Zeitenwende, von Chamberlane zu Churchill 2025

Mit der Veröffentlichung des Nationalen Sicherheitsplans 2025 rückt die aktuelle US-Regierung die Idee der Partikularinteressen wieder in den Vordergrund. George Orwells Roman „1984“ von 1949 droht Realität zu werden.

Der Plan geht von einem Großmachtwettbewerb aus, in dem die drei Großmächte – die USA, Russland und China – die Welt unter sich aufteilen. Die USA „kümmern“ sich um die westliche Hemisphäre, Russland um Europa und Asien (zumindest in dem Umfang, in dem die Regionen zeitweise zu Russland gehörten) und China um Südostasien (einschließlich Taiwan) und große Teile Afrikas. Dabei werden die Wünsche der betroffenen Staaten völlig ignoriert. Wohin die verbleibenden Gebiete Australiens und Neuseelands gelangen, interessiert wohl kaum eine der Großmächte, zumindest nicht zum jetzigen Zeitpunkt.

Den Reaktionen der Partner nach zu urteilen, könnte ich mir vorstellen, dass Trump in dieser Angelegenheit bereits eine vorläufige Vereinbarung mit Putin und vielleicht auch mit Xi Jinping getroffen hat. Zumindest haben alle drei ihre starke Unzufriedenheit mit der gegenwärtigen rechtsstaatlichen Weltordnung zum Ausdruck gebracht. Es ist höchste Zeit, dass wir alle aufwachen.

Wenn man als Finne und Europäer darüber nachdenkt, muss man das Gesamtbild und die Konsequenzen einer möglichen Umsetzung von Trumps Ideologie im Blick haben. Es genügt nicht, sich nur Sorgen um die Zerstörung der amerikanischen Demokratie, den Verlust eines so wichtigen Verbündeten oder gar den Zusammenbruch der NATO-Vorteile für die Sicherheit Europas oder Finnlands zu machen. Wir müssen aktiv werden, um eine solche Entwicklung zu verhindern.

Trumps bisheriges Vorgehen folgte offenbar dem Beispiel Neville Chamberlains in den späten 1930er Jahren und zielte auf Beschwichtigung und Nachsicht ab. Doch es hat sich einmal mehr als der falsche Weg erwiesen. Politiker, die nach Weltherrschaft streben – geschweige denn Schulrowdys – lassen sich nicht mit ständiger Beschwichtigung im Zaum halten.

Ein neuer Ansatz ist nötig, denn die veröffentlichte Nationale Sicherheitsstrategie ist eine echte Zeitenwende.

Zeitenwende, from Chamberlane to Churchill 2025

By releasing the National Security Plan 2025, the current US administration is clearly bringing the idea of ​​special interests back to prominence. The 1984 described in George Orwell's 1949 book threatens to come true.

The starting point of geopolitical thinking and the method of action to be implemented in the plan is a great power competition, in which the three great powers - the United States, Russia and China - divide the world among themselves. The United States "takes care" of the Western Hemisphere, Russia of Europe and Asia (in Asia, at least to the extent that the regions have belonged to Russia at some point in one way or another), and China of Southeast Asia (including Taiwan) and at least large parts of Africa. Completely without caring about what the states themselves want. Where the remaining remnants of the division Australia and New Zealand will end up is hardly of interest to any of the great powers, at least at this stage?

Judging by the reactions of the partners, I could also imagine that Trump has already made a preliminary agreement with Putin and perhaps Xi Jinping on this matter. At least all three have expressed their strong dissatisfaction with the current law- and rule-based world order. It is high time for the rest of us to wake up.

If you think about it as a Finn and a European, you have to think about the whole picture and the consequences if Trump is able to implement the ideology he has published. It is not enough to worry about the destruction of American democracy, the loss of a key ally, or even the erosion of NATO benefits for the security of Europe or Finland. We must start acting to prevent such a development.

While Trump's actions so far have been, apparently following the example of Neville Chamberlain in the late 1930s - aimed at appeasement - it has once again proven to be a wrong way to act. You can't keep politicians who are thirsty for "wannabe" world domination - let alone school bullies - in check with constant appeasement. A new approach is needed, because the published National Security Strategy is a real Zeitenwende.

Zeitenwende, Chamberlanesta Churchilliin 2025

Julkistamallaan Kansallisen Turvallisuuden Suunnitelman 2025 Yhdysvaltain nykyhallinto on selvästi nostamassa etupiiriajattelun jälleen kunniaan. Georg Orwellin 1949 jukaistun kirjan kuvaama 1984 uhkaa toteutua.

Geopoliittisen ajattelun lähtökohdaksi ja toteutettavaksi toimintatavaksi sunnitelmassa otetaan suurvaltakilpailu, jossa kolme suurta - Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina - jakavat maailman keskenään. Yhdysvallat ”huolehtii” läntisestä pallonpuoliskosta, Venäjä Euroopasta ja Aasiasta (Aasiassa vähintään niiltä osin, kuin alueet ovat jossain vaiheessa tavalla tai toisella kuuluneet Venäjään) ja Kiina Kaakkoisaasiasta (ml. Taiwan) ja ainakin suurista osista Afrikasta. Täysin siitä välittämättä mitä ao. valtiot itse haluavat. Mihin jakojäännöksiksi jäävät Australia ja Uusi Seelanti päätyvät tuskin ketään suurista ainakaan tässä vaiheessa edes kiinnostaa?

Kumppanuksien reaktioista päätellen voisin valitettavasti myös hyvin kuvitella, että Trump on asiasta jo alustavasti sopinut Putinin ja ehkä Xinkin kanssa. Ainakin kaikki kolme ovat tuoneet julki vahvan tyytymättömyytensä nykyiseen laki- ja sääntöperusteiseen maailmanjärjestykseen. Meidän muiden on korkea aika herätä.

Jos ajattelee asiaa suomalaisena ja eurooppalaisena on pakko miettiä kokonaisuuksia ja seurauksia siitä, jos Trump pystyy julkaisemansa ideologian toteuttamaan. Ei riitä, että huolestutaan Yhdysvaltojen demokratian tuhoutumisesta, tärkeimmäksi kohonneen liittolaisen menettämisestä tai edes NATO-hyötyjen romuttumisesta Euroopan tai Suomen turvallisuuden kannalta. On alettava toimia siten, että moinen kehitys estetään.

Kun tähän mennessä Trumpin tekemisiin on, ilmeisesti Nevil Chamberlanin esimerkkiä 1930-loppupuolelta seuraten - pyritty myöntyväisyyteen ja tyynnyttelemiseen - se on jälleen kerran osoittautunut virheelliseksi tavaksi toimia. Ei ”wannabe” maailmanherruutta janoavia poliitikkoja - kun ei edes koulukiusaajia, saada aisoihin jatkuvalla myöntyväisyydellä.

Tarvitaan uudenlainen ote, sillä julkaistu Kansallinen Turvallisuusstrategia on todellinen Zeitenwende. 

Sodan naamioiden riisumisesta arvopohjaiseen realismiin

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö lausui kuuluisan kommenttinsa "Nyt naamiot on riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät" Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Silloin elettiin helmikuun 24. päivää 2022. Sitä oli Venäjän presidentti Vladimir Putin pohjustanut pitkällä tiedotteella, lausunnolla tai perustelulla televisiossa kello 5 aamulla Moskovan aikaa.

Eurooppa, Yhdysvallat ja muu maailma heräsivät uuteen aikaan. Euroopassa alkoi ”strateeginen erikoisoperaatio", jonka kestoksi Putin arvioi vain päiviä tai korkeintaan muutamia viikkoja. Tällä hetkellä ollaan 1385. päivässä ja lähestytään hyvää vauhtia Neuvostoliiton ”Suuren Isänmaallisen sodan” 1417 päivän kestoa. Neljää kurjuuden ja kunnian vuotta raa´an sotilaallisen hyökkäyksen kohteelle – Ukrainalle.

Kun USA julkaisi vuoden 2025 Kansallisen Turvallisuuden Strategian se tapahtui julkistamalla koko 33 sivuisen julkaisun hallinnon nettisivuilla sen suuremmitta kommenteitta ja dramatiikkaa torstaina 4.12.2025. Sen vaikutus muuhun maailmaan ja varsinkin EUhun, Eurooppaan ja eurooppalaisiin tulee ilmeisesti olemaan Putinin aloittamaa toista ”NeuvostoVenäjän Suurta isänmaallista sotaa” vakavammat ja pitkäaikaisemmat.

Ohessa muutama linkki reaktioihin maailmalla:

Trump’sStrategy Shocks Europe And The World | News Round-Up

HowTrump’s Security Strategy Destroys The Old World Order

NewU.S. security strategy calls for regime change in Europe

Saulin ajoista maailmalla ja meilläkin on muuttunut paljon. Olemme liittyneet NATOon ja yhteistyömme liittokunnan ja sen muiden jäsenten kanssa jatkaa kiinteytymistään. Olemme esimerkiksi osana JEFiä ja meillä on Yhdysvaltojen kanssa erillinen DCA-sopimus.

On meillä uusi Tasavallan Presidenttikin, nyt hän on Göran Stubb. Vajaan vuoden kestäneen toimikautensa aikana hän on ehtinyt olla monessa mukana alkaen golfkisoissa Donald Trumpin joukkueessa, sopimassa USAn kanssa 11 jäänmurtajan aiesopimuksesta, neuvotella Ukrainan tukemisesta halukkaiden koalition osana jne. jne. ja hän on nyt kuulemma Euroopan 13. merkittävin valtionpäämies. Tämän tavallisen tallaajan mielestä hän on osoittautunut hyväksi valinnaksi.

Stubb on osoittanut Suomen ulkopolitiikan ohjenuoraksi arvopohjaisen realismin, joka pyrkii tasapainottamaan Suomen prusarvojen puolustamisen ja pragmaattisen, kansallisiin etuihin pohjautuvan ulkopolitiikan. Tosin kriitikoiden mukaan käsite voi olla niin laaja, että sen avulla voidaan lopulta perustella mitä tahansa ulkopoliittisia ratkaisuja tilanteen mukaan painottamalla joko arvoja tai realismia. Miten se siis eroaa jo kokemastamme reaalisosialistisesta suomettumisesta tulee USAn Turvallisuusstrategian myötä ehkä tarkemmin nyt testattua.

Lisäys kello 17.00

PS.

Vai olisiko tässä kaikessa kysymys vain Trumpin pakkomielteisestä tavata yrittää irroittautua jatkuvasti jylläävästä Epstein-skandaalista, joka uhkaa tuomita hänet pedofiiliksikin? 

Ukrainan "rauhanneuvotteluista"

Ystäväni Matti Karvinen lähetti luettavakseni yhteenvetonsa kiinteistöjalostajien/ -sijoittajien viikonlopun toivioretkestä Kremliin Putleria tapaamaan. Kun itse olen hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä julkaisen sen kolmella kielellä: suomeksi, saksaksi ja englanniksi. Olen liittänyt mukaan muutamia tajunnan virrassa syntyneitä omiakin näkemyksiä.

Wittkofin ja Kushnerin neuvottelumatka Moskovaan päättyi. Ja kuten odotettiin  Ei tulosta.

Fakta on, ettei Venäjä halua rauhaa tai aselepoa vaan Ukrainan täydellistä alistamista. Nyt Donald Trump ilmoittaa lopettavansa kokonaan rahallisen avun Ukrainalle. Eli hän painostaa sodan uhria ja tukee hyökkääjää. Venäjän hyökkäys neljä vuotta sitten on täysin kiistaton asia, ja samoin on Venäjän tavoite muuttaa rajoja sodan avulla ETYKssä hyväksymänsä vastaisesti.

Näen asian seuraavasti, ja samoin tilanteen näkevät kaikki perheeni jäsenet ja tuttavani:

 Sen vastineena, että Ukraina luopui ydinaseistaan vuonna 1994, sillä on tai ainakin oli USA:n, Britannian ja Venäjän antamat turvatakuut. Se mitä on tapahtunut Ukrainassa vuonna 2014 ja sen jälkeen on yksiselitteisesti turvatakuiden antajien Venäjän, USA:n ja UK:n petos. USA:lla olisi ollut resursseja pysäyttää Venäjä, mutta presidentit Obama, Biden ja Trump pettivät Ukrainan. Eikä ole Englantikaan sitoumustaan täyttänyt.

 EU:n passiivisuus ja Ukrainan tarpeisiin nähden alimitoitettu apu ovat  vastuuttomuutta, lyhytnäköisyyttä ja moraalisesti häpeällistä. Yhteen laskettuna taloudellisesti valtavan EU:n jäsenvaltioiden tuki Ukrainalle on ollut 0,1 % BKT:stä! Trumpin pelotteluun luopua NATOsta oltiin hetkessä valmiita nostamaan NATOn puolustusmenojen osuutta 5% BKTstä. Siitä osa voitaisi perustellusti sijoittaa Ukrainan avustamiseen. 

Oman demokratiansa puutteista huolimatta Ukraina käy taistelua totalitarismia vastaan ja eurooppalaisen demokratian, vapauden ja tasa-arvon puolesta. Jos sen alistaminen saadaan torjutuksi, Ukraina voi ja se kykenee aloittamaan  kehittymisen länsieurooppalaiseksi demokratiaksi.

 Venäjän staatsreasonin ja sotilasstrategian mukaisia tavoitteita Putler, useat Venäjän johtavat poliitikot ja lehdistö ovat esitelleet avoimesti. On täysin selvää, että tavoitteena on jatkaa valloituksia lähivuosina ja palauttaa niiden avulla Neuvostoliiton aikainen geopoliittinen valta-asema. Tutkijoiden useimmin esittämä aikahorisontti on viisi vuotta.

 EU:n riitely, pelkurimaisuus ja alistuneisuus merkitsevät jatkossa EU:n ja Naton hajoamista. Hajottajina toimivat Venäjä ja USA. EU:n sisälle on Venäjän rahoilla ja USA:n tuella jo luotu hajottamista tekeviä kansalaisjärjestöjä, puolueita ja kokonaisia valtioita. Tässä hajoamisessa ja Venäjän ja USA:n tulevaisuudessa sopimassa jaossa Suomi ja esimerkiksi Saksa ilmeisesti päätyisivät eri puolille samalla tavalla kuin Neuvostoliiton ja Natsisaksan vuonna 1939 solmimassa Molotov-Rippentrop-sopimuksessa.

 Selvitäkseen tästä sodasta ilman häviötä ja alistumista Venäjälle Ukraina tarvitsee rahaa, aseita, ammuksia, tiedusteluapua ja sotilaita. Näitä kaikkia on EU:lla riittävästi tai niitä saa rahalla. Rahat on mahdollista saada joko Belgiassa olevista ja jäädytetyistä 200 -300 mrd. € Venäjän rahoista tai ottamalla EU:lle yhteislainaa. Rahan merkitystä konkretisoi parhaiten se, että 100 mrd. riittäisi 100.000 palkkasotilaan rekrytointiin vuosiksi. 

Jos tämä apu Ukrainalle päätetään, niin se takaa Euroopalle rauhan kymmeniksi vuosiksi. Samalla myös EU pelastuu, ja se löytää jälleen tarkoituksensa,  itsekunnioituksensa ja sielunsa.

 Ainakaan me suomalaiset emme ole valmiita Trumpin USA:n tapaan myymään tasa-arvoon, oikeusvaltioperiaatteeseen ja laajoihin kansalaisten vapauksiin perustuvaa liberaalia demokratiaamme joitain Venäjällä toteutettavia jenkkien rakennusprojekteja ja muita dealejä vastaan. Talvi- ja jatkosodan muistot sekä suomettumisen synkkä aika ovat edelleen kirkkaina mielissämme.

Samanmielisten maiden yhteinen puolustus

Eiköhän meille jokaiselle ole tullut selväksi, että USAn lupauksiin NATOn artikla 5 toteuttamiseen kaikissa olosuhteissa ei voi enää luottaa? Päivä päivältä vahvistuvat tiedot siitä, että Trumpin hallinto on muuttanut asennettaan 180 astetta, entistä pahinta perivihollistaan kohtaan.

Venäjä on nyt yhteistyökumppani ja entisiä hakataan kartulla kovasti. Aluevaatimukset, puolustuksen resurssointivaatimusten yli kaksinkertaistaminen kerta laakista, ystävien rankaiseminen asettamalla korkeita tullitariffeja, uuden avaukset esitetään uhkavaatimuksina niistä aiemmin edes keskustelematta jne. jne., eivät maailmanrauhaa - Euroopan rauhasta puhumattakaan - taatusti paranna. Nämä ennen kokemattomat toimet pakottavat EUn ja Euroopan muidenkin valtioiden miettimään mihin toimiin ryhtyä USAn suhteen.

Yksi keskeinen tekijä, jossa USAlla on ollut ylivertainen rooli – erityisesti NATOn vuoksi – on maanosan sotilaallinen turvallisuus. Kylmän sodan päättymisen ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on Eurooppa jättänyt puolustamisensa pitkälti USAn hoidettavaksi. Tämä on vuosien myötä useimmissa tapauksissa johtanut sekä kansallisten puolustusvoimien, puolustusteollisuuden ja puolustusvarustelun alasajoon. Samalla USAsta on tullut – ainakin alun perin sen nimenomaisesta halusta - Euroopan armeijoiden keskeinen turvallisuuden toimittaja.

Tämä järjestely on pitkään sopinut kummallekin osapuolelle; Euroopan valtioilla on ollut mahdollisuus panostaa kansalaisten elämänlaadun parantamiseen, jenkeillä mahdollisuus työllistää aseteollisuuttaan. Kaikki tämä on nyt muuttunut hetkessä, alkaen 20.tammikuuta 2025 klo 12.00 EST. Ja se kriisiytyi viimeistään viime perjantaina, 28.2. Trump/Vancen vs. Zelenskyn huutomaaotteluun.

Euroopan oman, yhteisen puolustuksen järjestäminen on useimmiten kai kaatunut USAn vastustukseen. Niin kaatui myös ensimmäinen yritys toisen maailmansodan jälkeen, kun vuonna 1948 perustettu, pelkästään Euroopan valtioista koostuva WEU  katsottiin turhaksi päällekkäisyydeksi. 4.4.1949 perustetulle NATOlle, ja lakkautettiin 2011. USA ja Kanada tulivat virallisesti osaksi Euroopan puolustusta vasta NATOon.

Hyvä yhteisesitys idean, siis Euroopan oman yhteisen puolustuksen historiasta löysin otsikon Could an “Army of Europe” Actually Happen? takaa. 

Nyt, huutomaaottelun seurauksena syntyi Tsekin presidentin ideasta ilmeisesti Britanniassa saman mielisten maiden koalitio, Coalition of the willing  Käsitykseni mukaan Macron on sen päätöksistä jo livennyt, ainakin siltä osin, ettei ole lähdössä Starmerin ja Zelenskyn kanssa Trumpille ”rauhansuunnitelmaa” esittelemään.

Vaan entäpä jos tästä tilapäiseksi tarkoitetusta ideasta kehitettäisi pysyvä malli tukemaan NATOa ja Euroopan tulevaisuutta? Euroopan yhteinen puolustus coalition of the willing. Viimeistään nyt kun NATOon ei kukaan ajatteleva enää voi 100 %sesti luottaa, on syytä harkita uudenlaisia vaihtoehtoja. YouTubessa törmäsin yhteen yksinkertaiseen ja selkeään vaihtoehtoon: A European Army - How Would It Actually Work? 

Heikot sortuu elon tiellä, jätkä sen kun porskuttaa.

Viime perjantain huutomaaottelu Trump/Vance vs. Zelensky Washingtonin ovaalissa huoneessa oli ennalta suunniteltu provokaatio. Sen tavoite oli yksinkertaisesti nöyryyttää Ukrainan presidenttiä antautumaan. Onneksi hänellä oli selkärankaa tarpeeksi olla antautumatta. Nyt Zelenskyn pitää kuulemma pyytää Trumpilta ja USAn kansalta anteeksi Trumpin ja JD Vancen loukkaavaa käytöstä!

Näin Trump on selvästi valinnut sijoittumisensa uuden maailmanjärjestyksen synnyttämisessä. Kuten diktaattorit kautta aikojen modus operandi on:Vahvat toimivat miten haluavat, heikot kärsivät kuten heidän täytyy. Kun Trump on nyt edennyt Heritage säätiön Project 2025 suunnitelman mukaisesti hän on ottanut tehtäväkseen USAn demokratian, sen kaikkien instituutioiden ja liittolaisuuksien rapauttamisen, oikeuslaitoksen ja perustuslain nollaamisen. Ja hän etenee sellaisella vauhdilla, niin järjestelmällisesti ja perusteellisesti, että hänen aiheuttamia vaurioita ei vuosiin voida korjata, vaikka valta USAssa vaihtuisi kahden tai neljän vuoden kuluttua.

Laajamittaiset suuret tullit ja tariffit rapauttavat globaalin kaupan. Trumpin päiväunet Panamasta, Kanadasta, Grönlannista ja Gazasta aiheuttava täysin uuden tilanteen maailmassa. Viimeisin avaus on pyytää Putin välittämään USAn ja Iranin yhteistoiminnan parantamiseksi. Kohta varmasti seuraa ilmoitus yhteistyöstä Kim Jong Unin kanssa, Ja lisää tulee taatusti.

Voidaksemme reagoida tuloksekkaasti meidän ulkopuolisten on tunnistettava hänen tapansa toimia ja hyväksyttävä sen seuraukset. Pax Americana on kuollut ja kuopattu, eikä siihen paluuta ole. Ruskij mir on voimissaan.

Euroopan valtiot ja erityisesti EUn ja NATOn jäsenten on tämä sisäistettävä ja toimittava sen mukaisesti. Nöyristely ja mielistely eivät toimintatapana ainakaan ole tehokkaita öykkärien riehumisen suitsemisessa. Samanmielisten maiden koalitio sen sijaan antaa hyvän mahdollisuuden toimia. Se vaatii luonnollisesti lisää osallistujia, selkeitä rakenteita, organisaation, materiaalit ja logistiikan ja ennen kaikkea johtajuutta.

Oikea aika toimia on nyt. Ja toimia nopeasti. On luotava plan B ennen kuin Trump tuhoaa viimeisetkin rippeet NATOn turvalausekkeiden luotettavuudesta. Euroopan on varauduttava kahden rintaman pitkään ”sotaan” vastustajinaan Putler ja Trump. Tulevaisuuden tummien pilvien hopeinen, positiivinen reunus on se, että Venäjä on heikoimmillaan juuri nyt ja seuraavat 2 – 3 vuotta, jos ajatellaan sen mahdollisia sotilaallisia vastatoimia.

Väittävät, että EU kehittyy kriiseissä. Ei kun kehittymään, vaihtoehdot ovat vähissä.

Millä tavalla USAn öykkäri-/koulukiusaajahallinnon kanssa tulee neuvotella?

Katseltuani ja kuunneltuani lukuisia videoklippejä Donald Trumpin ja Volodomir Zelenskyn viime perjantain huutomaaottelusta olen yrittänyt löytää vastauksen otsikon kysymykseen. Törmäsin Quorassa kanavaan Real Politik ja sen kirjoittajan John Peter James Kikic artikkeliin jonka annoin ChatGPTn kääntää suomeksi.

”PayPalin toinen perustaja Peter Thiel käytti tiettävästi 15 miljoonaa dollaria saadakseen JD Vancen valituksi senaattiin. Vance on Thielin valinta Donald Trumpin varapresidentiksi ja osa sopimusta, jossa Musk ja Thiel rahoittavat Trumpin vuoden 2024 presidentinvaalikampanjaa.

Zelenskyi olisi voinut vain nyökätä ja hymyillä Valkoisessa talossa, antaa kaiken disinformaation, loukkaukset ja solvaamisen mennä ohi korviensa, joita Vance ja Trump olivat hänen suuntaansa heitelleet. Hän olisi voinut sanoa ”Kiitos” 20 kertaa keskustelun aikana, hän olisi voinut pukeutua täydelliseen Ralph Laurenin pukuun — ja silti he olisivat sanoneet, että hän oli epäkunnioittava.

Koska tarkoitus oli nöyryyttää Zelenskyitä — siksi lehdistö pidettiin huoneessa neuvottelujen aikana, vaikka normaali käytäntö on, että kuvia otetaan muutaman minuutin ajan, minkä jälkeen toimittajat poistuvat.

Kuvittele, että maahasi tunkeutuu Euroopan suurin armeija ja kansaasi pommitetaan, kidutetaan ja tapetaan.

Kuvittele, että Amerikka vei sinulta ydinaseet (1 900 ydinkärkeä) ja lupasi suojella sinua vihamielisiltä hyökkäyksiltä — mutta on nyt hyökkääjän puolella.

Ja sitten vastapäätä istuu mies, jolla on silmänrajausta, ja kysyy: ”Miksi et osoita kiitollisuutta?”

Zelenskyi osoitti suurta itsehillintää.
JD Vance on petturi, joka tarkoituksella lietsoi riitaa.

Koko esitys oli käsikirjoitettu skandaalin synnyttämiseksi. Ja skandaalin jälkeen vaaditaan, että kaikki virkamiehet ja kongressin jäsenet ”seisovat Yhdysvaltain presidentin tukena.”

Nyt kyse ei ole enää Venäjä vs. Ukraina — vaan Trump vs. Zelenskyi.

Putin käytti samaa temppua hyökkäyksen alussa sanoen: ”Teidän täytyy tukea isänmaatanne, hinnalla millä hyvänsä.”
Hänen seuraava iskulauseensa oli: ”Kaikki etenee suunnitelman mukaan.”
Seuraava oli: ”Kun olemme aloittaneet, meidän täytyy viedä tämä loppuun.”
Seuraava: ”Kaikki erikoissotilasoperaation tavoitteet saavutetaan.”
Hänen viimeisin iskulauseensa: ”Se on, mitä on, se on Jumalan tahto.”

Kirjoitan tämän amerikkalaisille, jotta he tietävät, mitä odottaa tältä liukkaalta tieltä, jossa Amerikka asettuu kuolettavan vihollisensa Venäjän puolelle — meille kun väitetään, että tämä tapahtuu vain siksi, että Trumpin alaisuudessa ulkomaisten oligarkkien valitsema varapresidentti vaatii, että presidentti, jota hän avoimesti yritti nöyryyttää suorassa lähetyksessä, piti pintansa ja vastasi takaisin.

He käyttävät jokaista likaista temppua murtaakseen Zelenskyin ja pakottaakseen hänet luovuttamaan Ukrainan Putinille.”

Mielestäni kuvaus tapahtumasta, sen syistä ja seurauksista on hyvä ja asiallinen. Mutta se ei vastaa otsikon kysymykseen. Ja siihen kysymykseen Euroopan valtionpäämiesten ja NATOn muiden jäsenten on syytä löytää vastaus nopeasti. Pelkkä sormenheristely tai toruminen, mielistely tai alalivonta ei riitä. Tarvitaan aktiivista reaktiota ja toimintaa.