torstai 31. heinäkuuta 2014

Taas salainen lisäpöytäkirja?



Tante Angela ja Vladimir Stalinovitsh Putler neuvottelevat The Independent lehden tietojen mukaan Ukrainan kriisin lopettamisesta? Mistä muusta ja keiden valtuuksilla mahtavat neuvotella? Kovin ovat kummallisia Saksan ja Venäjän tavat. Taas? Auttamatta tieto salaisista neuvotteluista palauttaa mieliin erittäin huonoja aavisteluja, kutsun keskustelemaan kon kreettisista poliittisista kysymyksistä kauan sitten. 

Koko EU jäsenyytemme ajat ja jo sitä ennenkin olen ollut jäsenyytemme kannattaja. Historiamme, kulttuurimme ja nykyisyytemme asemoi meidät osaksi läntistä demokratioiden yhteisöä. EU jäsenenä olemme valinneet turvallisuuspoliittiseksi linjaksemme hyvät suhteet kaikkiin maihin, erityisesti naapureihimme ja itsenäisen sotilaallisen puolustuksen osana EUta ja NATOn rauhankumppanina. 

Ukrainan tapahtumat ovat osoittaneet, että ainakaan jälkimmäisestä ei Ukrainalle ole ollut mitään hyötyä. Onko meille hyötyä ensimmäisestä jää nähtäväksi. Kaiken maailman optioista ei kannata edes puhua vaikka nykyin pääministeri kuinka olisi sitä mieltä, että emme ole sotilaallisesti liittoutumattomia. 

Ollaanko taas kerran siinä, että Euroopan mantereen keskeiset kilpakumppanit Saksa ja Venäjä saavat keskenään päättää, miten maanosassamme täytyy elää? Me muut saamme hyväksyä tehdyt sopimukset ja tehdä niin kuin on päätetty? Tai itkeä ja tehdä niin kuin Tante Angela ja Putler hyväksi näkevät?

Tähän mennessä Suomen poliitikot ovat keskittyneet myötäilemään Saksan tahtoa EUn historian suurimmassa kriisissä, euro-kriisissä. Kaksi viimeistä valtionvarainministeriä ovat keskittyneet lähinnä uskottelemaan kansalaisille, miten fantastisesti he ovat asioita hoitaneet maksattaessaan lähinnä Saksan, Ranskan, Ison Britannian ja Yhdysvaltojen pankkien virheet suomalaisilla veronmaksajilla. Ylisuurella painoarvolla.


Kolme viimeisintä pääministeriä on siirtynyt tai siirtymässä kansallisesta päivänpolitiikasta "kantamaan vastuutaan" tekemistään päätöksistä muualle. Miten? Nyt meillä on pääministerinä ja valtionvarainministerinä henkilöt, joita emme ole edes saaneet tehtäviinsä valita, kuten tapahtui yhden Tasavallan Presidentin osalta aikoinaan vuonna 1973, jolloin puolueet päättivät jatkaa silloisen presidentin kautta neljällä vuodella.  

Saksa on aina pitänyt huolta itsestään. Näin myös nyt, kun se ajaa euro-alueen reunamaat taloudelliseen perikatoon vain sille mitoitetulla rahapolitiikalla. Samalla se kyllä osaa turvata intressinsä suhteessa Venäjään. Valitettavasti tuntuu yhä useammin siltä, että Suomen poliitikot pitävät huolta vain itsestään suomettamalla maamme kulloinkin sopivaan suuntaan. Vaan minne nyt?

Rauhanprojektiksi EU on alkanut saada merkillisiä piirteitä

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Kuka aloittaa seuraavan sodan ja missä?


Saapa nähdä mistä uusista pakotteista EU ja USA ovat päässeet sopuun Vladimir Stalinovytsh Putlerin kuriin saamiseksi? Tänäänhän niistä pitäisi ilmoitettaman. 

Poliitikkojen kielenkäyttö ja kuvaukset Putlerin mielenliikkeistä ovat jatkuvasti koventuneet vaikkapa siitä, kun Tante Angela muutama kuukausi sitten väitti hänen elävän toisessa maailmassa siihen, kun Ison Britannian Washingtonin suurlähettiläs kuvaa nyt hänet valehtelijaksi ja huligaaniksi.

Valitettavasti alkaa käydä yhä ilmeisemmäksi, että hidas hirttäminen ei tälläkään kerralla toiminut. Signaalit, jotka erityisesti EUsta ovat Kremliin lähteneet siitä lähtien, kun hiljaiset vihreät miehet ilmestyivät Krimille helmikuussa tänä vuonna ovat toimineet. Puoli vuotta EUn jäsenten keskinäistä kaupankäyntiä erilaisten reaktioiden toivottavuudesta on antanut Putlerille väärän viestin. Hän katsoo nyt olevansa pakotettu puolustamaan Äiti Venäjän kunniaa

Vaikka historiasta ei kuulemma voikaan mitään oppia kiinnitän huomiota siihen, että viime vuosisadan kaksi keskeisintä tapahtumaa, Ensimmäinen ja Toinen maailmansota alkoivat elokuun kumminkin puolin. 

Kuukauden kuluttua tiedämme enemmän.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Vladimir Stalinovytsh Putler



Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta ilmeisesti jotkut eivät ilmeisesti enää ole ulkopoliittisesti korrekteja? Näin voisi päätellää siitä, että Suomen entinen Pravda - HS - ei julkaissut tänään kommenttiani uutiseensa Hollande: Sotalaivojen myynti riippuu Venäjän asenteesta. Niin ne ajat muuttuvat maanosamme ajautuessa päivä päivältä ja jälleen kerran yhä lähemmäksi kuilun reunaa. 

Mielestäni "nomen est omen"ja tässä tapauksessa yli seitsemän vuoden aktiivisen seurannan perusteella, nimi kuvaa valitettavan tarkasti kantajaansa. Ainoat kauhut, jotka siitä vielä lähihistoriasta taitavat puuttua ovat Mao ja PolPot? Mutta varmaan nekin voisi siihen aika helposti sisälle rakentaa? 

Julkaisematon kommenttini sen sijaan käsittelin suoraan uutisen asiaa. Tilattujen kahden Mistral-luokan hyökkäys-, maihinnousu- ja komentoaluksen sijoituspaikaksi kun on ilmoitettu Musta meri. Se taas tarkoittanee mitä suurimmalla todennäköisyydelä Krimiä ja Sevastopolia. Mihin siis näitä kahta alusta on tarkoitus siellä käyttää? Tuskinpa ainakaan Syyriassa, Libyassa tai Kyproksella? Käyttökohteita tuntuu löytyvän auttamatta myös lähinaapurista. Ja, jos siinä vaiheessa kun ne on luovutettu ei tekemistä enää Mustalta mereltä löydy, on luonnollisin käyttöympäristö Itämerellä. Siellähän on vielä paljon entisiä tsaarin Venäjän maita palauttamatta Äiti Venäjän suojelevien helmojen alle?

Vai olisiko närää tuottanut näkemykseni, että Ranskan sotatarvikkeiden myyntipolitiikka ei helposti istu ajatukseen rauhan säilyttämisestä Nobelin rauhapalkinnon saaneen EUn ympäristössä?

Vai olisiko moderaattorilta sittenkin ollut kyseessä vain kansallisen itsepuolustusasenteen - suomettuneen nöyristelyn - kehittyneempi pitkän aikavälin ennakointiväline?



PS.


Hyväksytyistä kommenteista palautui todella mieleeni myös se, että Vladimir Stalinovytsh Putlerilla on kahden lisälaivan rakentamisoptio omilla telakoillaan. Pietarissa.