Tämä artikkeli on osa
Politiikka-luokkaa
Demokratia
- Kapitalistinen tasavalta
- Parlamentaarinen tasavalta
- Perustuslaillinen tasavalta
- Sekahallitus
- Sosialistinen tasavalta
Ja päälle pätteeksi tämä omamme,
- politbyrokratia.
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/10283/lapinakyva-puolue-ja-vaalirahoitus
11 kommenttia:
He-he, vaihtoehtoja löytyy, jos nykyinen järjestelmä kyllästyttää. Mikähän puolue mitäkin suuntausta edustaa? Pitäisköhän ruveta suunnitteleman puoluetta jollekin uudelle -ismille, -kratialle tai -nialle?
äänivyöry
Nämä kuvaavat erilaisia valtiomuotoja tai hallitsemisen tapoja. Ei puolueita. Joissakin niistä ei puolueita edes hyväksytä.
Useimpien osalta linkki johdatta sinut suoraan tiedon lähteelle. Wikipediaan.
Hakki
Luettelit paljon labels kuinka hallita ihmisia, muutta et maininnut sita joka voisi eliminate kaikki puolueiden ja niista syntyneet vaikeuksien pohjimmaiset syyt - itsetuntemus.
Anonyymi
Olen kanssasi eri mieltä siitä, että kansalaisten korkea tai hyvä itsetunto ehkäisisi tarpeen hallita ja johtaa. Mutta perustele tarkemmin miten ja mitä täsmälleen tarkoitat?
PS.
Jos viitsit, kerro myös miten olet päässyt lisäämään kommentin ilman, että siitä on jäänyt jälkeä sen paremmin tilastosivuille kuin sähköpostilaatikkoon, johon kaikista kommenteista on tähän mennessä tullut tieto?
Hakki
Olemmehan tulleet tahan vaiheeseen aikaisemminkin. Kuten olet tietoinen, kaikki petoelaimet, kuten sudet ja muutkin canine ryhmaan kuuluvat, ovat Alfa-female:in johdon alaisia. Monessa mielessa kuulumme samaan ryhmaan saalistajia. Ensinakin olemme paa-asiallisesti lihansyojia, mika luokittelee meidat kuulumaan canine ryhmaan elaimia. (Ajattele, etta "koira on ihmisen paras ystava"), eika vain lihansyojana, mutta myoskin monilta muilta tavoiltaan. Niita ei liene syyta luokitella erikseen. Tunnemmehan niita vertailevina kuvina useitakin.
Koirasukuisten elainten, samoin kuin ihmiselainten kaytos on hyvin paljossa samanlainen. Meilla ihmiskoirilla on traditionaaliset kayttaytymisvaatimukset, mutta kuten muutkin traditiot ne ovat pahoin rappeutuneet kaikissa tuntemisamme aspecteissa. "Koira ei syo koiraa", mutta me ihmiskoirat syomme toisiamme, jollei nyt suoranaisena koiran lihansyojana (Lansimaissa), mutta "busineksen" muodossa toki. Ja kaiken lisaksi, asetamma sellaiset "businessmiehet" todella korkealle yhteiskunnassa, varsinkin silloin kun on tehty "hyvat kaupat" rajojen ulkopuolella.
On hyvin mielenkiintoisaa tulla tietoisiksi naista ominaisuuksistamme. Tuolloin ei voi eritella itseaan muista poikkeavaksi, vaan voi nahda, suorastaan hammastyneena, kuinka samanlaisia olemmekaan ihmisen "parhaan ystavan" kanssa.
Ps.En todellakaan tieda kuinka paasin livahtamaan KL:n palstoille. Se ei ollut tarkoitukseni, ei ainakaan tajuisesti.
Karl
Melkein arvasinkin, että sinä olet anonymous.
Ihmisen vertailu koiraan on toki mielenkiintoista, mutta vaikka kumpikin lienevät lihaa syöviä lauma-eläimiä, vain koirat ovat uskollisia.
Hakki
En ole koskaan valtellyt esiintya muuna kuin mita nimeni on. Huomasin, etta KL on taas tehnyt muutoksia asetteluissaan. Aikaisemmin "komentoi" osan yhteyteen oli kirjoittajan nimi valmiina. Nyt sen taytyy muistaa naputtaa paikalleen, jonka olin huomaamattomasti unohtanut. Siina onkin syy miksi minusta tuli "anonymous". Muilta osin KL voisi ehka antaa yksityiskohdat.
Jain pohtimaan sanomaasi "vain koirat ovat uskollisia" ja tulin moneenkin erinlaiseen johtopaatokseen, mutta loytaakseen syyn moiseen riippuvaisuus-suhteeseen, joudutaan menemaan alueelle ihmisen psycheessa jota tunnemme vahan ja jota emme halua tuntea pintaa syvemmalle. Omien havaintojeni tuloksena elaimista voisin sanoa, etta niilla esiintyy aivan samanlaisia tarpeita kuin meilla ihmisilla. Fyysillisten tarpeiden, kuten ruuan lisaksi niilla on myos emotionaaliset tarpeet. Ehka turvallisuus syista, mutta myoskin jostakin muusta, jota meilla ihmisillakaan ei ole suhteessa toisiimme paljoakaan tarjottavana.
Me ihmiset elamme kahdessa erillisessa mailmassa, "the given and the man mede". The given world is not a problem, whereas the man made has a multitude, of all kind of contradictions, separately, mede to an ever increasing and complex mess, espcially in realm of sex. A dog have a "nooky" or two and walks away. The human keeps mulling it in his mind over and over, and in no time a problem of "should I, or should I not" has been created.
By divating life and putting contaradictory concepts in one basket, with many other similies. And doing so we have separated life into compartments. Then we make a great offort to set them all in an harmonious whole, which is not possible, and, so doing nessesitate a priest and politician, resulting to an immence mess, in which we try to live "with love and care".
Karl
Minulle tuo tapahtuu silloin tällöin. Ilmeisesti täytyy erikseen kirjautua, ennen kuin oma nimi tulee automaattisesti näkyviin.
Saitpa koirista nyt kimmokkeen. ;-) Tarkoitin todella vain sitä, että ihminen ja todennäköisesti toinen koirakin voi, tutustumisen jälkeen, luottaa koiraan. Ihminen taas harvoin 100 % toiseen ihmiseen. Ja jos ehdottomasti luottaa on aika iso mahdollisuus saada nenälleen tai puukko selkään. Tämä tietysti lähinnä ihmisen rakentamissa kilpailullisissa yhteisöissä.
Hakki
Naista koiramaisista luottamuksista voisimme hyvinkin siirtya ihmisluottamuksiin, tai ehka olisi enemman asiaan jos puhuttaisiin "luottamuksesta" pelkastaan ja miksi yleensa vaatia luottamusta, jos jo ennalta tietaa omaavansa vaatimuksia ja siten itsekin olevansa epaluotettava.
Luottamukseen sisaltyy salattu vaatimus, toisen henkilon alistamista "minun" pyyteiden mukaiseksi, mika sinansa jo tekee vaikeaksi kayda asiassa, "luottamuksessa" pitemmalle, sikali kun kysymyksessa ei ole jokin vahapatoinen asia. Ihmisten valisissa, kuten mies/nainen, nainen/mies- suhteessa yhteiskunta vaatii, jalkikasvun turvaamiseksi, kestavaa suhdetta. Mutta; kuten kaikkien vaatimusten kanssa, siihenkin sisaltyy sidonnaisuus, "vapauden menetys" ja moisen menetyksen myota seuraa kaikki se minka urospuolinen, ja ehka myos nainen, tosin harvemmin, kokee "sietamattomana".
Ulkoa tulleet velvoitteet vaativat vastavelvoitteita, tai alistumista. "Vaihtoehtoja" on paljon ja hakemalla niita aina loytyy, tietenkin vain mielipiteiden muodossa. Todellisessa tapahtumassa, luonnollisessa asiain kasittelyssa, on vain joko-tahi. Mutta sekin on tehty vaikeaksi ja usein ylitsepaasemattomaksi, vain pelkan tavan ja tottumuksen sidonnaisuudella.
Mainitsit jossakin artikkelissasi menevasi kesalomalle. Have a good one!
Karl
Mitenpä sitä eläkeläinen kesälomalle? Mutta kova on yritys edelleen. Taidan olla blogiaddikti.
Tällä Suomessa sen paremmin yhteiskunta kuin kanssaihmisetkään eivät enää vaadi kestosuhteita. Tosin samalla lasten huostaanotot kasvavat ja vastuullisuus omasta elämästä, lapsista tai puolisosta nyt puhumattakaan, on valitettavan monella lievästi sanoen hakusessa. Nautimme lasten osalta ilmeisesti viime laman satoa. Opetamme heidät valtion ja sossun eläteiksi. Ja kun viime lamassa työttömiä oli pahimmillaan inhorealistisesti laskien 777.000 niitä on nyt noin 550.000. Syrjäytyneitä takametsien asukkien isäksi alkaa kaupungeissakin olla jo kolmannessa polvessa.
Joten kannattaa valita oikea hallinomalli. Nykyinen ei enää toimi.
Hakki
Niin - mitapa tosiaankin. Olemmehan jo kesalaitumilla. Nyt vain tarvitsee OLLA. Mutta vuosikymmenien konemainen "oleskelu" vaatii lisaa konemaisuutta ja kun tuohon "lisaan" ei voikaan asetella vanhoja tapoja ja tottumuksia we have a dilemma.
Maisemien vaihtamisella ei vaihdeta vaihtajaa, vaan se jatkuu samoilla evastyksilla joilla se tuli toimeen vuosikymmenia. Nyt kun ollaan vapautettu - lopultakin - niin blogataan kunnes sekin alkaa maistumaan "puulta" monen muun, enemman tai vahemman, samassa kierteessa olevien kanssa. Kuten sanoit, taidan olla blogiaddikti - ja samoin on meidan muidenkin "kohtalo", jotka olemme joutuneet samanlaisuuden kierteeseen.
Kylla "kannattaa valita oikea hallintamalli". Ainoa probleema on se, etta uuden hallintamallin rakentaminen ei onnistu meidan vanhoilla "tyokaluilla". Uusia tulisi loytaa, mutta kun tuota uuttakin voi pyrkia loytamaan vain niilla vanhoilla, tunnetuilla tyokaluilla - niin mitas teet jotta et astuisi samaan "kuoppaan" joka kerta. Siinapa onkin pohtimista meille molemmille "kesaloman" ajaksi.
Lähetä kommentti