lauantai 3. syyskuuta 2016

Parlamentaarisen demokratian pohjanoteeraus: Työllistämisvastuu siirretty kolmikantaan

Ei ole yrittäjästä ja DIstä kansakunnan johtajaksi, puhumattakaan sen pelastajaksi. Tätä maata ei enää johdeta kenenkään toimesta. Ja taudin kuvasta päätellen ei edes keidenkään toimesta. Ajopuu on koskeen laskettu. On kerrankin helppo yhtyä julkimon mielipiteeseen:  Budjetti ja hallituksen henkinen konkurssi.
Se mistä tuo - ah niin tärkeäksi hypetetty - Kiky-sopimus - vai pitäisikö sittenkin puhua yhteiskuntasopimuksesta - ja nyt siis myös hallituksen budjettiesitys kertoo, on vastuuttomuus. Suomen parlamentaarisen demokratian de facto konkurssijulistuksesta. Mistä lähtien kolmikanta on ollut kykenevä luomaan uutta kansallista lisäarvoa tuovaa markkinaehtoista työtä? 
Vastuuttomuus avaa tien kansalaisten ääriliikkeille. Nykyisen yltiö-itsekeskeisen nationalismin ilmapiirissä suunta vie oikealle. "Fasismi on Italiassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntynyt kansallismielinen totalitaristinen liike. Sitä on perinteisesti nähty osana äärioikeistoa. Fasismissa autoritaarinen äärinationalismi yhdistyi korporatistiseen järjestelmään, joka nähtiin kolmantena tienä sosialismin ja kapitalismin välillä."  Tie on selvästi viitoitettu. Enää puuttuu Il Duce.
Kun yksi diplumaatti insinööri laatii prosessikaavioita ja esittelee kakkaroita, toinen istuu puiston penkillä. Neljättä vuotta työttömänä. Monen vertaisensa tavoin. Mutta voin kokemuksesta kertoa, että ei kolmikannasta, eikä liioin julkishallinnosta apua löydy. Sieltä löytyy vain myötätuntoa ja pakkovaltaa. Lupauksia paremmasta huomisesta. 
Itsestä ja yksilöistä se löytyy, jos on löytyäkseen. Omista kokemuksistani olen kirjoittanutkin. Jotain tarttis varmaan tehdä, ennen kuin historia oikein tosissaan toistaa itseään?


2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Hakki,

mitä ymmärretään käsiteellä työllistämisvastuu? Markkinataloudessa työpaikkojen määrä on aina se, mitä markkinat edellyttävät. Se että yritysmaailmalle muokataan keinotekoisesti edellytyksiä paremmalle tuotteiden kysynnälle, ei enää ole markkinataloutta. Näin tehtiin sosialistisissa järjestelmissä, ennenkuin ne sitten romahtivat omaan mahdottomuuteensa. Ollaanko nyt kielenkäytössä palattu tähän samaan, niin että hallituksen tulisi "luoda" työpaikkoja. No, onhan niitä "luotu". Julkinen sektori on kasvanut yli kansakunnan elätyskyvyn.

Helsingin Sanomissa joku päivä sitten digitalisaation huippututkija varoittaa teknologian vallankumouksesta: ”Vanhanaikaisia töitä ei voi pelastaa”

http://www.hs.fi/talous/a1472353541632?ref=a-suositeltu

Työpaikkoja siis häviää teemmepä mitä tahansa. Voitasiinko asia nähdäkin niin, että markkinataloudessa työpaikkojen määrä onkin aina oikea, sensijaan työtä vailla olevien määrä on paisutettu liian suureksi. Ja tähän voisi hallitus pitkällä tähtäimellä vaikuttaa säätelemällä perhekokoa pienempään suuntaan. Vähänväliä törmää huolestuneisiin uutisiin alhaisesta syntyvyydestä ja sen aiheuttamasta huoltosuhteen heikkenemisestä, jota "haittaa" sitten korjataan kaikenmaailman perhepoliittisilla tukiaisilla. Mutta eikös asia ole ihan päinvastoin, liian suuri syntyvyys aiheuttaakin huoltosuhteen heikkenemistä kun tämänpäivän vauvoille ei parinkymmenen vuoden kuluttua löydykään mitään tekemistä ja he jäävät hyvinvointivaltion rasitteeksi. Ja ainakin EK:n suurella suulla riemuitaan edelleen myös alati kasvavasta siirtoloisuudesta, jota kaivataan muka huoluoltosuhteen paranemisen mantraa huutamalla. Matu ei tule koskaan parantamaan suomalaista huoltosuhdetta.

Tässäkään asiassa establishmentti ei uskalla sorkkia vapaan lisääntymisen tabua, eikä uskalla nostaa esille sitä tosiasiaa, että meitä ihmisiä on Suomessakin aivan liikaa.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

"Se että yritysmaailmalle muokataan keinotekoisesti edellytyksiä paremmalle tuotteiden kysynnälle, ei enää ole markkinataloutta." Katsantokannan lähtökohdasta voidaan sitten keskustella. Aika moni meistä on sitä mieltä, että nykyiset lait, säädökset, sopimukset ja asenteet keinotekoisesti rajoittavat markkinoiden toimintaa Suomessa. Silloin edellytysten luomiseen riittäisi vaikkapa rajoitteiden purkaminen tai muuttaminen yritystoiminnalle suosiollisemmiksi?

Lisäksi on käyty pitkää keskustelua siitä mikä ohjaa kasvua, kysyntä vai tarjonta? Uusia tuotteita ja palveluja voidaan kehittää, jos moiselle toiminnalle annetaan joko julkisella tai sektorilla aiempaa paremmat edellytykset lisäämällä panostusta tai vähentämällä rahoituksen rajoitteita. Sama koskee esimerkiksi kansallisia standardeja ja toimintatapoja. Ja ties mitä muuta.

Edellisistä huolimatta työpaikkoja häviää. On aina hävinnyt ja kiihtyvällä vauhdilla viimeisten runsaan sadan vuoden aikana. Ja aina on, ainakin täällä länsimaissa löytynyt uusia töitä. Ei toki samoja vanhoja vaan uusia. Ruoka sen sijaan ei ole loppunut, sen tuotantoa on täytynyt poliittisista, ja osin taloudellisistakin syistä rajoittaa.

Lisääntymisen rajoittaminen muulla kuin kurjuutta tai sotia lisäämällä ei ilmeisesti vielä ole tullut sosiaalisesti tai varsinkaan poliittisesti hyväksyttäväksi? ;-)

Siitä, että