Viime vuonna vientimme laski yli neljänneksen. Eikä positiivisia merkkejä ole kuulunut siitäkään, että teollisuuden joukkomuutto muille maille olisi osoittanut hiipumisen merkkejä. Se taas tulee entisestään vaikeuttamaan kuvitelmaamme, että tulevaisuudessa Suomi elää osaamisintensiivisillä palveluilla. Nykyisten palveluiden viennistä suuri osa kun on suoraan tai epäsuorasti kytköksissä teollisuuden toimituksiin.
Sitä suuremmalla syyllä ihmettelen Kelan ja politbyrokratian halua ajaa konkurssiin Reumasäätiön sairaala. Sairaala, jonka osaaminen maineen perusteella on alansa kansainvälistä huippua joutuu kuulemma hakeutumaan konkurssiin. Ei siksi, ettei olisi potilaita vaan ilmeisesti siksi, että Kela ja kunnat ( siis Kepu) kilpailuttaessaan, pitävät hintaa keskeisimpänä kriteerinä. Näin menetellen varmaan täytetään puolueita lähellä olevien terveys- ja kuntoutusta harjoittavien säätiöiden tilauskirjat. Ja samalla ajetaan alas juuri sitä korkeatasoista erityisosaamista osaamista, jolla meidän pitäisi tulevaisuudessa elää.
Kuinkakohan monta sataa miljoonaa on Sitran, Tekesin, EUn, RAYn ja muiden kansallisten tukiemme avulla pantu sairaanhoitopalveluiden kehittämiseen ja kansainvälistämiseen? Käsitykseni mukaan Reumasäätiön sairaala saattaisi olla yksi esimerkki osaamisesta, jota saattaisi jopa voida laajamittaisesti viedä. Mutta kun sairaala lopettaa toimintansa on turhaa enää haikailla sen paremmin sen osaamisen kuin imagonkaan perään. Molemmat katoavat lopullisesti.
Mutta ehkäpä Kankaanpään ja Siuntion kaltaiset terveysinstituutit korjaavat sitten potin?
Mikä muuten on puolueidenvastuu markkinoilla niiden huolehtiessa lähellä olevien markkinahäiriköiden rahoituksesta istuen pöydän molemmin puolin? Varmaan sama kuin rahoittaessaan Rovaniemen kelkkatehtaan seiniä tai soffa-alan innovaatiotoimintaa?
8 kommenttia:
"Nykyisten palveluiden viennistä suuri osa kun on suoraan tai epäsuorasti kytköksissä teollisuuden toimituksiin."
Näin se on nyt ja on aina oleva. Tieto ja taito kulkevat käsi kädessä. Jotenkin jotkut uskovat jonkinlaiseen "aikahyppyyn", jolla tämä voidaan ohittaa. Niinpä osaamme hioa vaikkapa paperinvalmistuksen niin hyväksi, että muuta ei osata. Muiden saavuttaessa saman tason kykenevät ne halvemmin tuotantokustannuksin valtaamaan markkinat tai alkuperäisen valmistajan on vietävä tuotanto sinne missä ovat alemmat tuotantokustannukset.
Mitäpä jos aikoinaan olisi tutkittu ja kokeiltu enemmän, niin silloin ehkä olisi syntynyt uusia innovaatioita joista olisi kehitetty uusi tuotanto. Esimerkki tällaisesta "oheisinnovaatiosta" on tarralaminaati. Sen valmistukseen ja myyntiin ei edes globaali lama purrut.(Odotan innolla mitä ovat uudet UPM:n tuotteet.)
Tämä jatkuvan kehityksen, innovoinnin ja jatkuvan parantamisen teoria ei suinkaan ole mikään uusi. Informaation käsittelyn ja logistiikan tuomat tuotannolliset edut luovat suurille tuotantolaitoksille suuruuden edut. Jostain syystä Suomessa on unohdettu pienuuden edut. Olisiko esimerkki otettu eräästä valtiosta missä kaikki oli maailman suurinta ja hienointa (- ainakin Intouristin oppaiden mukaan -)?
Palvelut KEHITTYVÄT tuotannon ympärille. Tästä on esimerkkinä KONE Oy, jonka palvelut kattavat maapallon - pienyritysverkoilla. Tuotanto voidaan luoda alusta alkaen myös pienyritysverkoissa. Tästä on erinomaisena esimerkkinä Pohjois-Italian teollisuus - Mafiasta huolimatta. Samaa on ollut Pohjanmaalla esim. matonkutomisessa - ja ilman AY-liikettä. Verkostotuotannon kehittymisen Suomessa ilmeisimmin tuhoaa kateus, mutta on siihen byrokratiallakin suuri osansa.
Homma on niinkuin Saksan sotahäviö. Ylimmät päätökset kehnoja ja kaikkea liian vähän ja väärään aikaan "kilpailijoihin" verattuna. Lopulta kelvolliset osaajat jätettiin mottiin. Meillä osaajat sidotaan kehittyviin maakuntiin, tai työpaikoille liiton toimintakäskyjen ohjaukseen, jolloin ideatoiminnastakin on työnantajan maksettava ennen yhtä ainutta kehitysideaa.
PLM
Meillä on kyllä huomattu pienuuden edut. Ajataan ensin teollisuus olosuhteisiin, joiden puitteissa se ei voi kansainvälillä markkinoilla toimia kilpailukykyisesti. Sitten ei tehdä mitään ja annetaan sen tehdä johtopäätökset ja muuttaa muille maille. Ja viimeiseksi pannaan aluepolitiikkaan ja muihin innovointi-, tuotekehitys-, elinkeinopolitiikkoihin rahaa, jolla pitäisi nyhtää tyhjästä. Se vaan on enempi vaikeaa, vaikka siihen upottaisi kuinka paljon mammonaa tahansa.
Kansantalouttamme kehitetään sillä tyylillä, että kansalaisien olisi paikallaan miettiä tarkemmin Etelä-Euroopan maiden olosuhteita. BKT ei ehkä ole ihmeellinen, mutta porukka viihtyy aivan eri tavalla kuin luterilaisessa pohjoisessa. Osaisivat ainakin keskittyä viihtymiseen sitten kun meidän BKT:mme on painettu samalle tasolle.
Satunnainen raportoija
Hieno vinkki. Vaan loka-, marras-, joulu- ja tammikuun lyhyet päivät ja pahimmoillaan vaakasuoraan pyyhkivä räntä tuskin kovasti lisäävät viihtyvyyttä? Ja kesäkin on joskus lyhyt ja vähäluminen.
Mutta asenteestahan se tietenkin on kiinni? ;-)
hakki
Njoo, tuo kaamosmasennus on hankala juttu. Masentaa jos on töissä ja joutenolo korkeintaan pahentaa tilannetta.
Ottaisivatkohan ne paljonkin siirtolaisia sinne etelään?
Satunnainen raportoija
Siellä kai ne EUn ulkorajat ovat tiukimmillaan? Mutta manjaana kompensoi varmasti. Toisaalta ei mene hyvin Kreikalla, ei Italialla, ei Espanjalla ei kai edes Portugalilla. Mutta EUn sisällä voi kai saada työmarkkinatukensakin perille?
hakki
Näin olen asian ymmärtänyt lain mukaan olevan, mutta byrokratiasta ei koskaan tiedä.
Satunnainen raportoija
Näinhän se on. Tarvittaessa politbyrokratia muuttaa lait varsin vikkelään.
Lähetä kommentti