Euroopan 12. paras valtionvarainministeri varoittaa kansalaisia ja yrityksiä pelottelemasta pankkeja. Kaipa hän tietää mistä puhuu? Olen jopa samaa mieltä siitä, että nyt Euroopan finanssimarkkinoitten prioriteetti ykköspohde, on huolehtia siitä, että markkinoiden usko euroon ja EUiin saadaan palautettua. Ainakin siihen mittaan, että perhosen siiven lätkäisy Portugalissa tai Irlannissa ei uhkaa välittömästi taas koko EU-alueen tulevaisuutta.
Mutta elämme mielenkiintoisia aikoja. Kun EU valtiot ovat nyt sopineet luovansa järjestelmän, joka tämän jälkeen estää Kreikan tilanteen uhkaamat pahimmat seuraukset, se tarkoittaa käytännössä valtioiden kuria ja EUn johtajuutta. Kummankin osalta EU ja sen kansallisvaltiot ovat osoittautuneet lähinnä pahantapaisiksi kakaroiksi. Samalla se tarkoittaa, että valtioitten on jälleen luovuttava, ainakin jossain määrin suvereenisuudestaan. Askel liittovaltioon on taas otettava. (Itse kyllä moista kannatan.)
Sillä ajatellaanpa mistä muusta kuin Kreikasta, Kreikan aikaansaama ongelma johtui? Jenkeistä liikkeelle lähtenyt finanssikriisi kertautui Euroopassa ja huolehti siitä, että kaikki maat olivat vastaanottamassa yhden valtion "holtittomuutta" housut nilkoissa. Ja miksi? Koska samat perussyyt kuin Kreikassa toimivat - tosin pienemmässä mittakaavassa - myös kaikissa Pohjoismaissa, Ranskassa, Saksassa ja niin kaikissa muissakin EU maissa viimeisimpiä itäisiä EU-jäsenmaita lukuun ottamatta. Ei se virkamiesten 14 kuukauden palkka niin kummallinen edes täällä Pekkaspäivien ja lomaltapaluurahojen Suomessakaan ole.
Ovatko äänestäjät edes Suomessa kypsiä liittovaltiokehitykseen? Ja eroamisen lisäksi, mitkä ovat vaihtoehdot?
10 kommenttia:
"Ovatko äänestäjät edes Suomessa kypsiä liittovaltiokehitykseen? Ja eroamisen lisäksi, mitkä ovat vaihtoehdot?"
Voi kun tämä kansa vihdoinkin tajuaisi, että liittovaltiokehitys on ainoa vaihtoehto, niin Suomelle, kuin koko Euroopalle. Engelsmanneista en pajoa piittaa saavat ihan hyvin pysyä saarellaan ja katsella TV:stä commovelth'in uutisia. Muiden kanssa on eri juttu. Suomelle asia on tärkeämpi kuin kukaan voi uskoa. Yleensä pienet kielialeet ja kansakunnat on sulautettu tavalla tai toisella ja ajan kanssa vahvimpaan. Finish Finlandie - tai jotain sinne päin - sanoi jo joku aikoinaan.
Ainoastaan liitovaltiossa voimme muodostaa oman eksoottisen, omapäisen ja individualistisen identiteettimme. Suurin muutos olisi se että pakkoruotsin sijaan tulisi todennäköisimmin englanti viralliseksi valtiokieleksi, mutta mitä väliä sillä on. Valtiokirkkomme menettäisi asemansa, mutta mitä väliä silläkään on. Viranomaisia, hallintoa ja -virkailijoita vähenisi tuhansittain - ja sillä on väliä. Suurinta ja varmasti vaikeinta on se, että maalaisliitto (nyk. kes-kusta) menettäisi - paitsi edustajansa jokaisessa kuppikunassa - niin myös etunsa ja edustajansa.
AY-liikkelle ja muille kuppikunnille seuraisi kasvun ja kukoistuksen aika. Ei missään ole niin paljon erilaisia yhdistyksiä, kerhoja ja seuroja asukaslukuun nähden kun tässä maassa. 300 miljoonaa potentiaalista uutta jäsentä! Se vasta jotain olisi. Kommareillekin löytyisi uusi ideologian levityskenttä ja viherterroristien ei tarvisisi muuta kuin aplodeerata, koska he ovat jo globalisoituneet.
Niin ......että onkos se eroaminen joku vaihtoehto?
Emme ole Norja, emme Sveitsi. Muuten, milloin Sveitsin pankkien salaisuus paljastuu?
PLM
Olisiko tajuamisen ongelmana se, että meitä on nykyisessä EUssa vain noin prosentti, 1 %. Liittovaltiokehitys tarkoittaisi, että päätöksenteko siirtyy Brysseliin, vaikka käytännössä Berliiniin ja Pariisiin. Ja kun Gallian Kukko ei periksi anna en ihmettelisi, vaikka "yhteiseksi" kieleksi leivottaisi ranska.
Haluammeko me suomalaiset, että "kaikki" meitä koskevat päätökset tehdään - valitettavasti myös meitä kuulematta - Berliinissä? Pariisissa? Brysselissä? Enpä usko.
Ja, kyllä. Eroaminen on vaihtoehto. En sitä kannata, mutta se on joidenkin mielestä ainoa oikea. Se taas heittäisi meidät osaksi Moskovan ryhtinaskuntaa.
Täyttä skeidaa koko EU-politiikka-ainakin kansalaiselle.
Miten Suomessa voi olla tällaisia pässejä?
Siksi kun niitä olette äänestäneet...
Ei yoimi arvon kapitalismi näköjään sen paremmin kuin ns.kommunismikaan!???
Pitäiskö kehittää uusi hallitsemis-strategia?
Vaan kuka keksii....Vanhanen ja Katainen!?
Mielenkiintoista havaita miten mielipiteet aaltoilevat ajan ja propagandan mukana.
Liittovaltio olisi tietenkin yksi vaihtoehto. Siitä vaan pyrittiin eroon 1917. Toinen mahdollisuus liittovaltioon olisi ollut 1936. Kolmannen tarjouksen otimmekin sitten vastaan 1940. Sen jälkeen pelkäsimme liittovaltion mahdollisuutta n. 50 v.
Liityimme E-unionin valtioliittoon hyvän propagandan ansiosta ja vähän epärehellisinkin keinoin. Valtioliitto on jo takana. Nyt olemme käytännössä liitovaltiossa. Meille tilanne on vieras, mutta entisille alusmaaisännille vanhan jatkoa. Meidän ja heidän arvomaailmat ovat asialle kuin tuli ja vesi. Suomen rooli EU:ssa on isoegoisten politiikkojemme narsistisen itsetunnon varassa. Niin kauan kun jaksavat olla ymmärtämättä missä ollaan ja mitä se tälle kansalle maksaa niin kaikki on hyvin. "Liittovaltiossahan" tämä kansa on ollut lähes koko historiansa. Meidät vaan aivopestiin itsenäisyyden harhaan silloin kun vaarassa oli joittenkin omaisuus ja henki. Nyt omaisuus taataan vaikka EU:n tuella. Ymmärrettävästi se on hieno asia.
Tavalliselle kansalle on ollut kaikissa vaihtoehdoissa yhden tekevää missä liitossa olemme.Kaikkeen nimittäin tottuu. Pääomapiireille on ollut puolestaan erittäin tärkeää kenen kavereita kulloinkin ollaan.
EU:sta eroamisen vaihtoehtona olisi tietenkin se 1936 tarjottu liitto. Sillä on näillä näkymillä parempi tulevaisuus kuin EU:lla konsanaan. Siellä toimii raaka kapitalismi, - siis sinne.
Näissä tietokonekaupoissa ei kannata tinkiä. Olen huomannut, että eniten tinkineet ovat jääneet ilman ö ja ä pilkkuja. Mulle kävi niin, että no. 9 kääntyy 6:ksi.
hugo holvi
Olen jo muutamat vaalit äänestänyt sitä ainoaa ehdokasta, jonka voittaessaan edes omaa mahdollisuuden muutta nykyistä menoa, JOKU MUUta. Mutta olen valmis myöntämään, että mielestäni monestakin syystä paikkamme on EUssa, sikäli kun sellainen on olemassa. Ja nyt on.
Ismit tulevat ja menevät, mutta tärkeitä ovat kansalaisdemokratia ja markkinatalous. Kumpikin oman alueensa vähiten huonoja järjestelmiä. Lisäksi ne täydentävät hienosti toisiaan. Ja samassa hengenvedossa on muistutettava, että meillä kumpikaan ei toimi. Ja päätellen siitä, mitä EUssa euron osalta on nyt tapahtunut, ei ainakaan ensimmäinen taida toimia muissakaan EU valtioissa.
äänivyöry
Historiantulkintasi on vähän jälkiviisas. Ennen vuotta 1809 emme olleet valtioliitossa kenenkään kanssa. Olimme osa Ruotsia. Sen jälkeen olimme Venäjän tsaarin oma pikku leikkikenttä. Vuonna 1917 tarjolla ollut liittovaltio oli sama, joka yritettiin syöttää meille väkisin vuonna 1939.
1940 ei liittovaltiosta voinut olla puhettakaan. Ehkä olisimme saaneet mahdollisuuden ystävällisiin väleihin Suur-Saksan kanssa, jos olisi käynyt toisin, mutta vain niin kauan kun Aatulle se sopi. Se taas olisi edellyttänyt poliittista notkeutta, johon tähän mennessä Suomessa ovat pystyneet vain Maalaisliitto ja SKDL.
Olemmeko jo liittovaltiossa nähdään ilmeisesti aika lähiaikoina. Ainakin olemme valtioliitossa.
Kysymys jatkosta perustuu kuitenkin omaan tahtoomme. "Realistisina" vaihtoehtoina lienevät:
Itsenäinen, liittoutumaton Suomi.
Venäjän kanssa liittoutunut Suomi, mikä käsitykseni mukaan johtaa parhaimmillaan enintään osakkaaksi Venäjän liittovaltiossa.
Pohjoismaisen liitovaltion osa.
Omaleimainen osa Euroopan Yhdysvaltoja tai liittoutuneena sen kanssa.
Itselläni ei ole mitään venäläisiä vastaan. Yksityisinä ihmisinä ja kulttuurinsa edustajina. Mutta heidän koko historiansa on osoitus siitä, että kansalaisdemokratiaan ja todelliseen markkinatalouteen on vielä vuosisatojen matka. Enkä halua kuulla sen paremmin omissa kuin lasteni tai lastenlastenikaan korvissa "kehoitusta", davai.
Hakki, hienoa, ettet ottanut hernettä nenääsi provosoivasta alustuksestani huolimatta. Tarkoitin sanoa, että kansamme geeneissä on kyllä jälki alistussuhteista milloin minnekin. Samanlainen geenijälki, mutta toisella varauksella on suurvaltoina olleilla ja alusmaita hallinneilla kansakunnilla. Siinä mielessä sovimme kyllä EU:n
liittovaltioonkin omassa roolissamme. Tänään puhumme EU:sta, mutta huomenna ehkä Suur-Saksasta niinkuin mainitsit edellä. Eipä sillä väliä. Kukaan ei ole toistaiseksi kuollut tähän tautiin niinkuin edellisellä tai sitä edellisellä kerralla kun samaa yritettiin. Emme ole sitä näkemässä, mutta siitä huolimatta voimme kysyä toisiltamme; kuinka monta sukupolvea Suomi on Suomi ja suomalainen suomalainen EU:n liittovaltiossa?
Oma arvaukseni on 1 ja 2. Olenko optimisti vai pessimisti, sen arvion jätän tämän blogin lukijoitten tehtäväksi.
äänivyöry
"kansamme geeneissä on kyllä jälki alistussuhteista milloin minnekin." Ja paskat siinä pelkkiä jälkiä ole. Meillä on ruskea kieli, joka suunnasta katsoen. Ja valitettavinta on, että kekkos- tai kepulikratia on meillä liian monilla tahoilla kanonisoitu pienen maan ainoana selviytymisstrategiana kahden erilaisen maailmankäsityksen välimaastossa.
Oma arvauksen, anteeksi tavoitteeni tai toiveeni on nelonen. Pienillä mailla ei enää tässä taloudessa ole mahdollisuuksia. Ja kaikesta huolimatta, olemme eurooppalaisia. Emme slaaveja.
Lähetä kommentti