Näytetään tekstit, joissa on tunniste talous. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talous. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 17. toukokuuta 2020
Toivon vuosi 2020
"Kun tulevaisuuden historioitsija rakentaa syy-seuraussuhteitaan, koronapandemia on ketjussa se syy. Tässä vaiheessa kukaan ei vielä tiedä, mikä on sen seuraus. Epätietoisuuden takia tilanne tuntuu nyt niin pelottavalta" Sattuma ja sähläys selittävät paljon. Niin selittävät mutta ei minua ainakaan pelota.
Herätin tämän blogini keskellä koronakriisiä ja siitä meille aiheutuvien seurauksien johdosta. Koronavirus ja Mario Draghi Olen joutunut havaitsemaan elämäni aikana valitettavan usein milloin yhteisö, me kaikki ajaudumme kriiseihin. Eikä sen merkitystä tulevaan arkipäivään tunnuta tajuttavan, hyväksymisestä nyt puhumattakaan.
Mielestäni tuolloin, siis maaliskuun lopulla ei tämän kriisin vakavuutta meillä Suomessa todellakaan vielä laajasti ymmärretty. Siksi olinkin positiivisesti yllättynyt, kun havaitsin saaneeni tukijan ajatuksilleni. Helikopterirahaa vai koronabondeja. Vihdoin joku "ymmärtää" tilanteen vaatimukset. (Vuonna 1992 syksyllä olin kokenut saman keskusteltuani silloisesta tilanteesta Jaakko Kianderin kanssa.)
Mutta olihan se arvattavissa. Reseptinä tarjotaan leikkauksia ja verojen korotuksia. Vihriälän raportti nostaa esiin toimia koronakriisin hoitamiseksi: kiinteistöveron ja alvin korottaminen, polttoaineveron nosto, eläkekannusteiden poisto, lukukausimaksut Samaa vanhaa paskaa, samassa vanhassa paketissa. Se siitä "laatikon ulkopuolelle" suuntautuneesta ja luovasta ajattelusta.
Jo varsinaisena blogaamiseni aktiiviaikana seurasin Jan Hurrin artikkeleita ainakin siitä lähtien kun vuoden 2010 kesän korvilla - herranjestas siitä on jo kymmenen vuotta - kirjoitin artikkelin Pankkijärjestelmä sanoi poks! Pelureiden Ponzi-pyramiidi. Nyt hän palautti mieleen taas perusasioita. Raha on velkaa, muuhun sitä ei ole sidottu. Kommentti: Jälkipolville perinnöksi jäävä velkataakka on harhainen myytti
16.03.2020 CNBCn Kelly Evans haastatteli Ian Bremmeriä, Eurasia Groupin perustajaa hänen ajatuksistaan siitä, miten coronavirus vaikuttaa USAn talouteen. Political response to coronavirus outbreak is dysfunctional. (Ilmeisesti törmäsin tähän YouTubessa aprillipäivän tienoilla?) Selväksi tuli ainakin, että kyseessä voi, varsinkin pitkällä aikavälillä olla yhteiskunnan perusteita ravistava kokemus. Ja niinhän siinä ilmeisesti, ja toivottavasti käykin. Meillä Ilta-Sanomat uutisoi nyt, noin kuukautta myöhemmin samasta asiasta. USA:ssa keskustellaan nyt vakavasti kansalaispalkasta ja työläisten oikeuksista – mullistaako koronakriisi amerikkalaisen yhteiskunnan?
Yhteisöllinen kysymys–vastaus-sivusto Quora antaa kenelle tahansa mahdollisuuden esittää vastattavaksi mitä tahansa kysymyksiä. Kuka tahansa voi vastata. Hyödyllisyyden perusteella annettu palaute määrittää sijoituksen. Mielestäni harvinaisen perusteellisen ja monipuolisen vastauksen alla olevan linkin kysymykseen antoi Matti Mäkelin jo huhtikuun alussa, viimeisin päivitys 28.04.2020
Millä tavalla luulet koronakriisin muuttavan yhteiskuntaa? Analyysi on kaiken lisäksi pitkä, printattuna 19 sivua, mutta varsin hyvin perusteltu; suosittelen. Ainakin itselläni se herätti monia mietteitä.
Monia vuosia sitten olen tallettanut kirjanmerkkeihin TED-luennon vuodelta 2013, joka jo silloin puhutteli. Chrystia Freeland: The rise of the new global super-rich. Se kertoi siitä taloudellisesta epätasa-arvon kehityksestä, jonka seurauksien herättämisessä koronavirus on ilmeisesti ollut parhaana mahdollisena katalyyttinä. Se oli jo aikana ennen Thomas Pikketyn läpilyöntiteosta Pääoma 2000- luvulla.
Nyt olen sitten löytänyt uutta: The Collapse of the American Empire
Kävisikö ihmiskunnalle niin hyvin, että korona herättäisi havaitsemaan?
tiistai 5. helmikuuta 2019
Hyvinvointivaltion madonluvut
Valtionvarainministeriön madonluvut on taas julkaistu. Terveen julkisen talouden - kestävyysvajeen poistamisen - tavoitteiksi asetetaan tulevalle hallitukselle, koostuipa se keistä tahansa
2 miljardin leikkaukset tai veronkorotukset vuosina 2020 - 2023 (ilmeisesti kunakin vuonna?),
2 miljardin positiivinen vaikutus julkisen talouden kestävyysvajeeseen syntyisi luomalla 100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä ja
3 miljardin säästöt sosiaali- ja terveysuudistuksen avulla tavalla tai toisella 2020-luvun loppuun mennessä.
Näin julkisen talouden kestävyysvaje pienenisi 7 miljardia ja voisimme kaikki taas vaipua itsetyytyväisyytemme uneen.
Ehdotukset, vai pitäisikö sittenkin sanoa ohjeet- vaiko peräti vaatimukset - on tehty puolueille, tulevien hallitusneuvottelujen pohjaksi. Edessä olevien eduskuntavaalien asetelmiin ne tuskin vaikuttavat, ne kun eivät lupaile sellaista minkä pohjalla mikään puolue uskoisi voivansa voittaa.
Millä tavalla leikkauksia tultaisi tulevaisuudessa tekemään on helppo arvata, kun kokemusta on monilta vuosilta. Eli viedään niiltä, joilla ei edelleenkään liikoja ole. Nyt uutta painotusta saadaan siirrettyä eläkeläisten kasvavalle määrälle.
Kuten virkamiehetkin vakuuttavat tietävänsä, veronkorotuksiin meillä ei juurikaan ole varaa.
100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä on lähinnä hyvä toive kun näkyvissä jo nyt - kovin lyhyeksi jääneen kasvukauden jälkimainingeissa - on mm. maailmantalouden kääntyminen vähintäänkin taantumaan, globaalin kauppasodan merkit, keskeisten vientimaittemme jo alkanut laskukausi, kehittyvien maiden osaamisen jasen seurauksen kilpailukyvyn kasvu, brexit ja siihen verrattavissa olevien kauppasopimusverkkojen rapautuminen sekä kotimaan julkisen sektorin kiihtyvä tarve vähentää henkilöstön määrää kestävyysvajeen korjaamiseksi.
SoTe-uudistus tarvitaan mutta on itsestään selvää, että nykyisillä eväillä sen säästöt eivät tule toteutumaan. Todennäköisempi tulema on 3 miljardin lisäkulut. Ellei sitten anneta koko järjestelmän rapautua yksityistämällä koko paska kertaheitolla. Jo ajatusrakennelma, että julkisen sektorin tasolla yhden uuden 18- osaisen hallintotason lisääminen valtion ja kuntien rinnalle voisi tuoda merkittävää säästöä on lähinnä säälittävä. Hallintoa ei tarvita lisää kun eentistäkin on liiankin kanssa.
Tämän blogin aktiivivuosina kirjoittelin aika ajoin käsityksiäni siitä mitä hallitusohjelmissa tarvittaisi. Niistä joitakin löytyy kirjoittamalla tämän blogin hakukenttään Hallitusohjelma. Aika on vaihtunut, ja painotukset varsinkin koulutuksen ja kehittämisen osalta ovat muuttuneet, mutta alla yksi mahdollinen ehdotus.
2 miljardin leikkaukset tai veronkorotukset vuosina 2020 - 2023 (ilmeisesti kunakin vuonna?),
2 miljardin positiivinen vaikutus julkisen talouden kestävyysvajeeseen syntyisi luomalla 100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä ja
3 miljardin säästöt sosiaali- ja terveysuudistuksen avulla tavalla tai toisella 2020-luvun loppuun mennessä.
Näin julkisen talouden kestävyysvaje pienenisi 7 miljardia ja voisimme kaikki taas vaipua itsetyytyväisyytemme uneen.
Ehdotukset, vai pitäisikö sittenkin sanoa ohjeet- vaiko peräti vaatimukset - on tehty puolueille, tulevien hallitusneuvottelujen pohjaksi. Edessä olevien eduskuntavaalien asetelmiin ne tuskin vaikuttavat, ne kun eivät lupaile sellaista minkä pohjalla mikään puolue uskoisi voivansa voittaa.
Millä tavalla leikkauksia tultaisi tulevaisuudessa tekemään on helppo arvata, kun kokemusta on monilta vuosilta. Eli viedään niiltä, joilla ei edelleenkään liikoja ole. Nyt uutta painotusta saadaan siirrettyä eläkeläisten kasvavalle määrälle.
Kuten virkamiehetkin vakuuttavat tietävänsä, veronkorotuksiin meillä ei juurikaan ole varaa.
100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä on lähinnä hyvä toive kun näkyvissä jo nyt - kovin lyhyeksi jääneen kasvukauden jälkimainingeissa - on mm. maailmantalouden kääntyminen vähintäänkin taantumaan, globaalin kauppasodan merkit, keskeisten vientimaittemme jo alkanut laskukausi, kehittyvien maiden osaamisen jasen seurauksen kilpailukyvyn kasvu, brexit ja siihen verrattavissa olevien kauppasopimusverkkojen rapautuminen sekä kotimaan julkisen sektorin kiihtyvä tarve vähentää henkilöstön määrää kestävyysvajeen korjaamiseksi.
SoTe-uudistus tarvitaan mutta on itsestään selvää, että nykyisillä eväillä sen säästöt eivät tule toteutumaan. Todennäköisempi tulema on 3 miljardin lisäkulut. Ellei sitten anneta koko järjestelmän rapautua yksityistämällä koko paska kertaheitolla. Jo ajatusrakennelma, että julkisen sektorin tasolla yhden uuden 18- osaisen hallintotason lisääminen valtion ja kuntien rinnalle voisi tuoda merkittävää säästöä on lähinnä säälittävä. Hallintoa ei tarvita lisää kun eentistäkin on liiankin kanssa.
Tämän blogin aktiivivuosina kirjoittelin aika ajoin käsityksiäni siitä mitä hallitusohjelmissa tarvittaisi. Niistä joitakin löytyy kirjoittamalla tämän blogin hakukenttään Hallitusohjelma. Aika on vaihtunut, ja painotukset varsinkin koulutuksen ja kehittämisen osalta ovat muuttuneet, mutta alla yksi mahdollinen ehdotus.
- Kunnallisen itsehallinnon muuttaminen maakunnalliseksi itsehallinnoksi, tavoitteena muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.
- Neljän pääkaupunkiseudun kunnan yhdistäminen yhdeksi metropolikunnaksi siten, että muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.
- Korkeakoulujen, siis kaikkien yliopistojen, korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen karsiminen 5% vuodessa, seuraavat 5 vuotta siten, että aloituspaikkoja vähennetään. Opiskelua kehitetään siten, että kaikille yhtenäistä yleisopiskelua seuraa erikoistumisopinot ja sitä mahdollinen tutkijakoulutus. Opintojen jatkamisen kriteerit laaditaan sellaisiksi, että ne vastaavat Suomen yhteiskunnan tarpeita ja kantokykyä. Ammatillista osaamista prioritoidaan.
- Julkisen sektorin rekrytointikriteerien muuttaminen siten, että edellä kuvattu muutos tarjonnan määrässä huomioidaan. Periaatteena vaikkapa 40 opintoviikon karsiminen kustakin virasta.
- Julkinen puoluetuki, sisältäen kaikki julkisen sektorin kontrollissa olevat yksiköt, laitokset, yhteisöt ja yritykset kielletään lailla. Puolueiden rahoitus muutetaan yksityisen, puolueiden johtaman rahaston tehtäväksi. Rahastoon saa lahjoittaa verovapaasti kuka tahansa. Puolueet jakavat varat vuosittain eduskunnassa edustettuina olevien puolueiden saaman äänimäärän suhteessa. Rahaston pesämunaksi siirretään 5 vuoden puoluetukia vastaava rahamäärä, eikä 5 vuoden siirtymäkauden aikana saa jakaa vuosittain kuin enintään ½ vuotuisesta pesämunasta ja koko kerätty vapaaehtoisten lahjitusten määrästä.
- Kansanedustajan edustamisoikeus rajoitetaan kahteen kauteen. Hallituksen jäsen ei voi samalla toimia kansanedustajana eikä kansanedustaja kunnanvaltuutettuna. Varamiehet tilalle koko vaalikauden ajaksi.
- Eduskunnasta riippumattoman perustuslakituomioistuimen perustaminen. Perustuslain noudattamisen valvonta, erityisesti 29§ noudattamisen sanktiointi ja valvonta.
- Puolueiden ”rahamassien” ja suojatyöpaikkoja tarjoavien yhteisöjen (nuorisosäätiöt, vanhuussäätiöt, yleishyödyllinen rakentaminen ja rakennuttaminen, vammaistyö, kansalaisopistot, jne. jne.) varojen konfiskointi ja niitä lähellä olevien yhteisöjen muuttaminen yleishyödyllisiksi siten, että yksittäisten puolueiden ja heitä edustavien puolueiden oma intressi niihin katkaistaan. Päällekäisyydet poistetaan.
- Lakien ja "politiikkojen" vaikuttavuusarviointi on saatava pakolliseksi jo ennenkuin lait säädetään. Liian usein erilaisten alue-, investointi, elinkeino-, innovaatio-, jne. tukien ja alue-, kieli-, maahanmuutto-, korkeakoulu-, jne. politiikkojen toimeenpanon vaikutuksista ja niiden "kilpailutuksesta" ei ole nimeksikään tietoa. Päätöksiä ei saa enää tehdä mutu-perusteilla, kuten meillä on tavattu tehdä.
- Yrittäjyyttä edistetään siten, että alkaville yrittäjille ja nykyisille 1 henkilön yrityksille myönnetään ensimmäiseksi viideksi vuodeksi mahdollisuus ilmoittautua alv-verovelvolliseksi vasta kun vuosittainen liikevaihto ylittää 30.000 euroa. Oikeus on henkilö- ja yhtiökohtainen. Järjestelyn edellytyksenä on sen 5 vuoden aikana yrittäjän, enintään alan ammattilaisen mukainen palkka ja mahdollisten voittovarojen rahastoiminen yhtiön käyttöön.
torstai 26. tammikuuta 2017
Trump tappaa markkinatalouden ja paljon muutakin
Vuonna
1776, siis samana vuonna kuin Pohjois Amerikan Yhdysvaltain
itsenäisyysjulistus annettiin, lanseerasi AdamSmith
teoksessaan Kansojen varallisuus käsitteen Markkinoiden
näkymätön käsi.
Kirjassaan ”Smith
kuvaili ihmisten yksittäisten vapaaehtoisten vaihtokauppojen
verkostoa eli markkinataloutta vastapainona silloin vallinneelle,
kansalliseen sääntelyyn ja etuoikeuksiin perustuvalle
merkantilismille (Smithin
keksimä nimitys).” Toimivat markkinat ovat paras tuotannon ja
elinkeinojen ohjaaja; eivät kuninkaan, aateliston tai
raharikkaitten monopolit ja muut etuoikeudet.
Tuota
”ihmisten yksittäisten vapaaehtoisten vaihtokauppojen verkostoa”
on tavattu kutsua markkinataloudeksi, joka ylivoimaisuutensa johdosta
on nyt kasvanut globaaliksi. Markkinat toimivat tehokkaasti ja
terveesti kuitenkin ainoastaan silloin, jos tuottajat voivat vapaasti tuottaa ja
myydä ja kuluttajat voivat vapaasti ostaa keneltä haluavat tai olla ostamatta.
”Heidän on voitava äänestää jaloillaan”.
Yleisellä
tasolla tämä on ilmaistu täällä Euroopassa EUn neljänä vapautena. ”Euroopan
unionin perusperiaatteisiin kuuluu varmistaa ihmisten, omaisuuden,
palvelujen ja rahan vapaa liikkuvuus unionin alueella. Samalla kielletään jyrkästi kaikenlainen syrjintä.”
Voimme aina tietysti keskustella siitä, kuinka hyvin olemme nuo
vapaudet onnistuneet toteuttamaan.
Euroopan
Unioni toimii osana globaalia markkinataloutta, jossa samojen
vapauksien pitäisi yhtälailla toimia, jos globaalin
markkinatalouden yleensäkään halutaan toimivan.
Voimme
keskustella myös siitä mikä on syy ja mikä seuraus, mutta joka tapauksessa demokratia ja markkinatalous kulkevat pitkälti käsi kädessä.
Toimiakseen ne molemmat edellyttävät yhdessä laadittuja, ja ennen
kaikkea yhteisesti hyväksyttyjä pelisääntöjä, kuten nuo edellä
yleisellä tasolla mainitut neljä vapautta. (Moisten puuttuminen ja
osin virheellinen, valikoitunut painottuminen on aiheuttunut
globaalin markkinatalouden kriisin, joka nyt on laajentunut
demokratian kriisiksi.)
Globaalissa
taloudessa omaisuus, rahat ja palvelut ovat onnistuneet liikkumaan
vapaasti. Ihmiset eivät. Osin syyt ovat ihmisissä itsessään;
koulutus, osaaminen, kielitaito, sukulaisuus … toimivat tehokkainan
esteinä. Viime aikoina mukaan on tullut liikkuvien työpaikkojen
aiheuttama kasvava köyhyys, eriarvoisuus, pelko, kateus ja
muurien (kaikenlaisten muurien) rakentaminen. Mutta markkinatalouden,
myös globaalin markkinatalouden ja erityisesti uusliberalistisen
globaalin markkinatalouden tehokkuuden edellytys on ihmisten vapaa
liikkuminen.
Kannattaa
samalla palauttaa mieliin, miksi ihmiset USAhan haluavat siirtyä.
Pakolaiset ovat vuosikymmeniä muodostaneet erittäin halvan, usein jopa
ilmaisen työvoiman jenkeille. Eikä ole kaukaa haettu ajatus, että nimenomaan jenkit ovat maahanmuuttoa pitkään edistäneetkin. Kun muuri estää liikkeen, kärsijänä
on USAn talous.
Ja mitä talous ensin, sitä yhteiskunta sen seurauksena. Samat
seuraukset ovat jo nyt nähtävissä myös Euroopassa, talous- ja elintasopakolaisien kuvittelemistamme sosiaaliturvan
norkkimiseen keskittymisestä riippumatta.
Vaaliuhkaustensa
mukaisesti Donald
Trump
on nyt alkanut rikkoa vapauksista ensisijaisinta ja keskeisintä;
vapaata liikkuvuutta.
Sen seurauksena rapautuvat vapaakauppa ja markkinatalous. Ensin ehkä
kansallisesti, myöhemmin kansainvälisesti. (Finanssi- ja muu suurteollisuus osaavat kyllä puolensa pitää.)
Parhaimmillaan
ja todennäköisimmillään ne palautuvat vähintään takaisin
entisiin, etuoikeutettujen "luokkien" hallitseman merkantilismin
uomiin samalla tappaen yhteiskuntien dynamismin ja Luovan Tuhon. Näin siis ainakin, ellei Donaldin ajamille muutoksille tule loppua. Pahimmillaan
ne johtavat jonkinlaiseen sotaan, sisällissotiin, kauppasotiin,
maailmansotiin. Muurit kun eivät massoja estä. 1 ,
2 . Eivät koskaan ole estäneet 3 .
Tunnisteet:
katastrofi,
Korruptio,
kriisi,
Kulttuuri,
Moraali,
politiikka,
raha,
talous,
Valta,
Yhteiskunta
keskiviikko 14. syyskuuta 2016
Nalle Wahlroos potee Münchausenin oireyhtymää
Nallen kolme pointtia Suomen pelastamiseksi ovat: "Vähemmän valtaa ammattijärjestöille, pienemmät minimipalkat ja perustulo." Varmaan kuulijat Suomen Liikemiesyhdistyksen 120-vuotisjuhlassa hurrasivat liikuttuneena tälle viisaudelle? Vaan tarkastellaanpa vähän tarkemmin.
Vasta sovittuna on tämän hallituksen mestariteos, Kiky-sopimus, jota ensin yhteiskuntasopimuksen nimellä 3 - 5 kertaa ilman tulosta yritettiin. Näin ulkopuolisen silmin sen keskeisimmätkään elementit eivät kylläkään meidän kilpailukyvyn pohteita ratkaise. Kuitenkin hallitus ja muut elinkeinoelämän etujärjestöt päätyivät sen tekemään. Ja kun sopimus syntyy, se syntyy vain jos kumpikin osapuoli on sen hyväksynyt. Hallitus siis myös?
Itse asiassa hallitus sai kuulemma kaiken sen mitä se halusi. Eihän tuo paljoa ollut, mutta saivat mitä kauan vaativat. Siis nuo muut elinkeinoelämän etujärjestöt hyväksyivät kaiken mitä hallitus vaati. Ei tämä ainakaan osoita, että ammattijärjestöillä liikaa valtaa olisi? Voisiko olla niin, että pohde ei suinkaan ole ammattijärjestöjen liian suuri valta, vaan poliittisten etujärjestöjen, siis puolueita edustavien poliitikkojen uskalluksen puute ja kyvyttömyys käyttää omaansa? Valtaa perustuslaki aivan riittävästi kyllä antaa, sekä eduskunnalle että hallitukselle.
Nuo kaksi jälkimmäistä pointtia kannattaa tässä tarkastelussa varmasti liittää yhteen; pienemmät minimipalkat ja perustulo. Lähtökohtana on siis, että minimipalkkoja tulee pienentää ja se tehdään luomalla perustulo. Täytyyhän työntekijöiden pystyä palkallaan itsensä elättämään. Lopputuloksena sitten kilpailukykyinen Suomi?
Toisella tavalla ilmaistuna, jo nyt kovasti kriittisen tarkastelun kohteena olevat yritystuet tulee laajentaa koskemaan yrityksiä? Sillä Nallen tavalla tarkastellen perustulo on ensisijaisesti yritystukea. Perustulo kohdistuu luonnollisesti työntekijöihin, jotta saavutetaan kilpailukykyä, myyntiä, yritysten tulosta ja sitä kautta viime kädessä kasvatetaan omistajien voittoja?
Lisäksi perustulo rahoitetaan verovaroista. Mikä mahtaa olla tuloperusteisten verotulojen kehitys, kun palkkakustannukset vähenevät? Eikä alvia voi nykyisestä enää kovasti kasvattaa. Ei liioin ylinopeussakkoja. Ja veropohjan muunlainen laajentaminen vaatii jo aikamoista luovuutta ja kansalaisten maksukykyä. Seuraavaksi varmasti kasvatetaan perustuloa lisää? Minimipalkan nostosta on tälle tielle lähdettyä turha unta nähdä.
Meillä nyt toteutettavalla sisäiselle devalvaatiolle ja kaiken maailman kilpailukykysopimuksille on hyviä vaihtoehtoja. Perinteinen devalvaatio ja julkisen sektorin kulujen mitoittaminen kilpailukyvyn vaatimusten mukaiseksi niistä kaksi. Perinteinen devalvaatio maksattaa kustannuskilpailukyvyttömyytemme kaikilla kansalaisilla ja toimijoilla edes jossain määrin tasapuolisesti. Julkisen sektorin saneeraus leikkaa sieltä, mistä ongelmamme suurelta osin johtuvat.
Edellinen vaatii eroa EMUsta (ei EUsta), joka taitaa olla edessä joka tapauksessa. Jälkimmäinen on hoidettavissa lopettamalla 1800-luvun olosuhteisiin pohjautuva kunnallinen itsehallinto ja korvaamalla se maakunnallisella itsehallinnolla, suunta johon tarpeelliseksi havaittu SoTe uudistus joka tapauksessa jo ohjaa. Maakunnat päättäkööt mitä alueellaan oleville kunnille tehdään.
Oikea ratkaisu ei ainakaan ole nykyinen; poistaa kunnilta olennaisin osa niiden tehtävistä ja vastuista niiden kustannusrasite säilyttäen ja perustaa hallintoon yksi ylimääräinen porras julkisen sektorin kustannuksia kasvattamaan. Oikeudenmukaisten tai edes järkevien leikkausten toteuttaminen tarkoituksenmukaisesti hallinnollisella päätöksellä on utopiaa.
Mutta taitaa olla niin, että Münchausenin oireyhtymää sairastavat Nalle lisäksi puolueet ja muut etujärjestöt. Kauankohan ne jaksavat itseään tukasta kuiville vetäen yrittää?
PS.
Muutamia tarkennuksia - lähinnä esimerkkejä konkretian lisäämiseksi - olen tehnyt 15.9. klo 9.53.
keskiviikko 24. elokuuta 2016
Onneksi meillä menee hyvin
Itketään
nyt yhdessä maamme mahdotonta tilaa, vaikka oikein pääministerimme
suulla saimme eilen ilmoituksen siitä, että paremmista
taloudellisista ajoista on jo merkkejä näkyvissä. Tässäkään
suhteessa tosin mikään ei ole muuttunut. Paremmat ajat ovat jo
vuosia olleet, näin budjettineuvottelujen alla ja poliitikkojen kesälomien
päättyessä, ihan kulman takana. Kohta ainakin 10 vuotta. Fantastista.
Suomessa
oli heinäkuun 2016 lopussa lähes 380 000 työtöntä, kertoo työ-
ja elinkeinoministeriö (TEM). Työttömien määrä kasvoi
kesäkuusta yli 12 000:lla. Pitkäaikaistyöttömiä eli yli vuoden
yhtäjaksoisesti työttöminä olleita oli noin 127 000.
Pitkäaikaistyöttömien määrä kasvoi yli 14 000:lla viime vuoden
heinäkuusta. Suomen työttömyysprosentti heinäkuun lopussa oli
14,4 prosenttia. Viime vuoden heinäkuusta työttömyys laski 0,1
prosenttiyksiköllä.” Näin väittää YLE.
Oman ja omakohtaisen aiemman kokemuksen perusteella voi TEM lukuihin suhtautua vähintäänkin suurella varauksella, eikä suinkaan Tilastokeskuksen viitoittamaan positiiviseen suuntaan. Jos haluat arvioida mikä määrä työvoimastamme on
siirtynyt työvoiman ulkopuolelle, siirretty putkeen tai
varhennetulle työttömyyseläkkeelle tai on TEMin ”täsmäpalveluiden”
puitteissa vastikkeetta työvoimapoliittisessa koulutuksessa,
työelämään tutustumassa tai työharjoittelussa, räpeltämässä
yrittäjänä starttirahalla tai ilman, on aidosti ja reilusti
vajaatyöllistettyjen määrä noin kaksinkertainen.
Oikeampi
työttömien tai roimasti alityöllistettyjen määrä on siksi
tosiassa lähempänä 700.000 kuin tuota 400.000. Ja tämä noin
2.500.000 ihmisen työvoimasta! Finanssikriiseistä,
kansainvaelluksista, Putlerin pullistelusta, EUn byrokraateista ja direktiiveistä riippumatta voimme
olotilasta syyttää yksin itseämme. Ja kun joillakin meistä on
enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa siihen mihin kansakuntansa
panostuksensa keskittää kuin muilla, on syy myös haettava sieltä.
Niin
ikävä kuin onkin tunnustaa; demokratiamme on rikki, siitä
pyörittävä poliittinen järjestelmämme maho ja rakenteeltaan
korruptiivinen, eikä rakennetta enää pystytä demokratian
pelisäännöillä edes korjaamaan. Vähemmän kukaan enää on edes kiinnostunut korjaustavoista.
Toisaalta
TEMin kansliapäällikkö väittää, että työ on liian kallista.
Kertojana
nyt Kauppalehti."
Viime
sunnuntaina valtakunnan pää-aviisi uutisoi: Valtiokustantaa yhä useamman kodin – asumistukijärjestelmä natisee,kun työssäkäyvillä ei ole varaa vuokraan
Yli
60 prosenttia vuokralla asuvista saa asumistukea. Valtiolle lasku on
jo 1,7 miljardia euroa vuodessa.
Ja
kunnon sosiaalipornon hengessä on kirjoituksen esimerkkikin raflaava: Viittomakielen tulkki on yksi noin 55 000 heistä. Hän
työskentelee tulkki-koordinaattorina noin 2 200 euron
kuukausipalkalla ja
asuu yhdessä kolmen lapsensa kanssa asuntosijoitusyhtiö Saton
– yksi meidän
suurista yleishyödyllisistä rakennuttajayhteisöistä,
sijoitusasuntojen tuottajaksi rapautuneista vuokramarkkinoiden
kiskureista - omistamassa 75 neliön asunnossa Helsingin
Pohjois-Haagassa. ”Vuokra
on järkyttävän kallis, noin 1 300 euroa kuussa. Meillä ei silti
ole muuta mahdollisuutta kuin asua tässä. Kaupungin asuntoa on tosi
vaikea saada.”
Työsopimussuosituksen mukaan noin
pieni palkka ei kuitenkaan ole mahdollinen, kun pelkkä perusansion
vaihteluväli on 2318 € – 2861 € kokemusvuosista riippuen. Eikä
tietoa ole siitäkään tarkoitetaanko netto- vai bruttotuloja,
lisien kanssa vai ilman. Mutta kyseessä on todella vain suositus. Mutta
väliäkö hällä, pääkaupunkiseudulla moinen kuukausitulo ei
taatusti riitä nelihenkisen perheen säälliseen elättämiseen. Ei
edes laitakaupungin yksiössä.
Työ
on liian kallista, työttömyys järkyttävän korkealla,
tarkoituksenmukaisen kokoisia vuokra-asuntoja liian vähän siellä
missä niitä tarvitaan ja suurilla puolueilla – ilmeisesti kepulit
etunenässä – kullakin omat, julkisia varoja hyödyntävät
”hyvinvointi-instituutionsa” joiden ylivoimainen kilpailuetu
perustuu puoluejärjestelmän yleiseen ja puolueiden sisäiseen
vertaistukiverkkoon, joka ansiokkaasti täyttää järjestäytyneen
rikollisuuden tunnusmerkit. Olenpa tainnut asiasta ennenkin
kirjoittaa esimerkiksi otsikolla Meidän15 miljardin puoluetuki. Sinne
ne verorahat menevät ja siellä osaltaan vientikilpailukykyämme kaventavat.
Ongelmat eivät Suomessa ratkea sillä, että pieniä palkkoja pienennetään
entisestään. Ne ratkeavat sillä, että tarpeetonta työtä tekevät liian pienten ja tehottomien kuntien (vast.) ja valtion lähinnä ns. hallinnolliset ”virkamiehet”
sanotaan irti, kun kunnallisesta itsehallinnosta siirrytään ilman kepuleiden SoTe - hallinnonuudistushimmeleitä siirrytään suoraan maakunnalliseen itsehallintoon. Kunnat muuttuvat maakunniksi ja nykyiset kunnat lakkautetaan tarpeettomina verkonpainoina. On sitten kyseessä 800 tai 8 000 tai vaikka 80 000.
Eivät he tee turhaa tai olematonta työtä. Eivät he ole ongelma. Me tarvitsemme heidät pois rasittamasta kansantaloutta ja
aiheuttamasta kuluja julkiselle taloudelle. Tulemme oikein hyvin, jopa nykyistä paremmin ilman massiivia hallintorakenteita. Tarvitsemme heidät
osallistumaan lisäarvoa yhteiskunnalle tuottavaan työhön, josta
maksetaan säällinen palkka. Josta palkasta maksettavista
kohtuullisista veroista riittää varoja sekä yhteiskunnan
pyörittämiseen että kehittämiseen.
Toisaalta
ongelmiemme ratkeamiseen tarvitaan se, että valitsemamme ja
asioitamme hoitamaan valtuuttamamme poliitikot ja ylimmät
virkamiehet saadaan tulosvastuuseen. Se taas ei ole mahdollista ilman
perustavaa laatua olevaa puoluerahoitusjärjestelmän uudistusta. Se
joka jäi Tarastilta
mittatilaustyössään tekemättä Kehittyvien
Maakuntien Suomen
vaalilahjomaskandaalin yhteydessä. Vai pitäisikö meidän sittenkin
julkisesti myöntää, että silloin kyseessä sittenkin oli lähinnä
yhden puolueen - Kepun – omien ehdokkaiden vaalirahoituksia
turvaamaan tarkoitettu lahjomaskandaali?
Kuin tilauksesta luurangot kääntyivät jälleen kaapeissaan. Kun
ne harvemmin kaapeista ilman perusteellista siivoamista katoavat nousivat Kepun johtaman Nuorisosäätiön
ja siihen verrattavissa olevien toiminta jälleen esiin.
Onneksi.
Viranomaiset kiinnostuivat taas vaalirahakohussa ryvettyneestä Nuorisosäätiöstä
Toivottavasti
meistä nyt on miestä (ja naista) tarpeeksi puhdistamaan likaiset,
korruptoituneet kaappimme. Myös muiden puolueiden kuin Kepun. Myös muiden ryhmien kuin nuorison osalta. Sitten voimme yrittää korjata rikkomamme demokratiamme.
PS.
Haluan
alleviivata, että en todellakaan väitä Kepun
olevan kaiken korruption alku ja juuri. Vaikka ilmeisesti suuri, ellei
peräti suurin onkin. Ihan sama Maan Tapa on toiminut ja toimii
edelleen ainakin kaikissa ns. keskisuurissa puolueissamme.
Tasa-arvoisesti. Tilaisuus kun tekee varkaan. Aina. Ja varastaminen
jatkuu niin kauan, kuin se sallitaan.
PPS.
Jos
aiheen syvempi tarkastelu sinua kiinnostaa ja haluat lukea lisää ei
yksin siitä mikä on pielessä ja millä tavoilla tai vielä enemmän
tavoista korjaata rakenteet kansalaisten kannallta toivotuiksi
suosittelen tämän blogin hakukentässä vaikkapa sanoja
Nuorisosäätiö,
Meidän
15 miljardin puoluetuki,
Hallitusohjelma
tai vaikkapa Tulosvastuuta
tiistai 1. joulukuuta 2015
Tumpin törmäilyt hallintarekisterien ihmeellisessä maailmassa
Hallitus on ilmoittanut, että hallintorekisterin pelisääntöjen aikaansaaminen ei enää uuteen arvopaperilainsäädännön uudistamisehdotukseen sisälly. Suurin virhe, minkä puolueet - lähinnä kai oppositiopuolueet ja hallituspuolueitten itsenäisesti ja vastuullisesti ajattelevat kansanedustajt ja media voivat nyt asiassa tehdä - kansalaisten kannalta - on todeta, että homma hoidettu, hallintorekisterihän ei enää etene.
Silloin seurauksena on sama kuin Kehittyvien Maakuntien Suomen tuppeen sahattujen lautojen; kukaan ei selvitä Vanhasen mökkirakennelmien tilaa. Huomio keskittyy yksin asuntoon. Itse rakennetusta omakotitalosta lautoja ei todellakaan löytynyt. Kukaan ei vaivautunut mökillä edes käymään.
Nyt syyteoikeus tämän asian osalta on jo vanhentunut. Ja sattumapääministerimme potkii edelleen. Nyt kepulien eduskuntaryhmyrinä.
Tumppikin valehteli, toistuvasti, "omaa etuaan ajaen" ja tarkoituksellisesti eduskunnalle olennaisessa lainsäädännön perusteisiin liittyvässä asiassa. Ministerinä hän harhautti kansanedustajia uskomaan mustaa valkoiseksi. Miten ihmeessä kukaan voi enää häneen luottaa?
Tointa antaa myös konkreettisen viestin kokiksien vakaumuksellisille tytöille. Pelkkiin lupauksiin ja vakuutteluihin ei aina pidä uskoa.
Tunnisteet:
Corruption,
Crises,
Farssi,
Ihminen,
johtaminen,
Media,
Moraali,
poliitikot,
politiikka,
raha,
talous,
Valta,
Yhteiskunta
torstai 29. lokakuuta 2015
Sauli Niinistön viimeinen kirje Angela Merkelille, kopio Mario Draghille
Lähtökohtaisesti olen sekä Euroopan liittovaltion että sen yhteisen valuutan, euron kannattaja. Menneet vuodet ovat kuitenkin osoittaneet, että olemme edenneet perse edellä puuhun. Ilman toimivaa eurooppalaista liittovaltioita on perustettu itsenäisille ja taloudelliselta rakenteeltaan, historialtaan ja identiteetiltään vahvasti toisistaan poikkeaville valtioille yhteinen valutta. Samalla on kaikilta muilta kuin Saksalta viety mahdollisuus olennaisesti vaikuttaa euro-alueen rahapolitiikkaan.
Tämä ja suurimpien jäsenien (Saksan, Ranska ja Britannian) halu maksattaa omien pankkiensa ja poliitikkojensa virheet muilla ja kyvyttömyys tai vähintäänkin haluttomuus korjata virheellisen politiikan suuntaa on köyhdyttänyt pienet reunavaltiot - mukaan lukien Suomen - ja ajaneet ne kansallisen kurjistumisen kierteeseen, josta ei oikenemisen mahdollisuutta ole löydettävissä. Jatkuvat kehitysviritelmät eivät poista perusvirhettä. Yhteinen valuutta on pilannut liittovaltion mahdollisuuden.
Tässä ehdotus tasavallan presidentin kirjeeksi, jolla Suomi irrottautuu EMUsta.
"Tänä
edessä olevien vaikeiden ratkaisujen hetkenä tunnen tarvetta
ilmoittaa Teille tulleeni vakaumukseen, että kansani pelastaminen
velvoittaa minut löytämään keinon nopeasti irtautua eurosta ...
Haluaisin erityisesti tähdentää, että vaikka kohtalo ei soisi valuutallenne menestystä, Saksa tulee kuitenkin elämään. Samaa ei
voida väittää Suomen kohdalta. Jos tämä tuskin kuusimiljoonainen
kansa taloussodassa totaalisti voitettaisiin, lienee epäilemätöntä, että se
karkotettaisiin maasta tai hävitettäisiin sukupuuttoon. Tällaisen
uhan alaiseksi en voi kansaani päästää ...
Pidän
velvollisuutenani johdattaa kansani irti eurosta. Omasta tahdostani
en milloinkaan voi enkä halua kääntää varallisuuttamme tai resursseja, joita
meille niin runsaskätisesti on luovutettu, saksalaisia vastaan.
Toivon, että Te, vaikkette hyväksyisikään tätä kirjelmääni,
haluaisitte ja koettaisitte kuten minä ja kaikki suomalaiset
toteuttaa tähänastisten suhteidemme loppuselvittelyn välttäen
kaikin keinoin niiden tarpeetonta kärjistämistä. "
Edellä soveltuvin osin korjailtu, elokuun 24. päivänä 1944 Mannerheimin Hitlerille lähettämä kirje,
jossa hän ilmoitti päätöksestään irrottaa Suomi sodasta. Saksa
on niin suuri kansa, Mannerheim kirjoitti, että se jää elämään
siinäkin tapauksessa, että se häviää sodan. Mutta Suomi on niin
pieni kansa, että se voitaisiin karkottaa asuinsijoiltaan ja
tuhota. Hän
olisi voinut lainata J. V. Snellmania, joka kirjoitti, että
"ainoastaan sivistymättömien heimojen nähdään taistelevan
tuhoutumiseensa saakka". Hitler jatkoikin taistelua
tuhoutumiseensa saakka.
Lähteet:
ojs.tsv.fi/index.php/ta-test/article/download/46886/12812
http://finland.se/public/default.aspx?contentid=110736&contentlan=1&culture=fi-FI
Tunnisteet:
Crises,
itsenäisyys,
johtaminen,
politiikka,
raha,
talous,
Työ,
Valta,
Varallisuuden hallinta
lauantai 3. lokakuuta 2015
Suomi on nyt yksin energiahuollossa. Ja ilmeisesti kaikessa muussakin.
Turun Sanomien artikkeli Suomi jää yksin energiapolitiikassa
pani miettimään. Monitasoisesti miettimään. Vaikkapa oliko
Putlerin päätös Venäjän puu hinnan verottamisesta ja myynnin
rajoittamisesta aikanaan vain ensimmäinen varoitus siitä, mitä
tuleman pitää? Suomen keskeisin teollisuuden ala ja vientitulojen
tuoja, energian käyttäjä ja energian luoja kun aikoinaan oli juuri
metsäteollisuus. Ja energiaa on Putlerin politiikan strategista keskiötä.
Kun hallituksemme viimeksi alkoivat pelailla
energiapolitiikan kanssa oli vaikeaa muodostaa kokonaiskuvaa siitä,
mitä kohti ollaan etenemässä. Kaikkien suomalaisten siltarumpujen
kuningaspoliitikko Mauri Pekkarinen rakensi energiapaketin,
joka kumarsi omille taustajoukoille ja jätti ilmeisimmät operoijat
ilman. Keskeisimmäksi toimijaksi valikoitui saksalainen Eon.
En väitä, että nyt tietäisin tai
edes ymmärtäisin hänen ruokohelpiset, tuulivoiman syöttötariffiset
ja turvehehkuiset ajatusten kansalliset lähtökohdat tai niistä
paremmin, mutta ihmettelin niitä kyllä. En ihmettele enää. Nyt olemme
jättämässä energiamme täysin riippuvaiseksi Kremlin
päätöksistä. Ja energian merkityksestä johtuen jäämässä yksin kaikessa
muussakin, sanovatpa poliitikkomme ihan mitä tahansa
EU-puolustuksesta ja NATO-optioista.
Lähtökohta kai energiapolitiikalla
oli, tai piti olla että maahan tarvitaan lisää ydinvoimaa ja että
riippuvuuttamme Venäjän energiasta, erityisesti sähköstä,
maakaasusta ja öljystä tulee vähentää?
Viimeistään Fukushiman seurauksen
Saksa luopui ydinvoimasta. Viimeistään myös silloin kai Eon
Fennovoimasta? Fennovoimassa osakkuus mahdollistettiin
laitetoimittajalle, Rosatomille, joka kaiken muun hyvän lisäksi
kaavailee siitä itselleen kansainvälistä referenssikohdetta.
Sitten, ja mielestäni ainakin retrospektisesti arvioiden aika ymmärrettävästi, Putlerin porukka teki siitä strategisen
ja hyvien naapuruussuhteiden kannalta kriittisen luottamuskysymyksen.
Samaan aikaan Siperiassa Fortumin 4 –
5 miljardin investoinnit alkoivat ilmeisesti kiinnostaa paikallisia
oligarkkeja millä tahansa ja kaikilla kansallisilla tasoilla.
Tunnetusti Venäjällä oikeus ei nojaa lakiin vaan Kremliin. Fortumin Tapio Kuula yritti harjoittaa meilläkin niin tuttua koplausta ja saada haltuunsa
Karjalan vesivoiman lupautumalla siinä tapauksessa osakkaaksi
Fennovoimaan.
Ongelmaksi alkoi muodostua kynnykseksi
asetettu 60% osakeomistuksen kotimaisuusvaatimus. Hädässä
loihdittiin esiin Migrit, jonka jäljet johtivat suoraan Moskovaan.
Mutta ongelman ratkaisuaikaa saatiin tällä tavalla ainakin luotua
muutama viikko lisää. Ja niinhän siinä kävi, että veli
venäläinen katsoi pelaajien eli Fortumin ja Suomen Valtion kortit.
Sen jälkeen Fortum osallistuu
Fennovoimaan, ei saanut ensimmäistäkään Karjalan vesivoimalaa
eikä kyllä vakuutta muunkaan Venäjällä sijaitsevan
voimalatoimintansa omistukseen. Kokkilan Ilpon SRV saatiin - tavalla tai toisella - kiinteiden
Venäjä-suhteittensa seurauksena samalla rakennusteknisen urakan
suorittajaksi ja Fennovoiman osakkaaksi. Lopuksi Suomen hallitus
saatiin myöntämään lupa voimalan rakentamiselle.
Lopputuloksena on, että Fennovoima on
Suomen Valtion kunnallisilla toimijoilla vahvistettu yhteisyritys
Venäjän Valtion kanssa. Samalla Suomi on entistä enemmän
riippuvainen Venäjän energiasta.
Tämän taisi myös vahvistaa nyt tuo
edellä mainittu Gasumin tekemä päätös luopua Suomeen
rakennettavista LNG-terminaaleista? Viron LNG - putkella ei ainakaan
energiariippuvuuttamme Venäjästä vähennetä.
Tulevaisuutemme kannalta olen aiemmin
ilmaissut huoleni Fennovoiman vaikutuksesta venäjänsuhteisiimme ja
verrannut sitä välirauhan ajan, siis vuosien 1940 – 1941 Petsamo
Nikkeliin nyt toki sotilaallisesti arvioiden kriittisimmällä kohdallamme Pohjanlahden pohjukassa länsirajallamme ja esittänyt kysymyksen Joko nyt on totuuden hetki? Nyt kasvaa huoleni entisestään. Olen
sitä mieltä, että ellei Totuuden Hetki ole jo mennyt, se on
viimeistään nyt.
Ilman energiaa ei nykyaikainen
yhteiskunta näillä leveyksillä menestyksellä toimi. Veli
venäläinen yleisesti ottaen ja Putler erityisesti osaa halutessaan kyllä "vääntää munista". Sen he ovat opettaneet kansainväliselle yhteisölle esimerkkeinään Tshetshenia, Georgia, Moldovia, Ukraina ja nyt viimeksi Syyria.
Ainakin tämän jälkeen meidän irtaantumisemme sen
talutusnuorasta silloin, kun se on meidän suomalaisten kannalta
välttämätöntä on entistäkin vaikeampaa. Ellei peräti mahdotonta.
Olemmeko siis nyt hyväksyneet energiariippuvuutemme Venäjästä
tästä ikuisuuteen? Olemmeko luovuttaneet päätöksenteon
itsenäisyydestämmekin jo Kremlille?
tiistai 29. syyskuuta 2015
Jotain varmaan tarttis kuitenkin tehdä herra pääministeri?
Pääministeri Sipilä myöntää ettei tuntenut lomarahan kattavuutta tehdessään päätöstä ylityökorvausten ja lisien leikkaamisesta pakottavalla lainsäädännöllä. Pitäisikö nyt todeta, että siinäpä meillä rehellinen pääministeri? Vai pitäisikö ihmetellä Suomen hallituksen kykyä - siis kyvyttömyyttä - käyttää asiantuntijoita päätösten valmistelussa? Ilmeisesti Axel Oxenstierna iskee silmää ja hymyilee taas haudassaan. "Mitäs minä sanoin."
Tästä pakkolaki-hallituksesta on rapautumassa uusi Vanhasen, Kataisen ja niiden jakojäännösten Marin ja Tumpin fantsuttelijahallitusten klooni. Se siitä Sipilä-ilmiöstä. Sinne valahti taas kerran Esko Ahon ja Matti Vanhasen ideologisen pannukakun rehabilitointiyritys.
Sipilän perääntymisestä huolimatta meidän ongelmamme eivät siitä poistu. Eikä meillä ole varaa taas tuhlata seuraavaa nelivuotiskautta odottaen seuraavia vaaleja.
Kansakunnan olisi korkea aika katsoa totuutta silmiin; meillä ei enää ole varaa puolueiden toimettomaan fantsutteluun. Tarvitsemme kansalaisten kansallisen tervehdyttämisohjelman, vaikkapa sotakorvausten suorittamiseen verrattavissa olevan yhteisen ponnistuksen. Siihen ei kansalaisia ainakaan pakolla kuitenkaan saada motivoitua. Kun jälleen yksi pääministeri on uskottavuutensa kadottanut herää kysymys, mistä meillä löytyy muutoksen toimeenpaneva johtajuus?
Tässä vielä kerran vaihtoehtoisen ohjelman sellaisia lähtökohtia, joiden vaikutukset viennin kilpailukykyyn ylittävät sekä hallituksen vaatimukset että etujärjestöjen ehdotukset. Uudet ja vanhat. Nykyiset ja tulevat.
- Kunnallisesta itsehallinnosta maakunnalliseen itsehallintoon ilman päällekäismiehitystä
- SoTe sektori maakuntien ja valtion rahoitettavaksi
- Energiaverotuksen vähentäminen tuulivoimatariffi kohtuullistamalla
- Kansallinen maataloustuen asteittainen lopettaminen
- Yrittäjyyden edistäminen alv-velvollisuuden rajaa nostamalla
- Puoluerahoituksen yksityistäminen
Kun maan johto jo nyt on täysin pihalla kannattaa pitää ihmetellä millä tasolla paikallishallinnon johto on. Eikä tilanne todellakaan ole paranemassa uusia organisaatiotasoja rakentelemalla.
perjantai 25. syyskuuta 2015
Puolueittemme häviämän sodan uudet sotakorvaukset
Meillä on nyt hallitus, jonka kolmesta puolueesta kaksi on toimimattomuudellaan ja tekemättömyydellään pitkälti aikaansaanut maamme nykyisen taloudellisen kurimuksen. Eivät ne suoranaisesti itse ole saaneet aikaan metsäteollisuuden kriisiä, euro-kriisiä eivät edes Nokian kännykkäbusineksen tuhoa. Vielä vähemmän Venäjän Krimin anastusta tai Itä Ukrainan kriisin jäädyttämistä.
Mutta sen sijaan, että ne olisivat päättäneet sopeutumistoimista ja saattaneet alkuun asioita, jotka todella loisivat maalle ja kansalle uusia mahdollisuuksi, ne keskittyivät oman tehokkuutensa itsekehuun ja kaikenkarvaiseen tyhjänpäiväiseen fantsutteluun. Ainoa kasvuun piiskattu erä, ainoa "onnistuminen" on julkinen velka. Ja nyt sitten taivastellaan aikaansaannosten seurauksia ja yritetään syyllistää syyttömät ja pannaan heidät joka tapauksessa maksamaan puolueiden fantsuttelujen laskut.
Ja ettei osoiteltaisi yksin kepuleita ja kokiksia on syytä jakaa kunnia "konkurssista" myös demareille, vasureille, viherpeipoille, ruåtsalaisille ja kristikansalle. Ainoa joka ei käsiään edellisissä hallituksissa ole liannut ovat persut. Kun heidän toimiaan hallituksessa on nyt muutaman kuukauden joutunut seuraamaan ei voi kuin todeta, että ei heidän läsnäolonsa aiemmissa hallituksissa olisi tuloksia ainakaan parantanut.
Juha Sipilän loikka tuntemattomuudesta Kepun puheenjohtajaksi yllätti kansakunnan. Jonkin aikaa näytti jopa siltä, että puolueapparaatin ulkopuolelta on edes yhteen puolueeseen löytynyt tolkullinen johtaja. Siltä ei näytä enää. Yhä selkeämmin alkaa käydä ilmi, että Sipilän yhteiskunnan tuottavuusloikkatavoite itse asiassa on sekä Esko Ahon että Matti Vanhasen hyvin yksipuolisten toteutumattomien yhteiskuntasopimusideoiden kopio, joita nyt Sipilän yhteiskuntasopimuksen nimissä pakotetaan toteutukseen. Täysin siitä riippumatta, että sen aukikirjattu sisältö ei lyhyellä aikavälillä vaikuta vientiteollisuuden kilpailukykyyn lainkaan ja pidemmällä aikavälilläkin vain mahdollisesti.
Puolueappaaraatit omine fiksaatioineen jylläävät edelleen ja näpertävät omien pikku ennakkoluulojensa ja intohimojensa uhkapelissä pelaten. Ja kaikilla on varmaan kivaa, paitsi laskun viimekäteisellä maksajalla. Kansalaisilla, veronmaksajilla. Mutta niin vaan on, että johtajuutta - sitä ainoaa mitä maa nyt todella tarvitsisi - ei tästä apparaatista enää löydy.
Olisi korkea aika katsoa totuutta silmiin; meillä ei enää ole varaa puolueiden toimettomaan fantsutteluun. Tarvitsemme kansalaisten kansallisen tervehdyttämisohjelman, vaikkapa sotakorvausten suorittamiseen verrattavissa olevan yhteisen ponnistuksen. Siihen ei kansalaisia ainakaan pakolla saada motivoitua. Tässä samalla vaihtoehtoisen ohjelman eräitä lähtökohtia, jonka vaikutukset viennin kilpailukykyyn ylittävät sekä hallituksen vaatimukset että etujärjestöjen ehdotukset:
- Kunnallisesta itsehallinnosta maakunnalliseen itsehallintoon ilman päällekäismiehitystä
- SoTe sektori maakuntien ja valtion rahoitettavaksi
- Energiaverotuksen vähentäminen tuulivoimatariffi kohtuullistamalla
- Kansallinen maataloustuen asteittainen lopettaminen
- Yrittäjyyden edistäminen alv-velvollisuuden rajaa nostamalla
- Puoluerahoituksen yksityistäminen
Tässä alla kaiken maailman asioista kirjoittamiani kommentteja viime viikoilta, lähinna arkistoituna itseäni varten.
Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/ekn+hakamies+sak+vastasi+vaaraan+kysymykseen/a2325774?fail=f>
Kuka niitä
suunnitelmia oikein on pyytänyt?
Yhä selkeämmin alkaa
käydä ilmi, että Sipilän yhteiskunnan tuottavuusloikkatavoite itse asiassa on
Esko Ahon ja Matti Vanhasen hyvin yksipuolisen yhteiskuntasopimuksen kopio,
jonka EK ja sen tj, poliitikko Jyri Häkämies haluaa saada toteutettua. Täysin siitä
riippumatta, että sen aukikirjattu sisältö ei lyhyellä aikavälillä vaikuta
vientiteollisuuden kilpailukykyyn lainkaan ja pidemmällä aikavälilläkin vain
mahdollisesti. (Lyhyt aikaväli noin 3 vuotta, pitkä 5 - 10 vuotta.)
Sekä Aho että
Vanhanen että Häkämies elävät sen virheellisen fiksaation vallassa, että
palkansaajien etujen ja erityisesti palkkojen alentaminen siirtävät
elinkeinoelämämme Onnelaan. Taitaa kuitenkin olla näiden ikioma märkä uni.
Jos haluavat
olennaisen vähennyksen julkisen sektorin kustannuksiin, nimenomaan
palkkakustannuksiin siten, että siitä on hyötyä myös toimenpiteen kohteeksi
joutuville ehdotan, että lopettavat kunnalliseen itsehallinnon ja korvaavat
sanan kunta lainsäädännössämme sanalla maakunta, joille itsehallinto. Nykyiset
kunnat, sikäli jos kuntalaisilla intoa piisaa muuttuvat perinneyhdistyksiksi.
Ei kovinkaan kaukana
varmaan kellään ole kysymys siitä, kenen asialla on hallitus ja kenen asialla
EK. Eikä tuota juuri kysellä tarvitse. Näkeehän tuon jo sokea Reetakin, kun
pitkälti juuri samojen itseihailun fantsuttelijoitten 8 vuoden hallitusputki on ajanut maan nykyiseen kriisiin.
Kokoomus on
perinteisestikin painottunut elinkeinoelämän ja virkamiesjohdon puolueeksi. Nyt
sen entinen VoimaVille on EKn toimitusjohtajana. Kepu on perustamisesta lähtien
ollut itsenäisen maanviljelijän, nykyisin itseään maatalousyrittäjänä pitävän
kansanosan etujärjestö. Entinen puheenjohtaja, pääministeri ja nykyinen
eduskuntaryhmän puheenjohtaja sai koplattua itselleen suojatyöpaikan
Perheyritysten liiton toimariksi kun paikat alkoivat käydä liian kuumiksi.
Hallitusta johtaa miljonääriksi ajautunut yrittäjä ja liikenneministerinä
toimii entinen onnistuneen lobbarivalinnan aikoinaan tehnyt Perheyritysten
liiton hallituksen puheenjohtaja.
Myös Vanhasen
hallitus toimi itsenäisesti yrittäessään aikoinaan edistää myttyyn mennyttä ja
Perheyritysten Liiton hallitusohjelmaan ajamaa osakeveron verouudistusta
sukupolvenvaihdoksessa. Jopa sananvalinta tässä artikkelissa johtaa
ihmettelemään kenen linjaa hallitus ajaa ja mikä on EKn rooli sen linjan
rakentamisessa. Eivät myöskään sen paremmin puoluepoliittisten etujärjestöjen
kuin yleensäkään etujärjestöjen korkein johto vaihda asenteitaan ja
ajattelutapoja siirtyessään urallaan juhlakattauksesta toiseen.
Ehkä niillä ei
todellakaan ole tarpeeksi luotettavia keinoja vauhdittaa kulutusta.
Hallituksilla on. Jos eivät muuta keksi, luokoot uutta tekemätöntä työtä, NEW
DEALin tapaan. Jos niitä halutaan kutsua työllistämistöiksi, siitä vaan. Niitä
tekevät joutuvat käytännössä palkkansa kulutukseen panemaan.
Ei pankkien
pelastusoperaatioista, eikä niiden tai valtioiden taseiden kaunistamisesta
kulutusta käyntiin saada. Niissä rikastuvat vain ne jotka jo nyt ovat liian
rikkaita. Eivät he kulutustaan lisää, ja koska uudet finanssi-instrumentit
tuottavat paremmin kuin reaali-investoinnit raha menee yksinomaan pelimiesten
adrenaliinituotantoon.
Vaihtoehtona
ilmeisesti pankkitoiminnan kansallistaminen. Sillä joka kerta, kun pankkien
luovaan ongelmaratkaisukykyyn on vedottu ja niille uusia vapauksia annettu,
kärsijöiksi ovat tulleet kansakunnat ja kansalaiset.
Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/nyt+tuli+viimeinen+niitti+taas+tehdas+sulkee+ovensa+suomessa/a2325023>
Tätä teollisuuden
pakoa Suomesta ei millään tuottavuusloikalla enää ratkaista. Taloutemme ohjaus
ei aivan ilmeisesti enää ole Eduskunnassa lakeja säätävien puolueiden käsissä.
Eikä niistä ilmiselvästi yhdelläkään ole tarjolla ratkaisuja ongelmiimme.
Kohteesta <http://www.talouselama.fi/Tebatti/kysymykset/meilla+ei+ole+varaa+vastakkainasetteluun/a2324397>
"Vaikkapa
ottamalla innovatiivisia yrityksiä rohkeasti mukaan sote-palveluiden
kehitystyöhön." Siitä varmaan konkreettisin esimerkki on Apotin Epic?
Kyllä Stiglitz
oikeammassa on kuin Suomen vallitseva Ainoa Oikea Totuus. Meillä unohdetaan,
että nykyään raha on velkaa. Meillä on elvytetty jo kohta vuosikymmen, eikä
fantastisesti ole alkanut mennä. Meillä on kuitenkin puoluepoliittisen
sisäsiittoisuuden ongelma. päätöksentekijät sijoittavat vääriin asioihin ja
arvoihin. Meillä halutaan varjella ikiaikaisia rakenteita ja investoidaan
niihin. Kärkihankkeetkin.
Tilaisuuden YLEn
aamuohjelmassa Unto Hämäläinen kiinnitti huomion mielenkiintoiseen seikkaan,
paikalla ei ollut Matti Vanhanen, kepun eduskuntaryhmän puheenjohtaja vaikka
muut hallituspuolueet olivat lähettäneet tilaisuuteen kutsutun edustajansa.
Varmasti edustajan vaihtumiseen annetaan legitiimi selitys? Esimerkiksi, että
polvi oli pipi?
Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/hallitus+haastoi+sakn+palkansaajien+mielenosoituksessa/a2324736>
Kolme viimeistä
yhteiskuntasopimusehdotusta - Esko Ahon, Matti Vanhasen ja nyt Juha Sipilän -
ovat kuin samasta kynästä syntyneitä. Sattumaako? Jokainen niistä lähtee siitä,
että veronmaksajat, mieluiten palkansaajat maksakoon lystin.
Kuitenkin
tilanteeseemme pitkälti syypäät istuvat Arkadianmäellä, kuten Lylyn osuva
luonnehdinta ""Onko sote-uudistus saatu maaliin? Entä kuntauudistus?
Ei ole, vaikka on vuosia vatuloitu. Hallituksen ei pidä tulla
työmarkkinakentälle sähläämään ja rikkomaan sitä luottamusta, joka tarvitaan
tulosten aikaansaamiseksi" totesi.
Ja mikä yhdistää
ainaisia yhteiskuntasopimuksen ehdottajia ja sote- ja kuntauudistusvatuloijia?
Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/tunteet+kuumenivat+tekssa++kauppi+rauhoittelee+keskustelua/a2324737>
Kun TEK on
tuollainen hybridi, toisaalta ammatillinen- ja toisaalta ammattiliitto jossa
jäseniä on sekä työnantajina että palkansaajina ei ihme, että tarkassa paikassa
osalle jäsenistöstä tulee ymmärrysvaikeuksia, jopa eturistiriitoja. Kelle
kulloinkin.
Ihmeen hyvin Heikki
Kauppi on niistä tähän mennessä selvinnytkin.
Markkinataloudessa
julkiset ruokahankinnat tavalla tai toisella kilpailutetaan. Tuottajan
intressissä on voittaa kilpailu esimerkiksi ulkomailta tuotujen kanssa.
Kuntien luottamus-
ja virkamiesjohdolla on vastuu ruokatarvikkeiden hankinnasta. Vastuu
suomalaisen ruoan kilpailukyvystä on suomalaisilla tuottajilla, teollisuudella
ja lainsäätäjillä.
Ilpo
Olen eläissäni
nähnyt kaikenmoisia perusteluja oman edun edistämisessä, mutta taisit juuri
ylittää kaikki kokemani. Uskomattomimmatkin.
Heikki Kauppi puhuu asiaa. Ja erityisesti
tasapuolisempaa asiaa kuin suurin osa meistä muista. Ei kurimuksemme ole
palkanansaitsijoitten syytä. Eikä siksi ratkaisukaan. Ilman
palkanansaitsijoiden aktiivista tukea, pieleen menee. Puolueiden ja muiden etujärjestöjen
on syytä katsoa peiliin.
Siitä ei ole erimielisyyttä, etteikö meidän
julkinen sektorimme ole tappavan kallis. Mutta leikkauksilla ja säästöillä -
kenenkään palkoista - ei tilanteen oikaisemista pystytä edes aloittamaan. Sitä
reagointia meilläkin on yritetty jo ainakin neljän aiemman hallituksen
toimesta. Ja tulos? - tilanne muuttuu vain huonosta, huonompaan. Kurjasta
tosikurjaan.
On turhaa sitä paitsi aloittaa ja keskittyä
leikkaamiseen, kun se mitä tarvitaan on kansallinen kehittämisohjelma. Meidän
on aikaansaatava yksityiselle sektorille lisäarvoista työtä. Mieluiten
sellaista, joista ulkomailla ollaan valmiita maksamaan. Sitä ei leikkaamalla
luoda.
Koko nykyinen lähestymistapa, sama kuin Aholla ja Vanhasella
tätä ennenkin on perse edellä puuhun. Tarvitaan aktiivisia, tasapainoisia ja
kokonaisvaltaisia toimia. Sellaisen luomiseen eivät etujärjestöpoliitikkomme
pysty. Aina on jonkun oma tasku lähempänä kuin kontin tasku. Vertaa hallituksen
kärkihankkeet!
Tämä hallitus on
tähän mennessä saanut aikaan lähinnä kansalaisten eripuraa sekä asenteiden
kärjistymisen ja kovenemisen työmarkkinoilla. Se kieltämättä on enemmän kuin
viime vuosien fantsuttelujen tyhjäkäynti. Sen hyötyjä pitää tarkastella
tulosten perusteella, eivätkä nyt esitetyt toimet yksikkötyökustannusten
pienentämiseksi ainakaan kovin nopeasti näy toteutuneena vientikysynnän
kasvuna. (Puhumme vuosista, useista vuosista emme kuukausista) Ennemmin se
vaikuttaa kotimaista kysyntää pienentävänä ja siten todennäköisesti
työttömyyttä lisäävänä. Lähinnä julkisen sektorin palkkakustannusten
pienentämiseen liittyvät päätökset kiertyvät kovin, kovin hitaasti
vientituotteiden hintoihin.
Kommenttien
perusteella on mielenkiintoista havaita kuinka hyvin on saatu läpi ajatus
siitä, että ongelmamme ovat pääosin ay-liikkeen syytä. Kannattaa ehkä kuitenkin
muistaa, että lait laaditaan Eduskunnassa, ei Hakaniemessä. Eikä ay-liikkeellä
ole osaa eikä arpaa yritysten tuotekehittelyssä. Ja kuten FT taisi aivan oikein
todeta, Ei NOKIA palkkakustannusten suuruuteen kaatunut.
Millä tempuilla
hallitus mahtaa yrittää vaikuttaa vientikysyntään?
Tämä hallitus on
tähän mennessä saanut aikaan lähinnä
kansalaisten eripuraa sekä asenteiden kärjistymisen ja kovenemisen
työmarkkinoilla. Se kieltämättä on enemmän kuin viime vuosien fantsuttelujen
tyhjäkäynti. Sen hyötyjä pitää tarkastella tulosten perusteella, eivätkä nyt
esitetyt toimet yksikkötyökustannusten pienentämiseksi ainakaan kovin nopeasti
näy toteutuneena vientikysynnän kasvuna. Ennemmin se vaikuttaa kotimaista
kysyntää pienentävänä ja siten todennäköisesti työttömyyttä lisäävänä. Lähinnä
julkisen sektorin palkkakustannusten pienentämiseen liittyvät päätökset
kiertyvät kovin, kovin hitaasti vientituotteiden hintoihin.
Kommenttien
perusteella on mielenkiintoista havaita kuinka hyvin on saatu läpi ajatus
siitä, että ongelmamme ovat pääosin ay-liikkeen syytä. Kannattaa ehkä kuitenkin
muistaa, että lait laaditaan Eduskunnassa, ei Hakaniemessä. Eikä ay-liikkeellä
ole osaa eikä arpaa yritysten tuotekehittelyssä. Ja kuten FT taisi aivan oikein
todeta, Ei NOKIA palkkakustannusten suuruuteen kaatunut.
Millä tempuilla
hallitus mahtaa yrittää vaikuttaa vientikysyntään?
Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/itavalta+rinnastaa+unkarin+pakolaispolitiikan+natsien+toimintaan/a2323693>
Unkarin ja Unkarin
pääministerin Viktor Orbanin käytös ja toiminta ovat täysin sopimattomia
2010-luvun johtajalle. Valitettavasti, kuten aikaamme ilmeisesti kuuluu hän ei
ole ainoa.
Hurrilta
hyvä kirjoitus. Jälleen. Ja johtopäätös on naulan kantaan. Muutama havainto.
Lait
laaditaan eduskunnassa, ei Hakaniemessä. Työehtosopimuksista sovitaan yhdessä
työnantajien kanssa. Eivät ne synny Hakaniemen pakottavan lainsäädännön
perusteella. Näin ainakin vielä. Mihin hallitus nyt kehitystä vie jää
nähtäväksi.
Tämä
hallitus on lähtenyt työnantajansuojelun tielle. Onko niin, että hallitus
ryhtyy myös ohjeistamaan Eduskuntaa lainsäädäntätyössään ja tästedes
suojelemaan työmarkkinoilla sen nyt heikompana pitämänsä, siis työnantajan
oikeuksia?
Ei
meille Sari Sairaanhoitaja liian kalliiksi tule. Julkisen sektorin rakenteet,
erityisesti politiikan ja viranhaltijoiden suloinen symbioosi ja niiden
kustannukset tulevat. Mutta kun poliitikot eivät - puolueintressiensä vuoksi -
suostu omaa valtaansa esimerkiksi kunnallisen itsehallinnon, sosiali- ja
terveyshallinnon tai opetushallinnon osalta vähentämään, on maksajiksi
löydettävä niissä työtään tekevät. Tekijöiden käsiä on katkottava kun ei
hallintoa haluta leikata."
Puolueet
ovat kyllä valmiita ottamaan rahat pois muilta etujärjestöiltä, mutta missä
ovat leikkaukset puolueilta? Meidän 15 miljardin puoluetuki kun todella tulee
kalliiksi. Pakottavalle lainsäädännölle todella löytyisi tarvetta
toimintaedellytyksiämme ja kilpailukykyämme kohentaville leikkauksille, sekä
valtion että kuntien niin julkiselle kuinkin piilotetulle puoluerahoitukselle.
Rekisteröitynyt käyttäjä: Hakki13.9.2015 9:12
Kohteesta <Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/lansimainen+huippupoliitikko+kavi+putinin+luona+krimilla++arvaat+varmaan+kuka/a2323673> >
Tuntematta
intiimisti Nokiaa ja sitä yksinomaan jo aikanaan seuranneena väittäisin, että
Nokia kaatui johtamiseen. Oikeastaan johtamisen puutteeseen, bonuksien ja vähintäänkin optioiden
odotuksiin.
Artikkeli irvailu on
kuitenkin aiheellinen; Nokia ei todellakaan romahtanut palkkojen takia, kuten
nykyhallinto toimenpidemääräyksillään antaa ymmärtää. Kepillä ei
työmotivaatiota kasvateta. Motivaatio kasvaa kepillä vain silloin, kun
kepitettävällä ei muita mahdollisuuksia ole.
Onneksemme muualla
on vielä mahdollisuuksia.
Hakki
Ehkäpä onneksemme Silvio on korkeintaan entinen
huippupoliitikko. Siksi sillä, mistä he keskustelivat on mielenkiintoa lähinnä
kansallisille tiedustelupalveluille. Mille muille tapaaminen osoittaa lähinnä
sitä, kuinka tärkeitä Venäjälle - nyt Putlerille - hyödylliset idiootit ovat,
Sari
Sairaanhoitajalta viedään vuoden 2007 työtaistelu-uhkauksen hedelmät, jotka hän
mielestäni oli ansainnut. Sama kaksikko, joka silloin lammasmaisesti taipui
Tehyn lakonuhan seurannaisena, laajentamaan palkankorotukset kaikille julkisen
sektorin palkollisille - kepu ja kokikset - yrittää nyt pelastaa maata
poistamalla saavutetut edut myös Sarilta.
Perusongelma ei
meillä ole yksikkötyökustannukset eikä edes pakottava lainsäädäntö.
Perusongelma on poliittisen järjestelmämme rapautuminen etujärjestökentän
osaksi.
Ei meille Sari
Sairaanhoitaja liian kalliiksi tule. Julkisen sektorin rakenteet, erityisesti
politiikan ja viranhaltioiden suloinen symbioosi ja niiden kustannukset
tulevat. Mutta kun poliitikot eivät - puolueintressiensä vuoksi - suostu omaa
valtaansa esimerkiksi kunnallisen itsehallinnon, sosiali- ja terveyshallinnon
tai opetushallinnon osalta vähentämään, on maksajiksi löydettävä niissä työtään
tekevät. Tekijöiden käsiä on katkottava kun ei hallintoa haluta leikata.
Samoin on
mielenkiinnolla pantava merkille budjettiraamien leikkaukset
kehitysyhteistyössä. Jos unohdetaan leikkausten vaikutukset itse kohdemaissa,
vaikutukset kansalaisjärjestöjen toimintatasossa ovat ainakin huomattavat.
Puolueet ovat kyllä valmiita ottamaan rahat pois muilta etujärjestöiltä, mutta
missä ovat leikkaukset puolueilta? Pakottavalle lainsäädännölle löytyisi
todella toimintaedellytyksiämme ja kilpailukykyämme kohentaville leikkauksille
sekä valtion että kuntien niin julkiselle kuin piilotetullekin
puoluerahoitukselle.
Fantastista.
Selätimme markkinavoimat.
Jos peruskoulun
ala-asteen vieraan kielen opetus perustuu sanojen ulkolukuun, eikä ao. kieltä
millään tasolla opetuksessa käytetä, onko sillä opetuksellakaan mitään väliä?
Laskutaidon merkitystä eivät useatkaan luokanopettajat tunnu edes ymmärtävän. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2012/09/peruskoulu-suora-putki-syrjaytymiseen.html
Valitettavasti,
sanovatpa PISA-testi mitä tahansa, tosiasiassa oppimistulokset sakkaavat. On
tietysti mahdollista, että ne muualla sakkaavat vieläkin enemmän kuin meillä.
Järjestely koske
kunta-alaa kokonaisuudessaan, ei yksinomaan niitä kuntia, joissa liitoksia jo
on tehty. Puheet suojatyöpaikoista eivät siis ole aiheettomia eivätkä
kohtuuttomia. Ne todella ovat meille veronmaksajille kohtuuttomia ja
yksinkertaisesti liian kalliita.
Olisi
mielenkiintoista kuulla mikä kokonaiskustannus ja paine verotuloihin ja siten
kilpailukykyyn on todella ollut. Ei meille Sari Sairaanhoitaja liian kalliiksi
tule. Julkisen sektorin rakenteet, erityisesti politiikan ja viranhaltioiden
suloinen symbioosi ja niiden kustannukset tulevat. Mutta kun poliitikot eivät -
puolueintressiensä vuoksi - suostu omaa valtaansa esimerkiksi kunnallisen
itsehallinnon, sosiaali- ja terveyshallinnon tai opetushallinnon osalta
vähentämänä, on maksajiksi löydettävä niissä työtään tekevät. Tekijöiden käsiä
on katkottava kun ei hallintoa haluta leikata.
Varmasti oikeaan
osuva arvio. Jos yhtään lohduttaa se ei todellakaan ole ainoa, ei edes suurin.
Vaikutuksiltaan huomattavasti vakavampi on valuuttamme, euro. Itse asiassa
suurin ongelma on se poliitikkojemme kuvitelma, että yhtenäinen Eurooppa on
mahdollinen ilman, että maanosastamme synnytetään liittovaltio.
Meillä on yksi
supervalta lännessä ja toinen, itsensä supervaltana kokeva idässä. Kumpikin
pitää toimillaan huolta siitä, että me emme riittävän yhtenäiseksi kasva. Se
kun ei ole kummankaan oman edun mukaista.
Sen lisäksi, että
nuo kaksi naapuriamme kilpailevat siitä, kumpi on kukkona tällä tunkiolla,
kilpailemme me itse siitä, keskenämme. Nyt valtapolitiikan instrumenteiksi
tulevat perillisemme, eurooppalaisen kolonialismin seurauksena rakentunut muu
naapurustomme; Lähi-itä ja Afrikka.
Suulla suuremmalla -
You ain´t seen nothing yet.
Hyvä, että edes joku
muukin tuo esille pakolaiskriisiin sisältyvät kansantaloudelliset
mahdollisuudet. "Meillä ei ole maahanmuutto-ongelmaa. Meillä on
maahanmuutto pohde. Meistä itsestämme riippuu käsittelemmekö tilannetta uhkana
vai mahdollisuutena. Ja mitä siitä teemme."
Vaikka kriisi on
myös mahdollisuus, ei se mitään tekemättä mahdollisuudeksi muutu. Nykyisillä
tavoillamme käsitellä tätä pohdetta seuraukset voivat varmasti maan myös
kriisiyttää. Mutta jos toimeen tartutaan se voi todella olla taloutemme ja
yhteiskuntamme "miljoonan taalan paikka".
Eikö tätä
kansakunnan taulukauppiaiden kuningasta todellakaan saada vastuuseen? Ennen
Kataista hän oli kiistämättä Suomen itsenäisyyden ajan kallein poliitikko.
Ka pääseehän siitä.
Sekä yli että ympäri. Riippuen siitä, mistä palkasta puhutaan. Netosta vai
brutosta. Meillä brutto on turhan suuri koska tara on aivan liian suuri, ei
netto. Tarasta päätetään Arkadianmäellä tai ainakin sen luovuttamilla
valtuuksilla.
Valitettavasti juuri
näin: "Meillä on opittu, että vain ydinperhe on se, mistä tarvitsee
välittää, ei muista omaisista. Hyvinvointivaltion tehtävä on hoitaa muut".
Ja syyllinen on kieltämättä Suuret Ikäluokat tai erityisesti sen poliittisesti
ns. "valveutunut" ja ainakin aktiivinen osa. Siis se 5 - 10% ryhmään
kuuluvista, jotka katsoivat politiikan ja julkishallinnon tarjoavat itselle
parhaan kasvu- ja kehittymisalustan.
Nyt sitten etsitään
yhteisöllisyyttä ja sukua.
Miten olisi, jos
alettaisi tarkastella kriisiä mahdollisuutena? Miljoonan taalan paikkana.
Tehdään väistämättömyydestä ja välttämättömyydestä hyve. Käytännössähän olemme
Risto Rytin ja Dallapee-orkesterin kuulussa päätöksentekotilanteessa: Tee mitä
teet, kusessa oot kumminkin. Tai sitten lapsenkasvatuksen kohdassa Tee, tai
itke ja tee. Kun - ei jos - meidän on käytännössä mahdotonta muuttaa
olosuhteita, niihin on syytä sopeutua mahdollisimman tehokkaasti ja myös
itseämme hyödyttävällä tavalla
Kun puolueet pannaan
asialle, ne tekevät yksinkertaisesta asiasta mutkikkaan, epäselvän,
epäoikeudenmukaisen ja kohtuuttoman kalliin. Ei siis voi olla kenellekään
yllätys, että kansantaloutemme on kuralla.
Yksinkertaisinta ja
halvinta veronmaksajille ja virkamiehille olisi jos perustuslaissa ja muissa
laeissa sana kunta korvataan sanalla maakunta. 300+ kuntaa korvattaisi vaikkapa
15 - 20 maakunnalla. Vanhat kunnat voisivat jatkaa paikallisina perinneyhdistyksinä.
Sairaanhoitopiirit
ja muut kuntayhtymät puretaan tarpeen mukaan. Tarpeettomina. Samalla vapautuisi
arviolta noin 100.000 kuntien ja kuntainyhtymien virkamiestä ja työsuhteista
Suomen teollisuuden kykyreserviksi. Yrittäjinä ja ammatinharjoittajina. Ei tarvitsisi
EKn ainakaan muutamaan hetkeen huolehtia nurkan takana odottavasta
työntekijäpulasta.
Mutta se ei sovi sen
paremmin kepuleille, demareille, ruåtsalaisille kuin kokiksille, kun valta -
oikeus palkita opetuslapsia kunnallisilla suojatyöpaikoilla - vähenisi. Eikä
persuparat ole vielä oikein hunajan makuunkaan vielä ole päässeetkään. Vielä. Epätasa-arvoista
sanoisi Soini. Ja työmies Putkonen komppaa.
Kuka mahtoi olla
radan rakentamisen esitellyt ministeri? Ja mistä puolueesta? Taitaa olla
jälleen luomassa uusia aluepoliittisia tähti-innovaatioita rahoillamme. 300
miljoonaa taidettiin biotalouden nimellä juuri osoittaa kuolevien maatilojen
navettarakentamista vauhdittamaan?
Jos nyt unohdetaan
Euroopan sotaisa kehityshistoria, viime vuosisadan loppupuolen tahto välttää
alkupuolen kauheudet ja sen seurauksena tehdyt EUn ja EMUn valuvirheet ei
maanosan ongelma ole sen paremmin Kreikka kuin Kypros kuin Portugal.
Ongelma on Saksa,
Saksa ja vielä kerran Saksa ja sen vaatimuksesta ajettu moralistinen
rahapolitiikka, joka ei ole surkastanut yksin Euroopan markkinaa vaan
saksalaisella tehokkuudella ajamassa lamaan koko maailmantalouden.
Ja jos siihen
lisätään julkisen sektorin tukityöllistämät poliitikot ja muut byrokraatit ja
alityöllistetyt hädin tuskin itsensä elättävät pienyrittäjät ja
ammatinharjoittajat ylittää aidosti työttömien oikea lukumäärä reippaasti
700.000 henkeä. Ja trendi on edelleen kasvava.
Kun työvoiman määrä
Suomessa on noin 2.700.000 henkeä on helppo havaita, että tilanteemme on
kestämätön. Ensisijassa taloustilanteemme ja seuraavaksi yhteiskunnallinen
tilanteemme.
Olo ei paranne
mihinkään sillä, että taas yksi uusi hallitus esittelee uusia fantastisia
hallinnollisia visioita. "Hallinnoimalla" tilanteemme ei kuitenkaan
ratkea. Tarvitaan johtajuutta. Sitä taas ei enää ole tarjolla.
Varmaan löytyy
tehokkaampia ja turvallisempiakin tapoja suojata hyppyrimäkiä ilkivallalta ja
siitä vaan. Mutta ettei totuus unohtuisi, joku vastuu jää myös kiellon
rikkojille.
Kohteesta <http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/812252/Rkp+kehottaa+Sipilaa+puuttumaan+keskusteluun?sivu=2>
Viis sisusta
Varmasti pakolaisuus ja maahanmuutto, tai
oikeammin pakolaiset ja maahanmuuttajat eivät ole niitä selkeimpiä kannan
ottamisen kohteita. Vaikenemisellaan Sipilä ja Soini - porukkoineen - ruokkivat
yhteiskunnallista epävarmuutta ja kysymysten radikalisoitumista, josta tämänkin
artikkelin kommentoijien enemmistö on valitettavan hyvänä esimerkkinä.
Turhaa toisaalta on huutaa apuun sisua kun
puute on sivistyksestä ja armeliaisuudesta.
Suomalaisesta
sivistyksestä ei kyllä päätäni pantiksi pistäisi. Kun asiat pitkistyy, ne
mutkistuu. Poliittisten puolueiden keskinäisen nokittelu ja niiden johtajien
vaikeneminen tavoista suhtautua pakolaisuuteen ja maahanmuuttoon - oikeammin pakolaisiin ja maahanmuuttajiin -
on jo tulehduttanut kysymyksen. Se ei enää ole heidän ratkaistavissaan.
Valitettavasti myös
toisessa asiassa Sauli on jälkijunassa: "Niinistön mukaan edellisen laman
aikana osa suomalaisista ei huomannut lamaa lainkaan, kun taas toiset jäivät
työttömäksi pitkäksi ajaksi, tai jopa loppuiäkseen. He ovat laman maksajat. Samalla
lailla ei saa päästää käymään."
Niin tulee käymään,
ja vielä edelliskertaa suuremmassa mittakaavassa.
Olet varmasti
oikeassa todetessasi, että "Suomalaisia taas ei pitkä tähtäys
kiinnosta" ja, että "meillä hallinnoidaan seuraavaa kvartaalia."
Syitä löytyy monia, syyllisiä vielä enemmän. Mutta nyt vaan tarvittaisi tekoja,
8 - 12 vuoden fantsuttelun seurauksena.
Siinä ilmeisesti
kaikkien pitäisi keskittyä tekemiseen, tuumailun sijaan. (Muistutan sinua
ajasta noin sukupolvi sitten.) Mistä löytyisivät nyt ne, jotka sanoisivat
"Näytetään niille, perkele"?
Yhä selkeämmin
näkyy, että vanha kunnon kepu ei periksi anna. Se siitä Sipilä-ilmiöstä sitten.
Jospa Hanna-Leena
keskittyisi ekonomien etujen ajamiseen ja jättäisi maan edut hallitukselle ja
entisten kansanedustajakolleegojensa huoleksi.
Ihmekö tuo, vaikkei
Visenti ehkä syytä ehkä ymmärräkään. Eihän sitä ymmärrä juuri suomalaisetkaan.
Perussyynä on yhteiskunnallinen osaoptimointi jossa kokonaisnäkemystä sen
paremmin kuin vastuutakaan ei oikeasti ole kellään.
Puolueet ovat
yksityistäneet itselleen yhteiskunnallisen päätöksenteon - ne kaikki katsovat
kuuluvansa työväenpuolueisiin - ja ovat sitoneet itsensä aktiiviksi toimijaksi
työmarkkinakenttän TUPOiluun. Alalle, josta niillä ei - siitäkään - ole
osaamista. Eikä vastuuta ollenkaan. Kaikessa etujärjestöllisyydessä kenelläkään
tässä maassa ei ole aikaa - eikä kiinnostusta - kokonaisuudelle.
On syytä muistaa,
että Suomen Pankki on nykyisin Berliinin komennossa elävän EKPn sivutoimipiste.
Ja pääjohtaja mittääntekemätön savolainen, joka valtionvarainministerinä,
edellistä lamaa rakenneltaessa lamalääkkeenä suositti tinkimistä Stockmannilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)