keskiviikko 30. huhtikuuta 2008

Paistakoon Aurinko Aina

30.4.2008 10.10 | hakki47 | Hyvinvointi, Ihminen, Varallisuuden hallinta

Tiedä häntä kenen juhla tänäillalla ja huomenna aamulla oikein on. Todennäköisesti eri porukoiden kuitenkin? Tästä huolimatta meitä taitaa kumpanakin päivänä helliä hyvä sää? Toivottavasti.

Paras vappumainos on mielessäni eräästä pikkupioneerien kulkueesta, jostain vuonna 1 ja 2 Mannerheimintiellä, Helsingissä, siinä nyt jo revittyjen Makasiinien kohdalla. Ilmeisesti oli ohjeena eduskunnalle säätää uusi laki: Paistakoon Aurinko Aina. (Silloin taivaalta tuli vaakasuoraa räntää.) Sääliksi lapsia vähän kävi.

He viettivät Työn päivää, minulla oli rännästä huolimatta vain hauskaa. Työn päivää on vietetty monasti sen jälkeen; tuiskussa, sateessa ja auringossa; kylmässä ja lämpimässä; tyhjätaskuna ja varakkaana. Ja nyt jälleen itse kunkin kannattaisi vaurautua. Mutta mihin - en tiedä. Kevään tuloon?

Kävisiköhän tässä yhtä hyvin kuin viime laman aikaan? Silloinhan passelin golfkentän olisi voinut lunastaa yhdellä eurolla. Toisaalta voi tietysti olla niin, että tällä kertaa varallisuutta omaavat ovat osaneet olla varovaisempia. Silloinhan tässä kävisi ihan hyvin. Häviäjät kuuluisivat taas yksinomaan siihen surkimusten ja luuserien kasvavaan kuoroon. -)

PS.

Kaikille, jotka tämän lukevat HAUSKAA VAPPUA. 

Pysyvä linkki | Muokkaa | 4 kommenttia »

maanantai 28. huhtikuuta 2008

TURPOsta tuli IDEA

28.4.2008 16.29 | hakki47 | Politiikka, Puolustaminen, Johtaminen

Kollegamme Nina Suomalainen puhuu tuttavallisesti TURPOsta puhuessaan turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta, jota Suomessa ollaan taas kerran valmistelemassa. Vanhus omaan blogiinsa oli liittänyt mielenkiintoisen linkin Turun Sanomien kolumnistina aloittaneen Markku Jokisipilän blogiin. Ja eilisen Veteraanipäivän seurauksena asialla saattaa muutenkin olla jonkinlaista ajankohtaisuutta.

Virkamiesten ”newspeak”ki on taas kirkastunut uuteen loistoonsa. TURPOsta tuli IDEA. Eiköhän meidän taas kannattaisi hetkeksi keskittyä vanhaan KISS-periaatteeseen, jotta tiedettäisi mistä puhutaan? Eivät meidän puolustuspolitiikkamme vaihtoehtoihin ensisijassa liity edes Afganistan, Darfur eikä Kosovokaan puhumattakaan Sierra Leonen tanssitytöistä, Moldivan pikkurikollisista tai Senegalilaisten poikien laivamatkoista. Olen valmis hyväksymään ajatuksen globaalista turvallisuuspolitiikasta ja jopa Suomelle roolin sen puitteissa. Mutta niillä ajatuksilla ei saa olla olennaista sijaa Suomen puolustuspoliittisessa selonteossa.

Puolustuspoliittisessa selonteossa tulisi ottaa kantaa siihen, millä edellytyksillä ja millä tavoilla Suomen kansalaisia ja Suomen valtion aluetta puolustetaan joutumasta sodankäyntialueeksi? Siinä on tulevaisuudessa ihan riittävästi tekemistä, jos maa halutaan säilyttää itsenäisenä. Nykyinen rajattomia mahdollisuuksia täynnänsä oleva avoin maailma on valitettavasti vain hetken viivähtävä kangastus. Sen ajan loppu on jo näköpiirissä vähintään siitä hetkestä lähtien kun Ranska ja Saksa uhrasivat Georgian ja Ukrainan (NATO jäsenyyden) Venäjän tyynnyttelyyn.

Kuten aiemmin blogeissani noin vuosi sitten olen tuonut esille on NATOn jäsenyyden perään turha enää haikailla. Se juna meni jo. Ja saattaa olla meille onneksi, kuten niin monta kertaa aiemminkin, että kykenemättömyytemme päätöksentekoon vaikeissa kansallisissa asioissa kääntyy meille loppujen lopuksi onneksi. Joten omillamme meidän suomalaisten on toimeen tultava, toivottavasti osana kehittyvää ja kiinteytyvää Euroopan Unionia.

Meillä on täsmälleen yksi puolustuspoliittinen pohde: Venäjä. Ja vastattavanamme aivan samat realiteetit kuin koko itsenäisyytemme ajan tähänkin mennessä: Mitkä ovat ne keinot, jolla saamme Venäjän kulloinkin vallassa olevan johdon luottamaan kykyymme puolustaa aluettamme tehokkaasti? Myös ja erityisesti sellaiselta hyökkäykseltä, jonka Venäjä katsoo suuntautuvan sitä vastaan, meidän alueemme kautta.

Yhteenvetona:

Halutaanko Suomi säilyttää itsenäisenä?

Millä edellytyksillä ja millä tavoilla Suomen kansalaisia ja Suomen valtion aluetta puolustetaan joutumasta sodankäyntialueeksi?

Mitkä ovat ne keinot, jolla saamme Venäjän kulloinkin vallassa olevan johdon luottamaan kykyymme puolustaa aluettamme tehokkaasti?

Pysyvä linkki | Muokkaa | 2 kommenttia »

perjantai 25. huhtikuuta 2008

Palvelun laatupalkinto Aktialle

25.4.2008 9.58 | hakki47 | Markkinointi, Talous, Asiakaspalvelu ja viestintä

Olin keskiviikkona pakotettu käymään autolla Helsingin keskustassa. Sehän ei pääsääntöisesti ole järkevää ja kallistakin se on, mutta nyt oli olevinaan pakko. Omasta mielestäni oli lottovoittoon verrattavissa oleva sattuma, että löysin pysäköintipaikan juuri siitä mistä piti. Mannerheimintieltä Kolmen Sepän patsaan kohdalta, nokka Erottajalle. Mutta tietenkin, sopivia rahoja parkkimaksun suorittamiseen ei ollut. Mutta ei hätää. Toinen lottovoittoni oli se, että satuin olemaan Aktia - pankin oven edessä. Jonotusnumeron otettuani huoli alkoi kyllä nakertaa, ehdinkö vaihtaa parkkirahaa ennenkuin Parkkipirkko sakottaa. Neljä - viisi edelläni olevaa asiakasta käsiteltiin kuitenkin aika nopeasti. Olin varma, että ehdin.

Pyyntööni saada vaihtaa kymppi parkkikolikoiksi tuli kummallinen vastakysymys: ”Onko teillä tili Aktiassa?” Mutta vielä kummallisemmaksi meni kieltävän vastaukseni jälkeen. ”Valitan, meillä on määräys, että saamme vaihtaa rahaa vain Aktia-pankin asiakkaille.”

Mitäs sitä moiseen muuta vastaamaan kuin: ”Valitan minäkin. Ei ole tiliä, eikä tule olemaankaan. Näkemiin.”

Jo on aikoihin eletty, kun ei suomalainen pankki suostu vaihtamaan Suomen setelivaluuttaa Suomen kolikkovaluutaksi. Ei edes tarjottu vaihtomahdollisuutta korvausta vastaan. Kohta varmaan siihenkin tulee palvelumaksu?

Todella tehokasta palveluiden markkinointia tuolla Aktiassa.

Onnittelen.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 2 kommenttia »

tiistai 22. huhtikuuta 2008

Lyhytnäköinen parlamentti

22.4.2008 11.46 | hakki47 | Työelämä, Politiikka, Poliittiset puolueet

Presidentin valtaoikeuksia ollaan jälleen kaventamassa. Kokoomus, joka ennenaikaa oli vahvoja valtaoikeuksia omaavan presidentin vakaa kannattaja, on muuttanut kelkkansa suuntaa. Niin ovat myös demarit, jotka aina ovat kannattaneet eduskuntalähtöistä parlamenttiä, joka mieluiten tulisi toimeen ilman presidenttiä. Kuinkakohan paljon merkitystä kokiksien kannanotoissa on siinä, että viimeiset kolme presidenttiä tulivat valituiksi demarien piiristä? Ja kuinka paljon tällä viimeisellä? Ja demareilla käänteinen arvelu.

Kekkosen kaltaista vallankäyttäjää, jota tässä kai edelleenkin yritetään ehkäistä, ei valtiosäännöt ja lait pitele. (Millä en tarkoita, että Kekkonen olisi toimissaan lakia rikkonut.) Halutessaan täysin seremoniaalinen presidentti pystyy taatusti omilla toimillaan hankkimaan minkälaisen käytännön vallan tahansa. Mutta se edellyttää poikkeuksellista henkilöä. Ja toisaalta niinhän se on, että sotapäällikötkin varautuvat uusiin sotiin, lähinnä käymällä vanhat läpi uudestaan.

Mutta mihin tarvitaan presidenttiä, jolla ei ole valtaoikeuksia? Arvojohtajuus on kokeiltu. Ei ainakaan tältä onnistunut. Se on lähinnä tullut meille hyvin kalliiksi. Ei pelkästä tunteesta, että valtiolla on oltava päämies/päähenkilö kannata veromarkkoja siihen institutioon satsata. Nythän meillä tässäkin on tilanne, jossa kansalaiset ja puolueet ovat eri mieltä. Natokin on samanmoinen.

Kummankaan asian osalta kansanedustajat eivät osaa tai halua ottaa selkeää kantaa. Niinpä tätäkin asiaa vatvotaan ja selvitellään vuodesta toiseen. Eikä valmista tule. Eikä voikaan tulla, koska puolueet haluavat itselleen kaiken vallan, mutta kansanedustajat tietävät, että kansalaiset eivät halua menettää oikeuttaan valita valtion päämies / päähenkilö. Ottamalla kantaa kansalaisia vastaan, kansanedustajat vaarantavat uudelleenvalintansa. Joten eiköhän odoteta? Ehkä kansa unohtaa?

Eiköhän tässä parlamentaarisessa päättämättömyydessä ja oman uudelleen valinnan turvaamistaipumuksessa juuri ole suurin syy siihen, että tarvitsemme presidentin. Henkilön, jolla kansalta suoraan saatu mandaatti toimia tiukassa paikassa ratkaisuntekijänä. Reserviksi silloin kun kiperissä tilanteissa täytyy nopeasti tehdä ratkaisuja. On asioita, jolloin päätöksenteko ei odota. Ettei käy niin kuin pääministeri Cajanderille Talvisodan alettua. Sisäministeri Kekkonen (?) soitti ja vaati kutsumaan hallituksen kokoon heti. Johon Cajander: “Tarkoitatko jo ennen virka-ajan alkua?”

Pysyvä linkki | 6 kommenttia »

maanantai 21. huhtikuuta 2008

Naapurinamme Venäjä

21.4.2008 9.25 | hakki47 | Raha & valta, Politiikka

Vuoden 1918 tapahtumat puhuttavat edelleen. Niin puhuttavat vuosien 1939 – 1945:kin. Puhumattakaan sen jälkeisestä ajasta, aina siihen asti kun Ronnyn ”Pahan Valtakunnaksi” nimittämä Neuvostoliitto hajosi. Kannuja ja kanuunoita valetaan edelleen siitä mitä olisi tapahtunut, jos… ja monin osin vielä siitäkin mitä silloin todella oikeastaan tapahtui.

Punaista ja valkeaa terroria on selvitetty pitkään. Mutta edelleenkään ei mielestäni ole kiistatta todettu minkä vuoksi sotatilan loppumisen jälkeen niin äärimmäisen monet tapettiin. Nälkään ja tauteihin kuolleitten osalta selitykseksi kelpaa jossain määrin hyväksytty ”laillisuusperiaate”. Jokainen vankileirillä olleen piti joutua oikeuden eteen ja tuomituksi omassa asiassaan. Kyllä me senverran kahjoa ja yksiniittistä, oikeuden kaikkivaltiaaseen voimaan uskovaa porukkaa olemme, että emme näe, tai välitä nähdä mitä itsepäisyydestämme seuraa. ”Oikeus ennen mua syntynyt…” Ja tämä siitä riippumatta mikä oikeuden objektiivisuus voi olla sisällissodan jälkeen. Terve järki kun ei saa ohittaa kaikkivaltiasta oikeuskäsitystä.

Mutta kun tähän lisätään kielto esimerkiksi sukulaisten luovuttaa ravintoa vangeille, tapot vankilain ulkopuolella ja aina Lapuan liikkeeseen jatkunut ”kommunisteiksi epäiltyjen” muilutuskäytäntö, saa se minut ajattelemaan, että syy on ainakin osin, ehkä jopa suurelta osin, muualla.

Valkoiset voittivat kuten tiedämme. Vuosien 1916 ja 1918 välillä tapahtui jotain, joka aikaansai luokkaerot korostumaan. Sillä vielä silloin, kun ensimmäiset Pfadfinderit lähtivät ja myöhemminkin, joukkoon kuului myös työväestön nuoria. Läheskään kaikki heistä eivät palaneet laivalla Vaasaan pääjoukon mukana. Koska osa jääkäreistä oli epäluotettavia jo 1918.

Takaisin palasivat maaseutu- ja porvarislähtöiset jääkärit. Ja pitkälti heidän varaan rakentui ilmeisesti myös Valkoinen Armeija. Miten työväestö- ja maalaisköyhälistö, jotka ilmeisesti muodostivat punaisten rungon suhtautui väestöön? Siis määrällisesti? Porvareita ei väestöstä paljoa ollut. Kaupungitkin kun olivat pieniä. Mutta voisi kuvitella, että työväestön määrä kaupungeissa ylitti selvästi porvarien määrän? Entä maaseudulla? Kumpia mahtoi olla enemmän maatilallisia vai maalaisköyhälistöä? Luulisin, että jälkimmäisiä. (No juu, pohojalaaset on eri porukkaa, mutta ei hekään ole koko Suomi.) Jos olen oikeassa punaisten osuus väestöstä ylitti selvästi valkoisten osuuden.

Voisiko olla niin, että tappaminen jatkui pelosta? Valkoinen ”vähemmistö” pelkäsi tulevaa ja tietoisesti tai tiedostamattaan halusi antaa sellaisen opetuksen, että rettelöinnin halut häviävät lopullisesti tai ainakin hyvin pitkäksi aikaa. Sisällissodan sekamelskat, jatkuva maailmansota ainakin mahdollistivat tämänkaltaisen toiminnan pitkälle vuoteen 1919 ja sen ylikin.

En ole tällaista teoriaa kenenkään kuullut vielä esittävän. Enkä minä tunne tarpeeksi historiaa voidakseni väittää näin tapahtuneen. Mutta viimeistään bolshevikkikapina Venäjällä ja Neuvostoliiton syntyminen saattoi olla valkoisten ydinjoukolle sellainen peloite, joka salli kaikki ennaltaehkäisemisen keinot. Sillä naapurinamme on aina Venäjä.

Pysyvä linkki | 14 kommenttia »

perjantai 18. huhtikuuta 2008

Nokia, Soros sanoo, pidä pääomasi

18.4.2008 11.30 | hakki47 | Raha & valta, Osaaminen, Varallisuuden hallinta, Itsenäisyys

Alkaa kevät kääntyä kesäksi. Toivotaan, että siitä tulee lämmin ja kaunis. Ei tarvitse auringon helottaa niin kuin pari vuotta sitten. Kääntyisi vesiylijäämä järvissä ja pohjavesissä taas nopeasti kaiken tappavaksi kuivuudeksi turhankin nopeasti.

Kun palasin ”työkomennukselta” ulkomailta vuonna 1991 ihmettelin menoa täällä Suomessa. Kun ulkoa tarkastelee ja varsinkin kun sieltä tulee takaisin havaitsee eroja ja kummallisuuksia ehkä helpommin kuin jos olisi maassa ollut iät ajat. Henkisen jähmettyneisyyden, poliittisen konservatiivisuuden ja talouselämän lamaantumisen lisäksi kiinnitin huomiota siihen, että aika oli muutenkin muuttunut. Kansakunnan huomion keskipiste alkoi muuttua ulkopolitiikasta talouteen. Konkreettisesti sen havaitsi jokapäiväisen talous-, sijoitus-, valuutta- ja pörssiuutisoinnin seurauksena.

Nyt alkaa tuntua siltä, että millään muulla kuin taloudella ei enää ole meille merkitystä. Kaikkea tarkastellaan sijoittamisen, tuottojen osinkojen tuloslaskelmien ja taseitten silmälasien läpi. Katsokaapa esimerkiksi mistä media tänään puhuu. Kun sairaalloinen keskittyminen politiikkaan ja pitkälti yksipuolinen huomio Neuvostoliittoon ja sen mielipiteisiin, oli jo kauan mennyt överiksi oli muutos silloin toivottu, melkeinpä ”taivaan lahja”. Yhtä toivottu olisi nyt muutos pelkkiin pennosiin tuijottamisesta johonkin muuhun. Melkein mihin muuhun tahansa.

Monesta mahdollisesta keskustelunaiheesta nostaisin esille neljä (ilman prioriteettejä):


  • Lastemme ja nuortemme henkinen hyvinvointi

  • Huippututkimuksen mahdollisuudet maassamme

  • Puoluekytkösten purkaminen

  • Suomen itsenäinen turvallisuuspolitiikka


Kaikista neljästä olen kirjoittanut viimeisen 15 kuukauden ajan toistuvasti ja usealta eri kantilta. Eikö alkaisi olla aika keskittyä elämisemme edellytyksiin pitkällä aikavälillä? Suhtaudun rahaan samalla tavalla kuin nimimerkki ”Pitkän linjan mies” kommenteissaan. Raha on vaihdon väline. Siitä on kuitenkin hetkeksi, tässä poistuvassa globaalissa liberalistisessa markkinataloudessa, tullut itseisarvo ja raaka-aine, jolla yhä nuorempien ihmelasten annetaan pelata ja leikkiä. Jopa siihen mittaan asti, että yksittäisten kansakuntien reaalitaloudet kärsivät. Mitä takapajuisempia ja työvaltaisen tuotanto-orientoituneita ne ovat, sitä ennemmän ne kärsivät.

Protektionismi, jota jatkuvasti harjoittavat maailman suuret valtiot ja josta aina kärsivät ne pienet nostaa voimakkaasti päätään.

Minimit ja maksimit ovat helppoja. Miksi meidän on niin vaikea hallita optimeita?

PS.

Nokian Arvosta hävisi päivässä 11 miljardia (euroa)

Pysyvä linkki | 2 kommenttia »

torstai 17. huhtikuuta 2008

Nokian ja Suomen tulevaisuus

17.4.2008 20.06 | hakki47 | Raha & valta

Tänään 17.04.2008 klo 13.00 Suomen aikaa oikein tunsi kun kansakunta pidätti hengitystään. Kaikkien USAsta saatujen negatiivisten uutisten perään uskottiin/toivottiin/vaadittiin NOKIAn taas vakuuttavan. Nyt tiedämme mikä Nokian merkitys Suomen talouteen käytännössä on. Vai tiedämmekö?

Kello on nyt yli 20.00. Helsingin pörssi on sulkeutunut. Nokian saldo on - 13,55, Hexin OMXHCAP - 2,17. Ei hyvältä tuntuisi näyttävän. Mutta ehkä siitä huolimatta paremmalta kuin merkityksemme ja Nokian merkitys maailmalla? Sitä paitsi järistyksen jälkeen seuraa aina jälkijäristyksiä. Ja sitten, jossain vaiheessa mittarit vakiintuvat. Mutta toisaalta nykytilanne osoittaa kouriintuntuvasti kuinka riippuvaisia me olemme maailman kokonaisuudesta. En edes viitsi laskea kuinka monta “virtuaalieuroa” kansallisesta varallisuudesta tänään hävisi. Ja mahdollisesti huomenna tulee takas.


Kauppalehden tietojen mukaan Nokian osakkeita vaihdettin 154 915 100 kpl ja arvo oli 2977.666 m€. Tuskin omistus Suomessa on lähelläkään tuota? Jonka seurauksena voisi päätellä, että päätökset tältä osin tehtiin tänään jossain muualla. Tuskin niitä edes tekivät ihmiset vaan koneet, ohjelmat, hälytysrajat. Kivaa? Toisaalta, tilanteen todellisia vaikutuksia pitään varmasti vielä muutama päivä odotella. Vähän tuntuvat ohjelmoidut hälyytysrajat ylilyönneiltä.

Ystäväni GranpaIgorjossain kommentissaan puhui symbiooseista ja parasiiteistä. Meidän varmaan kannattaisi miettiä kumpi tässä Suomi - Nokia symbioosissa on se parasiitti, noin niinkuin pitkässä juoksussa? Se saattaisi olla kummankin etu.

PS.

En ole häätämässä Nokiaa Suomesta enkä Suomea Nokiaan.

Pysyvä linkki | 2 kommenttia »

Nuorukaisen kuolla kuuluu

17.4.2008 10.37 | hakki47 | Raha & valta, Varallisuuden hallinta

Globaali uusliberalistinen markkinatalous on nostanut rahan ja markkinat jumalan asemaan. Ei se sinänsä minua häiritse, siitä vaan. Se kuva joka minulla on meklareitten ikärakenteesta, pohjautuu mediaan: uutisiin, elokuviin ja kirjoihin. Käsitykseni mukaan keski-ikä on varsin alhainen. Onko näin?

Sotiakin useimmiten käyvät kakarat. Siis he eivät niitä välttämättä aloita, mutta he joutuvat tekemään ”likaisen työn”. Ja täysin siitä riippumatta hyökätäänkö vaiko puolustetaan, jos näin kuluneita käsitteitä enää voi käyttää. Lisäksi sota on vaarallista ja siinä voi kuolla. Yleensä lähinnä ne likaisen työn tekijät kuolevat. Harvemmin kenraalit. Tilanteesta riippuen he saattavat sitten nykyisellään joutua Haagiin tuomittavaksi, elleivät satu kuulumaan suurvallan armeijaan.

Mutta missä ovat globaalin uusliberalistisen markkinatalouden kenraalit? Mitä ne ovat? Keitä he ovat? Miten heidät tarvittaessa voisi saada vastuuseen?

Kohta saattaa olla tarve.

“So you think that money is the root of all evil.
Have you ever asked what is the root of all money?”

Ayn Rand

Pysyvä linkki | 3 kommenttia »

keskiviikko 16. huhtikuuta 2008

Äiti, minua pelottaa

16.4.2008 11.12 | hakki47 | Raha & valta, Ruoka & juoma, Työelämä, Politiikka, Ihminen, Johtaminen

Uutiset kertovat nälkämellakoista jossain kauhean kaukana. Taisi olla peräti Afrikassa. Kertovat ruoan hinnan nousseen hurjasti Suomessa nyt alkuvuoden aikana. Jostain muistan kuulleeni, että ruoan hinnan oletetaan kaksinkertaistuvan parin kolmen vuoden aikana. Siis täällä Suomessa. Ja taitaa niin tapahtua muuallakin.

Vesi, siis puhdas ja makea sellainen, on kuulemma muodostumassa väheneväksi luonnonvaraksi. Sitä ei riitä kaikille. Tuleeko siitä samalla uusiutumaton luonnonvara jää nähtäväksi. Siihen kai aika olennaisesti vaikuttaa ilmastonmuutoksen syyt ja nopeus. Mutta Suomesta vesi ei liene ihan heti loppumassa? Eihän?

Ai niin, turvattomuus on kuulemma lisääntynyt. Yhteiskunnan ja nyt jo elinkeinoelämänkin johtajille ostetaan panssariautoja ja pestataan turvamiehiä. Naapurissa osalla alkaa olla jo henkilökohtaiset sotajoukot käytössään. Ja mehän osallistumme terrorismin vastaiseen sotaan? Kai?

Kun olin lapsi maapallolla oli noin 2,5 miljardia ihmistä. Nyt meitä on noin 6,7 miljardia. Seuraavaan miljardiin mennee enää noin 10 vuotta. Ja 10 miljardia rikotaan jo noin 40 vuoden kuluttua. Ja kasvu, sehän kiihtyy. Ei ns. teollisessa maailmassa, jossa sen arvioidaan jopa kääntyvän laskuun, vaan kehitysmaissa. Kai kuitenkin vain sillä edellytyksellä, elleivät sitä ennen siellä kuole AIDSiin tai nälkään tai janoon? Ja sillä, että ne suostuvat siihen. Suostuvatko?

Muistan ensimmäisen energiakriisin ajalta(?), kun OPEC - arabit etunenässä - nosti öljyn hintoja, uhmakkaan jenkkisloganin: ”Let´s burn our wheat. Let them eat their oil.” Tai jotain siihen suuntaan. Ja nyt sitten kilpailemme siitä, kuka saa käyttää pakettipeltojaan ruokohelppiä energialähteeksi viljelläkseen. Valtion tuella tottakai. Ja siis samalla kun öljyn hinta on ylittänyt 110 taalaa tynnyriltä ja sitä löytyy jatkuvasti lisää. Kansainvälisissä pörsseissä noteerattuja raaka-aineita kumpikin. Ja futuurikaupan kohteita.

En muista elämäni ajaltani sellaisia kansainvälisiä nälänhätiä, jotka eivät olisi olleet yhteisillä - kansainvälisillä - ponnistuksilla hoidettavissa. Se, että joitakin varmasti jätettiin hoitamatta saattaa johtua markkinahäiriöiden aiheuttamisen pelosta. Ja sitähän meilläkin viranomaiset ja poliitikot pelkäävät kuin ruttoa. Kuningas markkinaa ei saa häiritä. Ei vaikka kymmeniä miljoonia ihmisiä kuolee vuosittain nälkään, janoon ja tauteihin?

Voisiko joku kertoa minulle ketä varten markkinat ovat olemassa? Olemmeko me ihmiset markkinoita varten vai markkinat meitä varten?

Nimimerkki

Kansainvaelluksia odotellessa

Pysyvä linkki | 27 kommenttia »

tiistai 15. huhtikuuta 2008

Politiikka on kääntynyt itseään vastaan

15.4.2008 11.15 | hakki47 | Politiikka, Blogit, Uutiskommentit, Poliittiset puolueet

Merja Salminen etsii politiikan pihviä tämänpäiväisessä uutisblogissa. Ei tai olla ainoa pitkään aikaankaan. Samasta aiheesta 180 astetta toiselta kantilta väitti eilen Kuulaa tulee - Media on kääntynyt itseään vastaan.

Syynä hänen mielestään median sairaalloinen poliitikkojahti, erityisesti nyt Vanhasen Matti. Eipä kyllä mielipidettään tuonut esiin silloin, kun Kanervan Ikeä grillattiin. Mutta mitäpä sitä, eri puoleen miehestähän oli silloin kyse. Ja varmasti siihen on muitakin syitä.

Mielestäni Kuulan väite kuitenkin on virheellinen. Ei kyse ole siitä, että media olisi kääntynyt itseään vastaan vaan politiikasta, joka on kääntynyt itseään vastaan. Politiikasta on tullut viihdettä. Ei suinkaan kansalaisten ja median tahdosta, vaan poliitikkojen tahdosta. Eikä edes heidän, yksittäisten ihmisten, vaan puolueiden tahdosta. Puolueet - apparaattina - tarvitsevat ääniä ja ovat kiinnostuneet ehdokkaista, jotka niitä tuovat. Ja tiukassa paikassa vain niistä, jotka tuovat paljon ääniä. Käytännön päätöksenteossa ryhmäpaine tai sitova ryhmäpäätös pitävät huolen siitä, että saatu parlamentaarinen painoarvo täysimääräisesti voidaan käyttää aatteen viitoittamaan suuntaan.

Tosin monikaan ei ehkä enää tiedä minkä aatteen, mikäkin suunta on se oikea. Muu kuin puolueen sisäpiiri.

Pysyvä linkki | 8 kommenttia »

Syksyn lehdet

15.9.2008 9.50 | hakki47 | Hyvinvointi, Liikenne, Työelämä, Talous, Asiakaspalvelu ja viestintä, Osaaminen

Näinä aikoina, jolloin kansainvälisiä pankkeja ja lentoyhtiöitä putoaa kuin syksyllä lehtiä on ihailtavaa huomata kuinka voimakkaan miehekkäästi esiintyvät edusmiehemme hallituksessa. “Ei huolta huomisesta”, “kaukana kavala maailma”, “eivät finanssimarkkinoitten laineet tänne lyö”, “maallamme ei ole posttraumaattista tilannetta” ovat ihanan rauhoittava viesti. Nautitaan niistä, kun lehdet putoo.

Pannakseni asioita mittasuhteisiin.

Eiliseen trollikka - kirjoitukseeni pieni lisäys. Googlaamalla lisätietoa löytää mm. siitä, että kyseessä ei ainakaan ole aikansa elänyt tekniikka. Varmaan jonkun asiantuntijankin kannattaisi? Toinen asia, josta julkisten liikennevälineiden osalta olen innoissani, ovat raitiovaunujen lisääntyminen. Viimeisimmällä Helsinkiin toimittaneelle kävi kai vähän huonosti? Ainakaan siitä ei varmasti sille hyvää referenssiä rakentunut. Saksan Mannheimistä tänne hankitut käytetyt ratikat on mielestäni byrokratialta todella luova tapa lisätä kapasiteettia ylimenokauden osalta.

Mutta vielä parempi oivallus mielestäni oli vanhojen ratikoiden valiin Suomessa suunniteltu ja rakennettu matalalattiaviipale. Luonnollisesti sellaisen olemassaolo uutisoitiin näyttävästi noin vuosi (?) sitten. Mutta enpä ole ensimmäistäkään luonnossa bongannut. Miten niille kävi?

Ja autoilijoille tiedoksi. Putoavat lehdet liukastavat raitiotiekiskoja ja pidentävät niiden jarrutusmatkoja.

Pysyvä linkki | 8 kommenttia »

maanantai 14. huhtikuuta 2008

Olen tehnyt syntiä

14.4.2008 14.35 | hakki47 | Raha & valta, Politiikka, Ihminen, Johtaminen

Tunnustan. Olen rinnastanut asioita, joita ei saa hyvän maun nimissä rinnastaa. Olen keskustellut asioista ennen kuin niistä on tehty päätöksiä. Olen esittänyt kysymyksiä asioista, joita ei saa kyseenalaistaa. Olen esittänyt poikkeavia mielipiteitä asioista, joista jo on olemassa laki ja riittävä määrä asetuksia.

Tällä kertaa kehtasin rinnastaa Dalai Laman ja Hitlerin. Tai ehkä olisi parempi sanoa, että käytin heidän nimiään samassa lauseessa. Olimme kaveriporukassa jälleen keskustelemassa, väittelemässä ja kommentoimassa. Jonkinlaisena johtoteemanamme on ollut Kiina. Eräs joukostamme oli äkännyt Pasi Rutasen kolumnin Uudesta Suomesta, joka pohjautui omakohtaisiin kokemuksiin. Meistä Kiina/Tiibet-taivastelijoista kukaan ei liene siellä koskaan käynyt. Ja aloimme miettiä mitä uskoa.

Itse olen sitä mieltä, että Tiibetin pitäisi saada autonominen asemansa takaisin. Mielipidettä on vahvistanut tuo hymyilevä, rauhaa rakastava, vanha pappara, joka kurvaa maita ja maanosia etsien tukea kansansa ja uskontonsa ja kirkkonsa hädälle. Vastassaan moni sataa miljonainen viimeinen suuri kommunistivaltio, joka nyt kärvistelee negatiivisessa julkisuudessa Olympiasoihdun kiertäessä maailmaa.

Mutta jotenkin asiasta keskustellessamme lipsautin, ettei tietenkään ulkonäön ja ulkoisen vaikutelman perusteella pidä tehdä johtopäätöksiä poliittisen johtajan hyvästä tahdosta. Yhtä vähän kuin saksalaiset vuonna 1932 tiesivät Hitlerin todellisista tarkoitusperistä tiedämme mekään nyt vuonna 2008 mitään Dalai Laman tarkoitusperistä. Ja tämä oli syntini.

Kyllä keskustelun aikana mukaan vielä lisättiin kaiken maailman mausteita; Berlusconia, Prodia, Mugabea, Mussoliinia, Vanhasta ja Kekkostakin. Mutta perusongelma oli se, että Hitleriä ja Dalai Lamaa ei voi verrata toisiinsa. Mielestäni kuitenkin voi. Kumpikin on tai on ollut poliittinen johtaja. Kumpikin on kerännyt ympärilleen neuvonantajia ja seurailijoita. Ja kumpikin on pyrkinyt viemään ”kansaansa” omasta mielestään parempaan tulevaisuuteen. Ja kummastakin tiedämme yhtä vähän. (Tai olisimme tienneet vuonna 1932.)

Hitlerin osalta tiedämme lopputuloksen. Ja koska se on niin epäinhimillinen, raaka ja sanalla sanoen paha, emme uskalla enää verrata ketään häneen. Mutta monien aikalaisten mielestä Hitler vuonna 1932 oli miellyttävä, kohtelias, ystävällinen, ”säkenöivä” seuramies ja visionäärinen johtaja, joka palauttaa Saksan sille kuuluvaan asemaan Euroopan kansakuntien joukossa. Lisäksi hän kuulemma piti koirista ja pienistä lapsistakin.

Jaa, että miksi tästä kirjoittaa? No siksi, ettei poliittisen johtajan ulkonäön ja ulkoisen vaikutelman perusteella pidä tehdä johtopäätöksiä hänen hyvästä tahdostaan. Ei kenestäkään. Mutta valitettavan usein niin kuitenkin teemme. Niin me kuin kaikki muutkin. Ja asiaa korostaakseni: on mielestäni jopa tärkeää muistaa, että jokaisessa kansanjohtajassa asuu potentiaalinen Hitler. Edelleen. Oli hän nyt ennen valtaan tuloaan kuinka hauska, miellyttävä ja fiksu tahansa.

Pyydän anteeksi.

PS. Toistan sen minkä jo yllä sanoin.

Itse olen sitä mieltä, että Tiibetin pitäisi saada autonominen asemansa takaisin. Olen sitä mieltä, että Dalai Lama on ”kansansa” johtaja. En voi edes kuvitella hänen johtajuutensa johtavan Hitlermäisiin kauheuksiin. Mutta en minä tiedä.

Pysyvä linkki | 8 kommenttia »

perjantai 11. huhtikuuta 2008

Jäätteenmäen jakojäännös on puhunut

11.4.2008 10.17 | hakki47 | Uutiset, Politiikka, Puolustaminen, Itsenäisyys

”Suomi pitää itsestään selvänä sitä, että me autamme toisia ja odotamme, että muut auttavat meitä” hän lausui aamun sanomalehden mukaan. Olkaamme ylpeitä tästä asiantuntevuudesta ja analyyttisestä arviosta. Olkaamme onnellisia siitä vastuuntunnosta, jota kansalliselle turvallisuudelle tästä lausunnosta lankeaa. Isämme aurinkoinen, kiitos.

Eu:n turvatakuupykälän sisältö saman lähteen mukaan:

”Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltiolla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen.

Tämän alan sitoumusten on oltava Pohjois-Atlantin liiton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia, ja Pohjois-Atlannin liitto on jäseninään oleville valtioille edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin.”

Opin ja opetin aikoinaan kriittistä kysymistä. Mielestäni kolme menee ylitse muiden:

Mitä? Miksi? Miten?


Jotta ymmärtäisin, pitäisi noihin kaikkiin löytyä perusteltavissa oleva vastaus tämän asian osalta. Löytyykö? Onko pääministerin lausumassa joku elämää suurempi, kätketty viesti, joka ei tavalliselle tossunkuluttajalle tarvitse auetakaan?

Suosittaisin Vanhaselle esimerkiksi tutustumista Viidakkokirjan tekijän Rudyard Kiplingin tuotantoon:
I have six honest serving men, they taught me all I know.
Their names are what and why and when,
and how and where and who.

Pysyvä linkki | 4 kommenttia »

torstai 10. huhtikuuta 2008

Tehoa mainontaan

10.4.2008 11.41 | hakki47 | Politiikka, Uutiskommentit, Poliittiset puolueet

Eduskunta on liittynyt siihen monilukuiseen joukkoon, joka viime aikoina on alkanut haikailla julkista kuvaansa. Oululaisen Kalevan mukaan ””eduskunnan istuntoja aiotaan tehdä elävämmiksi ja kiinnostavammaksi lisäämällä keskusteluja merkittävistä ajankohtaisista asioista. Torstain kyselytunneilla kansanedustajilla on mahdollisuus nostaa keskusteluun ajankohtaisiakin asioita, mutta niiden käsittely jää usein lyhyeksi. Aika ajoin täysistunnoissa järjestetään myös “ajankohtaiskeskusteluja”, mutta niiden aiheet eivät välttämättä ole kovin päiväkohtaisia.”” Olen hämmästynyt. Yleensähän poliitikko tai virkamies pyrkii parantamaan julkisuuskuvaansa mainonnalla.

Haluamatta heittäytyä inhottavaksi, ehdottaisin hiukan syvällisempää harkintaa. Mitä hyötyä on tehdä istuntoja elävämmäksi keskustelulla ajankohtaisista asioista? Ensinnäkin kansanedustajat puhuvat jo nykyäänkin. Mutta eiväthän he sano mitään nykyäänkään. Toiseksi millä ajattelitte saada katsojia? Eihän niitä nykyäänkään kukaan viitsi katsoa. Edes hupiohjelmana. Mutta voisitte varmaan taivuttaa Yleisradion, MTV3 ja Nelosen poistamaan sarjafilmit ja laittamaan tilalle näitä aina ajankohtaisia eduskuntakeskusteluja? Silloin ei olisi kuin se paljon puhuttu ”ainoa vaihtoehto.”

Paras keino parantaa julkiskuvaa on alkaa tehdä niitä asioita, jota varten teidät on sinne Arkadianmäelle valittu ja josta kansalaiset teille palkan maksavat. Eli voisinko ehdottaa, että keskittyisitte tekemään töitänne. Kun on näyttöä tuloksista, kertokaa niistä. Kai teillä tekemistä piisaa? Globalisaation vaikutukset suomalaiseen yhteiskuntaan, Terveydenhoidon kasvavat kustannukset, Uhkaava kansainvälisen talouden taantuma ehkä lama, Suomen kahtiajakautuminen, raaka-aineiden ja ruoan kansainvälinen hinnannousu, ilmaston lämpeneminen…

Nimittäin tyhminkin valitsijoistanne tietää, että huonoa tuotetta ei kannata mainostaa.

PS.

“There are basically two types of people. People who accomplish things, and people who claim to have accomplished things. The first group is less crowded.”

Mark Twain

Pysyvä linkki | 4 kommenttia »

tiistai 8. huhtikuuta 2008

Ei hyvin ala Alexanterin aika

8.4.2008 10.00 | hakki47 | Harrastukset, Hyvinvointi, Raha & valta, Politiikka

Lyhyt yhteenveto lähimenneisyydestä ja tulevasta


  • Venäjän vapauttaa itsensä TAE – sopimuksesta.

  • Saksa ja Venäjä ajavat Nordstreamiä kuin käärmettä pyssyyn.

  • Venäjä tukee edelleen Serbiaa ”Kosovon – kiistassa.”

  • USA on taloudellisessa ja erityisesti henkisessä suoritustilassa useita vuosia.

  • IMF vaatii hallitusten mukaantuloa subprime-talkoisiin.

  • Ranska ja Saksa estävät Naton laajenemisen Ukrainaan ja Georgiaan.

  • Venäjä toteuttaa puutullinsa suunnitelmiensa mukaan.

  • Ruoan hinta kasvaa ja ilmasto lämpenee. Globaalisti.

  • Protektionismi ja kansallinen itsekkyys lisääntyvät.


Mitä tästä ja muusta maailmanmenosta seuraa:

  1. EU:n ”turvallisuuspolitiikan” kuvitellun yhtenäisyyden ja Suomen sitä kautta saamat kuvitellut turvatakuut ja optiot voi ja pitää heittää roskakoriin.

  2. On korkein aika Suomen ryhtyä aktiivisesti hoitamaa omaa Venäjän-suhdettaan.

  3. Suomen on aktiivisesti alettava hoitaa omaa EU-suhdettaan, omin itsekkäin tavoittein.

  4. Optioiden aika on ohi, reaalipolitiikka tekee paluuta.

  5. Sordiino päälle Natosta. Sankarillinen kansallinen itsemurha ei liene tavoitteemme.


Vanhempana tossunkuluttajana suosittelen Stubbille opintomatkaa Helsingissä. Hietaniemen sankarihaudoille, Paasikiven patsaalle ja Kustaanmiekkaan. Tässä järjestyksessä. Ja toivottavasti tohtorismies oppii nopeasti.

PS.

Valitan kirjoitukseni dramaattisuutta.

Pysyvä linkki | 16 kommenttia »

maanantai 7. huhtikuuta 2008

Julkisista palveluista Munkkiniemessä

7.4.2008 14.17 | hakki47 | Hyvinvointi, Asiakaspalvelu ja viestintä

Kuulun niihin meistä suomalaisista, jotka näkevät julkisten palveluiden yksityistämisen parantavan sekä palvelun että yhteiskuntamme laatua. Tällä en kuintenkaan halua väittää, että kaikki julkinen palvelu olisi persiistä.

Eläkkeelle siirryttyäni olen alkanut käyttää tarkoituksella terveyskeskuksen palveluita hyödykseni. Tai ehkä pitäisi sanoa, että en enää juurikaan käytä yksityisiä terveydenhoito- ja lääkäripalveluja. Aiemmin katsoin, että saan nopeamman ja ehkä osaavammankin palvelun yksityiseltä sektorilta. Ja nopeudesta ja osaamisesta olen tarvittaessa valmis maksamaan. Ja jo muutaman vuoden minulle on ollut selvä, että turhaan ilmeisesti maksoin. Olen aina saanut osaavan, ja tarvittaessa nopeankin palvelun Munkkiniemen terveyskeskuksesta. Ja aika huomattavalla alennuksella yksityisiin palveluihin verrattuna.

Päätin siis siirtää myös hammashuollon samaan terveyskeskukseen. Ne on nyt korjattu ja huollettu niin hyvin kuin ei koskaan. Ensimmäiseen vastaanottoon meni kyllä muistaakseni noin 6 kuukautta. Aikaahan minulla nyt on ollut. Ja hyvin on mennyt, aikaa se tosin vei. Mutta tänään ei aikaa enää ollut. Viikonloppuna jo kauan aika ajoin äkämöinyt, vienosti irtonainen takahammas päätti pilata elämäni lopullisesti. Buranalla selvisin tähän päivään. Ja aamupäivän aikana sain kylläkseni: nyt se lähtee.

Kävelin Munkkiniemen terveyskeskuksen hammaslääkärin vastaanotolle. Ja tottakai ehdotettiin, että enkö voisi huomenna mennä aamulla “polille”(?). Ehdotettiin ystävällisesti. Hetken keskustelun jälkeen päädyttiin siihen, että vastaanottovirkailija tarkistaa mitä asialle voitaisi tehdä. Kuvittelin, että minulla olisi subjektiivinen oikeus jonkinlaiseen palveluseteliin, jolla voisi mennä samantien yksityshammaslääkärille. Mutta noin parin kymmenen minuutin kuluttua kävelin ulos, hammas kauniissa paketissa taskussani. (Pyynnöstäni)

Haluan tällä kirjoituksella kiittää Munkkiniemen terveyskeskusen henkilökuntaa nopeasta, ystävällisestä ja aivan ilmeisesti myös osaavasta palvelusta. Sekä hammaslääkäripalveluiden, lääkäripalveluiden että terveydenhoitopalveluiden osalta. Samalla väitän, että saamani palvelu vastaa yksityisellä sektorilla aiemmin saamiani palveluita kaikilta osiltaan. Ja pienellä osalla yksityisen sektorin hinnasta. Ja nopeasta palvelusta. Ja vieläpä hammashoidossa, joka joku aika sitten oli murheenkryyninä.

Ja jopa tästä kokemuksesta huolimatta olen edelleen sitä mieltä, että kunnan ei tarvitse enää nykyään itse tuottaa näitä palveluja. Se voi ne myös ostaa markkinoilta jos, kuten usein on, ne ovat edullisemmin tuotettavissa yksityisen sektorin toimesta. Ammattimainen osaaminen ja -palvelu voi tapahtua sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Pelkillä ideologioilla ei parasta palvelua tehokkaasti tuoteta. Vaan osaamisella ja oikealla palveluasenteella.
Kiitos.

Pysyvä linkki | 2 kommenttia »

sunnuntai 6. huhtikuuta 2008

Matti Vanhanen, ookko nä pöljä?

6.4.2008 17.31 | hakki47 | Politiikka, Farssi, Poliittiset puolueet

Mielestäni kansa saa sellaiset johtajat kuin se ansaitsee. Mutta ainakin minä kiellän ansainneeni Matti Vanhasen Suomen pääministeriksi.

Nyt Matti pui julkisuusaihetta sunnuntain Länsi- ja Itä-Savo -lehdissä tänään julkaistussa haastattelussa. Hän ei pidä siitä, että hänen Ruusus-tapauksensa ja Kanerva-tapauksen liitetään toisiinsa. Se on virheellistä. Ainoa yhteinen tekijä on kuulemma julkisuus.

Matti, kasvaisit sinäkin aikuiseksi. Se, että pääministeri lähtee peräämään yksityisyytensä suojaa paikallisesta alioikeudesta osoittaa arvostelukyvyn puutetta. Se vielä korostuu kun hän valittaa alioikeuden päätöksestä… koska ammattituomari oli hänen kannallaan.

Maailma on muuttunut Matti-pien. Saattaisiko jopa olla niin, että maallikkojäsenten mielipiteet ilmentävät juuri tässä tapauksessa oikeudenmukaisuuden toteutumista.

PS.

Kiinnitän samalla huomiota siihen, että sinun mielestäsi Kanerva nautti luottamusta loppuun asti. Arvostelukyvyn puutetta vai päättämättömyyttä?

PPS.

Presidenttiehdokkuus ei Vanhasta kuulemma innosta. Sen sijaan hän tähtää kolmannelle pääministerikaudelle. Ei helvetti!

Pysyvä linkki | 9 kommenttia »

perjantai 4. huhtikuuta 2008

Pakkolunastetaan Nokia

4.4.2008 16.10 | hakki47 | Raha & valta, Politiikka, Varallisuuden hallinta, Työ & bisnes

Tuossa radiota aamusella kuunnellessani kerrottiin, että oikeusasiantuntijat suhtautuvat epäilevästi Kemijärven kunnan aikeisiin pakkolunastaa Stora Enson sellutehdas. Ajatuksena olisi lunastuksen jälkeen siirtää omistus toiselle sellua valmistavalle yhtiölle. Toisaalta voimassa olevaa lunastuslakia ei ole tämänlaiseen tilanteeseen aijottu ja rakennettu toisaalta yksityisyyden suoja on niin vahva.

Kun Suomi aikoinaan liittyi EU:iin tuoreessa muistissa oli tapahtuma, jossa maamme talouselämän pienuus aiheutti mahdollisuuden, että ulkomainen valuuttaspekulaation kaataa koko maan. Vahvan markan politiikkaa ei voinut enää jatkaa. Tätä taustaa kannattaa myös pitää silmällä nyt.

Saattaisiko olla niin, että uusliberalistinen globaali markkinatalous mahdollistaa koko maan tyhjentämisen markkinavoimien seurauksena? Nythän tilanne on Kemijärven osalta tilanne näyttää sellaiselta, että kansaivälinen yritys lopettaa paikkakunnan keskeisen työllistäjän. Ajatuksena on, että maata tai kiinteistöä ei luovuteta kenellekään muullekaan.

Mitäs me tehdään, jos ensin Aker lopettaa samalla tavalla Suomen telakkansa? Lucent ostaa Nokian, joka samalla lopettaa tuotannon Suomessa ja siirtää lopettaa täkäläiset pääkonttoritoiminnat tarpeettomina? Metson käy samoin? Samoin UPMn. Pari muuta suurta työllistäjää vielä kaupan päälle. Rahaahan maailmassa riittää. Kilpailijoita on ennenkin lopetettu ostamalla ne. Ja Suomi on pieni maa, jonka keskeisimmät työllistäjät on hetkessä poistettu kansainvälistä kauppa häiritsemästä.

Tätä taustaa vasten TEMin, hallituksen ja eduskunnan kannattaisi alkaa valmistella menettelytapoja ja lainsäädäntöä. Oli se sitten hätätilahallintoa tai lunstuslakia. Kemijärvi saattaa sittenkin olla vain airut tulevasta.

Pysyvä linkki | 8 kommenttia »

torstai 3. huhtikuuta 2008

Kanerva ei ole eronnut

3.4.2008 14.37 | hakki47 | Politiikka

“Presidentti Tarja Halonen ei ole vielä saanut eronpyyntöä väistyvältä ulkoministeriltä Ilkka Kanervalta”, uutisoi oululainen Kaleva ja jatkaa: “Halosen mukaan aika on selvästi muuttumassa, ja poliittisilta päättäjiltä odotetaan ainakin keskivertoa käytöstä. Hän arvioi, että kansalaisten vaatimustaso on noussut. Presidentin mukaan muutokseen liittyy kuitenkin aina myös huonoja puolia. Esimerkiksi suuren mediakohun lopuksi ei välttämättä aina muisteta, oliko poliitikon ero lopulta aiheellinen vai ei.”

Mielenkiintoista:

Kenelle ministeri vastaa? Pääministerille vai puolueen puheenjohtajalle vai tasavallan presidentille? Kenen asialla hän on, maan vai puolueen? Eipä ole Kanerva vielä eronnut sanoo Halonen. Pelkkä hallituspuolueen puheenjohtajan päätös ei riitä. Joko Kanerva pyytää vapautusta tehtävästään tasavallan presidentiltä tai Vanhanen erottaa hänet.

Jos itse olisin Kanerva antaisin Vanhasen erottaa. Lämmittäisi.

PS.

Eroamisilmoitusta kyllä uutisen mukaan odotellaan.

Pysyvä linkki | Kommentoi »

Ei enää Kanervasta

3.4.2008 10.22 | hakki47 | Työelämä, Talous, Osaaminen, Business

Yksin rahalla ja hallinnollisella kikkailulla ei huippuja rakenneta. Ne rakennetaan laadulla. Laatu, vain harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, ei synny määrää lisäämällä, vaan vaatimustasoa kasvattamalla. Tai kääntäen, kun määrää kasvatetaan laatu huononee.

Meillä opetus laidasta laitaan lähtee tasa-arvon lähtökohdista, tasa-arvosta kaikissa suhteissa. Tasa-arvo ajattelu lähtee käytännössä siitä, että kaikkien pitää olla samanlaisia. Sitä, että kaikkia käsitellään samoin ja, että kaikkille tarjotaan samaa. Mutta ongelmaksi tulee, että ihmiset ovat erilaisia, alueet ovat erilaisia, tarpeet ovat erilaisia. Ja Suomessa vielä se, että meitä on vähän. Kun valmistuvien määrää lisätään laatu huononee.

Toinen ongelma on meidän ylisuuri koulutuksen kaikkivoipaisuuden arvostaminen. Eikä siinä mitään jos kaikkea osaamista arvostettaisi samalla tavalla. Mutta meillä arvostetaan perinteisesti käsitteellistä osaamista ei konkreettisia käden taitoja. Mutta viime lama osoitti, että edes käsitteellinen ”yliosaaminen” ei takaa työturvallisuutta. Yliopisto- ja korkeakoulututkinnon suorittaneita oli työttömänä pilvin pimein. Enemmän kuin koskaan ennen.

Vastauksena tasa-arvo-ongelmiin opistoista tehtiin ammattikorkeakouluja. Ajatuksena antaa ”korkeampaa” opetusta elinkeinoelämän tehtäviin suuntautuville. Yliopistot ja korkeakoulut kun miellettiin valmistavan ihmisiä tutkimukseen ja julkishallinnolle(?). Mutta kuinka monta tutkijaa me voimme omillamme elättää? Kuinka monta virkamiestä? Kuinka suuri osa korkeakouluista ja yliopistoista valmistuneista suuntautui tutkimukseen ja julkishallintoon?

Ja kun arvostamme käsitteellistä osaamista ammattikorkeakoulut valmistavat nyt sitten tradenoomeja ja insinöörejä-amk, jotka osaavat tehdä tutkielmia mutta eivät välttämättä kirjanpitoa tai tehdä lujuuslaskelmia, kolvin käyttämisestä puhumattakaan. Ja nyt sitten pidennetään ammattikorkeakoulutusta maisteritasolle! Missä määrin yliopistojen ja niihin verrattavien korkeakoulujen opiskelijoista nyt siirtyy valmistuttuaan vähemmän elinkeinoelämän palvelukseen tai jää enemmään tutkijoiksi tai virkamiehiksi? Toivottavasti elinkeinoelämä on tyytyväinen.

Varmasti opettajien osaaminen on sitten kasvanut? Ainakin määrää on täytynyt kasvattaa? Opettavat nyt sitten entistä suurempaa määrää opiskelijoita entistä laadukkaammin? Suoltavat entistä enemmän laadukkaampia tutkinnon suorittaneita? Kuinkakohan pitkälle tällä tiellä voidaan edetä? Kalliiksi se tulee; niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Sekä maksajille (meille), että tutkinnon suorittaneille(meille).

Reseptini huippuosaamisen aikaansaamiseksi:

Kehittämisen kriteeriksi laatu.

Tutkintojen vaatimustason nostaminen.

Aloituspaikkojen vähentäminen.

Opettajien laadun valvonta.

Resurssien säilyttäminen.

Asenne vamman (käsitteellinen osaaminen vs. käden taidot) korjaaminen.

PS.

Voihan sitä laatua tietysti parantaa lisäämällä määrää. Mutta sitten on hyväksyttävä suuri määrä raakkia. Ja se on kallista.

Pysyvä linkki | 3 kommenttia »

tiistai 1. huhtikuuta 2008

Tumpista ulkoministeri

1.4.2008 13.16 | hakki47 | Työelämä, Politiikka

Alexander Stubbin nimittäminen ulkoministeriksi lienee selvä? Ja vaikka itselläni ei juuri mielikuvaa tästä nelisen vuotta sitten politiikkaan vyöryneestä nuorukaisesta olekaan, toivotan hänelle kaikkea hyvää. Kuten eräälle ystävälleni totesin: onneksi nyt ei ole mitään akuuttia selkeästi Suomea koskevaa kulkopoliittista kriisiä näköpiirissä. Ei ainakaan ETYJiä, Afganistania, Darfuria, NorthStreamia vakavampaa.

Varauksellisuuteni pohjautuu Stubbin “historiattomuuteen” poliittisen osaamisen, erityisesti Suomen ulkopolitiikan “hiljaisen tiedon” vähäisyyteen. Mutta kuten sama ystäväni totesi; sen korjaa aika. Hyvä niin.

Se vähän mitä nyt olen Tumpin tietoja lukenut ihmettelen, että arvojohtajamme niin helposti olisi nostanut kätensä ylös. Sillä lukemani perusteella Tumppi edustaa kaikkea sitä mitä Tarja Halonen ei ole ja mitä hän ei halua.

Saas nährä miten äijän käy.

Pysyvä linkki | 6 kommenttia »

Aprillii

1.4.2008 8.27 | hakki47 | Politiikka, Poliittiset puolueet

Media uutisoi näyttävästi ilmoituksen Kanervan “sairauslomalle” lähtemisestä ja Kataisen päätöksestä, että Kanerva ei voi jatkaa ulkoministerinä.

Niin on usko puoluepoliittiseen pelleilyyn nyt mennyt, että en yhtään ihmetteleisi jos Matti Vanhanen pomppaisi, käsi kädessä Ruususensa kanssa kulman takaa ja iloisesti virnistellen ilmoittaisi: Aprillii, syö sillii, juo kuravettä päälle.

Pysyvä linkki | 6 kommenttia »