Näytetään tekstit, joissa on tunniste Työ. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Työ. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Korona-aikoja.


Yhteiskunnat käpertyvät itseensä. Rajat suljetaan. Elinkeinot kielletään. Työ, paitsiyhteiskunnan toimivuuden kannalta välttämätön työ kielletään. Millä meidän odotetaan elävän? Tuilla ja avustuksillako? Onko liberalistinen globaali markkinatalous vaurastuttanut yhteiskuntamme siihen pisteeseen, että verotkinvoidaan siirtää valtion maksettavaksi? Kaikki yhteiskunnat vaiko vain Suomen? Kuinka iso pussi rahaa valtiolla oikein on?

Harvoin, hyvin harvoin olen ollut Trumpin kanssa samaa mieltä, mutta nyt... ? Ihmiset ja yhteiskunnat on saatava takaisin tuottavaan työhön nopeasti. Tuskin nyt pääsiäiseksi, mutta nopeasti kumminkin.

Vaikeuksia ja ongelmia siinä on tiedossa, kun hyviä ratkaisuja ei taida olla tiedossa kellään. Päätöksentekijäin lähtökohtaisena asenteena ovat mahdollisten ratkaisujen ongelmat eivät ratkaisut. Eilisen A-studion asiantuntijakeskustelun THL:n Mika Salminen siitä aika oivana esimerkkinä. Ja meitä on maailmassa monta.

Paluusta tuohon uuteen normaaliin, joka elämä satavarmasti on kovin erilainen kuin se mikä meillä vielä tammikuussa oli, tulee hyvin monimutkainen, hidas, vaikea ja vaarallinen. Niihin liittyen pari tänään katsomaani YouTube – videota.


The dirty secret of capitalism -- and a new way forward | Nick Hanauer

Ja tässä vielä joskus aikaisemmin ja lähettämäni video:

Beware, fellow plutocrats, the pitchforks are coming | Nick Hanauer


Olemmeko historian vedenjakajalla? Tästäkö se suuri rähinä alkaa?


tiistai 24. tammikuuta 2017

Taas yksi työtön vihaa päättäjiä ja yhteiskuntaa


Taas yksi työtön vihaa päättäjiä ja yhteiskuntaa. Saman koulun läpikäyneenä uskon voivani tunteen hyvin ymmärtää. Kommentoinkin kirjoitusta noin klo 10, antaen omaan kokemukseen perustuvan kuvauksen tavasta työllistyä, ideana vapaasti käytettäväksi.

Tiedän, että se toimii, koska aikoinaan 1992 - 1994 itse ja useampi sata silloista kohtalotoveriani sen avulla töitä löysi. Eikä yhteiskunnassa näinä menneinä vuosina ole sen paremmin työelämässä kuin muutenkaan tapahtunut muutoksia, jotka sen tehoa heikentäisivät. Ennenminkin päinvastoin. Näin siitä huolimatta, että nyt jo tarkemmin tiedämme mitä Euroopalla on edessä. 

Meillä Suomessa tunnutaan tuloksellisuutta ensisijaisesti etsittävän kuluja karsimalla. Saattaisi olla hyvä muistaa, että yksin sillä tavalla ei uutta luoda. Eikä kasvua ollenkaan, jos kysyntää ei ole. Nykyinen otaksuttu kasvumme - noin 1 % - ei näytä kasvulta ollenkaan, paitsi verrattuna viime vuosien +/- 0 %:hin. Sekin aikaansaatu vain ja ainoastaan velkataakkaa lisäämällä. Kuitenkin keskeisin tarve on pohjamudissa mataavan työllisyysasteen nostaminen.

Tarvitaan siis uutta, erityisesti uutta lisäarvoa tuovaa työtä. Kun näyttää vahvasti siltä, että sen paremmin poliittinen kuin taloudellinenkaan establishmentti ei moiseen kykene, eikä edes siihen investoi, on siihen muiden ryhdyttävä. Ja kenellä olisi paremmat omakohtaiset syyt kuin työttömällä. Ja heitä on paljon, monilla erilaisilla kokemuksilla ja taustoilla. Ne ovat loppumaton resurssi. 

Edellä linkin omakohtaisen kuvauksen lisäksi muutamia ajatuksia työllistymisen todennäköisyyden kasvattamiseksi:


  • Käy läpi kaikki kaverit ja kontaktit yhteistyökumppaneita löytääksesi. Sillä ei niinkään ole väliä ovatko he yrittäjiä, virkamiehiä, työssä vai työttömiä. Siis yhteistyökumppaneita, ei välttämättä "työnantajia". Mitä monialaisempia kumppaneita sitä parempi. Tässä ei fokusoinnit eikä täsmätoimet asiaa edistä.
  • Etsi lisää. Kun teitä on useita, hankkikaa itsellenne "oma" tila mieluiten sellainen, johon kuka tahansa löytämänne yhteistyökumppani - ja ainakin kuka tahansa kiinnostunut työtön - voi jatkuvasti, jopa "milloin tahansa" tulla omaa työllistymistään edistämään. (Kaikilla laillisilla ja muita haittaamattomin keinoin)
  • Älkää missään tapauksessa keskittykö synnyttämään sen paremmin "työllistämisprojektia" kuin "päiväkotia" tai pelkkää "kaveriporukkaa" kohtalotovereille. Ensisijainen tarkoitus kun ei ole viihtyä eikä työllistää vaan työllistyä. 
  • Keskittykää tekemiseen, ei yksin tuumaamiseen, eikä missään tapauksessa taivasteluun. Tehkää sitä yhdessä toistenne osaamista, ideoita ja kontakteja niin pitkään kuin mahdollista avoimesti hyödyntäen. 
  • Jos teitä on paljon jakaantukaa ryhmiin ja pitäkää tapaamisistanne kaikille avoinna olevaa julkista pöytäkirjaa. Ja laatikaa alusta alkaen tarkoin pelisäännöt millä tavalla, millä ehdoilla ja miten olette yksittäisen asian tai idean osalta valmiita avoimmuudesta luopumaan.
  • Kehittäkää yhdessä uusia ideoita ja tapoja löytää tai luoda itsellenne työtä. Mieluiten korvausta vastaan. Työttömän kannalta suora työnhaku ja varsinkaan työhakemusten lähettely ei välttämättä ole ollenkaan paras vaihtoehto. Mutta niin kauan kuin uskoa riittää vaihtoehto kumminkin. Ja työkkärin nykysääntöjen mukaan kai edellytys tukien jatkumiselle.


Lopputulos on taatusti parempi kuin päättäjien ja yhteiskunnan vihaaminen, vaikka siihen aihettakin olisi.  Ainakin se on työläänpää mutta myös hauskempaa. Ja saattaa siinä ohessa työkin löytyä.



PS.

Tältä blogisivustolta löytyy hakusanalla työttömyys vajaat 40 artikkelia, joista saattaa löytyä lisää ajateltavaa ja ideoita. 


PPS.

Ja tässä ylhäällä mainittu kommenttini, jonka Hesari jätti julkaisematta.

24.10.2017 klo 10.05

Omakohtaiseen, joskin aikaa sitten olleeseen olosuhteeseen verrattuna, näinhän asia on. En muista, että henkilökohtaisen, vajaan vuoden kestäneen suruajan jälkeen olen koskaan yhtä intensiivisesti töitä tehnyt hankkiakseni itselleni uuden työpaikan, tai työllistääkseni itse itseni. Ja se toimi. Silloin - 1990-luvun alussa apua ei löytynyt mistään; eikä varsinkaan työvoimaviranomaiselta, työttömyyskassalta tai ammattijärjestöltä. Eikä varmasti löydy edelleenkään, kirjoittajan esittelemistä syistä.

Kuitenkin on olemassa ratkaisu, joka ainakin aikoinaan toimi. Ja toimi hyvin ainakin siihen asti, kun ystäväni ja itse työllistyin. Enkä ainakaan minä pysty keksimään syytä, miksei se toimisi edelleenkin. Olen siitä muutamankin kirjoituksen kirjoittanut; tässä niistä ehkä kuvaavin: http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/11/hyvia-kysymyksia.html Moista järjestelyä ei nykyisin ehkä helposti saa aikaan, mutta ei se silloinkaan helppoa ollut. Epäilijöitä, kyynikkoja, jopa toiminnan arvostelijoita on joka suunnalla. Erityisesti niitä oli työvoimahallinnossa ja ammattijärjestöissä. Mutta monialaisella, itse ohjautuvalla yhteistyöllä ja asenteella "näytetään niille perkele" ainakin me ja useampi sata meistä silloin onnistui.


Sen jälkeen oli helppo väittää - se on itsestä kiinni.


tiistai 17. tammikuuta 2017

Uusi alku työmarkkinoille - suuri puhallus


Kauan aikaa sitten kirjoitin aiheesta Hyssälän hössötys näkemyksiäni kepulien kehittämispolitiikan kauneimmista kukkasista. Nyt Hyssälän siirryttyä eläkkeelle asia palautui mieleen mm. seuraajansa haastattelussa Talouselämässä otsikolla 16 miljardin €:n vuosibudjetin vartija tuo organisaatioonsa säpinää: "Kelan pitää olla myös yhteiskunnallinen kehittäjä". 

Kaksi muutakin artikkelia panivat miettimään, mitä maassa oikein on tapahtumassa. Kokiksien talousgurun Juhanna Vartiaisen hölmöydenpoisto-resepteiksi, joilla pääsemme Ruotsiksi ja Facebook sivusto Orjafirmat.

Nyt alkaa selvitä, miksi maakuntahallinnon aikaansaaminen on ollut niin äärimmäisen keskeinen tavoite tuolle puolueelle. Vallasta ja rahasta siitä luonnollisesti on aina ollut kysymys. Jos valtion kautta SoTe - maakunnille ohjautuva rahoitus ohjautuu kepuleille perinteisesti "läänitetyn" Kelan kautta, kepu "hallinnoi" koko sotesektorin rahoituksen. Lisäksi kaikkien kepu-kuntien lopunkin rahoituksen ja niitä on määrällisesti paljon; erityisesti rintamaiden valtio-osuuksien vastaanottajina. Ja pisteenä i:n päälle puolueeseen kuulumattomille kuntalaisille työt löydetään erilaisilla palkattomilla työllisyys, kuntoutus ja harjoitustöillä, joita tuo Facebook sivusto listaa. Epätäydellisesti toki.

Julkinen puoluetuki yksityisrahotteiseksi, kunnallinen itsehallinto KORVATAAN maakunnallisella itsehallinnolla, puolueiden ja muiden etujärjestöjen lobbareiden kuristusote Eduskunnan päätöksentekoon katkaistaan, puolueiden omaisuuden ja niiden hallinnoimien ns. yleishyödyllisten yhteisöjen (vast.) yksityistäminen ja myyntitulon tulouttaminen valtiolle

Jos Suomelle oikeasti halutaan positiivinen tulevaisuus on turha rakennella sen paremmin uusia aluepoliittisia tukia kuin kasvattaa yhdellä tasolla jo muutenkin ylisuurta hallintoa. Keinot ovat huomattavasti yksinkertaisempia.

  • Julkinen puoluetuki yksityisrahotteiseksi 
  • Kunnallinen itsehallinto KORVATAAN maakunnallisella itsehallinnolla 
  • Puolueiden ja muiden etujärjestöjen lobbareiden kuristusote Eduskunnan päätöksentekoon katkaistaan
  • Puolueiden omaisuuden ja niiden hallinnoimien ns. yleishyödyllisten yhteisöjen (vast.) yksityistäminen ja myyntitulo tuloutetaan valtiolle

Hössötys on hölmöilyä.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Uusliberalistisen globaalin markkinatalouden vaihtoehdottomuuden pohja pettää?

Talouselämä lehden artikkeli Avautuminen ay-leiristä: "Hei markkinauskovaiset, teidän jumalanne on kuollut tai vähintään letkuissa" ohjasi STTKn Uutishuone blogille, Ralf Sundin artikkeliin Matalapalkkailta: Mitä sanomatta jäi…

Kieltämättä, markkinat eivät enää toimi kuin letkuissa nesteytettynä. Siitä voi hyvin olla Sundin kanssa samaa mieltä. Letkut on kuitenkin vahvasti kytketty. Ensin USAssa FEDin toimesta, sitten Euroopassa EKPn ja BOEn toimesta ja taitaapa Japanin BOJ olla aika aktiivinen myös. Keskuspankkien bittinikkarit suoltavat rahaa markkinoille tuhansin ja kymmenin tuhansin miljardein jo vuosien ajan. Ennen puhuttiin setelien painamisesta, katteettoman rahan luomisesta.

Pidän kuitenkin varsin epätodennäköisenä, että potilasta niiden avulla pelastetaan. Ne kun eivät rohdoillaan perussyytä poista. Syy on se, että nykyisin markkinat palvelevat vain yhtä sektoria. Finanssimarkkinoiden pelaajia.

Kun tähän vielä liitetään samaisessa Talouselämässä julkaistu Nyt tuli kova arvio: Tulosten raportoiminen kolmen kuukauden välein on idioottimaista , herää tällaisessa tuiki tavallisessa eläkeläisessäkin vähitellen toivo siitä, että uusliberalistisen globaalin markkinatalouden vaihtoehdottomuuteen alkaa vähitellen ilmaantua säröjä. Näin siitä huolimatta, että Morgan Stanleyn toimitusjohtaja James Gorman lausuu vain itsestään selvyyden kvartaalitalouden raportoinnin järjesttömyydestä, ei itse perusteesta. Ja väittääpä Mario Draghi ihan mitä tahansa setelirahoituksen ja trickle down filosofian vaikutuksista tulonjakoon.  Enää jää kaipaamaan H.C. Andersenin pientä tarkkasilmäistä totuudenpuhujaa, paljastajaa.

Länsimaisen markkinatalouden kuolema alkoi Milton Friedmanin ja Chicagon poikien edustaman uusklassisen talousteorian saadessa ylivallan ja lopullisen sinetin Bill Clintonin peruessa Glass-Steagall lain vuonna 1999. Sen seurauksina finanssisektorista ja yksinomaan sen lähtökohdista ja sen pelaajien intresseistä oli mahdollista rakentaa talouden itseisarvo. Eikä siihen kauan tarvittu. Alle 10 vuodessa koko järjestelmä saatiin kuralle. Kirjoitinkin siitä jo aikoinaan otsikolla Pankkijärjestelmä sanoi poks! Pelureiden Ponzi-pyramiidi.

Kun talouselämän koko huomio keskittyy sen keskeisimpään mitattavaan suureeseen - rahaan - jäävät talouden muut osaset - esimerkiksi tuotteet, tuotanto, työ, toimeentulo - ilman painoarvoa. Kun finanssilaitoksista ja niiden voitosta tulee itsetarkoitus, niiden yhteiskuntia palveleva funktio rapautuu ja lopulta päättyy. Nyt finanssitalojen on annettu kasvaa liian suuriksi kaatumaan ja entisten tuotannollisten yritysten tuloksellisuus edellyttää niidenkin muuttumista osaksi finanssisektoria.

Vaikka Sund ekonomisti onkin, uskallan suositella hänelle ja kaikille muillekin lukemista. Juuri suomeksikin julkaistua Ha-Joon Changin kirjaa Economics: The User´s Guide, Marja Hollon suomeksi kääntämä ja Into-kustannuksen julkaisema Taloustiede: Käyttäjän opas. Se on yhtä oikeaan osuvaa, helppoa ja riemastuttavaa lukemista kuin edellä mainitussa linkissä kuvailtu Louis Evenin kirjoitus The Money Myth Exploded.

Eikä sen jälkeen markkinatalouden lopullista kuolemaa kannata enää edes pelätä. Nyt jää vain nähtäväksi millä tavalla järjestelmä pelastetaan. Muutetaanko pelisäännöt ja painotukset itse vai itketäänkö ensin ja muutetaan ne vasta sitten, jää vain nähtäväksi. Valitettavasti historia kertoo ja nykyisyys näyttää, että ensin meidän on pakko itkeä.

Saarnaajan kirja 1:9

Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla.


PS. 

Yllä oleva kirjoitus pohjautuu ensin mainittuun TE:n artikkeliin kirjoittamaani kommenttiin.

lauantai 3. syyskuuta 2016

Parlamentaarisen demokratian pohjanoteeraus: Työllistämisvastuu siirretty kolmikantaan

Ei ole yrittäjästä ja DIstä kansakunnan johtajaksi, puhumattakaan sen pelastajaksi. Tätä maata ei enää johdeta kenenkään toimesta. Ja taudin kuvasta päätellen ei edes keidenkään toimesta. Ajopuu on koskeen laskettu. On kerrankin helppo yhtyä julkimon mielipiteeseen:  Budjetti ja hallituksen henkinen konkurssi.
Se mistä tuo - ah niin tärkeäksi hypetetty - Kiky-sopimus - vai pitäisikö sittenkin puhua yhteiskuntasopimuksesta - ja nyt siis myös hallituksen budjettiesitys kertoo, on vastuuttomuus. Suomen parlamentaarisen demokratian de facto konkurssijulistuksesta. Mistä lähtien kolmikanta on ollut kykenevä luomaan uutta kansallista lisäarvoa tuovaa markkinaehtoista työtä? 
Vastuuttomuus avaa tien kansalaisten ääriliikkeille. Nykyisen yltiö-itsekeskeisen nationalismin ilmapiirissä suunta vie oikealle. "Fasismi on Italiassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntynyt kansallismielinen totalitaristinen liike. Sitä on perinteisesti nähty osana äärioikeistoa. Fasismissa autoritaarinen äärinationalismi yhdistyi korporatistiseen järjestelmään, joka nähtiin kolmantena tienä sosialismin ja kapitalismin välillä."  Tie on selvästi viitoitettu. Enää puuttuu Il Duce.
Kun yksi diplumaatti insinööri laatii prosessikaavioita ja esittelee kakkaroita, toinen istuu puiston penkillä. Neljättä vuotta työttömänä. Monen vertaisensa tavoin. Mutta voin kokemuksesta kertoa, että ei kolmikannasta, eikä liioin julkishallinnosta apua löydy. Sieltä löytyy vain myötätuntoa ja pakkovaltaa. Lupauksia paremmasta huomisesta. 
Itsestä ja yksilöistä se löytyy, jos on löytyäkseen. Omista kokemuksistani olen kirjoittanutkin. Jotain tarttis varmaan tehdä, ennen kuin historia oikein tosissaan toistaa itseään?


keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Yhteiskuntasopimuksen 4. hautajaiset



Vai pitäisikö Ahon ja Vanhasen vastaavat viritelmät vielä laskea mukaan? Saapa nähdä kuin meidän käy.

Hallitus saa nyt tehdä sitä, minkä uskoo osaavansa; leikata, säästää, rajoittaa sopimusvapautta ja kurittaa kansalaisiaan.  Miten sillä kansakunta kasvuun saatetaan jää nähtäväksi. Työnantajat saavat mitä halusivat; pakkolait ja liittokohtaiset sopimukset. Miten sillä kilpailukykya ja kysyntää kasvatetaan on vielä hyvinkin epäselvää. AY-liike sai kolhuja, mutta ilmeisesti kahmalokaupalla lisää jäseniä. Kuka tekee työt, sitten kun maa on konkurssissa? Ainoa takuuvarma häviäjä on Suomi.

Kansalaiset saivat edes realityshown vailla vertaa. Tästähän on hyvä ponnistaa. Yhteiskunnallinen eripura saadaan nyt entistä helpommin kärjistymään.

Ainakin hallituksen ja sen ministerien toimet ovat osoittaneet uskomatonta tietämättömyyttä, osaamattomuutta ja täydellistä realiteettien ymmärtämättömyyttä. Ideologia on korvannut järjen. Ilmeisesti yhden iltapäivän "yleislakko" ei riittänyt vakuuttamaan hallituspuolueita siitä, että kansakunta on todella vauhdilla jakautumassa.

Kohta varmaan rusikoimme toisiamme taas tosissamme.


torstai 26. marraskuuta 2015

Sipilän jälkeen kaaos ja kapina?

Alkaa olla valitettavan selvää, mihin Sipilän hallitus Suomea ajaa. Kaaokseen ja kapinaan. Sillä on siihen yhtä hyvät mahdollisuudet kuin Putlerilla Euroopan suhteen. Ja keinotkin ovat hyvin saman kaltaisia. Kasvatetaan yhteiskuntien ja yhteisöjen sisäistä eripuraa. Toistetaan omia totuuksia julkisessa mediassa niin kauan, että ne muuttuvat riittävän monelle totuuksiksi, vaikka eivät sellaisia välttämättä olekaan. Ainoa ero on, että Sipilä hajoittaa sisältä, Putler ulkoa.

Juha Sipilä tuskin on oikea mies kertomaan  mitkä ja kenenkä toimet ovat isänmaan etu. Samoin se, että tästä on järki kaukana. Sen verran naiivia, hapuilevaa, poukkoilevaa ja yksiniittisen etujärjestölähtöistä on toiminta viimeisen puolen vuoden aikana ollut. 

On tullut selväksi, että Sipilä ajaa kepun ja yritystoiminnan etuja. Yksinomaan, mainitussa järjestyksessä ja jälkimmäisen osalta siinä muodossa kuin hän onnistuneena yrittäjänä asian kokee. Vielä ei ole ilmennyt, että hän omaa etuaan ajaisi. (Kyllä senkin aika vielä koittaa?) 

On niinikään tullut selväksi, että syyllinen kilpailukyvyn nykytilanteeseen hänen mielestään on ay-liike, eivät suinkaan elinkeinoelämä eivätkä poliittinen järjestelmä. Korjaustoimenpiteiden maksajiksi on siksi pantava palkansaajat, kuten aikoinaan edeltäjänsä Esko Ahon vahvan markan puolustajatkin tekivät. Eikä pahitteeksi ole kurittaa tai ainakin pelotella kaikkia muitakin, jotka eivät onnistuneiksi yrittäjiksi ole heittäytyneet.

Mutta se kyllä ihmetyttää perustuuko hänen taistonsa yksikkötyökustannusten pienentämiseksi ja tapa jolla hän sitä ajaa muuhun, kuin edeltäjiensä epäonnistuneisiin yhteiskuntasopimus-aivoituksiin? Kaiken eisille tulleen osalta tämä yrittäjäguru on lähtenyt perse edellä puuhun. Yritys yhteiskuntasopimuksen aikaansaamiseen kepulaisilta lähtökohdista. Se tarkoittaa palkkatyöntekijöitten kyykyttämistä ja maatalous"yrittäjän" ja kepulaisten puolueaktiivien lisätukemista. 

Toimillaan, siis hallituksensa toimilla hän on kieltämättä saanut aikaan liikettä esimerkiksi työmarkkinoilla, mihin varmasti on syytä. Mutta onko jatkuva vastakkaisasettelun korostaminen ja kärjestäminen todella tarpeellista? Voiko kukaan kuvitella, että yrittäjät jatkossa tekevät yrityssektorin työt? Nyt vaikuttaa siltä, että sota on julistettu kaikille muille kuin yrityssektorin yrittäjille ja yritysten ylimmälle johdolle. 

Ei kansallisesta kriisistä selvitä sillä, että työmarkkinoiden valtaosa ajetaan kapinaan tai ainakin aktiivisesti vastustamaan johdon toimia. Yhteiskunnan kehittäminen edellyttää laajapohjaista yhteistyötä. Ei kansalaisten kyykyttämistä, syyllistämistä ja tarkoituksellista köyhdyttämistä.

tiistai 3. marraskuuta 2015

EU ja EMU taitavat olla riistaa nyt

You can fool all of the people some of the time and some of the people all of the time, but you cannot fool all of the people all of the time. Alamme lähestyä euron ja EUn viimeistä rantaa, kun ns. vastuulliset Ainoan Oikean Totuuden opetuslapset ilmaisevat epäilyksensä uskontonsa oikeutuksesta. Tästä on tietysti pitkä matka loogiseen lopputulemaa. Mutta kun Mene, Tekel on seinään kirjoitettu on ajalla rajansa. Ja meillä pienen, vientivetoisen, Saksaa ja sen toimia peesavan kotimaisen johdon alkaisi olla korkea aika ryhdistäytyä. Kuten edeltäjiensä heitä ennen. Vuonna 1918 Saksan antauduttua ja vuonna 1944 kun Suomi oli jo tuhoutumassa ja Saksa taatusti joutuu antautumaan.

Kun katsoo näitä meidän nykyisiä talousviisaita ministereitä ja erityisesti Sipilää, Stubbia, Rehniä täytyy vaan toivoa, että elämän realiteetit heidätkin herättäisivät. Mutta yhtä valittaen on todettava, että tuskin. Vapaan mutta säädellyn markkinatalouden, ordoliberalismin usko istuu heissä syvällä. Ja ovathan he niin lähellä suurta tavoitettaan. Heidän lopullista voittoaan. Sitäpaitsi, taitaapi pojilla olla muuta mietittävää;  tarve piilottaa omaisuutta hallintarekistereillä ja taata Rosatomille Fennovoiman rakentaminen.

Seuraavana tämä porukka luo SoTe:n turhan ja ylimääräisen hierarkiataso tuomaan verovaroilla työtä  taantuville maaseutualueille. Tai toisin päin ilmaistuna, kasvatetaan vapaaehtoista kansallista maatalous - anteeksi kepulandia - tukea, parista miljardista vuodessa vähintään kolmin - nelinkertaiseksi. Saadaanpa samalla luotua uusi tuki- ja kuluautomaatti.

Vaan mitäpä me pienistä. Eihän meillä ole työttömiä edes puolta miljoonaa. Vielä.





Alla turhia yrityksiänä osallistua yhteiskunnalliseen kansalaiskeskusteluun.


Eilen Talouselämä uutisoi: "Talouslehti Financial Timesin toimittaja Wolfgang Münchau analysoi, että kriisien voidaan katsoa johtuvan kahdesta virheestä, jotka tehtiin 90-luvulla ja 2000-luvun alussa. Ensimmäinen on euron käyttöönotto ja toinen unionin laajentaminen 15 jäsenestä 28 jäseneen."http://www.talouselama.fi/uutiset/kova-arvio-nama-2-virhetta-tuhosivat-euroopan-6062112 

Tänään julkaistu tämän epäonnistumisen kommentaari. 

Jotain tarttis varmaan tehdä? Ja mitä nopeammin, sitä parempi. Tosin siitä huolehtien, että Musta Pekka ei jää käteemme.  Kuka kertoo kolmelle S:lle?




Kolme perättäistä kepulia pääministeriä serveeraamassa saman sisältöistä yhteiskuntasopimusta sopimusyhteiskunnan sijaan. Mitä testattavaa siihen enää jää? Ideologisesta linjasta tässä on kysymys, kun omille opetuslapsille ei maakunnissa töitä riitä julkisella puolella, siis verovaroin.




Tässä vaiheessa ainoa neuvo tälle ryhmälle on; Go west young man, go west. (Sopii myös muodossa person)




EU saattaa kieltämättä kuihtua haamuksi, mutta eurosta luopuminen edellyttää aktiivista toimintaa. Ja nyt kun ruma sana on sanoiksi puettu ja ääneen lausuttu, pitäisi kansallisvaltioiden vastuullisten poliitikkojen ymmärtää, että mitä nopeammin, sitä vähemmin vaurioin erosta selvitään. Siitä huolimatta, mitä Merkel ja Schäuble asiasta mieltä ovat.




Kuten kirjoittavat hyvin tietävät perustuvat viimeisimmät Saksan "talousihmeet" velkojen anteeksiantoon ja viimeinen mahdollisuuteen harjoittaa omaan taloustilanteeseen hyvin soveltuvaa rahapolitiikkaa. ja Samalla se etu evätään muilta EMU-mailta joiden elinkeinoelämä raunioitetaan ja kansalaiset kurjistetaan. Kyllä moisella konseptilla muutama muukin emu-valtio voisi porskuttaa.
Siitä huolimatta, ei loikkimisessa mitään vikaa ole. Päin vastoin. Erityisesti jos hallitus keskittyisi siihen mihin se voi vaikuttaa kuten kuntarakenteeseen ja sote-sektorin organisointiin siten, että verotusta ja muita henkilöstösivukustannuksia voitaisi alentaa, kilpailukyky suorastaan kohisten paranisi. Ne kun ovat sektoreita, jotka pääsääntöisesti eivät yksityisen sektorin tai elinkeinoelämän toimenpitein parane.
Paikallisesta sopimisesta varmasti olisi hyötyä. Mutta kannattaa muistaa, että siitä ei välttämättä seuraa pienyritysten huima halu kasvaa ja työllistää. Elämään kun yrittäjänkin mielestä saattaa kuulua muutakin, varsinkin jos eläköitymiseen on enää muutama vuosi ja huoli yrityksen jatkuvuudesta painaa. Sen sijaan tuotekehitykseen, tutkimukseen ja koulutukseen tämä hallitus on ottanut selkeän vastuuttoman kannan. Vaan eipä tuo ihme ole; osaamattomin ja kokemattomin hallitus aikoihin.




Joku Invest in Finlandissa varmaan kuittaa mahtavat bonukset siitä, että suomalaiset luopuvat omistuksistaan? Ei se yksinomaan siunaukseksi ole, kuten nähty on ja jatkossa vielä enemmän nähdään.




Kertoisiko ennemminkin poikkeuksellisen alhaisesta nettotulotasosta ja sietämättömistä asuntojen hinnoista? Vaiko siitä, että rahan loppumisen pelosta suomalaiset haluavat osallistua talkoisiin uuden rahan luomiseksi?




Lähtökohtaisesti ainoa myös pitkällä aikavälillä taloudellisesti järkevä hallintouudistus Suomessa olisi siirtyminen kunnallisesta itsehallinnosta maakunnalliseen itsehallintoon. Aika on yksinkertaisesti ajanut itsenäisten kuntien ohi. Tosin kepun ohi ei pääse edes aika, järjestä nyt puhumattakaan. Ja me muut lampaat joudumme jälleen heidän valtapoliittisen viivytystaistelun maksumiehiksi.



Arto
Vaikka olenkin samaa mieltä kanssasi siitä, että juuri pienet- ja keskisuuret yritykset ovat valtaisan ylenkatsottu, jopa hyljeksitty voimavara Suomessa en jaksa uskoa, että niistä Suomessa veturia rakennettaisi. Sitä vastaan puhuvat puolueitten poliittiset intohimot, virkamiesten vierastaminen, kanssaihmisten kateus ja yrittäjien ahneuden puute. Lisäksi on syytä muistaa, että ainakin Saksan kaksi viimeistä talousihmettä pohjautuu ulkomaiden sallimaan talouden akordiin, siis velkojen anteeksi antamiseen, eli niiden maksattamiseen muilla. Tämä viimeisin, eli eurokriisi on kieltämättä talousihmeistä ihmeellisin.



Kun kansa seuraavan kerran haluaa ilmaista tyytymättömyytensä puolueiden harjoittamaan politiikkaan on syytä pitää mielessä myös Soinin Giljotiini.
Jytkyjengin hypetyselo on ohi. Viimeistään tämä giljotiinipäätös osoittaa, että kansanliikkeestä ja Soinin vaalitukiryhmästä on kasvanut puolue. Sen tunnusmerkistöä ovat itsenäisen ajattelun ja aktiivisuuden kammoaminen ja kieltäminen. Jos sellaista silti todetaan siitä rankaistaan.
Nykyisillä pelisäännöillä ei maassa demokratia toteudu, koska valtaosa kansalaisista ei hyväksy erilaisuutta eikä itsenäistä ajattelua. Meillä voi toimia vain joukkoäly, eli laumassa, johtajaa päättömästi seuraten.





Kun maailman suurin tai toiseksi suurin kuluttajamarkkina-alue pakotetaan leikkaamaan  julkisen hallintonsa kuluja vuositolkulla vain siksi, että Saksa saisi parannettua yhteiskuntansa taseita ja samalla annetaan ohjeeksi kurjistaa muita euro-alueen yhteiskuntia ja kurittaa niiden kansalaisia, mitä muuta voi odottaa? Sipilälle kysymys; muistatko miten kävi mustalaisen hevosen?




Kun emme voi ulkomaiden kysyntään ja sen seurauksena vientikysyntäämme juurikaan vaikuttaa, olisi edes turvattava kotimainen kysyntä? Siihen, milloin vientikysyntä herää meillä ei tunnu juurikaan olevan vaikutusmahdollisuutta. Korkea kustannustaso on seurausta liian suuresta julkisesta sektorista. Loput menee mittatappion piikkiin.




Vihreät kompastuvat samaan kuin muutkin puolueet; näpertelyyn.

Meidän keskeisin ongelma on kysynnän kutistuminen. Niin kotimarkkinoilla kuten viennissäkin. Jatkuva leikkailu - sitähän on eri nimikkeillä harjoitettu jo 5 - 6 vuotta - johtaa "mustalaisen hevosen" kohtaloon. Me voimme finanssipolitiikalla suoranaisesti vaikuttaa vain kotimaan kysyntään, erityisesti siltä osin kuin kotimaan kysyntä kohdistuu kotimaiseen tuotantoon ja työhön. Leikkaamalla ja verotusta lisäämällä syömme kotimaan kysynnän ja pitkässä juoksussa myös viennin kilpailukyvyn paranemisen edellytyksiä.

Suurin kilpailukykymme este on kepulien vastustus järkevän, tarkoituksenmukaisen ja kilpailukykyisen paikallishallinnon luomiseksi. Se meille vastaa maksaakin, olipa sen rahoitus peräisin ihan keneltä tahansa. Tosiasiassa se kääntyy aina  kuitenkin veronmaksajan maksettavaksi. Meidän pitäisi siirtää kunnallinen itsehallinto maakunnalliseksi itsehallinnoksi. Pääsääntöisesti yksinkertaisesti siirtää kaikki nykyisten itsehallinnollisten kuntien oikeudet ja velvoitteet samalla tavalla itsehallinnollisille maakunnille. Mahdollisimman pienelle määrälle, eikä missään tapauksessa yli 15.

Mitä pienempi määrä maakuntia synnytetään, sitä kauemmin luotava rakenne pysyy kilpailukykyisenä. Nykyiset kunnat voivat halutessaan säilyä vaikka kepun perinneyhdistyksinä.




Kun kaikkien Suomen pikkuhitlereitten uskollisuudenvakuutus menee Saksan päättömyyksien peesaamiseen, ei itsenäisen Suomen epäitsenäisiltä pääministereiltä pidä itsenäistä ajattelua vaatia. Vaarantaa vielä urakehityksen Brysselissä.
Kun emme juurikaan voi rahamme arvoon nopeasti vaikuttaa pitäisi nykyhallituksen ensisijassa olla huolissaan kulutuskysynnän turvaamisesta. Vain siten investoinnit saadaan liikkeelle. Pankkien, sijoittajien ja valtioitten rahoittaminen EKPn helikopterirahalla ei kysyntälamaa poista. Tarvitaan työtä niille, joilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin kuluttaa.




Kammottavaa. Mihin kansanedustajia enää tarvitaan? Sitä paitsi tarvitsemme säästöjä. Puoluetoimistoissa on harakirin paikka sillä jaossa enää vahtimestarin pestejä. Nekin periferiassa.
Korkea aika kehittää parlamentarismimme vastaamaan nykytilaa; Eduskunnan kokoonpanoa muutetaan siten, että valituksi tulleitten puolueiden puheenjohtaja - vaihtoehtoisesti nykyinen tai entinen puoluesihteeri - käyttää kaikkien valituksi tulleitten kansanedustajien ääntä. Yksin.




Entisenä Microsoftlaisena demari Jungneria eivät NSA ja Snowdenin paljastukset pelota, onhan puolueella ikiaikaista kokemusta myös CIA-rahoituksesta.  Kas kun ei toivo valtion turvallisuustietojen siirtoa Yandexin pilveen.

Kohteesta <ww.talouselama.fi/uutiset/nainko-syntyy-100-miljoonan-euron-vuosisaasto-jungner-ei-keneltakaan-pois-6059284> 



Sitä saa mitä tilaa. Eiköhän yhtiöittäminen ole ollut tietoista ja tarkoituksellista toimintaa poliittisilta puolueiltamme. Tieto kun tunnetusti lisää tuskaa; uudelleenvalinnan tuskaa. Tosin päätöksenteon toteutunut tuloksellisuus heijastaa hyvin sitä tietopohjaa, jolla ne tehdään.




EKPn paikallisen sivukonttorin päällikkönä Erkki varmaan tietää seuraukset? Ainakaan Nordea tältä osin lipsahtaa euro-alueen ulkopuolelle.




Mistä nyt tuulee, kun virkamies on tehnyt tolkullisen päätöksen jostain autoiluun liittyvästä?




Rehula panee valtion maksumieheksi kuntien väheneville vastuille mutta kasvaville "tehtäville". Homma hoituisi yksinkertaisimmin luopumalla kunnallisesta itsehallinnosta ja korvaamalla se maakunnallisella itsehallinnolla.

Jos valtio pannaan vastuuseen nykyisin kuntien vastuulla olevasta SoTe-sektorista, sen pitäisi vaikuttaa myös kuntien miehitykseen. Mutta turhaa kuvitella. Kepu olisi vaarassa menettää äänestäjiä.




Se mikä minua ihmetyttää on, että miksi tämä nyt olisi suuri uutinen. Sama meno työkkärillä, Te-ja Ely - keskuksilla on ollut menossa jo ainakin 25 vuotta. 

Ne ovat aina toimineet valtion, ei työttömän etujen yksisilmäisinä ajajina. Lähtökohtana on aina ollut, että jokainen työtön on työtä vieroksuva lintsari.

Huvittavinta asiassa on, että suuri osa henkilöstöstä on, tai ainakin aikoinaan oli itse entisiä työttömiä. Nyt työllistettyjä.
Rekisteröitynyt käyttäjä: Hakki




Jos päätöksentekijä vähänkään syvemmälti haluaa tilannetta miettiä, oikeassahan Lentäjäliitto on. Eikä tarvitse kuin käydä katsomassa 1000 - 2000 jalassa pääkaupunkiseutua, kun huomaa, että rakennusmaan akuutti, ei edes pitkän aikavälin puute ole syynä vimmaan ottaa Malmi asuinrakentamisen piiriin.

Vaan eipä tämä ole ensimmäinen kerta, kun poliitikot eivät katso nenäänsä pitemmälle. Tuskinpa viimeinenkään. Ja me veronmaksajat siitä kärsimme.




Suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin ei koskaan ole kuulunut sen paremmin suoraselkäisyys kuin puhuminen kasvokkain. Ja tarkastelukulma kattaa koko itsenäisyyden ajan.
Yhtä vähän kuin voidaan vaihtaa kansalaisia voidaan vaihtaa niitä edustavia kansanedustajia. Synnyttämämme rakenne taas pitää huolen siitä, että mikään ei vaaleilla oikeastaan muutu.
Kovin paljon meistä kuitenkin kertoo se, että emme korjaa sitä rakennetta, joka moisen mahdollistaa. Vaalirahoitusongelmien, siis vaalirahoituskorruption ennalta ehkäisemiseen on olemassa äärimmäisen yksinkertainen ja tehokas keino. Julkisen puoluerahoittamisen kieltäminen ja sen rikkomisen sanktiointi, sekä siirtyminen tulospohjaiseen yksityiseen rahoittamiseen. Eikä edellisen lisäksi juurikaan muuta vaadita kuin edellyttää perustuslain, erityisesti sen 29§ noudattamista ja sen rikkomisen sanktiointia.
Ei demokratian ylläpitäminen edellytä yksittäisen puolueen ylläpitämistä julkisista varoista. Tärkeää on, että niiden mahdollisuus rahoittaa toimintansa ja erityisesti vaalirahoituksensa voi perustua muuhunkin kuin itse verovaroista ulosmitattuun julkiseen puoluetukeen tai piilotettuun korruptioon ja Hyvä Veli-järjestelmiin.




Niin hylkäsi. Ja pettyneillä äänestäjillä on miettimisen paikka. Valitettavasti vaihtoehdot ovat yhtä petollisia, osin jopa pahempia.
Ongelmamme eivät ole yksittäiset poliitikot tai kansanedustajat. Ongelmamme on puoluejärjestelmän valta edustajiinsa ja se päätöksentekorakenne, jonka olemme antaneet kehittyä. Kansalaisten demokratiasta ei ole jäljellä kuin vaalit, loput 3 vuotta 11 kk maassa on korkeintaan puolueiden demokratia. Kansalaisteen ja kansakunnan asioista ne viis välittävät.

Politbyrokratiaksi rapautuneessa parlamentarismissamme on remontin paikka. Remontti ei voi tapahtua sillä, että antaa ääneensä jollekin muulle puolueelle - ihan kenelle tahansa sen ehdokkaalle - ei liioin jäämällä nukkumaan.

Ainoa rauhanomainen keino on muistaa äänestää ja jättää ääni, joka taatusti mitätöidään. Vain sillä tavalla puolue-edustuslaitoksen (=Eduskunnan) legitimiteetti, siis oikeus ja peruste edustaa kansalaisia yhteiskunnassa voidaan poistaa.


torstai 29. lokakuuta 2015

Sauli Niinistön viimeinen kirje Angela Merkelille, kopio Mario Draghille



Lähtökohtaisesti olen sekä Euroopan liittovaltion että sen yhteisen valuutan, euron kannattaja. Menneet vuodet ovat kuitenkin osoittaneet, että olemme edenneet perse edellä puuhun. Ilman toimivaa eurooppalaista liittovaltioita on perustettu itsenäisille ja taloudelliselta rakenteeltaan, historialtaan ja identiteetiltään vahvasti toisistaan poikkeaville valtioille yhteinen valutta. Samalla on kaikilta muilta kuin Saksalta viety mahdollisuus olennaisesti vaikuttaa euro-alueen rahapolitiikkaan.

Tämä ja suurimpien jäsenien (Saksan, Ranska ja Britannian) halu maksattaa omien pankkiensa ja poliitikkojensa virheet muilla ja kyvyttömyys tai vähintäänkin haluttomuus korjata virheellisen politiikan suuntaa on köyhdyttänyt pienet reunavaltiot - mukaan lukien Suomen - ja ajaneet ne kansallisen kurjistumisen kierteeseen, josta ei oikenemisen mahdollisuutta ole löydettävissä. Jatkuvat kehitysviritelmät eivät poista perusvirhettä. Yhteinen valuutta on pilannut liittovaltion mahdollisuuden.

Tässä ehdotus tasavallan presidentin kirjeeksi, jolla Suomi irrottautuu EMUsta.

"Tänä edessä olevien vaikeiden ratkaisujen hetkenä tunnen tarvetta ilmoittaa Teille tulleeni vakaumukseen, että kansani pelastaminen velvoittaa minut löytämään keinon nopeasti irtautua eurosta ... 

Haluaisin erityisesti tähdentää, että vaikka kohtalo ei soisi valuutallenne menestystä, Saksa tulee kuitenkin elämään. Samaa ei voida väittää Suomen kohdalta. Jos tämä tuskin kuusimiljoonainen kansa taloussodassa totaalisti voitettaisiin, lienee epäilemätöntä, että se karkotettaisiin maasta tai hävitettäisiin sukupuuttoon. Tällaisen uhan alaiseksi en voi kansaani päästää ... 

Pidän velvollisuutenani johdattaa kansani irti eurosta. Omasta tahdostani en milloinkaan voi enkä halua kääntää varallisuuttamme tai resursseja, joita meille niin runsaskätisesti on luovutettu, saksalaisia vastaan. Toivon, että Te, vaikkette hyväksyisikään tätä kirjelmääni, haluaisitte ja koettaisitte kuten minä ja kaikki suomalaiset toteuttaa tähänastisten suhteidemme loppuselvittelyn välttäen kaikin keinoin niiden tarpeetonta kärjistämistä. "  




Edellä soveltuvin osin korjailtu, elokuun 24. päivänä 1944 Mannerheimin Hitlerille lähettämä kirje, jossa hän ilmoitti päätöksestään irrottaa Suomi sodasta. Saksa on niin suuri kansa, Mannerheim kirjoitti, että se jää elämään siinäkin tapauksessa, että se häviää sodan. Mutta Suomi on niin pieni kansa, että se voitaisiin karkottaa asuinsijoiltaan ja tuhota. Hän olisi voinut lainata J. V. Snellmania, joka kirjoitti, että "ainoastaan sivistymättömien heimojen nähdään taistelevan tuhoutumiseensa saakka". Hitler jatkoikin taistelua tuhoutumiseensa saakka.

Lähteet:

ojs.tsv.fi/index.php/ta-test/article/download/46886/12812
http://finland.se/public/default.aspx?contentid=110736&contentlan=1&culture=fi-FI


tiistai 27. lokakuuta 2015

Jytkyjohtaja koulukiusaajana?

Otsikko kuvaa mitä Soinin nykytoimista väistämättä tulee mieleen. Jytkyjohtajan kurinpalautus Sebastian Tynkkyselle on kuin kopio NKPn tai NSDAPn johtamiskäytännöstä, vaikka sekä Gulag ja KZ ovat jo arkaaista menneisyyttä. Vai ovatko? Ei olisi ensimmäinen kerta kun puolue itsensä tuhoaa. Aiemmatkin viritelmät ovat kohdistuneet puoluekentän äärilaidoille. Joihinkin useitakin kertoja. Poliittinen fundamentalismi vaatii aina vahvan johtajan, messiaan, konsulin, generalissimuksen, ducen, riikivanemman tai oikein Führerin. Ainoa Oikea Totuus kun ei ole kaupan. Valitettavan usein jäljelle jäävät vain rauniot.

Vaikkei syyllisten osoittamisesta suoranaista hyötyä olekaan - tulos kun jo on housuissa - en voi kuin ihmetellä, että kepulit ja kokikset ovat jälleen kukkoina tunkiolla. Kertoo valitettavan paljon meidän parlamentaarisen demokratiamme toimivuudesta.

Maa heidän allaan on todella tunkioksi muuttumassa. Niin tehokkaasti, että alkaa olla syytä uskoa sitä myös tavoitellun ja edelleen tavoiteltavan. Kahdeksan - kaksitoista karmeiden virheiden ja vastuuttoman fantsuttelun vuotta on takana ja yhä he saavat jatkaa maamme ja yhteiskuntamme tuhoamista. Omille poliittisille opetuslapsille paskat kyllä kelpaavat ja EK, SY ja Perheyritysten liitto (PYL) varmaan tuloksista jopa riemuitsevat. Nykypolitiikalla ei kurjistumiselle kuitenkaan näy loppua.

Valitettavinta asiassa on, että meidän poliittisessa järjestelmässämme ja puolueiden toimintatavoilla on muutosta enää aivan turha odottaa. Sen todistavat kiistatta kahden suuria odotuksia herättäneen kansanliikkeen rapautuminen puolueiksi. Vihreät  ja persut . Kummankin vaikutus kansalaisten ja kansakunnan yhteisten asioiden hoitamiseen on ollut odotuksiin, toiveisiin ja tavoitteisiin nähden kauniisti ilmaistuna negatiivinen. Tuloksia ja asioiden hoitamisen lopputulemaa tarkasteltaessa katastrofaalinen.

Suomi on tunnetusti niin pieni maa, että tänne yhtenä aikana mahtuu vain yksi totuus. Tai yksi prioriteetti. Näin varsinkin silloin, kun massat innoittuvat uutta otetta ja kulttuuria lupailevasta yhteiskunnallisesta liikkeestä. Pettyneitten ja petetyksi itsensä kokeneiden aika ja energia menee uuden liikkeen rakentamiseen puolueeksi. Muitten aika moisen ihmettelyyn tai oman vallan menettämisen pelosta näiden aktiiviseen vastustamiseen.

Koijärvi-liike 1979 synnytti Vihreän liikkeen joka rekisteröityi puolueeksi puolueiden joukkoon vuonna 1988 ja rapautui etujärjestöksi viimeistään vuonna 2010 jäätyään hallitukseen vielä sen päätettyä kahdesta ydinvoimalahankkeesta.

Suomen Maaseudun Puolueen raunioille jäi muutama aktiivi vielä vuoden 1995 konkurssin jälkeen. Timo Soinin lähinnä kai itselleen rakentaman valitsijaorganisaation Jytky vavahdutti Suomen perinteistä poliittista järjestelmää vuonna 2007. Jyrki-boyn hallituksesta jättäytyminen pelasti tuloksia vielä 2011. Etujärjestöksi muuttuminen on tälläkin resupekka-puolueella kuitenkin jo hyvää vauhtia menossa.

Demarit tukehtuivat Jutan punaisiin sukkahousuihin rasvanahkojen kuvitellessa populistis-sosialistisen nationalismin tulevaisuuden löytyvän Persulasta. Miten pysyvää nyt näkyvä paluuliike kukkahattutätien puolueeksi muuttuneeseen demarikotiin on, jää nähtäväksi. Yleisten ja yhteisten asioittemme hoitamisen tasoon sillä ei ole juurikaan vaikutusta. Ei vaikka SAK, STTK ja AKAVA yhdessä ryhtiliikettä rakentelisivatkin. AY-liike on massojen ja varsinkin nuorten ja koulutettujen mielissä jo onnistuttu syyllistämään kilpailukykymme keskeisimmäksi tuhoajaksi.

Loppujen itseään puolueiksi nimittävien merkitys yhteiskunnassamme on marginaalinen ja katoavaa kansanperinnettä. Jopa ruåtsalaisten.

Jos vanhat merkit paikkansa pitävät alkaa joku uusi liike taas kohta nostaa päätään. Vanhasen ja Kiviniemen hallitukset ensin ja Kataisen, Stubbin ja nyt Sipilän hallitusten tuhoisat toilailut ovat rauniottaneet maan ja lamaannuttaneet kansan. Pettyneet ja petetyt jaksavat vielä olla hiljaa. Veikkaan kuitenkin, että korkeintaan niin kauan kuin rahaa riittää. Tasaisen vauhdin taulukolla siihen ei kauan mene. 

Noin 400.000 työtöntä, ilman ensimmäistäkään työllistymisnäkymää, näistä jo kohta neljännes pitkäaikaistyöttömiä; hallituksen kiristävä ja leikkauksia lisäävä, investointihaluja tappava ja lähtökohdiltaaan heikoimpia kyykyttävä finanssipolitiikka; mutta töitten lisääntymisen kannalta tuloksettomiksi jääneet menneitten vuosien alennukset yritysten verotukseen ja työnantajamaksujen kventamiset; kasvava maahanmuuttajien joukko, josta EK, SY ja PYL toivovat työmarkkinoille palkkatason halpuuttajaa; koulutetun, osaavan ja usein parhaassa työiässä olevan väestön lisääntyvä maastamuuttomahdollisuuksien etsiminen ja lopuksi vaikkapa puoluejärjestelmän kyvyttömyys sopeuttaa julkista hallintoa kansakunnan – siis veronmaksajien – maksukyvyn mukaiseksi pitävät huolen siitä, että Suomella on edessä tuskien taival.

Me emme tarvitse uusia liikkeitä emmenkään puolueita. Emme ensimmäistäkään. Nykyisissäkin on vastuuttoman vallan haltijoiksi aivan liikaa. Näin siitä huolimatta vaikka - tai oikeammin koska - entisetkään eivät hoida niitä hommia, joita varten heidän ehdolle asettamia eduskuntaan ja kunnanvaltuustoihin kuuliaisesti neljän vuoden väliajoin valitsemmekin. Meidän pitäisi keskittyä luomaan tapa tai tavat, joilla saisimme nuo valitut hoitamaan yleisiä ja yhteisiä asioitamme. Ei etujamme, heidän tai heidän asettamansa puolueen eduista puhumattakaan.

Olen tarkoituksella jättänyt tarkastelun ulkopuolelle monia talouden shokkeja, jotka kieltämättä ovat aikaansaaneet hyvät edellytykset elendiallemme. USAsta alkanut ja euro-aluetta nyt tuhoava finassikriisi, jonka ratkaisemisessa euro-poliitikot ja virkamiehet etenevät virheestä toiseen, tänä vuonna ennen näkemättömiin mittasuhteisiin kasvava pakolaiskriisi, Euroopan turvallisuuden heikkeneminen, sotilaallisten konfliktien määrän kasvu ja epävarmuuksien lisääntyminen niistä ilmeisimpiä lähes globaaleja ilmiöitä. Metsäteollisuuden rakennemuutos, Nokia ja Venäjän talouskehitys ja pakotteiden vaikutukset suoraan meihin vaikuttavina.

Kaikkia näitä yhdessä tai erikseen voidaan hyvin käyttää - ja käytetään - kelpo tekosyinä ja selittelyinä katastrofaaliselle tilanteellemme. Vaan mitä on tehty? Mitä on saatu aikaan? Ja erityisesti mitä ovat saaneet aikaan ne, joilla on maassa johtajuus? Niille, jotka olemme valtuuttaneet siihen ja joiden opetuslapsille vielä moisesta maksamme. Puolueilla ja muilla etujärjestöillä?


Jäävätkö nytkin jäljelle vain rauniot?

maanantai 19. lokakuuta 2015

Lehtomäki presidentiksi! Tai Vanhanen! Tai kumman tahansa hevonen!!



Katselin poikkeuksellisesti Ylen MOTtia. Eihän tässä ole enää mitään tolkkua. Kaiken maailman pelleilyt nostetaan  esille. Taas kerran. Toisaalta eipä ole ollut paljon missään muussakaan ollut minkään valtakunnan tolkkua asioissa, mitä puoluekoneistot ovat saaneet julkisuuteen vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen. Anneli Jäätteenmäen hallituksen kaataminen ja kaatuminen menee luonnollisesti demarien ja Paavo Lipposen piikkiin. Eikä sen paremmin Jäätteenmäen hallituksessa kuin sen kaatamisessakaan mittään järkeä ollut.

Eiköhän meillä nyt ole huomattavan paljon uhkaavampia ongelmia kuin keskustella vuosituhannen alun korruptiosta?

En minä asioiden selvittelyä halua estää. Päin vastoin. Mutta minua pelottaa se vanha totuus, että Suomeen mahtuu vain yksi totuus kerrallaan. ”Pelkään”, että jälleen kerran yleisen kansalaiskeskustelu painopistee siirretään kanssakunnan tulevaisuuden kannalta täysin toisarvoiseen ”eipäs juupas” someiluun. Meillä ei siihen ole varaa. Ei enää.


Vaalirahoitusongelmien, siis vaalirahoituskorruption ennalta ehkäisemiseen on olemassa äärimmäisen yksinkertainen ja tehokas keino. Julkisen puoluerahoittamisen kieltäminen ja sen rikkomisen sanktiointi. Eikä edellisen lisäksi juurikaan muuta vaadita kuin edellyttää perustuslain, erityisesti sen 29§ noudattamista ja sen rikkomisen sanktiointia.  


PS.

Ei demokratian ylläpitämiseen ole olennaista antaa mahdollisuutta yksittäisen puolueen ylläpitämiseen julkisista varoista. Tärkeää on, että niiden mahdollisuus rahoittaa toimintansa ja erityisesti vaalirahoituksensa voi perustua muuhunkin kuin julkiseen tai piilotettuun korruptioon ja Hyvä Veli-järjestelmiin.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Rajat kiinni vaativat persut


Tässä muutama viikko sitten Eesti alkoi, sulassa sovussa Suomen seinähullujen ELY-viranomaisten kanssa houkuttelemaan Suomesta lähinnä kai Nokialta irtisanottuja it-asiantuntijoita maahansa työvoimmaksi tai yrittäjiksi. Nyt ilmeisesti länsinaapurimme Ruotsi on samoilla apajilla. 

Ja mikäs siinä tässä globaalissa maailmassamme. Varsinkin jos ajatellaan asiaa yksilöitten tasolta ja heidän ja perheittensä toimeentulon kannalta. Niiden Nokialta ja lisääntyvästi myös kaikista muista yrityksistä irtsanottuja asiantuntijoita. Edes Nälkämaan laululla eivät hallituspuolueet enää pitkälle kansakuntaa motivoi. Ainakaan kaupungeissa. 

Voisiko joku ystävällinen sielu käydä kertomassa Arkadianmäellä, tai nyt siis entisen Sibeliusakatemian tiloissa viihtyville puolueille, että heiltä todella edellytetään tekoja, ei yksin puhetta? Suomalaiset osaajat ja meidän vastaanottamat pakolaiset, siirtolaiset ja muukin sopiva väki pitää saasda tuottavaan työhön. Ja nopeasti. Eihän Suomen nousua voi jättää kiihtyvän emigraation varaan? Ei vaikka imigraatio onkin uuteen huippuunsa noussut. 

Eihän tänne kohta kukaan tolkullinen viitsi jäädä puolueiden ja virkamiesten kiusattavaksi. Ei ainakaan, ellei persut todella saa rajoja lopullisesti suljettua. Sitten alkavatkin vaihtoehdot olla vähissä.





Ja tässä alla jälkeen yrityksiäni osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.



Kovinpa on Kangasharju yksisilmäinen. Mutta ekonomistina hän katsookin ilmiöitä varsin kapeasta kulmasta, vaikka muuta luullaan. Totuus on kuitenkin, että pitkälti juuri Jyrki-boyn jäljiltä tilanteemme on mikä on. Väärää arviota väärien perään alkaen vvm-ajastaan 2007. Uhoilua, lupauksia ja fantastisia päätöksiä, mutta tulos ratkaisee. Nopeasti ei tule mieleen yhtä toivotonta valtionvarainministeriä eikä pääministeriä. Jäljelle jäivät vain rauniot.
http://eaglesflysingly.blogspo... lisää kuolemattomia kommentteja tämän toivottoman tunarin toilailuista löytyy blogilta kaikkien kyseessä olevien vuosien osalta reippaasti yli sadan artikkelin verran.
Kun emme juurikaan voi rahamme arvoon nopeasti vaikuttaa pitäisi nykyhallituksen ensisijassa olla huolissaan kulutuskysynnän turvaamisesta. Vain siten investoinnit saadaan liikkeelle. Pankkien, sijoittajien ja valtioitten rahoittaminen EKPn helikopterirahalla ei kysyntälamaa poista. Tarvitaan työtä niille, joilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin kuluttaa.




On turhaa edes kuvitella, että hyvä ansiotaso, haasteellinen työ, osaamisen hyödyntäminen, itsensä toteuttaminen tai ihanat kanssaihmiset olisivat vetovoimatekijä. Eiköhän tämäkin yhteenveto osaltaan osoita, että meidän on tyytyminen pakolaisiin. Josko edes heidät osaamme motivoida tänne jäämään.




Toivottavasti hakemus on riittävän hyvin perusteltu ja iso. Ja toivottavasti meillä rakennetaan myös muita kotouttamis ja työllistämisstrategioita. http://eaglesflysingly.blogspo...
Saataisi edes jotain positiivista uutta aikaan.




Helikopterirahaa. Hurraa?
Pankkien, sijoittajien ja valtioitten rahoittaminen ei kysyntälamaa poista. Tarvitaan työtä niille, joilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin kuluttaa.




Tämä ei enää ole kuvailtavissa hölmöläisten touhuksi. Tämä on leikkausten johdosta lakkautetun mielitautisairaalan suljetulta osastolta ulkoistettujen seinähullujen tapaa toimia. Yhteiskuntasopimusten esittäjistä on kuoriutunut ideologista, kansakunnan etujen vastaista ja sen yhtenäisyyden vaarantavaa taistelua käyvä Ainoan Oikean Totuuden toverikunta. Kaiken maailman hihhuleita sitä maa päällään kantaakin.



  
Miksi ihmeessä Ilpo Kokkila olisi suostunut osakkaaksi Fennovoimaan, ellei a) Putlerin porukka olisi tehnyt tarjousta josta ei voi kieltäytyä (kannattaa miettiä mikä merkitys SRVlle on Venäjän markkinoista aina syntymisestään lähtien) ja b) ellei sille samalla olisi tarjoutunut mahdollisuutta saada rakennusteknistä projektia itselleen? Näistä kahdesta a) on se keskeinen, ja b) antaa yleisesti hyväksyttävän perusteen "pelastaa" Suomen valtio itse itselleen keittämästään sopasta.



  
Päätön ratkaisu. Varmasti ensimmäisenä aletaan julkaista "asiakkaiden" siis lasten kuvia. Ehkä vielä nimet, osoitteet ja vanhempien varallisuus antaisi sekopäille lisäinfoa rikollisille toimintapäätöksilleen.


  


"Hallituksen kilpailukykytavoitteet olivat hyviä, mutta yhteiskuntasopimuksesta puhuminen on julmaa pilkkaa tasaveroisia kansalaisia ja avointa demokratiaa kohtaan, kun sitä määritetään kabineteissa eduskuntavaalien jälkeen kansan lupia kysymättä."  Niin totta, niin totta Tuikan tässä julkaistu suomalaisen  puoluepoliittisen järjestelmän analyysi.

Yhtä toki ihmettelen; äänestyslakkoa.  Nukkuminen ei ratkaise mitään ennen kuin niitä on selvästi enemmän kuin äänestäjiä. Se päivä ei koita. Selittelyille, siis puolueiden ja heitä edustavien poliitikkojen ja muiden opetuslapsien selittelyille jää aina riittävästi sijaa.  Ja kuten olemme havainneet, viikon kuluttua vaalituloksen julkistamisesta palataan arkeen. Siis puolueiden vallan jakoon.

Ainoa tapa jolla yksityinen äänestäjä voi toivoa muuttavansa järjestelmäämme kansanvaltaiseksi on poistaa valittujen edustajien ja heidän edustamiensa puolueiden legitimiteetti; oikeus edustaa kansaa. Se voi rauhanomaisesti tapahtua vain siten, että käy äänestämässä, mutta jättää taatusti mitätöitävän äänen jättämistä. Sitä ei nokkelinkaan poliitikko pysty selittämään parhain päin.

  





Pitäisi Suomessa varmaan havahtua siihen, että Venäjän kaasusta irrottaminen ei ole osittain venäläisessä omistuksessa olevan Gasumin intressissä. Se mikä Gasumin kannalta ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa ei välttämättä ole Suomen kansallisen intressin osalta kannattamatonta. Se saattaa olla huoltovarmuuden osalta jopa elintärkeää.



Höpö löpö
Suomen kilpailukyvyn heikkous johtuu pääsääntöisesti meidän liian suuresta julkisesta sektorista. Ei suinkaan sairaanhoidosta, koulutuksesta tai sosiaalitoimesta vaan puolueiden itselleen rakentamien valtapesäkkeiden kustannuksista. http://eaglesflysingly.blogspo...





Varkaus on aivan liian mieto ilmaus siitä politiikasta, jota Saksa vaatii EU-alueella noudatettavaksi. Saksaksi sen voisi ilmaista sanoilla Europäishe Endlösung tai Totalvernichtung Europas.


  


Kansallisen itsekkyyden ja sen itsenäisen rahapolitiikan tuloksen ylistys.




Kun haastattelun kohteena on suomalasten yritysten etuja Venäjällä ajavan yhteisön toiminnanjohtaja ei uskalla edes odottaa etujen konkretisoitumista. Onkohan kukaan vaivautunut kiinnittämään Valon huomiota Putlerin muihinkin kuin maailmanpelastajan ominaispiirteisiin? Hänhän on myös omnipotentti ja pitkävihainen.
Veikkaan ja ainakin toivon pikaista henkilöstökiertoa East Office of Finnish Industriesin - yhteisössä. Ihan meidän itsemme vuoksi.


  
Kannattaisi varmaan ennemminkin kehittää esimiesten johtamiskykyjä ennen kuin on liian myöhästä?


 Suomi on jälleen ottanut käyttöönsä sen keskeisen vientituotteen, jonka viennistä meillä on pitkäaikaisin kokemus, jonka tuottaminen meillä todella hallitaan ja josta meille ei ole kuin kustannuksia ja haittaa. Suomalainen kärkihanke läpi historian. Kansalaisten vienti ulkomaille. 


Hölmöläisten hommaa.




Raha on velkaa, jonka joku on ottanut vastattavakseen. Jos EKP paikallinen edustaja ottaa vastuun Suomen valtion velasta, emme voi kuin toivoa, että velkapaperi hukkuu Suomen Pankin holveihin. Niin syvälle, että niitä ei koskaan löydetä, eikä siis koskaan maksuun panna. Ilmeinen ikiliikkuja. 

Vaan onko ratkaisu sittenkin liian suoraviivainen, yksinkertainen ja hyvä ollakseen totta? Ratkaisu toimii niin kauan, kun kansalaisten luottamus valuuttaan ja erityisesti rahan arvoon ja ostovoimaan säilyy. Ja niin kauan, kun EKP paikallinen edustaja ei vaadi suoritusta. 

Toisaalta vain EKP voi edellyttää Suomen valtiota maksamaan velkansa eräpäivänä. Kokemuksen mukaan EKP tanssii nyt Saksan pillipiiparien tahdissa, ei Suomen. Entä jos tai kun valtasuhteet muuttuvat?




Eikö ehdotus, niin hyvä kuin se onkin, ole jo jälkijunassa? Päätös EPICin ostamisesta kai jo tehtiin? Sitä paitsi ainakin minulle on muodostunut käsitys, että HUSin lääkärikunnalle käy APOTISSA mikä tahansa ohjelma, kunhan se on EPIC. Maksakoon se mitä tahansa ja työllistäkööt kenet tahansa, missä tahansa.




Tässä on villakoiran ydin; "Saksan viranomaiset näkevät tämän merkkinä heidän hyvyydestään verrattuna kaikkien muiden onnistumisen puutteeseen".
Kolmannen kerran 100 vuoden aikana Saksa on ajamassa Euroopan ja maailman kurimukseen.


  

Otsikon kai useimmiten kirjoittaa media? Ihan itse.
Eihän VMn ja EVAN, ETLAn, EKsta puhumattakaan tarvitse olla kiinnostuneita taloustieteestä. Eikö olisi riittävää, jos he hoitaisivat kansan taloutta mahdollisimman hyvin?
Myönnän, siitä ei heitäKÄÄN voi syyttää. Meillä kun tärkeintä tuntuu olevan, että oma ideologia selviää, voittaa.
Eikö todellakaan ole mahdollista, että me suomalaiset, ihan itse mietimme ratkaisut ongelmiimme? Ja mitä myöhemmäksi moisen siirrämme, sitä vaikeammaksi ratkaisut tulevat.






Kepussa ei siis noudateta edes demokraattista päätöksentekoa vaan vähemmistön
diktatuuriaa. Tulokset puhuvat puolestaan. http://www.hs.fi/sunnuntai/a14...






Siis kepussa ei enää noudateta edes demokraattista päätöksentekoa vaan vähemmistön diktatuuriaa. Eipä yllätä.



Kun kritiikittä kuljetaan "teit´isäin astuman", eli peesataan Saksaa, kuten isät ja iso-isät aikoinaan seurauksena voi olla vain kurjistuminen. Kuin silloin ennen. Sitä oikein ihmettelee oikein missä määrin peruskoulun PISA-tulokset näkyvät päättäjien toiminnassa?


  

Varmasti Minna Martikaisen ajattelusta on huomattavasti enemmän järkeä, kuin ajattaa työmarkkinat väistämättömään konfrontaatioon iänikuisilla yhteiskuntasopimus-ehdotuksilla. Ja aloittaa luetteloimalla mistä kaikesta kenenkäkin on luovuttava. Meidän taloudellinen, ja kohta myös yhteiskunnallinen tilanne alkaa olla sellainen, että kansakunnan kahtia repivä vastakkainasettelu on täällä jälleen. Tarvitsemme kieltämättä uusien toimintatapojen kehittämistä. Niitä vaan ei nykyisillä puolueilla, sen paremmin oikealla kuin vasemmalla ole meille antaa. Ja kuitenkin, heillä ja vain heillä on päätöksenteon avaimet.


  

Ei siis mitenkään ihmeellistä, että verotus ja "muut työnantajamaksut" syövät Suomen vientikilpailukyvyn. Näinhän näitä suojatyöpaikkoja meillä ylläpidetään, uusia luodaan ja olevien kustannuksia kasvatetaan. Vaikutus varmaan yhden arkipyhän luokkaa?

Kohteesta >



Kun yhteiskunnan huomio keskittyy säästämiseen, leikkaamiseen ja kurjistamiseen talous yleensä sakkaa. Kun siitä nyt on tehty yhden maanosan Ainoa Oikea Totuus ja uskontunnustus, maanosan talous sakkaa. Investointituotteita vievät pienet rajamaat sakkaavat varmimmin ja voimakkaimmin. 

Fantsutellaan nyt tätä. Mehän tienataan tällä.


  

Tästä pakkolaki-hallituksesta on rapautumassa uusi Vanhasen, Kataisen ja niiden jakojäännösten Marin ja Tumpin fantsuttelijahallitusten klooni. Se siitä Sipilä-ilmiöstä. Sinne valahti taas kerran Esko Ahon ja Matti Vanhasen ideologisen pannukakun rehabilitointiyritys.

Kun kansakunnan politiikan "parhaat" istuvat päätöksentekijöinä hallituksessa ei voi kuin ihmetellä, minkälaiset kyvyt kunnallishallintoa johtavat. Axel Oxenstierna iskee silmää ja hymyilee taas haudassaan. "Mitäs minä sanoin."




  
Dosentti desantti se jaksaa. Eivät ole Putlerin puhdistukset vielä häneen yltäneet. Sääli.


  

Kannattaako meidän todella halkoa hiuksia mahdollisten vaikutusten arvatuista lopputulemista, kun maa on matkalla konkurssiin? Ei meillä 8 vuoden fantsuttelujen jälkeen ainakaan varaa enää moiseen olla pitäisi.




Tämä on valitettavan tarkka kuva siitä yhteiskunnasta jota sinä Tumppi olet ollut mukana luomassa ja jota edistät menemällä mukaan hallitukseen, jossa yhtenä keskeisenä osapuolena ovat juuri nuo kivien heittäjät, naamiaispukuihin pukeutujat sekä tyttäriensä ja siskojensa raiskausta pelkäävät mielenosoittajat.




Jo yksin maahanmuuttoilmiöiden perusteella Suomi tuskin on sen paremmin kansainvälinen, avoin kuin suvaitsevainen maa.




No jo oli aikakin. Saas nähdä miten kommentoivat Immonen, Terho ja Halla-aho. Jotenkin on jäänyt käsitys, että nyt käydään persujen ytimeen.