Zeitenwende, from Chamberlane to Churchill 2025

By releasing the National Security Plan 2025, the current US administration is clearly bringing the idea of ​​special interests back to prominence. The 1984 described in George Orwell's 1949 book threatens to come true.

The starting point of geopolitical thinking and the method of action to be implemented in the plan is a great power competition, in which the three great powers - the United States, Russia and China - divide the world among themselves. The United States "takes care" of the Western Hemisphere, Russia of Europe and Asia (in Asia, at least to the extent that the regions have belonged to Russia at some point in one way or another), and China of Southeast Asia (including Taiwan) and at least large parts of Africa. Completely without caring about what the states themselves want. Where the remaining remnants of the division Australia and New Zealand will end up is hardly of interest to any of the great powers, at least at this stage?

Judging by the reactions of the partners, I could also imagine that Trump has already made a preliminary agreement with Putin and perhaps Xi Jinping on this matter. At least all three have expressed their strong dissatisfaction with the current law- and rule-based world order. It is high time for the rest of us to wake up.

If you think about it as a Finn and a European, you have to think about the whole picture and the consequences if Trump is able to implement the ideology he has published. It is not enough to worry about the destruction of American democracy, the loss of a key ally, or even the erosion of NATO benefits for the security of Europe or Finland. We must start acting to prevent such a development.

While Trump's actions so far have been, apparently following the example of Neville Chamberlain in the late 1930s - aimed at appeasement - it has once again proven to be a wrong way to act. You can't keep politicians who are thirsty for "wannabe" world domination - let alone school bullies - in check with constant appeasement. A new approach is needed, because the published National Security Strategy is a real Zeitenwende.

Sodan naamioiden riisumisesta arvopohjaiseen realismiin

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö lausui kuuluisan kommenttinsa "Nyt naamiot on riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät" Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Silloin elettiin helmikuun 24. päivää 2022. Sitä oli Venäjän presidentti Vladimir Putin pohjustanut pitkällä tiedotteella, lausunnolla tai perustelulla televisiossa kello 5 aamulla Moskovan aikaa.

Eurooppa, Yhdysvallat ja muu maailma heräsivät uuteen aikaan. Euroopassa alkoi ”strateeginen erikoisoperaatio", jonka kestoksi Putin arvioi vain päiviä tai korkeintaan muutamia viikkoja. Tällä hetkellä ollaan 1385. päivässä ja lähestytään hyvää vauhtia Neuvostoliiton ”Suuren Isänmaallisen sodan” 1417 päivän kestoa. Neljää kurjuuden ja kunnian vuotta raa´an sotilaallisen hyökkäyksen kohteelle – Ukrainalle.

Kun USA julkaisi vuoden 2025 Kansallisen Turvallisuuden Strategian se tapahtui julkistamalla koko 33 sivuisen julkaisun hallinnon nettisivuilla sen suuremmitta kommenteitta ja dramatiikkaa torstaina 4.12.2025. Sen vaikutus muuhun maailmaan ja varsinkin EUhun, Eurooppaan ja eurooppalaisiin tulee ilmeisesti olemaan Putinin aloittamaa toista ”NeuvostoVenäjän Suurta isänmaallista sotaa” vakavammat ja pitkäaikaisemmat.

Ohessa muutama linkki reaktioihin maailmalla:

Trump’sStrategy Shocks Europe And The World | News Round-Up

HowTrump’s Security Strategy Destroys The Old World Order

NewU.S. security strategy calls for regime change in Europe

Saulin ajoista maailmalla ja meilläkin on muuttunut paljon. Olemme liittyneet NATOon ja yhteistyömme liittokunnan ja sen muiden jäsenten kanssa jatkaa kiinteytymistään. Olemme esimerkiksi osana JEFiä ja meillä on Yhdysvaltojen kanssa erillinen DCA-sopimus.

On meillä uusi Tasavallan Presidenttikin, nyt hän on Göran Stubb. Vajaan vuoden kestäneen toimikautensa aikana hän on ehtinyt olla monessa mukana alkaen golfkisoissa Donald Trumpin joukkueessa, sopimassa USAn kanssa 11 jäänmurtajan aiesopimuksesta, neuvotella Ukrainan tukemisesta halukkaiden koalition osana jne. jne. ja hän on nyt kuulemma Euroopan 13. merkittävin valtionpäämies. Tämän tavallisen tallaajan mielestä hän on osoittautunut hyväksi valinnaksi.

Stubb on osoittanut Suomen ulkopolitiikan ohjenuoraksi arvopohjaisen realismin, joka pyrkii tasapainottamaan Suomen prusarvojen puolustamisen ja pragmaattisen, kansallisiin etuihin pohjautuvan ulkopolitiikan. Tosin kriitikoiden mukaan käsite voi olla niin laaja, että sen avulla voidaan lopulta perustella mitä tahansa ulkopoliittisia ratkaisuja tilanteen mukaan painottamalla joko arvoja tai realismia. Miten se siis eroaa jo kokemastamme reaalisosialistisesta suomettumisesta tulee USAn Turvallisuusstrategian myötä ehkä tarkemmin nyt testattua.

Lisäys kello 17.00

PS.

Vai olisiko tässä kaikessa kysymys vain Trumpin pakkomielteisestä tavata yrittää irroittautua jatkuvasti jylläävästä Epstein-skandaalista, joka uhkaa tuomita hänet pedofiiliksikin? 

Ukrainan "rauhanneuvotteluista"

Ystäväni Matti Karvinen lähetti luettavakseni yhteenvetonsa kiinteistöjalostajien/ -sijoittajien viikonlopun toivioretkestä Kremliin Putleria tapaamaan. Kun itse olen hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä julkaisen sen kolmella kielellä: suomeksi, saksaksi ja englanniksi. Olen liittänyt mukaan muutamia tajunnan virrassa syntyneitä omiakin näkemyksiä.

Wittkofin ja Kushnerin neuvottelumatka Moskovaan päättyi. Ja kuten odotettiin  Ei tulosta.

Fakta on, ettei Venäjä halua rauhaa tai aselepoa vaan Ukrainan täydellistä alistamista. Nyt Donald Trump ilmoittaa lopettavansa kokonaan rahallisen avun Ukrainalle. Eli hän painostaa sodan uhria ja tukee hyökkääjää. Venäjän hyökkäys neljä vuotta sitten on täysin kiistaton asia, ja samoin on Venäjän tavoite muuttaa rajoja sodan avulla ETYKssä hyväksymänsä vastaisesti.

Näen asian seuraavasti, ja samoin tilanteen näkevät kaikki perheeni jäsenet ja tuttavani:

 Sen vastineena, että Ukraina luopui ydinaseistaan vuonna 1994, sillä on tai ainakin oli USA:n, Britannian ja Venäjän antamat turvatakuut. Se mitä on tapahtunut Ukrainassa vuonna 2014 ja sen jälkeen on yksiselitteisesti turvatakuiden antajien Venäjän, USA:n ja UK:n petos. USA:lla olisi ollut resursseja pysäyttää Venäjä, mutta presidentit Obama, Biden ja Trump pettivät Ukrainan. Eikä ole Englantikaan sitoumustaan täyttänyt.

 EU:n passiivisuus ja Ukrainan tarpeisiin nähden alimitoitettu apu ovat  vastuuttomuutta, lyhytnäköisyyttä ja moraalisesti häpeällistä. Yhteen laskettuna taloudellisesti valtavan EU:n jäsenvaltioiden tuki Ukrainalle on ollut 0,1 % BKT:stä! Trumpin pelotteluun luopua NATOsta oltiin hetkessä valmiita nostamaan NATOn puolustusmenojen osuutta 5% BKTstä. Siitä osa voitaisi perustellusti sijoittaa Ukrainan avustamiseen. 

Oman demokratiansa puutteista huolimatta Ukraina käy taistelua totalitarismia vastaan ja eurooppalaisen demokratian, vapauden ja tasa-arvon puolesta. Jos sen alistaminen saadaan torjutuksi, Ukraina voi ja se kykenee aloittamaan  kehittymisen länsieurooppalaiseksi demokratiaksi.

 Venäjän staatsreasonin ja sotilasstrategian mukaisia tavoitteita Putler, useat Venäjän johtavat poliitikot ja lehdistö ovat esitelleet avoimesti. On täysin selvää, että tavoitteena on jatkaa valloituksia lähivuosina ja palauttaa niiden avulla Neuvostoliiton aikainen geopoliittinen valta-asema. Tutkijoiden useimmin esittämä aikahorisontti on viisi vuotta.

 EU:n riitely, pelkurimaisuus ja alistuneisuus merkitsevät jatkossa EU:n ja Naton hajoamista. Hajottajina toimivat Venäjä ja USA. EU:n sisälle on Venäjän rahoilla ja USA:n tuella jo luotu hajottamista tekeviä kansalaisjärjestöjä, puolueita ja kokonaisia valtioita. Tässä hajoamisessa ja Venäjän ja USA:n tulevaisuudessa sopimassa jaossa Suomi ja esimerkiksi Saksa ilmeisesti päätyisivät eri puolille samalla tavalla kuin Neuvostoliiton ja Natsisaksan vuonna 1939 solmimassa Molotov-Rippentrop-sopimuksessa.

 Selvitäkseen tästä sodasta ilman häviötä ja alistumista Venäjälle Ukraina tarvitsee rahaa, aseita, ammuksia, tiedusteluapua ja sotilaita. Näitä kaikkia on EU:lla riittävästi tai niitä saa rahalla. Rahat on mahdollista saada joko Belgiassa olevista ja jäädytetyistä 200 -300 mrd. € Venäjän rahoista tai ottamalla EU:lle yhteislainaa. Rahan merkitystä konkretisoi parhaiten se, että 100 mrd. riittäisi 100.000 palkkasotilaan rekrytointiin vuosiksi. 

Jos tämä apu Ukrainalle päätetään, niin se takaa Euroopalle rauhan kymmeniksi vuosiksi. Samalla myös EU pelastuu, ja se löytää jälleen tarkoituksensa,  itsekunnioituksensa ja sielunsa.

 Ainakaan me suomalaiset emme ole valmiita Trumpin USA:n tapaan myymään tasa-arvoon, oikeusvaltioperiaatteeseen ja laajoihin kansalaisten vapauksiin perustuvaa liberaalia demokratiaamme joitain Venäjällä toteutettavia jenkkien rakennusprojekteja ja muita dealejä vastaan. Talvi- ja jatkosodan muistot sekä suomettumisen synkkä aika ovat edelleen kirkkaina mielissämme.

Samanmielisten maiden yhteinen puolustus

Eiköhän meille jokaiselle ole tullut selväksi, että USAn lupauksiin NATOn artikla 5 toteuttamiseen kaikissa olosuhteissa ei voi enää luottaa? Päivä päivältä vahvistuvat tiedot siitä, että Trumpin hallinto on muuttanut asennettaan 180 astetta, entistä pahinta perivihollistaan kohtaan.

Venäjä on nyt yhteistyökumppani ja entisiä hakataan kartulla kovasti. Aluevaatimukset, puolustuksen resurssointivaatimusten yli kaksinkertaistaminen kerta laakista, ystävien rankaiseminen asettamalla korkeita tullitariffeja, uuden avaukset esitetään uhkavaatimuksina niistä aiemmin edes keskustelematta jne. jne., eivät maailmanrauhaa - Euroopan rauhasta puhumattakaan - taatusti paranna. Nämä ennen kokemattomat toimet pakottavat EUn ja Euroopan muidenkin valtioiden miettimään mihin toimiin ryhtyä USAn suhteen.

Yksi keskeinen tekijä, jossa USAlla on ollut ylivertainen rooli – erityisesti NATOn vuoksi – on maanosan sotilaallinen turvallisuus. Kylmän sodan päättymisen ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on Eurooppa jättänyt puolustamisensa pitkälti USAn hoidettavaksi. Tämä on vuosien myötä useimmissa tapauksissa johtanut sekä kansallisten puolustusvoimien, puolustusteollisuuden ja puolustusvarustelun alasajoon. Samalla USAsta on tullut – ainakin alun perin sen nimenomaisesta halusta - Euroopan armeijoiden keskeinen turvallisuuden toimittaja.

Tämä järjestely on pitkään sopinut kummallekin osapuolelle; Euroopan valtioilla on ollut mahdollisuus panostaa kansalaisten elämänlaadun parantamiseen, jenkeillä mahdollisuus työllistää aseteollisuuttaan. Kaikki tämä on nyt muuttunut hetkessä, alkaen 20.tammikuuta 2025 klo 12.00 EST. Ja se kriisiytyi viimeistään viime perjantaina, 28.2. Trump/Vancen vs. Zelenskyn huutomaaotteluun.

Euroopan oman, yhteisen puolustuksen järjestäminen on useimmiten kai kaatunut USAn vastustukseen. Niin kaatui myös ensimmäinen yritys toisen maailmansodan jälkeen, kun vuonna 1948 perustettu, pelkästään Euroopan valtioista koostuva WEU  katsottiin turhaksi päällekkäisyydeksi. 4.4.1949 perustetulle NATOlle, ja lakkautettiin 2011. USA ja Kanada tulivat virallisesti osaksi Euroopan puolustusta vasta NATOon.

Hyvä yhteisesitys idean, siis Euroopan oman yhteisen puolustuksen historiasta löysin otsikon Could an “Army of Europe” Actually Happen? takaa. 

Nyt, huutomaaottelun seurauksena syntyi Tsekin presidentin ideasta ilmeisesti Britanniassa saman mielisten maiden koalitio, Coalition of the willing  Käsitykseni mukaan Macron on sen päätöksistä jo livennyt, ainakin siltä osin, ettei ole lähdössä Starmerin ja Zelenskyn kanssa Trumpille ”rauhansuunnitelmaa” esittelemään.

Vaan entäpä jos tästä tilapäiseksi tarkoitetusta ideasta kehitettäisi pysyvä malli tukemaan NATOa ja Euroopan tulevaisuutta? Euroopan yhteinen puolustus coalition of the willing. Viimeistään nyt kun NATOon ei kukaan ajatteleva enää voi 100 %sesti luottaa, on syytä harkita uudenlaisia vaihtoehtoja. YouTubessa törmäsin yhteen yksinkertaiseen ja selkeään vaihtoehtoon: A European Army - How Would It Actually Work? 

Heikot sortuu elon tiellä, jätkä sen kun porskuttaa.

Viime perjantain huutomaaottelu Trump/Vance vs. Zelensky Washingtonin ovaalissa huoneessa oli ennalta suunniteltu provokaatio. Sen tavoite oli yksinkertaisesti nöyryyttää Ukrainan presidenttiä antautumaan. Onneksi hänellä oli selkärankaa tarpeeksi olla antautumatta. Nyt Zelenskyn pitää kuulemma pyytää Trumpilta ja USAn kansalta anteeksi Trumpin ja JD Vancen loukkaavaa käytöstä!

Näin Trump on selvästi valinnut sijoittumisensa uuden maailmanjärjestyksen synnyttämisessä. Kuten diktaattorit kautta aikojen modus operandi on:Vahvat toimivat miten haluavat, heikot kärsivät kuten heidän täytyy. Kun Trump on nyt edennyt Heritage säätiön Project 2025 suunnitelman mukaisesti hän on ottanut tehtäväkseen USAn demokratian, sen kaikkien instituutioiden ja liittolaisuuksien rapauttamisen, oikeuslaitoksen ja perustuslain nollaamisen. Ja hän etenee sellaisella vauhdilla, niin järjestelmällisesti ja perusteellisesti, että hänen aiheuttamia vaurioita ei vuosiin voida korjata, vaikka valta USAssa vaihtuisi kahden tai neljän vuoden kuluttua.

Laajamittaiset suuret tullit ja tariffit rapauttavat globaalin kaupan. Trumpin päiväunet Panamasta, Kanadasta, Grönlannista ja Gazasta aiheuttava täysin uuden tilanteen maailmassa. Viimeisin avaus on pyytää Putin välittämään USAn ja Iranin yhteistoiminnan parantamiseksi. Kohta varmasti seuraa ilmoitus yhteistyöstä Kim Jong Unin kanssa, Ja lisää tulee taatusti.

Voidaksemme reagoida tuloksekkaasti meidän ulkopuolisten on tunnistettava hänen tapansa toimia ja hyväksyttävä sen seuraukset. Pax Americana on kuollut ja kuopattu, eikä siihen paluuta ole. Ruskij mir on voimissaan.

Euroopan valtiot ja erityisesti EUn ja NATOn jäsenten on tämä sisäistettävä ja toimittava sen mukaisesti. Nöyristely ja mielistely eivät toimintatapana ainakaan ole tehokkaita öykkärien riehumisen suitsemisessa. Samanmielisten maiden koalitio sen sijaan antaa hyvän mahdollisuuden toimia. Se vaatii luonnollisesti lisää osallistujia, selkeitä rakenteita, organisaation, materiaalit ja logistiikan ja ennen kaikkea johtajuutta.

Oikea aika toimia on nyt. Ja toimia nopeasti. On luotava plan B ennen kuin Trump tuhoaa viimeisetkin rippeet NATOn turvalausekkeiden luotettavuudesta. Euroopan on varauduttava kahden rintaman pitkään ”sotaan” vastustajinaan Putler ja Trump. Tulevaisuuden tummien pilvien hopeinen, positiivinen reunus on se, että Venäjä on heikoimmillaan juuri nyt ja seuraavat 2 – 3 vuotta, jos ajatellaan sen mahdollisia sotilaallisia vastatoimia.

Väittävät, että EU kehittyy kriiseissä. Ei kun kehittymään, vaihtoehdot ovat vähissä.

Meidät on heitetty bussin alle - miltä nyt tuntuu?

Ehtiikö Eurooppa herätä ennen Ukrainan tuhoa? Viimeiset kolme vuotta Eurooppalaisten valtioiden ns. vastuulliset johtajat ovat mantran tavoin hokeneet: ”Tuemme Ukrainan taistelua (itsenäisyytensä puolesta) Venäjän hyökkäystä vastaan niin kauan kuin tarvitaan”.

Kukaan ei ole tainnut julistaa ” Tuemme Ukrainan taistelua (itsenäisyytensä puolesta) Venäjän hyökkäystä vastaan niin kauan, että Ukraina voittaa.” Ei myöskään ole kuulunut julistuksia ...niin kauan että Venäjä ei voita tai ...niin kauan, että Venäjä häviää.”

Nyt kun Donald Trump on heittänyt NATOn ja Euroopan bussin alle, sännätään paniikissa sinne tänne, kuin lammaslauma suden päästyä juhlimaan. Kieltämättä alkaa olla kiire kun joudutaan kohtaamaan tulevaisuus, jonka ei uskottu koskaan tapahtuvan.

Ainoa Euroopan eliitistä, joka tuntuu toimivan määrätietoisesti ja tehtävänsä mukaisella vastuuntunnolla taitaa olla Volodomir Zelensky. Vaikka Trump on yrittänyt kusettaa jo edellisen presidenttikautensa aikana. Silloin Trump joutui virkasyytteeseen. Ilmeisesti siitä lähtien, arvaamattomaksi, äkkipikaiseksi ja pitkävihaiseksi tunnettu Trump myös on kantannut kaunaa Zelenskylle.

Silloin hän vaati palvelusta - oikeammin kiristi - kongressin päättämän sotilasavun lähettämisestä. Nyt 50% Ukrainan luonnonvaroista. Oliko kysymys mafioson ”I´m going to make you an offer you cannot refuse” vai ote hänen menestysteoksestaan The Art of the Deal? Toimillaan hän sai aikaan ainakin eurooppalaisten luottamuksen romahtamisen. Sitä ei enää helposti korjata. Luottamuksen kun voi menettää vain kerran. Se siitä Pax Americanasta.

Pax Americana on nyt kuollut ja kuopattu. Olemme siirtyneet toiseen todellisuuteen. Mitä nopeammin johtajamme tämän ymmärtävät sitä todennäköisempää on Euroopan säilyminen oikeusvaltioina ja liberaaleina demokratioina. Muutama mätä omena löytyy jo täältäkin. Mutta diktatuurien nousut ja tuhot on jo katkerasti koettu vajaat sata vuotta sitten. 

Todella, kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen. Ja sitten toimeen ja äkkiä.

Algoritmin analyysi

Yhdysvaltain varapresidentin J.D. Vancen varsin raju hyökkäys Müncheniin kokoontuneen Euroopan turvallisuuseliitin arvomaailmaa vastaan, pakotti miettimään arvojen kehittymistä trans-atlantisessa ympäristössä. Miksi länsimaiden demokratia on kriisissä?

Näin kysymykseen vastasi Chat GPT

Länsimaiden demokratian kriisistä puhutaan paljon, ja sille on useita syitä. Tässä muutamia keskeisiä tekijöitä:

1. Luottamuksen heikkeneminen instituutioihin

Monissa länsimaissa kansalaisten luottamus hallituksiin, mediaan ja muihin demokraattisiin instituutioihin on laskenut. Syitä tähän ovat esimerkiksi poliittinen korruptio, päätöksenteon hitaus ja kokemus siitä, että valta on etääntynyt kansasta.

2. Polarisaatio ja populismi

Poliittinen kenttä on monessa maassa jakautunut jyrkästi kahtia, mikä vaikeuttaa kompromissien syntymistä ja päätöksentekoa. Populistiset johtajat hyödyntävät tätä jakautumista esittäytymällä "eliittiä" vastaan taistelevina kansan äänenä, mutta heidän ratkaisunsa voivat olla demokraattisia instituutioita heikentäviä.

3. Sosiaalinen media ja disinformaatio

Nopea informaation leviäminen on tehnyt valeuutisten ja propagandan levittämisestä helpompaa. Algoritmit suosivat tunteisiin vetoavaa sisältöä, mikä voi syventää polarisaatiota ja lisätä epäluottamusta perinteiseen mediaan ja poliittisiin instituutioihin.

4. Talouskriisit ja eriarvoisuus

Globaalit finanssikriisit ja kasvava tuloerojen kasvu ovat johtaneet siihen, että monet kokevat poliittisen järjestelmän palvelevan vain eliittiä. Tämä on ruokkinut tyytymättömyyttä ja lisännyt radikaalien vaihtoehtojen suosiota.

5. Demokratian byrokratisoituminen

Demokraattinen päätöksenteko on usein hidasta ja monimutkaista, mikä saa osan kansalaisista tuntemaan, ettei järjestelmä toimi tehokkaasti. Tämä voi lisätä halua autoritaarisempaan johtajuuteen, joka voi tehdä "nopeita päätöksiä".

6. Geopoliittinen paine ja ulkopuoliset vaikutukset

Autoritaariset valtiot, kuten Kiina ja Venäjä, ovat pyrkineet vaikuttamaan länsimaiden politiikkaan esimerkiksi tukemalla ääriliikkeitä ja levittämällä disinformaatiota. Samalla länsimaiden perinteinen asema globaalina johtajana on heikentynyt.

7. Osallistumisen ja aktivismin muutos

Perinteinen poliittinen osallistuminen (äänestäminen, puolueiden jäsenyys) on monissa maissa laskussa, mutta vastaavasti aktivismi ja ruohonjuuritason liikkeet ovat kasvussa. Tämä voi tarkoittaa, että ihmiset eivät enää luota edustukselliseen demokratiaan vaan etsivät muita vaikuttamisen keinoja.

Onko demokratia pelastettavissa?
Demokratian kriisi ei välttämättä tarkoita sen loppua, vaan järjestelmä voi kehittyä ja vahvistua, jos luottamusta pystytään palauttamaan, poliittista järjestelmää uudistetaan ja kansalaisten osallistumista vahvistetaan.

Mitä mieltä sinä olet – mikä näistä syistä tuntuu tärkeimmältä?

Elämme vaarallisia aikoja – vi lever farliga tider

Mutta ei Putler vielä voittanut ole, eikä Ukraina hävinnyt. Mutta Trump on jo kärsinyt tappion. Luottamus hänen arvoihinsa, jopa hänen itsensä korkealle hypetettyihin "Art of the Deal" - taitoihin katosi hetkessä. Haisevana taivaan tuuliin molemmat. Taidot osoittautuivat säälittäviksi Apprentice - tasoisiksi.

Euroopan valtioitten huippujohtajat (if any) joutuvat nyt koville. Johan nuo ovat kolme vuotta osallistuneet maanosamme puolustamiseen lähinnä tyhjästä kauniita jauhaen. Alkaisi olla omien arvojen ja päätöksentekokyvyn osalta näytön paikka, sillä kyse on Euroopan tulevaisuudesta. Selvästi Trump yrittää palauttaa Jaltan tapaa sopia Euroopan ja sen osien rauhasta muiden diktaattorien kanssa yli kohteiden päiden. Hän on selvästi osoittanut, että 50-vuotista ETYJä ei ole syytä juhlia. Se on kuopattu.

Putler on vetänyt punaisia viivojaan ja Euroopan valtioiden poliittinen johto on keskittynyt lähinnä sotatoimien eskalaatiota pelkäämään. Nyt sitten kasakka uhkaa viedä kaiken irti lähtevän ja lännen Oranssi Monsteri komppaa ja vie loput,  murusetkin.

Viimeisen vuoden aikana Tasavallan Presidentti on, ulkopolitiikan ja erityisesti turvallisuuspolitiikan osalta ollut vahvasti esillä. Joidenkin mielestä liiankin. Nyt Aleksanterista ei ole havaintoa. Mŭncheniin on lähdössä Orpo. Selkeimmin tilanteeseen on reagoinut ulkoministeri Valtonen, jonka reaktio on mielestäni valtiomiesluokkaa. 

Ei koulukiusaajia kuriin saada periksi antamalla. Ei liioin hyssyttelemällä tai nuhtelemalla. Aikuisia öykkäreitä vielä vähemmän. Toisen posken kääntäminen ei tehokasta liene sekään?

Trump ja fasistinen oligarkia - geopolitiikan uusi suunta

Pitkälti NATO-option varaan pohjautunut Suomen liittolaisuuksien turvallisuuspolitiikka on historiaa. Se kehittyi ja nyt se perustuu NATO-jäsenyyteen. Kun oman jäsenyytemme lisäksi lähes samanaikaisesti varmistui Ruotsin jäsenyys vuosi pari sitten, katsoin tehneemme lähes kaiken meidän vallassamme olevan, oman maamme ja maanosamme turvallisuuden kehittämiseksi. Ja sitten tuli Trump. 

Nyt kun hän on ollut vallassa vasta runsaat 10 päivää ja mannerlaatat ovat alkaneet liikkua. America First, Make America Great Again on muuttunut USAn politiikan ajovoimaksi. Kanadan havitteleminen 51. osavaltioksi, Grönlannin haluaminen osaksi USAa. Panaman kanavan haltuunoton suunnittelu, Kolumbian kiristäminen ottamaan vastaan jenkkien karkottamat, Muskin nimittämin julkisen hallinnon tehostamisen johtajaksi alkaa osoittamaan sikäläisen geopolitiikan kehityssuunnan. Trump on asemoinut itsensä ja hallintonsa Putlerin toimintatapoihin. Uusi oligarkinen fasismi on syntynyt. 

 Ei maailma, ei historia, eikä Suomen turvallisuus ole valmis eikä kiveen hakattu. MOT. Uutta ajattelun aihetta antoi ajatusten runsaudensarvi YouTube. Sieltä nyt nappasin videon France was right – there I said it . Muistuivat mieleen ajatukset Euroopan Yhdysvalloista, Euroopan yhteisestä puolustuksesta ja vaikkapa Saksan ja USAn rauhansopimuksen nykytilasta. Tai vaikkapa Henry Kissingerin lausahduksesta "It may be dangerous to be America enemy, but to be Americas friend is fatal."