvo ei järkytä mannerlaattoja.

Kiinan kasvun vakavampi uhka on kuitenkin sotilaallinen, armeijaa varustetaan nopeasti. Monet siellä asuneet bisnesihmiset ovat kertoneet miten valistuneet kiinalaiset pitävät jo sotaa Amerikan kanssa todennäköisenä. Etelä-Kiinan meren varustelu on jo uhkaavan pitkällä. Se on sotilaallinen uhka niin USA:lle kuin Venäjällekin. Trumpin Taiwan avaus ja ulkomin. Tillersonin kommentit Spratly-saarista ovat todennäköisesti signaaleja tulevasta.

Entä miten tästä eteenpäin?

Nykyisen tiedon varassa voin hyvin spekuloida, että Trump ja Putin liitoutuisivat, ja sen lopullinen tavoite on Kiina. Ei Trumpia voi kauheasti kiinnostaa Arabien keskinäiset sodat kunhan ne pidetään ulkona USAsta.

Trumpin bisnesten kannalta hän ja Amerikka voi saavuttaa paljon enempi Venäjällä. Molemmilla on paljon toista osapuolta kiinnostavaa, Teknologia ja raaka-aineet. Heillä on myös yht.nimittäjä öljy, jonka tuotantoteknologiaa kehittämällä molemmat hyötyvät, USA vie kalustoa ja teknologiaa sinne. Tämä olisi sellainen Megapommi, joka jo ajatuksena saa Trumpin ratkeamaan innosta. 

Huom! Trumpilla on 2 vuotta aikaa rakentaa Presidentti-imperiuminsa. Normaalien demokraat-tisten toimien avulla Washington-DC:ssä hän ei millään ehdi saavuttamaan riittäviä tuloksia voidakseen jatkaa värisuoralla koko 4-v kautensa.

Dramaattisten silmänkääntötemppujen mestarina hänen ohjelmansa täytyy turvautua johonkin ennen-näkemättömään. Täytyy myös olettaa Demokraattien lopulta heräävän koomastaan ja käynnistävän massiivisen vastahyökkäyksen, kenties jopa turvautuen Trumpilaiseen propagandaan.

- Hiili- ja öljyteollisuuden paluu on takuuvarmaa, niiden avulla voi luoda kymmeniä tuhansia uusia (paluu)työpaikkoja ja tärkeimpänä juuri pahimmin kärsineille alueille.

- Suuryritysten uhkailu lisäveroilla, tulleilla, etc. jollei ne palauta tuotantoansa USA:n tulee myös auttamaan kohtuullisesti, mutta sitä rajoittanee yritysten kilpailukyvyn lasku. Sen vuoksi tuskin palkoissa nähdään parannusta, vain lisää paikkoja. Ekonomistit, mm. Paul Krugman väittää, että nämä toimet, vaikkakin näyttäviä ovat täysin riittämättömiä. 

- Vapaakauppasopimusten lopettaminen tuskin tuo mitään nopeita investointirynnäkköjä, joten niistä saatava hyöty kestää, jos toteutuu lainkaan.

- Infran rakentaminen varmasti luo paljon hyvää, koska maan infra on jo lähes mätää. Sitähän olisi korjattu jo vuosia sitten, mutta kun republikaanit on aina torpanneet sen kongressissa. Ilmeisesti niillä oli strategia, että siihen ryhdytään vasta heidän valtakaudella, jotta kunnia tulee heille.

- Armeijan investoinnit ja aseteollisuus saa ison boostin, joka myös tuo kontribuutionsa.

- Budjettien paisuminen yli äyräiden ja raju velkaantuminen tulee olemaan seurauksena.

- Näillä toimilla on varmaan huomattava vaikutus, mutta miten ne tulevat näkymään tavallisen kansan elämässä? Tuskin riittävästi, että värisuora saataisiin jatkumaan toiselle 2 vuoden kaudelle. 

SUUR- SPEKULAATION PAIKKA

Trumpin tausta panee minut uskomaan, että ei häntä Presidentin virkaan e.m. perinteiset poliittiset tavoitteet ole houkutelleet, nehän on kovin banaaleja ohjelmia, joita on jo kokeiltu vuosikymmenten ajan , aina välillä suuntaa muuttaen. Siihen tarvittiin paljon suuremmat Megatrendit, joita hän on lähtenyt ajamaan. Hän on taitavasti analysoinut ja ymmärtänyt maailman kipupisteet ohi perinteisen ekonomistien, analyytikoiden, poliitikkojen, etc. ajatusmallien. Kuten aina hän on lähtenyt kehittämään projektejaan epäortodoksisesti erilailla kuin käypä malli on ollut, siten yllättäen vastustajat. Ensin on pedattu ja modifioitu infraa hänelle sopivaksi ja siinä on poliitikkoja, virkamiehiä ja kaikkia esteenä olleita kypsytetty hänelle ominaisella työkalupakilla, joka tuskin päivänvaloa kestää, ei edes veroilmoituksen paljastamisen vertaa. Presidentin viran myötä aukeaa hänelle niin huikeat pelimerkit sekä omien bisnestensä kuin siinä ohessa maansa etujen ajamisessa (ns. ”Trickle Down”), että vanha kettukin sähköistyy.

Tällä tasolla asioita kypsytellessä mahdollisuudet tuntuvat kasvavan giganttisesti ja siksi Hän varmasti myös heräsi ottamaan koko maailman uuteen arviointiin,

- miksi Venäjä olisi USAn 1-vihollinen, nehän on valkoisia, joista voi myös hyötyä

- miksi Kiinaa pidetään USAn partnerina? Sehän on pahin kilpailija. Sitäpaitsi ne on jo sijoittaneet rahansa FED-lainapapereihin, mutta tuskin jatkavat niiden ostoa Trumpin aikana. Koska ylisuuresta rahoituksesta riskit kasvavat on velkojan syytä olla kiltisti. Trump on velkaviputemppujen Champion. Tällä agendalla hän tulee herkuttelemaan dealin teossa niin, että Kiinalaisetkin hämmästyvät.

- Kiinalaiset ovat pahimpia kilpailijoita, Länsi perusti JV-yrityksiä Kiinalaisten kanssa ja siten joutui luovuttamaan KnowHownsa sinne, jonka seurauksena ne nykyään tuottaa kaiken halvemmalla, jopa paremmin. Ei ne enää tarvi lännestä mitään, kuhan poliittisten suhteiden ylläpitämiseksi jotain ostavat.

- Kiinan, kuten muidenkin suurvaltojen menestyessä ennenpitkää nousee esiin sotilaalliset ambitiot. Ne ovat jo nyt vähintäin yhtä huolestuttavia kuin Arabimaailman ongelmat, eiku paljon vaarallisempia.

Lopputulos

Tätä kirjoittaessa ja viimeisen vuoden aikana koettuun perustuen luulen saaneeni pienen otteen Trumpin strategiasta.

Eikö ole hänelle tyypillistä panna kaikki entinen ylösalaisin, kuten jo Presidenttikampanjassa. Hän on myös tarkoituksella arvaamaton, koska silloin voi aina iskeä yllätyksellä. Yllätyshyökkäys on aina tehokkain keino yksittäisvoittojen saavuttamiseen.

Eihän hänellä ole aikomustakaan pelata millään perinteisen Politiikan ja vielä vähempi normi-diplomatian pelisäännöillä kuten yleensä demokratian ja perustuslakien sääntökirjaa noudattavat tekevät. Sehän on regulaatiota ja hänen linjansa on deregulaatio, kuten muillakin diktaattoreilla. Kun/jos saa vapautettua itsensä näistä kahleista rupeaa jo tuloksiakin syntymään, ja Putinin sekä Xi Jinpingin kanssa pääsee ikäänkuin samalle viivalle.

Uusi maailmanjärjestys

Uskon Trumpin jo sopineen Putinin kanssa uudesta maailmanjärjestyksestä. Hehän ovat molemmat perehtyneet Hitlerin toimintaan, Putin jo seuraakin sitä.

Nyt Trump tulee omaksumaan sitä soveltuvin osin.

- USA ja Venäjä käynnistävät valtavan yhteistyötoiminnan, se auttaa molempia välittömästi ja mahdollisesti luo riittäväästi Taloushyvää amerikkalaisille seuraavan välivaalin voittamiseksi.

- Kiinan kehityksen hillitseminen

- Yhdessä maat hyvinkin pystyvät siihen, Kauppasopimukset rukataan uusiksi, Teollisuuden ja kaupankäynnin painopisteet muutetaan.

Kiinan teollisuusmahtia ruvetaan rajoittamaan.

Globaalikentällä YK:ssa etc. tehdään yhteistyötä

Venäjä siirtää sotakalustoaan enempi Kiinan suuntaan ja myös keskinäistä yhteistyötä Aasiassa kehitetään.

Tätä spekulaatiota voisi jatkaa pitkäänkin, mutta siihen voisi nyt osallistua kaikki kiinnostuneet. Asiahan uhkaa muuttua nopeastikin amerikkalaisesta poliittisesta näytelmästä Globaalin tason ottelutantereeksi, joka varmasti tulee heijastumaan meidänkin arkeen.

Suomen kannalta kehitys ei välttämättä ehkä olekaan kovin paha. Hope so!

Kolme vuotta Venäjän sotaa ja NATOn artikla 5

Tänään on kulunut 3 vuotta siitä kun Putler alias Vladimir Putin komensi venäjän joukot hyökkäämään Ukrainaan. Kyseessä oli kaikin puolin provosoimaton sotatoimi, jota syyllinen itse kauan kutsui kaunistellen nimellä ”sotilaallinen erikoisoperaatio.” Mutta sota mikä sota.

Eri lähteiden mukaan Putler arvioi sen kestoksi enintään muutaman päivän tai korkeintaan muutaman viikon. Nyt noin 1.000.000 ihmisen kuolemaan tai vammautumiseen johtanut Putlerin egotrippi jatkuu kiihtyvällä voimalla. Viime yönä Venäjä ampui Ukrainaan noin 270 droonia, joista suurin osa kuulemma onneksi torjuttiin.

Maailmanlaajuisesti ukrainalaisia pakolaisia on yli 10 miljoonaa. Ukrainasta on tällä hetkellä lähes 6,5 miljoonaa pakolaista, jotka ovat hakeneet turvaa ulkomailta, ja noin 3,7 miljoonaa ihmistä on edelleen pakkosiirtolaisina maan sisällä. Nyt väkiluku on noin 37 miljoonaa sen oltua 1990-luvun alussa yli 50 miljoonaa.

Sotaan syyllinen on tällaisen tavallisen tallaajan tietojen perusteella yksiselitteisesti Venäjä tai vielä tarkemmin Putler. Sodan jatkumiseen näin kauan – vaikka ihan aikuisten oikeasti vihollisuuden alkoivat, Putlerin provosoimana jo vuonna 2014 - vaikuttavat monet syyt, joista keskeisin on ukrainalaisten puolustustahto. Toissijaisesti ilmeisesti länsivaltojen ml. EUn valtioiden antama henkinen ja materiaalinen tuki. Ja kolmantena länsivaltojen ml. EUn valtioiden eskalaatiopelko. Ydinasepelko, jota Putler on taitavilla ulostuloillaan istuttanut päättäjien mieleen. Samalla on koko ajan kuitenkin luvattu apua ”niin kauan kuin on tarpeen”.

Transaktionaalisen geopolitiikan perususkovainen Donald Trump sitten räjäytti potin. Avusta, jota sitäkään ei ole tarkkaan ilmaistu eikä määritelty, hän vaatii 50% Ukrainan mineraalivaroista. Tai ehkä jopa kaikista varoista kun sitäkään ei ole yksityiskohtaisesti tarkennettu. Jos mukaan vielä otetaan Trumpin vallassaolon ensimmäisten viikkojen muut uhkailut ja teot on selvää, että USAn varaan ei Ukraina voi tukeaan laskea.

Muut länsimaat, siis poislukien USA, alkavat olla totisen paikan edessä; Jatkaakko ja jos, niin millä tavalla Ukrainan tukemista?

Ukraina taistelee kunniakkaasti itsenäisyytensä puolesta. Mutta samalla vähintään Baltian maiden – Viron, Latvian, Liettuan –, Puolan, Moldovan, Suomen ja Georgian puolesta, Ne kun ovat maita, jotka kaikki joskus ovat olleet osa Venäjän Imperiumia. Ja ainakin kaikki nämä Putler haluaa palauttaa Äiti Venäjän mustankippeeseen yhteyteen. Implisiittisesti kaikkien muidenkin EU-maiden puolesta. Siis kaikkien niiden, jotka eivät ole vielä ymmärtäneet Putlerin visiota palauttaa Äiti Venäjän imperialistinen kunnia kukoistukseensa ja Pietari Suuren unelma; jäistä vapaat satamat Atlannilla. Ei hän huvikseen ole hehkuttanut Neuvostoliiton hajoamista viime vuosisadan pahimpana tapahtumana.

On kai täysin selvää, että yksin jätetty Ukraina tulee häviämään Venäjän aloittaman sodan ja tavalla tai toisella, se pakotettaisi vähintään osaksi sen etupiiriä tai jopa sen osaksi? Samalla Putler saa vahvistuksen visiolleen: lännen valtiot ovat vellihousuja ja niitä tulee kohdella sen mukaisella tavalla. Syödä kukin siten kuin elefantti syödään. Pala kerrallaan.

Ja kun USAan ei enää Trumpin aikana voi luottaa, uskaltaako Ukrainassa NATOonkaan? Kannattaa lukea tarkkaan se ”Musketti soturien” viides artikla. 5. artikla edellyttää yksimielistä päätöstä artiklan soveltamisesta ja kunkin jäsenmaan omaa päätöstä siitä tavasta, millä aikoo sitä soveltaa. Yksimielisyyden merkitys jo konkretisoitui Suomen ja Ruotsin jäsenyydestä päätettäessä, eikö vain? Ja kyllä Trump ja Orban sen pelin osaa.

Yksittäin ja yllätettäessä kaikki Euroopan valtiot ovat samassa tilanteessa; Venäjä voi laskea voittavansa jokaisen. Ainoa takuuvarma tapa puolustautua Venäjää vastaan menestyksellä, on tehdä se yhdessä. Eikä yllätettynä. Mieluiten ennalta estäen tarpeen joutua tarttumaan aseisiin.

Kovasti kiihtynyt tappioiden tulva?

Turpiin on tullut. Käsitys Putlerin strategisesta ylivoimaisuudesta alkaa kärsiä kovaa inflaatiota. Alkaen Moldovassa 2006, Georgiassa 2008, Ukrainassa 2022 - 2024, Armeniassa 2024, Romaniassa 2024 ja viimeksi nyt Syyriassa 2024, kovasti on kiihtynyt tappioiden tulva. Voisin hyvin kuvitella kuulevani, että hiiliä Putlerin tuolin alla jo sytytellään. Herra se on Herrallakin ja halukkaista Kalifeista ei varmaan Venäjällä ole pulaa. Ongelmana kai on lähinnä se, kuka uskaltaa tuikata kasan tuleen?

Näitä sanoja nyt kirjoittaessani kiinnittyi huomioni ajankohtaan, jolloin Putlerin sotaretoriikan katsotaan alkaneen, Münchenissä 2007. Siitä hyvä englannin kielinen yhteenveto Wikipediassa. Ja taisinpa siitä jo silloin tuoreeltaan 12.2.2007 kirjoitella jotain minäkin. (Koska silloinen blogini oli Kauppalehden Pressossa en saa siihen nyt linkkiä rakennettua. (AD 2007 Helmikuusta se kyllä tämän blogin oikeasta reunasta löytyy.)

Mutta se pani minut miettimään oliko Putlerin epäonnistuminen Transnistrian neuvotteluissa 2006 todella se kipinä joka loi pohjan näille hänen tappioittensa tulvalle? Ja jostain olen muistavinani, että Angela Merkel oli ainakin yksi neuvottelijoista. Ilmeisesti.

Nyt kun Mustanmeren laivasto on lähes tuhottu, Välimeren tukikohdat ilmeisesti menetetty ja sikäläisillä aluksilla pitkä matka Itämerelle tai Murmanskiin, alkaako näyttöjä olla tarpeeksi? Joko tilanne on kypsä defenestratiolle?

Syyria ja Putlerin yöunet

Damaskos vallattu, Bašar al-Assad kukistunut, poistunut maasta ja lentänyt pohjoiseen. Syyrian vallankaappaus on onnistunut. Kun vallankumouksen kipinä syttyy, ei vaihdossa välttämättä aikaa mene. Ja ihan vaan vertailun vuoksi: pinta-alaltaan 185 000 km², runsas puolet Suomesta, väestöltään noin 23 miljoonaa eli runsaat neljä kertaa suurempi. Ja tästä huolimatta hallinto kukistuu noin puolessatoista viikossa.

Tästä alkoi juttelu tänään aamulla Mäkelänrinteen Uimahallissa. Toivossa on hyvä elää, ehkä ne Venäjälläkin saavat vielä jossain vaiheessa liikettä aikaan. Ja johan Wagner ja Jevgeni Prigožin itsensä Venäjän historiankirjoihin kesällä 2023 merkitsi. Ja huonostihan siinä kävi, ainakin hänelle.

Kun tavallisia venäläisiä on jo 50 sukupolven ajan jatkuvasti on poikkipuolisista sanoista kepillä ojennettu, ruoskalla hakattu ja Gulagiin passitettu, kyllä siitä vähemmästäkin oppii. Ja venäläinen jouralisti Elvira Barry, nykyisin luonnollisesti emigrantti kuvaili miksi venäläiset haluavat asua diktatuurissa. Oli niin tai näin, ainahan sitä saa toivoa.

Itsenäisyyspäivän tiimellyksessä Tasavallan Presidentti kertasi Iltalehdessä pointtinsa missä asioissa Putinille ei saa antaa periksi ja mihin hän arvelee Venäjän pyrkivän. Edellinen Presidentti taas kertoi MTV:ssä päätyneensä jo pari vuotta sitten käsitykseen, että henkliömiinoista saattaisi olla meille hyötyä.

Venäjän, tai tarkemmin VLADIMIR I PUTLERin pyrkimys on hänen monasti jo propagoima russki mir. Siihen kuuluvat tiukasti tulkittuna kaikki joskus Venäjään kuuluneet maa-alueet ja niillä nytkin asuvat kansat. Laajemmassa tarkastelussa siihen kuuluvat kaikki venäjää puhuvat missä maailmankolkassa tahnsa. Minulle on kieltämättä jäänyt epäselväksi koskeeko se myös venäjän kieltä vaikkapa TV:n kielikurssilla oppineita. Varmaankin.

Henkilömiinoihin en enää koske uusilla mielipiteillä. Nukkukoon Putler yönsä joka ilta kun lamppu sammuu, ilta illalta edellistä huonommin.

Reunavaltiopolitiikasta B 52 ylilentoihin

Suomen faktisesti itsenäistyttyä sisällissodan jälkeen ja saksalaisten poistuttua maasta syksyllä 1918 alkoi Suomen politiikassa uusi vaihe. Yhtenä painopisteenä on ollut, tai olisi ainakin pitänyt olla myös turvallisuuspolitiikka, eli miten suojautua Neuvosto-Venäjän mahdolliselta takaisinvaltaus yritykseltä.

Poliitikoista valtaosa ei kai silloinkaan katsonut asiaa ajankohtaiseksi? Lokakuussa 1920 oli solmittu Tarton rauha ja Venäjällä kun oli raastava ja maan loputtomat resurssit syövä sisällissota aina vuoteen 1922 asti. Ei siis kiirettä ollenkaan... vajaata kahta vuosikymmentä myöhemmin, 30.11.1939 Helsingissä herättiin punailmavoimien pommitukseen. Näin siitä huolimatta, että vielä muutama päivää aikaisemmin mailla oli keskinäinen hyökkäämättömyyssopimus.

Nyt 85 vuotta myöhemmin yksi asia ainakin on muuttunut. Suomi on konkreettisesti repäissyt itsensä irti itäisestä vaikutusvallasta viimeistään liittyessään NATOn jäseneksi 4.4.2023. Yhdysvaltojen ilmavoimien B 52 pommikoneet lentävät Suomen ilmatilassa Suomen ilmavoimien F 18 Hornettien saattamana. Suomella ei nyt ole minkään valtakunnan hyökkäämättömyyssopimusta ja meidät on virallisesti todettu epäystävälliseksi valtioksi.

Olisiko historiasta jotain opittu? Ainakin olisi syytä oppia muutama ominaisuus minkä tahansa nimisen Venäjän käyttäytmisestä.

• Totta on aina se minkä hallitusvalta ja sen valtias – nykyisin Putler – todeksi väittää.

• Venäjän valtias on aina voimakas, äkkipikainen ja pitkävihainen.

• Pietari Suuresta lähtien Venäjän tavoite on vapaa pääsy Atlantille ja sinne pyrkii Putlerkin.

• Venäläinen maailma (ruskij mir) on nykyisin virallnen geopoliittinen oppi. (Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2021 lopussa noin 30 000 Venäjän kansalaista. Kaikkiaan venäjänkielisiä on runsaasti yli 80 000.)

Ohessa muutamia uutisia viime päiviltä.

• Ei NATO,ei Suomi ole sodassa Venäjää vastaan, mutta Venäjä on sodassa Natoa ja Suomea vastaan, Putler ei usko diplomatiaan, uskoo vain voimaan ja uhkailuun (Sullivan) https://www.youtube.com/watch?v=eBFTvwmikHc We're Already at War with Russia (w/ John J. Sullivan)

• Venäjän ilmaisema suunnitelma tarkistaa rajankäyntiä Itämerellä https://www.youtube.com/watch?v=QDnMYztaxfI How Russia is changing Baltic Sea borders

• Yi Peng 3 Kattegatissa WSJ todennus sille, että Yi Peng 3 raahasi ankkuriaan 160 kilometriä ja katkoi kaksi mediajohtoa, WSJ: Chinese Ship Dragged Anchor for 100 Miles and Cut Two Cables https://maritime-executive.com/article/wsj-chinese-ship-dragged-anchor-for-100-miles-and-cut-two-cables

• Ruotsin vaatimus saada laiva omille aluavesille tarkastettavaksi,

• Puolan pääministerin, Tuskin ehdotus Itämerenvaltioiden yhteisestä merivalvonnasta https://www.hs.fi/maailma/art-2000010863598.html, yhteinen ilmavalvonta lienee jo toteutuu

• Suomen ja Irämeren NATO - valtioiden irtaantuminen Ottawan sopimuksesta https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010863747.html

• Kahden B 52 pommikoneen harjoittelu Suomen ilmatilassa, IS Kommentti: B-52-pommittajien harvinainen harjoitus Suomessa paljastui – kova viesti Venäjälle https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010861490.html

• Puolustusliittojen reunavaltio – ominaisuus voi olla tositilanteessa kirous. Suomi olisi taistelukenttänä, joista rintamaat voivat perääntyä puolustautuakseen (1920 – 30 luvuilla Reunavaltiopolitiikka) https://fi.wikipedia.org/wiki/Reunavaltiopolitiikka , https://fi.wikipedia.org/wiki/Varsovan_sopimus_(1922) Nyt meillä on NATO, DCA ja JEF ja muut kahden väliset puolustussopimukset mm. https://ilmavoimat.fi/-/pohjoismaiden-ilmavoimat-syventavat-yhteistyotaan

• Etelä-Suomeen perustetaan salainen droonitehdas https://www.hs.fi/talous/art-2000010864833.html

Heipä heijakkaa. Näin on nyt mutta huomenna kaikki voi olla toisin.

Kun kissa on poissa niin hiiret hyppii pöydällä

Unkarin lahja Euroopalle ja maailmalle – Victor Orban – on kutsunut Benjamin Netanjahun kylään huolimatta ICCn (Kansainvälinen rikostuomioistuin) jäsenvaltiota koskevasta Netanjahun pidätysmääräyksestä. Unkari on ICCn jäsen. EU:n jäsenvaltioiden tulisi kunnioittaa niitä sekä tarvittaessa toteuttaa tuomioistuimen päätös. Vaan se ei tätä EUn tämänhetkistä puheenjohtajaa hetkauta. Ei ole ennenkään.

Vaan eipä tämä ole ensimmäinen kerta kun pustan poika vetää sidosryhmiensä vastaista linjaa. Auttamatta mieleen tulevat toivioretki Moskovaan EUn valtuuttamattomatonta ”rauhanmissiota” Putlerille esittelemään, kekkuloinnit sekä EUssa että NATOssa venäläisen öljyn ja maakaasun sanktionnin osalta, puhumattakaan Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyden estämisestä.

Sääli, että EUsta ja NATOsta nyt puuttuu johtajuus. Vaikka, kieltämättä eräänlaisella "kauhulla" odotan tulevaa Trumppia.

Apocalypse now - ATACAMS into Russia

Elämme hyvin vaarallista aikaa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan jatkuu jo toista tuhatta päivää ja taistelut ilmeisesti sen kun laajenevat. Kun Zelensky ei ole tähän mennessä taipunut Venäjän ”rauhansopimus”ehdotuksiin, Putler pureutuu bunkkeriista kuten ”kaimansa” Hitler aikoinaan. Uhkailu ja pelottelu ei tunne määrää ei rajoja. Vastustajia tapetaan sekä kotona että ulkomailla. Jos ei poloniumilla tai novitshokilla, niin sitten vankileireillä tai lennättämällä ikkunoista. Matkustajakoneita ammutaan alas, satelliittien paikannusjärjestelmi häiritään, kaasuputkia tuhotaan ja kaapeleita katkotaan. Nyt jo uudistetaan Venäjän ydinaseiden käytön doktriinia.

Kun Biden antaa Ukrainalle luvan käyttää ATACAMs ohjuksia myös Venäjän aluetta vastaan, selkärangaton Saksan Scholz soittelee Putlerille vastoin länsiliittoutuneiden päätöstä olla pitämättä minkään valtakunnan yhteyttä häneen. (Mitä isot - siis Orban ja Erdogan - edellä, sitä tuuliviirit ja hännänheiluttajat perässä.) Kuulopuheiden mukaan tunnin kestäneeseen keskusteluun ei todellakaan ollut aihetta. Selkeä ilmoitus Saksan seisomisesta EUn ja NATOn yhteisrintamassa olisi hoitaantunut alle kymmenessä minuutissa, jopa diplomaattikielen koukeroilla höystettynä. Trumpin toinen tuleminen ja hänen yhden puhelinsoiton rauhansopimusta ei vielä ole edes esitelty. Se siitä lännen yhteisrintamasta. Päivät senkun synkistyvät.

Myönnettäköön, että sodan kestosta huomattavan vastuun kantavat Ukrainaa tukevat länsiliittoutuneet. Kun Zelensky helmikuussa 2022 ilmoitti tarvitsevansa aseita, ei evakuointikyytiä Kiovasta, syntyi lännessä paine auttaa Ukrainaa sotilaallisesti. Taisi olla hetken huumassa tehty harkitsematon päätös. Nyt, lähe kolme vuotta myöhemmin on selvää, että lman lännen aseapua ei puolustautuminen olisi pitkään aikaan enää ollut mahdollista. Samalla länsi kantaa pitkälti vastuun myös siitä, että Ukraina ei ole voinut käyttää Venäjän heikkouksia läheskään täysimäärisesti hyväkseen.

Yhä enemmän näyttää siltä, että Putlerin analyysi lännen pitkäaikaisen sitoutumisen vähittäisestä rapautumisesta pitää täysin paikkansa. Voisiko todella olla niin, että päätökset aseiden toimittamisen lisäavusta on tietoisesti ja ko-ordinoidusti jaksotettu ja ajoitettu niin, että Ukraina voi kulloinkin jatkaa taistelua mutta ei voi voittaa?

Suomalaisena minun on hyvin vaikea ymmärtää suurten länsivaltojen johtajien löperöä käytöstä suhteessa Venäjään ja erityisesti Putleriin. Normaalia käyttäytymistä ei siitä ilmansuunnasta kannata odottaa. Sen toivominenkin voi perustua vain historian kokemusten vahvistamaan itsepetokseen.

Aurinko kyllä nousee idästä eelleen, mutta ryssä on ryssä vaikka voissa paistais. Edelleen.

Ytäväni Matti Karvinen lähetti arvioitavaksi ja kommentoitavaksi meitä Äijäkerho 70 plussassa aina silloin tällöin kosketeltavan asiakokonaisuuden. Olen siihen luvalla tehnyt pieniä täsmennyksiä ja digitaitojen puutteessa graafisia muutoksia ja editointeja. Asian tuominen omallekin sivulle on mielestäni arkistointimielessäkin paikallaan. 

Miksi Suomi liittyi Natoon?

Yritän tässä pamfletissa vastata eräiden saksalaisten ystävieni kysymyksiin Suomen Natoon liittymisen syistä ja siitä, miksi puolueettomuus ei mielestämme enää ollut mahdollista.

Yksinkertaisin ja nopein vastaus ystävilleni olisi Suomen puolustusministerin JyriHäkämiehen kohua herättänyt ja maan ulkopoliittisen johdon yllättänyt lausunto vuonna2007: ”Ottaen huomioon maantieteellisen sijaintimme Suomen kolme pääasiallistaturvallisuushaastetta ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä”.

Kun Häkämies lausuntonsa antoi, Groznyi oli raunioina, Tšetšenian presidentit ja sotaaarvostelleet Anna Politkovskaja ja Aleksandr Litvinenko murhattu ja Tšetšenian toisen sodanaloittamisen syynä olleiden kerrostalojen räjäyttäjistä liikkui tietoja, että tekijät olisivat olleet Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n miehiä. Häkämies oli itsenäisesti vetänytjohtopäätöksensä Venäjän tilasta ja suunnasta.

Mutta Suomen Natoon liittymisen taustat ja syyt olivat paljon monilukuisemmat ja monisäikeisemmät kuin vain Nyky - Venäjä.

Geopoliittista taustaa

Suomen geopoliittinen merkitys on vaihdellut vuosisadasta toiseen. Ruotsinsuurvaltakaudella aina vuoteen 1809 asti, jolloin Ruotsi menetti Suomen Venäjälle, Suomi olisekä Ruotsille että Venäjälle strategisesti merkittävä. Tämä korostui erityisesti Pietarinperustamisen vuonna 1703 jälkeen. Mutta vuosina 1809 – 1917 Ruotsi oli luopunut suurvaltahaaveistaan ja Venäjälle Suomi oli rauhallinen suojavyöhyke Pietarista pohjoiseen.

Historiansa aikana Suomi on siis muodostanut suojavyöhykkeen Venäjän ja Lännen välille. Se on merkinnyt sitä, että kumpikin puoli on pyrkinyt käymään sotansa suojavyöhykkeellä – Suomessa. Tästä on jäänyt pysyvä muistikuva suomalaisten historianmuistiin. Sodat aloitti milloin Ruotsi milloin Venäjä, mutta jossain vaiheessa aina venäläiset joukot ryöstivät, raiskasivat ja tappoivat suomalaisia.

Ennen toista maailmansotaa Venäjän sisällissotien loppumisesta aina vuoteen 1939 Suomenpuolueettomuus ”antoi ilmeisesti riittävää turvaa Leningradille”. Mutta 1939 Stalinin Neuvostoliitto, halusi/väitti haluavansa lisäturvaa ja sopi Saksan kanssa (Molotov – Ribbentrop sopimus 23. elokuuta 1939) , että Suomi kuului Neuvostoliiton etupiiriin. Suomi oli muiden Pohjoismaiden kanssa julistautunut puolueettomaksi. Mutta sillä ei ollut mitään merkitystä Neuvostoliitolle, joka aloitti Talvisodan 30.11.1939. (Pienenä välihuomautuksena: Presidentti Boris Jelzin pyysi 1944 presidentti Koivistolta anteeksi Talvisotaa rikoksena Suomea kohtaan. Nyt Venäjällä oppikirjoissa uudelleen väitetään Suomen aloittaneen Talvisodan Mainilan laukauksilla.)

Ajatellen Suomen Natoon liittymisen kannatusta kansan keskuudessa on syytä ymmärtää, että Venäjän ja Suomen järjestelmien erot ovat hyvin tiedossa kansan keskuudessa. Jo 1939 suomalaiset – mukaan lukien työläiset – lähtivät yksimielisesti puolustamaan maata Venäjän hyökkäystä vastaan. Samoin karjalaiset eivät, ensin vuonna 1940 ja lopullisesti vuonna 1944 jääneet hyökkäävän Venäjän vallan alle, vaan pakenivat muualle Suomeen. Stalinin vainoista, punapakolaisten likvidoinneista ja maanviljelijöiden pakottamisesta kolhooseihin oli tullut tänne riittävästi tietoja.

Tällä hetkellä kymmenillä tuhansilla suomalaisilla on henkilökohtaisia kokemuksia työskenneltyään erilaisissa projekteissa Venäjällä. Ja mielipide on edelleen sama. Kuten eräs haastattelemani asentaja perustaen kokemuksiinsa Venäjällä sanoi minulle: ”Perkele, jos se systeemi tulee tänne, niin minä lähden vintovkan kanssa metsään.” (Perkele on suomenkielen voimakkain kirosana, vintovka on eräs venäläisen sotilaskiväärin merkki, sitä käytetään joskus kuvaamaan yleensä kivääriä.)

Tällä hetkellä

Tällä hetkellä Suomella on Venäjän Pohjoisen ja Itämeren laivastojen vuoksi suuri geopoliittinen merkitys Venäjälle. Jo yksinomaan Muurmanskin tukikohdat sukellusveneineen ja ohjuksineen merkitsevät sitä, että kriisin puhjetessa Venäjä ilman muuta yrittää miehittää Suomen. Onneksi ennen miehitystä joukkojen keskitykseen menee niin paljon aikaa, että Suomella on aikaa valmistautua hyökkäyksen torjumiseen ja mahdollisesti jopa estää koko valloitusyritys alkuunsa.

Samoin, jos Venäjä aiheuttaa valloitusyrityksellään kriisin Baltiassa, Suomen etelärannikkoatarvitaan sekä hyökkäykseen että puolustamiseen. Liittymällä Natoon Suomi valitsi, kumman puolen joukot tänne kriisitilanteessa mieluimmin otetaan. Groznyin, Aleppon, Mariupolin, Hersonin raunioiden ja Butschan joukkomurhan jälkeen valinta ei ollut vaikea, Eivätkä Nato tai USAkoskaan ole atomiaseilla tai muutenkaan Suomea uhanneet.

Historia on meitä opettanut, ettei puolueettomuus suurvallan naapurina anna turvaa. Kenraalien kartoissa ei ole harmaita alueita. Ja Stalinia lainatakseni ”kaikki tssä maailmassa voi muuttua.”

Suomen itärajalla olevien poliittisten järjestelmien ja elintasojen kuilu on ehkä Euroopan syvin. Venäjä on autoritaarinen fasistinen valtio. Lukijan on syytä verrata tietojaan Venäjästä Wikipediasta löytyvään fasismin määritelmään Faschismus – Wikipedia. Määräajoin järjestettävät vaalit eivät ole vapaat eivätkä rehelliset, media on hallinnon tiukassa valvonnassa, oikeuslaitos ei ole riippumaton, vastustajat ovat vankiloissa tai heidät on murhattu, myös ulkomailla asuvia vastustajia murhataan, koululaiset harjoittelevat sotilasaseiden käsittelyä jne.

Suomen demokratia on yksi maailman parhaiten toimivista ja korruptiota on vähän. Suomi on valittu jo seitsemän kertaa maailman onnellisimmaksi kansakunnaksi. Mittaustavan mukaan olisi ehkä parempi puhua maailman tyytyväisimmästä kansasta. Elintason kuilu on näkyvä. Venäjällä elintaso on Moskovassa ja Pietarissa hyvä mutta muualla maassa kehitysmaatasoa.

Ollessamme osa Venäjää 1809 – 1917 Suomelle oli myönnetty autonomia. Se säilytti ruotsalaisen oikeusjärjestelmän, protestanttisen uskonnon samantyyppisen hallinnon kuin Ruotsissa -oman senaatin (hallituksen) ja esimerkiksi oman valuutan alkaen 1860 keisari Aleksanteri II:n armollisella päätöksellä.

Venäläinen maaorjuus ei koskaan tullut Suomeen. Suomi säilyi kulttuuriltaan ja elämäntavoiltaan pohjoismaisena, ja yhteiskunnan instituutiot arkipäivän tasollakin säilyivät ennallaan. Keisarit olivat suomalaisiin alaisiinsa ja suomalaiset keisareihinsa tyytyväisiä. Senaatin torilla vastapäätä Suurkirkkoa tsaari Aleksanteri II:n patsas seisoo kaikkien poliittisten ja sotilaallisten mullistusten jälkeenkin eräänlaisena Suomen kansan kiitoksena tsaarille. Vasta Venäjän vallan loppuaikoina Nikolai II:n aikana välit kiristyivät. Suomalaiset kuvaavat tuota aikaa sanalla ”sortovuodet”.

Toisen maailmansodan, siis venäläisille hävityn kahden sodan (Talvisota ja Jatkosota) jälkeen Suomi kuului selvästi Venäjän etupiiriin ihan niin kuin Churchill, Roosevelt ja Stalin Jaltalla sopivat. Franz Josef Straußin käyttämä termi ”Finnlandisierung” kuvaa hyvin tuolloista riippuvuuttamme Venäjästä. Vähitellen askel askeleelta Suomi hankki lisää liikkumatilaa. YK:hon liityttiin 1955, EFTA:an 1986, EU:hun 1995, Euro otettiin käyttöön 2002 ja nyt Natoon 2023. Voidaan sanoa, että nyt Suomi on täysin integroitunut Länteen.

Aseistuksessa ja tukikohdissa Venäjällä on yksinomaan Suomen läheisyydessäkin murskaava ylivoima. Seuraavalla sivulla on kartta Venäjän joukoista Suomen lähellä.

Venäjän asevoimat kokonaisuudessaan on kuvattu esimerkiksi Wikipediassa StreitkräfteRusslands – Wikipedia

Suomen itärajaa ei ole linnoitettu. Puolustus perustuu metsien, soiden, kallioiden ja järvien merkityksen tunnistamiseen ja niiden hyvksikäyttöön. Pohjois- ja Keskisuomen kohdalla liikenneväylät ovat Suomen ja myös Venäjän puolella huonot, mikä vaikeuttaa valloitusyrityksiä niiltä suunnilta. Kaakkois-Suomessa on järvien ja kapeikkojen vuoksi hyvät puolustautumismahdollisuudet, Mutta Suomen rannikot ovat verrattain avoimet ja kuten Ukrainassa on nähty, ilmapuolustuksessa on aina aukkoja.

Suomen puolustusvoimien vahvuus on seuraava:

Sotilaita

aktiivipalveluksessa 23 000

sota-ajan vahvuus 280 000

muu koulutettu reservi 500 000

Materiaalia

Tykistöä  yli 1 500

Hävittäjiä 62

Taistelupanssareita 200

Muuta mekaniikkaa yli 1000

Vaatimaton laivasto

Suomen puolustusvoimat on kuvattu esimerkiksi Wikipediassa Verteidigungskräfte Finnlands – Wikipedia

Edellä olevat tiedot paljastavat hyvin voimasuhteiden epätasapainon.

Itsenäisyytensä ajan Suomi on joutunut lähtemän siitä, että sodan aikana omilla voimilla tullaan toimeen muutama viikko tai kuukausi. Sen jälkeen saadaan apua jostain. Liittyminen Natoon teki tämän strategian entistäkin uskottavammaksi. Edellyttäen tietysti, että voimme luottaa tarvittaessa Naton ja muun lännen apuun.

Suomen itsenäisestä puolustusstrategiasta Toisen maailmansodan päätyttyä voidaan puhua Neuvostoliiton sortumisen jälkeen. Suomella oli sitä ennenkin tavoitteena puolustaa maata mahdollista hyökkäystä vastaan. Mutta Neuvostoliiton hajoamisen alettua 1985 puolustusstrategia alkoi olla realistisella pohjalla. Erikseen on vielä syytä painottaa, että ulkopolitiikan tavoitteena on tietenkin suhteiden pitäminen naapureihin sellaisina, että sotaa ei syty.

Ovatko Suomen puolustusvoimat riittävän vahvat muutaman viikon puolustustaisteluihin? Ukrainan sodan kokemusten mukaan ovat. Erityisesti maavoimia ja tykistöä on riittävästi. Suomen hävittäjät alkavat kyllä jo olla käyttöikänsä loppupäässä. Mutta alkaen vuodesta 2026 ne korvataan huippumoderneilla amerikkalaisilla F-35 hävittäjillä. Ilmatorjunnassa on puutteita kauko ja korkeustorjunnassa, mutta kunhan Israelista tilattu Daavidin Linko ( David’s Sling) toimitetaan.ilmapuolustusvalmius on riittävä. Suomen merivoimat ovat vaatimattomat ja Ruotsin toivotaan Naton jäsenenä ja tehtyjen sopimusten perusteella tulevan apuun nopeasti.

Suomen sotilaallinen voima perustuu paitsi aseisiin myös koulutettuihin reserviläisiin. Suomalaisten puolustustahto on erittäin korkea. Yli 80 % suomalaisista ja reserviläisistä haluaa, että maata puolustetaan asein hyökkäystä vastaan. Venäjän tavoitteet ovat tulleet selviksi sekä sanoissa että teoissa. Jo ennen Ukrainan sotaa presidentti Putin, hänen läheiset neuvonantajansa ja valtion hallussa oleva media toistuvasti kertoi Venäjän tavoittelevan joko keisarinvallan tai Neuvostoliiton aikojen mahtavuutta ja rajoja. Meillä Suomessa ja koko Lännessä kerrottiin tuon viestin olevan tarkoitettu vain Venäjän sisäiseksi. Hyvä kuvaus löytyy vaikkapa seuraavasta linkistä Russlands Motive der Macht | Terra X - die Wissens-Kolumne - ZDFheute

Kun katsomme luetteloa Venäjän valloituksista tällä vuosituhannella, tulee selväksi, että kyse ei ole vain sanoista - Tšetšenia 1999 -2009, Georgia 2008, Krim ja Itäukraina 2014 ja 2022 hyökkäys

Ukrainaan. Eikä kannata sulkea silmiä myöskään tapahtumista Transnistriassa, Etelä Ossetiassa ja Abhasiassa. Kauhistuttavinta kuitenkin on verrata Putinin Venäjän sisäistä muutosta, tavoitteita javalloituksia Hitlerin Saksaan – esim. valloitukset Reininmaa 1936, Itävalta 1938, Tšekkoslovakia 1939 ja toisen maailmansodan aloitus 1939. Venäjän sisäinen kehitys on ollut myös samanlaista kuin Saksassa 1933 – 1939. Kokonaiskuva on yksinkertaisesti hirveä. Putinin nimittäminen Putleriksi ei ole asiatonta vaan perusteltua.

Täyskäännös Suomen turvallisuuspolitiikassa alkoi marraskuussa 2021, kun Presidentti Putin ilmoitti Venäjän vastustavan Naton laajentumista itään ja vaativan USA:n ja Naton sitoutumista laajenemisen pysäyttämiseen.

Suomen Natoon liittymisen askeleet olivat lyhyesti kerrottuna seuraavat. Täyskäännös Suomen turvallisuuspolitiikassa alkoi marraskuussa 2021, kun Presidentti Putin puheessaan suurlähettiläille ilmoitti Venäjän vastustavan Naton laajentumista itään ja vaativan USA:n ja Naton sitoutumista laajenemisen pysäyttämiseen. 14.1.2022 Venäjän ulkoministeri Lavrov sanoi Venäjän kunnioittavan

Suomen suvereniteettia ja Suomi ja Ruotsi voivat itse päättää liittoutumisestaan. Lavrov kuitenkin korosti, että Venäjä arvostaa maiden liittoutumattomuutta. 21.1.2022 presidentit Putin ja Niinistö kävivät ratkaisevan puhelinkeskustelun, jossa Putin Niinistön suoraan kysyessä vahvisti, että Venäjän Naton laajentumisen keskeyttämistä koskeva vaatimus koski myös Suomea ja Ruotsia. Venäjä siis puuttui itsenäisen Suomen turvallisuuspoliittiseen päätösvaltaan ja halusi pakottaa

Suomen takaisin vasallikseen ja osaksi havittelemaansa turvavyöhykettä. - Ja suurvallan turvavyöhyke tarkoittaa aluetta, jossa se pyrkii sotansa käymään, ampumaan alas vihollisen ohjukset mukaan lukien atomikärjillä varustetut ja tarvittaessa miehittämään alueen. Suomen historian lehti oli kääntynyt.

Valtion johto teki päätöksen Suomen ohjaamisesta Natoon. Ongelmana oli aluksi epätietoisuus kansan mielipiteistä. Suomihan on demokraattinen valtio, jossa päätöksiä ei tehdä, jos kansan tiedetään sitä selvästi vastustavan. Ratkaisun toi maaliskuussa 2022 tehty mielipidetutkimus, jonka mukaan 60 % suomalaisista kannatti Natoon liittymistä. Kansanäänestyksen järjestämisestä Natoon liittymisestä keskusteltiin, mutta sitä ei peläten Venäjän vaikuttamisyrityksiä järjestetty.

Mielipidetiedustelujen mukaan kansan selvä enemmistökin vastusti kansanäänestyksen järjestämistä ja viestitti päättäjille ”teidät on demokraattisesti rehellisissä vaaleissa valittu tekemään juuri tällaisiavaikeita ja merkittäviä päätöksiä, tehkää työnne!”. On syytä muistaa, että Venäjä oli ennen mielipidetutkimusta 24.2.2022 hyökännyt Ukrainaan, ja uhkailut ydinaseilla olivat alkaneet.

Presidentti Niinistö kävi vielä useita keskusteluja presidentti Putinin kanssa, mutta toiveita sodan päättämisestä ei ollut näkyvissä. Suomen edellä kuvaamalta puolustusstrategialta oli uskottavuus pudonnut pois, ja 12.5.2022 presidentti Niinistö ja pääministeri Marin ilmoittivat kannattavansa Suomen jäsenhakemuksen lähettämistä Natoon.

Natohakemuksen lähettämisestä äänestettiin Suomen Eduskunnassa 17.5.2022. Eduskunnan 200 kansanedustajasta 188 kannatti jäsenhakemuksen lähettämistä, 8 vastusti sitä ja 3 oli poissa. 1.3.2023 oltiin niin pitkällä, että valmiista sopimuksesta järjestettiin lopullinen äänestys Eduskunnassa. 184 edustajaa äänesti Naton kanssa tehdyn sopimuksen hyväksymisen puolesta, 7 sitä vastaan, 1 äänesti tyhjää ja 7 edustajaa oli poissa. Eduskunnan puheenjohtaja ei näissä äänestyksissä käytä ääntään, siksi äänten yhteismäärä on 199. Lopullisesti Suomesta tuli Naton jäsen 4.4.2023.

Prosessi oli siis äärimmäisen demokraattinen ja harvinaisen yksimielinen. 97 % suomalaisista kannattaa Ukrainan auttamista. Suomen kansan halu pysyä itsenäisenä ja osana Länttä, Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sen Suomeen kohdistamat uhkaukset tekivät tehtävänsä.

Nöyristely Venäjän edessä ei takaa rauhaa vaan ainoastaan lisää tuulta Venäjän harjoittamanuhkailun ja kiristyksen purjeisiin.

Tapahtumat Suomen Natoon liittymisen jälkeen ovat vahvistaneet Suomen asemaa.

Merkittävin on tietenkin ollut Ruotsin hyväksyminen Naton jäseneksi 7.3.2024. Suomenselusta ja tarvittaessa avun saamisen logistiikka on nyt turvattu. Suomella on lisäksi nyt kahdenväliset puolustussopimuksen Ison-Britannian ja USA:n kanssa, mikä jossain määrintarvittaessa vahvistaa niiden sitoutumista Suomen puolustamiseen – vaikka me kyllämuistamme, että Ukrainallakin oli vuonna 1994 Venäjän, USA:n ja Ison-Britannian antamatturvatakuut, ja vaikka historia on opettanut, kuinka nopeasti erilaiset puolustussopimukseton irtisanottu Russland garantiert 1994 Souveränität der Ukraine - SWR Kultur .

Suomen maaperällä, ainoana Venäjän rajanaapurina olevana Natomaana, ei ole pysyviämuiden Natomaiden joukkoja. Yhteisiä harjoituksia kyllä järjestetään. Suomen ja Ruotsinomat lait kieltävät ydinaseet ja niiden sijoittamisen maahansa. Nyt Ruotsin pääministeri onilmaissut, että asia voisi sotatilanteessa muuttua. Suomessa ydinaseista ei käydä keskustelua, Natojoukkojen sijoittamisen tarpeesta tehdään tutkimusta. Mutta on syytä huomata, että ehkä juuri näiden asioiden pohdinnan vuoksi Venäjän uhkailut ovat keskeytyneet tai loppuneet, eikä uusia hybridioperaatioita ole meneillään. Luulenpa ja toivon, että Venäjä on tajunnut Suomeen kohdistuvien uhkauksien ja hybridioperaatioiden vaikutuksien olevan muuta kuin heidän toivomansa ”nuo hullut tschuchnat 3 näyttävät tekevän mitä vain turvallisuutensa lisäämiseksi.” ( Tschuchna on venäläisten pilkkanimi suomalaisille)

Nöyristely Venäjän edessä ei takaa rauhaa vaan ainoastaan lisää tuulta Venäjän harjoittaman uhkailun ja kiristyksen purjeisiin. Tämän me olemme Venäjästä oppineet.

Seuraavassa linkissä olevan Venäjän analyysin kuuntelu vaatii aikaa kokonaisen tunnin mutta auttaa ymmärtämään Suomen toimintaa Evaluation of Russia by Finnish Intelligence Colonel(English audio) | December 3, 2018 – YouTube Tahto puolustaa Suomea ja tahto auttaa Ukrainaa sentaistelussa itsenäisyytensä puolesta ovat Suomessa vahvat. Suomalaisten puolustustahtoon viittasin jo aikaisemmin. Sitoutuminen Ukrainan auttamiseen ja jopa puolustamiseen suorastaan hätkähdyttää.

Eurobarometrin tekemän kyselyn mukaan 97 % suomalaisista kannattaa Ukrainan auttamista. Televisiokeskustelussa hetki sitten Vihreiden entinen ja Vasemmistoliiton nykyinen

puheenjohtaja kertoivat olevansa valmiita lähettämään Naton joukkoja Ukrainan avuksi, jos Ukraina olisi häviämässä sodan. Juontajan hämmästykseen ja viittaukseen mahdolliseen kolmanteen maailmansotaan rouvat vastasivat kuin yhdestä suusta ”Venäjä ei saa voittaa”. Pääministeri Petteri Orpo sanoi muutama päivä sitten, että Venäjän voitto Ukrainassa olisi katastrofi Suomelle ja eksistentiaalinen uhka koko Euroopalle. Täällä vallitsevan käsityksen mukaan Venäjä jatkaa valloituksiaan ainakin Baltiassa ja mahdollisesti myös Suomessa, jos sen annetaan voittaa Ukrainan sota. Meidän suomalaisten on melkein mahdotonta ymmärtää ja hyväksyä, että Espanjan pääministeri pyytää Naton pääsihteeriä puhumaan vähemmän sodan uhasta, kun kansa hermostuu, presidentti Biden pyytää Ukrainaa pommittamaan vähemmän Venäjän öljysäiliöitä, kun öljyn hinta nousee, ja vain vähemmistö saksalaisista olisi valmis puolustamaan maataan mahdollista hyökkäystä vastaan.

Ajatuksia jatkosta.

Liittymällä Natoon Suomi hakee turvaa Venäjän mahdollista yritystä vastaan ”pienellä ja nopealla erityisoperaatiolla” valloittaa Suomi, kuten Stalin yritti 1939 ja Putin helmikuussa 2022 Ukrainassa. Tällä hetkellä Venäjä näyttää olevan sotilaallisesti liian heikko valloittamaan Ukrainaa, ja Natoa vastaan se on selvästi alakynnessä. Suomi on siis ainakin toistaiseksi turvassa.

Jos taas Ukrainan sota laajenee Venäjän ja Naton tai Venäjän ja EU:n väliseksi sodaksi,sodan painopiste ei ole täällä pohjoisessa vaan Keski-Euroopassa, ja sota ei vyöry Suomen yli edestakaisin. Tilanne on hyvin samanlainen kuin 1941 -1945. Jos sota laajenee atomisodaksi,se ei ole ainakaan Suomen syy. – Ja on lopputuloksen kannalta yhdentekevää, onko Suomi Naton jäsen vai ei.

Atomisodan syttymiseen me täällä Suomessa emme usko. Kokemukset esimerkiksiKuuban ohjuskriisistä 1962 ja Afganistanin sodasta 1979 – 89 kertovat, että Venäjää voikäsitellä samalla tavalla kuin kiristäjiä yleensä. Kun kova tulee vastaan, kiristäjä perääntyy.

Jos lähdet mukaan kiristäjän peliin, peräännyt ja maksat loppuelämäsi. Kuten edellä Martti J.Karin YouTube videosta käy ilmi, Venäjä halveksii heikkoja ja taipuvaisia ja arvostaa kovuuttaja päättäväisyyttä. Ennen atomisotaa, Venäjällä valta vaihtuu.

On myös syytä muistaa, että Suomea ei Toisen maailmansodan tuloksena miehitetty. Syynä oli ilmeisesti ainakin osittain suomalaisten kova Neuvostoliiton hyökkäyksen vastustus– keinoja kaihtamatta. Venäjä arvosti tuolloin ja arvostaa edelleenkin eniten kovuutta jasotilaallista voimaa. Suomalaiset näyttävät hyvin muistavan tämän historian opetuksen.

Helsingissä 30.5.2024

Matti Karvinen

Tierokirjailija

Ei Ukrainan sota pelkkään rauhansopimukseen lopu, eikä sillä Eurooppaan rauha palaa

Ei Ukrainan sodasta helpolla irti pääse.

Tuomiojan väite nyt esittämä väite Ruotsin ja Suomen välisen puolustussopimuksen valmistelusta on herättänyt huomiota. On varsin mahdollista, jopa todennäköistä, että aiheesta on esimerkiksi puolustusministerien – nykyisen tai edellisen - kesken keskustelta, mutta tuskin moinen olisi voinut edetä edes sille tasolle, että Ruotsin puolustusministeri olisi sitä ehdottanut. 

Jonkinasteisesta puolustusyhteistyöstä keskustelu, jopa neuvottelu on aivan muuta kuin keskustelu puolustussopimuksesta. Ja kun Ruotsilla on laajamittainen ja hyvin pitkäaikainen kokemus yhteistyöstä tai peräti puolustussopimuksesta Yhdysvaltojen kanssa, ei sillä taatusti ole edes intressiä ehdottaa puolustussopimusta Suomelle, tuskinpa edes kolleegansa mahdollista ehdotusta vakavasti harkita. Suomella sensijaan voisi moinen intressi kyllä olla.

On varmasti syytä myös ihmetellä Tuomiojan valitsemaa ajankohtaa tämän ajatuksen julkistamiselle, kun maassa – ja Ruotsissakin – käydään parhaillaan julkista ja konkreettista keskustelua NATO – jäsenyydestä. Onko Erkki jäänyt oman 1960-luvun asenneilmapiirinsä vangiksi? Pitääkö hän edelleen Yhdysvaltoja Venäjää roistomaisempana imperiumina ja suurempana maailmanrauhan uhkana?

Ukrainan viimeistään 27.2.2014 alkanut sota alkaa lähestyä kluminaatiopistettä. Venäjä sanoo vetäneensä joukkonsa pois Kiovan ympäristöstä ja pohjoisesta Ukrainasta ja väittää jatkossa keskittyvänsä itäisen Ukrainan valtaamiseen. Uskokoon ken haluaa. Tsetsenian suurkaani Ramzan Kadyrov ainakin vakuuttaa, että hän ja hänen taistelijansa vielä palaavat ja valloittavat Kiovan. Eikä Putlerin sanomisiin ole aiemminkaan voinut luottaa.

Maailma tuntuu nyt odottavan Venäjän hyökkäystä Luhanskin ja Donetskin ”itsenäisistä kansantasavalloista” Ukrainaan. Täälläkin Venäjä siis hyökkää Ukrainan kimppuun ”itsenäisten” kansantasavaltojen alueelta. Edelliskerralla lähtöalueena oli Ykn jäsenen, Valko-Venäjän alue. Saas nähdä kaunako tämä retki kestää.

Tällaiselle tavalliselle tossunkuluttajalle alkaa kuitenkin tulla selväksi, että tämä sota tuskin mihinkään rauhansopimukseen päättyy. Siihen ei ole varaa Putlerilla, mutta ei myöskään NATOn jäsenillä. Tässä taitaa olla kumpienkin kannalta nyt varsin selvä, eksistentiaalinen taistelu. Taitaa Ukrainan kohtalosta sinänsä muodostua toisarvoinen kysymys.

Rauhaa Eurooppaan (mukaan lukien mm. Ukraina, Georgia, Moldovia, Trasnistria, Abhasia, Etelä_Ossetia ...) on turha toivoa Putlerin ollessa vallassa Venäjällä. Ei sitä pelkällä rauhansopimuksella voida turvata. Siihen tarvitaan venäläisten täydellinen asenteenmuutos, jotain samanlaista henkistä prosessia kuin Saksan ja Japanin läpikäymät toisen maailmansodan jälkeen. Eikä moinen ole edes muutamissa vuosissa mahdollista, Vuosikymmenissä ehkä?

Vielä ei edes sanktioiden osalta ole arsenaalia loppuun asti käytetty. Öljyn ja kaasun vienti Venäjältä Yhdysvaltoihin ja EU-maihin rahoittaa vielä Venäjän sotimisen mahdollisuutta. Vaan kuinka kauan? Helppoja ratkaisuja ei silläkään sektorilla ole, mutta niiden osalta EU maiden solidaarisuus punnitaan.

On varmasti syytä varautua pitkään sotaan. Niin pitkään kun Ukrainan puolustustahto kestää ja sen materiaalista valmiutta muualta tuetaan.