31.8.2008 20.03 | hakki47 | Politiikka, Poliittiset puolueet
Olen päivä päivältä, yhä enemmän ihastunut Putin & Co.:n käsitykseen demokratian todellisesta ytimestä. Viimeisin on tässä:
Venäjän hallintoa Ingušiassa arvostelleen internetsivuston omistaja on kuollut, kertoivat miehen työtoverit ja venäläiset syyttäjäviranomaiset sunnuntaina. Magomed Jevlojev kuoli pian sen jälkeen kun poliisi oli pidättänyt hänet.
Sattumallakin voi joskus, määritelmän mukaan, olla merkityksensä. Mutta tolkku kai se on herra Sattumallakin? Vaikkakaan ei välttämättä herra Putinilla.
PS.
Tämä on vähän samaa kuin meidän Matin jatkuva mongerrus; “ei syytä huoleen”.
PPS.
Missä helvetissä on Ingušia?
Pysyvä linkki | 5 kommenttia »
sunnuntai 31. elokuuta 2008
Mutta eihän keisarilla ole….
Markkinointihenkeä kansanterveystyöhön
31.8.2008 12.59 | hakki47 | Hyvinvointi, Markkinointi, Asiakaspalvelu ja viestintä, Virkamiehet
Valtio, Kansanterveyslaitoksen kaapuun pukeutuneena, joutuu vuosittain tuhoamaan tuhansia influenssarokotteita. Viime vuonna 200.000 annosta á 3 euroa. Yhteensä yli puoli miljoonaa euroa. Näin uutisoi Aamulehti.
Jos uutisen oikein ymmärsin ongelmakäyttäjiä eivät ole pienet lapset eivätkä sairaat. Ilmeisesti nämä ryhmät saadaan varsin tehokkaan suojan piiriin. Ongelma ovat seniorikansalaiset, yli 65 vuotiaat. Ilmeisesti he eivät hae rokotetta siihen määrään kuin toivottaisi. Perusteena se, että ei ole tarvittu ennenkään.
Voisiko ajatella, että ensi vuonna, tai miksei vaikka tänä vuonna, ilmainen rokote ulotettaisi koskemaan esimerkiksi yli 60-vuotiaita? Tai ja varsinkin os vieläkin jää yli, ehdottaisin kunnille määräpäivän jälkeen markkinointikampanjaa kaikille kuntalaisille: “Nyt influenssarokote ilmaiseksi 150 ensimmäiselle.”
Voisin kuvitella, että moinen lähentäisi kuntaa ja kuntalaisia toisiinsa. Eikä maksa mitään.
Konsulttipalkkion voi maksaa tililleni.
Pysyvä linkki | 9 kommenttia »
lauantai 30. elokuuta 2008
Soini yhtyy taisteluuni tuulimyllyjä vastaan
30.8.2008 17.52 | hakki47 | Uutiset, Johtaminen, Poliittiset puolueet
On ainakin Timo Soini tainnut lukea allekirjoittaneen artikkeleita presidentin tarpeellisuudesta. Pitäisikö huolestua?
“Presidenttiä tarvitaan puoluevallan vastapainona. Perussuomalaiset vastustavat presidentin valtaoikeuksien kaventamista. Puolueen puheenjohtajan Timo Soinin mielestä presidenttiä tarvitaan vastapainoksi puoluevallalle ja lyhytjänteiselle päivänpolitiikalle.” Näin uutisoi YLE tänään klo 13.00 jälkeen.
Perustelut ovat hyviä. Siitä kuitenkin puuttuu ainakin kaksi näkökulmaa.
On tilanteita, joissa puoluepoliitikot ovat ajaneet maan tilanteen sellaiseksi, että mikään ei etene. Tällöin Tasavallan Presidentti muodostaa kansalaisille demokratian pelastusrenkaan. Mikäli hänestä siihen on. (Nykyisestä ei ole. Hän tekisi kansalaisille palveluksen luopumalla tehtävästään mahdollisimman nopeasti. Hänhän tuntuu nykyjään tekevänsä kaikkensa, että mikään ei etene.)
Toinen on se, että puoluepolitiikan yläpuolella oleva, kansalaisten luottamusta nauttiva ja toimivaltaa omaava Tasavallan Presidentti todella saattaisi muodostua arvojohtajaksi. Ja mitä hektisemmäksi työelämä menee ja mitä vastenmielisemmäksi puolueiden ääntenkalastelu etenee, sitä enemmän arvojohtajalle olisi Suomessa tarvetta.
Mutta on myös varsin selvää, että moinen ei ns. kolmen suuren puolue-eliitille sovi. Omat edut kun saattaisivat pienetä. Ja silloin koko Tasavallan Presidentin instituutio pitäisi poistaa tarpeettomana.
PS. Edellämainitusta huolimatta. Meikäläinen ei perussuomalaisia äänestä.
Pysyvä linkki | 7 kommenttia »
Soini yhtyy taisteluuni tuulimyllyjä vastaan
On ainakin Timo Soini tainnut lukea allekirjoittaneen artikkeleita presidentin tarpeellisuudesta. Pitäisikö huolestua?
“Presidenttiä tarvitaan puoluevallan vastapainona. Perussuomalaiset vastustavat presidentin valtaoikeuksien kaventamista. Puolueen puheenjohtajan Timo Soinin mielestä presidenttiä tarvitaan vastapainoksi puoluevallalle ja lyhytjänteiselle päivänpolitiikalle.” Näin uutisoi YLE tänään klo 13.00 jälkeen.
Perustelut ovat hyviä. Siitä kuitenkin puuttuu ainakin kaksi näkökulmaa.
On tilanteita, joissa puoluepoliitikot ovat ajaneet maan tilanteen sellaiseksi, että mikään ei etene. Tällöin Tasavallan Presidentti muodostaa kansalaisille demokratian pelastusrenkaan. Mikäli hänestä siihen on. (Nykyisestä ei ole. Hän tekisi kansalaisille palveluksen luopumalla tehtävästään mahdollisimman nopeasti. Hänhän tuntuu nykyjään tekevänsä kaikkensa, että mikään ei etene.)
Toinen on se, että puoluepolitiikan yläpuolella oleva, kansalaisten luottamusta nauttiva ja toimivaltaa omaava Tasavallan Presidentti todella saattaisi muodostua arvojohtajaksi. Ja mitä hektisemmäksi työelämä menee ja mitä vastenmielisemmäksi puolueiden ääntenkalastelu etenee, sitä enemmän arvojohtajalle olisi Suomessa tarvetta.
Mutta on myös varsin selvää, että moinen ei ns. kolmen suuren puolue-eliitille sovi. Omat edut kun saattaisivat pienetä. Ja silloin koko Tasavallan Presidentin instituutio pitäisi poistaa tarpeettomana.
PS. Edellämainitusta huolimatta. Meikäläinen ei perussuomalaisia äänestä.
perjantai 29. elokuuta 2008
Niitä näitä, muttei politiikasta
29.8.2008 9.24 | hakki47 | Uutiskommentit
Miltä tänään maistuisivat kommenttini aamun uutisantiin? Kommentit luovutuslakoista, suomalaisten innovaatioista ja valkoisen miehen taakasta, supervallan kunnian palauttamisesta?
Luovutuslakoista
Monia vuosia ovat erityisesti kokikset ja kepulit kantaneet suurta huolta erilaisista lakoista ja lakonuhista. Silloin organisaattorit ovat edustaneet työntekijöitä. Ovat, saatanan sosialistit, uhanneet lakolla saadakseen paremman hinnan työstään.
No, osaa ne omistajatkin. MTK metsänomistajille: Keskeyttäkää puun myynti, uutisoi Kauppalehti tänään. Lakko mikä lakko. Ja nimenomaan siitä on tässä kysymys. Ja aika vakavassa asiassa. Pitäisi varmaan hallituksen nopeasti valmistella poikkeuslaki, jolla metsänomistaja, tuo saatanan kapitalisti, pakotettaisi luovuttamaan puuta metsästä?
Kunpi on enemmin valtiovallan suojeluksessa? Kansalaisten työ ja toimeentulo, vai hänen omaisuutensa?
Ja ennenkuin taas joku alkaa marmattaa yksityisen omistusoikeuden koskemattomuudesta, teen selväksi, että itse hyväksyn myös MTKn kehoituksen.
Mutta Quid pro quo.
Innovaatioista ja maaotteluista
Arlandan läheisyyteen on kuulemma perustettu hosteli vanhan Jumbon, eli Boing 747, sisälle.
Vielä kai olisi mahdollista ryhtyä perinteiseen Suomi - Ruotsi maaotteluun? Finnjet Enson pääkonttorin laituriin ja molemmat hotelli- ja konferenssitiloiksi. Investointi kannattaisi, laskettuna miten tahansa. Siis jos paatti on vielä kasassa, eikä sitä ole liiaksi kannibalisoitu.
Ja samalla saataisi sitä paljon toivottua 100 % suomalaista WAU arkkitehtuuria Suomen paraatipaikalle.
Tarkemmin artikkeleissani 6.9.2008 ja 29.5.2008.
Valkoisen miehen taakasta.
Amazonilta löytyi suuri muinainen asutusalue. Jälleen on valkoisen rodun ylemmyys todistettu. Olemme ilmeisesti tuhonneet ja tappaneet, riistäneet ja raiskanneet enemmän ns. väriviallisia kulttuureja kuin yksikään näistä väriviallisista kulttuureista. Ennaltaehkäisyä?
Afrikkakaan ei varmasti koskaan nouse jaloilleen. Ihanaa Leijonat, Ihanaa!
Kunnian palauttamisesta
Barak Obama aikoo kuulemma korjata Yhdysvaltojen kansantalouden, lopettaa Irakin sodan ja palauttaa maan maineen ulkomailla. Nyt meneekin kimurantiksi. Putin ja hänen sylikoiransa palauttavat Venäjän kunniaa “hyökkäämällä” Georgiaan. Täytyykö tästä tehdä johtopäätös, että Obaman USA hyökkää Kuubaan, tai esimerkiksi Iraniin?
Tutkimattomia ovat suurvaltapolitikkojen tiet.
Toivotan hauskaa viikonloppua.
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
torstai 28. elokuuta 2008
Kehitysaluerahoihin tarvitaan tasokorjaus
28.8.2008 11.36 | hakki47 | Hyvinvointi, Politiikka, Virkamiehet, Ihminen, Varallisuuden hallinta, Oppiminen
On mielestän enemmän kuin välttämätöntä, että Suomi ja sen veronmaksajat kantavat kortensa kekoon rakennettaessa ja rahoitettaessa kehittyvien maiden ihmisten tulevaisuutta. Muistaakseni kansallisen kehitysyhteistyöpanoksen tavoite oli joskus 0,7 % jostain.
Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2009-2012, Eduskunnan lähetekeskustelu, 25.3.2008, Lainaus vihreitten ryhmäpuheenvuorosta.
“Kehitysyhteistyön tarkoituksena on vähentää äärimmäistä köyhyyttä maailmasta, ja meillä rikkailla suomalaisilla on varaa ja velvollisuus kantaa osuutemme näistä talkoista kansainvälisten sitoumuksien mukaisesti. On häpeällistä, että Suomen kehitysyhteistyön rahoitus on taas jäämässä jälkeen jopa Euroopan neuvoston asettamasta 0,51 prosentin tavoitteesta vuoteen 2010 mennessä. Samaan aikaan YK:n 0,7 prosentin tavoite on karkaamassa koko ajan kauemmaksi.”
Poikkeuksellisesti sattui männä sunnuntaina käteeni Hufvudstadsbladet. Sen mielenkiintoisen artikkelin mukaan Rika Finland hjälper fattiga Ryssland, Bistånd: Östhjälpen 19,2 miljoner euro i fjol.
Ei. En kytke ajatustani Georgiaan. Ei niin tehnyt HBLkään. Kytky on paljon lähempänä tällaisen kunnon markkinataloususkovaisen sydäntä.
- Venäläinen Chelsea futisseuran omistaja Roman Abramov maksoi 30 miljoonaa euroa Andrej Sjevtjenkosta.
- Venäläinen öljymiljonääri Victor Vekselberg maksoi Fabergén munakokoelmasta 70 miljoonaa euroa.
- Venäläinen oligarkki Michail Prochorov osti kesämökin Rivieralta hintaan 500 miljoonaa euroa.
Ja totta kai heillä on oikeus käyttää rahansa miten haluavat. Hullun ilo on halpaa, sanoo vanha sananlaskukin. Ja ovathan nuo 600 miljoonaa toki aivan eri suuruusluokkaa kuin meidän vajaat 20 miljoonaa.
Mutta olisiko meidäkin jo aika jättää nuo 19,3 miljoonaa euroa käytettäväksi vaikka rekkaliikenteen haittakorvauksiin Kaakkois-Suomen asukkaille?
Pysyvä linkki | 4 kommenttia »
Lisää lautasia hovimestari
28.8.2008 8.48 | hakki47 | Virkamiehet, Farssi, Poliittiset puolueet
Viimeisen tiedon mukaan Suomesta EUn Georgia-kokoukseen kuluvan viikon lopulla ovat tähän mennessä mukaan ilmoittautuneet:Tasavallan Presidentti Tarja Halonen, pääministeri Matti Vanhanen, ulkoministeri Aleksander Stubb, puolustusministeri Jyri Häkämies, työministeri Tarja Crohnberg, mikälie-ministeri Stefan Wallin.
Valtioneuvoston kanslia ottaa vastaan jälki-ilmoittautuneita virastoajan päättymiseen asti perjantaina 29.8.2008. Liput jaetaan osallistujille Helsinki-Vantaan Business-terminaalissa 15 minuuttia ennen lähtöä. Määränpäässä bussikuljetus on varattu.
Johtuen terrorismin vastaisen sodan vaaroista koko porukka lentää samalla koneella, mikä samalla tiedoksi Obamalle, anteeksi Osamalle täten annettakoon.
Pysyvä linkki | 5 kommenttia »
keskiviikko 27. elokuuta 2008
Kansainvälisen politiikan absoluuteista
27.8.2008 12.07 | hakki47 | Politiikka, Puolustaminen, Itsenäisyys, Johtaminen
Heinäkuussa International Institute for Strategic Studies (IISS) uutisoi, että Suomessa on eniten tykistöä Länsi-Euroopassa. Yhteensä 1389 tykkiä ja raskasta kranaatinheitintä. Varmaan ihan tarpeeseen, jopa asiasta aiemmin ”viihteellisen” kommentin antanen brittiläisen puolustuspolitiikan asiantuntijan mielestä, näin Georgian oppien jälkeen.
En tiedä kuinka tarkkoja luvut ovat. Uskoisin ne aika todennäköisiksi.
Jos ajattelen nämä sirotetuiksi itärajalle se tekee runsaat 1 per kilometri. Muistaakseni 9.6.1944 Neuvostoliitolla oli Kannakselle keskitetty tykistöä keskimäärin noin metrin välein. Ja Venäjän nykytykistö on kuulemma jossain 26 000 luokassa.
Kun en tiedä missä määrin tykistöä voi järkevästi käyttää rannikkopuolustukseen en ryhdy edes laskemaan keskiarvoja rannikko- ja länsirajoillemme. Ruotsin tykistö lienee hetkeksi muisto vain? Norjan rajalle rautaa kai saataisi aika kivasti. Natolta puolustautuaksemme?
Miksipä ei? Siis, jos NATO päättäisi kimppuumme hyökätä. Kansainvälisessä politiikassa kun ei ole absoluutteja, ei ystäviä. Vain intressejä. Me nimittäin haluamme pitää huolta tästä 333.000 neliökilometristä ja pitää sen suomalaisena. Mutta ”oikeammin”, pitääksemme samalla huolta siitä, että ei ainakaan meidän alueemme kautta Venäjää, tai muitakaan naapureitamme vastaan voi hyökätä.
Millään aikavälillä ei maamme puolustus voi rakentua sen ajatuksen varaan, että voisimme voittaa suurvallan keskittyneen valtausyrityksen. Meiltä loppuvat resurssit. Me voimme voittaa yksittäisiä taisteluita ja ennen kaikkea aikaa. Tähän mennessä sillä on tultu toimeen 90 vuotta. Koska ”hyvän sään aikana” päätimme olla NATOon liittymättä, on sillä nyt tultava toimeen, jatkosakin.
Nyt on sitten korkea aika miettiä miten se tehdään, jos poliitikkojen ja korkeimpien virkamiesten ajatukset olisi jo rakennettu NATOn tai EUn ns. turvatakuitten varaan (Mihin en sentään saata uskoa, vaikka en kyllä ihmettelisi.) Keskitytään mekin huolehtimaan ensin itsestämme. Pyllistelemättä sen paremmin itään kuin länteen. Eikä mihinkään muuallekaan. Vain siten voimme auttaa ja tukea muitakaan.
Yksin jäämisessäkin kun on monia etuja ja mahdollisuuksia. Ei siis auta miettiä heikkouksia ja mitä meiltä puuttuu. Sillä ei voiteta taisteluita eikä edes aikaa. Sen sijaan toimintavaihtoehtojen rakentaminen sen varaan mitä meillä on ja missä suhteelliset etumme mahdollisiin vastustajiin nähden ovat suurimmat, saattaa avata hyviä puolustusmahdollisuuksia.
Tärkein kun sittenkin on tahto.
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
tiistai 26. elokuuta 2008
Putinin oppia tutkailemassa
26.8.2008 13.02 | hakki47 | Politiikka, Puolustaminen, Itsenäisyys, Johtaminen
Etelä-Ossetia ja Abhasia saavat itsenäisyytensä. Koska kummallakaan alueella ei ole minkäänlaisia omaehtoisen toimeentulon mahdollisuuksia, on seuraava pyyntö, korjaan vaatimus, päästä liittymään Äiti-Venäjän kasvaviin joukkoihin. Ja totta kai heidät hyväksytään. Kuulenko historian havinaa vuosilta 1939 ja 1940 omalla lähialueellamme?
Ja mitä NATO ja EU sitten tekevät? Mitä voivat tehdä? Mitä haluavat tehdä?
Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota siihen, että Georgiassa ja Suomessa on suhteellisesti suurin piirtein sama määrä kansalaisuudeltaan venäläisiä? (1,5 ja 0,9 prosenttia) Ilmeisesti Etelä-Ossetian ja Abhasian venäläispassin saaneet, kansallisuudesta riippumatta, mukaan luettuna. Absoluuttisesti heitä lienee Suomessa kesäisin jopa enemmän.
Ajattelin vaan kun sitä Putinin-oppia - puolustaa kaikkia venäläisiä myös omien rajojen ulkopuolella - miettii….
Pysyvä linkki | 9 kommenttia »
Mikä on muuttunut?
26.8.2008 9.07 | hakki47 | Farssi, Uutiskommentit
Venäläiseen lammaskolhoosiin oli tehty yllätystarkastus, jossa todettiin, että tavoitelluista tuloksista oli jäänyt huomattava määrä villoja.
Tarkastajat olivat ankaria. Kaikki kolhoosin miehet komennettiin riviin, ja heidän päänsä kerittiin paljaiksi.
Kun Ivanin tukkaa leikattiin, hän äkkiä purskahti nauruun.
- Mitäs te hirnutte? Ei tässä ole mitään nauramista.
- Ajattelin vain tuota naapurikolhoosia, toveri tarkastaja. Siellä kasvatetaan kanoja, ja heiltä puuttuu melkoinen määrä munia tavoitteesta.
(Näin ystäväni muisti minua eilen.)
Heil Putin, meil Muumi-mamma.
Pysyvä linkki | 3 kommenttia »
maanantai 25. elokuuta 2008
Sarkozy: Peace for our time
25.8.2008 13.29 | hakki47 | Politiikka, Itsenäisyys, Johtaminen
Euroopan kuluvaa vuotta ovat leimanneet Saksan ja Ranskan irtiotot. Sekä NATOssa että EUssa. Ei Euroopalle hyvää lupaa kun isoilta on suunta hukassa. Näiden kahden piikkiin on helppo panna myös aika suuri osa siitä sotkusta, joka on syntynyt Venäjän ryhdyttyä pullistelemaan muskeleitaan viimeksi Georgiassa.
Tälle tavalliselle tossunkuluttajalle on syntynyt vahva käsitys siitä, että sekä Merkelin Saksa että Sarkozyn Ranska ovat, noudattaen ehkä Berlusconin esimerkkiä, siirtyneet ensisijassa ajamaan oman maansa ilmeisen lyhyen aikavälin etuja. Ja tämä samaan aikaan kun sekä USAssa että Iso-Britanniassa kansallisen johtajuuden pakka on, toivottavasti vain hetkeksi, täysin hakusessa. Ja Venäjällä johto ja resurssit on keskitetty yhdelle henkilölle.
Parempaa tilannetta Putin ei olisi voinut itselleen toivoa. Hän valitsi erinomaisen ajan osoittaa sekä ”lähi-ulkomaille” että ”vanhalle Euroopalle” että ”setä Samulille” missä mennään. Ja aika vaikea kenenkään heistä on enää nokkaansa kopauttaa. Bukarest 2008 kirjautuu historiaan uutena vuoden 1938 Müncheninä. Nyt vain lippusta ”rauhasta meidän ajallemme” liehutteli Sarkozy.
Mitä USA, NATO tai EU voivat nyt tehdä? Tai oikeammin ehkä - haluavat tehdä? ? ? ? ? ? Enpä usko, että haluavat.
Jotain on kuitenkin pakko tehdä. Seuraavat ratkaisut ratkaisevat nimittäin asianomaisten uskottavuuden kansainvälisen politiikan pöydässä pitkäksi aikaa.
Ja he kaikki unohtavat jälleen kerran, että Eurooppa on merkityksellinen vain yhtenäisenä.
Wikipedia Münchenin sopimus
Pysyvä linkki | 9 kommenttia »
Elämä opettaa ja Siperiassa on kylmä
25.8.2008 10.23 | hakki47 | Politiikka, Puolustaminen, Uutiskommentit
“Haaleinkin muste on parempi kuin paraskin muisti.” Kiinalainen sananparsi
Netti osoittaa jälleen parhaita puoliaan. Se ei unohda.
Päitä pölkylle ja heti
22.3.2007 15.51 | hakki47 | Raha & valta, Politiikka, Talous, Puolustaminen
Markku Salomaa, ulkopolitiikan tutkimuksen säätiön puheenjohtaja ja sotatieteen dosentti kirjoittaa 22.03.2007 valtakunnallisen päivälehden Vieraskynänä. Otsikko:Suomen puolustus rajoittuu vain suurimpiin keskuksiin.Kuvaamisen lähtökohtana on nykyaikainen sota, yleiseurooppalaisen kriisin yhteydessä, omaksumamme alueellisen maanpuolustusjärjestelmän mukaisesti. Muutamia otteita:
Taistelut joudutaan käymään omien rajojen sisällä ja laajoilla alueilla yhtä aikaa. Parissa viikossa kaikkien suurten asutuskeskusten liepeillä ja kaikkien tärkeiden kohteiden hallinnasta taistellaan. Kuukauden mittaisen alueellisen puolustustaistelun seurauksena 200.000 hengen tappiot, puolet siviileitä. (Noin kaksi kertaa enemmän kuin talvi- ja jatkosodassa yhteensä kuoli sotilaita. Siviilitappiot olivat silloin murto-osa.) Tuhot olisivat suursodan luokkaa. Johdon ainoaksi vaihtoehdoksi saattaisi jäädä antautuminen.
Tehtyjen leikkausten ja lakkautusten jälkeen koko maan puolustamiseen ei kattavasti pystytä. Kaikki tämän vuosikymmenen materiaalihankinnat ovat keskittyneet kolmeen prikaatiin, 15.000 miehen varustamiseen!
Jos tämä pätee, eikä ainakaan minulla ole kompetenssia asettaa Salomaan tietoja ja johtopäätöksiä kyseenalaiseksi, olisi korkea aika panna päitä putoamaan. (Ja voisin melkein sanoa, että valitettavasti se jää vain kuvainnolliseksi.)
Kirjoitus herättää koko joukon kysymyksiä, esimerkiksi:
- Pitävätkö esitetyt tiedot ja johtopäätökset niistä paikkansa? (Tätäkö Kääriäinen vertauksellaan tarkoitti?)
- Miksi se julkaistaan vasta nyt? (22.03.2007, kolmen päivän kuluttua kansanedustajavaaleista?)
- Miksi asiasta (muotoiltuna ”NATO:sta”) ei saanut keskustella ennen vaaleja? (Lehdistö, Media, Puolueet?)
- Mikä on Tasavallan Presidentin, Pääministerin, Ulkoministerin ja Puolustusministerin sekä ainakin SDP:n, KEPU:n ja KOK:n vastuu?
Jos tiedot ja johtopäätökset pitävät paikkansa, vastaukseksi ei riitä, että eihän sotaa kuitenkaan tule. Jos se on puolustusstrategiamme lähtökohta, joka euro puolustukseen on turha ja puolustuksen rahoittaminen pitää lopettaa. Valitettavasti sodan mahdottomuudesta ei ole ensimmäistäkään vihjettä, ennemminkin päin vastoin.
Nyt ei siis mahdollisessa sotatilanteessa olisi tarjota edes malli Cajanderia? Pitävätkö maamme poliittisen päättäjät meitä todella näin tyhminä? Tätäkö me olemme päättäjille viestineet?
Jos SDP saa aiheen perustaa paljon mainostetun selvityskomitean vaalitappionsa syystä, niin
Suomen kansalaisilla on oikeus ja velvollisuus vaatia
- puolueettoman asiantuntijaryhmän asettamista selvittämään puolustuslaitoksemme todellinen tila,
- päätöksentekoon johtaneet seikat ja
- yksilöimään mahdolliset vastuulliset tahot.
Samalla ryhmän tulisi tehdä ehdotus Suomen sotilaallisesta linjasta.
Selvitystyöhön tulee ryhtyä välittömästi, nyt kun vielä itse voimme.
Pysyvä linkki | Muokkaa | 8 kommenttia »
Ja takaisin nykypäivään
Demareitten selvityskomitean tulos oli yhtä tyhjän kanssa. Eikä sillä tosin mitään väliä muutenkaan ole.
Edellä, eli puolitoista vuotta sitten tekemäni vaatimuksen mukaista selvitystä en ainakaan minä ole nähnyt. Ei silti, että olisin sellaista odottanutkaan. Mutta edellä oleva kirjoitus on kuluneen puolentoista vuoden aikana ollut jatkuvien vierailujen kohde erilaisilta sivuilta.
Ja nyt kun Georgia alkaa opettaa ajattelin, että se olisi jälleen ajankohtainen. Sillä “Selvitystyöhön tulee ryhtyä välittömästi, nyt kun vielä itse voimme.”
Pysyvä linkki | 10 kommenttia »
lauantai 23. elokuuta 2008
Realismin paluu Suomen turvallisuuspolitiikkaan?
23.8.2008 10.43 | hakki47 | Politiikka, Puolustaminen, Varallisuuden hallinta, Oppiminen
Georgia on toiminut silmänavaajana. Jopa Suomessa. Silmät ovat auenneet Venäjän kehityksen kymmenen viime vuoden suunnasta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että Venäjä on meidän kannaltamme erityisesti taloudellinen mahdollisuus. Ja maantieteellinen realiteetti. Jos pitäisi veikata kumpi aiemmin häviää maailmankartalta, jos nyt jommankumman pitäisi…
Meidän haluamme pitää itse huolta tästä 333 000 neliökilometrin pläntistä ei liene syytä asettaa kyseenalaiseksi. Ja helposti oma sisäinen keskustelumme siirtyy tämän toteamisen jälkeen siihen, että meillä on kolme keskeistä turvallisuuspoliittista pohdetta; Venäjä, Venäjä, Venäjä. Ja varmasti näin on.
Kun hoidamme ulkopolitiikkamme siten, että Venäjä ei koe meitä uhkaksi, että me emme ole sen vihollinen, emme edes potentiaalinen vihollinen, olemme ystävä. Emme suomettunut, selkärangaton ja ruskeakielinen sylikoira, vaan reaalipoliittinen kumppani. Myös ollessamme selkeästi täysivaltainen EU:n jäsen.
Venäjän - siellä kulloinkin vallassa olevan hallinnon - täytyy siis kokea, että me emme sitä uhkaa (=uhkaa Pietaria) eikä kukaan muukaan sitä meidän alueemme kautta uhkaa. Ja puolustusvoimiamme tarvitaan myös ja erityisesti tätä tehtävää varten. Ja sitä varten tarvittavat välineet poikkeavat ehkä niistä, joita olemme kuvitelleet tarvitsevamme.
Ja siteeratakseni puolustusministerin tunnettua puhetta muistuttaisin vielä kerran, että haluttaessa se olisi yhtä hyvin voitu otsikoida myös No Nato, No Nato, No Nato.
Joten eiköhän taas olisi turvallisuuspolitiikkamme osalta syytä lopettaa haihattelut ja palata ns. pitkään linjaan: Back to basics.
PS.
Aika paljon olen aiheesta viimeisen puolentoista vuoden aikana tällä blogilla kirjoitellut. Ne löytyvä tagista Puolustaminen.
Pysyvä linkki | 12 kommenttia »
keskiviikko 20. elokuuta 2008
Strateginen protektionismi
20.8.2008 20.50 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous, Puolustaminen, Osaaminen, Itsenäisyys, Johtaminen
Neuvosto-Venäjä on määritellyt tietyt toimialansa strategisiksi toimialoiksi. Jos oikein olen ymmärtänyt kärjessä keikkuvat öljy, maakaasu, muu energia, puolustusvälineet ja varmaan mukana ovat nyt jo elintarviketuotanto ja raaka-puu. Ihan ymmärrettäviä linjauksia. Ei ehkä aina ihan hyväksyttäviä WTO - ehdokkaalle, mutta maailman mahtavimman raaka-aine varaston omaavalle imperiumille ihan ymmärrettäviä.
Viimeisimpinä lisäyksinä lienee non - Nato - naapurit. Mutta mitä ne sitten aikovat NATO - laisten kanssa menetellä lienee vielä valinkauhassa. Mehän voimme nyt huoahtaa helpotuksesta kun emme NATOon kuulu. (vai pitäisikö olla ?) Ihan niin kuin Georgia.
Ranska, Saksa ja Englanti sekä vähäisemmässä määrin Italia ja Espanja ovat menneitten vuosien aikana ajaneet itselleen erivapauksia omiin EU - sitoumuksiinsa ja tukiinsa. Energian osalta tulee aina mieleen, että pääsivätkö ao maat yksimielisyyteen koskaan.
Suomikin, silloin toista kymmentä vuotta sitten, neuvotteli itselleen oikeuden tukea omista verovaroistamme omaa maataloustuotantoamme vielä yhteisesti sovittujen ja hyväksyttävien EU-tukien lisäksi. - Varsinainen neuvotteluvoitto.
Ja taas kerran taloushistorian pyörän pyörähtäessä protektionismi nosta päätään. Nyt viimeksi Saksan liittokansleri Angela Merkel ilmoitti tuovansa parlamenttinsa käsittelyyn lakiehdotuksen, joka aikoo suitsia maan yritysten siirtymistä ulkomaiseen omistukseen uusilla säännöillä. Eihän sitä hänen mielestään käytetä kuin poikkeustapauksissa, mutta….
Pitäisikö meidänkin liittyä kuoroon?
Pysyvä linkki | 4 kommenttia »
Strateginen protektionismi
Neuvosto-Venäjä on määritellyt tietyt toimialansa strategisiksi toimialoiksi. Jos oikein olen ymmärtänyt kärjessä keikkuvat öljy, maakaasu, muu energia, puolustusvälineet ja varmaan mukana ovat nyt jo elintarviketuotanto ja raaka-puu. Ihan ymmärrettäviä linjauksia. Ei ehkä aina ihan hyväksyttäviä WTO - ehdokkaalle, mutta maailman mahtavimman raaka-aine varaston omaavalle imperiumille ihan ymmärrettäviä.
Viimeisimpinä lisäyksinä lienee non - Nato - naapurit. Mutta mitä ne sitten aikovat NATO - laisten kanssa menetellä lienee vielä valinkauhassa. Mehän voimme nyt huoahtaa helpotuksesta kun emme NATOon kuulu. (vai pitäisikö olla ?) Ihan niin kuin Georgia.
Ranska, Saksa ja Englanti sekä vähäisemmässä määrin Italia ja Espanja ovat menneitten vuosien aikana ajaneet itselleen erivapauksia omiin EU - sitoumuksiinsa ja tukiinsa. Energian osalta tulee aina mieleen, että pääsivätkö ao maat yksimielisyyteen koskaan.
Suomikin, silloin toista kymmentä vuotta sitten, neuvotteli itselleen oikeuden tukea omista verovaroistamme omaa maataloustuotantoamme vielä yhteisesti sovittujen ja hyväksyttävien EU-tukien lisäksi. - Varsinainen neuvotteluvoitto.
Ja taas kerran taloushistorian pyörän pyörähtäessä protektionismi nosta päätään. Nyt viimeksi Saksan liittokansleri Angela Merkel ilmoitti tuovansa parlamenttinsa käsittelyyn lakiehdotuksen, joka aikoo suitsia maan yritysten siirtymistä ulkomaiseen omistukseen uusilla säännöillä. Eihän sitä hänen mielestään käytetä kuin poikkeustapauksissa, mutta….
Pitäisikö meidänkin liittyä kuoroon?
Oodi Iso Iita: lle
20.8.2008 12.51 | hakki47 | Työelämä, Puolustaminen, Itsenäisyys, Johtaminen, Poliittiset puolueet
Iso-Iita
(1943, Säveltäjä & Sanoittaja: Kalle Väänänen)
Minun armaani ei ole Orvokki,
ei Liisa eikä Tellervo.
Ei kooltansa ole kovin pikkuinen,
ei hento eikä hontelo,
vaan se Iso Iita on,
vaan se Iso Iita on.
Ja sen Ison Iitan rinnalla
elo pojan onpi huoleton.
Minun armaani painavi paljaaltaan
satakolmetoista kiloa.
Ja tarpeeksi aivan hän tarjoaa
mulle onnea ja iloa,
kun se Iso Iita on,
kun se Iso Iita on.
Ja sen Ison Iitan rinnalla
elo pojan onpi huoleton.
Meidän porukkamme poikia harmittaa
niin haikiasti tosiaan.
Sillä harvoilla miehillä hallussaan
on morsioita moisia,
kuin se Iso Iita on,
kuin se Iso Iita on,
sillä Ison Iitan rinnalla
elo pojan onpi huoleton.
Kun linjoilta pääsen mä lähtemään
sen Iitan luokse lomalle,
niin sydämeni haluja mä haastelen
sille Iitalleni omalle.
Kovin isohan se Iita on,
hieman isohan se Iita on.
Mutta Ison Iitan rinnalla
elo pojan onpi huoleton.
Ja kun vuosia jatkaa me jaksamme
tätä toveruutta totista,
niin pirttimme täyttyvi pienistä
sotapojista ja lotista.
Kovin isohan se Iita on,
hieman isohan se Iita on.
Mutta sittenpä Iitan torpassa
ilo lepattavi loputon.
Kovin isohan se Iita on,
hieman isohan se Iita on.
Mutta sittenpä Iitan torpassa
ilo lepattavi loputon.
PS. Älä tällä kertaa viitti istua päälle.
Pysyvä linkki | Kommentoi »
tiistai 19. elokuuta 2008
Tie valtioterrorismin vastaiseen sotaan?
19.8.2008 8.57 | hakki47 | Raha & valta, Uutiset, Politiikka, Johtaminen
Nyt nähdään mihin saatetaan joutua kun läntiset vallat (NATOn jäsenet) eivät saa omaa konserttiaan toimimaan harmoniassa. Huonot ajat koittavat aina kun keskeisiltä demokraattisilta yhteisöiltä puuttuu voimakas johtajuus. Tai, kun toivottu johtajuus osoittautuu harhaanjohtajuudeksi. Luonnollisesti kyseessä on demokraattisen yhteisön valuvika. Vaikka se edelleenkin on paras ihmisen kehittämä hallintomalli.
Voisinpa melkein väittää, että nykyinen tilanne on sen seurausta, että vuoden 1999 USAn presidentinvaalien, Floridan osavaltion ääntenlaskenta sotkeutui ja sai aikaan maanvyöryn. Kansallisella tasolla vähemmän ääniä saanut, oppirajoitteinen uus-konservatiivi Georg W. Bush tuli valittua USAn presidentiksi, veljensä johtaman osavaltion äänillä ja maan Korkeimman oikeuden siunauksella.
Toinen, ja nykytilanteeseen vielä huomattavasti merkittävämmin vaikuttaneet olivat vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumat. Osama Bin Laden johtamat saudi-arabialaiset ja pakistanilaiset hörhöt sekoittivat vallassa olleiden päät lopullisesti. Bush julisti sodan terrorismia vastaan. Vaikka terrorismin kitkeminen sotilaallisella voimalla ei ole ennenkään onnistunut.
Länsimaat laidasta laitaan ja muistakin valtioista suurin osa, ymmärsivät ja hyväksyivätkin sen ensimmäisen vaiheen, taleban-hallinnon kukistamistarpeen Afganistanissa. Samalla toivottiin päästävän irti kaiken pahan pääsuunnittelijasta, Osama Bin Ladenista. Mutta uus-konservatiivisen uskonlahkon seuraavan temppu menikin sitten jo aika monelta yli ymmärryksen. Piti ehdottomasti päästä Irakin öljyn valtiaaksi ja viimeistellä presidentin isältä kesken jäänyt työ. Hyökättiin Irakiin.
Supervallallekin kahden samanaikaisen sodan pyörittäminen tulee näköjään taloudellisesti liian kalliiksi. Ennenkaikkea tämän sodan jatkuminen on syönyt USAn, Ison-Britanian ja monen muun pienemmänkin länsimaan arvovaltaa maailman ja omien kansalaisten silmissä.
Bush ja Putin löysivät kuitenkin toisensa varsin nopeasti. Tunsivat sielujen sympatiaa? Parhaat kaverit? Näinhän se oli silloin kun varakas Bush tarvitsi köyhän Putinin tukea. Mutta aika muuttui nopeasti. Viiden, kuuden vuoden aikana päälaelleen. Nyt sodat ja harjoitetun politiikan muut seuraukset ovat köyhdyttäneet USA ja rikastuttaneet Venäjän. Sekä taloudellisesti että ennen kaikkea henkisesti.
Tshetshenia, Politovskaja, oman maan maanpaossa olevien kansalaisten vainoaminen ja murhaaminen, Viron patsaskiista, Latvian öljykuljetukset, sananvapauden suitsemiset, Shellin öljykonsessioiden peruutukset, BP-vaikeudet, KGB-hallinnon luominen, oikeuslaitoksen ja median keskittäminen hallinnon työvälineeksi jne. jne. eivät merkittäviä reaktioita aiheuttaneet. Eivät vaikka valtioterrorismi on selkeästi nostanut Venäjällä jälleen päätään. Toimenpiteet eivät ehkä ole “kansainvälis-poliittisesti” tarkoituksenmukaisia.
Nyt, kun venäläisen uhon ja vääristyneen kansallistunteen on annettu syntyä, ollaan sitten koventamassa otetta.
“Meidän on kumottava Venäjän strategiset tavoitteet, jotka selvästi tähtäävät Georgian demokratian rapauttamiseen, sotilaallisen kyvyn vahingoittamiseen ja joiltain osin maan infrastruktuurin tuhoamiseen”, Rice sanoi YLEn tämänpäiväisen uutisen mukaan.
Samalla Rice vannotti Naton tukevan paitsi Georgiaa myös Itä-Euroopan liittolaisiaan. Hän sanoi, ettei Venäjän anneta luoda Eurooppaan uutta turvallisuuspoliittista “rautaesirippua”.
Tuskinpa Venäjä helposti ja nopeasti Georgiasta lähtee. Opetus lähi-ulkomaille menettäisi kaiken tehonsa. Ja jäisi se öljyputkikin saamatta.
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
maanantai 18. elokuuta 2008
Kunnioitusta hakemassa
18.8.2008 14.52 | hakki47 | Sijoittaminen, Uutiset, Puolustaminen, Itsenäisyys
“Meidän kansalaisiamme ja arvojamme tulee kunnioittaa. Olemme aina olleet rauhaa rakastava valtio. Venäjä tai Neuvostoliitto ei ole koskaan aloittanut sotaa. Emme ole hyökänneet mihinkään, toimineet vain rauhanturvaajina, Medvedev sanoi” Iltalehden tämänpäiväisen uutisen mukaan.
Yhä ilmeiseksi alkaa käydä käsitys, että itänaapurin pojat etsivät kunnioitusta muilta maailman valtioilta tavoilla, jolla juuri sitä ei voi saada. Voima on taas oikeutta.
Kun tämän blogaamisen puolitoista vuotta sitten aloitin olin huolestunut Venäjän kehityksestä. Nyt alkaisi kai jo olla aika alkaa katsoa tosiasioita silmiin. Ei niin, ettei Venäjä voisi vielä Georgiasta lähteäkin. Vaikka itse sitä epäilenkin. Mutta tapa jolla se hankki itselleen ystäviä, on kyllä kummallinen.
Jos ei Shakasvili tuntenut historiamme yksityiskohtia, verratessaan omaa viikonloppusotaansa Suomen talvisotaan, eipä taida Medvedjevinkään historiantuntemus olla hääppönen.
Toivottavasti poikain uho ei saa peruuttamattomia mittasuhteita.
PS.
Ei syytä huoleen, sanoo valtionjohtomme. Ei vaikuta sen paremmin puolustuspoliittiseen selontekoon kuin puolustusmäärärahoihin kuin NATO-sitoutumisemme asteeseen.
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
torstai 14. elokuuta 2008
Kansainvälinen linssilude Jumalan armosta
14.8.2008 10.27 | hakki47 | Politiikka, Media, Johtaminen
Kaukasuksella sodat näyttävät nyt sitten taas hetkeksi sodituilta. Toivottavasti. Syyllisiä siihen tälläkin kertaa jokainen omien asenteittensa mukaan. Syitä on aina riittänyt sopivasti kaikkiin tarkoituksiin. Ja oppejakin jokainen meistä yrittää tästäkin tilanteesta nyhtää.
Putinin porukka ehkä entisestään korosti oman ajatusmaailmansa lähtökohtia niille, jotka vielä epäröivät. ”Ole kunnolla tai itke ja ole kunnolla.” Samalla selvisi myös täysin kiistatta kuka, edelleen on Venäjän valtion ykkönen. Ja se, että Venäjä ei toimintatapojaan muuta.
Ainakin jossain vielä solidaarisuuskin elelee. Siitä olivat Venäjän muskelien pullistelun potentiaaliset seuraavat kohteet Tbilisin kutsuvieraina todisteena. Viron, Latvian, Liettuan, Puolan, ja Ukrainan valtionpäämiehet antoivat läsnäollaan tukea itsenäiselle Georgialle. Ehkä jopa Shagasvilille. Mikä mahtaa näitä maita yhdistää?
USA on yhä useammassa mielessä todellisissa vaikeuksissa. Ellei jopa jokaisessa mahdollisessa mielessä. Sen konkreettiset mahdollisuudet auttaa ja tukea liittolaisiaan osoittautuivat olemattomiksi. Putin osoitti Bushille kumpi on tällä hetkellä ylivertainen dynaamisessä kansainvälisessä politiikassa, kun aletaan pelata oikeesti.
Georg W. Bushin kahden kauden presidenttiys tulee pitkään tulevaisuuteen taatusti olemaan konkreettisin osoitus poliittisen johtajuuden merkityksestä. Hänen tapauksessaan siis johtajuuden puutteesta. Miten yksi mies, ja/tai pieni texasilaisten neo-conservatiivien uskonlahko, pystyy kahdeksassa vuodessa ryvettämään maailman ainoan supervallan kaikilla niillä osa-alueilla, joihin se on puuttunut? Talous, turvallisuus, kansainvälinen politiikka, energia, sotilaallinen voima…. Sitä laskua USA, ja valitettavasti Eurooppakin, saa maksaa kauan.
Alexander Stubb ei mielestäni vakuuttanut ETYJn puheenjohtajana. Kotimaista mediaa lukuunottamatta Tumppi tuntui liikkuvan vaivautuneen oppipojan oloisena taustalla. EU:n puheenjohtajamaan Ranskan ulkoministeri nappasi ensimmäiset imagopisteet jo ennen yhteistä matkaa Georgiaan. Ja tavatessaan kaveruukset, myös Shagasvilin tervehdys kertoi kuka, hänen mielestään, oli parivaljakon primus. Vaikutti siltä, että hän ensin unohti Tumpin olemassaolon kokonaan. Mutta myönnettäköön, ei ETYJllä, eikä Suomella ole hauista diplomatiansa tueksi.
Mutta varsinainen linssilude, Jumalan armosta, on kyllä Nicolas Sarkozy. Kun kaikki oli riittävän valmista, hän rauhantekijänä ”ratsasti paikalle valkoisella hevosellaan”. Ja onnistui jälleen kerran nappaaman kaikki ilmassa leijuvat imago-irtopisteet itselleen. Tämän miehen menemisiin ja sanomisiin tulemme vielä tympääntymään.
Pysyvä linkki | 6 kommenttia »
keskiviikko 13. elokuuta 2008
Kansanedustajat säätäkööt kilpailua kauppoihin
Näin pienessä maassa, jossa korruptoituneisuus, hyvä veli verkostot, kartellit ja poliittinen sisäsiittoisuus ovat pitkään muodostaneet menestyksellisen yhteiskunnallisen ja suuryritystoiminnan pohjan, eivät markkinat yksin pysty koskaan tehokkaasti hoitamaan kansakunnan kokonaisetua. Pelkän markkinavoiman varaan jättäytyminen ensin keskittää, sitten kurjistaa ja lopuksi tyhjentää maan.
Pienen maan keskeisin kilpailuvaltti on avoin yhteistyö maailmanmarkkinoilla ja itsekäs yhteisöllisyys omien kansallisten itressien turvaamisessa. Se ei ole liberalistinen globaali markkinatalous, ei hetken kukoistava narsistinen omistamisen ja menestyksen huuma.
Tämä nyt on sellainen tilanne, jota varten me kansanedustajia valitsemme. Todella vaikeat ratkaisut, joilla maa pidetään asuttuna ja kansalaiset hyvinvoivina. Tämä olisi todella aluetta, jossa politiikkaa, eli yhteisten asioiden hoitamista tarvitaan markkinoita ohjaamaan.
Ei. Ei minulla ole vastausta siihen miten pitäisi menetellä. En ole kansanedustaja, en kunnanvaltuutettu, en edes poliitikko. Mutta aloittaessani tämän jutun kirjoittamista viikko kaksi sitten tuli mieleeni pari ideaa.
Vähittäis- ja tukkukauppa erotettava toisistaan.
Kaupunkien laidoille synnytettävien kauppakeskusten kaavoitusmonopoliin rakennettava valtiolle veto-oikeus.Muuten käy kohta niin, että kasvukeskusten maakunnissa on 1 Ostosparatiisi kussakin, ennen kuin nekin surkastuvat yhdeksi.
Kansanedustajat säätäkööt kilpailua kauppoihin
Sitä varten kai heidät on Arkadianmäelle valittu? Varsinkin jos, kuten Yle jokin aika sitten kertoi Alma Media tutkimukseen pohjautuen, että noin kaksi kolmesta haastatellusta kansanedustajasta (muistaakseni n noin 145) on tätä mieltä. Siis sitä, että kaupan kilpailua olisi saatava lisää. Vaan tuskinpa se heiltä onnistuu.
Näin pienessä maassa, jossa korruptoituneisuus, hyvä veli verkostot, kartellit ja poliittinen sisäsiittoisuus ovat pitkään muodostaneet menestyksellisen yhteiskunnallisen ja suuryritystoiminnan pohjan, eivät markkinat yksin pysty koskaan tehokkaasti hoitamaan kansakunnan kokonaisetua. Pelkän markkinavoiman varaan jättäytyminen ensin keskittää, sitten kurjistaa ja lopuksi tyhjentää maan.
Pienen maan keskeisin kilpailuvaltti on avoin yhteistyö maailmanmarkkinoilla ja itsekäs yhteisöllisyys omien kansallisten itressien turvaamisessa. Se ei ole liberalistinen globaali markkinatalous, ei hetken kukoistava narsistinen omistamisen ja menestyksen huuma.
Tämä nyt on sellainen tilanne, jota varten me kansanedustajia valitsemme. Todella vaikeat ratkaisut, joilla maa pidetään asuttuna ja kansalaiset hyvinvoivina. Tämä olisi todella aluetta, jossa politiikkaa, eli yhteisten asioiden hoitamista tarvitaan markkinoita ohjaamaan.
Ei. Ei minulla ole vastausta siihen miten pitäisi menetellä. En ole kansanedustaja, en kunnanvaltuutettu, en edes poliitikko. Mutta aloittaessani tämän jutun kirjoittamista viikko kaksi sitten tuli mieleeni pari ideaa.
Vähittäis- ja tukkukauppa erotettava toisistaan.
Kaupunkien laidoille synnytettävien kauppakeskusten kaavoitusmonopoliin rakennettava valtiolle veto-oikeus.Muuten käy kohta niin, että kasvukeskusten maakunnissa on 1 Ostosparatiisi kussakin, ennen kuin nekin surkastuvat yhdeksi.
maanantai 11. elokuuta 2008
Mitä se oikeasti merkitsee, kun
11.8.2008 19.22 | hakki47 | Työelämä, Politiikka, Talous, Varallisuuden hallinta
Mitä se oikeasti merkitsee, kun esimerkiksi Kauppalehti uutisoi, että Opec-maat kieriskelevät rahassa? Ainakin sitä, että ei-öljyntuottajamaiden tavaroiden vaihtosuhde on huonontunut. Litralla öljyä saa nyt entistä enemmän ei-öljy tuotteita - paperia, puuta, hienomekaniikkaa, tekstiilejä, laivoja, kiinteistöjä, osakkeita ja tiedä häntä mitä. Varsinkin kun öljy ei ole maailmasta loppumassa se tietää pelaamisen merkityksen kasvua ja globaaleja varallisuustasojen muutoksia.
Mitkä ovat OPEC-maat? Algeria, Angola, Ecuador, Indonesia, Iran, Irak, Kuwait, Libya, Nigeria, Qatar, Saudi-Arabia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Venezuela. Nopeasti tarkastellen ihan hyvä, että rikastuvat. Mutta oikeesti keille ne rahat sitten menevät? Tuskin niistä kovin paljon riemua esimerkiksi Algerian, Angolan, Ecuadorin tai Indonesia tavalliselle tossunkuluttajalle siunautuu? Jossain siellä Arabian niemimaalla rakentelevat keinosaaria, pujottelukeskuksia ja pyöriviä pilvenpiirtäjiä. Varmaan ihan tarpeeseen.
Mutta öljyä ja maakaasua tuottavat monet muutkin. Ja jopa enemmän kuin OPEC. Venäjä, USA, Kanada, Iso-Britannia, Norja, Brasilia ja mitä niitä onkaan. Mitä näillä rahoilla saadaan aikaan? USA kuluttaa rahansa, kunnon kierrättäjänä, takaisin Lähi- ja Keski-Idän hiekkaan sotimalla ja demokratiaansa viemällä. Venäjä ostaa sillä takaisin menettäneekseen kuvittelemaansa arvovaltaa ja kunnioitusta lisäämällä sotilaallista muskeliaan. Mutta Venäjää ja ehkä Norjaa lukuun ottamatta kuinka paljon rahoista siunautuu edes kansallisen julkisen vallan käyttöön?
Haluaisitko jatkaa puolestani tätä ajatusta? Painottaen, mitä se merkitsee erityisesti meille täällä Suomessa.
Pysyvä linkki | 6 kommenttia »
lauantai 9. elokuuta 2008
Mutta onhan Georgia niin kaukana
9.8.2008 18.01 | hakki47 | Työelämä, Puolustaminen, Itsenäisyys, Johtaminen
Joku veijari laski juuri Suomen puolustusvoimien tykit. Raskaat kranaatinheittimet mukaan lukien niitä oli kai reippaasti toista tuhatta. Vajaa yksi potentiaalista rintamakilometriä kohden. Oliko mukaan laskettu myös 22 kpl miinanheittimiä, en tiedä. Ja onko sillä nyt kamalasti väliä? Nykytilanteessa on laukauksien jälkeen todella vikkelästi vaihdettava asemaa, ja aika kauas, jos toivoo ampuvansa vielä uudemmankin kerran.
Näillä näkymin suurten rintamataistelujen, á la I ja II maailmansota, aika on kuitenkin ohi. Vai onko?
Vaikuttaa siltä, että moni muukin on huolestunut maailman nykymenosta. Jos olet yli 30 muistatko, että Kesä-Olympialaisten aloittamisseremoniat olisi koskaan kuitattu siten kuin Hesarissa nyt? Niitä tuskin huomasi.
Ja onhan Georgia yksi Venäjän naapureista. Niin muuten mekin.
Jos nyt olisin venäläinen kenraali, jolle poliittinen johto (lue Putin) on antanut tehtäväksi valloittaa Georgian jälkeen….
Pysyvä linkki | 11 kommenttia »
Tasavallan Presidentin ratkaisuilla
9.8.2008 9.41 | hakki47 | Kansankulttuuri, Poliittiset puolueet
ei siis mitään tekemistä minkään kanssa vai ei mitään tekemistä puoluepolitiikan kanssa? Hmmm…
Ainakin se olisi mielestäni aika kaukaa haettua, että näillä nimityskärhämillä demari-presidentti tietoisesti haluaisi romuttaa Tasavallan Presidentti - instituution arvovallan, jotta eduskunta poistaisi sen viimeisetkin valtaoikeudet. Vai olisiko sittenkään?
Perinteisesti demarit ovat aina pyrkineet lisäämään eduskunnan valtaa ja vähentämään presidentin valtaa. Oikeisto taas ollut vahvan presidenttivallan takana aina Kekkoseen asti. Olisiko sittenkin käynyt niin, että kaikki kolme pääpuoluetta ovat yhdessä havainneet, että politokratian kautta suodatettu valta palvelee parhaiten puolue-eliitin etua? Kansalaisten etua se ei palvele missään tapauksessa, päin vastoin. Sen toteutumisen jälkeen kansanvallan palauttaminen tulee taas astetta vaikeammaksi. Toisaalta, niin kauan kun riittävän monella vielä menee riittävän hyvin, ketään ei vois vähemmän kiinnostaa.
Olemme siis lopullisesti saaneet ansaitsemamme johdon.
Aivottoman apparaatin.
Pysyvä linkki | 10 kommenttia »
perjantai 8. elokuuta 2008
Prikaatinkenraali poliisiministerön kansliapäälliköksi?
8.8.2008 13.09 | hakki47 | Politiikka, Virkamiehet, Johtaminen, Poliittiset puolueet
Kovinpa pienistä asioista Muumi - mamma nyt riemastuu. Vastassaan yksimielinen hallitus. Nyt sitten Tarja ilmeisesti toteuttaa sitä arvojohtajuuttaan. Arvona se, että kaveria ei jätetä? Aatekaveria siis. Saattaahan siinä myös olla mukana annos vasemmistolaista ideologiaa. Mutta eikö nyt olisi löytynyt jotain muuta, merkittävämpää keinoa panna valtion kaksi keskeistä instituutiota, hallitus ja tasavallan presidentti vastakkain?
Vallankäyttö, joka toteutuu vain nimitysasioissa ja silloinkin ilmeisesti puolueliput liehuen asettaa tasavallan presidentin roolin entistä kyseenalaisemmaksi. Ja kuitenkin tarvitsisimme ehdottomasti vahvan hallituksen vastapainoksi tai vaikkapa täydennykseksi kansan suoraan valitseman vahvan tasavallan presidentin, suojaamaan kansalaisten edut puolueitten ilmiselviltä typeryyksiltä.
Kiukuttelu ei kuitenkaan ole kovin aikuinen ja tuskin järkevä tapa. Tasavallan presidentin arvovaltaa ei pitäisi antaa ryvettyä yhden änkyrän presidenttikauden aikana.
Pysyvä linkki | 5 kommenttia »
torstai 7. elokuuta 2008
Puuton Suomi
7.8.2008 15.37 | hakki47 | Työelämä, Talous, Poliittiset puolueet
Kävin toissa päivänä Salon suunnalla. Kuinka haikailinkaan sitä, että maan ensimmäisenä aloitettu moottoritie (muistaakseni 1961) ei vieläkään ole valmis. Lähes 50 vuotta sen aikaansaaminen on kestänyt, mikä kertonee hyvin paljon niistä vaikeuksista joihin meillä kaavoituksessa ja maankäytössä törmätään. Ja sehän tietysti heijastuu myös hintoihin. Muussakin rakentamisessa kuin tienrakennuksessa. Mutta eihän minun sitä pitänyt taivastella.
En vähään aikaan (vuoteen, kahteen) ole ao. tiellä varsinkaan välillä Muurala - Lohja sellaiseen aikaan ajanutkaan, että ajajana olisi ollut mahdollista ympäristöön huomiota kiinnittää. Nyt oli.
Hakkuuaukkoja ja harvennettuja metsiä silmiinpistävissä määrin. “Äärimielikuvissa” tulivat mieleen 1700 tai 1800-luvun piirrokset, joiden teemana useimmiten tuntui olevan, ilmeisesti kaskeamisen seurauksena “aakean laakea” Suomi. Kun Vanhasen ja Kataisen vetoomukset ja toimenpiteen metsänomistajarälssin luomisesta eivät varmaan vielä ole toteutuneet niin ajatus kääntyi puun riittävyyteen Suomessa yleensäkään. Ja sitä kautta veroalen tarkoituksenmukaisuuteen.
Lain taannehtivuudella ei puuta ainakaan saada liikkeelle. Ja sopii tietysti epäillä miten perusteltua on suosia verohelpotuksilla vain omaa äänestäjäkuntaa. Varsinkin kun toimenpide tuskin kovasti kiinnostaa sitä metsänomistajakuntaa, joka ei tähän mennessäänkään ole pitänyt omistamaansa metsää taloudellisena arvona. Sen sijaan muutenkin yksityismetsätaloudesta elävälle kepulaiselle tai kokkarille 50 % verohelpotus oli varmasti poikaa. Ja tarvitaanhan sitä osoituksia omien äänestäjien muistamisesta näin kunnallisvaalienkin alla.
Metsän myynnin verotuksen tietoinen ohjaaminen “markkinalähtöiseksi” on osittain ollut viemässä erityisesti kaupunkilaismetsänomistajalta motiivia myydä. Varmaan puun pakkomyynti olisi ollut vähintään yhtä tehokasta ja olennaisesti halvempi ratkaisu. Mutta onhan se taas kiva kun muu yhteiskunta saadaan maa- ja metsätalouden tukijaksi.
Taisivat metsäkonekuljettajat ja puu-rekka-autoilijat jäädä marginaaliryhmänä näppejään nuolemaan? Ja saapas nähdä siirtyykö ja millä tavalla verohelpotus siirtyy puun hintaan, joka lienee yksi ongelman perussyistä.
Pysyvä linkki | 4 kommenttia »
keskiviikko 6. elokuuta 2008
Näin muuttuu aika Tarjaseni
6.8.2008 20.17 | hakki47 | Uutiset, Politiikka, Kansankulttuuri
Kuulemma Vanhasen Matti, pääministeri, Finland keskustelee Pekingin matkallaan ihmisoikeuksista. Itse sain kyllä sen käsityksen, että hän on menossa Olympialaisten avajaisiin.
“Vanhasen lisäksi Pekingin olympialaisiin matkustavat muun muassa tasavallan presidentti Tarja Halonen, urheiluministeri Stefan Wallin (r) sekä kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok.).” Näin asiasta kertoi YLE.
PS. (klo 20.54)
Kas kun vielä edes tämä järjestys.
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Tilaisuus tekee varkaan, nyt ja aina
6.8.2008 10.50 | hakki47 | Työelämä, Kansankulttuuri
Kaksikko Sukari ja Kakkonen ovat ilmoittaneet lopullisen päätöksensä siitä, että eivät anna vaalirahoitusta valtuustoehdokkaille. Uskoisin, että aika moni muukin yksityinen yrittäjä ja yritys jättää, alkukesän vaalirahoitussotkun pelottamana nämä vaalit väliin. Uusille rahoittajille jää siis tilaa.
Jostain ne rahat revitään joka tapauksessa. Ja on syytä repiäkin, demokratiasta kannattaa maksaa. Sääli, että puolueet ja kansanedustajat tyrehdyttivät luonnollisimman mahdollisen rahalähteen. Ketkä jäävät jäljelle? Vanhemmat? Lapset? Tuttavat? Omat varat? Omat keräykset?
Varmasti. Mutta tälläkö demokratian toimivuus tästä lähtien turvataan? Ehdokkaiden yhteiskunnallinen ja erityisesti taloudellinen tausta määräisi panoksen varsin suuressa määrin. Kaikilla kun ei ole, vaalikelpoisuudestaan huolimatta rikasta pappaa, lasta tai tanttaa jonka varoilla pelata.
Onneksi vanha rahoitusapparaatti, paikalliset ja alueelliset perinteiset kytkökset esimerkiksi paikallisten osuuskauppojen, maamiesseurojen, metsänhoitoyhdistysten, rakentajien, rotarien, puolueiden ja ammattiyhdistysten paikallisosastojen jne. jne. keskinäiset kytkökset ja rahoitukset jäivät ennen lomia vielä lähes täysin selvittämättä.
Ja voisivat kai puolueet rahoittaa ehdokkaitaan entistä enemmän? Varmasti voisivatkin. Silloin toteutuisi käytännössä Mooseksen toivomus pitkien listojen käyttöön ottamisesta. Eli käytännössä siirtyisimme lopullisesti puoluevaltaan. Käytännössä puolueen valtaan, niin samanlaisia ovat kolmen suuren ohjelmat, tavoitteet ja toimintatavat. Itse asiassa siunaisimme uuden itsellisen ja lain yläpuolella olevan demokraattisen aateliston.
Jos saisin arvata nousevat tämän jälkeen vaatimukset puoluerahoituksen ulottamisesta kuntatasolle asti. Ja tasokorotus kansallisiin puoluetukiin, luonnollisesti, tottakai. Ja Tarastin selvitys tekee ongelman ratkaisemiseksi ehdotuksen, joka ei millään tavalla edes kohtaa ongelman perussyytä. Eli vaikuttaa yhtä paljon kuin puolueiden juhlallinen päätös kunnallisvaalien rahoituskatosta. Mutta ehdotuksella on varmasti laaja parlamentaarinen (lue puoluepoliittinen) tuki.
Ja kaikki tämä vain siksi, että puolueet ja kansanedustajat laativat löperön lain eivätkä välittäneet noudattaa edes sitä. Eivätkä poliittisilla perusteilla valitut virkamiehet katsoneet voivansa edes pyytää ilmiselvissä lainrikkomustapauksissa tarkennuksia tai täydennyksiä. Puhumattakaan siitä, että olisivat aktiivisesti raportoineet tilanteesta julkisuudelle.
Ja jouduttuaan housut kintuissa kiinni rötöstelystään, siirsivät puolueet ja kansanedustajat luontevasti syyllisyyden hallitsemansa median avulla syyttömille, eli rahoittajille Sukarille ja Kakkoselle.
Pysyvä linkki | Kommentoi »
sunnuntai 3. elokuuta 2008
Sataa, sataa ropisee, tili tali tömps, tili tali ….
3.8.2008 18.55 | hakki47 | Työelämä, Ihminen, Poliittiset puolueet
Mitä menneen 4 - 6 viikon “kesäloman” aikana on muuttunut? No juu olihan tuossa tuo viikon lämmin, aurinkoinen, ihanakin jakso. Mutta taas sataa ja lämpötila mataa tuolla 15 asteessa. Ihan tulee mieleen laulajan sanat: “aurinko paistaa ja vettä sattaa, taitaa olla kesä…” Taisi myös tuo ilmastonmuutos olla ihan ylimainostettu? Mutta tärkeämpiin kesäkuviin.
Tämän ensimmäisen eläkeläiskesälomani jälkeen päädyinkin aivan uudelle tietoisuuden tasolle. Anu Saagim, varmaankin Eestin lahja Suomen iltapäivälehdille on lausunut painavan sanansa: “Rumat ihmiset ärsyttävät!” Tämä 46 - vuotias, vähintään 15 vuotta ikäistään vanhemman näköinen ja mielestäni vastenmielisen oloinen vanha haahka, haluaa varmaan osallistua seuraaviin eduskuntavaaleihin? Ellei kuka tahansa ehdi pyytää häntä ehdokkaaksi jo syksyn kunnallisvaaleihin. Kuka kerkiää ekaks?
Moisilla lausunnoilla on varmaan helppo päästä kumpaan tahansa? Suomalaisen tai virolaisen. Suomeen tai Eestiin?
Pysyvä linkki | 12 kommenttia »