Elämme hyvin vaarallista aikaa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan jatkuu jo toista tuhatta päivää ja taistelut ilmeisesti sen kun laajenevat. Kun Zelensky ei ole tähän mennessä taipunut Venäjän ”rauhansopimus”ehdotuksiin, Putler pureutuu bunkkeriista kuten ”kaimansa” Hitler aikoinaan. Uhkailu ja pelottelu ei tunne määrää ei rajoja. Vastustajia tapetaan sekä kotona että ulkomailla. Jos ei poloniumilla tai novitshokilla, niin sitten vankileireillä tai lennättämällä ikkunoista. Matkustajakoneita ammutaan alas, satelliittien paikannusjärjestelmi häiritään, kaasuputkia tuhotaan ja kaapeleita katkotaan. Nyt jo uudistetaan Venäjän ydinaseiden käytön doktriinia.
Kun Biden antaa Ukrainalle luvan käyttää ATACAMs ohjuksia myös Venäjän aluetta vastaan, selkärangaton Saksan Scholz soittelee Putlerille vastoin länsiliittoutuneiden päätöstä olla pitämättä minkään valtakunnan yhteyttä häneen. (Mitä isot - siis Orban ja Erdogan - edellä, sitä tuuliviirit ja hännänheiluttajat perässä.) Kuulopuheiden mukaan tunnin kestäneeseen keskusteluun ei todellakaan ollut aihetta. Selkeä ilmoitus Saksan seisomisesta EUn ja NATOn yhteisrintamassa olisi hoitaantunut alle kymmenessä minuutissa, jopa diplomaattikielen koukeroilla höystettynä. Trumpin toinen tuleminen ja hänen yhden puhelinsoiton rauhansopimusta ei vielä ole edes esitelty. Se siitä lännen yhteisrintamasta. Päivät senkun synkistyvät.
Myönnettäköön, että sodan kestosta huomattavan vastuun kantavat Ukrainaa tukevat länsiliittoutuneet. Kun Zelensky helmikuussa 2022 ilmoitti tarvitsevansa aseita, ei evakuointikyytiä Kiovasta, syntyi lännessä paine auttaa Ukrainaa sotilaallisesti. Taisi olla hetken huumassa tehty harkitsematon päätös. Nyt, lähe kolme vuotta myöhemmin on selvää, että lman lännen aseapua ei puolustautuminen olisi pitkään aikaan enää ollut mahdollista. Samalla länsi kantaa pitkälti vastuun myös siitä, että Ukraina ei ole voinut käyttää Venäjän heikkouksia läheskään täysimäärisesti hyväkseen.
Yhä enemmän näyttää siltä, että Putlerin analyysi lännen pitkäaikaisen sitoutumisen vähittäisestä rapautumisesta pitää täysin paikkansa. Voisiko todella olla niin, että päätökset aseiden toimittamisen lisäavusta on tietoisesti ja ko-ordinoidusti jaksotettu ja ajoitettu niin, että Ukraina voi kulloinkin jatkaa taistelua mutta ei voi voittaa?
Suomalaisena minun on hyvin vaikea ymmärtää suurten länsivaltojen johtajien löperöä käytöstä suhteessa Venäjään ja erityisesti Putleriin. Normaalia käyttäytymistä ei siitä ilmansuunnasta kannata odottaa. Sen toivominenkin voi perustua vain historian kokemusten vahvistamaan itsepetokseen.
Aurinko kyllä nousee idästä eelleen, mutta ryssä on ryssä vaikka voissa paistais. Edelleen.
2 kommenttia:
Venäjä on jonkunlainen ns. valtioiden liitto. Näistä "siirtomaavaltioista" saa halvalla kaikenlaista raaka-ainetta ja nyt "tykinruokaa".
Muuten ne eivät paljon Kremliä kiinnosta.
Ja viimesin villitys on Putlerin ukaasi BitCoinien louhinnan vaatiman valtaisan energiankäytön rajoittamiseksi. Juuri niissä "siirtomaavaltiossa", joiden miehet ylisuhteisesti rekrytoidaan armejaan kuolemaan "Isä Aurinkoisen" harhojen toteuttamiseksi. Luonnollisesti rekrytointia ei uloteta suuriin kaupunkeihin, erityisesti ei Pietariin eikä Moskovaan. Saataisivat sikäläiset joutua kokemaan sotilaallisen erikoisoperaation seurakset liian konkreettisesti.
Lähetä kommentti