Hyvinvointivaltion madonluvut

Valtionvarainministeriön madonluvut on taas julkaistu. Terveen julkisen talouden - kestävyysvajeen poistamisen - tavoitteiksi asetetaan tulevalle hallitukselle, koostuipa se keistä tahansa

2 miljardin leikkaukset tai veronkorotukset vuosina 2020 - 2023 (ilmeisesti kunakin vuonna?), 

2 miljardin positiivinen vaikutus julkisen talouden kestävyysvajeeseen syntyisi luomalla 100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä ja 

3 miljardin säästöt sosiaali- ja terveysuudistuksen avulla tavalla tai toisella  2020-luvun loppuun mennessä. 

Näin julkisen talouden kestävyysvaje pienenisi 7 miljardia ja voisimme kaikki taas vaipua itsetyytyväisyytemme uneen.

Ehdotukset, vai pitäisikö sittenkin sanoa ohjeet- vaiko peräti vaatimukset - on tehty puolueille, tulevien hallitusneuvottelujen pohjaksi. Edessä olevien eduskuntavaalien asetelmiin ne tuskin vaikuttavat, ne kun eivät lupaile sellaista minkä pohjalla mikään puolue uskoisi voivansa voittaa.

Millä tavalla leikkauksia tultaisi tulevaisuudessa tekemään on helppo arvata, kun kokemusta on monilta vuosilta. Eli viedään niiltä, joilla ei edelleenkään liikoja ole. Nyt uutta painotusta saadaan siirrettyä eläkeläisten kasvavalle määrälle. 

Kuten virkamiehetkin vakuuttavat tietävänsä, veronkorotuksiin meillä ei juurikaan ole varaa.

100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä on lähinnä hyvä toive kun näkyvissä jo nyt - kovin lyhyeksi jääneen kasvukauden jälkimainingeissa - on mm. maailmantalouden kääntyminen vähintäänkin taantumaan, globaalin kauppasodan merkit, keskeisten vientimaittemme jo alkanut laskukausi, kehittyvien maiden osaamisen jasen seurauksen kilpailukyvyn kasvu, brexit ja siihen verrattavissa olevien kauppasopimusverkkojen rapautuminen sekä kotimaan julkisen sektorin kiihtyvä tarve vähentää henkilöstön määrää kestävyysvajeen korjaamiseksi.

SoTe-uudistus tarvitaan mutta on itsestään selvää, että nykyisillä eväillä sen säästöt eivät tule toteutumaan. Todennäköisempi tulema on 3 miljardin lisäkulut. Ellei sitten anneta koko järjestelmän rapautua yksityistämällä koko paska kertaheitolla. Jo ajatusrakennelma, että julkisen sektorin tasolla yhden uuden 18- osaisen hallintotason lisääminen valtion ja kuntien rinnalle voisi tuoda merkittävää säästöä on lähinnä säälittävä. Hallintoa ei tarvita lisää kun eentistäkin on liiankin kanssa. 

Tämän blogin aktiivivuosina kirjoittelin aika ajoin käsityksiäni siitä mitä hallitusohjelmissa tarvittaisi. Niistä joitakin löytyy kirjoittamalla tämän blogin hakukenttään Hallitusohjelma. Aika on vaihtunut, ja painotukset varsinkin koulutuksen ja kehittämisen osalta ovat muuttuneet, mutta alla yksi mahdollinen ehdotus.

1. Kunnallisen itsehallinnon muuttaminen maakunnalliseksi itsehallinnoksi, tavoitteena muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.


2. Neljän pääkaupunkiseudun kunnan yhdistäminen yhdeksi metropolikunnaksi siten, että muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.


3. Korkeakoulujen, siis kaikkien yliopistojen, korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen karsiminen 5% vuodessa, seuraavat 5 vuotta siten, että aloituspaikkoja vähennetään. Opiskelua kehitetään siten, että kaikille yhtenäistä yleisopiskelua seuraa erikoistumisopinot ja sitä mahdollinen tutkijakoulutus. Opintojen jatkamisen kriteerit laaditaan sellaisiksi, että ne vastaavat Suomen yhteiskunnan tarpeita ja kantokykyä. Ammatillista osaamista prioritoidaan.


4. Julkisen sektorin rekrytointikriteerien muuttaminen siten, että edellä kuvattu muutos tarjonnan määrässä huomioidaan. Periaatteena vaikkapa 40 opintoviikon karsiminen kustakin virasta.


5. Julkinen puoluetuki, sisältäen kaikki julkisen sektorin kontrollissa olevat yksiköt, laitokset, yhteisöt ja yritykset kielletään lailla. Puolueiden rahoitus muutetaan yksityisen, puolueiden johtaman rahaston tehtäväksi. Rahastoon saa lahjoittaa verovapaasti kuka tahansa. Puolueet jakavat varat vuosittain eduskunnassa edustettuina olevien puolueiden saaman äänimäärän suhteessa. Rahaston pesämunaksi siirretään 5 vuoden puoluetukia vastaava rahamäärä, eikä 5 vuoden siirtymäkauden aikana saa jakaa vuosittain kuin enintään ½ vuotuisesta pesämunasta ja koko kerätty vapaaehtoisten lahjitusten määrästä.


6. Kansanedustajan edustamisoikeus rajoitetaan kahteen kauteen. Hallituksen jäsen ei voi samalla toimia kansanedustajana eikä kansanedustaja kunnanvaltuutettuna. Varamiehet tilalle koko vaalikauden ajaksi.


7. Eduskunnasta riippumattoman perustuslakituomioistuimen perustaminen. Perustuslain noudattamisen valvonta, erityisesti 29§ noudattamisen sanktiointi ja valvonta.


8. Puolueiden ”rahamassien” ja suojatyöpaikkoja tarjoavien yhteisöjen (nuorisosäätiöt, vanhuussäätiöt, yleishyödyllinen rakentaminen ja rakennuttaminen, vammaistyö, kansalaisopistot, jne. jne.) varojen konfiskointi ja niitä lähellä olevien yhteisöjen muuttaminen yleishyödyllisiksi siten, että yksittäisten puolueiden ja heitä edustavien puolueiden oma intressi niihin katkaistaan. Päällekäisyydet poistetaan.


9. Lakien ja "politiikkojen" vaikuttavuusarviointi on saatava pakolliseksi jo ennenkuin lait säädetään. Liian usein erilaisten alue-, investointi, elinkeino-, innovaatio-, jne. tukien ja alue-, kieli-, maahanmuutto-, korkeakoulu-, jne. politiikkojen toimeenpanon vaikutuksista ja niiden "kilpailutuksesta" ei ole nimeksikään tietoa. Päätöksiä ei saa enää tehdä mutu-perusteilla, kuten meillä on tavattu tehdä.


10. Yrittäjyyttä edistetään siten, että alkaville yrittäjille ja nykyisille 1 henkilön yrityksille myönnetään ensimmäiseksi viideksi vuodeksi mahdollisuus ilmoittautua alv-verovelvolliseksi vasta kun vuosittainen liikevaihto ylittää 30.000 euroa. Oikeus on henkilö- ja yhtiökohtainen. Järjestelyn edellytyksenä on sen 5 vuoden aikana yrittäjän, enintään alan ammattilaisen mukainen palkka ja mahdollisten voittovarojen rahastoiminen yhtiön käyttöön.

Seurauksena saattaisi demokraattinen markkinatalouspohjainen hyvinvointivaltio olla vielä pelastettavissa.





  

Kuka voitti, Nancy Pelosi vai Donald Trump?

Nyt Yhdysvaltoja viedään kuin teuraaksi. Viejänä maan presidentti Donald J. Trump.

USAn kansalaisten ja demokraattisten institutioiden on korkea aika siirtyä sanoista tekoihin. Pelkästään puhumalla ja Trumpin seuraavaa hyökkäystä odotellen ei diktatuurin syntyä Yhdysvaltoihin enää estetä. Aika alkaa käydä vähiin.

Kahden vuoden tapahtumien perusteella arvioiden Trump on havittelemassa juuri sitä, hänen itsensä johtamaansa diktatuuria. Ja hän on kiistatta hyvin sisäistänyt ystävänsä Putinin Hitleriltä ja Mussolinilta kopioimansa opit. Trump Is Mirroring Hitler - Fahrenheit 11/9 On sinänsä hämmästyttävää kuinka lyhyessä ajassa saadaan luotua edellytykset vallanastamiselle. Riittävästi toistuvaa valehtelua, vastakkainasettelun ruokkimista ja kansallisten instituutioiden legitimiteetin kyseenalaistamista ja kritisoimista, kyllä se siitä. Mutta ovathan siinä oppineet hänen ”kaverinsakin” Xi, Un, Putin, Erdogan jne.

Trumpin aiheuttama valtion osittainen sulkeminen vain sen johdosta, että muutama äärioikeistolainen toimittaja katsoi hänen muuttuvan äänestäjäkuntansa silmissä vellihousuksi on aikaansaanut edellytykset vallankumouksellisen tilanteen syntymiseen. Seuraava odotettavissa oleva toimenpide on kansallisen hätätilanteen julistaminen. Sen jälkeen, kasvavaan kriisiin vedoten kansalaisoikeuksia rajoittavien uusien lakien säätäminen. Siitä kiristäminen sitten vasta alkaakin. ”The art of the Deal” muuttuu muotoon ”I´ll make you an offer you cannot refuse”. Jo tähän mennessä on selvää, että Trumpilla on huomattavan paljon yhtäläisyyttä reaalimaailman viiteen Mafia-perheeseen tai vaikkapa Al Caponeen, Charles Lucianoon, Meyer Lanskyyn ja Benjamin Siegeliin.

Kuten kriisiaikoina aina ennenkin suosiotaan kasvattavat erityisesti yksinkertaistettuja ja kärjistettyjä ääriratkaisuja tarjoavat poliitikot ja agitaattorit. Laajassa mitassa niin tapahtui edellisen kerran ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Sen sodan, jonka piti lopettaa kaikki sodat. Suurin osa Eurooppan valtioista oli sitten nopeasti totalitaaristen poliitikkojen vallassa. Rauhaa kesti vain pari vuosikymmentä.

Toisen maailmansodan kauhujen jälkeen rauha Euroopassa on – enemmän tai vähemmän -kestänyt huomattavasti pidempää, yli 70 vuotta. Mutta Trumpin asenteet, toimintatavat ja kaverit asettavat sille näkyvissä olevan päätepisteen.

Pelosi taisi olla ensimmäinen, joka onnistui yrityksessään pysäyttää Trumpin vääjäämättömältä näyttänyt eteneminen hajoittaa Yhdysvaltain demokraattiset institutiot. Trump twiittasi:

As the Shutdown was going on, Nancy Pelosi asked me to give the State of the Union Address. I agreed. She then changed her mind because of the Shutdown, suggesting a later date. This is her prerogative - I will do the Address when the Shutdown is over. I am not looking for an........alternative venue for the SOTU Address because there is no venue that can compete with the history, tradition and importance of the House Chamber. I look forward to giving a “great” State of the Union Address in the near future!

6:18 AM - Jan 24, 2019

Pienen hetken näytti jo hyvältä. Mutta epäilys heräsi välittömästi. Ei kieliasu, ei kirjoitustyyli, ei sananvalinta eikä edes ulkoasu ole Trumppia. https://www.youtube.com/watch?v=x08k2ORfXso Viesti ei ole Trumpin laatima. Enkä suoraan sanoen usko, että Nancyllä on varaa rauhallisesti odottaa 29. päivää.

Jotain tarttis tehdä ja nopeasti, ennen ensi tiistaita. Konkreettisena toimenpiteenä tulee auttamatta mieleen aloittaa Impeachment-prosessi, nostaa virkasyyte häntä vastaan. Jo ennen kuin Robert Muller julkaisee raporttinsa. The Atlanticin toimittaja Yoni Appelbaum perusteli tarpeen hyvin. Koko artikkeli Impeach Trump now on luettavissa tästä linkistä. 

PS.

Kun joka päivä ilmestyy uutta paljastusta Trumpin ja hänen hallintonsa toimintatavoista, liitän oheen linkin MSNBC:n eilisestä uutisesta koskien Jared Kushneria ja Carl Klineä.

Nyt olen jo kullut kaiken?

Elämme ilmeisesti nyt kouluampumisten suurta sesonkia USAssa. Muistaakseni yksinomaan tänä vuonna niiden määrä lieneee noin kahdenkymmenen paikkeilla. Siis vajaan kahden kuukauden aikana!

Siitä päätellen miten tätä viimeisintä median perusteella arvioituna jenkeissä käsitellään, ei voi kuin todeta "business as usual". Vaikuttavat otsikot, näyttävät uutiskuvat, uhrien sydäntä särkevät kertomukset tapahtumista, muutama sankaritaru kuolleista, yleinen pöyristys tapahtumien johdosta, muutama oppilaitten ja opettajien mielenosoitus, poliisivartioinnin lisääminen ja - joissakin tapauksissa - pääsy päättäjän puheille. Tämän jälkeen edellä mainittu toistuu päätyäkseen viikon, parin kuluttua kalankääreeksi historian roskaläjään.

Nyt kuitenkin Don Trump on saanut loistavan ratkaisuidean, tai oikeastaan useita. Hän on valmis mm. syyttämään hänelle hankalaksi käyneitä muita viranomaisia - nyt FBItä - , rajoittamaan tai ehkä jopa kieltämään bump stockien myymisen, rajoittamaan aseiden saatavuutta esimerkiksi ostajien taustatarkistusjärjestelmää kehittämällä. Mutta ehdottomasti yliveto on hänen viimeisin viisautensa; aseistetaan opettajat. Miten siinä kävisi ja miten se tämän ongelman perussyyn ratkaisemista auttaisi valottavat edellä olevan artikkelin kommentit erinomaisesti.

Muutenkin jo kiihtyvän kilpavarustelun siirtäminen kansainvälisen sotilaspolitiikan kentiltä kouluihin, niiden ympäristöön ja luokkahuoneisiin varmasti ratkaisisi nämä Yhdysvaltain ongelmat? Ja kaikki muutkin siinä samalla?

Ei ihme, että tämä itsensä tasapainoiseksi neroksi julistanut pelle on pelottava. Globaali Neron, Stalinin, Hitlerin, PolPotin ja niiden muun 34 listatun nykyajan styrankin... reinkarnaatio. Ja pelottavinta on, että hänetkin on itseään demokraattiseksi valtioksi kutsuvassa kansakunnassa vaaleilla valtaan nostettu.

Trump tappaa markkinatalouden ja paljon muutakin

Vuonna 1776, siis samana vuonna kuin Pohjois Amerikan Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus annettiin, lanseerasi AdamSmith  teoksessaan Kansojen varallisuus käsitteen Markkinoiden näkymätön käsi. Kirjassaan ”Smith kuvaili ihmisten yksittäisten vapaaehtoisten vaihtokauppojen verkostoa eli markkinataloutta vastapainona silloin vallinneelle, kansalliseen sääntelyyn ja etuoikeuksiin perustuvalle merkantilismille (Smithin keksimä nimitys).” Toimivat markkinat ovat paras tuotannon ja elinkeinojen ohjaaja; eivät kuninkaan, aateliston tai raharikkaitten monopolit ja muut etuoikeudet.

Tuota ”ihmisten yksittäisten vapaaehtoisten vaihtokauppojen verkostoa” on tavattu kutsua markkinataloudeksi, joka ylivoimaisuutensa johdosta on nyt kasvanut globaaliksi. Markkinat toimivat tehokkaasti ja terveesti kuitenkin ainoastaan silloin, jos tuottajat voivat vapaasti tuottaa ja myydä ja kuluttajat voivat vapaasti ostaa keneltä haluavat tai olla ostamatta. ”Heidän on voitava äänestää jaloillaan”.

Yleisellä tasolla tämä on ilmaistu täällä Euroopassa EUn neljänä vapautena.  ”Euroopan unionin perusperiaatteisiin kuuluu varmistaa ihmisten, omaisuuden, palvelujen ja rahan vapaa liikkuvuus unionin alueella. Samalla kielletään jyrkästi kaikenlainen syrjintä.” Voimme aina tietysti keskustella siitä, kuinka hyvin olemme nuo vapaudet onnistuneet toteuttamaan.

Euroopan Unioni toimii osana globaalia markkinataloutta, jossa samojen vapauksien pitäisi yhtälailla toimia, jos globaalin markkinatalouden yleensäkään halutaan toimivan.

Voimme keskustella myös siitä mikä on syy ja mikä seuraus, mutta joka tapauksessa demokratia ja markkinatalous kulkevat pitkälti käsi kädessä. Toimiakseen ne molemmat edellyttävät yhdessä laadittuja, ja ennen kaikkea yhteisesti hyväksyttyjä pelisääntöjä, kuten nuo edellä yleisellä tasolla mainitut neljä vapautta. (Moisten puuttuminen ja osin virheellinen, valikoitunut painottuminen on aiheuttunut globaalin markkinatalouden kriisin, joka nyt on laajentunut demokratian kriisiksi.)

Globaalissa taloudessa omaisuus, rahat ja palvelut ovat onnistuneet liikkumaan vapaasti. Ihmiset eivät. Osin syyt ovat ihmisissä itsessään; koulutus, osaaminen, kielitaito, sukulaisuus … toimivat tehokkainan esteinä. Viime aikoina mukaan on tullut liikkuvien työpaikkojen aiheuttama kasvava köyhyys, eriarvoisuus, pelko, kateus ja muurien (kaikenlaisten muurien) rakentaminen. Mutta markkinatalouden, myös globaalin markkinatalouden ja erityisesti uusliberalistisen globaalin markkinatalouden tehokkuuden edellytys on ihmisten vapaa liikkuminen.

Kannattaa samalla palauttaa mieliin, miksi ihmiset USAhan haluavat siirtyä. Pakolaiset ovat vuosikymmeniä muodostaneet erittäin halvan, usein jopa ilmaisen työvoiman jenkeille. Eikä ole kaukaa haettu ajatus, että nimenomaan jenkit ovat maahanmuuttoa pitkään edistäneetkin. Kun muuri estää liikkeen, kärsijänä on USAn talous. Ja mitä talous ensin, sitä yhteiskunta sen seurauksena. Samat seuraukset ovat jo nyt nähtävissä myös Euroopassa, talous- ja elintasopakolaisien kuvittelemistamme sosiaaliturvan norkkimiseen keskittymisestä riippumatta.

Vaaliuhkaustensa mukaisesti Donald Trump  on nyt alkanut rikkoa vapauksista ensisijaisinta ja keskeisintä; vapaata liikkuvuutta.  Sen seurauksena rapautuvat vapaakauppa ja markkinatalous. Ensin ehkä kansallisesti, myöhemmin kansainvälisesti. (Finanssi- ja muu suurteollisuus osaavat kyllä puolensa pitää.)

Parhaimmillaan ja todennäköisimmillään ne palautuvat vähintään takaisin entisiin, etuoikeutettujen "luokkien" hallitseman merkantilismin uomiin samalla tappaen yhteiskuntien dynamismin ja Luovan Tuhon. Näin siis ainakin, ellei Donaldin ajamille muutoksille tule loppua. Pahimmillaan ne johtavat jonkinlaiseen sotaan, sisällissotiin, kauppasotiin, maailmansotiin. Muurit kun eivät massoja estä. 1 , 2  . Eivät koskaan ole estäneet 3 .

Roskiinko Lindtmannin listat?

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman voi joutua jättämään tehtävänsä laatimiensa kansanedustajien puhevuorolistojen takia, arvioi Turun yliopiston politiikan tutkija Erkka Railo Ylen aamu-tv:n haastattelussa. Ja mielestäni ihan aiheesta. 

Mielenkiintoiseksi asia menee kun muistaa, että Antti on ollut kestoehdokkaana puolueensa puheenjohtajaksi, kun aika Antti Rinteestä jättää. Tai aika jätätetään, onhan Lindtman kuulemma puolueensa pahan hengen ja ay-liikkeen harmaan eminenssin Eero Heinäluoman, Don Eeron kasvatteja tai ainakin suojeluksessa. Rinteen karisma, brandi ja imago taas on jo pahasti rapistunut. Ja galluppien mukaan, punamultaa taas pukkaa.

Sillä taas minne listat päätyivät, roskiin vai vähintäänkin "hiljaiseksi toimintaohjeeksi" täysistuntoa johtavalle puheenjohtajalle ei ole merkitystä ollenkaan. Tässä asiassa ratkaisevana on tahto, ei tulos. 

Siitä ei sen sijaan ole epäilystä ollenkaan, etteikö asia ole vakava. Erittäin vakava. Vakavampi kuin sen leimaaminen eduskuntaryhmän tai puolueen puolueen sisäiseksi asiaksi. Meillä kun sattuu olemaan perustuslaki ja siinä selvät määrykset.

29 §

Kansanedustajan riippumattomuus

Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.

30 §

Kansanedustajan koskemattomuus

Kansanedustajaa ei saa estää hoitamasta edustajantointaan.

....

31 §

Kansanedustajan puhevapaus ja esiintyminen

Kansanedustajalla on eduskunnassa oikeus vapaasti puhua kaikista keskusteltavana olevista asioista sekä niiden käsittelystä.

....

Lindtman on siis selkeästi rikkonut perustuslakia. Ja kyseessä hänen toimissaan on saman ajatustavan ilmentymä, kuin aikoinaan Kepun puoluesihteerin Jarmo Korhosen junailemassa Kehittyvien Maakuntien Suomi vaalirahalahjomaskandaalissa. Lähdetään siitä, että puolue saa tehdä mitä tahansa ja että Eduskunnassa puolue - tai eduskuntaryhmä - on vallan haltija. Ne muka määräävät suvereenisti kansan valitsemien edustajien toimet.

Valittaen täytyy kyllä todeta, että en usko sen paremmin Lindtmannin luopumiseen omasta kuin eduskuntaryhmänsäkään vaatimuksesta. Ensinnäkään kun ryhmä ei vaadi ja toisekseen Lindtman ei vapaaehtoisesti luovu. Meillä kun on vähintään kaksi puoluetta, joiden kohdalla demokratian pelisääntöjen noudattaminen puolueen sisäisiksi koettujen asioiden ratkaisemisessa tulkitaan vain välttämättömänä pahana ja pakollisena teatterina. Demarit on niistä toinen.

Meillä kun on se Maan tapa, joka ohittaa perustuslain selvät määräykset. Varmaan kohta huudetaan taas apuun Lauri Tarasti? 

Onneksi meillä menee hyvin

Itketään nyt yhdessä maamme mahdotonta tilaa, vaikka oikein pääministerimme suulla saimme eilen ilmoituksen siitä, että paremmista taloudellisista ajoista on jo merkkejä näkyvissä. Tässäkään suhteessa tosin mikään ei ole muuttunut. Paremmat ajat ovat jo vuosia olleet, näin budjettineuvottelujen alla ja poliitikkojen kesälomien päättyessä, ihan kulman takana. Kohta ainakin 10 vuotta. Fantastista.

Suomessa oli heinäkuun 2016 lopussa lähes 380 000 työtöntä, kertoo työ- ja elinkeinoministeriö (TEM). Työttömien määrä kasvoi kesäkuusta yli 12 000:lla. Pitkäaikaistyöttömiä eli yli vuoden yhtäjaksoisesti työttöminä olleita oli noin 127 000. Pitkäaikaistyöttömien määrä kasvoi yli 14 000:lla viime vuoden heinäkuusta. Suomen työttömyysprosentti heinäkuun lopussa oli 14,4 prosenttia. Viime vuoden heinäkuusta työttömyys laski 0,1 prosenttiyksiköllä.” Näin väittää YLE.

Oman ja omakohtaisen aiemman kokemuksen perusteella voi TEM lukuihin suhtautua vähintäänkin suurella varauksella, eikä suinkaan Tilastokeskuksen viitoittamaan positiiviseen suuntaan. Jos haluat arvioida mikä määrä työvoimastamme on siirtynyt työvoiman ulkopuolelle, siirretty putkeen tai varhennetulle työttömyyseläkkeelle tai on TEMin ”täsmäpalveluiden” puitteissa vastikkeetta työvoimapoliittisessa koulutuksessa, työelämään tutustumassa tai työharjoittelussa, räpeltämässä yrittäjänä starttirahalla tai ilman, on aidosti ja reilusti vajaatyöllistettyjen määrä noin kaksinkertainen.

Oikeampi työttömien tai roimasti alityöllistettyjen määrä on siksi tosiassa lähempänä 700.000 kuin tuota 400.000. Ja tämä noin 2.500.000 ihmisen työvoimasta! Finanssikriiseistä, kansainvaelluksista, Putlerin pullistelusta, EUn byrokraateista ja direktiiveistä riippumatta voimme olotilasta syyttää yksin itseämme. Ja kun joillakin meistä on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa siihen mihin kansakuntansa panostuksensa keskittää kuin muilla, on syy myös haettava sieltä.

Niin ikävä kuin onkin tunnustaa; demokratiamme on rikki, siitä pyörittävä poliittinen järjestelmämme maho ja rakenteeltaan korruptiivinen, eikä rakennetta enää pystytä demokratian pelisäännöillä edes korjaamaan. Vähemmän kukaan enää on edes kiinnostunut korjaustavoista.

Toisaalta TEMin kansliapäällikkö väittää, että työ on liian kallista. Kertojana nyt Kauppalehti."

http://www.kauppalehti.fi/uutiset/tyo-liian-kallista---temn-kansliapaallikko-ehdottaa-rajua-muutosta/Nc6ycm7N

Viime sunnuntaina valtakunnan pää-aviisi uutisoi: Valtiokustantaa yhä useamman kodin – asumistukijärjestelmä natisee,kun työssäkäyvillä ei ole varaa vuokraan Yli 60 prosenttia vuokralla asuvista saa asumistukea. Valtiolle lasku on jo 1,7 miljardia euroa vuodessa.

Ja kunnon sosiaalipornon hengessä on kirjoituksen esimerkkikin raflaava: Viittomakielen tulkki on yksi noin 55 000 heistä. Hän työskentelee tulkki-koordinaattorina noin 2 200 euron kuukausipalkalla ja asuu yhdessä kolmen lapsensa kanssa asuntosijoitusyhtiö Saton – yksi meidän suurista yleishyödyllisistä rakennuttajayhteisöistä, sijoitusasuntojen tuottajaksi rapautuneista vuokramarkkinoiden kiskureista - omistamassa 75 neliön asunnossa Helsingin Pohjois-Haagassa. ”Vuokra on järkyttävän kallis, noin 1 300 euroa kuussa. Meillä ei silti ole muuta mahdollisuutta kuin asua tässä. Kaupungin asuntoa on tosi vaikea saada.”

Työsopimussuosituksen mukaan noin pieni palkka ei kuitenkaan ole mahdollinen, kun pelkkä perusansion vaihteluväli on 2318 € – 2861 € kokemusvuosista riippuen. Eikä tietoa ole siitäkään tarkoitetaanko netto- vai bruttotuloja, lisien kanssa vai ilman. Mutta kyseessä on todella vain suositus. Mutta väliäkö hällä, pääkaupunkiseudulla moinen kuukausitulo ei taatusti riitä nelihenkisen perheen säälliseen elättämiseen. Ei edes laitakaupungin yksiössä.

Työ on liian kallista, työttömyys järkyttävän korkealla, tarkoituksenmukaisen kokoisia vuokra-asuntoja liian vähän siellä missä niitä tarvitaan ja suurilla puolueilla – ilmeisesti kepulit etunenässä – kullakin omat, julkisia varoja hyödyntävät ”hyvinvointi-instituutionsa” joiden ylivoimainen kilpailuetu perustuu puoluejärjestelmän yleiseen ja puolueiden sisäiseen vertaistukiverkkoon, joka ansiokkaasti täyttää järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit. Olenpa tainnut asiasta ennenkin kirjoittaa esimerkiksi otsikolla Meidän15 miljardin puoluetuki. Sinne ne verorahat menevät ja siellä osaltaan vientikilpailukykyämme kaventavat.

Ongelmat eivät Suomessa ratkea sillä, että pieniä palkkoja pienennetään entisestään. Ne ratkeavat sillä, että tarpeetonta työtä tekevät liian pienten ja tehottomien kuntien (vast.) ja valtion lähinnä ns. hallinnolliset ”virkamiehet” sanotaan irti, kun kunnallisesta itsehallinnosta siirrytään ilman kepuleiden SoTe - hallinnonuudistushimmeleitä siirrytään suoraan maakunnalliseen itsehallintoon.  Kunnat muuttuvat maakunniksi ja nykyiset kunnat lakkautetaan tarpeettomina verkonpainoina. On sitten kyseessä 800 tai 8 000 tai vaikka 80 000. 

Eivät he tee turhaa tai olematonta työtä. Eivät he ole ongelma. Me tarvitsemme heidät pois rasittamasta kansantaloutta ja aiheuttamasta kuluja julkiselle taloudelle. Tulemme oikein hyvin, jopa nykyistä paremmin ilman massiivia hallintorakenteita. Tarvitsemme heidät osallistumaan lisäarvoa yhteiskunnalle tuottavaan työhön, josta maksetaan säällinen palkka. Josta palkasta maksettavista kohtuullisista veroista riittää varoja sekä yhteiskunnan pyörittämiseen että kehittämiseen.

Toisaalta ongelmiemme ratkeamiseen tarvitaan se, että valitsemamme ja asioitamme hoitamaan valtuuttamamme poliitikot ja ylimmät virkamiehet saadaan tulosvastuuseen. Se taas ei ole mahdollista ilman perustavaa laatua olevaa puoluerahoitusjärjestelmän uudistusta. Se joka jäi Tarastilta mittatilaustyössään tekemättä Kehittyvien Maakuntien Suomen vaalilahjomaskandaalin yhteydessä. Vai pitäisikö meidän sittenkin julkisesti myöntää, että silloin kyseessä sittenkin oli lähinnä yhden puolueen - Kepun – omien ehdokkaiden vaalirahoituksia turvaamaan tarkoitettu lahjomaskandaali?

Kuin tilauksesta luurangot kääntyivät jälleen kaapeissaan. Kun ne harvemmin kaapeista ilman perusteellista siivoamista katoavat nousivat Kepun johtaman Nuorisosäätiön ja siihen verrattavissa olevien toiminta jälleen esiin. Onneksi.

Viranomaiset kiinnostuivat taas vaalirahakohussa ryvettyneestä Nuorisosäätiöstä

Toivottavasti meistä nyt on miestä (ja naista) tarpeeksi puhdistamaan likaiset, korruptoituneet kaappimme. Myös muiden puolueiden kuin Kepun. Myös muiden ryhmien kuin nuorison osalta. Sitten voimme yrittää korjata rikkomamme demokratiamme. 

PS.

Haluan alleviivata, että en todellakaan väitä Kepun olevan kaiken korruption alku ja juuri. Vaikka ilmeisesti suuri, ellei peräti suurin onkin. Ihan sama Maan Tapa on toiminut ja toimii edelleen ainakin kaikissa ns. keskisuurissa puolueissamme. Tasa-arvoisesti. Tilaisuus kun tekee varkaan. Aina. Ja varastaminen jatkuu niin kauan, kuin se sallitaan.

PPS.

Jos aiheen syvempi tarkastelu sinua kiinnostaa ja haluat lukea lisää ei yksin siitä mikä on pielessä ja millä tavoilla tai vielä enemmän tavoista korjaata rakenteet kansalaisten kannallta toivotuiksi suosittelen tämän blogin hakukentässä vaikkapa sanoja Nuorisosäätiö, Meidän 15 miljardin puoluetuki, Hallitusohjelma tai vaikkapa Tulosvastuuta