Nukkuvien puolueen hypetystä

Väite, jonka mukaan "Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontuva eduskunta" lienee osa YK:n ihmisoikeusjulistusta tai jotain vastaavaa yhtä juhlavaa, tehotonta mutta ah, niin viihdyttävää satua? Sen sijaan väite, että ”eduskunnan on nautittava hallituksen luottamusta” on osoitettu paikkansa pitäväksi monia kertoja mm. viimeisten kolmen vuoden aikana.

Tai ehkäpä sekin on vain osa kaupunkilegendaa? Ehkäpä sen pitäisikin kuulua ”kansanedustajien on nautittava päähallituspuolueiden luottamusta”? Puolueita edustavat kansanedustajat ainakin tietävät kenen ohjeita napin painamisessa kannattaa seurata, jos haluaa tulevaisuudessa vielä tässä puolueessa ehdolle asettua.

Viimeiset gallupit huhtikuun 2011 H-hetkeen esiteltiin eilen. Kepu tippuu, persut nousee, demarit polkee paikallaan. Hoh-hoijaa. Tästä tämä vaalihypetys vain nousee. Lupauksia annetaan oikealle ja vasemmalle ja pyritään kaikin keinoin välttämään virheitä. Se on hallituspuolueillekin helppoa. Ei edelleenkään tehdä mitään, jolla maan ja kansan tulevaisuus turvattaisi, ei tehdä enää virheitäkään.

Kansalaisen ”turvallisuutta” taas lisää tietoisuus siitä, että kaksi kolmesta suuresta on joka tapauksessa mukana. Kun niitten ideologinen pohja (kaikki mulle, heti, nyt) ei juurikaan toisistaan poikkea on kai herttasen yhdentekevää onko hallituksen penkkejä kuluttamassa punamulta, violetti tai turkoosi joukkio? Ei mikään tällaisen tossunkuluttajan kannalta kuitenkaan muutu. Ja jos niillä tuoleilla nyt yksi tai kaksi persua palkkaa nauttisi, ei sekään maata mullistaisi, ei itse asiassa mitään muuttaisi. Vaalien välillä meillä tunnetusti johtaa virkamiesten sekä lobbareiden kasaama hallitusohjelma. Tiedättehän, nykyajan Mooseksen kiveen hakatut Lain taulut.

Suurin pelko on kuitenkin nukkuvien puolueen kehittyminen. Siis niiden kaikkien, jotka joko ovat saaneet kyllikseen tästä ruokottomasta poliittisesta oman edun tavoittelusta tai jotka kuvittelevat, että äänestämättä jättäminen olisi jonkinlainen protesti. Sitähän se ei ole. Käyttämättömät äänet eivät ole tahdonilmaisu. Niitä ääniä kukaan ei edes laske. Ne ovat vähennyslaskun tulos. Äänioikeutetut - äänestäneet = äänestämättä jättäneet.

Nukkuvien puolue on demokratiamme suurin uhka. Ei silti, että meillä enää demokratiasta juurikaan voisi puhua. Politbyrokratia, poliittisten puolueitten eliitin ja korkeimpien virkamiesten vallastahan tässä on ollut kyse jo pitkään. Kansanvallan viimeinen relikki on oikeus saada äänestää. Ja silloinkin lähinnä puolueiden, eli puolue-eliitin tarjoamista vaihtoehdoista, sillä kun 3 % äänikynnys ja jo sovittu vihreä vaali- ja puoluerahoituslainsäädäntö astuu voimaan ainoastaan nykyisiin eduskuntapuolueiisiin kulluvilla on käytännössä mahdollisuus tulla valittua.

Mutta vielä on äänestäjälle olemassa laeissa ja asetuksissa porsaanreikä. Sitä kannattaa käyttää kun vielä voi. Ennen kuin Tarasti ja Brax senkin kieltävät. Itse asiassa ammattilaisten toimivaksi ja tehokkaaksi todistama.

Kuka tahansa voi jättää vaalilipun, joka on pakko hylätä.

Tänä keväänä sitä mahdollisuutta käytti näyttävästi muistaakseni noin 40 kansanedustajaa puhemiestä valittaessa.

Se oli laillinen todellinen protesti .

Ja väittäisinpä, että se oli Saulille viimeinen pisara. Ei edellisissä vaaleissa yli 60.000 ääntä saanut puolueensa entinen puheenjohtaja muuten saman tien ilmoittaisi nykyiselle puoluejohdolle, ettei enää edes ehdokkaaksi vaaleissa asetu.

Se on ainoa tehokas protesti, laillinen täsmätapa osoittaa puolueille, etteivät ne nauti kansalaisten luottamusta.

PS.

Siksi muistan seuraavallakin kerralla käydä äänestämässä ja kirjoitan lippuun JOKU MUU.

 

PPS.

JOKU MUUn tukiryhmässä on vielä tilaa.