Kriisitoimialalle ei. Ei latin latia telakkoihin

On toimiala, joka on kriisissä. Tässä tapauksessa kyseessä on laivanrakennus ja tarkemmin vielä loistoristeilijät.

Harvat varustamot tilaavat uusia aluksia harvoin ja silloin tilaavat kaikki. Sitten kuluu taas muutama aika, että kukaan ei tilaa ensimmäistäkään. Mutta kapasiteettia riittää. Tämän seurauksena tilaajat voivat kilpailuttaa potentiaaliset toimittajat vereslihalle.Ja sen varustamot ovat tehneet jo aikaa sitten.

Ala ei ole ollut tuloksekas telakoille enää vuosiin. Työtä on toki saatu tuhansille, hetkeksi, mutta viime aikoina aina tappiolla. Jopa niin, että rakentajamaan veronmaksaja saa veroillaan osallistua Karibialla loistoristeilevää kukkahattupariskunnan lomailun kustannuksiin.

Nyt on jo siirrytty tukimiljoonien globaalille, valtiolliselle tasolle; valtioiden tarjouksia huudatetaan toisiaan vastaan yhden telakan puitteissa. Jos markkinat toimivat tilauksen saanut tekee roimat tappiot, joutuessaan ostamaan hävinneeltä osaamisen, jota sillä itsellä ei ole. Piirustuksista alkaen. Tappion kärsinyt saattaa nyt siis voittaa. Voittaja kirjaa tappiot Ranskan veronmaksajille.

Hallitus ja elinkeinoministeri olivat joutuneet puun ja kuoren väliin. 49 miljoonan tuet eivät riittäneet, ainakin 100 miljoonaa olisi pitänyt pottiin löytyä. Nyt sitten luvataan ummet ja lammet tukea muodostuneelle äkillisen rakennemuutoksen alueelle, vaikka äkillisyydestä ei ainakaan voi olla kyse. Johan Ilkka Suominen aikoinaan lahtasi Suomen telakkateollisuuden pari vuosikymmentä sitten.

Nyt aletaan sitten laatimaan telakkateollisuuden kehittämisohjelmia teollisuuden kääntämiseksi tulokselliseksi. Miljoonia kasataan koulutus-, tutkimus- ja kehittämisohjelmiksi aitoon kepuliin tapaan. Raotetaan vielä investointitukia, elinkeinotukia, innovaatiotukia ja ties mitä. Taas siis alamme hakata päätä seinään siksi, että emme halua hyväksyä alan rautaista logiikkaa, jokaisen tilauksen saavat maksaa rakentajamaan veronmaksajat. Topp nyt tykkänään.

Vaihtoehtoinen strategia:

Myydään, mutta kannattavasti Saint Nazairelle kaikki minkä se haluaa. Ja jos voidaan vaikuttaa asiaan, vielä vähän enemmän. Lopetetaan meille täysin tappiollisen teollisuuden hengissä pitäminen, kun se ei kerran tuitta hengissä pysy. Ei näin pienellä taloudella ole tällaisiin teollisuudenaloihin enää varaa. Pannaan kaikki kehitysrahat uuden, kannattava tuotannon kehittämiseen. Sellaiseen, joka tuo meille rahaa.


PS.

Ehkä hallitusherrat voisivat kertoa, mitä työtä maassamme tehdään heidän mandaattinsa päättyessä?

Onko EUssa kilpailulainsäädäntöä?

Olen ymmärtänyt, että EUn jäsenmaita - siis kaikkia ja jokaista jäsenvaltiota - sitovat samat pelisäännöt kilpailussa kaupasta. En oikein jaksa uskoa, että EUn ulkopuolinen Etelä-Korealainen kansainvälinen monialayhtiökään siihen voi vaikuttaa?

Kuulemma STXn St. Nazairen telakka tuli kaupankäyntiin mukaan vasta joulukuussa ja hupsis, neljän viikon kuluttua sillä oli tilauskannassaan Suomen STXn tarjoama Oasis of the Seas luokan loistoristeilijä. Ostaminen on ostajan kannalta tarkoituksenmukaista vain, jos se voi luottaa saavansa saman paatin (tai saman asian ajavan paatin) Ranskasta. Ja kummankin telakan isäntähän on STX. Immateriaalioikeuksien omistaja lienee STX?

Suomen valtio ei ollut, eikä halunnut tullakaan STXn osakkaaksi. Jos tiedot STXn  yhtiön rapakunnosta pitävät paikkansa, ihan hyvä niin. Sen sijaan Ranskan valtiolla on kuulemma 30 % osuus yhtiöstä. Olisiko samanoloisen prosessin seurauksena? Siitäkö löytyisi selitys sille, miten nopeasti suomalaisten piirustusten perusteella kauppa saatiin Ranskassa aikaseksi?

Jan Vapaavuori lupaa selvittää, mitä Ranskassa tehtiin, jotta tilaus sinne saatiin. Syytä onkin. Siitä taitaa nyt vihdoin riippua sekä tämän kauppakamaripoikien hallituksen että myös Vapaavuoren oma poliittinen tulevaisuus. Ja ihan hyvä niin.

Mitäpä muutakaan?

Hyvää Joulua ja Menestystä Vuodelle 2013
Meille Kaikille.

Antamisen iloa

vai ottamisen autuutta toivoisin maailmaan entistä enemmän?

Kun raha on velkaa eikä reaalivakuutta näille biteille ole, herää kysymys niistä pelisäännöistä, jotka määrittelevät ketkä ovat velkaa. Se aivan ilmeisesti alkaa vähitellen tulla selväksi keille olemme loppupeleissä velkaa?

Mikään ei estä meitä myös vaatimasta, että pelisäännöt on pantava uusiksi, sillä on turhaa hurskastelua väittää, että superrikkaat ovat rahansa ansainneet. Suuri osa heistä, ehkä jopa suurin osa on tavisten oikeudenmukaisuuskäsikäsityksen, tai edes normaalivaltion normilainsäädännön mukaan lähinnä roistoja ja ryöväreitä.

Sir Francis Drake sai kaapparioikeudet, siis oikeuden ryöstää, suoraan Englannin silloiselta kuningattarelta ja rakensi siten kuningashuoneen, Englannin valtion, ja alusmaiden taloudellisen perustan. Nykyinen kuningatar sallii ryöstön jatkuvan, suojaamalla maailman suurimman veroparatiisiryppään talletukset verottajan väliintulolta.

"Miljoonen är jo också pengar", sano joku viisas aikoinaan. Varmaan sitten myös miljarden ja vielä enemmän biljoonen?

Alan muuten muuttaa käsitystäni myös verosuunnittelun oikeutuksesta. Veronkierto on ollut kiellettyä ja osin rikollistakin jo kauan. Olisiko aika kriminalisoida verosuunnittelu? 

Tämän voisi varmaan lopettaa väännettyyn klassikkoon: Koskaan ihmiskunnan historiassa eivät näin harvat ole ryöstäneet näin monelta niin paljon. Tuskin siihen edes tarvitsee kysymysmerkkiä laittaa.

Mikä on Juhanna Vartiaisen terveys?

Politiikassa asiat ovat sitä miltä ne näyttävät? Näin kai se on?

Demarina Juhanna Vartiainen, virkamies, on Ruotsista palattuaan puuttunut keskeiseen poliittiseen kysymykseen, tuottavuuden ja ikääntymisen suhteeseen. Olen ollut siinä käsityksessä, että hän on asiantuntija alallaan. Ihmettelen.

Katselen juuri nyt YLE 1 ohjelmaa A-talk. Juhannan pakkoliikkeet ja ulkoinen habitus eivät anna hänestä osaavaa kuvaa. Ne suorastaan häiritsevät hänen kykyään viestiä ja hänen sanomaansa. Ne suorastaan herättävät huolta siitä, että sairas ihminen pannaan liian hankalaan paikkaan.

Myönnän, että asiat eivät aina ole sitä miltä ne näyttävät. Toivottavasti eivät nytkään. Ja sitä paitsi, mitä minulle, tossunkuluttajalle kuuluu Vartiaisen terveys? Kunhan turhia huolestun.


PS.

Sen sijaan Vapaavuoresta saa jälleen tolkullisen kuvan. Soini on Soini, populisti viimeistä sormenpäätä myöten. (Lisäys klo 21.45)


PPS.

Mutta järki sinänsä ja tahtokin Vartiaisella näyttää onneksi vielä toimivan. (Lisäys klo 21.45)

Vielä meillä on mahdollisuuksia

Pankit pitäisi pilkkoa, samoin muutkin yhteiskunnan keskeiset instituutiot, erityisesti puolueet ja etujärjestöt. Ne ovat tulleet kansalaisten yhteiskunnalta edellyttämän demokratian toteutumisen esteeksi. Ja syykin on selvä; kun aikaa kuluu riittävästi kunkin alkuperäinen toiminta-ajatus hämärtyy ja ne rapautuvat oman toimintansa edun ja toistensa etujen edistäjiksi. Kaikella kun on parasta ennen päivänsä. Ja jokainen edellä mainituista on sen jo aikaa sitten ylittänyt.

Muutoksen on alettava yhteiskunnasta. Kansalaisista, mistäpä muualta? He kun ovat edellä mainituista ainoa, joka valtansa on menettänyt. Kerran neljässä vuodessa tapahtuva vastuuttomien valinta Arkadianmäen napinpainajiksi kun ei juurikaan valtaa ole. Eikä kenelläkään muilla edellä mainituista ole siihen riittävää intressiä.

"Puolueen uudistuminen on saatava liikkeelle - ne ovat valtiollistuneet, välittävät valtion ja virkamiesten tahtoa kansaan eikä päinvastoin kansan tahtoa valtioon päin, kuten pitäisi. Valtiosääntö ei edes tunne puoluelaitosta, vaan valta kuuluu kansalle, ja sitä käyttää eduskunta. Todellista valtaa käyttävät puolue-eliitit, jotka "hämärissä kabinettineuvotteluissa keskenään ja muiden korporaatioiden napamiesten kanssa sopivat, mitä kansanedustuslaitos ja hallitus päättävät". Puoluelaitokselle on luisunut vääränlaista valtaa ja vasemmisto on siinä etujoukko. Sen pitäisi asettua tiennäyttäjäksi uudistuvalle poliittiselle kulttuurille.

Yksilöiden pitäisi tehdä päätöksiä kunnissa, valtiossa ja järjestöissä täysin itsenäisesti, ilman ryhmä- ja puoluekuria. Puolueiden pitäisi käyttää mielipidevaltaa, koota samanmielisiä, mutta ei päätösvaltaa eikä niiden pitäisi asettaa ehdokkaita vaaleihin. Se kuuluisi valitsijayhdistyksille. Työväenliikkeessä on paljon autoritääristä, jolle ei ole enää sijaa nyky-yhteiskunnassa  - se on demokratian kehittämisen este. Kansalaisten muodostama yhteiskunta ei ole jakautunut voimattomaan kansaan ja valtioeliittiin, jotka suhtautuvat toisiinsa epäluulolla ja pelolla."

Nuo kaksi kappaletta ovat havaintoja todellisuudesta, joista itsekin olen viimeiset 6 vuotta toistuvasti blogeillani kirjoitellut. Ne ovat suoria lainauksia uudesta Martti Ahtisaarta kuvaavasta Matkalla–kirjasta. Lainauksia saamastaan kirjeestä, jonka Ahtisaari jossain puolueen tilaisuudessa esitteli. Ystäväni toimitti ne minulle juuri äsken sähköpostilla, vielä varmentaen Skypellä, että olen ne nähnyt.  Olen kiitollinen.

En ole demari, en ole koskaan ollut. Mutta olen ilahtunut jonkun siellä, jo Ahtisaarta 1990-luvun alussa presidentiksi valittaessa, omanneen samat käsitykset demokraattisen yhteiskunnan keskeisimmästä vaarasta. Muutama kommentti niistä.

Kaksi punamullan keskeisintä suurta puoluetta ovat kuvauksen keskipisteenä, vaikkei kepuleista mitään mainita. Saattaa hyvin olla, että vasemmisto on ollut tuon toimintatavan etujoukko, mutta vähintäänkin hyvänä peesaajana ovat olleet kepulit. Toisen maailmansodan jälkeisen punamullan taloudellinen ja erityisesti henkinen hinta on ollut Suomelle valtava.

Kummatkin ovat saaneet viimeistään viime vaaleissa havaita, että sillä tiellä pää tulee jossain vaiheessa vetävän käteen. Kauan se kesti. Siis äänestäjien herääminen. Viime vaaleissa äänestäjät vetivät kuitenkin kannatuksensa kummaltakin, ja vanhaan menoon pettyneenä suuri osa antoi sen populistin valitsijaryhmälle.

Itsevaltaisella, kansan arvoista piittaamattomilla toimillaan ne itse – siis näiden puolueiden eliitti – on syypää tappioonsa ja siihen, että kansakunnan mielialat ovat siirtyneet entistäkin suvaitsemattomampaan suuntaan. Ja aikojen valitettavasti edelleen huonontuessa, siirtyvät edelleen samaan ahdistavaan suuntaan.

PS.

Liitän tähän linkin yhdestä samaa kehitystä kuvaavista artikkeleistani. Yhden monista. http://eaglesflysingly.blogspot.com/2008/05/demokratiasta-kannattaa-maksaa.html ja luonnollisesti tämän artikkelin alkuperäisen version noin vuoden takaa, hiukan vain täydennettynä.


 

Esivallankumouksellinen tila lähenee

Olen usein miettinyt, mistä moisen tunnistaa? Milloin menee niin huonosti, että poliittisen eliitin seuraava päättömyys saa aikaan itse vallankumouksen? Siis sen verisessä ja likaisessa muodossa tapahtuvan vallan vaihtumisen, joka suorastaan "räjäyttää" vanhojen rakenteiden lian, pöhön, kitkan ja päättömyyden?  Sen joka sallii yhteiskunnalle uuden alun. Toimien toivottavasti Luovana Tuhona, aito schumpeteriläisenä kehityksen katalysaattorina.

Olemme ilmeisesti vähintäänkin siirtymässä sitä yhä lähemmäksi, vaikka ihan vielä ei riittävän monella taida vielä mennä tarpeeksi huonosti? Mutta heikkona signaalina lienee se, kun ilmeiset kokoomuksen kannattajat pyytävät allekirjoittanutta kirjoittamaan artikkelin STX-Turun telakan 50 miljoonan lainan myöntämisen puolesta?

Ottamatta nyt kantaa siihen, että sen paremmin Jyrki-boy kuin Verkkosukka-Urpiainen eivät tätä blogia varmasti seuraa ja siihen, että taustalla saattaa olla neuvottelutaktisia tai muita strategisia tai poliittisia meille taviksille tuntemattomia tolkullisia esteitä, täytyy kyllä ihmetellä sitä kylmäkiskoisuutta, jonka olen ollut tämän asian ympärillä havaitsevinani.

Globaalin uusliberalistisen markkinatalouden uskontoon hurahtaneen kokiksien kauppakamaripoikien ikonin Jyrki-boyn vielä jollain tavalla ymmärtää; häntä opetuslapset ja uskontonsa ilmeisesti kieltävät ajamasta muuta kuin omaa etuaan.

Mutta Verkkosukan tapauksessa ei voi kuin ihmetellä. Verovarojen käyttö kaikkeen mahdolliseen sellaiseen kivaan, jonka voi väittää edistävän suomalaisten työllistymistä, kun on ollut maailman sivu sen joukon toinen luonto, joka antaa aina porukan päättää. Eihän sielläkään sentään koko porukka kerralla ole voinut luontoaan muuttaa?

Miten on mahdollista, että 50 miljoonan potti, 23 000 henkilötyövuotta suomalaisille takaava panos voisi olla tälle hallitukselle liian suuri, kun tähän mennessä nämäkin kyyhkyläiset ovat surutta sitoneet meidät joko 1,9 tai 37 miljardin vastuisiin etelän euromaiden pahaa oloa lieventääkseen? Ja tämä samalla kun teollisten työpaikkojen määrä Suomessa sen kun laskee yritysten siirtäessä toimintojaan ties minne.

Vai voisiko olla niin, että Verkkosukka yhtyy Ilkka Suomisen aiempaan ajatukseen telakkateollisuuden ja muun savupiipputeollisuuden tarpeettomuudesta uudessa uljaassa Suomessa? Vaikka se oli noin 20 vuotta sitten, eikä niitäkään menetyksiä ole saatu vieläkään takaisin.

Ehkä laatikkoleikit ja hallintotalkoot ovat sittenkin näiden johtajiemme osaamisen yläraja? Eikä valmista tule niistäkään. Mutta ihmettelen kyllä suuresti, miten nämä vastuunkantajat vastuutaan kantavat, kun sen aika tulee? Siis kun työ loppuu.


PS.

Tilaajille terveisiä. Sekä paatin että artikkelin.

Счастливого Рождества!

Täytyy varmaan olla kiitollinen siitä, että itärajamme takana on jo pitkään asustellut iso, rauhanomainen ja sivistynyt kansa? Mutta huolta tällaisen pienen, sivistymättömän ja militaristisen kansan edustajassa herättävät tuon kansan johtajien toistuvat omaperäiset toimet.

Tämä tuli taas kerran mieleen, kun Hesari uutisoi Venäjän FSBn ja SVRn kasvaneen agenttivärväilyn Suomessa, Virossa ja Ruotsissa. Eihän siitä niin kovin kauan aikaa ole, kun ilmeisesti jomman kumman aktiivinen toimija myrkytti entisen työtoverinsa Lontoossa juoman joukkoon sekoitetulla poloniumilla. Eikä siitä, kun valtion uusi Isä Aurinkoinen veti Makarovinsa kotelostaan. Tai siitä kun kaappauksen kohteeksi valittiin kokonainen laiva, Arctic Sea. Ja vaikka kuinka yrittäisi muistuttaa itselleen, että Business is business ei rauhallinen rinnakkaiselo aina ensimmäiseksi tule mieleen itänaapurien toimien motiiveja arvioidessa.

Jatkuvana ihmettelyni aiheena on kuitenkin tuo Neitsytpolun, Vuorimiehenkadun, Ullankadun ja Tehtaankadun rajaaman tontin rakentaminen. Pahamainen Tehtaankatu, poliittisena terminä tuo Neuvostoliiton sosiaalisen realismin komein aikaansaannos Helsingissä kasvaa koko ajan.

Mahtaa Suomi olla Venäjän nykyiselle johdolle vielä suurempi ystäväkuin Neuvostoliitolle aikoinaan? Mihin ihmeeseen noin valtavaa lähetystöä oikein tarvitaan? Ja käytetään? Näin ystävien kesken.


PS.
 
Счастливого Рождества! Teillekin.

Hölmölän ristiriitaiset, ikiaikaiset hallintotalkoot

Hyvät ja halvat ajatukset eivät kuole koskaan. Nyt valtio on selvittänyt paikallishallintonsa päällekkäisyyttä, ristiriitaisuutta ja vastuuttomuutta oikein kahden selvitystyön avulla. Ja kuten Hölmölään hyvin sopiikin, ristiriitaisia ovat tulokset. Monennetkohan selvitykset nämäkin tästä aiheesta ovat?

Edellisen linkin puitteissa esitetään myös erinomainen kysymys: "mihin valtio nykyään tarvitsee omaa aluehallintoa?" Se on aivan yhtä hyvä kuin kysyä: mihin me suomalaiset tarvitsemme 336 kuntaa?

Tästä voinkin sitten palata itse ajatukseen. Korvataan sekä kunnallinen itsehallinto että valtion paikallishallinto itsehallinnollisella maakuntahallinnolla. Samalla valtion paikallishallinto siirretään osaksi maakuntien vastuuta.

Varmasti on monia asioita, joilla viiden ja puolen miljoonan ihmisen valtiossa on 336 kunnan lisäksi 15 -16 (?) maakuntaliittoa, sama määrä ELY-keskuksia (?) ja AVI-keskuksia voidaan puolustaa. Kun päälle vielä heitetään sektorikohtaisia himmeleitä, kuten vaikkapa Maaseutuvirasto ei yhtään ihmettele, etteivät rahat rikkainta aikaa olemassa olossaan elävässä Suomessa riitä muuhun, kuin kansalaisten hyvinvointipalveluiden leikkaamiseen. Mutta ymmärtäähän sen; hallinto on politbyrokratian kaunein ja tehokkain kukka.

Mutta onhan se aivan liian helppoa? Kun asiasta katson jo aivan riittävästi kirjoittaneeni, jätän yksityiskohtaisen repostelun puolueita edustaville poliitikoille.

Olen syvästi huolissani

Kepuleiden uusi puheenjohtaja Juha Sipilä on aivan ilmeisesti täysipäinen ja tolkullinen ns. tavallinen tossunkuluttaja, yritysjohtaja ilman urasuuntautuneen poliittisen broilerin peruskoulutusta. Hän uskaltaa sanoa, että hallituksen kaataminen nyt, ei ole suomalaisten intressissä. Itse en kyllä asiasta ole näin varma ollenkaan, mutta tavatonta moista on oppositiojohtajalta kuulla.

Mahtaa Maurille syntyä unettomia öitä? Toivottavasti useita.

Hattu pois päästä, kepuleilla on käynyt tuuri. Kun jokainen perinteinen kepu-apparaatin broileri oli osoittautunut kelvottomaksi, otettiin ruoriin ilmeisesti ihan oikea ihminen. Ulkopuolelta. Ilmeisen rehellinen, rationaalinen ja omaan arvostelukykyynsä luottava kaveri. Tai ainakin osaa antaa sellaisen kuvan itsestään.

Haluan kiinnittää huomiota erityisesti yhteen näkökulmaan. Tässä(kin) tapauksessa olennaista on, että yksittäinen ihminen käyttää omaa päätänsä ja arvostelukykyään tehdessään ratkaisuja. Niitä ei ole tekemässä sen paremmin puolue-eliitti, puolue kuin Hyvät Veljetkään.

Näin voisi meilläkin demokratia toimia, jos järjestelmämme lähtökohtana olisi luottaa kansalaisten valintaan, eikä puolueisiin. Ja lopettaa kunkin puolueen ideologian edun vaatima edunvalvonta.Keskittyä kansakunnan ja kansalaisten yleisten ja yhteisten asioitten hoitamiseen.


PS.

Syy siihen, että olen huolissani ei suinkaan ole se, että broileri Timo Soini tulkitsee kepulit osaksi kokiksia. Syynä huoleni on se, että liian moni äänestäjä alkaisi kuvitella, että erityisesti kepussa yksi tolkullinen muuttaisi puolueen tolkuttoman, yksisilmäisen edunvalvontapolitiikan joksikin muuksi.

Ajan merkkejä?

HSBC, The Hongkong and Shanghai Banking Corporationin, Englannissa päämajaansa pitävä maailman toiseksi tai kolmanneksi suurin kansainvälinen pankki, sopii tänään USAn viranomaisten kanssa siitä, että sen toimien tutkimisesta luovutaan. Sitä epäillään Iranin ja Meksikon huumekartellien rahojen pesusta. BBC ilmoittaa sopimussummaksi 1,9 miljardia dollaria. Samalla pankki myöntää rikkoneensa sekä pankkisalaisuutta että vihollisen kanssa tapahtuvaa yhteistyötä sääteleviä lakeja. Yksityiskohtaisesti se, mitä ja miten pankissa on toimittu ja ketkä kaikki ovat lakeja rikkoneet, ei ilmeisesti tule koskaan selville.

Eilen Dominique Strauss-Kahn, entinen IMFn pääjohtaja ja ranskalainen poliitikko sopi oman syytteensä. Häntä syytettiin New Yorkissa viime vuonna tapahtuneesta hotellisiivoojan raiskauksesta. Sopimussummaa ei ole paljastettu. Joskus aiemmin on puhuttu jopa 6 miljoonasta dollarista. Vielä kalliimmaksi kävi Dominiquelle suuseksi, kuten presidentti Bill Clintonille aikoinaan. Loppui pääjohtajuus, sivu suun meni Ranskan presidenttiehdokkuus ja avioliitto ajoi karille. Eikä lopullista varmuutta tapahtuneesta saada koskaan.

Lauantaina ainoa valtakunnallinen julkaisi Pekka Mykkäsen kirja-arvostelun lauantaiesseenä otsikolla Roisto, roistompi, Wall Street. Kyseinen kirja oli Oscar-palkitun Charles Fergusonin kirja Predator Nation, jonka suomentaja on kääntänyt Rosvojen valtion. Suora käännös kuvaisi ehkä vieläkin tarkemmin kirjan päähenkilöiden motiiveja; Petojen kansakunta. Ilmeisesti juuri tästä, yhteiskunnan sisään rakentuneesta tavasta toimia on nimittäin kysymys.

Fergusonin Oscar-palkitusta dokumentista Insider Job löytyy YouTubessa vain kolmen vartin kuvaus. Mutta silmien avaamisen lähtökohdaksi jo senkin tiedot riittävät.

 The Biggest Bank Heist Ever!

Ja takaisin tänne lintukotoomme. "Yllättäen" EKn Dreamteamin palkollinen yhtyy työnantajansa näkemyksiin palkkamaltin, jopa palkkojen alentamisen välttämättömyydestä. Vaikka olenkin pitkälti samaa mieltä vientiteollisuuden kustannustasomme kieroutuneisuudesta, jota ei varmaan ilman palkkojen alentamista nopeasti korjata, herättäisin kysymyksen johtajuudesta.

Tuntemattoman Koskelan johtamistapa joukon edestä puhuttelee nimittäin minuakin. Nyt kun palkkajohtajiksi ovat tulleet julkisen sektorin ja edunvalvontakentän politbyrokraatit, eivätkä optiot, bonukset ja tyrmäävät palkat ole vielä osoittaneet kohtuullistumisen merkkejä edes yksityisellä sektorilla, en voi kuin kysyä; Miksi tavallisten palkansaajien pitäisi täällä Suomessakaan tulla tässäkin yksin johdon virheitten maksumiehiksi ?



PS.

Jokainen lukija saa tykönään miettiä, millä tavalla HSBC, Strauss-Kahn, Wall Streetin roistot ja EKn Dreamteamin visiot liittyvät mielestäni hyvin yhteen. Ja avittaa voisin seuraavalla kappaleella.

Money

 

 

Heikkoja signaaleja, visioita vai ennusteita?

Itsenäisyyspäivän herkistämänä ja vuoden lähetessä loppua on paikallaan reflektoida mennyttä ja ennakoida tulevaa. Nettiä parempaa työvälinettä on vaikeaa löytää. Siitä huolimatta tulevaisuus jää tummanharmaan ja mustan peittämäksi.

Minulla analyysin hippuset, omien artikkeleitteni lisäksi korostuvat seuraavanlaisista linkeistä.

• Markkinat eivät pidä siitä, että poliitikot ovat vallassa.
• Eikö meillä vieläkään puhuta suoraan?
• Meilläkin suljettu ammattikuntalaitos?
• Pienet muutokset voivat suuresti yllättää.
• Dreamteam kärkkyy politiikan loppua?
• Jotkut vaan eivät koskaan opi.

Kaikki tämä vain vahvistaa käsitystäni siitä, että Pohjois-Atlantisen kulttuuriyhteisön ongelmat johtuvat lähtökohdiltaan sekä kansallisen että yhteisökokonaisuuden huonosti toimivasta demokratiasta.

Tästä huolimatta ei meillä ole sen paremmin mahdollisuutta kuin varaakaan repiä vaatteitamme ja sirotella tuhkaa päällemme. Ettei historia ala yks´kas itseään toistamaan. Ainakaan täällä meillä.

Hei me leikataan. Itsenäisyyttä vaan sullekin!

Katainen jo uhkailee työmarkkinajärjestöjä sopimaan eläkeiän korottamisesta. Johtunee varmaan siitä, ettei saanut vastakaikua viimeisimmälle kuningasajatukselleen patistaa lasten hoitovapaalla olevat äidit töihin. Ilmeisesti työvoimaa ei riitä? Samalla uutiset kyllä kertovat työttömyyden kasvavan. Ainakin vuoden, pari. Varsinkin eläkeikää lähestyvien, siis yli 50-vuotiaiden(!) työttömyys on taas kerran kääntynyt, vielä keskimääräistäkin suurempaan kasvuun.

Se osoittaa jälleen kerran palkallisen työn loppuvan Suomesta. Ja nyt taitaakin sitten olla tosi kyseessä.  Tämä nimittäin tapahtuu tilanteessa, jossa työmarkkinoilta ovat ns. suuret ikäluokat käytännössä jo poistuneet.  Vain tämä on ilmeisesti edes tähän asti onnistunut pitämään työttömyyden kasvun aisoissa, vaikka niin monet laivanrakentajat, paperimiehet, rautakourat … on irtisanottu ja siirretty erilaisille työelämään tutustumiskursseille, työllistymistään tai alkavaa yrittäjänuraansa odottamaan. SoTe sektorilla.

Paskatyöt, olivatpa ne nyt mitä tahansa on jo siirretty maahanmuuttajille. Niihin taitavat kuulua myös rakentaminen jossa, ainakin tällä Etelä-Suomessa, saa syntyperäistä suomalaista rakennusmiestä jo etsiä, jos sellaisen kadonneen luonnonvaran löytää haluaa. Kauppalaivastomme tuhosimme ihan itse, ei siis ole telakoillekaan tarvetta. Pyörillä tapahtuva kaukokuljetus lienee suurelta osin jo ulkomaisessa omistuksessa, olivatpa osakkeenomistajat sitten minkä maalaisia tahansa.

Jo vuosia olemme edistäneet vaivihkaa mm. rakennusalan palkkatason sisäistä devalvaatiota antamalla työt ulkomaisille tekijöille. Heistä meillä on toki ollut muitakin etuja. He eivät ole maksaneet tänne verojaan eivätkä eläkkeitään, eivätkä turhaan edes kasvattaneet täkäläistä kulutusta. Kotimaassa kun on ollut niin paljon halvempaa. Ja tämä tuki maksamiemme kehitysyhteistyömäärärahojen lisäksi.

Mutta tuo työvoimapula antaa edelleen odottaa itseään. Ainakin kaikkialla muualla paitsi EKn ja Suomen Yrittäjien puffeissa joiden tarkoitus on selvä, palkkoja alas. Samalla maahanmuutto – sekä työperäinen, paluumuutto että pakolaisuus – on nostettu tasolle, jota ei Suomessa ole koskaan nähty. Tähän mennessä meillä Suomessa on menneisyydessä totuttu vain työttömyyteen, nälkään ja näiden seurauksen maastamuuttoon, kymmenin ja sadoin tuhansin. Hallitusten noudattamien virheellisten ”poliitikkojen” seurauksena liian moni on joutunut hakemaan elämisen ehdot muualta.

Mutta onneksi meillä nyt on johdossa kaksi Euroopan tunnustettua talous- ja finanssipolitiikan palkinnon saajaa. Sillä ei varmaan ole väliä kuinka monenneksi parhaaksi eurooppalaiseksi valtionvarainministeriksi on ensin nimitetty Katainen ja nyt viimeksi Urpiainen? Tämä kisailu kun on yhtä reaalilla pohjalla kuin Transparencyn vuosittaiset korruptiokisat, PISAt tai Ilmatieteen laitoksen sääennusteet. Harvemmin niilläkään on mitään tekemistä ainakaan sen todellisuuden kanssa, jota tavallinen tossunkuluttaja silmillään näkee ja elämässään kokee.

Lisäksi kaikessa uusliberalistisen markkinauskon huumassa valtio ja kunnat yksityistävät kaiken minkä voivat. Ja pakkohan se on, kun ei päätöksiä saada aikaan. Kansallisomaisuus on jo pitkälti ulkolaisille omistajille myyty tai myynnissä, jos hienovaraisesti on ensin onnistuttu hankkimaan kotimaiset ostajat. Ja, jos Putin ja hänen porukkansa vähän setelinsyrjää heiluttaa myydään varmasti mielellään loputkin käypään markkinahintaan? Metsät, järvet, saaret, pohjavesi, kaivosesiintymät. Käypä hinta lienee Mauri Pekkarisen 2 euroa? Kustakin?

Ei noussut suuria otsikoita siitä, kun Jyrki-boyn ikioma Sancho Panza siirtyi joukon jatkona Kataisen hommista, jatkamaan uusliberalistista uskontoaan EKhon. Keskuskauppakammarin toimitusjohtajan Risto E.J. Penttilän mielestä Ilpo Kokkila muodostaa Jyri Häkämiehen kanssa todellisen yrityssektorin dreamteamin.  Mahtuneeko tähän joukkoon tällä kertaa vielä yrittäjien toimitusjohtaja, ministeri Jussi Järventaus? Ehkä tämä osoittaa, mitä politiikalle on maassa tapahtumassa? Valta siirtyy - anteeksi se tietoisesti siirretään -elinkeinoelämälle. Ja taitaa tällekin teamille käydä Nokiat?

Vaan mitäpä tuolla väliä? Samaa Wall Street on vähintään yrittämässä muuallakin, vaihtelevalla menestyksellä. Kansalaisten demokratia on USAssa enää muisto menneisyydestä, pelkkä fiktio, plutokratiasta siellä voi nyt jo puhua. Britanniassa, entisessä emämaassaan ja suurimmassa ns. harmaan talouden ja veroparatiisien ylläpitäjässä, onnistuminen ei paljoa vaatinut. Mutta kuinka kauan se pysyy jää nähtäväksi.

Kurjistuminen lisääntyy eteläisessä Euroopassa. Kreikka, Portugal, Irlanti, Espanja, Kypros ovat nyt esimerkkeinä tuloksesta minkä New Yorkin Wall Streetin ja Lontoon Cityn pankkien, FEDin, USAn ja Iso Britannian hallitusten näkemys on tavasta, jolla Eurooppa pelastuu. Ja seuraavina vuoroaan ovat odottamassa Italia ja Ranska. Yhteiskunnallinen rauha järkkyy ilmeisesti niissä jokaisessa, etelässä eniten.

Siinä ei Saksan ordoliberalismi - sosiaalinen markkinatalous - kohta enää paljoa paina. Omia syntejään se on pystynyt korjaamaan pankkisektorinsa osalta jo muutaman vuoden, mutta kunnossa ei sekään vielä ole. Joutunee sekin siis taipumaan, tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin.

Ja samaan pussiin ollaan meitä nyt johdattelemassa. Ihan millä tavalla tahansa. Valtio on kohta kurkkua myöten veloissa, poliittisia päätöksiä ei uskalleta tehdä, teollisuuden annetaan poistua maasta, Euroopan ongelmien vuoksi vientimme vaikeudet vain kasvavat samalla kun meillä keskitytään tukemaan osaamisintensiivisiä kasvuyrityksiä. Mieluiten mobiilia pelibusinesta.  Se taitaa olla se ainoa maailma, jota tämä lastentarha ymmärtää? Jota se osaa? Pelata.

PS.

Vaan millä me maksamme SoTe sektorin uusille työntekijöille ja yrittäjille, ennen kuin uusliberalistinen onnela on onnistuttu ajamaan sisään? Siinä voi ennemmin muutama kurki suolla kuolla ja operaatio onnistua, vaikka tropit ovat kansalle kuolemaksi.