Naapurinamme Venäjä

21.4.2008 9.25 | hakki47 | Raha & valta, Politiikka

Vuoden 1918 tapahtumat puhuttavat edelleen. Niin puhuttavat vuosien 1939 – 1945:kin. Puhumattakaan sen jälkeisestä ajasta, aina siihen asti kun Ronnyn ”Pahan Valtakunnaksi” nimittämä Neuvostoliitto hajosi. Kannuja ja kanuunoita valetaan edelleen siitä mitä olisi tapahtunut, jos… ja monin osin vielä siitäkin mitä silloin todella oikeastaan tapahtui.

Punaista ja valkeaa terroria on selvitetty pitkään. Mutta edelleenkään ei mielestäni ole kiistatta todettu minkä vuoksi sotatilan loppumisen jälkeen niin äärimmäisen monet tapettiin. Nälkään ja tauteihin kuolleitten osalta selitykseksi kelpaa jossain määrin hyväksytty ”laillisuusperiaate”. Jokainen vankileirillä olleen piti joutua oikeuden eteen ja tuomituksi omassa asiassaan. Kyllä me senverran kahjoa ja yksiniittistä, oikeuden kaikkivaltiaaseen voimaan uskovaa porukkaa olemme, että emme näe, tai välitä nähdä mitä itsepäisyydestämme seuraa. ”Oikeus ennen mua syntynyt…” Ja tämä siitä riippumatta mikä oikeuden objektiivisuus voi olla sisällissodan jälkeen. Terve järki kun ei saa ohittaa kaikkivaltiasta oikeuskäsitystä.

Mutta kun tähän lisätään kielto esimerkiksi sukulaisten luovuttaa ravintoa vangeille, tapot vankilain ulkopuolella ja aina Lapuan liikkeeseen jatkunut ”kommunisteiksi epäiltyjen” muilutuskäytäntö, saa se minut ajattelemaan, että syy on ainakin osin, ehkä jopa suurelta osin, muualla.

Valkoiset voittivat kuten tiedämme. Vuosien 1916 ja 1918 välillä tapahtui jotain, joka aikaansai luokkaerot korostumaan. Sillä vielä silloin, kun ensimmäiset Pfadfinderit lähtivät ja myöhemminkin, joukkoon kuului myös työväestön nuoria. Läheskään kaikki heistä eivät palaneet laivalla Vaasaan pääjoukon mukana. Koska osa jääkäreistä oli epäluotettavia jo 1918.

Takaisin palasivat maaseutu- ja porvarislähtöiset jääkärit. Ja pitkälti heidän varaan rakentui ilmeisesti myös Valkoinen Armeija. Miten työväestö- ja maalaisköyhälistö, jotka ilmeisesti muodostivat punaisten rungon suhtautui väestöön? Siis määrällisesti? Porvareita ei väestöstä paljoa ollut. Kaupungitkin kun olivat pieniä. Mutta voisi kuvitella, että työväestön määrä kaupungeissa ylitti selvästi porvarien määrän? Entä maaseudulla? Kumpia mahtoi olla enemmän maatilallisia vai maalaisköyhälistöä? Luulisin, että jälkimmäisiä. (No juu, pohojalaaset on eri porukkaa, mutta ei hekään ole koko Suomi.) Jos olen oikeassa punaisten osuus väestöstä ylitti selvästi valkoisten osuuden.

Voisiko olla niin, että tappaminen jatkui pelosta? Valkoinen ”vähemmistö” pelkäsi tulevaa ja tietoisesti tai tiedostamattaan halusi antaa sellaisen opetuksen, että rettelöinnin halut häviävät lopullisesti tai ainakin hyvin pitkäksi aikaa. Sisällissodan sekamelskat, jatkuva maailmansota ainakin mahdollistivat tämänkaltaisen toiminnan pitkälle vuoteen 1919 ja sen ylikin.

En ole tällaista teoriaa kenenkään kuullut vielä esittävän. Enkä minä tunne tarpeeksi historiaa voidakseni väittää näin tapahtuneen. Mutta viimeistään bolshevikkikapina Venäjällä ja Neuvostoliiton syntyminen saattoi olla valkoisten ydinjoukolle sellainen peloite, joka salli kaikki ennaltaehkäisemisen keinot. Sillä naapurinamme on aina Venäjä.

Pysyvä linkki | 14 kommenttia »