perjantai 8. maaliskuuta 2019

Hallitus erosi, SoTe ei tämän hallituksen resepteillä valmistu. Jo oli korkea aikakin näin voida todeta.

Taas poliitikot ovat maksattaneet meillä veronmaksajilla neljä vuotta leikeistään asioissa, joiden ratkaisemisen olemme jättäneet heidän vastuulleen. Palkkoina kansanedustajille, heidän avustajilleen maksettu ja puolue- ja muina tukina erilisille intressenttiryhmille kulkeutuneet verorahat ovat kuitenkin pientä sen rinnalla, että toista kymmentä vuotta valmisteltua hallintoremonttia ja sosiaali- ja terveysuudistusta ei taaskaan saada aikaan. Huolestuneena katse kääntyy epäilykseen koko tasavaltaisen, demokraattisen toimintamallin kykyyn tehdä merkittäviä, kehittäviä ja uudistavia ratkaisuja.

Toivoa sopii, että haastatteluissa tänään esitetyt mielipiteet siitä, että tähän mennessä tehdyistä SoTe-valmistelluista suuri osa - ellei peräti suurin osa - voidaan tarvittaessa käyttää hyväksi edessä joka tapauksessa olevan työn pohjana. Se taas on kiinni vaalien tuloksesta ja sitä seuraavasta poliittisesta tahdosta. Ja niiden jälkeen; mikään ei muutu. Puolueiden vahva asema lainsäädännössä takaa, että ideologinen vastakkainasettelu ja kansalaisten todellisten asioiden pyörittely jatkuu.

Kuitenkin, Suomi tarvitsee välttämättä poliittisen järjestelmän rukkaamisen, SoTensa, maakuntahallintonsa ja pari muutakin kehitysaskelta.  Niistä kirjoitin viimeksi noin kuukausi sitten.

http://eaglesflysingly.blogspot.com/2019/02/hyvinvointivaltion-madonluvut.html

Tärkeintä olisi kuitenkin äänestäjäkunnan valveutua. Toimimalla samalla taavalla kuin tähänkin asti, mikään ei politiikassa muutu. Ei edes puoluetta vaihtamalla. Sama meno jatkuu vaalikaudesta toiseen. On äänestettävä tavalla, joka osoittaa puolueille, siis puolue-eliitille ja kansanedustajille, että heiltä vaaditaan tuloksia. Heidät on saatava pelkäämään kansalaisten kapinaa. Siihenkin on olemassa yksinkertainen keino. Se on JOKU MUU. (Linkki perustuu kuntavaalien kokemuksiin, mutta käsittelee ainoaa rauhanomaista , äänestäjälle mahdollista laillista keinoa nopeasti vaikuttaa poliittisen järjestelmämme kehittämiseen.) Lisäperusteluna vaikkapa

http://eaglesflysingly.blogspot.com/2010/05/nukkuvien-puolueen-hypetysta.html


torstai 7. maaliskuuta 2019

Suomalaiset ovat tyhmiä

Vai pitäisikö sanoa, että suomalaiset on tyhmiä? Oli miten tahansa, kun nyt olemme saaneet ihan riittävästi kehuja onnellisuudestamme, koulutuksemme laadusta, korruptiomme vähäisyydestä ja ties mistä herättäisin kysymyksen. Mitä nuorisomme todella tietää menneestä?

https://www.youtube.com/watch?v=GoUSx7RF-28&start_radio=1&list=RDGoUSx7RF-28&t=669

Omien havaintojenien mukaan, eivät juuri paljon enempää kuin jenkki-verrokkinsa tuossa tobee kavalkaadissa.. Tästäkö meidän pitäisi olla ylpeitä? Tästäkö meidän ei pitäisi kantaa huolta?

Ps.

Tämä kaiken sen "huolen" tilalle, jota kannamme ilmastonmuutoksesta, fasismin noususta, veroparatiiseista, sotesta ja demokratiamme toimuvuudesta?

.

tiistai 5. helmikuuta 2019

Hyvinvointivaltion madonluvut

Valtionvarainministeriön madonluvut on taas julkaistu. Terveen julkisen talouden - kestävyysvajeen poistamisen - tavoitteiksi asetetaan tulevalle hallitukselle, koostuipa se keistä tahansa

2 miljardin leikkaukset tai veronkorotukset vuosina 2020 - 2023 (ilmeisesti kunakin vuonna?), 

2 miljardin positiivinen vaikutus julkisen talouden kestävyysvajeeseen syntyisi luomalla 100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä ja 

3 miljardin säästöt sosiaali- ja terveysuudistuksen avulla tavalla tai toisella  2020-luvun loppuun mennessä. 

Näin julkisen talouden kestävyysvaje pienenisi 7 miljardia ja voisimme kaikki taas vaipua itsetyytyväisyytemme uneen.

Ehdotukset, vai pitäisikö sittenkin sanoa ohjeet- vaiko peräti vaatimukset - on tehty puolueille, tulevien hallitusneuvottelujen pohjaksi. Edessä olevien eduskuntavaalien asetelmiin ne tuskin vaikuttavat, ne kun eivät lupaile sellaista minkä pohjalla mikään puolue uskoisi voivansa voittaa.

Millä tavalla leikkauksia tultaisi tulevaisuudessa tekemään on helppo arvata, kun kokemusta on monilta vuosilta. Eli viedään niiltä, joilla ei edelleenkään liikoja ole. Nyt uutta painotusta saadaan siirrettyä eläkeläisten kasvavalle määrälle

Kuten virkamiehetkin vakuuttavat tietävänsä, veronkorotuksiin meillä ei juurikaan ole varaa.

100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä on lähinnä hyvä toive kun näkyvissä jo nyt - kovin lyhyeksi jääneen kasvukauden jälkimainingeissa - on mm. maailmantalouden kääntyminen vähintäänkin taantumaan, globaalin kauppasodan merkit, keskeisten vientimaittemme jo alkanut laskukausi, kehittyvien maiden osaamisen jasen seurauksen kilpailukyvyn kasvu, brexit ja siihen verrattavissa olevien kauppasopimusverkkojen rapautuminen sekä kotimaan julkisen sektorin kiihtyvä tarve vähentää henkilöstön määrää kestävyysvajeen korjaamiseksi.

SoTe-uudistus tarvitaan mutta on itsestään selvää, että nykyisillä eväillä sen säästöt eivät tule toteutumaan. Todennäköisempi tulema on 3 miljardin lisäkulut. Ellei sitten anneta koko järjestelmän rapautua yksityistämällä koko paska kertaheitolla. Jo ajatusrakennelma, että julkisen sektorin tasolla yhden uuden 18- osaisen hallintotason lisääminen valtion ja kuntien rinnalle voisi tuoda merkittävää säästöä on lähinnä säälittävä. Hallintoa ei tarvita lisää kun eentistäkin on liiankin kanssa. 

Tämän blogin aktiivivuosina kirjoittelin aika ajoin käsityksiäni siitä mitä hallitusohjelmissa tarvittaisi. Niistä joitakin löytyy kirjoittamalla tämän blogin hakukenttään Hallitusohjelma. Aika on vaihtunut, ja painotukset varsinkin koulutuksen ja kehittämisen osalta ovat muuttuneet, mutta alla yksi mahdollinen ehdotus.

  1. Kunnallisen itsehallinnon muuttaminen maakunnalliseksi itsehallinnoksi, tavoitteena muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.

  2. Neljän pääkaupunkiseudun kunnan yhdistäminen yhdeksi metropolikunnaksi siten, että muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.

  3. Korkeakoulujen, siis kaikkien yliopistojen, korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen karsiminen 5% vuodessa, seuraavat 5 vuotta siten, että aloituspaikkoja vähennetään. Opiskelua kehitetään siten, että kaikille yhtenäistä yleisopiskelua seuraa erikoistumisopinot ja sitä mahdollinen tutkijakoulutus. Opintojen jatkamisen kriteerit laaditaan sellaisiksi, että ne vastaavat Suomen yhteiskunnan tarpeita ja kantokykyä. Ammatillista osaamista prioritoidaan.

  4. Julkisen sektorin rekrytointikriteerien muuttaminen siten, että edellä kuvattu muutos tarjonnan määrässä huomioidaan. Periaatteena vaikkapa 40 opintoviikon karsiminen kustakin virasta.

  5. Julkinen puoluetuki, sisältäen kaikki julkisen sektorin kontrollissa olevat yksiköt, laitokset, yhteisöt ja yritykset kielletään lailla. Puolueiden rahoitus muutetaan yksityisen, puolueiden johtaman rahaston tehtäväksi. Rahastoon saa lahjoittaa verovapaasti kuka tahansa. Puolueet jakavat varat vuosittain eduskunnassa edustettuina olevien puolueiden saaman äänimäärän suhteessa. Rahaston pesämunaksi siirretään 5 vuoden puoluetukia vastaava rahamäärä, eikä 5 vuoden siirtymäkauden aikana saa jakaa vuosittain kuin enintään ½ vuotuisesta pesämunasta ja koko kerätty vapaaehtoisten lahjitusten määrästä.

  6. Kansanedustajan edustamisoikeus rajoitetaan kahteen kauteen. Hallituksen jäsen ei voi samalla toimia kansanedustajana eikä kansanedustaja kunnanvaltuutettuna. Varamiehet tilalle koko vaalikauden ajaksi.

  7. Eduskunnasta riippumattoman perustuslakituomioistuimen perustaminen. Perustuslain noudattamisen valvonta, erityisesti 29§ noudattamisen sanktiointi ja valvonta.

  8. Puolueiden ”rahamassien” ja suojatyöpaikkoja tarjoavien yhteisöjen (nuorisosäätiöt, vanhuussäätiöt, yleishyödyllinen rakentaminen ja rakennuttaminen, vammaistyö, kansalaisopistot, jne. jne.) varojen konfiskointi ja niitä lähellä olevien yhteisöjen muuttaminen yleishyödyllisiksi siten, että yksittäisten puolueiden ja heitä edustavien puolueiden oma intressi niihin katkaistaan. Päällekäisyydet poistetaan.

  9. Lakien ja "politiikkojen" vaikuttavuusarviointi on saatava pakolliseksi jo ennenkuin lait säädetään. Liian usein erilaisten alue-, investointi, elinkeino-, innovaatio-, jne. tukien ja alue-, kieli-, maahanmuutto-, korkeakoulu-, jne. politiikkojen toimeenpanon vaikutuksista ja niiden "kilpailutuksesta" ei ole nimeksikään tietoa. Päätöksiä ei saa enää tehdä mutu-perusteilla, kuten meillä on tavattu tehdä.

  10. Yrittäjyyttä edistetään siten, että alkaville yrittäjille ja nykyisille 1 henkilön yrityksille myönnetään ensimmäiseksi viideksi vuodeksi mahdollisuus ilmoittautua alv-verovelvolliseksi vasta kun vuosittainen liikevaihto ylittää 30.000 euroa. Oikeus on henkilö- ja yhtiökohtainen. Järjestelyn edellytyksenä on sen 5 vuoden aikana yrittäjän, enintään alan ammattilaisen mukainen palkka ja mahdollisten voittovarojen rahastoiminen yhtiön käyttöön.
Seurauksena saattaisi demokraattinen markkinatalouspohjainen hyvinvointivaltio olla vielä pelastettavissa.





  

tiistai 29. tammikuuta 2019

Oman aikamme Realpolitik ? 3.0

Trump, Putin ja Erdogan tarvitsevat kansalaisiaan yhtenäistävän ja kannatustaan lisäävät sodan. Eikä moisesta taitaisi haittaa olla Maylle,
Mohammad bin Salmanille (MSBlle), Orbanille, Kaczynskille ja kumppaneillekaan. Jälkimmäisille taitaisi tosin riittää kunnon ulkomainen konflikti ilman sotaa ja verisiä vaatteita.

Trump ilmeisesti puhuu Congressissa 5. helmikuuta. Mikä voisikaan olla parempi foorumi ja sopiva ajankohta julistaa altruistinen tarve Venezuelan pelastamiseksi? Häviäisivät ainakin joksikin aikaa median julkaisut Trump- valinnan ja -hallinnon omista likaisista ja rikollisista toimista. Ja talouskin piristyisi. 


Silloin olisi myös helpompi luikkia pois ensin Syyriasta sitten Afganistanista ja lopulta kaikkialta muualtakin niistä ilmeisesti noin 100 valtiosta, jossa sen sotavoimia on läsnä. Mahtuisivat kaikki hyvin paljon hehkutetun eteläisen muurin (The Wall) ja sen kaverin pohjoisen muurin sisälle. Siellä kahden muurin suojaamana kaivattu kansallinen turvallisuus sitten puhkeasi uuteen kukkaan kun keskittyisivät tappamaan toisiaan. 


Samalla jäisi aikaa luoda edellytykset ikuisen rauhan aikaansaamisesta Pohjois-Korean kanssa. Reserviin jäisivät kyllä vielä puuttuminen vaikkapa Hondurasin, Salvadorin ja Guatemalan kriiseihin. 

Putinhan on jo täyttä päätä pelastamassa Venezuelan ohella Syyriaa, Krimiä, Ossetiaa, Abhasiaa, Transnistriaa, Donetskia ja Luhanskia. Reservinä hänellä tietysti Ukrainan kurittaminen ja miksei samalla uuden, Valko-Venäjän kanssa "vapaaehtoisesti" muodostettavan Uuden Neuvostoliiton synnyttäminen. Samalla ratkeasi mahdollisuus oman vallan jatkumiseen kuudennelle ja ehkä jopa seitsemännelle presidenttikaudelle. Tosin, kun uuden Neuvostoliiton perustuslakia rustataan, siihen on hyvä ottaa mukaan presidentin elinkautinen mandaatti, Kiinan Xi Jingpingin innoittamana. 


Itse asiassa herääkin kysymys, onko Trumpin ja Putinin keskinäisen kaveruuden keskiössä uusin Molotov - Ribbentropin sopimus? Trump ottaa etupiirikseen Amerikat ja Putin vanhan maailman?


Erdogan haluaa kurdit pois alueiltaan. Mieluiten siten, että hän perinteiseen ottomaaniseen tapaan synnyttää kansanmurhan. Eivätpähän sitten tuon maailman suurimman valtiottoman kansan muutamat elossa selvinneet ja heidän jälkeläisensä enää kunnon osamaania ainakaan muutamaan vuosikymmeneen kiusaa. Ja omille kansalaisille riittää perusteluksi 20 vuotta vapaaehtoisessa maanpaossa asunut Guelen.


Mayn tosin voi enää pelastaa vain ihme, eli poliittisesti mahdollisten ratkaisujen puute. MSBn ei absoluuttisena ja rikkaan voimavaltion diktaattorina tarvitse oikeastaan välittää mistään. Ei Jemenin inhimillisestä katastroofista eikä edes käskyläistensä suorittamasta Kashoggin murhasta. Ei ainakaan niin kauan kuin Trump ja Jared aktiivisesti julkisen tietoisuuden haivuttajina toimivat. Ja ainahan sitä voi haastaa riitaa Qatarin kanssa kun Iranin kanssa ei oikein kukaan uskalla. 


Globaalin kokonaisuuden mittakaavassa Orban ja Kaczynski häiritsevät vain hyttysen ininänä korvissa. Ainakin siihen asti kun EUn "valistuneet" äänestäjät, suuressa viisaudessan antavat jytkyn oikeistopopulisteille EUedustajavaaleissa. Sen jälkeen historia alkaa ikävästi toistaa itseään. Pelastautukoon ken voi.



perjantai 25. tammikuuta 2019

Kuka voitti, Nancy Pelosi vai Donald Trump?



Nyt Yhdysvaltoja viedään kuin teuraaksi. Viejänä maan presidentti Donald J. Trump.

USAn kansalaisten ja demokraattisten institutioiden on korkea aika siirtyä sanoista tekoihin. Pelkästään puhumalla ja Trumpin seuraavaa hyökkäystä odotellen ei diktatuurin syntyä Yhdysvaltoihin enää estetä. Aika alkaa käydä vähiin.

Kahden vuoden tapahtumien perusteella arvioiden Trump on havittelemassa juuri sitä, hänen itsensä johtamaansa diktatuuria. Ja hän on kiistatta hyvin sisäistänyt ystävänsä Putinin Hitleriltä ja Mussolinilta kopioimansa opit. Trump Is Mirroring Hitler - Fahrenheit 11/9 On sinänsä hämmästyttävää kuinka lyhyessä ajassa saadaan luotua edellytykset vallanastamiselle. Riittävästi toistuvaa valehtelua, vastakkainasettelun ruokkimista ja kansallisten instituutioiden legitimiteetin kyseenalaistamista ja kritisoimista, kyllä se siitä. Mutta ovathan siinä oppineet hänen ”kaverinsakin” Xi, Un, Putin, Erdogan jne.

Trumpin aiheuttama valtion osittainen sulkeminen vain sen johdosta, että muutama äärioikeistolainen toimittaja katsoi hänen muuttuvan äänestäjäkuntansa silmissä vellihousuksi on aikaansaanut edellytykset vallankumouksellisen tilanteen syntymiseen. Seuraava odotettavissa oleva toimenpide on kansallisen hätätilanteen julistaminen. Sen jälkeen, kasvavaan kriisiin vedoten kansalaisoikeuksia rajoittavien uusien lakien säätäminen. Siitä kiristäminen sitten vasta alkaakin. ”The art of the Deal” muuttuu muotoon ”I´ll make you an offer you cannot refuse”. Jo tähän mennessä on selvää, että Trumpilla on huomattavan paljon yhtäläisyyttä reaalimaailman viiteen Mafia-perheeseen tai vaikkapa Al Caponeen, Charles Lucianoon, Meyer Lanskyyn ja Benjamin Siegeliin.

Kuten kriisiaikoina aina ennenkin suosiotaan kasvattavat erityisesti yksinkertaistettuja ja kärjistettyjä ääriratkaisuja tarjoavat poliitikot ja agitaattorit. Laajassa mitassa niin tapahtui edellisen kerran ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Sen sodan, jonka piti lopettaa kaikki sodat. Suurin osa Eurooppan valtioista oli sitten nopeasti totalitaaristen poliitikkojen vallassa. Rauhaa kesti vain pari vuosikymmentä.

Toisen maailmansodan kauhujen jälkeen rauha Euroopassa on – enemmän tai vähemmän -kestänyt huomattavasti pidempää, yli 70 vuotta. Mutta Trumpin asenteet, toimintatavat ja kaverit asettavat sille näkyvissä olevan päätepisteen.

Pelosi taisi olla ensimmäinen, joka onnistui yrityksessään pysäyttää Trumpin vääjäämättömältä näyttänyt eteneminen hajoittaa Yhdysvaltain demokraattiset institutiot. Trump twiittasi:

As the Shutdown was going on, Nancy Pelosi asked me to give the State of the Union Address. I agreed. She then changed her mind because of the Shutdown, suggesting a later date. This is her prerogative - I will do the Address when the Shutdown is over. I am not looking for an........alternative venue for the SOTU Address because there is no venue that can compete with the history, tradition and importance of the House Chamber. I look forward to giving a “great” State of the Union Address in the near future!

Pienen hetken näytti jo hyvältä. Mutta epäilys heräsi välittömästi. Ei kieliasu, ei kirjoitustyyli, ei sananvalinta eikä edes ulkoasu ole Trumppia. https://www.youtube.com/watch?v=x08k2ORfXso Viesti ei ole Trumpin laatima. Enkä suoraan sanoen usko, että Nancyllä on varaa rauhallisesti odottaa 29. päivää.

Jotain tarttis tehdä ja nopeasti, ennen ensi tiistaita. Konkreettisena toimenpiteenä tulee auttamatta mieleen aloittaa Impeachment-prosessi, nostaa virkasyyte häntä vastaan. Jo ennen kuin Robert Muller julkaisee raporttinsa. The Atlanticin toimittaja Yoni Appelbaum perusteli tarpeen hyvin. Koko artikkeli Impeach Trump now on luettavissa tästä linkistä


PS.


Kun joka päivä ilmestyy uutta paljastusta Trumpin ja hänen hallintonsa toimintatavoista, liitän oheen linkin MSNBC:n eilisestä uutisesta koskien Jared Kushneria ja Carl Klineä.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Muistiinpanojani Viron-sotaretkeltä 5

Samoin teille Mikko ja Martta sekä Viljo, sydämelliset kiitokseni! Ihmettelitte kovin lähtöäni, vaan tapahtuuhan sitä paljon ihmeellisempääkin. Toivotaan, että jälleen toisemme terveenä tapaamme. Eihän tämä ole kuin sotaretki! - Vaan miksi eivät kotoa vieläkään ole mitään kirjoittaneet? Kirjoita rakas äiti kirjoittakaa toisetkin! Odotan...


10.2.19 maanantai

Ka terve! Sinä täällä! Kalle – veljemme astui ovesta sisään. Mikä iloinen jälleennäkeminen! Taas me neljä yhdessä!

Kalle oli eronnut meistä Koppelin synkällä ratapihalla sinä iltana, jolloin me jätimme Tallinnan. Hän halusi liittyä Helsingistä piakkoin saapuvaan Pohjan Poikain soittokuntaan, joka jäi Tallinnaan vartomaan. Eromme oli kestänyt kaksi viikkoa ja nyt tavatessamme oli tietysti meillä ja hänellä paljon kertomista toisillemme.

Kalle – voimme sanoa – olikin ollut oikein ”seikkailujen ritari” siitä kun viimeksi nähtiin. Ensimmäisen yön eromme jälkeen oli hän maannut Estonia teatterin porraskäytävässä lämpöjohdon alla. ”nyrkki päänalusena ja toinen peitteenä”.

Aamulla otti hän komiasti ajurin ja ajoi ilmaiseksi ympäri kaupunkia, etsien muka jotain tuttavaansa. ”Kyllä minä maksan!” oli Kalle huutanut ukolle perälauvalta. Vaan kun tuli kapea, mutkitteleva katu, nousi hän hiljaa istuimeltaan molemmat takaraajansa reen taakse tunnustellen maaperää ja liutti varovaisesti tutisevaa ruumistaan selustan yli katse koko ajan kiinnitettynä ajurin takaraivoon.

Ja sitten - pläiskis ! Keskellä katua lumihankeen! Tilanne oli pelastettu. Kalle pelastettu(!) ja ajuri ajoi topakkana eteenpäin läimäyttäen silloin tällöin ”otustaan” piiskasiimalla – aavistamatta yhtään mitään koko kepposesta. Kuinkahan pitkälle lienee ukko ehtinyt enennenkuin koiranjuonen huomasi? Mutta väli siitä – Kalle oli ainakin ehtinyt jo matkojen päähän....

Kun tämä tositapaus(!) kerrottiin mehevän huumorin höystämänä ja myöskin asiaan kuuluvine liikkein ja kasvonilmein, olimme katketaksemme naurusta, kuten Kallen seurassa aina.

Nyt olivat asiat jälleen hyvällä tolalla ja varmaa on, että iltaisin kun Kalle istuu luonamme ei kämpässä numero 16 nukuta, vaan nauru ylimpänä kaikuu. Nauru Kallelle ja hänen ”plastillisille” liikkeilleen ja eleilleen. Tervetuloa taas samaan sakkiin.

Tämän päivän kunniaksi kävimme kaikki neljä valokuvaamossa ja 2 päivän perästä saamme kuvat, kuten ainakin luvattiin.


11.2.19 tiistai

Jo ylösnoustessani tunsin pahoinvointia, joka iltaan mennessä kehittyi täydelliseksi sairaudeksi. Ylen annatti, oli kuumetta ja päätä kivisti. Kävin vuoteeseeni jo ½ 9 aikaan illalla kaverien lähtiessä tansseihin, mikä seikka vähän pistelöitti, kun ei päässyt mukaan.


12.2.19 keskiviikko

Heräsin sairaanpana vain. Kuumekin oli kohonnut, pää tavattoman raskas, ylös noususta ei puhettakaan. Siis potilaaksi!

Mari, jospa nyt tulenkin kovin sairaaksi, niin sairaaksi, etten enää vuoteeltani nousekaan! Jospa sinä olisit täällä! Sinun pehmoinen kätesi hivelisi kivun pois. Mutta olet niin kaukana, kaukana!

Nautin illalla aspiriinitabletin ja nukahdin vihdoin raskaaseen uneen.


13.2.19 torstai

Jo kolmas päivä sairaana. Kovasti istuu kiinni. Yskäkin on vielä tullut. Kohta ei päässä löydy yhtään täysin tervettä paikkaa. On tämä vihonviimeistä. Ruumis alkaa jo väsyä ainaiseen makaamiseen. Aikakin tuntuu niin pitkältä. Sitä kuluttaakseni katselin kuvaasi Mari, sitä viimeistä. Olet luonani, vaikka todellisuudessa äärettömän kaukana.

Tänään saimme valokuvamme. ”Fondit” olivat huonosti onnistuneet.

Illalla toi kokkimme, veli Örnlund puuroa hedelmämehun kera. Palkaksi annoin hänelle yhden sikaarin!

Tunsin jo oloni paremmaksi, ruokakin alkoi hiukan maistua ja elin hyvässä parantumisen toivossa.


14.2.19 perjantai

Tänään jo paljon parempi. Kuumekin poissa, yskää vain enää. Pojat ahkeroivat kansliassa ja minä vain lekottelin vieterisohvalla.

Illalla pistäytyi Kalle taas luonamme. Nauru tekikin hyvää, sillä – nota bene! - Kalle ja nauru ovat toisistaan riippuvia ”käsitteitä”. Jos ei ole Kallea, ei ole naurua - oikeata, reilua naurua - jos taas on Kalle on toistakin.

Valvoin myöhään yöhön kirjoitellen kirjeitä Suomeen. Taivainenkin oli samassa hommassa vieden kumminkin minusta voiton. Hän naputti nimittäin ”Underwoodilla” kokonaista 9 kirjettä yhteen menoon.


15.2.19 lauvantai

Ulkona tavattoman ikävä ilma, sataa räntää ja rakeita sekaisin. En tunne vielä itseäni täysin terveeksi.

Tilasimme taas tuota mustaa kahvinliruketta ja aloitimme joka päiväisen yksinkertaisen välipalamme: leipää höystettynä akanoilla, kahvia ilman maitoa ja sokeria; siinä kaikki.

Päivällä sain pesussa olleet vaatteeni 18 Smk. Iltapäivällä tuli hälyytys. Kaikki kompaniat marssivalmiina rintamalle, 6 komppania heti. Kohta tuli kumminkin peruutus ja noloina palasivat pojat takaisin. Laulaen olivat tappeluun lähteneet, vaan vaieten marssivat takaisin, kun asiasta ei totta tullutkaan.

Asema oli nimittäin parantunut meikäläisten eduksi. I pataljoonan miehet olivat edenneet vähän liiaksi ja vähällä joutua punikkien saaliiksi, vaan rohkeasti taistelleet itselleen edulliset asemat. Tilanne oli pelastettu ja punikit saivat taas ottaa 6 kilometrin pitkää harppausta taakse päin.

Illalla jälleen kaikki hiljaista, väsymys ajaa väkistenkin sänkyyn.

Hyvää yötä kotolaiset ja muut omaiset! Hyvää yötä Pohjolan tyttöni! Nukkuos suloiseen uneen! Ehkä yöllä taas näen unta sinusta. Toivon niin! Hyvää yötä!


16.2.19 sunnuntai

Kolmas pyhäpäivä Valgassa. Tänäänkin niin herttainen ilma! Minutkin, vaikka yhä vieläkään en itseäni tuntenut aivan ”reilingissä” , viekotteli ihana sää ulos.

Kalle kävi taas katsomassa ja sitten lähdimme kolmeen pekkaan: hän, Eero ja ego ipsa tunnustelemaan pyhäpäiväistä Valgaa. Matkalla pitäydyimme ”Söögi – majassa” syömässä possunpaistia, 6 mk annos + leipä ja perunat sekä maitoa vielä tykö maksaen markan lasilta.

Lähdimme sitten katsomaan bolshevikkien murhaamia henkilöitä, pääasiassa työläisiä. Kamala näky! Muodottomaksi silvottuja ruumiita pitkin lattioita eräässä tiilirakennuksessa kaupungin laidassa. Useimmilta oli kädet sidottu vielä köydellä selän taa, kellä ne olivat poikki, kenellä ei ollut päästä jäljellä kuin tyhjä verinen kuori, keneltä kasvot lyöty pään sisään.

Julmaa on ihmishyeenojen jättämä jälki! Pöyristyttävää! - Täältä palasimme jälleen kotiin – illalla tuli uusi lähtömääräys rintamalle. 5 komppania ainoastaan jäi suorittamaan vahtipalvelusta.

Esikunnasta lähtivät Lindqvist, Eero ja pari lähettipoikaa. Vääpeli ja minä saimme yhä edelleen jäädä hotelli Eurooppaan. Kello ½ 1 yöllä pojat lähtivät ja lähtijäisiksi hurrattiin.


17.2.19 maanantai

Nyt on hiljaista, kun melkein kaikki ovat poissa. Päiväkin tuntuu loppumattomalta. Rintamalla olisi montaa vertaa hauskempi varsinkin, kun meikäläiset taas ovat edenneet kymmeniä kilometrejä.

Ja täällä vaan pitää toimettomana loikoa, kun toiset ovat tappelemassa!


18.2.19 tiistai

Sama yksitoikkoinen talvipäivä kuin eilenkin. Saisipa tulla jo muutosta. Kunpa edes tämä hurja kaupunki tarjoaisi jotain hauskuutta, vaan mitä vielä! Täällä ei ole kuin runsaanpuoleisen vähänpuolisesti maalattuja tyttöjä!


19.2.19 keskiviikko

Hirveän kuittia ja ikävää koko päivän....... ---- …...


20.2.19 torstai

Edellisen päivän nuotti: ”Tylsyys, tylsyys, nautintoin ainoo.”


21.2.19 perjantai

Nyt vasta alkaa elämä tuntua jo vähän paremmalta. Yskän aiheuttamat pistoksetkin ovat kadonneet.

Tämä hotelli Europa löyhkää jo ikävästä. Viestejä saapuu rintamalta, että Marienburg on vallattu. Siis toinen loistava voitto Pohjan Pojille! Eikä saa olla mukana tappelemassa!


perjantai 2. maaliskuuta 2018

Muistiinpanojani Viron-sotaretkeltä 4


Kuten jo sanoin, ei meillä ollut haisuakaan ruuasta. Vaan nälkäisinä kuin aron sudet ja lisäksi viluisina – kammarissamme oli aivan kylmä – saimme paneutua vuoteeseen ja nukkua samoilla patjoilla, joilla edellisenä ja vielä edellisenäkin yönä, kuka ties, lie vaikka mitä karvaisia ja kuinka haisevia !) bolshevikki roistoja.

Vähänhän se pyrki selkäpiitä karmimaan ja ehkä hiukan yököttämäänkin – liekkö sitten johtunut siitä tai liian paljosta syömättömyydestä, mutta kuitenkin kaiketitkin sitä nukuttiin ja sunnuntaina 2.2.19 klo 8 aamulla herättiin jälleen hurjan – hurjan nälkäisinä.

Mutta tulipa viimein hetki, jolloin kärsimykset(!) loppuivat. Puolen pöivän aikaan saapuivat Honkonen, Taivainen ja Örnlund ja toivat muassaan leipää, voita ja sokeria.Tilattiin kahvit – ilman sokeria – jaa, mutta olihan meillä sentään hiukan itsellämmekin – syötiin lujasti, paperossi päälle – ja elämä alkoi taas hymyillä!

Kävimme sitten katselemassa kaupunkia. Samanlainen kuin muutkin, kapeat kadut, puu - ja kivitaloja siellä täällä, ryssäläis-haju vallitsevana.

Illalla paneuduimme kiltisti maata toimitettuamme erään pienen, tai oikeammin hyvinkin suuren toimituksen sotaväessä jos yleensä aikoo nukkua, ja se oli – täimetsästys. Siis tappelussa ja takaa– ajossa aina vuorokaudet läpeensä. Päivisin bolshevikkeja metsästämässä ja iltaisin omia vaatteitaan - varsinkin alusvaatteitaan – puhdistamassa noista pikkubolshevikeista, kuusijalkaisista harmaatakkisista Iivanan lapsenlapsenlapsenlapsista!

On se jo inhottavaa, kun omissa kävelee vielä muitakin, etenkin moisia olioita! Vaan sotaväessähän saa tottua kaikkeen, yksinpä niinkin harvinaiseen(!) seikkaan kuin täijahtiin!

Saalis oli kohtalaisen hyvä: 5 isompaa ja 6 sitten niitä oikein pieniä, joita pakanoita ei huomaa kuin mikroskoopeilla. Kaveri oli myöskin jokseenkin(!) tyytyväinen ajojahdin tuloksiin. Ja sitten me molemmat suurella nautinnolla katselimme vainaita, jotka ”ruoturintamassa” lepäsivät ainoan tulitikkulaatikkomme päällä ja nukahdimme vihdoin nähden yöllä unta kaksi- ja kolmejalkaisista bolshevikeista.....


3.2.19 maanantai

Aamuyöstä en oikein saanut unta, kun tykkimme ulvoivat yhtämittaa ampuen jotakin läheistä asemaa, jossa punaiset vielä itsepintaisesti pitävät puoliaan.

Kanslia pantiin jälleen täydelliseen ”ordnungiin” ja sama yksitoikkoinen työ alkoi.


4.2.19 tiistai

Haukotusta ja hapanta tuulta koko päivän. Illalla ennen maatapanoa täijahti no 2. Tulokset tyydyttävät: kaikki kaatuneita, ei yhtään haavottunutta!


5.2.19 keskiviikko

Tavallaan tärkeä päivä tämäkin. Kävimme nimittäin Taivainen, Eero ja ego ipse tilaamassa saunan ja illalla sinne sitten lähdettiin, ja elettiin hyvässä toivossa. Mutta kauhistus! Sitä siivottomuutta, niitä suuria roska ja muita kasoja(!) pitkin lattiaa! Ei minkäänlaisia pesuvälineitä. Parempi oman turvallisuuden vuoksi oli vain pysytellä enemmän penkkien päällä ja harjoitella 1, 2 ja 3 loikkausta laudalta toiselle - Entä sitten ”aroomi”! Kerrassaan vertoja vetämätön haisevaisuudessaan!

Toisella kädellä täytyi pitää nenästä kiinni, kun toisella ”skraapi” selkäänsä. Kuten muinoin ”Job skraapi itseään kruukunpalasella!”

Pojat eivät antaneet saunalle täyttä tunnustusta – paitsi siinä yhdessä suhteessa(!). Mutta se etu siitä kumminkin oli, että täijahti No 3 jäi seuraavaksi illaksi.


6.2.19 torstai

Vanha rauha. Kansliapöydän takana aamusta iltaan. Illalla tuli kumminkin viehättävä kuutamo ja se vietteli ulos. Tykistöllä oli tanssiaiset ja Örnlundin kanssa ohjasimme kulkumme sinne, vaan saavuimme liian myöhään, ne olivat loppuneet. Palasimme siis samaa tietä takaisin jutellen yhtä ja toista kotimaamme oloista....


7.2.19 perjantai

Tänään kirjoitin Marille pitkän kirjeen kertoen siinä matkani viimeisistä vaiherikkaista tapahtumista. Olinhan jo Tartostakin kirjoittanut, vaan enpä vastausta vielä ole kuulunut. Ja kuinka tervetulleita juuri hänen kirjeensä ovat! Kirjoita pian, sillä odotus alkaa tulla liian pitkäaikaiseksi!

Illalla taas saunassa. Tällä kertaa osuimmekin parempaan paikkaan, ”Elisabetin” saunaan. Olihan tämä jo niinkuin vähän sinne päin, vastankin antoivat, kun hellitti kukkarostaan 50 penniä. Ja sitten sitä rapsuteltiin, ähkittiin ja puhkuttiin kuin paremmassakin työssä! Suomalainen osaa todellakin nauttia saunasta.


8.2.19 lauvantai

Loikoilin yksikseni omassa kämpässämme huone n:o 16 hotelli Euroopassa. Aatokset liitelivät taas sinne kultaiseen Suomeen, olo tuntui niin raukealta, herpaisevalta.....

Oi Pohjolan lilja! Tietäisitpä kuinka taaskin hellin luoksesi! Siellä missä Sinä olet, on niin paljon ihania muistoja! Ne elän nyt uudestaan ja uudestaan monet kerrat. Tuletkohan koskaan ajatelleeksi, että kaukaisessa etelässä Sinua muistelee uskollinen sydän? Älä unhoita häntä vaikka onkin vieraalla maalla!

Te puitten huminat, te kiitävät pilvet siellä taivaalla viekää viestini Pohjolaan! Tuokaa pääskyn siivillä ilosanomia Häneltä, jolta niitä odottelen! Joutukaa, joutukaa!


9.2.19 sunnuntai

Mikä ihana päivä tänään! Maa valkoisessa untuvapeitteessä, puut kultaisessa huurteessa! Entä ilma! Niin raikas ja kumminkin niin herttaisen lämmittävä! Oikea helmikuun kultasää! Kuinka viekoitteletkaan pehmoiseen syliisi!

Mutta me raukat saamme vain istua tässä yksitoikkoisessa kansliassa! Työkin tuntuu tänään niin vastenmieliseltä. Onhan sunnuntai.

Kevätpäivä vaihtui illaksi. Huviksemme menimme kyökkiin laulelemaan Viron neitosille. He olivat kyyneliin saakka kiitollisia ja kutsuivat meitä seuraavaksi päiväksi luokseen pienille kekkereille ja me tietysti lupasimme tulla.

Postia oli juuri käyty hakemassa – ja mitä ihmettä Minulle kokonaista kolme kirjettä! Ensimmäiset viestit kotimaastani.

Yksi oli Mikolta ja Martalta yhteisesti, toinen Viljolta ja kolmas – kolmas oli Marilta! Te kuulitte siis rukoukseni, kiitävät pilvet! Oi kiitos teille! Sain sitäpaitsi Hänen valokuvansakin. Et usko , minkä ilon minulle tuotatkaan, kallis ystäväni! Kannan kuvaasi aina povellani. Onhan se niin kaunis. Sinä siinä hauvasi kanssa.Olit hiukan levoton puolestani. Älä ole sitä enää! Vakuutan aina muistavani Sinut varoittavana enkelinä ”luisuilla poluilla”. Luota minuun! Enhän koskaan ole Sinua pettänyt. Kiitos viesteistäsi!

Samoin teille Mikko ja Martta sekä Viljo, sydämelliset kiitokseni! Ihmettelitte kovin lähtöäni, vaan tapahtuuhan sitä paljon ihmeellisempääkin. Toivotaan, että jälleen toisemme terveenä tapaamme. Eihän tämä ole kuin sotaretki! - Vaan miksi eivät kotoa vieläkään ole mitään kirjoittaneet? Kirjoita rakas äiti kirjoittakaa toisetkin! Odotan...