Näytetään tekstit, joissa on tunniste talous. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talous. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Toivon vuosi 2020



"Kun tulevaisuuden historioitsija rakentaa syy-seuraussuhteitaan, koronapandemia on ketjussa se syy. Tässä vaiheessa kukaan ei vielä tiedä, mikä on sen seuraus. Epätietoisuuden takia tilanne tuntuu nyt niin pelottavalta" Sattuma ja sähläys selittävät paljon. Niin selittävät mutta ei minua ainakaan pelota.

Herätin tämän blogini keskellä koronakriisiä ja siitä meille aiheutuvien seurauksien johdosta. Koronavirus ja Mario Draghi  Olen joutunut havaitsemaan elämäni aikana valitettavan usein milloin yhteisö, me kaikki ajaudumme kriiseihin. Eikä sen merkitystä tulevaan arkipäivään tunnuta tajuttavan, hyväksymisestä nyt puhumattakaan. 

Mielestäni tuolloin, siis maaliskuun lopulla ei tämän kriisin vakavuutta meillä Suomessa todellakaan vielä laajasti ymmärretty.  Siksi olinkin positiivisesti yllättynyt, kun havaitsin saaneeni tukijan ajatuksilleni. Helikopterirahaa vai koronabondeja. Vihdoin joku "ymmärtää" tilanteen vaatimukset. (Vuonna 1992 syksyllä olin kokenut saman keskusteltuani silloisesta tilanteesta Jaakko Kianderin kanssa.)

Mutta olihan se arvattavissa. Reseptinä tarjotaan leikkauksia ja verojen korotuksia. Vihriälän raportti nostaa esiin toimia koronakriisin hoitamiseksi: kiinteistöveron ja alvin korottaminen, polttoaineveron nosto, eläkekannusteiden poisto, lukukausimaksut Samaa vanhaa paskaa, samassa vanhassa paketissa. Se siitä "laatikon ulkopuolelle" suuntautuneesta ja luovasta ajattelusta. 

Jo varsinaisena blogaamiseni aktiiviaikana seurasin Jan Hurrin artikkeleita ainakin siitä lähtien kun vuoden 2010 kesän korvilla - herranjestas siitä on jo kymmenen vuotta - kirjoitin artikkelin Pankkijärjestelmä sanoi poks! Pelureiden Ponzi-pyramiidi. Nyt hän palautti mieleen taas perusasioita. Raha on velkaa, muuhun sitä ei ole sidottu. Kommentti: Jälkipolville perinnöksi jäävä velkataakka on harhainen myytti

16.03.2020 CNBCn Kelly Evans haastatteli Ian Bremmeriä, Eurasia Groupin perustajaa hänen ajatuksistaan siitä, miten coronavirus vaikuttaa USAn talouteen. Political response to coronavirus outbreak is dysfunctional. (Ilmeisesti törmäsin tähän YouTubessa aprillipäivän tienoilla?) Selväksi tuli ainakin, että kyseessä voi, varsinkin pitkällä aikavälillä olla yhteiskunnan perusteita ravistava kokemus. Ja niinhän siinä ilmeisesti, ja toivottavasti käykin. Meillä Ilta-Sanomat uutisoi nyt, noin kuukautta myöhemmin samasta asiasta. USA:ssa keskustellaan nyt vakavasti kansalaispalkasta ja työläisten oikeuksista – mullistaako koronakriisi amerikkalaisen yhteiskunnan?

Yhteisöllinen kysymys–vastaus-sivusto Quora  antaa kenelle tahansa mahdollisuuden esittää vastattavaksi mitä tahansa kysymyksiä. Kuka tahansa voi vastata. Hyödyllisyyden perusteella annettu palaute määrittää sijoituksen. Mielestäni harvinaisen perusteellisen ja monipuolisen vastauksen alla olevan linkin kysymykseen antoi Matti Mäkelin jo huhtikuun alussa, viimeisin päivitys 28.04.2020 
Millä tavalla luulet koronakriisin muuttavan yhteiskuntaa? Analyysi on kaiken lisäksi pitkä, printattuna 19 sivua, mutta varsin hyvin perusteltu; suosittelen. Ainakin itselläni se herätti monia mietteitä.

Monia vuosia sitten olen tallettanut kirjanmerkkeihin TED-luennon vuodelta 2013, joka jo silloin puhutteli. Chrystia Freeland: The rise of the new global super-rich. Se kertoi siitä taloudellisesta epätasa-arvon kehityksestä, jonka seurauksien herättämisessä koronavirus on ilmeisesti ollut parhaana mahdollisena katalyyttinä. Se oli jo aikana ennen Thomas Pikketyn läpilyöntiteosta Pääoma 2000- luvulla. 

Nyt olen sitten löytänyt uutta: The Collapse of the American Empire

Kävisikö ihmiskunnalle niin hyvin, että korona herättäisi havaitsemaan?
















tiistai 5. helmikuuta 2019

Hyvinvointivaltion madonluvut

Valtionvarainministeriön madonluvut on taas julkaistu. Terveen julkisen talouden - kestävyysvajeen poistamisen - tavoitteiksi asetetaan tulevalle hallitukselle, koostuipa se keistä tahansa

2 miljardin leikkaukset tai veronkorotukset vuosina 2020 - 2023 (ilmeisesti kunakin vuonna?), 

2 miljardin positiivinen vaikutus julkisen talouden kestävyysvajeeseen syntyisi luomalla 100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä ja 

3 miljardin säästöt sosiaali- ja terveysuudistuksen avulla tavalla tai toisella  2020-luvun loppuun mennessä. 

Näin julkisen talouden kestävyysvaje pienenisi 7 miljardia ja voisimme kaikki taas vaipua itsetyytyväisyytemme uneen.

Ehdotukset, vai pitäisikö sittenkin sanoa ohjeet- vaiko peräti vaatimukset - on tehty puolueille, tulevien hallitusneuvottelujen pohjaksi. Edessä olevien eduskuntavaalien asetelmiin ne tuskin vaikuttavat, ne kun eivät lupaile sellaista minkä pohjalla mikään puolue uskoisi voivansa voittaa.

Millä tavalla leikkauksia tultaisi tulevaisuudessa tekemään on helppo arvata, kun kokemusta on monilta vuosilta. Eli viedään niiltä, joilla ei edelleenkään liikoja ole. Nyt uutta painotusta saadaan siirrettyä eläkeläisten kasvavalle määrälle. 

Kuten virkamiehetkin vakuuttavat tietävänsä, veronkorotuksiin meillä ei juurikaan ole varaa.

100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä on lähinnä hyvä toive kun näkyvissä jo nyt - kovin lyhyeksi jääneen kasvukauden jälkimainingeissa - on mm. maailmantalouden kääntyminen vähintäänkin taantumaan, globaalin kauppasodan merkit, keskeisten vientimaittemme jo alkanut laskukausi, kehittyvien maiden osaamisen jasen seurauksen kilpailukyvyn kasvu, brexit ja siihen verrattavissa olevien kauppasopimusverkkojen rapautuminen sekä kotimaan julkisen sektorin kiihtyvä tarve vähentää henkilöstön määrää kestävyysvajeen korjaamiseksi.

SoTe-uudistus tarvitaan mutta on itsestään selvää, että nykyisillä eväillä sen säästöt eivät tule toteutumaan. Todennäköisempi tulema on 3 miljardin lisäkulut. Ellei sitten anneta koko järjestelmän rapautua yksityistämällä koko paska kertaheitolla. Jo ajatusrakennelma, että julkisen sektorin tasolla yhden uuden 18- osaisen hallintotason lisääminen valtion ja kuntien rinnalle voisi tuoda merkittävää säästöä on lähinnä säälittävä. Hallintoa ei tarvita lisää kun eentistäkin on liiankin kanssa. 

Tämän blogin aktiivivuosina kirjoittelin aika ajoin käsityksiäni siitä mitä hallitusohjelmissa tarvittaisi. Niistä joitakin löytyy kirjoittamalla tämän blogin hakukenttään Hallitusohjelma. Aika on vaihtunut, ja painotukset varsinkin koulutuksen ja kehittämisen osalta ovat muuttuneet, mutta alla yksi mahdollinen ehdotus.

  1. Kunnallisen itsehallinnon muuttaminen maakunnalliseksi itsehallinnoksi, tavoitteena muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.

  2. Neljän pääkaupunkiseudun kunnan yhdistäminen yhdeksi metropolikunnaksi siten, että muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.

  3. Korkeakoulujen, siis kaikkien yliopistojen, korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen karsiminen 5% vuodessa, seuraavat 5 vuotta siten, että aloituspaikkoja vähennetään. Opiskelua kehitetään siten, että kaikille yhtenäistä yleisopiskelua seuraa erikoistumisopinot ja sitä mahdollinen tutkijakoulutus. Opintojen jatkamisen kriteerit laaditaan sellaisiksi, että ne vastaavat Suomen yhteiskunnan tarpeita ja kantokykyä. Ammatillista osaamista prioritoidaan.

  4. Julkisen sektorin rekrytointikriteerien muuttaminen siten, että edellä kuvattu muutos tarjonnan määrässä huomioidaan. Periaatteena vaikkapa 40 opintoviikon karsiminen kustakin virasta.

  5. Julkinen puoluetuki, sisältäen kaikki julkisen sektorin kontrollissa olevat yksiköt, laitokset, yhteisöt ja yritykset kielletään lailla. Puolueiden rahoitus muutetaan yksityisen, puolueiden johtaman rahaston tehtäväksi. Rahastoon saa lahjoittaa verovapaasti kuka tahansa. Puolueet jakavat varat vuosittain eduskunnassa edustettuina olevien puolueiden saaman äänimäärän suhteessa. Rahaston pesämunaksi siirretään 5 vuoden puoluetukia vastaava rahamäärä, eikä 5 vuoden siirtymäkauden aikana saa jakaa vuosittain kuin enintään ½ vuotuisesta pesämunasta ja koko kerätty vapaaehtoisten lahjitusten määrästä.

  6. Kansanedustajan edustamisoikeus rajoitetaan kahteen kauteen. Hallituksen jäsen ei voi samalla toimia kansanedustajana eikä kansanedustaja kunnanvaltuutettuna. Varamiehet tilalle koko vaalikauden ajaksi.

  7. Eduskunnasta riippumattoman perustuslakituomioistuimen perustaminen. Perustuslain noudattamisen valvonta, erityisesti 29§ noudattamisen sanktiointi ja valvonta.

  8. Puolueiden ”rahamassien” ja suojatyöpaikkoja tarjoavien yhteisöjen (nuorisosäätiöt, vanhuussäätiöt, yleishyödyllinen rakentaminen ja rakennuttaminen, vammaistyö, kansalaisopistot, jne. jne.) varojen konfiskointi ja niitä lähellä olevien yhteisöjen muuttaminen yleishyödyllisiksi siten, että yksittäisten puolueiden ja heitä edustavien puolueiden oma intressi niihin katkaistaan. Päällekäisyydet poistetaan.

  9. Lakien ja "politiikkojen" vaikuttavuusarviointi on saatava pakolliseksi jo ennenkuin lait säädetään. Liian usein erilaisten alue-, investointi, elinkeino-, innovaatio-, jne. tukien ja alue-, kieli-, maahanmuutto-, korkeakoulu-, jne. politiikkojen toimeenpanon vaikutuksista ja niiden "kilpailutuksesta" ei ole nimeksikään tietoa. Päätöksiä ei saa enää tehdä mutu-perusteilla, kuten meillä on tavattu tehdä.

  10. Yrittäjyyttä edistetään siten, että alkaville yrittäjille ja nykyisille 1 henkilön yrityksille myönnetään ensimmäiseksi viideksi vuodeksi mahdollisuus ilmoittautua alv-verovelvolliseksi vasta kun vuosittainen liikevaihto ylittää 30.000 euroa. Oikeus on henkilö- ja yhtiökohtainen. Järjestelyn edellytyksenä on sen 5 vuoden aikana yrittäjän, enintään alan ammattilaisen mukainen palkka ja mahdollisten voittovarojen rahastoiminen yhtiön käyttöön.
Seurauksena saattaisi demokraattinen markkinatalouspohjainen hyvinvointivaltio olla vielä pelastettavissa.





  

torstai 26. tammikuuta 2017

Trump tappaa markkinatalouden ja paljon muutakin



Vuonna 1776, siis samana vuonna kuin Pohjois Amerikan Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus annettiin, lanseerasi AdamSmith  teoksessaan Kansojen varallisuus käsitteen Markkinoiden näkymätön käsi. Kirjassaan ”Smith kuvaili ihmisten yksittäisten vapaaehtoisten vaihtokauppojen verkostoa eli markkinataloutta vastapainona silloin vallinneelle, kansalliseen sääntelyyn ja etuoikeuksiin perustuvalle merkantilismille (Smithin keksimä nimitys).” Toimivat markkinat ovat paras tuotannon ja elinkeinojen ohjaaja; eivät kuninkaan, aateliston tai raharikkaitten monopolit ja muut etuoikeudet.

Tuota ”ihmisten yksittäisten vapaaehtoisten vaihtokauppojen verkostoa” on tavattu kutsua markkinataloudeksi, joka ylivoimaisuutensa johdosta on nyt kasvanut globaaliksi. Markkinat toimivat tehokkaasti ja terveesti kuitenkin ainoastaan silloin, jos tuottajat voivat vapaasti tuottaa ja myydä ja kuluttajat voivat vapaasti ostaa keneltä haluavat tai olla ostamatta. ”Heidän on voitava äänestää jaloillaan”.

Yleisellä tasolla tämä on ilmaistu täällä Euroopassa EUn neljänä vapautena.  ”Euroopan unionin perusperiaatteisiin kuuluu varmistaa ihmisten, omaisuuden, palvelujen ja rahan vapaa liikkuvuus unionin alueella. Samalla kielletään jyrkästi kaikenlainen syrjintä.” Voimme aina tietysti keskustella siitä, kuinka hyvin olemme nuo vapaudet onnistuneet toteuttamaan.

Euroopan Unioni toimii osana globaalia markkinataloutta, jossa samojen vapauksien pitäisi yhtälailla toimia, jos globaalin markkinatalouden yleensäkään halutaan toimivan.

Voimme keskustella myös siitä mikä on syy ja mikä seuraus, mutta joka tapauksessa demokratia ja markkinatalous kulkevat pitkälti käsi kädessä. Toimiakseen ne molemmat edellyttävät yhdessä laadittuja, ja ennen kaikkea yhteisesti hyväksyttyjä pelisääntöjä, kuten nuo edellä yleisellä tasolla mainitut neljä vapautta. (Moisten puuttuminen ja osin virheellinen, valikoitunut painottuminen on aiheuttunut globaalin markkinatalouden kriisin, joka nyt on laajentunut demokratian kriisiksi.)

Globaalissa taloudessa omaisuus, rahat ja palvelut ovat onnistuneet liikkumaan vapaasti. Ihmiset eivät. Osin syyt ovat ihmisissä itsessään; koulutus, osaaminen, kielitaito, sukulaisuus … toimivat tehokkainan esteinä. Viime aikoina mukaan on tullut liikkuvien työpaikkojen aiheuttama kasvava köyhyys, eriarvoisuus, pelko, kateus ja muurien (kaikenlaisten muurien) rakentaminen. Mutta markkinatalouden, myös globaalin markkinatalouden ja erityisesti uusliberalistisen globaalin markkinatalouden tehokkuuden edellytys on ihmisten vapaa liikkuminen.

Kannattaa samalla palauttaa mieliin, miksi ihmiset USAhan haluavat siirtyä. Pakolaiset ovat vuosikymmeniä muodostaneet erittäin halvan, usein jopa ilmaisen työvoiman jenkeille. Eikä ole kaukaa haettu ajatus, että nimenomaan jenkit ovat maahanmuuttoa pitkään edistäneetkin. Kun muuri estää liikkeen, kärsijänä on USAn talous. Ja mitä talous ensin, sitä yhteiskunta sen seurauksena. Samat seuraukset ovat jo nyt nähtävissä myös Euroopassa, talous- ja elintasopakolaisien kuvittelemistamme sosiaaliturvan norkkimiseen keskittymisestä riippumatta.

Vaaliuhkaustensa mukaisesti Donald Trump  on nyt alkanut rikkoa vapauksista ensisijaisinta ja keskeisintä; vapaata liikkuvuutta.  Sen seurauksena rapautuvat vapaakauppa ja markkinatalous. Ensin ehkä kansallisesti, myöhemmin kansainvälisesti. (Finanssi- ja muu suurteollisuus osaavat kyllä puolensa pitää.)


Parhaimmillaan ja todennäköisimmillään ne palautuvat vähintään takaisin entisiin, etuoikeutettujen "luokkien" hallitseman merkantilismin uomiin samalla tappaen yhteiskuntien dynamismin ja Luovan Tuhon. Näin siis ainakin, ellei Donaldin ajamille muutoksille tule loppua. Pahimmillaan ne johtavat jonkinlaiseen sotaan, sisällissotiin, kauppasotiin, maailmansotiin. Muurit kun eivät massoja estä. 1 , 2  . Eivät koskaan ole estäneet 3 .

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Nalle Wahlroos potee Münchausenin oireyhtymää


Nallen kolme pointtia Suomen pelastamiseksi ovat: "Vähemmän valtaa ammattijärjestöille, pienemmät minimipalkat ja perustulo." Varmaan kuulijat Suomen Liikemiesyhdistyksen 120-vuotisjuhlassa hurrasivat liikuttuneena tälle viisaudelle? Vaan tarkastellaanpa vähän tarkemmin.

Vasta sovittuna on tämän hallituksen mestariteos, Kiky-sopimus, jota ensin yhteiskuntasopimuksen nimellä 3 - 5 kertaa ilman tulosta yritettiin. Näin ulkopuolisen silmin sen keskeisimmätkään elementit eivät kylläkään meidän kilpailukyvyn pohteita ratkaise. Kuitenkin hallitus ja muut elinkeinoelämän etujärjestöt päätyivät sen tekemään. Ja kun sopimus syntyy, se syntyy vain jos kumpikin osapuoli on sen hyväksynyt. Hallitus siis myös?

Itse asiassa hallitus sai kuulemma kaiken sen mitä se halusi. Eihän tuo paljoa ollut, mutta saivat mitä kauan vaativat. Siis nuo muut elinkeinoelämän etujärjestöt hyväksyivät kaiken mitä hallitus vaati. Ei tämä ainakaan osoita, että ammattijärjestöillä liikaa valtaa olisi? Voisiko olla niin, että pohde ei suinkaan ole ammattijärjestöjen liian suuri valta, vaan poliittisten etujärjestöjen, siis puolueita edustavien poliitikkojen uskalluksen puute ja kyvyttömyys käyttää omaansa? Valtaa perustuslaki aivan riittävästi kyllä antaa, sekä eduskunnalle että hallitukselle.

Nuo kaksi jälkimmäistä pointtia kannattaa tässä tarkastelussa varmasti liittää yhteen; pienemmät minimipalkat ja perustulo. Lähtökohtana on siis, että minimipalkkoja tulee pienentää ja se tehdään luomalla perustulo. Täytyyhän työntekijöiden pystyä palkallaan itsensä elättämään. Lopputuloksena sitten kilpailukykyinen Suomi?

Toisella tavalla ilmaistuna, jo nyt kovasti kriittisen tarkastelun kohteena olevat yritystuet tulee laajentaa koskemaan yrityksiä? Sillä Nallen tavalla tarkastellen perustulo on ensisijaisesti yritystukea. Perustulo kohdistuu luonnollisesti työntekijöihin, jotta saavutetaan kilpailukykyä, myyntiä, yritysten tulosta ja sitä kautta viime kädessä kasvatetaan omistajien voittoja? 

Lisäksi perustulo rahoitetaan verovaroista. Mikä mahtaa olla tuloperusteisten verotulojen kehitys, kun palkkakustannukset vähenevät? Eikä alvia voi nykyisestä enää kovasti kasvattaa. Ei liioin ylinopeussakkoja. Ja veropohjan muunlainen laajentaminen vaatii jo aikamoista luovuutta ja kansalaisten maksukykyä. Seuraavaksi varmasti kasvatetaan perustuloa lisää? Minimipalkan nostosta on tälle tielle lähdettyä turha unta nähdä. 

Meillä nyt toteutettavalla sisäiselle devalvaatiolle  ja kaiken maailman kilpailukykysopimuksille on hyviä vaihtoehtoja. Perinteinen devalvaatio ja julkisen sektorin kulujen mitoittaminen kilpailukyvyn vaatimusten mukaiseksi niistä kaksi. Perinteinen devalvaatio maksattaa kustannuskilpailukyvyttömyytemme kaikilla kansalaisilla ja toimijoilla edes jossain määrin tasapuolisesti. Julkisen sektorin saneeraus leikkaa sieltä, mistä ongelmamme suurelta osin johtuvat. 

Edellinen vaatii eroa EMUsta (ei EUsta), joka taitaa olla edessä joka tapauksessa. Jälkimmäinen on hoidettavissa lopettamalla 1800-luvun olosuhteisiin pohjautuva kunnallinen itsehallinto ja korvaamalla se maakunnallisella itsehallinnolla, suunta johon tarpeelliseksi havaittu SoTe uudistus joka tapauksessa jo ohjaa. Maakunnat päättäkööt mitä alueellaan oleville kunnille tehdään. 

Oikea ratkaisu ei ainakaan ole nykyinen; poistaa kunnilta olennaisin osa niiden tehtävistä ja vastuista niiden kustannusrasite säilyttäen ja perustaa hallintoon yksi ylimääräinen porras julkisen sektorin kustannuksia kasvattamaan. Oikeudenmukaisten tai edes järkevien leikkausten toteuttaminen tarkoituksenmukaisesti hallinnollisella päätöksellä on utopiaa.

Mutta taitaa olla niin, että Münchausenin oireyhtymää sairastavat Nalle lisäksi puolueet ja muut etujärjestöt. Kauankohan ne jaksavat itseään tukasta kuiville vetäen yrittää?

PS.

Muutamia tarkennuksia - lähinnä esimerkkejä konkretian lisäämiseksi - olen tehnyt 15.9. klo 9.53.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Onneksi meillä menee hyvin

Itketään nyt yhdessä maamme mahdotonta tilaa, vaikka oikein pääministerimme suulla saimme eilen ilmoituksen siitä, että paremmista taloudellisista ajoista on jo merkkejä näkyvissä. Tässäkään suhteessa tosin mikään ei ole muuttunut. Paremmat ajat ovat jo vuosia olleet, näin budjettineuvottelujen alla ja poliitikkojen kesälomien päättyessä, ihan kulman takana. Kohta ainakin 10 vuotta. Fantastista.
Suomessa oli heinäkuun 2016 lopussa lähes 380 000 työtöntä, kertoo työ- ja elinkeinoministeriö (TEM). Työttömien määrä kasvoi kesäkuusta yli 12 000:lla. Pitkäaikaistyöttömiä eli yli vuoden yhtäjaksoisesti työttöminä olleita oli noin 127 000. Pitkäaikaistyöttömien määrä kasvoi yli 14 000:lla viime vuoden heinäkuusta. Suomen työttömyysprosentti heinäkuun lopussa oli 14,4 prosenttia. Viime vuoden heinäkuusta työttömyys laski 0,1 prosenttiyksiköllä.” Näin väittää YLE.
Oman ja omakohtaisen aiemman kokemuksen perusteella voi TEM lukuihin suhtautua vähintäänkin suurella varauksella, eikä suinkaan Tilastokeskuksen viitoittamaan positiiviseen suuntaan. Jos haluat arvioida mikä määrä työvoimastamme on siirtynyt työvoiman ulkopuolelle, siirretty putkeen tai varhennetulle työttömyyseläkkeelle tai on TEMin ”täsmäpalveluiden” puitteissa vastikkeetta työvoimapoliittisessa koulutuksessa, työelämään tutustumassa tai työharjoittelussa, räpeltämässä yrittäjänä starttirahalla tai ilman, on aidosti ja reilusti vajaatyöllistettyjen määrä noin kaksinkertainen.
Oikeampi työttömien tai roimasti alityöllistettyjen määrä on siksi tosiassa lähempänä 700.000 kuin tuota 400.000. Ja tämä noin 2.500.000 ihmisen työvoimasta! Finanssikriiseistä, kansainvaelluksista, Putlerin pullistelusta, EUn byrokraateista ja direktiiveistä riippumatta voimme olotilasta syyttää yksin itseämme. Ja kun joillakin meistä on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa siihen mihin kansakuntansa panostuksensa keskittää kuin muilla, on syy myös haettava sieltä.
Niin ikävä kuin onkin tunnustaa; demokratiamme on rikki, siitä pyörittävä poliittinen järjestelmämme maho ja rakenteeltaan korruptiivinen, eikä rakennetta enää pystytä demokratian pelisäännöillä edes korjaamaan. Vähemmän kukaan enää on edes kiinnostunut korjaustavoista.
Toisaalta TEMin kansliapäällikkö väittää, että työ on liian kallista. Kertojana nyt Kauppalehti."
Viime sunnuntaina valtakunnan pää-aviisi uutisoi: Valtiokustantaa yhä useamman kodin – asumistukijärjestelmä natisee,kun työssäkäyvillä ei ole varaa vuokraan Yli 60 prosenttia vuokralla asuvista saa asumistukea. Valtiolle lasku on jo 1,7 miljardia euroa vuodessa.
Ja kunnon sosiaalipornon hengessä on kirjoituksen esimerkkikin raflaava: Viittomakielen tulkki on yksi noin 55 000 heistä. Hän työskentelee tulkki-koordinaattorina noin 2 200 euron kuukausipalkalla ja asuu yhdessä kolmen lapsensa kanssa asuntosijoitusyhtiö Saton – yksi meidän suurista yleishyödyllisistä rakennuttajayhteisöistä, sijoitusasuntojen tuottajaksi rapautuneista vuokramarkkinoiden kiskureista - omistamassa 75 neliön asunnossa Helsingin Pohjois-Haagassa. ”Vuokra on järkyttävän kallis, noin 1 300 euroa kuussa. Meillä ei silti ole muuta mahdollisuutta kuin asua tässä. Kaupungin asuntoa on tosi vaikea saada.”
Työsopimussuosituksen mukaan noin pieni palkka ei kuitenkaan ole mahdollinen, kun pelkkä perusansion vaihteluväli on 2318 € – 2861 € kokemusvuosista riippuen. Eikä tietoa ole siitäkään tarkoitetaanko netto- vai bruttotuloja, lisien kanssa vai ilman. Mutta kyseessä on todella vain suositus. Mutta väliäkö hällä, pääkaupunkiseudulla moinen kuukausitulo ei taatusti riitä nelihenkisen perheen säälliseen elättämiseen. Ei edes laitakaupungin yksiössä.
Työ on liian kallista, työttömyys järkyttävän korkealla, tarkoituksenmukaisen kokoisia vuokra-asuntoja liian vähän siellä missä niitä tarvitaan ja suurilla puolueilla – ilmeisesti kepulit etunenässä – kullakin omat, julkisia varoja hyödyntävät ”hyvinvointi-instituutionsa” joiden ylivoimainen kilpailuetu perustuu puoluejärjestelmän yleiseen ja puolueiden sisäiseen vertaistukiverkkoon, joka ansiokkaasti täyttää järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit. Olenpa tainnut asiasta ennenkin kirjoittaa esimerkiksi otsikolla Meidän15 miljardin puoluetuki. Sinne ne verorahat menevät ja siellä osaltaan vientikilpailukykyämme kaventavat.
Ongelmat eivät Suomessa ratkea sillä, että pieniä palkkoja pienennetään entisestään. Ne ratkeavat sillä, että tarpeetonta työtä tekevät liian pienten ja tehottomien kuntien (vast.) ja valtion lähinnä ns. hallinnolliset ”virkamiehet” sanotaan irti, kun kunnallisesta itsehallinnosta siirrytään ilman kepuleiden SoTe - hallinnonuudistushimmeleitä siirrytään suoraan maakunnalliseen itsehallintoon.  Kunnat muuttuvat maakunniksi ja nykyiset kunnat lakkautetaan tarpeettomina verkonpainoina. On sitten kyseessä 800 tai 8 000 tai vaikka 80 000. 
Eivät he tee turhaa tai olematonta työtä. Eivät he ole ongelma. Me tarvitsemme heidät pois rasittamasta kansantaloutta ja aiheuttamasta kuluja julkiselle taloudelle. Tulemme oikein hyvin, jopa nykyistä paremmin ilman massiivia hallintorakenteita. Tarvitsemme heidät osallistumaan lisäarvoa yhteiskunnalle tuottavaan työhön, josta maksetaan säällinen palkka. Josta palkasta maksettavista kohtuullisista veroista riittää varoja sekä yhteiskunnan pyörittämiseen että kehittämiseen.
Toisaalta ongelmiemme ratkeamiseen tarvitaan se, että valitsemamme ja asioitamme hoitamaan valtuuttamamme poliitikot ja ylimmät virkamiehet saadaan tulosvastuuseen. Se taas ei ole mahdollista ilman perustavaa laatua olevaa puoluerahoitusjärjestelmän uudistusta. Se joka jäi Tarastilta mittatilaustyössään tekemättä Kehittyvien Maakuntien Suomen vaalilahjomaskandaalin yhteydessä. Vai pitäisikö meidän sittenkin julkisesti myöntää, että silloin kyseessä sittenkin oli lähinnä yhden puolueen - Kepun – omien ehdokkaiden vaalirahoituksia turvaamaan tarkoitettu lahjomaskandaali?
Kuin tilauksesta luurangot kääntyivät jälleen kaapeissaan. Kun ne harvemmin kaapeista ilman perusteellista siivoamista katoavat nousivat Kepun johtaman Nuorisosäätiön ja siihen verrattavissa olevien toiminta jälleen esiin. Onneksi.

Viranomaiset kiinnostuivat taas vaalirahakohussa ryvettyneestä Nuorisosäätiöstä

Toivottavasti meistä nyt on miestä (ja naista) tarpeeksi puhdistamaan likaiset, korruptoituneet kaappimme. Myös muiden puolueiden kuin Kepun. Myös muiden ryhmien kuin nuorison osalta. Sitten voimme yrittää korjata rikkomamme demokratiamme. 


PS.
Haluan alleviivata, että en todellakaan väitä Kepun olevan kaiken korruption alku ja juuri. Vaikka ilmeisesti suuri, ellei peräti suurin onkin. Ihan sama Maan Tapa on toiminut ja toimii edelleen ainakin kaikissa ns. keskisuurissa puolueissamme. Tasa-arvoisesti. Tilaisuus kun tekee varkaan. Aina. Ja varastaminen jatkuu niin kauan, kuin se sallitaan.
PPS.

Jos aiheen syvempi tarkastelu sinua kiinnostaa ja haluat lukea lisää ei yksin siitä mikä on pielessä ja millä tavoilla tai vielä enemmän tavoista korjaata rakenteet kansalaisten kannallta toivotuiksi suosittelen tämän blogin hakukentässä vaikkapa sanoja Nuorisosäätiö, Meidän 15 miljardin puoluetuki, Hallitusohjelma tai vaikkapa Tulosvastuuta

tiistai 1. joulukuuta 2015

Tumpin törmäilyt hallintarekisterien ihmeellisessä maailmassa


Hallitus on ilmoittanut, että hallintorekisterin pelisääntöjen aikaansaaminen ei enää uuteen arvopaperilainsäädännön uudistamisehdotukseen sisälly. Suurin virhe, minkä puolueet - lähinnä kai oppositiopuolueet ja hallituspuolueitten itsenäisesti ja vastuullisesti ajattelevat kansanedustajt ja media voivat nyt asiassa tehdä - kansalaisten kannalta - on todeta, että homma hoidettu, hallintorekisterihän ei enää etene.

Silloin seurauksena on sama kuin Kehittyvien Maakuntien Suomen tuppeen sahattujen lautojen; kukaan ei selvitä Vanhasen mökkirakennelmien tilaa. Huomio keskittyy yksin asuntoon. Itse rakennetusta omakotitalosta lautoja ei todellakaan löytynyt. Kukaan ei vaivautunut mökillä edes käymään.

Nyt syyteoikeus tämän asian osalta on jo vanhentunut. Ja sattumapääministerimme potkii edelleen. Nyt kepulien eduskuntaryhmyrinä.

Tumppikin valehteli, toistuvasti, "omaa etuaan ajaen" ja tarkoituksellisesti eduskunnalle olennaisessa lainsäädännön perusteisiin liittyvässä asiassa. Ministerinä hän harhautti kansanedustajia uskomaan mustaa valkoiseksi. Miten ihmeessä kukaan voi enää häneen luottaa?

Tointa antaa myös konkreettisen viestin kokiksien vakaumuksellisille tytöille. Pelkkiin lupauksiin ja vakuutteluihin ei aina pidä uskoa.






torstai 29. lokakuuta 2015

Sauli Niinistön viimeinen kirje Angela Merkelille, kopio Mario Draghille



Lähtökohtaisesti olen sekä Euroopan liittovaltion että sen yhteisen valuutan, euron kannattaja. Menneet vuodet ovat kuitenkin osoittaneet, että olemme edenneet perse edellä puuhun. Ilman toimivaa eurooppalaista liittovaltioita on perustettu itsenäisille ja taloudelliselta rakenteeltaan, historialtaan ja identiteetiltään vahvasti toisistaan poikkeaville valtioille yhteinen valutta. Samalla on kaikilta muilta kuin Saksalta viety mahdollisuus olennaisesti vaikuttaa euro-alueen rahapolitiikkaan.

Tämä ja suurimpien jäsenien (Saksan, Ranska ja Britannian) halu maksattaa omien pankkiensa ja poliitikkojensa virheet muilla ja kyvyttömyys tai vähintäänkin haluttomuus korjata virheellisen politiikan suuntaa on köyhdyttänyt pienet reunavaltiot - mukaan lukien Suomen - ja ajaneet ne kansallisen kurjistumisen kierteeseen, josta ei oikenemisen mahdollisuutta ole löydettävissä. Jatkuvat kehitysviritelmät eivät poista perusvirhettä. Yhteinen valuutta on pilannut liittovaltion mahdollisuuden.

Tässä ehdotus tasavallan presidentin kirjeeksi, jolla Suomi irrottautuu EMUsta.

"Tänä edessä olevien vaikeiden ratkaisujen hetkenä tunnen tarvetta ilmoittaa Teille tulleeni vakaumukseen, että kansani pelastaminen velvoittaa minut löytämään keinon nopeasti irtautua eurosta ... 

Haluaisin erityisesti tähdentää, että vaikka kohtalo ei soisi valuutallenne menestystä, Saksa tulee kuitenkin elämään. Samaa ei voida väittää Suomen kohdalta. Jos tämä tuskin kuusimiljoonainen kansa taloussodassa totaalisti voitettaisiin, lienee epäilemätöntä, että se karkotettaisiin maasta tai hävitettäisiin sukupuuttoon. Tällaisen uhan alaiseksi en voi kansaani päästää ... 

Pidän velvollisuutenani johdattaa kansani irti eurosta. Omasta tahdostani en milloinkaan voi enkä halua kääntää varallisuuttamme tai resursseja, joita meille niin runsaskätisesti on luovutettu, saksalaisia vastaan. Toivon, että Te, vaikkette hyväksyisikään tätä kirjelmääni, haluaisitte ja koettaisitte kuten minä ja kaikki suomalaiset toteuttaa tähänastisten suhteidemme loppuselvittelyn välttäen kaikin keinoin niiden tarpeetonta kärjistämistä. "  




Edellä soveltuvin osin korjailtu, elokuun 24. päivänä 1944 Mannerheimin Hitlerille lähettämä kirje, jossa hän ilmoitti päätöksestään irrottaa Suomi sodasta. Saksa on niin suuri kansa, Mannerheim kirjoitti, että se jää elämään siinäkin tapauksessa, että se häviää sodan. Mutta Suomi on niin pieni kansa, että se voitaisiin karkottaa asuinsijoiltaan ja tuhota. Hän olisi voinut lainata J. V. Snellmania, joka kirjoitti, että "ainoastaan sivistymättömien heimojen nähdään taistelevan tuhoutumiseensa saakka". Hitler jatkoikin taistelua tuhoutumiseensa saakka.

Lähteet:

ojs.tsv.fi/index.php/ta-test/article/download/46886/12812
http://finland.se/public/default.aspx?contentid=110736&contentlan=1&culture=fi-FI


lauantai 3. lokakuuta 2015

Suomi on nyt yksin energiahuollossa. Ja ilmeisesti kaikessa muussakin.






Turun Sanomien artikkeli Suomi jää yksin energiapolitiikassa pani miettimään. Monitasoisesti miettimään. Vaikkapa oliko Putlerin päätös Venäjän puu hinnan verottamisesta ja myynnin rajoittamisesta aikanaan vain ensimmäinen varoitus siitä, mitä tuleman pitää? Suomen keskeisin teollisuuden ala ja vientitulojen tuoja, energian käyttäjä ja energian luoja kun aikoinaan oli juuri metsäteollisuus. Ja energiaa on Putlerin politiikan strategista keskiötä. 

Kun hallituksemme viimeksi alkoivat pelailla energiapolitiikan kanssa oli vaikeaa muodostaa kokonaiskuvaa siitä, mitä kohti ollaan etenemässä. Kaikkien suomalaisten siltarumpujen kuningaspoliitikko Mauri Pekkarinen rakensi energiapaketin, joka kumarsi omille taustajoukoille ja jätti ilmeisimmät operoijat ilman. Keskeisimmäksi toimijaksi valikoitui saksalainen Eon.

En väitä, että nyt tietäisin tai edes ymmärtäisin hänen ruokohelpiset, tuulivoiman syöttötariffiset ja turvehehkuiset ajatusten kansalliset lähtökohdat tai niistä paremmin, mutta ihmettelin niitä kyllä. En ihmettele enää. Nyt olemme jättämässä energiamme täysin riippuvaiseksi Kremlin päätöksistä. Ja energian merkityksestä johtuen jäämässä yksin kaikessa muussakin, sanovatpa poliitikkomme ihan mitä tahansa EU-puolustuksesta ja NATO-optioista.

Lähtökohta kai energiapolitiikalla oli, tai piti olla että maahan tarvitaan lisää ydinvoimaa ja että riippuvuuttamme Venäjän energiasta, erityisesti sähköstä, maakaasusta ja öljystä tulee vähentää?

Viimeistään Fukushiman seurauksen Saksa luopui ydinvoimasta. Viimeistään myös silloin kai Eon Fennovoimasta? Fennovoimassa osakkuus mahdollistettiin laitetoimittajalle, Rosatomille, joka kaiken muun hyvän lisäksi kaavailee siitä itselleen kansainvälistä referenssikohdetta. Sitten, ja mielestäni ainakin retrospektisesti arvioiden aika ymmärrettävästi, Putlerin porukka teki siitä strategisen ja hyvien naapuruussuhteiden kannalta kriittisen luottamuskysymyksen.

Samaan aikaan Siperiassa Fortumin 4 – 5 miljardin investoinnit alkoivat ilmeisesti kiinnostaa paikallisia oligarkkeja millä tahansa ja kaikilla kansallisilla tasoilla. Tunnetusti Venäjällä oikeus ei nojaa lakiin vaan Kremliin. Fortumin Tapio Kuula yritti harjoittaa meilläkin niin tuttua koplausta ja saada haltuunsa Karjalan vesivoiman lupautumalla siinä tapauksessa osakkaaksi Fennovoimaan.

Ongelmaksi alkoi muodostua kynnykseksi asetettu 60% osakeomistuksen kotimaisuusvaatimus. Hädässä loihdittiin esiin Migrit, jonka jäljet johtivat suoraan Moskovaan. Mutta ongelman ratkaisuaikaa saatiin tällä tavalla ainakin luotua muutama viikko lisää. Ja niinhän siinä kävi, että veli venäläinen katsoi pelaajien eli Fortumin ja Suomen Valtion kortit.

Sen jälkeen Fortum osallistuu Fennovoimaan, ei saanut ensimmäistäkään Karjalan vesivoimalaa eikä kyllä vakuutta muunkaan Venäjällä sijaitsevan voimalatoimintansa omistukseen. Kokkilan Ilpon SRV saatiin - tavalla tai toisella - kiinteiden Venäjä-suhteittensa seurauksena samalla rakennusteknisen urakan suorittajaksi ja Fennovoiman osakkaaksi. Lopuksi Suomen hallitus saatiin myöntämään lupa voimalan rakentamiselle.

Lopputuloksena on, että Fennovoima on Suomen Valtion kunnallisilla toimijoilla vahvistettu yhteisyritys Venäjän Valtion kanssa. Samalla Suomi on entistä enemmän riippuvainen Venäjän energiasta.

Tämän taisi myös vahvistaa nyt tuo edellä mainittu Gasumin tekemä päätös luopua Suomeen rakennettavista LNG-terminaaleista? Viron LNG - putkella ei ainakaan energiariippuvuuttamme Venäjästä vähennetä.

Tulevaisuutemme kannalta olen aiemmin ilmaissut huoleni Fennovoiman vaikutuksesta venäjänsuhteisiimme ja verrannut sitä välirauhan ajan, siis vuosien 1940 – 1941 Petsamo Nikkeliin nyt toki sotilaallisesti arvioiden kriittisimmällä kohdallamme Pohjanlahden pohjukassa länsirajallamme ja esittänyt kysymyksen Joko nyt on totuuden hetki? Nyt kasvaa huoleni entisestään. Olen sitä mieltä, että ellei Totuuden Hetki ole jo mennyt, se on viimeistään nyt.


Ilman energiaa ei nykyaikainen yhteiskunta näillä leveyksillä menestyksellä toimi. Veli venäläinen yleisesti ottaen ja Putler erityisesti osaa halutessaan kyllä "vääntää munista". Sen he ovat opettaneet kansainväliselle yhteisölle esimerkkeinään Tshetshenia, Georgia, Moldovia, Ukraina ja nyt viimeksi Syyria. 

Ainakin tämän jälkeen meidän irtaantumisemme sen talutusnuorasta silloin, kun se on meidän suomalaisten kannalta välttämätöntä on entistäkin vaikeampaa. Ellei peräti mahdotonta. Olemmeko siis nyt hyväksyneet energiariippuvuutemme Venäjästä tästä ikuisuuteen? Olemmeko luovuttaneet päätöksenteon itsenäisyydestämmekin jo Kremlille?  

tiistai 29. syyskuuta 2015

Jotain varmaan tarttis kuitenkin tehdä herra pääministeri?



Pääministeri Sipilä myöntää ettei tuntenut lomarahan kattavuutta tehdessään päätöstä ylityökorvausten ja lisien leikkaamisesta pakottavalla lainsäädännöllä. Pitäisikö nyt todeta, että siinäpä meillä rehellinen pääministeri? Vai pitäisikö ihmetellä Suomen hallituksen kykyä - siis kyvyttömyyttä - käyttää asiantuntijoita päätösten valmistelussa? Ilmeisesti Axel Oxenstierna iskee silmää ja hymyilee taas haudassaan. "Mitäs minä sanoin."

Tästä pakkolaki-hallituksesta on rapautumassa uusi Vanhasen, Kataisen ja niiden jakojäännösten Marin ja Tumpin fantsuttelijahallitusten klooni. Se siitä Sipilä-ilmiöstä. Sinne valahti taas kerran Esko Ahon ja Matti Vanhasen ideologisen pannukakun rehabilitointiyritys.

Sipilän perääntymisestä huolimatta meidän ongelmamme eivät siitä poistu. Eikä meillä ole varaa taas tuhlata seuraavaa nelivuotiskautta odottaen seuraavia vaaleja. 

Kansakunnan olisi korkea aika katsoa totuutta silmiin; meillä ei enää ole varaa puolueiden toimettomaan fantsutteluun. Tarvitsemme kansalaisten kansallisen tervehdyttämisohjelman, vaikkapa sotakorvausten suorittamiseen verrattavissa olevan yhteisen ponnistuksen. Siihen ei kansalaisia ainakaan pakolla kuitenkaan saada motivoitua. Kun jälleen yksi pääministeri on uskottavuutensa kadottanut herää kysymys, mistä meillä löytyy muutoksen toimeenpaneva johtajuus? 

Tässä vielä kerran vaihtoehtoisen ohjelman sellaisia lähtökohtia, joiden vaikutukset viennin kilpailukykyyn ylittävät sekä hallituksen vaatimukset että etujärjestöjen ehdotukset. Uudet ja vanhat. Nykyiset ja tulevat.

  1. Kunnallisesta itsehallinnosta maakunnalliseen itsehallintoon ilman päällekäismiehitystä
  2. SoTe sektori maakuntien ja valtion rahoitettavaksi
  3. Energiaverotuksen vähentäminen tuulivoimatariffi kohtuullistamalla 
  4. Kansallinen maataloustuen asteittainen lopettaminen
  5. Yrittäjyyden edistäminen alv-velvollisuuden rajaa nostamalla
  6. Puoluerahoituksen yksityistäminen

Kun maan johto jo nyt on täysin pihalla kannattaa pitää ihmetellä millä tasolla paikallishallinnon johto on. Eikä tilanne todellakaan ole paranemassa uusia organisaatiotasoja rakentelemalla. 

perjantai 25. syyskuuta 2015

Puolueittemme häviämän sodan uudet sotakorvaukset



Meillä on nyt hallitus, jonka kolmesta puolueesta kaksi on toimimattomuudellaan ja tekemättömyydellään pitkälti aikaansaanut maamme nykyisen taloudellisen kurimuksen. Eivät ne suoranaisesti itse ole saaneet aikaan metsäteollisuuden kriisiä, euro-kriisiä eivät edes Nokian kännykkäbusineksen tuhoa. Vielä vähemmän Venäjän Krimin anastusta tai Itä Ukrainan kriisin jäädyttämistä. 

Mutta sen sijaan, että ne olisivat päättäneet sopeutumistoimista ja saattaneet alkuun asioita, jotka todella loisivat maalle ja kansalle uusia mahdollisuuksi, ne keskittyivät oman tehokkuutensa itsekehuun ja kaikenkarvaiseen tyhjänpäiväiseen fantsutteluun. Ainoa kasvuun piiskattu erä, ainoa "onnistuminen" on julkinen velka. Ja nyt sitten taivastellaan aikaansaannosten seurauksia ja yritetään syyllistää syyttömät ja pannaan heidät joka tapauksessa maksamaan puolueiden fantsuttelujen laskut. 

Ja ettei osoiteltaisi yksin kepuleita ja kokiksia on syytä jakaa kunnia "konkurssista" myös demareille, vasureille, viherpeipoille, ruåtsalaisille ja kristikansalle. Ainoa joka ei käsiään edellisissä hallituksissa ole liannut ovat persut. Kun heidän toimiaan hallituksessa on nyt muutaman kuukauden joutunut seuraamaan ei voi kuin todeta, että ei heidän läsnäolonsa aiemmissa hallituksissa olisi tuloksia ainakaan parantanut. 

Juha Sipilän loikka tuntemattomuudesta Kepun puheenjohtajaksi yllätti kansakunnan. Jonkin aikaa näytti jopa siltä, että puolueapparaatin ulkopuolelta on edes yhteen puolueeseen löytynyt tolkullinen johtaja. Siltä ei näytä enää. Yhä selkeämmin alkaa käydä ilmi, että Sipilän yhteiskunnan tuottavuusloikkatavoite itse asiassa on sekä Esko Ahon että Matti Vanhasen hyvin yksipuolisten toteutumattomien yhteiskuntasopimusideoiden kopio, joita nyt Sipilän yhteiskuntasopimuksen nimissä pakotetaan toteutukseen. Täysin siitä riippumatta, että sen aukikirjattu sisältö ei lyhyellä aikavälillä vaikuta vientiteollisuuden kilpailukykyyn lainkaan ja pidemmällä aikavälilläkin vain mahdollisesti. 

Puolueappaaraatit omine fiksaatioineen jylläävät edelleen ja näpertävät omien pikku ennakkoluulojensa ja intohimojensa uhkapelissä pelaten. Ja kaikilla on varmaan kivaa, paitsi laskun viimekäteisellä maksajalla. Kansalaisilla, veronmaksajilla. Mutta niin vaan on, että johtajuutta - sitä ainoaa mitä maa nyt todella tarvitsisi - ei tästä apparaatista enää löydy. 

Olisi korkea aika katsoa totuutta silmiin; meillä ei enää ole varaa puolueiden toimettomaan fantsutteluun. Tarvitsemme kansalaisten kansallisen tervehdyttämisohjelman, vaikkapa sotakorvausten suorittamiseen verrattavissa olevan yhteisen ponnistuksen. Siihen ei kansalaisia ainakaan pakolla saada motivoitua. Tässä samalla vaihtoehtoisen ohjelman eräitä lähtökohtia, jonka vaikutukset viennin kilpailukykyyn ylittävät sekä hallituksen vaatimukset että etujärjestöjen ehdotukset:


  1. Kunnallisesta itsehallinnosta maakunnalliseen itsehallintoon ilman päällekäismiehitystä
  2. SoTe sektori maakuntien ja valtion rahoitettavaksi
  3. Energiaverotuksen vähentäminen tuulivoimatariffi kohtuullistamalla 
  4. Kansallinen maataloustuen asteittainen lopettaminen
  5. Yrittäjyyden edistäminen alv-velvollisuuden rajaa nostamalla
  6. Puoluerahoituksen yksityistäminen






Tässä alla kaiken maailman asioista kirjoittamiani kommentteja viime viikoilta, lähinna arkistoituna itseäni varten.


Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/ekn+hakamies+sak+vastasi+vaaraan+kysymykseen/a2325774?fail=f>
Kuka niitä suunnitelmia oikein on pyytänyt?

Yhä selkeämmin alkaa käydä ilmi, että Sipilän yhteiskunnan tuottavuusloikkatavoite itse asiassa on Esko Ahon ja Matti Vanhasen hyvin yksipuolisen yhteiskuntasopimuksen kopio, jonka EK ja sen tj, poliitikko Jyri Häkämies haluaa saada toteutettua. Täysin siitä riippumatta, että sen aukikirjattu sisältö ei lyhyellä aikavälillä vaikuta vientiteollisuuden kilpailukykyyn lainkaan ja pidemmällä aikavälilläkin vain mahdollisesti. (Lyhyt aikaväli noin 3 vuotta, pitkä 5 - 10 vuotta.)

Sekä Aho että Vanhanen että Häkämies elävät sen virheellisen fiksaation vallassa, että palkansaajien etujen ja erityisesti palkkojen alentaminen siirtävät elinkeinoelämämme Onnelaan. Taitaa kuitenkin olla näiden ikioma märkä uni.

Jos haluavat olennaisen vähennyksen julkisen sektorin kustannuksiin, nimenomaan palkkakustannuksiin siten, että siitä on hyötyä myös toimenpiteen kohteeksi joutuville ehdotan, että lopettavat kunnalliseen itsehallinnon ja korvaavat sanan kunta lainsäädännössämme sanalla maakunta, joille itsehallinto. Nykyiset kunnat, sikäli jos kuntalaisilla intoa piisaa muuttuvat perinneyhdistyksiksi.

  

Ei kovinkaan kaukana varmaan kellään ole kysymys siitä, kenen asialla on hallitus ja kenen asialla EK. Eikä tuota juuri kysellä tarvitse. Näkeehän tuon jo sokea Reetakin, kun pitkälti juuri samojen itseihailun fantsuttelijoitten 8 vuoden hallitusputki on  ajanut maan nykyiseen kriisiin.

Kokoomus on perinteisestikin painottunut elinkeinoelämän ja virkamiesjohdon puolueeksi. Nyt sen entinen VoimaVille on EKn toimitusjohtajana. Kepu on perustamisesta lähtien ollut itsenäisen maanviljelijän, nykyisin itseään maatalousyrittäjänä pitävän kansanosan etujärjestö. Entinen puheenjohtaja, pääministeri ja nykyinen eduskuntaryhmän puheenjohtaja sai koplattua itselleen suojatyöpaikan Perheyritysten liiton toimariksi kun paikat alkoivat käydä liian kuumiksi. Hallitusta johtaa miljonääriksi ajautunut yrittäjä ja liikenneministerinä toimii entinen onnistuneen lobbarivalinnan aikoinaan tehnyt Perheyritysten liiton hallituksen puheenjohtaja. 

Myös Vanhasen hallitus toimi itsenäisesti yrittäessään aikoinaan edistää myttyyn mennyttä ja Perheyritysten Liiton hallitusohjelmaan ajamaa osakeveron verouudistusta sukupolvenvaihdoksessa. Jopa sananvalinta tässä artikkelissa johtaa ihmettelemään kenen linjaa hallitus ajaa ja mikä on EKn rooli sen linjan rakentamisessa. Eivät myöskään sen paremmin puoluepoliittisten etujärjestöjen kuin yleensäkään etujärjestöjen korkein johto vaihda asenteitaan ja ajattelutapoja siirtyessään urallaan juhlakattauksesta toiseen.



Ehkä niillä ei todellakaan ole tarpeeksi luotettavia keinoja vauhdittaa kulutusta. Hallituksilla on. Jos eivät muuta keksi, luokoot uutta tekemätöntä työtä, NEW DEALin tapaan. Jos niitä halutaan kutsua työllistämistöiksi, siitä vaan. Niitä tekevät joutuvat käytännössä palkkansa kulutukseen panemaan. 

Ei pankkien pelastusoperaatioista, eikä niiden tai valtioiden taseiden kaunistamisesta kulutusta käyntiin saada. Niissä rikastuvat vain ne jotka jo nyt ovat liian rikkaita. Eivät he kulutustaan lisää, ja koska uudet finanssi-instrumentit tuottavat paremmin kuin reaali-investoinnit raha menee yksinomaan pelimiesten adrenaliinituotantoon. 

Vaihtoehtona ilmeisesti pankkitoiminnan kansallistaminen. Sillä joka kerta, kun pankkien luovaan ongelmaratkaisukykyyn on vedottu ja niille uusia vapauksia annettu, kärsijöiksi ovat tulleet kansakunnat ja kansalaiset.

  

Tätä teollisuuden pakoa Suomesta ei millään tuottavuusloikalla enää ratkaista. Taloutemme ohjaus ei aivan ilmeisesti enää ole Eduskunnassa lakeja säätävien puolueiden käsissä. Eikä niistä ilmiselvästi yhdelläkään ole tarjolla ratkaisuja ongelmiimme.




"Vaikkapa ottamalla innovatiivisia yrityksiä rohkeasti mukaan sote-palveluiden kehitystyöhön." Siitä varmaan konkreettisin esimerkki on Apotin Epic?



Kyllä Stiglitz oikeammassa on kuin Suomen vallitseva Ainoa Oikea Totuus. Meillä unohdetaan, että nykyään raha on velkaa. Meillä on elvytetty jo kohta vuosikymmen, eikä fantastisesti ole alkanut mennä. Meillä on kuitenkin puoluepoliittisen sisäsiittoisuuden ongelma. päätöksentekijät sijoittavat vääriin asioihin ja arvoihin. Meillä halutaan varjella ikiaikaisia rakenteita ja investoidaan niihin. Kärkihankkeetkin.


  

Tilaisuuden YLEn aamuohjelmassa Unto Hämäläinen kiinnitti huomion mielenkiintoiseen seikkaan, paikalla ei ollut Matti Vanhanen, kepun eduskuntaryhmän puheenjohtaja vaikka muut hallituspuolueet olivat lähettäneet tilaisuuteen kutsutun edustajansa. Varmasti edustajan vaihtumiseen annetaan legitiimi selitys? Esimerkiksi, että polvi oli pipi?



Kolme viimeistä yhteiskuntasopimusehdotusta - Esko Ahon, Matti Vanhasen ja nyt Juha Sipilän - ovat kuin samasta kynästä syntyneitä. Sattumaako? Jokainen niistä lähtee siitä, että veronmaksajat, mieluiten palkansaajat maksakoon lystin. 

Kuitenkin tilanteeseemme pitkälti syypäät istuvat Arkadianmäellä, kuten Lylyn osuva luonnehdinta ""Onko sote-uudistus saatu maaliin? Entä kuntauudistus? Ei ole, vaikka on vuosia vatuloitu. Hallituksen ei pidä tulla työmarkkinakentälle sähläämään ja rikkomaan sitä luottamusta, joka tarvitaan tulosten aikaansaamiseksi" totesi.

Ja mikä yhdistää ainaisia yhteiskuntasopimuksen ehdottajia ja sote- ja kuntauudistusvatuloijia?



Kun TEK on tuollainen hybridi, toisaalta ammatillinen- ja toisaalta ammattiliitto jossa jäseniä on sekä työnantajina että palkansaajina ei ihme, että tarkassa paikassa osalle jäsenistöstä tulee ymmärrysvaikeuksia, jopa eturistiriitoja. Kelle kulloinkin. 

Ihmeen hyvin Heikki Kauppi on niistä tähän mennessä selvinnytkin.

  

Markkinataloudessa julkiset ruokahankinnat tavalla tai toisella kilpailutetaan. Tuottajan intressissä on voittaa kilpailu esimerkiksi ulkomailta tuotujen kanssa. 

Kuntien luottamus- ja virkamiesjohdolla on vastuu ruokatarvikkeiden hankinnasta. Vastuu suomalaisen ruoan kilpailukyvystä on suomalaisilla tuottajilla, teollisuudella ja lainsäätäjillä. 

  

Ilpo

Olen eläissäni nähnyt kaikenmoisia perusteluja oman edun edistämisessä, mutta taisit juuri ylittää kaikki kokemani. Uskomattomimmatkin.



Heikki Kauppi puhuu asiaa. Ja erityisesti tasapuolisempaa asiaa kuin suurin osa meistä muista. Ei kurimuksemme ole palkanansaitsijoitten syytä. Eikä siksi ratkaisukaan. Ilman palkanansaitsijoiden aktiivista tukea, pieleen menee. Puolueiden ja muiden etujärjestöjen on syytä katsoa peiliin.
Siitä ei ole erimielisyyttä, etteikö meidän julkinen sektorimme ole tappavan kallis. Mutta leikkauksilla ja säästöillä - kenenkään palkoista - ei tilanteen oikaisemista pystytä edes aloittamaan. Sitä reagointia meilläkin on yritetty jo ainakin neljän aiemman hallituksen toimesta. Ja tulos? - tilanne muuttuu vain huonosta, huonompaan. Kurjasta tosikurjaan.
On turhaa sitä paitsi aloittaa ja keskittyä leikkaamiseen, kun se mitä tarvitaan on kansallinen kehittämisohjelma. Meidän on aikaansaatava yksityiselle sektorille lisäarvoista työtä. Mieluiten sellaista, joista ulkomailla ollaan valmiita maksamaan. Sitä ei leikkaamalla luoda.
Koko nykyinen lähestymistapa, sama kuin Aholla ja Vanhasella tätä ennenkin on perse edellä puuhun. Tarvitaan aktiivisia, tasapainoisia ja kokonaisvaltaisia toimia. Sellaisen luomiseen eivät etujärjestöpoliitikkomme pysty. Aina on jonkun oma tasku lähempänä kuin kontin tasku. Vertaa hallituksen kärkihankkeet!

  

Tämä hallitus on tähän mennessä saanut aikaan lähinnä kansalaisten eripuraa sekä asenteiden kärjistymisen ja kovenemisen työmarkkinoilla. Se kieltämättä on enemmän kuin viime vuosien fantsuttelujen tyhjäkäynti. Sen hyötyjä pitää tarkastella tulosten perusteella, eivätkä nyt esitetyt toimet yksikkötyökustannusten pienentämiseksi ainakaan kovin nopeasti näy toteutuneena vientikysynnän kasvuna. (Puhumme vuosista, useista vuosista emme kuukausista) Ennemmin se vaikuttaa kotimaista kysyntää pienentävänä ja siten todennäköisesti työttömyyttä lisäävänä. Lähinnä julkisen sektorin palkkakustannusten pienentämiseen liittyvät päätökset kiertyvät kovin, kovin hitaasti vientituotteiden hintoihin. 

Kommenttien perusteella on mielenkiintoista havaita kuinka hyvin on saatu läpi ajatus siitä, että ongelmamme ovat pääosin ay-liikkeen syytä. Kannattaa ehkä kuitenkin muistaa, että lait laaditaan Eduskunnassa, ei Hakaniemessä. Eikä ay-liikkeellä ole osaa eikä arpaa yritysten tuotekehittelyssä. Ja kuten FT taisi aivan oikein todeta, Ei NOKIA palkkakustannusten suuruuteen kaatunut.

Millä tempuilla hallitus mahtaa yrittää vaikuttaa vientikysyntään? 



Tämä hallitus on tähän mennessä  saanut aikaan lähinnä kansalaisten eripuraa sekä asenteiden kärjistymisen ja kovenemisen työmarkkinoilla. Se kieltämättä on enemmän kuin viime vuosien fantsuttelujen tyhjäkäynti. Sen hyötyjä pitää tarkastella tulosten perusteella, eivätkä nyt esitetyt toimet yksikkötyökustannusten pienentämiseksi ainakaan kovin nopeasti näy toteutuneena vientikysynnän kasvuna. Ennemmin se vaikuttaa kotimaista kysyntää pienentävänä ja siten todennäköisesti työttömyyttä lisäävänä. Lähinnä julkisen sektorin palkkakustannusten pienentämiseen liittyvät päätökset kiertyvät kovin, kovin hitaasti vientituotteiden hintoihin. 

Kommenttien perusteella on mielenkiintoista havaita kuinka hyvin on saatu läpi ajatus siitä, että ongelmamme ovat pääosin ay-liikkeen syytä. Kannattaa ehkä kuitenkin muistaa, että lait laaditaan Eduskunnassa, ei Hakaniemessä. Eikä ay-liikkeellä ole osaa eikä arpaa yritysten tuotekehittelyssä. Ja kuten FT taisi aivan oikein todeta, Ei NOKIA palkkakustannusten suuruuteen kaatunut.

Millä tempuilla hallitus mahtaa yrittää vaikuttaa vientikysyntään? 



Unkarin ja Unkarin pääministerin Viktor Orbanin käytös ja toiminta ovat täysin sopimattomia 2010-luvun johtajalle. Valitettavasti, kuten aikaamme ilmeisesti kuuluu hän ei ole ainoa.



Hurrilta hyvä kirjoitus. Jälleen. Ja johtopäätös on naulan kantaan. Muutama havainto.

Lait laaditaan eduskunnassa, ei Hakaniemessä. Työehtosopimuksista sovitaan yhdessä työnantajien kanssa. Eivät ne synny Hakaniemen pakottavan lainsäädännön perusteella. Näin ainakin vielä. Mihin hallitus nyt kehitystä vie jää nähtäväksi.

Tämä hallitus on lähtenyt työnantajansuojelun tielle. Onko niin, että hallitus ryhtyy myös ohjeistamaan Eduskuntaa lainsäädäntätyössään ja tästedes suojelemaan työmarkkinoilla sen nyt heikompana pitämänsä, siis työnantajan oikeuksia?

Ei meille Sari Sairaanhoitaja liian kalliiksi tule. Julkisen sektorin rakenteet, erityisesti politiikan ja viranhaltijoiden suloinen symbioosi ja niiden kustannukset tulevat. Mutta kun poliitikot eivät - puolueintressiensä vuoksi - suostu omaa valtaansa esimerkiksi kunnallisen itsehallinnon, sosiali- ja terveyshallinnon tai opetushallinnon osalta vähentämään, on maksajiksi löydettävä niissä työtään tekevät. Tekijöiden käsiä on katkottava kun ei hallintoa haluta leikata."

Puolueet ovat kyllä valmiita ottamaan rahat pois muilta etujärjestöiltä, mutta missä ovat leikkaukset puolueilta? Meidän 15 miljardin puoluetuki kun todella tulee kalliiksi. Pakottavalle lainsäädännölle todella löytyisi tarvetta toimintaedellytyksiämme ja kilpailukykyämme kohentaville leikkauksille, sekä valtion että kuntien niin julkiselle kuinkin piilotetulle puoluerahoitukselle.

Rekisteröitynyt käyttäjä: Hakki13.9.2015 9:12



Tuntematta intiimisti Nokiaa ja sitä yksinomaan jo aikanaan seuranneena väittäisin, että Nokia kaatui johtamiseen. Oikeastaan johtamisen puutteeseen,  bonuksien ja vähintäänkin optioiden odotuksiin.

Artikkeli irvailu on kuitenkin aiheellinen; Nokia ei todellakaan romahtanut palkkojen takia, kuten nykyhallinto toimenpidemääräyksillään antaa ymmärtää. Kepillä ei työmotivaatiota kasvateta. Motivaatio kasvaa kepillä vain silloin, kun kepitettävällä ei muita mahdollisuuksia ole.

Onneksemme muualla on vielä mahdollisuuksia.



Hakki
Ehkäpä onneksemme Silvio on korkeintaan entinen huippupoliitikko. Siksi sillä, mistä he keskustelivat on mielenkiintoa lähinnä kansallisille tiedustelupalveluille. Mille muille tapaaminen osoittaa lähinnä sitä, kuinka tärkeitä Venäjälle - nyt Putlerille - hyödylliset idiootit ovat,


  
Sari Sairaanhoitajalta viedään vuoden 2007 työtaistelu-uhkauksen hedelmät, jotka hän mielestäni oli ansainnut. Sama kaksikko, joka silloin lammasmaisesti taipui Tehyn lakonuhan seurannaisena, laajentamaan palkankorotukset kaikille julkisen sektorin palkollisille - kepu ja kokikset - yrittää nyt pelastaa maata poistamalla saavutetut edut myös Sarilta. 

Perusongelma ei meillä ole yksikkötyökustannukset eikä edes pakottava lainsäädäntö. Perusongelma on poliittisen järjestelmämme rapautuminen etujärjestökentän osaksi. 

Ei meille Sari Sairaanhoitaja liian kalliiksi tule. Julkisen sektorin rakenteet, erityisesti politiikan ja viranhaltioiden suloinen symbioosi ja niiden kustannukset tulevat. Mutta kun poliitikot eivät - puolueintressiensä vuoksi - suostu omaa valtaansa esimerkiksi kunnallisen itsehallinnon, sosiali- ja terveyshallinnon tai opetushallinnon osalta vähentämään, on maksajiksi löydettävä niissä työtään tekevät. Tekijöiden käsiä on katkottava kun ei hallintoa haluta leikata.

Samoin on mielenkiinnolla pantava merkille budjettiraamien leikkaukset kehitysyhteistyössä. Jos unohdetaan leikkausten vaikutukset itse kohdemaissa, vaikutukset kansalaisjärjestöjen toimintatasossa ovat ainakin huomattavat. Puolueet ovat kyllä valmiita ottamaan rahat pois muilta etujärjestöiltä, mutta missä ovat leikkaukset puolueilta? Pakottavalle lainsäädännölle löytyisi todella toimintaedellytyksiämme ja kilpailukykyämme kohentaville leikkauksille sekä valtion että kuntien niin julkiselle kuin piilotetullekin puoluerahoitukselle.


  
Fantastista. Selätimme markkinavoimat.



Jos peruskoulun ala-asteen vieraan kielen opetus perustuu sanojen ulkolukuun, eikä ao. kieltä millään tasolla opetuksessa käytetä, onko sillä opetuksellakaan mitään väliä? Laskutaidon merkitystä eivät useatkaan luokanopettajat tunnu edes ymmärtävän. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2012/09/peruskoulu-suora-putki-syrjaytymiseen.html

Valitettavasti, sanovatpa PISA-testi mitä tahansa, tosiasiassa oppimistulokset sakkaavat. On tietysti mahdollista, että ne muualla sakkaavat vieläkin enemmän kuin meillä.



Järjestely koske kunta-alaa kokonaisuudessaan, ei yksinomaan niitä kuntia, joissa liitoksia jo on tehty. Puheet suojatyöpaikoista eivät siis ole aiheettomia eivätkä kohtuuttomia. Ne todella ovat meille veronmaksajille kohtuuttomia ja yksinkertaisesti liian kalliita. 

Olisi mielenkiintoista kuulla mikä kokonaiskustannus ja paine verotuloihin ja siten kilpailukykyyn on todella ollut. Ei meille Sari Sairaanhoitaja liian kalliiksi tule. Julkisen sektorin rakenteet, erityisesti politiikan ja viranhaltioiden suloinen symbioosi ja niiden kustannukset tulevat. Mutta kun poliitikot eivät - puolueintressiensä vuoksi - suostu omaa valtaansa esimerkiksi kunnallisen itsehallinnon, sosiaali- ja terveyshallinnon tai opetushallinnon osalta vähentämänä, on maksajiksi löydettävä niissä työtään tekevät. Tekijöiden käsiä on katkottava kun ei hallintoa haluta leikata.



Varmasti oikeaan osuva arvio. Jos yhtään lohduttaa se ei todellakaan ole ainoa, ei edes suurin. Vaikutuksiltaan huomattavasti vakavampi on valuuttamme, euro. Itse asiassa suurin ongelma on se poliitikkojemme kuvitelma, että yhtenäinen Eurooppa on mahdollinen ilman, että maanosastamme synnytetään liittovaltio.

Meillä on yksi supervalta lännessä ja toinen, itsensä supervaltana kokeva idässä. Kumpikin pitää toimillaan huolta siitä, että me emme riittävän yhtenäiseksi kasva. Se kun ei ole kummankaan oman edun mukaista.

Sen lisäksi, että nuo kaksi naapuriamme kilpailevat siitä, kumpi on kukkona tällä tunkiolla, kilpailemme me itse siitä, keskenämme. Nyt valtapolitiikan instrumenteiksi tulevat perillisemme, eurooppalaisen kolonialismin seurauksena rakentunut muu naapurustomme; Lähi-itä ja Afrikka.

Suulla suuremmalla - You ain´t seen nothing yet.



Hyvä, että edes joku muukin tuo esille pakolaiskriisiin sisältyvät kansantaloudelliset mahdollisuudet. "Meillä ei ole maahanmuutto-ongelmaa. Meillä on maahanmuutto pohde. Meistä itsestämme riippuu käsittelemmekö tilannetta uhkana vai mahdollisuutena. Ja mitä siitä teemme."


Vaikka kriisi on myös mahdollisuus, ei se mitään tekemättä mahdollisuudeksi muutu. Nykyisillä tavoillamme käsitellä tätä pohdetta seuraukset voivat varmasti maan myös kriisiyttää. Mutta jos toimeen tartutaan se voi todella olla taloutemme ja yhteiskuntamme "miljoonan taalan paikka".



Eikö tätä kansakunnan taulukauppiaiden kuningasta todellakaan saada vastuuseen? Ennen Kataista hän oli kiistämättä Suomen itsenäisyyden ajan kallein poliitikko.



Ka pääseehän siitä. Sekä yli että ympäri. Riippuen siitä, mistä palkasta puhutaan. Netosta vai brutosta. Meillä brutto on turhan suuri koska tara on aivan liian suuri, ei netto. Tarasta päätetään Arkadianmäellä tai ainakin sen luovuttamilla valtuuksilla.



Valitettavasti juuri näin: "Meillä on opittu, että vain ydinperhe on se, mistä tarvitsee välittää, ei muista omaisista. Hyvinvointivaltion tehtävä on hoitaa muut". Ja syyllinen on kieltämättä Suuret Ikäluokat tai erityisesti sen poliittisesti ns. "valveutunut" ja ainakin aktiivinen osa. Siis se 5 - 10% ryhmään kuuluvista, jotka katsoivat politiikan ja julkishallinnon tarjoavat itselle parhaan kasvu- ja kehittymisalustan. 

Nyt sitten etsitään yhteisöllisyyttä ja sukua.



Miten olisi, jos alettaisi tarkastella kriisiä mahdollisuutena? Miljoonan taalan paikkana. Tehdään väistämättömyydestä ja välttämättömyydestä hyve. Käytännössähän olemme Risto Rytin ja Dallapee-orkesterin kuulussa päätöksentekotilanteessa: Tee mitä teet, kusessa oot kumminkin. Tai sitten lapsenkasvatuksen kohdassa Tee, tai itke ja tee. Kun - ei jos - meidän on käytännössä mahdotonta muuttaa olosuhteita, niihin on syytä sopeutua mahdollisimman tehokkaasti ja myös itseämme hyödyttävällä tavalla



Kun puolueet pannaan asialle, ne tekevät yksinkertaisesta asiasta mutkikkaan, epäselvän, epäoikeudenmukaisen ja kohtuuttoman kalliin. Ei siis voi olla kenellekään yllätys, että kansantaloutemme on kuralla.

Yksinkertaisinta ja halvinta veronmaksajille ja virkamiehille olisi jos perustuslaissa ja muissa laeissa sana kunta korvataan sanalla maakunta. 300+ kuntaa korvattaisi vaikkapa 15 - 20 maakunnalla. Vanhat kunnat voisivat jatkaa paikallisina perinneyhdistyksinä. 

Sairaanhoitopiirit ja muut kuntayhtymät puretaan tarpeen mukaan. Tarpeettomina. Samalla vapautuisi arviolta noin 100.000 kuntien ja kuntainyhtymien virkamiestä ja työsuhteista Suomen teollisuuden kykyreserviksi. Yrittäjinä ja ammatinharjoittajina. Ei tarvitsisi EKn ainakaan muutamaan hetkeen huolehtia nurkan takana odottavasta työntekijäpulasta.

Mutta se ei sovi sen paremmin kepuleille, demareille, ruåtsalaisille kuin kokiksille, kun valta - oikeus palkita opetuslapsia kunnallisilla suojatyöpaikoilla - vähenisi. Eikä persuparat ole vielä oikein hunajan makuunkaan vielä ole päässeetkään. Vielä. Epätasa-arvoista sanoisi Soini. Ja työmies Putkonen komppaa. 



Kuka mahtoi olla radan rakentamisen esitellyt ministeri? Ja mistä puolueesta? Taitaa olla jälleen luomassa uusia aluepoliittisia tähti-innovaatioita rahoillamme. 300 miljoonaa taidettiin biotalouden nimellä juuri osoittaa kuolevien maatilojen navettarakentamista vauhdittamaan?




Jos nyt unohdetaan Euroopan sotaisa kehityshistoria, viime vuosisadan loppupuolen tahto välttää alkupuolen kauheudet ja sen seurauksena tehdyt EUn ja EMUn valuvirheet ei maanosan ongelma ole sen paremmin Kreikka kuin Kypros kuin Portugal.

Ongelma on Saksa, Saksa ja vielä kerran Saksa ja sen vaatimuksesta ajettu moralistinen rahapolitiikka, joka ei ole surkastanut yksin Euroopan markkinaa vaan saksalaisella tehokkuudella ajamassa lamaan koko maailmantalouden.



Ja jos siihen lisätään julkisen sektorin tukityöllistämät poliitikot ja muut byrokraatit ja alityöllistetyt hädin tuskin itsensä elättävät pienyrittäjät ja ammatinharjoittajat ylittää aidosti työttömien oikea lukumäärä reippaasti 700.000 henkeä. Ja trendi on edelleen kasvava. 

Kun työvoiman määrä Suomessa on noin 2.700.000 henkeä on helppo havaita, että tilanteemme on kestämätön. Ensisijassa taloustilanteemme ja seuraavaksi yhteiskunnallinen tilanteemme.

Olo ei paranne mihinkään sillä, että taas yksi uusi hallitus esittelee uusia fantastisia hallinnollisia visioita. "Hallinnoimalla" tilanteemme ei kuitenkaan ratkea. Tarvitaan johtajuutta. Sitä taas ei enää ole tarjolla.


Varmaan löytyy tehokkaampia ja turvallisempiakin tapoja suojata hyppyrimäkiä ilkivallalta ja siitä vaan. Mutta ettei totuus unohtuisi, joku vastuu jää myös kiellon rikkojille.



Viis sisusta
Varmasti pakolaisuus ja maahanmuutto, tai oikeammin pakolaiset ja maahanmuuttajat eivät ole niitä selkeimpiä kannan ottamisen kohteita. Vaikenemisellaan Sipilä ja Soini - porukkoineen - ruokkivat yhteiskunnallista epävarmuutta ja kysymysten radikalisoitumista, josta tämänkin artikkelin kommentoijien enemmistö on valitettavan hyvänä esimerkkinä. 
Turhaa toisaalta on huutaa apuun sisua kun puute on sivistyksestä ja armeliaisuudesta.


Suomalaisesta sivistyksestä ei kyllä päätäni pantiksi pistäisi. Kun asiat pitkistyy, ne mutkistuu. Poliittisten puolueiden keskinäisen nokittelu ja niiden johtajien vaikeneminen tavoista suhtautua pakolaisuuteen ja maahanmuuttoon  - oikeammin pakolaisiin ja maahanmuuttajiin - on jo tulehduttanut kysymyksen. Se ei enää ole heidän ratkaistavissaan.

Valitettavasti myös toisessa asiassa Sauli on jälkijunassa: "Niinistön mukaan edellisen laman aikana osa suomalaisista ei huomannut lamaa lainkaan, kun taas toiset jäivät työttömäksi pitkäksi ajaksi, tai jopa loppuiäkseen. He ovat laman maksajat. Samalla lailla ei saa päästää käymään."

Niin tulee käymään, ja vielä edelliskertaa suuremmassa mittakaavassa.



Olet varmasti oikeassa todetessasi, että "Suomalaisia taas ei pitkä tähtäys kiinnosta" ja, että "meillä hallinnoidaan seuraavaa kvartaalia." Syitä löytyy monia, syyllisiä vielä enemmän. Mutta nyt vaan tarvittaisi tekoja, 8 - 12 vuoden fantsuttelun seurauksena. 

Siinä ilmeisesti kaikkien pitäisi keskittyä tekemiseen, tuumailun sijaan. (Muistutan sinua ajasta noin sukupolvi sitten.) Mistä löytyisivät nyt ne, jotka sanoisivat "Näytetään niille, perkele"? 




Yhä selkeämmin näkyy, että vanha kunnon kepu ei periksi anna. Se siitä Sipilä-ilmiöstä sitten.




Jospa Hanna-Leena keskittyisi ekonomien etujen ajamiseen ja jättäisi maan edut hallitukselle ja entisten kansanedustajakolleegojensa huoleksi.




Ihmekö tuo, vaikkei Visenti ehkä syytä ehkä ymmärräkään. Eihän sitä ymmärrä juuri suomalaisetkaan. Perussyynä on yhteiskunnallinen osaoptimointi jossa kokonaisnäkemystä sen paremmin kuin vastuutakaan ei oikeasti ole kellään.

Puolueet ovat yksityistäneet itselleen yhteiskunnallisen päätöksenteon - ne kaikki katsovat kuuluvansa työväenpuolueisiin - ja ovat sitoneet itsensä aktiiviksi toimijaksi työmarkkinakenttän TUPOiluun. Alalle, josta niillä ei - siitäkään - ole osaamista. Eikä vastuuta ollenkaan. Kaikessa etujärjestöllisyydessä kenelläkään tässä maassa ei ole aikaa - eikä kiinnostusta - kokonaisuudelle.




On syytä muistaa, että Suomen Pankki on nykyisin Berliinin komennossa elävän EKPn sivutoimipiste. Ja pääjohtaja mittääntekemätön savolainen, joka valtionvarainministerinä, edellistä lamaa rakenneltaessa lamalääkkeenä suositti tinkimistä Stockmannilla.