Olen tehnyt syntiä

14.4.2008 14.35 | hakki47 | Raha & valta, Politiikka, Ihminen, Johtaminen

Tunnustan. Olen rinnastanut asioita, joita ei saa hyvän maun nimissä rinnastaa. Olen keskustellut asioista ennen kuin niistä on tehty päätöksiä. Olen esittänyt kysymyksiä asioista, joita ei saa kyseenalaistaa. Olen esittänyt poikkeavia mielipiteitä asioista, joista jo on olemassa laki ja riittävä määrä asetuksia.

Tällä kertaa kehtasin rinnastaa Dalai Laman ja Hitlerin. Tai ehkä olisi parempi sanoa, että käytin heidän nimiään samassa lauseessa. Olimme kaveriporukassa jälleen keskustelemassa, väittelemässä ja kommentoimassa. Jonkinlaisena johtoteemanamme on ollut Kiina. Eräs joukostamme oli äkännyt Pasi Rutasen kolumnin Uudesta Suomesta, joka pohjautui omakohtaisiin kokemuksiin. Meistä Kiina/Tiibet-taivastelijoista kukaan ei liene siellä koskaan käynyt. Ja aloimme miettiä mitä uskoa.

Itse olen sitä mieltä, että Tiibetin pitäisi saada autonominen asemansa takaisin. Mielipidettä on vahvistanut tuo hymyilevä, rauhaa rakastava, vanha pappara, joka kurvaa maita ja maanosia etsien tukea kansansa ja uskontonsa ja kirkkonsa hädälle. Vastassaan moni sataa miljonainen viimeinen suuri kommunistivaltio, joka nyt kärvistelee negatiivisessa julkisuudessa Olympiasoihdun kiertäessä maailmaa.

Mutta jotenkin asiasta keskustellessamme lipsautin, ettei tietenkään ulkonäön ja ulkoisen vaikutelman perusteella pidä tehdä johtopäätöksiä poliittisen johtajan hyvästä tahdosta. Yhtä vähän kuin saksalaiset vuonna 1932 tiesivät Hitlerin todellisista tarkoitusperistä tiedämme mekään nyt vuonna 2008 mitään Dalai Laman tarkoitusperistä. Ja tämä oli syntini.

Kyllä keskustelun aikana mukaan vielä lisättiin kaiken maailman mausteita; Berlusconia, Prodia, Mugabea, Mussoliinia, Vanhasta ja Kekkostakin. Mutta perusongelma oli se, että Hitleriä ja Dalai Lamaa ei voi verrata toisiinsa. Mielestäni kuitenkin voi. Kumpikin on tai on ollut poliittinen johtaja. Kumpikin on kerännyt ympärilleen neuvonantajia ja seurailijoita. Ja kumpikin on pyrkinyt viemään ”kansaansa” omasta mielestään parempaan tulevaisuuteen. Ja kummastakin tiedämme yhtä vähän. (Tai olisimme tienneet vuonna 1932.)

Hitlerin osalta tiedämme lopputuloksen. Ja koska se on niin epäinhimillinen, raaka ja sanalla sanoen paha, emme uskalla enää verrata ketään häneen. Mutta monien aikalaisten mielestä Hitler vuonna 1932 oli miellyttävä, kohtelias, ystävällinen, ”säkenöivä” seuramies ja visionäärinen johtaja, joka palauttaa Saksan sille kuuluvaan asemaan Euroopan kansakuntien joukossa. Lisäksi hän kuulemma piti koirista ja pienistä lapsistakin.

Jaa, että miksi tästä kirjoittaa? No siksi, ettei poliittisen johtajan ulkonäön ja ulkoisen vaikutelman perusteella pidä tehdä johtopäätöksiä hänen hyvästä tahdostaan. Ei kenestäkään. Mutta valitettavan usein niin kuitenkin teemme. Niin me kuin kaikki muutkin. Ja asiaa korostaakseni: on mielestäni jopa tärkeää muistaa, että jokaisessa kansanjohtajassa asuu potentiaalinen Hitler. Edelleen. Oli hän nyt ennen valtaan tuloaan kuinka hauska, miellyttävä ja fiksu tahansa.

Pyydän anteeksi.

PS. Toistan sen minkä jo yllä sanoin.

Itse olen sitä mieltä, että Tiibetin pitäisi saada autonominen asemansa takaisin. Olen sitä mieltä, että Dalai Lama on ”kansansa” johtaja. En voi edes kuvitella hänen johtajuutensa johtavan Hitlermäisiin kauheuksiin. Mutta en minä tiedä.

Pysyvä linkki | 8 kommenttia »