tiistai 31. maaliskuuta 2009

Festung Europa

”Siirtolaisia kuljettanut laiva upposi Libyan edustalla” kertoo uutinen Hesarissa 31.3. Yksi palsta, parikymmentä senttiä. Yli 200 siirtolaisista, oikeastaan kai pitäisi puhua laittomista maahanmuuttajista kuoli. He olivat pyrkimässä Euroopan Unionin alueelle ilmeisesti työtä tekemään. So what? Pysykööt Afrikassa. Eikö.

Muutaman viime vuoden aikana moisia uutisista on tullut aivan liian usein. Siksi niihin ei enää kiinnitä huomiota. Niistä on tullut pikku juttuja. Yksin Italian rannikolle saapui viime vuonna lähes 37 000 laitonta maahan pyrkijää.

Enimmät tragediat on kuitenkin kuultu Atlannilta. Siellä kohteena ovat Kanarian saaret. Tai sitten manner-Espanja. Eikä kyse sieläkään ole ollut turistimatkoista. Vuotava avonainen moottori- tai soutuvene, kymmenillä ihmisillä täyteen pakattu. Tai repaleinen vuotava kumivene. Mukana ehkä oli vettä ainakin ensimmäiseksi päiväksi? Miehiä, naisia ja lapsia.

Kuinkakohan kauan me pystymme ylläpitämään Euroopan linnoitusta hunnien laumoja vastaan? Onko meillä siihen oikeus? Onko se oikein?

Festung Europa



”Siirtolaisia kuljettanut laiva upposi Libyan edustalla” kertoo uutinen Hesarissa 31.3. Yksi palsta, parikymmentä senttiä. Yli 200 siirtolaisista, oikeastaan kai pitäisi puhua laittomista maahanmuuttajista kuoli. He olivat pyrkimässä Euroopan Unionin alueelle ilmeisesti työtä tekemään. So what? Pysykööt Afrikassa. Eikö?

Muutaman viime vuoden aikana moisia uutisista on tullut aivan liian usein. Siksi niihin ei enää kiinnitä huomiota. Niistä on tullut pikku juttuja. Yksin Italian rannikolle saapui viime vuonna lähes 37 000 laitonta maahan pyrkijää.

Enimmät tragediat on kuitenkin kuultu Atlannilta. Siellä kohteena ovat Kanarian saaret. Tai sitten manner-Espanja. Eikä kyse sieläkään ole ollut turistimatkoista. Vuotava avonainen moottori- tai soutuvene, kymmenillä ihmisillä täyteen pakattu. Tai repaleinen vuotava kumivene. Mukana ehkä oli vettä ainakin ensimmäiseksi päiväksi? Miehiä, naisia ja lapsia.

Kuinkakohan kauan me pystymme ylläpitämään Euroopan linnoitusta hunnien laumoja vastaan? Onko meillä siihen oikeus? Onko se oikein?

Nyt on näytön paikka Jyrki-boy

Ike Kanerva oli helppo nakki. Tumppi hyvä valinta. Vanhaselle opetus eläkkeistä oli vähintäänkin paikallaan. Mutta nyt pitäisi tehdä Obamat. Onko sinusta siihen?

Olet varmaan kuullut, mitä mieltä kansa Fortumin bonuksista on mieltä. Onhan sinulla korvat.

Tiedät varmasti mitä kansalaismielipide edellyttää? Ei yksinomaan toivo.

Tiedän, että et ole vastuussa valtion osakkuusyhtiöistä. Olet kuitenkin valtionvarainministeri, valtion kirstun ylin vartija. Olet lisäksi varapääministeri. Ja ennen kaikkea olet puolueesi puheenjohtaja. Haluatko sitoa kokoomuksen ensi vaalien tuloksen Kepun syöksykierteeseen? Ja tarkoitan tässä erityisesti vajaan kahden vuoden kuluttua toteutettavia eduskuntavaaleja. MEPpi vaalit voittaa Kirkkovene joka tapauksessa.

Aiemminhan on ollut niin, että hankalan asian on voinut helposti antaa olla. Vaalikarjan poliittinen muisti kun on ollut alle kolmekin kuukautta. Nyt on selkeästi toisin. Internet ei unohda.  Ja kaikki mikä sinne on sähköisessä muodossa kerran laitettu, saattaa milloin tahansa läsähtää takaisin omille silmille. Lisäksi, talouskurimuksen seurauksena ensi vaalien aikaan maassa on hyvin monta, hyvin vihaista ja turhautunutta ihmistä.

Mauri Pekkarista ei kannata nyt matkia. Nyt ei ministerismiehillä ole vastuun väistelyn eikä räksyttämisen aika. Nyt tarvitaan tekoja.

Ohessa linkit kahteen viimeksi asiaa sivunneeseen artikkeliini. Irtisanokaa Fortumin Lillius ja Luonnottomat bonukset.

PS.

Opiksi ja ojennukseksi myös esimerkki tavasta, jolla ison veden takana toimitaan, Kuka lynkataan seuraavaksi.

Irtisanokaa Fortumin Lillius

Taisin muutama päivä sitten puuttua tapaan, jolla eettisesti ja moraalisesti kestämättömät johdon palkkauskysymykset tulisi hoidettavissa. Kun nyt eilen ainoa valtakunnallinen kertoi Fortumin sikamaisuuksista toistan rautalangasta vääntäen ehdotukseni.

Toimitusjohtaja irtisanotaan. Syytä ei edes tarvita, toimitusjohtaja kun on johtajasopimuksensa varassa. Mutta jos se syystä tai toisesta halutaan, siksi voidaan vaikka nimetä luottamuksen puute.  Jos katsotaan tarpeelliseksi yksilöidä mikä luottamus puuttuu, siksi voidaan hyvin todeta itsekritiikin puute. Ja tämä täysin siitä riippumatta mikä on yhtiön sopimus työsuhteen päättymistapauksessa.

Syynä äärimmäiseen ehdotukseeni on ajatus tappioiden minimoinnista. Hinta, jonka yhteiskunta, valtiovalta, poliittiset puolueet ja kansalaisten oikeustajun jatkuva loukkaaminen meille tulevaisuudessa maksavat, ylittää monin kerroin irtisanomisen hinnan. Olipa se mikä tahansa. Vaihtoehtona vastaanotettujen bonusten palauttaminen ja uuden säällisen ohjelman tekeminen.

Jos yhtiön hallitus ei suostu, vaihtakaa hallituksen puheenjohtaja ja hallituksen jäsenet sellaisiksi, jotka suostuvat irtisanomisen suorittamaan.

Kirjoitin tämän eilen. Nyt havaitsen Kauppalehden uutisoivan, että kaikkien siltarumpujen kuningas, elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen, on sitä mieltä, että Fortumin bonukset ovat päättömiä. Taitaa siinä pata soimata kattilaa. Muistaakseni viimeisin bonusohjelman viilaus tehtiin hänen ollessa vielä vahvasti kiinni Fortumin hallinnoinnissa. Eli pikkupolitikointi ja nokitus ohittavat tärkeydessä jälleen tarpeen hoitaa asia.

Yllä resepti. Toimikaa.

PS.

Linkki edelliseen artikkeliini tässä:

http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2009/03/28/luonnottomat-bonukset/

maanantai 30. maaliskuuta 2009

Maailma ilman rahaa

Olen viime aikoina yrittänyt hahmotella, mikä olisi vaihtoehtona rahataloudelle. Sen globaaliin purkamiseen ei ole kovin pitkä matka, jos G - 20 kokous tulevana viikonloppuna tuo vesiperän. Ei se hetkessä tapahtuisi sen jälkeenkään, mutta taas oltaisi yhtä askelta lähempänä.

Vaihdantatalous? Olisiko sillä enää nykypäivänä mahdollisuuksia? Sinun lapaset minun leipään. Minun kananmunat sinun hiustenleikkuuseen? Niinhän se ennen kävi, monet tuhannet vuodet ennen rahaa.

Joskus 1980 luvulla, juuri ensimmäisten mikrotietokeneiden aikaan luin artikkelin tietokoneiden mahdollisuuksista laajamittaisen vaihdantatalouden henkiin herättämiseen. Tietokoneen omistaja toimisi pörssinä, markkinana, joka mahdollistaisi barter-kaupan. Nyt internetin aikana mahdollisuudet ovat moninkertaiset.

Suoritettuani perusteellisen lähdekartoituksen totesin olevani myöhässä. (Luonnollisesti.) Barter-kauppa elää ja voi hyvin. Googlesta (luonnollisesti) löytyy jopa barterkauppiaiden kansainvälinen järjestö. Yhteen välittäjään, Craigslist, tutustuin himpun verran tarkemmin.

Mahtaisi Suomen verohallinto saada orkun jos joku suomalainen panostaisi voimakkaasti ict - työvälineistön kehittämiseen tälle tulevaisuuden alalle. Suomen, Euroopan, maailman kattava kirpputori ohittaisi upeasti valtion ahneen kätösen. Kaupat, jotka tehdään yksityishenkilöiden välillä, eivät missään tapauksessa kai olisi lainvastaisia? Vaikka talon rakentaminen tilaajalle työsuorituksena kai jonkinlaista verotusta edellyttäisi? Mutta miten silloin kun aletaan keskustella arvon lisästä? B 2 B stä jne.

Kaikesta huolimatta. Mielenkiintoinen ja uusia vaihtoehtoja luova visio. Eikö?

Blogaamalla maailma muuttuu

Olen kirjoitellut blogia / blogeja 26 kuukautta. Koska se on kivaa. Niitä lienee vajaa 600. Aina silloin tällöin herää epäilys onko siitä mitään muuta iloa. Voisiko siitä olla hyötyä maailmankaikkeuden mittakaavassa? Vaikuttaako kirjoittaminen mihinkään muuhun kuin omaan ajatteluun ja mielentilaan?

Kaksi viikkoa sitten lähetin terveisiä Nicolas Sarkozylle artikkelissani Viimeinen Peugeot. Eikä hän jäänyt asian osalta tupeksimaan. Tunnetusti toimeen tarttuva ADHD. Ja tässä tulos.

"Sunnuntaina Ranskan suurin autovalmistaja Peugeot ilmoitti antaneensa toimitusjohtajalleen potkut. PSA Peugeot Citroenin toimitusjohtaja Christian Streiff sai lähteä ja hänen tilalleen nousi Corus-teräskonsernin entinen vetäjä Philippe Varin." Näin uutisoi Kauppalehti. Ja Kauppalehteen voi luottaa.

Tästä sen nyt näkee mitä suorasta asiakaspalautteesta parhaimmillaan voi seurata. Mihin kaikkeen yhden palaneen vasemman etulampun vaihto voikaan johtaa. Ehkä Nicolaksen hienoinen ylireagointi voidaan sallia, autokaupan nykytilanteeseen vedoten?

Meillä suomalaisilla olisi varmasti paljon opittavaa Nicolakselta. Ja jenkeiltäkin, siis Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen kansalaisilta ;-) . Tässä linkki siihen juttuuni.

Meillä ADHDtä pidetään ennemmin yhteiskunnallisena pohteena, joka häiritsee kunnon kansalaisen universaalista lököilyn oikeutta ja sielunrauhan tasapainoa.

PS.

Vielä mahtuu mukaan.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

He hetkauttavat

Olen tässä miettinyt sitä ihan tavallista USAn asukasta. Valtaosa kun ei ole jenkkejä ollenkaan. Muutaman vuoden kuluttua valkoinen, uskonnollinen, englantia puhuva amerikkalainen on maassa vähemmistönä. Ei varmaan poliittisena toimijana, mutta varmasti väestöpohjaisesti. Ja sen jälkeen lopullinen muutos on vain ajan kysymys.

Vaikka haluammekin, itse kukin meistä mieluiten tuijottaa omaan napaamme, saattaisi olla syytä miettiä mitä USAssa oikeasti tapahtuu. Kun kaikki kuitenkin heijastuu hetken kuluttua tänne meille.

Viimeksi kun jotain asiassa pohdin muistan nähneeni, että USAssa on noin 65 miljoonaa köyhyysrajan alapuolella elävää. En oikein usko, että tämäkään kriisi heitä pahemmin hetkauttaa. Sitten siellä on se 0,1 prosenttia (300.000), joka elää ihan ikiomaa elämäänsä. Viime kuukausien ajan työttömäksi on kirjattu noin 500.000 uutta työtöntä kuukaudessa. Järjestelmästä johtuen tämä on oikeasta määrästä noin puolet. Siis viime kuukausien aikana työttömyys on lisääntynyt noin 1 miljoonaa kuukaudessa. He hetkauttavat.

Samalla biljoonia taaloja (vähintään 12 nollaa ennen pilkkua) pannaan peliin. Vaikuttaa mahtavalta, ennen kun muistaa kuka tämän kaiken maksaa. Ne, jotka hetkauttavat. Muita maksumiehiä kun ei sielläkään ole. Joten, ennen kuin heidät saadaan maksumiehiksi, ei täällä vanhalla mantereella kovin paljoa helpota.

Suomen systeemin epäkohdista

On se hyödyllistä tehdä joskus jotain uutta ja epätavallista.

Kun vaimo nappasi ainoan valtakunnallisen, ulkona on vuosisadan sumu eikä muutakaan välitöntä tekemisen tarvetta löytynyt, käväisin Kauppalehden keskustelupalstalla. Kompastuin siellä otsikossa mainittuun keskustelunpätkään.

Loistava idea, jonka toteutus on 99 prosenttisesti tahdosta kiinni. Kun itse olen eläkkeellä olisin mielihyvin mukana moisen hankkeen toteutuksessa. (Tämä oli se osio jonka tarkoituksana on ilmaista, että rahaa en ole halukas panostamaan. Kerjuulle asian vuoksi suostun kyllä lähtemään.) Siitähän voisi kehittyä vaikka minkämoinen ulkoparlamentaarinen ohjailuvälinen.

Alla kaksi mahtavaa toteutusta.

http://www.youtube.com/watch?v=jeYscnFpEyA

http://www.youtube.com/watch?v=pKFKGrmsBDk&feature=related

Alleviivaan, että en ole samaa mieltä kaikesta siitä, mitä jutuissa esitetään. Mutta väline yhdessä blogaamisen avaamien mahdollisuuksien kanssa on lähes rajaton.

Kaikki mukaan haluavat. Kommentoikaa.

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Luonnottomat bonukset

Suomi ei ole USA. Mutta joskus toivoisi, että kansalliset jenkkifanimme lainaisivat sieltä edes joskus jotain hyödyllistä. Ei liberalistinen globaali markkinatalous ole ollut jenkkien ainoa innovaatio. Maassa on paljon hyvääkin, jopa esimerkiksi kelpaavaa.

Kun meillä ministerit tulevat jämerästi julkisuuteen kertomaan äänestäjille miksi he eivät taaskaan tee, eivätkä edes tulevaisuudessa aio tehdä mitään USAssa hallitus, presidentti etunenässä ohjeistaa ministereitään tutkimaan kaikki mahdollisuudet löytää keinot, jolla valtion yrityksen ilmeinen harkitsemattomuus johtajien bonusten maksamisessa peruutetaan. Puhun tietysti kolmesta kuohuttavasta viimeaikaisesta tapauksesta

Mauri Pekkarinen/ Storan Kemijoen tehtaan lopettaminen,

Jyri Häkämies/ Storan tuotannon siirrot Ruotsiin ja

Barak Obama/ AIGn maksamien 165 miljoonan johtajabonusten palauttamisesta.

Mutta ehkä vertailu ontuu? Eihän meillä Eduskuntakaan ala säätämään taannehtivaa lakia sellaisten yritysten johdon bonusten rankaisuverottamisesta, joissa valtio on omistajana. Ei ole tapana.

Yllä oleva olkoon vain johdanto itse asiaan.

Luin taas aamun "ainoasta valtakunnallisesta" tietoja Lottomiljonäärien käsittelystä eli Fortumin johdon bonuksista otsikolla Fortum jakoi johdolleen jälleen miljoonapalkkiot. Väittäisin, että asiasta on keskusteltu julkisuudessa aivan riittävästi, jotta kansanedustajille jopa ministereille on tullut selväksi kansalaisten mielipide asiassa. Mutta olipa kyseessä minkämerkkinen ministeri tahansa mitään ei tapahdu. Demarit, kepulit ja kokikset ovat tyylinäytteensä jo antaneet.

Tällä kertaa häviää 20 miljoonaa. Mutta eihän meillä ministereiltäkään edellytetä tekoja. Meillä ministeriksi pääsee auttavalla tekstiviestitysosaamisella ja luokattomalla käytöksellä.

Mutta nyt itse otsikon asiaan.

Meillä koko puoluepoliittinen koneisto perustuu Luonnottomiin bonuksiin, tai Luonnonvastaisiin kannusteisiin kuten ystäväni IsoIgor termin on kääntänyt. Suosittelen tutustumista. Ja samalla sen harkitsemista, millä perusteella väitän, että Luonnottomat bonukset ovat puoluepolitiikan toimimattomuuden tae ja itse asiassa täysin luonnonvastaisia kannusteita, joista saajat saavat vielä itse päättää.

Ei ihme, että meillä ei riitä raha julkisiin palveluihin.

PS.

Ja tulihan se meikäläisen kommentti eiliseen pääkirjoitukseen lopulta näkyviin. Viivästystä ilmeisesti vajaat 12 tuntia. Ilmeisesti neljästä linkistä omiin teksteihini ei tykätty. Ehkä tässä olisi ohjeistuksen paikka?

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Hallitus hirttäytyi harmaaseen talouteen

Hallitus kompastelee kriisistä toiseen. Ellei se sotkeudu tekstiviesteihin se jyrisee paperiliitolle. Tai siirtää virastoja, että verovelvollisille tulisi lisää mistä maksaa. Tai sitten se toimii käänteisen Robin Hoodin lailla; ryöstää köyhiltä, jotta rikkaat saavat elvyttää. Tai sitten mennään kihloihin, että tekstailut unohtuvat. Mutta netti ei nuku. Eikä unohda.

Neljä kuukautta sitten harmaa talous ja resepti sen alakohtaisesta ratkaisemisesta oli jo tapetilla.

"Mitäköhän hallitus keksii seuraavaksi? Eilen pekkaroinnin primus inter pares julkisti, että Vanhasen Matille tulee näytön paikka metsäteollisuuden päästörajoituspäätösten myötä. Niitä kai nyt tehtaillaan Brysselissä? Kiinnitän huomiota kuitenkin siihen, että näytön paikkana hän ei ole koskaan pitänyt puutulleja, joitten voimaantulon kansakuntamme voimakaksikko sai siirrettyä varsin kimurantilla, peräti kiinalaisella jekulla.

Tänään Kauppalehti uutisoi Aamulehden kertomana, että ”vaalirahoittaja ja kiinteistönkehitysyhtiö Nova Group ei ole ainoa yritys, jonka vastuuhenkilöt viettävät makeaa elämää, vaikka verovelkoja on kertynyt rutkasti.

Tuoreista rakennusalan osakeyhtiöistä kaksi viidestä on sellaisia, joiden vastuuhenkilöille tai heidän edellisille yritykselleen oli kertynyt verovelkaa, ulosottovelkaa tai maksuhäiriöitä.

Tämän paljastaa harmaata taloutta tutkivan Viranomaisyhteistyön kehittämisprojektin eli Virke-projektin tuore selvitys. Vastuuhenkilöllä tarkoitetaan osakeyhtiön toimitusjohtajaa, hallituksen jäsentä tai yrityksen pääomistajaa.

Selvityksen mukaan tämän vuoden kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana Suomeen perustettiin 1 341 uutta rakennusalan osakeyhtiötä, joista 559:n vastuuhenkilöllä tai heidän edellisillä yrityksillään oli erääntyneitä ja maksamattomia velkoja.”

Ratkaisunkin uutisen kirjoittaja hallitukselle tarjoilee: käännetty arvonlisäverojärjestelmä. Siitäkin on jo pitkään keskusteltu mutta ei tässäkään asiassa ole valmista tullut. Miksiköhän? Jos ajattelisin ääneen voisin ehkä kuvitella, että johtavien poliitikkojen – siis sekä valtion että kunnallisella tasolla – mahdollisuudet harrastaa luovaa koplailua puoluerahoitusta vähenisivät liikaa?

Mutta, ehkä näin eläkeläisenä kannattaa jättää ääneen ajattelu niille, joiden intressit ensisijassa ovat uhanalaisina. Palkansaajat yleisesti ottaen ja nuoret, tulevat palkansaajat erityisesti."

Näin kirjoitin 2.12.2008.

Ja liitän tähän vielä linkiksi samaa aihepiirää käsittelevän toisenkin artikkelini.

http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2009/03/27/taas-kaadetaan-vetta-kaivoon/

Hallitus hirttäytyi harmaaseen talouteen



Hallitus kompastelee kriisistä toiseen. Ellei se sotkeudu tekstiviesteihin se jyrisee paperiliitolle. Tai siirtää virastoja, että verovelvollisille tulisi lisää mistä maksaa. Tai sitten se toimii käänteisen Robin Hoodin lailla; ryöstää köyhiltä, jotta rikkaat saavat elvyttää. Tai sitten mennään kihloihin, että tekstailut unohtuvat. Mutta netti ei nuku. Eikä unohda.

Neljä kuukautta sitten harmaa talous ja resepti sen alakohtaisesta ratkaisemisesta oli jo tapetilla.

"Mitäköhän hallitus keksii seuraavaksi? Eilen pekkaroinnin primus inter pares julkisti, että Vanhasen Matille tulee näytön paikka metsäteollisuuden päästörajoituspäätösten myötä. Niitä kai nyt tehtaillaan Brysselissä? Kiinnitän huomiota kuitenkin siihen, että näytön paikkana hän ei ole koskaan pitänyt puutulleja, joitten voimaantulon kansakuntamme voimakaksikko sai siirrettyä varsin kimurantilla, peräti kiinalaisella jekulla.

Tänään Kauppalehti uutisoi Aamulehden kertomana, että ”vaalirahoittaja ja kiinteistönkehitysyhtiö Nova Group ei ole ainoa yritys, jonka vastuuhenkilöt viettävät makeaa elämää, vaikka verovelkoja on kertynyt rutkasti.

Tuoreista rakennusalan osakeyhtiöistä kaksi viidestä on sellaisia, joiden vastuuhenkilöille tai heidän edellisille yritykselleen oli kertynyt verovelkaa, ulosottovelkaa tai maksuhäiriöitä.

Tämän paljastaa harmaata taloutta tutkivan Viranomaisyhteistyön kehittämisprojektin eli Virke-projektin tuore selvitys. Vastuuhenkilöllä tarkoitetaan osakeyhtiön toimitusjohtajaa, hallituksen jäsentä tai yrityksen pääomistajaa.

Selvityksen mukaan tämän vuoden kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana Suomeen perustettiin 1 341 uutta rakennusalan osakeyhtiötä, joista 559:n vastuuhenkilöllä tai heidän edellisillä yrityksillään oli erääntyneitä ja maksamattomia velkoja.”

Ratkaisunkin uutisen kirjoittaja hallitukselle tarjoilee: käännetty arvonlisäverojärjestelmä. Siitäkin on jo pitkään keskusteltu mutta ei tässäkään asiassa ole valmista tullut. Miksiköhän? Jos ajattelisin ääneen voisin ehkä kuvitella, että johtavien poliitikkojen – siis sekä valtion että kunnallisella tasolla – mahdollisuudet harrastaa luovaa koplailua puoluerahoitusta vähenisivät liikaa?

Mutta, ehkä näin eläkeläisenä kannattaa jättää ääneen ajattelu niille, joiden intressit ensisijassa ovat uhanalaisina. Palkansaajat yleisesti ottaen ja nuoret, tulevat palkansaajat erityisesti."

Näin kirjoitin 2.12.2008.

Ja liitän tähän vielä linkiksi samaa aihepiirää käsittelevän toisenkin artikkelini.

http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2009/03/27/taas-kaadetaan-vetta-kaivoon/

Taas kannetaan vettä kaivoon

Pienyritystalo, Osaamiskeskus, Yrityskurssi, Yrittäjätutkinto, Yrityshautomo, Yrityskehittämö, Hallituksen yrittäjyysohjelma ja nyt viimeksi Vigo, johon uusi kollegamme Jorma eilen kiinnitti huomiotani. Varmaan joku valtion miljoonasatsaus menneiltä vuosilta jäi vielä mainitsematta. Ehkä useampikin. Ainakin ne kymmenet miljoonat muistan, joita on kaadettu mitä ihmeellisempiin hankkeisiin ja projekteihin, joissa sana yrittäjyys liittyy naisiin, lapsiin, maaseutuun, ohjelmapalveluihin, sisällöntuotantoon jne. jne. Niissä rahoitus on sitten toteutettu valtion lisäksi kunnilta ja erityisesti Euroopan Unionin pohjattomasta kassasta.

Kaikkien siltarumpujen kuningas Mauri Pekkarinen kertoo ministeriönsä tiedotteessa: ”TEM käynnistää Tekesin kanssa yrityskiihdyttämöohjelma Vigon nopeasti kasvavien, nuorten yritysten kehittämiseksi. Ohjelmassa haastetaan kansainvälisen liiketoiminnan huippuosaajat perustamaan yrityskiihdyttämöjä. Kiihdyttämöille tarjotaan mahdollisuutta julkisen rahan kanavoimiseen heidän valitsemilleen aloitteleville yrityksille. Tämä edellyttää kiihdyttämöiltä myös heidän oman rahan sijoittamista. Sijoitusten kohdeyrityksiksi pyritään valikoimaan kansainväliset mitat täyttäviä kasvuyrityksiä. Ohjelman tarkoitus on saattaa yhteen suomalaiset innovaatiot, uudet yrittäjäkyvyt, kansainväliset huippuammattilaiset ja julkiset sekä yksityiset rahoituskanavat. Toteutuessaan täydessä mittakaavassa valtion rahoittajat panostavat kehitettäviin yrityksiin ensimmäisen kolmen vuoden aikana lähes 50 miljoonaa euroa.”

Wikipedia kertoi mitä Vigo oikeasti tarkoittaa: ”Vigo oli korkea johtajan arvo Mustan Auringon rikollisjärjestössä. Jokainen rikollisjärjestön yhdeksästä vigosta oli vastussa omasta osastaan Galaksia ja raportoivat säännöllisesti järjestön johtoon. Lisäksi heidän joukostaan valittiin aina järjestön johtaja.” Kun vapaassa maassa saan vielä valita kehen uskon, valitsen empimättä Wikipedian määritelmän.

Haluamatta heittäytyä kyynikoksi, ja haluten säilyttää positiivisen, energisen lapsenuskoni esittäisin toiveen, että joku puoluepoliittisesti sitoutumaton ja jonkun sitoutumattoman rahoittama (jos sellaisia vielä on), tekisi yksityiskohtaisen kokonaisarvioinnin näitten hankkeitten toteutuksen reunaehdoista ja todellisista tuloksista. Niistä paljastuisi katajaisen kansamme korruptoinnin tuloksellisuuden koko karmea kuva.

Eikä siinä 50 miljoonassa mitään vikaa. "Peanuts." Mutta kaikki sen aiheuttama hössötys sekä asenne- ja markkinavääristymä. Jos siihenkin tärvääntyvä aika käytettäisi yrittämiseen. Oikeesti. Ja jos vanhat ennusmerkit paikkansa pitävät tulokseksi ei tule , 99 % todennäköisyydellä, edes sitä kuuluisaa tuluskukkaroa. Mutta kun nyt rahaa taas on jaossa täytyyhän sitä hakea.

Varmasti tuo 50 miljoonaa on jo korvamerkitty kolmen hallituspuolueen poliitikkoja lähellä oleville hankkeille. No saavatpahan konsultit ja oppilaitokset taas töitä. Ja muutama kiinteistö uusia käyttäjiä, pahimmassa tapauksessa muutama rakennusliike toimistorakennus tilauksen. Alallahan ei mene nyt hyvin. Ja oppivathan yrittäjänplantut täyttämään tukihakemuksia ja rakentamaan näyttäviä liiketoimintasuunnitelmia.

PS.

Syy miksi Eun kassa on pohjaton, on luonnollisesti se, että me muiden jäsenten lisäksi kaadamme sinne veroeurojamme.

Osaajat hyvinvointivaltion uhkana

Innoittajana KL Uutisblogi 21.03.2007 ”Palkkasi ei nouse mutta työt lisääntyvät”

Kävivätpä kommenttien kirjoittajat läpi suomalaisten työelämään suhtautumisen koko kirjon. Herravihasta yrittäjyyteen ja yrityksen tarpeisiin globalisaation paineissa. Täällä Pohjantähden alla heräsi eloon kaikessa komeudessaan. Kyllä Väinö Linna suomalaisensa tunsi. Minä en, mutta haluaisin kyllä.

Laillinen, kattava ja tehokas ammattiyhdistysliike on hyvinvointivaltion säilymisen edellytys. On todella valitettavaa, että SAK on pilannut maineensa etujärjestönä ylittämällä toimivaltansa rajat liian usein. Tuntuu siltä, että erityisesti nuoremmat katsovat ay-liikkeen olevan osa valtakoneistoa ja historiaa jota kuvaavat lakot, niin lailliset kuin laittomat, aiheelliset ja aiheettomat. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että yksittäinen toimihenkilö/työntekijä on aina heikompi osapuoli työsopimusta tehtäessä. Mitä globaalimpi maailma, sitä huonompi ja heikompi hänen asemansa on. Työntekijävaihtoehtojen määrä työnantajille on kasvanut globalisaation myötä potensseihin. Osaamisesta huolimatta. Ja ehkäpä juuri silloin jos osaamista vaaditaan.

Meillä on SAK:n lisäksi toinenkin ay-keskusjärjestö, STTK. Menee toimintansa ja tulostensa osalta kai paljolti samaan piikkiin SAK:n kanssa. On ehkä ollut kannanotoiltaan enemmänkin sisäsiistimpi seurailija (Sitten Jorma Reinin) ja siten välttynyt turhan suurilta ylilyönneiltä. Ja imagonsa rapautumiselta.

Sitten on korkeakoulutettujen AKAVA. Edustamiensa julkisalojen osalta se lienee luettavissa osaksi ay-liikettä. (esim. lääkärit, opettajat) Yksityisalojen osalta sitä pitäisi kai kutsua koulutusliittojen keskusjärjestöksi. (esim. DI:t, Insinöörit, Arkkitehdit, Ekonomit) Painotetusti kai näitten, hyvää vauhtia työsuhteitten osalta vaaravyöhykkeeseen joutuvien, osaajaryhmien tyytymättömyyteen pohjautuvat puheet AKAVAN huonosta edunvalvonnasta.

Eipä se liene suurikaan ihme kun ao. liitoissa keskeisin yhdistävä tekijä on koulutus, ei työntekijäasema. Kai se vaan on niin, että Runeberg edelleen pätee ”ei oikeutta maassa saa, ken itse sit’ ei hanki”. Eivätkä näiden liittojen jäsenet saa yksin aikaan yhtään mitään, vaikka yrittäisivät. Jos jäsenistöllä ei ole ollut aikojen kuluessa riittävästi taistelunhalua, turha liittoa on syyttää. But the times, they are a changing?

Ensimmäistä, ja ainoaa lakkoani vuonna 1969 organisoidessani, jopa tuiki tavallisessa toimihenkilöammatissa toimivia jäseniä oli lähes mahdotonta saada ymmärtämään, että ainoa tapa nostaa palkkaa ja parantaa työehtoja ryhmänä on valmistautua lakkoon. Sama pätee vielä nytkin valtaosaan AKAVAlaisia ja kaikkiin liittojen ulkopuolella oleviin. Mutta uutisbloginkin kommentteihin viitaten, tyytymättömyys kasvaa. Ja tiukan paikan tullen vai voima merkitsee, myös työehtosopimusneuvotteluissa. Sen käyttö vaatii myös kuria.

Erityis- ja korkeakoulutetut muodostavat yhä suuremman osan työvoimasta. He valmistuvat yhä vanhempina, palavat loppuun yhä nuorempina ja ovat siis ”kuranttia kamaa” entistä lyhyemmän ajan. Eikä pelkällä nuoruuden voimalla kauan toimeen tulla. Nykyään heidät voidaan lisäksi myös kuranttikaudella milloin tahansa korvata vähintään yhtä osaavilla intialaisilla, kiinalaisilla, bangladeshilaisilla, muista puhumattakaan. Ja heitä riittää. Joko niin, että työ siirtyy sinne tai tekijät tänne. Kumpi vain paremmin sattuu sopimaan. Ja yksittäisen yrityksen tai toimialankin osalta hyvä niin. Laillinen, kattava ja tehokas ammattiyhdistysliike on hyvinvointivaltion säilymisen edellytys.

Ei suomalaista hyvinvointivaltiota tarvitse eikä pidä hävittää ainakaan globalisaation vuoksi. Sen jatkuvuus on omista kansallisista ratkaisuistamme kiinni. Mutta uusia ratkaisuja tarvitaan. Ja toimia päätöksenteon jälkeen.

Mutta niistä myöhemmin.

torstai 26. maaliskuuta 2009

Leikkauslistojen tiellä


Suomalaiseen yhteiskuntaan, erityisesti julkishallintoon on pesiytynyt säästöjen ja karsinnan kierre. Se alkoi Kiina – ilmiön tunnistamisessa. Siitä seurasi Syrjäkylien tyhjentäminen. Ja se jatkuu nyt Hyvinvointivaltion purkamisena. Miksi ihmeessä? Onko meidän käyttäytymiseen ehdollistettu vuosituhansien myötä, että säästetään, karsitaan, kiristetään suolivyötä? Eikö vielä mene riittävän huonosti, että Sven Tuuva heräisi?

Palvelujen karsinnan tiellä ei ole loppua. Tällä menolla meille käy kuin mustalaisen hevoselle. Juuri kun oppi olemaan syömättä, kuoli. Onko tämä seurausta vuosikymmenten aivopesusta korkeakoulutuksen kaikenkattavasta siunauksellisuudesta ja että julkisen vallan tulee tuottaa julkiset palvelut.

“Tulevaisuuden suhteen tärkeintä on se, kuinka julkinen sektori onnistuu massiivisissa johtamisen haasteissaan. Se on sen kohtalonkysymys.” totesi Salasvuo artikkelissaan. Sitä se muuten on. Sitä kautta määräytyvät sekä julkisten palveluiden että verotuksen taso. Suurin ongelma lienee muutosvastarinnan voittamisessa. Kun toimintamalli pitäisi muuttaa tutusta “julkinen palvelu tuotetaan julkisen toimijan toimesta” täysin uuteen, tuntemattomaan ja henkilötasolla uhkaavaankin “julkinen palvelu voidaan toimittaa kenen tahansa toimesta” vaarat ovat monet. Kun rahat loppuvat alkaisi kai olla luovuuden aika. Tarvitsemme tekijöitä.

“Luontevin ja konkreettisin tapa arvostaa henkilöstöä ja sen osaamista olisi ottaa henkilöstö mukaan suunnitteluun paljon nykyistä enemmän.” totesi Pertti Kerko kommentissaan Salasvuon ym. juttuun.

Toimiessani konsulttina alkaen 80-luvulta jouduin toistuvasti havaitsemaan, että tehokkain tapa saada konkreettisia tavoitteita asetettua ja todellisia asioita tapahtumaan yrityksissä oli edellyttää myös varsinaisten työn tekijöiden osallistumista prosessiin. Usein heitä kuitenkin piti jopa toppuutella asettamasta liian haastavia. Ja jos heille valtuudet annettiin, ne myös saatiin aikaseksi. Mielestäni yksi suurimmista johtamisen virheistä on jättää varsinaiset työ tekijät liian pienelle, jopa olemattomalle huomiolle. Johtajien pitäisi keskittyä johtamaan eikä “besserwisseröintiin”. Jos he eivät osaa johtaa heidät on vaihdettava sellaisiin, jotka osaavat.

Minä voin keskittyä siihen “besserwisseröintiin”.

Koulutuksen oppiarvo ei enää takaa mahdollisuutta tulevaisuuteen, jota maailman myrskyt eivät kohtaisi. Hankitulle ammattiosaamiselle arjen asioissa on aina kysyntää. Minne kaikki “MediaMaisterit” tässä maassa työllistetään? Kunnon kokki ja putkimies on aina palkkansa ansaitseva.

Julkisen toimijan ei nykymaailmassa tarvitse julkisia palveluja tuottaa, ellei ole aivan pakko. Sen tehtävä on säätää ja valvoa. Yksityinen sektori on olemassa tuottamista varten. Virkamiehen pitää osata ostaa ja valvoa, että me kansalaiset saamme sen mitä hän on ostanut.

Tuloksen tekemisen avainhenkilöt ovat usein muita kuin esimiehiä, johtajia, esikuntapäälliköitä, erityisasiantuntijoita, tiimivastaavia. Myös julkishallinnossa. Heidän osaamisellaan tulos tehdään. Ilman heitä sitä ei tehdä. Meillä varsinkin, kaiken koulutuksen jälkeenkin on ajattelevia ja osaavia tekijöitä jotka kyllä ymmärtävät.

Mutta erityisesti tarvitsemme korkean tuottavuuden työtä. Tavaratuotantoa. Meidän edellytyksemme tehdä palvelutuotannolla korkean tuottavuuden työtä kansainvälisessä kilpailussa eivät ole riittävät.

Kun rahat loppuvat on aikaansaavan luovuuden aika.

Tämä on juttu kahden vuoden takaa. Miten lie ajan hammas kohdellut?

Sven Tuuva, missä olet?


28.3.2007 10.08 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous

Milloin on oikea aika?

Meillä on ainakin kaksi, ehkä jopa kolme arvostuksen ansaitsevaa talouden ennustajaeukkoa.

Niistä kahdesta Sixten Korkman on ETLAn toimitusjohtaja ja muistaakseni lähtöisin siitä samasta valtionvarainministeriön budjettipäällikköputkesta mistä tulevat Erkki Virtanen (kansliapäällikkö TEM) ja Raimo Sailas (valtiosihteeri, VM). (Jälkimmäiset eivät ole ennustajaeukkoja.) Kun taloutemme pohjasta edellisen kerran poistettiin tulppa, Korkman on VMn vahdissa. Kaikki ei uudessa tilanteessa onnistunut, mutta käsitykseksi jäi jo silloin, että hän tietää mistä puhuu.

Tulevan laman osalta hän on myös tullut uudessa tehtävässään näkyvästi ulos. Tänään ainoa valtakunnallinen otsikoi Etlan Korkman: Valtion menojen leikkaus olisi nyt virhe.  Samalla esitetään uusia synkkiä ennusteita talouden tuleivaisuudesta ja työttömyyden uskomattoman jyrkkää nousua.

Samassa lehdessä, Mielipide-osastossa Juhani Kahelan mielipidekirjoitus: Julkisen puolen työntekijöistä kaksi kolmasosaa ylimääräisiä. Siinä vahvistetaan se yleinen tieto, että julkisen hallinnon "byrokratiassa" työskentelevien teho on yksityisen sektorin vastaavaan verrattuna ehkä murto-osa. Jutun mukaan julkishallinnon tällä sektorilla on siis 50.000 - 100.000 ylimääräistä. Mahtava työvoimareservi eläköityvälle maallemme?

Mutta kuten tiedämme ja mikä kirjoituksessa myös ilmenee, kaikissa julkishallinnon "tehostamisohjelmissa" on yksi yhteinen piirre. Ne eivät saa johtaa työntekijöiden irtisanomiseen. Siis tehoa voidaan lisätä vain suoritteiden määrää kasvattamalla, tai siirtämällä ihmisiä muihin tehtäviin. Valitettavasti ammattitaitoa vastaavissa tehon taso lienee jokseenkin sama. Mahtava kierre hyvinäkin aikoina. Mutta todella hankala tilanteessa, jossa Keynsiläisen talousteorian mukaan julkisen vallan pitäisi lisätä kulutustaan elvyttääkseen kansantaloutta?

Ei suinkaan. Eikä se edes edellytä valtion menojen leikkaamista. Siirretään ylimääräinen henkilöstöresurssi tekemään niitä suorittavia tehtäviä, jota varten me veronmaksajat julkishallintoa ylläpidämme. Samalla ratkeaa suurelta osalta tarve leikata julkisen hallinnon palveluja. Ja saadaan aikaan todellista julkisten palveluiden tuottavuuden kasvua.

Jaa, että ei onnistu? Ammattitaidot eivät kohtaa? Ammattiliitot eivät hyväksy? Poliittiset päättäjät eivät salli? Ja varmasti löytyy muitakin hyviä syitä. Ja varmasti keksitään lisääkin, jos tarvitaan. Mutta meillä on edessämme KRIISI. Kriisi on, kuten muistamme sekä uhka että mahdollisuus. Mahdollisuus taas edellyttää uusia, usein rohkeita, ennakkoluulottomia avauksia jotta yhteisö selviytyisi ja kehittyisi.

Unohdetaan ajattelumme tavalliset rajoitteet hetkeksi ja ajatellaan positiivisesti:


  • Julkisessa hallinnossa tuottavuus kasvaa koska palveluita ei tarvitse vähentää.

  • Hallintobyrokratiassa niin yleinen työpaikkakiusaaminen vähenee, koska siihen ei ole aikaa.

  • Työnilo paranee kun byrokraatit eivät ole koko ajan toistensa kimpussa ja suorittajien jaloissa.

  • Palvelun suorittajien työmotivaatio paranee kun hallinnollinen mestarointi vähenee.

  • Työperäistä maahanmuuttoa voidaan pienentää kun tarve vähenee 50.000 -100.000.

  • Kotoutushenkilökuntakin voidaan siirtää muille hoiva-aloille.

  • Hoiva- ja opetusaloille saadaan nopeasti jo kotoutunutta henkilöstöä. Ammatillinen pikakoulutus riittää. Eihän tästä ole kuin hetki, jolloin ehdotettiin kaikille työttömille pakollista hoivatyöpalvelua.


Luetteloa voi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Ja parasta varmaan on, että valtion menot eivät vähene? Samalla julkisten palveluiden tuottavuus ja tehokkuus nousevat uusiin sfääreihin. Eikä leikkauslistoja tälläkään kerralla tarvita.

Olen asiakokonaisuuteen muutamankin kerran puuttunut. Kolme viimeisintä linkkiä alla.

http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2009/03/22/taasko-rahaa-kankkulan-kaivoon/

http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2009/03/17/maailma-muuttuu-siivoamallakin/

http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2009/03/12/100000000000-euroa/

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Realityshow vailla vertaa

En ole USAn ihailija sen vuoksi, että sikäläisille on varattu ihan ikioma unelmansa. En myöskään siksi, että se viimeaikaisilla toimillaan on sotkenut kansainvälisen politiikan, kansainvälisen rahoituksen ja kansainvälisen talouden maailman ensimmäiseen globaaliin lamaan. Enkä siksi, että Villin Lännen perinteiden mukaisesti lynkkausjoukkiot lähtevät helposti liikkeelle tai siksi, että siellä aika-ajoin on hallinto, joka viis veisaa muusta kuin omasta edustaan.

Ihailen USA siksi, että sen perustuslakiin on sisään rakennettu eri hallinnonalojen kitka, joka aina on mahdollistanut korjaamaan järjestelmän. Viimeistään neljän vuoden välein. Ja täytyy myöntää, että olen siitä heille varsin kateellinenkin. Meillä kun mikään ei muutu. Edes vaaleissa.

Erityisesti ajattelin kiinnittää huomiota siihen, että USA on kriiseissä poikkeuksellisen avoin maa. Mikä mielestäni tekee siitä vahvan.

Tällä kertaa tuon avoimmuus mahdollistaa eturivin taloustieteilijöitten avoimen keskustelun ja varmasti myös väitelyn siitä pelastaako valtionvarainministeri Geithnerin roskalainan puhdistusoperaatio maan ja maailman. Keskustelua käydään kirjallisesti New York Timesin sivuilla osiossa  Room for Debate.

Keskustelijoina


Jopa meikäläinen tavallinen tossunkuluttaja ymmärtää, ainakin uskoo ymmärtävänsä, suuren osan siitä mitä ja miksi. Suosittelen sinullekin. Keskustelun seuraaminen voittaa mielenkiinnossa Big Brotherin ja Idolsit mennen tullen. Realityshow vailla vertaa. Ja sillä saattaa olla valtaisat vaikutukset siihen tulevaisuuteen jossa elämme.

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Taannehtivan hallituksen ylistys

Nykyajan päättämättömyyttä, vai pitäisikö sanoa päättömyyttä, kuvaa hallituksen taannehtiva päätöksenteko. Ja mitä isot edellä,  sitä pienet perässä.

USAn kongressi päätti taannehtivasti riistoverottaa sellaisten yritysten henkilökuntaa, jotka ovat saaneet valtiolta TARP-rahaa ja siitä huolimatta maksaneet johdolle ns. ökybonuksia. Varmaankin sen innoittamana meidän hallituksemme päätti taannehtivasta kiinteistöveron nostamisesta. Mutta hetkinen... Suomi voitti!!!

Jo viime kesänä Suomen hallitus, vauhdittaakseen puukauppaa päätti taanehtivasta myyntivoiton verotuksen alentamisesta. Siis toimesta, jota ei nyt tarvittaisi ensinkään ja joka ei vauhdita puukauppaa. Puhumattakaan siitä, että sitä ei missään tapauksessa tarvita. Varastot kun ovat täynnä. Sen sijaan se siirtää veroetuja metsän myyjille, eli Kepun ja Kokiksien äänestäjille.

Voisi tietysti toivoa, että niin täällä kuin siellä rapakon takana muistettaisi, minkälaisen sielullisen trauman taannehtiva lainsäädäntö, joka sitä paitsi on länsimaisen oikeuskäsityksen vastainen, voi aiheuttaa kansakunnan sieluun.

Mutta mitenpä nämä kakrut muistaisivat moista?

Kirous vai siunaus

Aivan samalla kuin kriisi voi olla sekä uhka että mahdollisuus, sitä on myös esimerkiksi Facebook.

Oletko koskaan uhrannut ajatustakaan sille mikä on lapsesi oikea maailma? Kuka hän on? Missä hän liikkuu? Keitä ovat hänen kaverinsa? Oikeesti? Keitä hän tapaa? Mitä hän arvostaa; oikeesti? Miten hän toimii? Siis vertaistensa kanssa.

Satuin eilen, sattuneesta syystä ja pitkästä aikaa, taas kompastumaan Facebook:iin. Liittymiseni oli oikeastaan Janne Saarikon ja Helge Keitelin syytä. Hehän aikoinaan usuttivat rakentamaan oman profiilin. :-) Mutta ihan mielenkiintoisia, uusia ja yllättäviäkin piirteitä olin löytävinäni.

Ensimmäinen oli, että kyseessä on lyömätön lastenvahti jos sitä haluat. Toiseksi opit tuntemaan, oikeesti, keitä lapsesi ”kaverit” ovat. Ja kuinka monta heitä oikein on. Ja halutessasi kaikki heidän kavereittensa nettiin julkaisemat salatuimmat yksityiskohtansakin.

Siinä välineen eräs akilleen kantapääkin on. FB on avoin kaikille. Ja erityisesti kaikille kaveriksi hyväksytyille. Ilmeisesti tästä ikuisuuteen. Mitä sinne kerran laittaa, ei sieltä ilmeisesti koskaan myöskään poistu. Ja haluaako lapsesi todella 20 vuoden kuluttua, että olet itsestäsi tai kavereistasi tai entisistä kavereistasi ja itsestäsi tai......

Minä ainakin löysin paljon uusia piirteitä omista lapsistani. Kummilapsista. Tutuista. Toisaalta, vain yksi lapsistani on enää lapsi, eikä hän ole FBssä. Ainakaan vielä. Mutta onhan siellä lapsenlapset. Täydellisen tiedonsaannin edellytys on kuitenkin lupa. Lupa lapseltasi, että hän hyväksyy sinut kaveriksensa. Luulisitko saavasi?

Aloittaminen on helppoa. Rekisteröidyt itse, eli avaat oman profiilin. Mitä siellä itsestäsi paljastat on sinun päätettävissäsi. Ja sitten..... eikun hakemaan. Nimellä tai nimimerkillä.

Ja sitten ne vielä väittää, että etteikö netistä olisi ”hyötyä” lastenkasvatuksessa. Valvonnan pitkä käsi kasvaa.

Big Daddy Is Watching!

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Uskomatonta ajattelua - aikamme ilmiö?

Olen juuri nyt katselemassa ohjelmaa Jimiltä. Sen aiheena ilmeisesti on risteilyalusten huono valmius lääkinnällisistä kriisitilanteista selviytymiseen. Samanlaista keskustelua on alkanut esiintyä täällä meilläkin. Ajatus siitä, että yhteiskunnan tulee huolehtia sinusta ja minusta kaikkialla. Ja teetpä ihan mitä tahansa. Miksi?

Miksi yhteiskunnan pitäisi?  Miksi edes risteilyalusten? Olisiko aika alkaa hyväksyä, että edes yhteiskunta - mikä kelläkin - ei ole omnipotentti; kaikkivaltias. Ei edes se oma.

Lähdemmekö me ihmiset todella siitä, että meillä itsellä ei ole mitään vastuuta omista ratkaisuistamme? Että kaikki vastuu on jollakin muulla; yhteiskunnalla, risteilyaluksen varustamolla, matkatoimistolla tai vaikka risteilyä suosittaneella yksityishenkilöllä?

Hei. Hyvät ihmiset. Joku tolkku. Meillä kaikilla?

Hallitus - pelastakaa edes kunnat

Viime viikonloppuna jokainen kynnelle kykenevä poliitikko on taatusti vaatinut kuntatalouden pelastamista. Ja onhan kunnalliselle itsehallinnolle edelleen tarvetta? Ei varmasti näin monelle kunnalle, mutta edes 15 - 16 maakunnalle. Ja kunta se on maakuntakin. Kepulandia ei asialle lämmennyt, mutta eipä ole yhdistymisiä kasvukeskuksissakaan näkynyt. Pääkaupunkiseudulla näytään nyt vihdoin, ehkä päästävän alkuun Helsingin ja Vantaan neuvotteluin.

Jo aiemminkin huomiotani on Itä - Häme lehdessä, positiivisessa mielessä, kiinnittänyt nimimerkki Kassara. Nyt hän esitti pohteitaan kaupungin palveluiden alasajotarpeen syistä otsikolla Heikko demokratia – surkea talous. Siinä hän esitti kysymyksen, jota mielestäni aivan liian harvoin esitetään mietittäessä suomalaisen ns. demokratian toimivuutta. Yleistäen: Miksi XXXässä kaikki takkuaa? Hänen juttunsa otsikossa kysymysmerkkiä ei ollut. Ehkä tietoisen harkinnan perusteella?

Hänkin esittää epäilyksen siitä, että ns. kuntapuolueen merkitys yhteisön toimivuuteen on negatiivinen. Itsekin olen aiheesta muutamankin kerran viimeisten parin vuoden aikana kirjoitellut. Ilmeisesti Heinola, jolla ainoana kaupunkina Suomessa ei kuulemma ole edes lain edellyttämää yleiskaavaa (ei hänen jutustaan, mutta viittaan edelliseen juttuuni), on kuntapuolue-alan edelläkävijä. Eli kunnan työntekijät muodostavan ilmeisesti ratkaisevan suuren osan kaupunginvaltuuston, kaupunginhallituksen ja lautakuntien miehityksestä. Ja loput täytetään paikallisen puolue-eliitin toimesta. Vaaleista välittämättä.

Ei ihme jos ei ihmisen hallintomalleista parhaimmaksi kehuttu toimi sillä tavalla kuin pitäisi. Jos muodollisina ja/tai käytännön päätöksentekijöinä ovat henkilöt, joilla on oma lehmä ojassa, oma ura ja seurapiirin arvostus jatkuvasti vaakakupissa, on turhaa odottaa, että demokratian lupaama perusteellinen, monipuolinen harkinta toimisi. Silloin on siirrytty politbyrokratian alueelle, kuten ystäväni ”Pitkän linjan mies” hallintomalliamme nimitti.

Perheemme on kirjoilla Helsingissä. Heinola saa puolestani olla vaikka nepotismin korruptoima diktatuuri. Mutta mielestäni Kassaran kuvaama ongelma ei rajoitu Heinolaan. Ilman minkäänlaista kattavaa konkreettista näyttöä väitän, että juuri se on koko suomalaista yhteiskuntaa näivettävä  Maan tapa. Siihen riittää aktiivinen subjektiivinen havainnointi yli neljän vuosikymmenen ajalta.

Ja samalla tavalla se päätöksenteko toimii kansallisellakin tasolla. Siihen kytkeytyy 1960 luvulta lähtöisin oleva halumme hoidattaa palkollisilla kaikki mahdolliset asiat. Vastuu kaikesta halutaan siirtää ulkopuolisille mieluiten yhteiskunnan palkkalistoilla oleville. Alkaen yhteiskunnan päätöksenteosta, kasvatukseen ja inhimilliseen välittämiseen, mistä jousimies kirjoittaa.

Maassamme tehdään kaiken maailman tutkimuslaitosten toimesta mitä ihmeellisimpiä tutkimuksia. Nollatutkimuksiakin. Onko kukaan riippumaton, puolueisiin sitoutumaton tutkija selvittänyt kattavasti millä tavalla julkisen vallan palveluksessa olevien henkilöiden vahva osallistuminen itseensä kohdistuvaan päätöksentekoon vaikuttaa? Millä tavalla se korreloi ao. yhteisön talouteen, henkilöstöpolitiikkaan, kehitykseen, kasvuun jne. ? Ja samalla ehkä äänestysaktiivisuuteen, yritysten sijoittumispäätöksiin ja investointeihin, väestön jakautumiseen ja muutokseen jne.

Tämä takkuaminen korostuu pienissä yhteisöissä. Siis sellaisissa, jossa jokainen vastaantulija on sukulainen tai hyvä ystävä, työtoveri tai saman puolueen poikia. Jos tähän vielä lisätään yhteisön sisäänpäin kääntyvyys, soppa on valmis. Silloin ei ikävien, mutta yhteisön kehittymisen kannalta välttämättömien päätösten tekeminen hevin onnistu. Onhan se niin paljon ”rakentavampaa” ja ”kotiseuturakkautta kohottavampaa” etsiä syylliset muualta ja lähteä yhdessä käsi ojossa vaatimaan tukia. Ja pieni se on väestöltään Suomikin.

Ja nyt alkaa tämän tien pää lähestyä kovaa vauhtia. Hyvien vuosien ylijäämät on syöty, kansallinen reaalivaraisuus pantu suurelta osin lihoiksi ja ensimmäinen huono vuosi on vasta maaliskuussa.Tämä pisimmän ja vahvimman korkeasuhdanteen jälkeen sadan vuoden ajalta. Jyrki-boy pelottelee 20 - 30 miljardin lisälainanotolla, kuntatalous huomaa olevansa taas säästöjen ja leikkauksien edessä ja nyt sitten kertovat yhteisöveron romahtaneen puoleen. Ja ei kun käsi ojossa liikkeelle.
Eniten tuntuvat itkevän ne kunnanvaltuutetut, jotka samalla istuvat myös kansanedustajina. Nyt he itkevät kunnanvaltuuttajan roolissa. Huomenna kansanedustajan roolissa. Ja niin se piiri pieni pyörii.

Tämän jutun johtopäätös?

Alkaisiko olla jo aika yhteiskuntamme poliittisen rakenteen ja päätöksentekojärjestelmän kokonaisremontille?

PS.

Valitan, että omien sekoilujeni vuoksi edellinen Yhteisöveroina otsikoitu juttu hävisi tekstin ajankohtaistamisen mukana. Ja sitäkin, että revin sitä kommentoineiden, edelleen kyllä tähän juttuun liittyvät kommentit mukanani. Ehkä joskus vielä opin? :-)

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Taasko rahaa Kankkulan kaivoon

Oppositiota edustava SDPn Tarja Filatov lapioisi, YLEn mukaan, lisää rahaa aikuiskoulutukseen. Tuntematta puhetta en aivan tarkkaan tiedä mihinkä aikuiskoulutukseen sitä rahaa nyt pitäisi roimasti lisätä. Mutta tietäen, että hän oli edellisen hallituksen työministeri ja hiukan ajan merkkejä tunnustellen löisin vetoa, että työvoimapoliittiseen. Sehän se on demareiden standardivastaus työttömyyteen ollut. Ja sitä on tulossa, valitettavan paljon.

Minulla oli ilo – KORJAAN - ei ei todellakaan ilo, vaan pakko entisenä koulutusammattilaisena ja työttömänä seurata viime laman aikana, silloisen Työministeriön työvoimapoliittisen koulutuksen lähtökohtia, toteutustapoja, valintoja, vaikutuksia ja tuloksia. Valitettavasti tai onneksi. Miten sen nyt ottaa.

Työvoimapoliittisen koulutusmahdollisuuden tarjolla oleminen todennäköisesti esti vakavien yhteiskunnallisten levottomuuksien ilmaantumisen. Ammatillisesti valtaosasta ei ollut, ainakaan erityiskoulutettujen osalta, mitään hyötyä. Useimmiten sen keskeisimmät hyödyt olivat: 1. mahdollisuus pysäyttää työttömyyskorvauspäivien väheneminen, 2. työpäivän kaltaiseen rutiiniin palaaminen edes koulutuksen ajaksi, 3. vastaavassa tilanteessa olevien työttömien vertaisapu. Kaikki kolme olisi ollut toteutettavissa huomattavasti tehokkaammin melkein millä muullakin tavalla.

Muilta osin, parhaimmillaan ilmeisesti yli 3 miljardin markan vuosipanostus oli hukkaan heitettyä rahaa. Joka vuosi. Joka puolella maata. Mutta saivathan koulutuslaitokset ja konsultit rahaa. Pitkään ainoa kasvava toimiala maassa oli juuri koulutus.

Kun jossain tulevaisuudessa koulutukseen on kuitenkin panostettava toivoisi, että se tapahtuisi ensi sijassa työttömien ehdoilla. Olisi aikaisempaa tutkintoa täydentävää, tutkintoon tai pätevyyteen johtava ja ammatillista osaamista lisäävä. Mutta ensi sijassa työttömän tarpeitten pohjalta. Viimeksi koulutus pohjautui oppilaitosten vapaina oleviin resursseihin ja tulostarpeisiin.

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Maan tapa

Media uutisoi ministeri Sirkka-Liisa Anttilan lukitsevan laadituttamansa selvityksen ministeriön kassakaappiin viime viikolla. Selvitys koski sitä millä tavalla toteutuneet hinnannousut ovat jakautuneet tuottajan, teollisuuden, kaupan ja kuluttajan kesken. Eli millä tavalla kolme ensimmäistä ovat potin jakaneet.

Kun kyseessä on kolmen ämmän ministeriö, sinne se sitten jäisikin. Päivän kestänyt keskustelu lopahti Anttilan vakuutteluihin eduskunnassa, ettei hän ole sellaista selvitystä edes laadituttanut. Jos haluat silloin kirjoittamaani artikkeliin tutustua, ole hyvä: S-ryhmä, Raisio, Atria ja viljelijä veivät ruoan hinnannousun?

Tänään YLE uutisoi ruoan kuluttajahinnan nousseen lähes viidenneksen vuoden 2005 lähtien. Viime vuoden lopulla vuosinousu oli 10 %. Hurraa! Hurraa! Hurraa! Taas saatiin Euroopan mestaruus. Porilaisten marssi soimaan.

Saman uutisen mukaan erityisesti kaupan neuvotteluasema hinnanmäärityksessä on entisestään korostunut. Uutisessa viitataan S-ryhmän ja K-ryhmän monopolistiseen roolin maamme päivittäistavarakaupassa. Ja kun S-ryhmä on - valtateitten risteysten taukopaikka - eli ABC- ketjunsa myötä kasvattanut markkinaosuuttaan mm. lähes 24/7 päivittäistavarakaupalla, katse kääntyy luonnostaan siihen suuntaan.

Jos Anttila ei ole selvitystä teettänyt, olisi korkea aika. Jos hän on sen piilottanut, olisi korkea aika esittää tulokset. Muuten on vaara, että julkisuudessa aletaan herkutella kepulaisten strategisen otteen siirtyvän asteittain maataloustuottajien etujärjestöstä päivittäistavarakaupan etujärjestöksi.

PS.

Ainakin täällä Heinolassa keskustan ulkopuolelle kaavoitetussa Vuohkalliossa, paikallisessa ABC-paratiisissa hyvässä seurassa ovat Kehittyvien Maakuntien hyvät kumppanit Kakkosen Robin Hood ja Suomi Soffa. Maskun siirtyminen viivästynee globaalin talouskehityksen vuoksi?

Maan Tapa



Media uutisoi ministeri Sirkka-Liisa Anttilan lukitsevan laadituttamansa selvityksen ministeriön kassakaappiin viime viikolla. Selvitys koski sitä millä tavalla toteutuneet hinnannousut ovat jakautuneet tuottajan, teollisuuden, kaupan ja kuluttajan kesken. Eli millä tavalla kolme ensimmäistä ovat potin jakaneet.

Kun kyseessä on kolmen ämmän ministeriö, sinne se sitten jäisikin. Päivän kestänyt keskustelu lopahti Anttilan vakuutteluihin eduskunnassa, ettei hän ole sellaista selvitystä edes laadituttanut. Jos haluat silloin kirjoittamaani artikkeliin tutustua, ole hyvä: S-ryhmä, Raisio, Atria ja viljelijä veivät ruoan hinnannousun?

Tänään YLE uutisoi ruoan kuluttajahinnan nousseen lähes viidenneksen vuoden 2005 lähtien. Viime vuoden lopulla vuosinousu oli 10 %. Hurraa! Hurraa! Hurraa! Taas saatiin Euroopan mestaruus. Porilaisten marssi soimaan.

Saman uutisen mukaan erityisesti kaupan neuvotteluasema hinnanmäärityksessä on entisestään korostunut. Uutisessa viitataan S-ryhmän ja K-ryhmän monopolistiseen roolin maamme päivittäistavarakaupassa. Ja kun S-ryhmä on - valtateitten risteysten taukopaikka - eli ABC- ketjunsa myötä kasvattanut markkinaosuuttaan mm. lähes 24/7 päivittäistavarakaupalla, katse kääntyy luonnostaan siihen suuntaan.

Jos Anttila ei ole selvitystä teettänyt, olisi korkea aika. Jos hän on sen piilottanut, olisi korkea aika esittää tulokset. Muuten on vaara, että julkisuudessa aletaan herkutella kepulaisten strategisen otteen siirtyvän asteittain maataloustuottajien etujärjestöstä päivittäistavarakaupan etujärjestöksi.

PS.

Ainakin täällä Heinolassa keskustan ulkopuolelle kaavoitetussa Vuohkalliossa, paikallisessa ABC-paratiisissa hyvässä seurassa ovat Kehittyvien Maakuntien hyvät kumppanit Kakkosen Robin Hood ja Suomi Soffa. Maskun siirtyminen viivästynee globaalin talouskehityksen vuoksi?

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Kuka lynkataan seuraavaksi

AIG bonusten nostama tunnekuohu USAssa lähenee lynkkausmielialaa. Osiltaan on varmasti jo sitä.

Köyhyysrajan alapuolella elävän 65 miljoonan amerikkalaisen reaktiota ei tarvitse ihmetellä. Ei myöskään niiden yli 500 tuhannen kuukausittaisen uuden työttömän tunteista maassa, jossa pääasiallinen työttömyysturva koostuu oikeudesta Amerikkalaiseen Unelmaan. Eikä edes niitten kymmenien miljoonien, jotka nyt pelkäävät, tulevaisuutta, työttömyyttä, mitä tahansa. Päivä päivältä yhä enemmän.

Ja velvoittaahan se Villin Lännen perintökin johonkin.

Lynkkausjoukkio ei neuvoja vastaanota. Lynkkaus ei ole lain tuntema sanktiotoimi. Lynkkausta voisi ennemminkin verrata lain raiskaamiseen. Niitäkin tapahtuu.

Mutta kuka pitäisi panna vastuuseen, nyt? Jälkikäteen. USAn kongressi on kyllä hyväksynyt lain, jonka mukaan sellaisia yli 250.000 vuodessa ansainneita, jotka ovat vastaanottaneet bonuksia yrityksiltä, jotka ovat saaneet valtion pelastusrahaa, verotetaan hurjalla 90 prosentilla. Siis sen jälkeen, kun aiemman lain mukaan lailliset bonukset on pantu maksuun.

Samalla kongressi liittyi lynkkausjoukkoon. Mehän täällä Suomessa tiedämme, ihan omasta kokemuksesta miten kauan ja syvältä, jälkikäteen säädetyn lain perusteella tuomittu epäoikeudenmukaisuus saattaa kansakunnan omaatuntoa syödä.

Eikö todella ole muita keinoja saattaa bonuksia saaneita tai niitten maksamisesta päättäneitä laillisesti vastuuseen? Ilmeisesti ei, sillä tuskinpa edes USAn kongressi mielellään lynkkausjoukkoon liitty. Se tarkoittaa, että syylliset eivät ole tehneet mitään laitonta.

Onko tämä sitä etiikkaa ja moraalia, jota viime aikoina on peräänkuulutettu? Kun on itse tehty virhe, ne jotka ovat lain puitteissa toimineet, hirtetään. Syyllisten toimesta.

PS.

Jos lain säätäjät eivät ole tehtävänsä tasalla, toimeenpanijat eivät välitä, eivätkä ne joiden pitäisi johtaa maata myös valvo lakien noudattamista, tässä on tulos. Seurausta demokratian tilasta. Muilla ja meillä.

torstai 19. maaliskuuta 2009

Hyökkäykseen Trichet

Ehdotus EKPlle:

Päätös 1.000 miljardin euron setelirahoituksen aloittamisesta ennen aprillia.

Viime viikkoina Euroopan ja maailmankin ilmatila on ollut täynnä, suuntaan jos toiseenkin matkustavia politiikan johtohahmoja. Kriisi aiheuttaa kokoontumisia. Mielellään näkisi, että asiat etenisivät ja että vähitellen alettaisi tehdä ratkaisuja tämän maailmanlaman hoitamiseksi. Mutta mitä siellä oikeasti tehdään? Tehdäänkö siellä mitään hyödyllistä? Muutakin kuin järjestäydytään yhteiseen valokuvaan?

Seuraava tapaaminen on 2.4. Englannissa. Ja varmasti kaikki mielellään tapaavat USAn ensimmäisen värillisen presidentin. Saavatko Vanhanen, Katainen ja Stubb muita tuomisia?

Jenkit haluavat saada EUn ja muun maailman sitoutuvan nykyistä huomattavasti suurempaan elvyttämiseen. EU ei ole enempään elvyttämiseen valmis ja, Englantia ehkä lukuunottamatta, sitä ei välttämättä edes nähdä oikeana tapana ratkaista USAasta lähtenyttä maailmantalouden romahdusta. Englannilla varmaan olisi halua, mutta pelimerkit lienee jo pitkälti kulutettu. Yhteistä EU-linjaa ei ole näköpiirissä, mitä todistaa viime viikonlopun jahkailu 5 miljardista.

Protektionismin peikko, jota aina esille tullessa niin voimakkaasti yritetään poistaa asialistalta, nostaa päätään aina vain uudestaan. Ja paineet kasvavat. Varsin kovaa protektionismia ilmentää myös FEDin eilinen päätös setelirahoitusinjektiosta. 1.000 miljardia uutta taalaa markkinoille. Kiinan mahdollisuudet heikentää vaihtosuhdetta ovat jo menneet ja sielläkin paineet päinvastaiseen toimintaan kasvavat. Siitähän sitä vielä luodaan globaali hyperinflaatio.

Mutta varmasti näinä päivinä yritetään kabineteissa löytää yhteistä säveltä. Syytä onkin. Mutta ennuste ei hyvältä näytä. Olisiko vain niin, että Ensimmäinen maailma on ensimmäisen kerran tilanteessa, jossa ainoa tie ulos globaalista kriisistä on hyväksyä kriisi Ensimmäisessä maailmassa? Ja sen markkinoiminen voittona taas on varmasti mahdotonta. Vain Suomessa kansalaiset ovat valmiita nielemään torjuntavoitot.
Myös Englannissa tilaisuutta ja erityisesti sen aikaansaannoksia seuraa koko joukko maailman johtavia journalisteja sekä talouden ja politiikan analyytikoita. Tähän mennessä ensimmäisestäkään vastaavasta kokouksesta ei ole jäänyt heille käteen mitään. Meille muille vielä vähemmän. Eikö se vain lisää kansalaisten varmuutta siitä, että johtajilla ei ole homma hanskassa. Että he eivät voi saada mitään uutta sopimusta aikaan?

Kannattaako omaa kyvyttömyyttään toistuvasti vielä mainostaa?

Fed ei lähetä lahjoja Wall Streetille

….väittääpä Herrala mitä tahansa.

Ja kaikessa epätoivossakin kannattaisi varmaan muistaa, että Fed ei ole lahjoitus–busineksessä. Rahaa ei edes USAssa paineta siksi, että haluttaisi julistaa kaiken menevän hyvin.

Olisiko mahdollista, että Fedkin vähitellen alkaisi ymmärtää, että ongelma ei ole enää pelkästään pohteena pankkiirien päissä? Siihen aikaan, noin puoli vuotta sitten "Euroopan aikaa", tilanne olisi vielä ollut ”helposti” hoidettavissa. Mutta se on jo jonkin aikaa ollut aivan tavallisten meikäläisten, eli ns. rahvaan päissä.

Ja kun se on kerran sinne pesiytynyt, se siellä pysyy. Ilmeisesti paperi ja painomuste ja virtuaalivelkakirjat loppuvat ennen kuin rahvaan luottamus tulevaisuuteen palaa. Täysin siitä riippumatta missä kunnossa ovat pankkien taseet. Ja siitä seuraa, aivan yhtä vääjäämättömästi, että maailmaa nyt koettelemaan alkava kurimus ei hetkessä häviä.

Taidetaan siirtyä talous- tai sosiaalidarwinistiseen aikaan tänä 200 vuotis - juhlavuonna?

Kun meitä on se 5,3 miljoonaa, eli noin 1 prosentti Eusta ja alle 1 promille maailmasta meidän kannattaa enää vain keskittyä siihen, millä itse selviämme pienimmin vaurioin. Annetaan isojen poikien hoitaa nuo isommat kuviot. Sillä haluammepa sitä tai emme, ne tekevät sen joka tapauksessa.

Vaikka, ainahan voi välistä yrittää vikistä.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Natsi-nuoret mielenosoitukseen

”Venäläisen Naši-nuorisojärjestön virolaisia jäseniä saapuu maanantaina Helsinkiin osoittamaan mieltä Viron Helsingin-lähetystön järjestämää Pelko muurin takana -seminaaria vastaan. Mielenosoittajien mukaan seminaari on venäläisvastainen.” Näin uutisoi ainut valtakunnallinen tänään 18.3.09.

Jos mielenosoituksen on tarkoitus tapahtua suurlähetystön edessä, tiedän kokemuksesta, että sinne kyllä nuo kymmenen tulijaa hyvin mahtuvat. Vain kivenheiton päässä olin itse mukana, elokuussa 1968 siinä ainoassa mielenosoituksessa, johon koskaan olen osallistunut. Silloin kohteena oli Neuvostoliitto. Spontaanisti Tehtaankadun ja Ullankadun kulmaan kerääntyi alkuillan aikana noin 1000 – 2000 nuorta osoittamaan mieltään Neuvostoliiton murskattua Prahan Kevään.

Nyt tulevat mieltään osoittamaan ilmeisesti Virossa asuvat venäläisnuoret vastustamaan väitettä, että noin 50.000 – 100.000 virolaista lahdattiin tai rahdattiin Siperiaan neuvostomiehityksen aikana. Näinhän tapahtui. Kummallinen syy osoittaa mieltään.

Toisaalta. Mitä voi odottaa nuorilta joiden juuret ulottuvat kotimaansa itärajan taakse? Maahan, joka ei halua selvittää menneisyytensä tapahtumien todellisuutta? Maahan, jossa jälleen opetetaan koululaisille mm. virheellistä ja valheellista tietoa Neuvostoliiton länsirajasta 1917 - 1939. Siis mm. mielenosoittajien kotimaasta.

On se vaan niin vaikeaa tunnustaa, että Venäjä ei ole Neuvostoliitto. Eikä Neuvostoliitto Venäjä. Itse kullekin.

Mutta mahtuuhan sinne. Mieltään osoittamaan.

PS.

Entistäkin "hauskemmaksi" tilanne varmaan muodostuu, jos Hesarin viime tieto pitää paikkansa. "Siryk ei ole perustanut Nashin Viron-osastoa. Kyse on vain hänen uusimmasta yrityksestään herättää median huomiota", sanoi Andres Kahar turvallisuuspoliisista keskiviikkona. Hänen mukaansa Siryk ei myöskään asu nykyisin Virossa vaan Pietarissa."

Tulee mieleen ajatus, että Aatos, siis Aatos Erkko olisi järjestämässä vastamielenosoitusta.

Vain 165 miljoonan tähden

On se vaan ihmeellinen maa toi Amerikka.

Vaikuttaa aivan siltä, että siellä edes joskus on väliä sillä mitä mieltä äänestäjät ovat vaalien välillä. Mutta myönnettäköön, että se näyttää vaativan aikamoisen kriisin. Siitä huolimatta, että New York Times vielä eilen suhtautui epäilevästi Obaman hallinnon mahdollisuuksiin estää ns. ökybonusten maksun AIGn johdolle, Kauppalehti suhtautuu asiaan toiveikkaasti. Hienoa.

Moraalinen närkästys on USAssa ollut valtava. Mutta ehkä siellä vielä uskotaan, että yrityksellä pitäisi olla moraali? Tilanteessa tosin voi käydä vielä niin, että yhtiö maksaa kyllä valtiolle takaisin 165 miljoonaa johtajilleen maksamien bonusten määrän, mutta ei peri niitä johtajiltaan. Maksu tapahtuu niistä AIGn jo vastaanottamista 170 miljardiin tuista.

Täytyy yrittää panna asiaa mittasuhteisiin.

AIGn johdolle maksetaan 165 miljoonan bonukset kun veronmaksajat pelastavat itsensä, maansa ja siinä ohessa AIGn ajautumasta konkurssiin. Johto on siis saanut vastikkeetonta pankkitukea ja siten toiminut osakkeenomistajien edun mukaisesti. Miksi ihmeessä osakkeenomistajien pitäisi jättää maksamatta tuhdit bonukset näin hyvin toimineelle johdolle? ;-)

Sitä paitsi. Eiväthän he ole tehneet mitään rikollista, vaikka ovat osallistuneet maailman suurimpaan WinCapita-tyyppiseen pyramidihuijaukseen? Puhumattakaan siitä, että vastuu noin puolesta miljoonasta uudesta työttömästä kuukaudessa olisi heidän. Tai edes osakkeenomistajien. Saadaan varmaan hyvät osingot menneeltä vuodelta? Tai ainakin tulevalta?

Jotenkin tulevat auttamatta mieleen omien turkoosipoliitikkojemme toiminta. Sekä viime laman aikana että nyt ”metsäteollisuuden puukriisin” aikana noin vuosi sitten. Mutta meillä, vaikka maailmaa hajoaa mikään ei vaikuta vaalien välillä.

Mutta, kuten todettu, Amerikka on ihmeellinen maa.

Floridalainen mies porasi reiän kenkäänsä, sovitti sinne kameran ja salakatseli tyttöjä (ainakin kolmea) uimapukuliikkeen sovituskopissa. Hän sai neljän kuukauden tuomion. Siis linnaa. Ei onnekseen saanut sakkoja. ;-)

Jaa, että miten nämä asiat liittyvät toisiinsa?

Katoavaista on mainen kunnia

Nyt kun jopa entinen ”Euroopanpelastaja” Ison Britannian pääministeri Gordon Brown on pyytänyt anteeksi äänestäjiltään ja todennut toimineensa finanssikriisissä liian hitaasti, voisimme kääntää taas katseemme tänne kotimaahan.

Ainakin minulle tulee mieleen välittömästi kaksi ministeriä, joiden kannattaisi tehdä sama. Ja yleensäkin tehdä enemmän ja puhua vähemmän. Toinen on ”Euroopan paras valtionvarainministeri” ja toinen Suomen ainoa pääministeri.

Kumpaakin yhdistää myös usko siitä, että muilla mailla olisi syytä ottaa oppia tavasta, jolla Koivisto, Kullberg, Aho ja Viinanen hoitivat edellisen kurimuksemme. Siis muuta syytä kuin se, mitä ehdottomasti pitää välttää. Lisäksi kumpaakin taitaa yhdistää myös yhtä suuri kansantalouden ja kansainvälisen politiikan toimivuuden tuntemus.

Ainakin Vanhasella on Brownin kanssa vielä yksi yhteinen piirre. ”Analyytikot myös odottavat Brownin häviävän ensi vuoden parlamenttivaalit.”

PS.

Brownin maine kesti vain muutaman kuukauden.

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Maailma muuttuu siivoamallakin

Ja ihan varmasti muuttuukin. Myös siivoamatta. Mutta olisi se vaan kauhean paljon sottaisempaa.

Kun UKK aikoinaan halusi nuorien impulssia, hän kutsui heidät saunaan, Tamminiemeen. Nyt maailma on muuttunut. Nuoret kutsutaan Linnaan. Seminaaripöydän ääreen. Ja mikä ettei.

Ennakkotietojen perusteella oli minulle syntynyt käsitys, että Ahtisaari ja Halonen nokittelivat maahan muutaja-kysymyksessä. Kun nyt juuri yhteenvetoa ohjelmasta katselen, en ainakaan minä näe nokittelusta jälkeäkään. Kyllä tänne Suomeen mahtuu ja jopa tarvitaan sekä työperäistä- että pakolaismaahanmuuttoa. Kumpiakin tarpeittemme ja mahdollisuuksiemme mukaan. Lyhyen ja pidemmän ajan tavoitteittemme turvaamiseksi.

Mutta ei itsellisyytemme, ei liioin itsenäisyytemme ole maahanmuutosta kiinni. Itsestämme se on kiinni. ”2020 (tai vähän myöhemmin) meillä on armeija, toivottavasti oma” sanoi Tasavallan Presidentti. Ehkä hän lipsautti, keskustelun huumassa? Toivottavasti. Itsenäisyyden säilyttäminen on tahdon, ei toivon asia. Kysymys on siitä mitä me suomalaiset haluamme.

Jos tämän nuoriso forumin kokoontumisesta jotain jäi käsiin, se oli Ahtisaaren toivotus maitoparroille: ”Älkää uskoko auktoriteettejä. Kyseenalaistakaa myös.” Kaikki.

S-ryhmä, Raisio, Atria ja viljelijä veivät ruoan hinnannousun?

Kertokaapa millä tavalla tavallinen kansalainen saadaan uskomaan siihen, että tämä turkoosihallitus hoitaa heidän asioitaan?

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila perusti viime vuonna työryhmän selvittämään, onko ruoan hinnan nousu siirtynyt tuottajille, teollisuudelle, kaupalle vai kuluttajille. Selvitys on kuulemma valmistunut ja paljastanut keitä hinnannousut ovat hyödyttäneet. Anttila kuitenkin kieltäytyy kertomasta tuloksia julkisuuteen.

Kenenköhän asialla ministeri Anttila oikein katsoo olevansa:


  1. tuottajan eli maanviljelijän?

  2. teollisuuden; esim. Raision, HK:n ja Atrian?

  3. kaupan; esim. S-osuuskaupan ja Keskon ?

  4. vai koko lystin maksajan, maata viljelemättömän kuluttajan?


Tieto ruoan hinnasta hyötyjistä suljetaan kuulemma ministerin kassakaappiin. Mutta on asiansa selvittänyt työryhmä jo saanut uuden toimeksiannon. Se tulee nyt miettiä keinoja, joilla kuluttaja saadaan hyväksymään ruoan hinnan nousu. 

PS.

Sikailu Iltalehden innoittamana. Oikeasta vastauksesta voit onnitella itseäsi.

Liian suuri kaatumaan

Miten markkinatalous toteutuu yrityksissä, jotka eivät voi mennä nurin? Onko sellaisia yrityksiä? Eikö markkinataloudessa lähtökohtana olekaan kilpailu, jonka viimeisenä sanktiona on konkurssi tai olemassaolon häviäminen muulla tavalla?

Viime kuukausina on toistettu, että maailmalla tämä tai tuo on liian suuri kaatumaan. Mieleen tulevat esimerkiksi General Motors ja Ford sekä ilmeisesti kaikki muutkin autonvalmistajat eri puolilla maailmaa. Ehkä Saabia ja Volvoa lukuunottamatta? Tai sitten Funny Freddie, amerikkalainen yleishyödyllinen asuntoluotottaja kaksikko tai Citibank tai AIG. Isoja pankkeja ja muita rahoituslaitoksia yleensäkään ei kai uskalleta päästää nurin, koska seurauksena olisi dominovaikutuksena koko alan nurin meno. Niin ja tietysti Boing ja Airbus ja mitä niitä nyt onkaan.

Mitkä yritykset Suomessa ovat niin suuria, että niitä ei voi päästää kaatumaan? Nokia on luonnollisesti ilmiselvä, vaikkakaan ei enää suomalaisessa omistuksessa. Mutta voimmeko antaa Varman tai Ilmarisen kaatua? Entä Fortumin tai Neste Oilin? Finnairin? Miten on Elisa, jonka osakkeita valtio osteli kuulemma sinivalkoisen pääoman nimissä ja mahdollisesti ylihintaan?

Ja miksi juuri niiden yritysten johdolle, joita ilmeisestikin nykynäkemyksen mukaan ei saa päästää kaatumaan, maksetaan suurin palkka ja miljoonabonukset? Eihän niillä ole riskiä. Riskiä kaatua. Eiväthän ne edes toimi markkinaehtoisesti kilpaillen.

Mitä tällaisille yrityksille pitäisi tehdä? Kansallistaa? Myydä ulkolaisille sijoittajille? Vai pilkkoa sellaiseen kokoon, että ne voivat toimia markkinoilla? Kilpailutilanteessa.

Entä näiden yritysten johdon palkoille ja muille ansioeduille? Miksi heille pitää maksaa päättömiä palkkoja? Eihän heillä ole riskiä. Jos alkaa mennä huonosti valtio, politbyrokratian edustajana ja veronmaksajan rahoilla, tulee aina pelastamaan. Asettaa mahdollisesti uuden johdon. Tai sitten ei.

Kun ne ovat liian suuria kaatumaan.

Eurooppa tuuliajolla

En oikein tiedä, pitäisikö olla huolissani siitä, että nobelisti Paul Krugman New York Timesissä ilmaisee huolensa Euroopan poliittisesta johtajuudesta ja poliittis-taloudellisesta rakenteesta.

Artikkelinsa hän ainakin otsikoi napakasti: A Continent Adrift.

Eikä hänen perustelunsa lähde jenkkien tavanomaisesta taivastelusta eurooppalaisten yhteiskuntien liian raskaasta julkisesta säätelystä, kuluista ja sosiaalisista turvaverkoista.

Onpa nykyisen maailmantalouden ja finanssien kriisin syy missä tai kenessä tahansa Krugman arvelee, että se iskee Eurooppaan suuremmalla voimalla kuin USAan. Ja syykin on ilmeinen. Kuten G 20 kokous viime viikonlopulta todisti, meillä politiikan sekä talous- ja finanssipolitiikan rakenteet, oikeastaan rakenteitten keskeneräisyys on aktiivisen korjaavan tai sopeutuvan toiminnan suurin este. Yhteisen sävelen löytäminen ei todella ole helppoa, kun kaiken kattavana on myös koko maanosan ja ilmeisesti lähes kaikkien sen valtioiden johtajuuden puute.

Suosittelen linkkiin tutustumista kaikille. Erityisesti niille, jotka peräänkuuluttavat positiivista ajattelua, optimismia ja yrittävät valaa uskoa siihen, että pahin on jo takana.

PS.

Kun huolesta ei ole juurikaan iloa, päätin olla pohteissani, en huolissani. Mitä tehtäs?

Liian suuri kaatumaan




Miten markkinatalous toteutuu yrityksissä, jotka eivät voi mennä nurin? Onko sellaisia yrityksiä? Eikö markkinataloudessa lähtökohtana olekaan kilpailu, jonka viimeisenä sanktiona on konkurssi tai olemassaolon häviäminen muulla tavalla?

Viime kuukausina on toistettu, että maailmalla tämä tai tuo on liian suuri kaatumaan. Mieleen tulevat esimerkiksi General Motors ja Ford sekä ilmeisesti kaikki muutkin autonvalmistajat eri puolilla maailmaa. Ehkä Saabia ja Volvoa lukuunottamatta? Tai sitten Funny Freddie, amerikkalainen yleishyödyllinen asuntoluotottaja kaksikko tai Citibank tai AIG. Isoja pankkeja ja muita rahoituslaitoksia yleensäkään ei kai uskalleta päästää nurin, koska seurauksena olisi dominovaikutuksena koko alan nurin meno. Niin ja tietysti Boing ja Airbus ja mitä niitä nyt onkaan.

Mitkä yritykset Suomessa ovat niin suuria, että niitä ei voi päästää kaatumaan? Nokia on luonnollisesti ilmiselvä, vaikkakaan ei enää suomalaisessa omistuksessa. Mutta voimmeko antaa Varman tai Ilmarisen kaatua? Entä Fortumin tai Neste Oilin? Finnairin? Miten on Elisa, jonka osakkeita valtio osteli kuulemma sinivalkoisen pääoman nimissä ja mahdollisesti ylihintaan?

Ja miksi juuri niiden yritysten johdolle, joita ilmeisestikin nykynäkemyksen mukaan ei saa päästää kaatumaan, maksetaan suurin palkka ja miljoonabonukset? Eihän niillä ole riskiä. Riskiä kaatua. Eiväthän ne edes toimi markkinaehtoisesti kilpaillen.

Mitä tällaisille yrityksille pitäisi tehdä? Kansallistaa? Myydä ulkolaisille sijoittajille? Vai pilkkoa sellaiseen kokoon, että ne voivat toimia markkinoilla? Kilpailutilanteessa.

Entä näiden yritysten johdon palkoille ja muille ansioeduille? Miksi heille pitää maksaa päättömiä palkkoja? Eihän heillä ole riskiä. Jos alkaa mennä huonosti valtio, politbyrokratian edustajana ja veronmaksajan rahoilla, tulee aina pelastamaan. Asettaa mahdollisesti uuden johdon. Tai sitten ei.

Kun ne ovat liian suuria kaatumaan.


maanantai 16. maaliskuuta 2009

Vuotaako uutiset

Katselen parhaillaan kulttuuriohjelmaa nimeltä Uutisvuoto. Tämä on kulttuuriohjelma siksi, että sen sellaiseksi määrittelin.

Mutta on se jollain tavalla kieroa, kun 50 - 60 vuotiaat "grillaa" korkeintaan parikymppistä Miss Suomea. Kyynikot vailla vertaa, vetämässä juuri valittua Suomen kauneinta suuntaan jos toisen. Samanaikaisesti.

Eikö meillä todellakaan ole lakeja, joilla lasten kiusaaminen kiellettäisi? Vai meneekö tämä, päivän toisen pääuutisen vuoksi, ei todellakaan innoittamana, jo pedofilian piiriin?

Kokoomusko King? Vai Katainen?

Kovasti on haluttu viljellä kuvaa nuoresta ja pirpsakasta Espoon Siilinjärveläisestä, Kansallisen Kokoomuksen suosion keskeisimpänä dynamona. Ensimmäiset vaalit menivätkin nappiin. Samoin ulkoministerin vaihto-operaatio. Opetusministeristä en tiedä, mutta ei siitä soraääniä ole kuulunut.

Nyt kun ensi kerran on tullut seurattua Jyrki Kataisen toimintaa vähänkään pidemmällä aikajaksolla, täytyy ihmetellä millä lihaksilla puolueen puheenjohtajuus heltisi. Ja Euroopan paras valtionvarainministeri oli leivottu muutamassa kesän kuukaudessa. Siksikö? Mutta hetken miettimisen jälkeen vastaus on ilmiselvä. Kokoomus repi kannatuksensa viime eduskuntavaaleissa Sauli Niinistön kansansuosiosta. Itse asiassa kolme tai jopa neljä uusmaalaista kansanedustajaa saa kiittää Niinistöä paikastaan ja palkastaan. Ja aika moni muukin.

Ja niin myös Katainen. Niinistö ja demareiden romahdus tekivät Kokoomuksesta hallituksen toisen suuren puolueen. Ja Kataisesta valtionvarainministerin. Ja samalla Euroopan parhaan valtionvarainministerin. Muuta otetta kansantalouden johtajuuteen ei vielä oikein ole löytynyt. Ellei johtajuuten pidetä ilmaisuja jatkuvasti kasvavasta valtion velanottotarpeesta tulevina vuosina.

Tällä hetkellä, kun sekä demarit että kepulit tumpuloivat lähes kaiken mihin tarttuvat herää kysymys, loistaako Kataisen vai Kokoomuksen tähti vain ainoana valona pimeydessä? Vai onko se Kokoomus vaiko Katainen, jonka valonheitin on ainoana syöksymässä tunnelista vastaamme? Tai he kumpikin, yhdessä?

Meillä on taas alullansa raju muutos. Pitääkö sitä alkaa verrata toiseen vastaavaan yli sadan vuoden taakse? Aikaan jolloin sääty-yhteiskunta veti viimeisiään ja nykyiset puolueet syntyivät. Ja mitä olisi kasvamassa tilalle?

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Järkikö voittamassa?

Autokouluopetukseen suunnitellaan isoja muutoksia, uutisoi YLE.

Olisiko järki vihdoinkin pääsemässä voitolle? Siis opetuksessa. Edes ajo-opetuksessa? En tarkoita tässä sitä, että kaikkien oppilaitosten opettajien pitäisi konsultoida virkamiehiä maksimoidakseen ansionsa. Enkä sitäkään, että epäilisin opetusluvalla tapahtuvan opetuksen tarvitsevan ammattilaisten lisäpanostusta. Ennemminkin olen päinvastaisella kannalla.

Jos kerran "ensimmäisillä kerroilla ajokortin saamisen jälkeen onnettomuusriski on suurin. Tilastojen mukaan uuden kuljettajan mahdollisuus joutua kolariin ensimmäisillä ajokerroillaan on jopa nelinkertainen kokeneimpiin verrattuna." Kannattaisiko silloin miettiä mikä on ammattimaisen autokouluopetuksen taso ja lisäarvo? Tilastothan ilmeisesti osoittavat, että taito karttuu vasta ajaessa, ei autokoulussa?

Saattaisi olla yhteiskunnallisesti jopa toivottavampaa, että turvallisuuden nimissä tapahtuvan perinteisen autokouluopetuksen määrää vähennetään ja ostetaan ylijäävillä rahoilla oppilaille mahdollisuus simulaattoriharjoituksiin. Jos nimittäin liikennekoneidenkin käytännön lennonopetus on toteutettavissa 100 prosenttisesti simuloinnilla on hämmästyttävää, jos ei edes lähes samaan päästäisi henkilöauton ajokortin käytännön liikenneopetuksessa. Valmiita ohjelmiakin, ainakin maailmalta, varmaan löytyy.

Mutta moinen ei ole tämän artikkelin aihe. Aiheena on, että tämä on ensimmäinen näkemäni ehdotus, jossa opetus eriytettäisi sukupuolen mukaan, ilmeisesti sukupuolten erilaisten kuviteltujen tai todellisten tarpeiden mukaan. ”Naisille aiotaan lisätä auton käsittelytaidon opetusta ja miehille opetusta, jossa korostetaan varovaisuutta, malttia ja ennakoivuutta.” Jo se on historiallista, että tällainen ehdotus uskalletaan esittää. Ja sitä se on vielä suuremmassa määrin jos ehdotus onnistuisi läpäisemään feminismi-tasa-arvon yhteiskunnalliset puolustuslinjat ja toteutuisi.

Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että erityisesti lapsien inhimillisten perustaitojen opetuksessa – lukeminen, laskeminen, kirjoittaminen - varhaisopetuksen osittainen eriyttäminen vahvistaisi sekä poikien että tyttöjen oppimista. Samalla se antaisi myös pojille onnistumisen elämyksiä ja vähintäänkin paremmat muistot kouluajasta. Enkä usko sen ainakaan lisäävän poikien syrjäytymistä sen paremmin yhteiskunnasta kuin käsitteellisemmästä koulutuksesta.

Ehkä Olkahisen koulun projekti kantaa sittenkin vielä hedelmää?

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Putinin koepallo

Venäjän toiminta, varsinkin pitkässä juoksussa, on äärimmäisen ennustettavaa. Se toimii useimmiten aina juuri päin vastoin kuin ”kansainväliset diplomatian kohteliaisuussäännöt” siltä edellyttäisivät. Se lienee se slaavilaisuuden mystinen osa. Olen vuosien myötä myös ollut ymmärtävinäni, että venäläisillä on syvällä sielussaan jonkinlainen haava. Epäluulo siitä, että heitä ei oteta riittävän vakavasti eikä heitä kohdella Äiti Venäjän arvon ja arvovallan mukaisella kunnioituksella.

Ilmeisesti Putinin porukka (FSB, entisen GPUn johdosta työttämäksi jääneiden kaverusten kerho) pääsi valtaan pitkälti Jeltsinin ajan synnyttämän kansallisen häpeäntunteen siivittämänä. Kesti luonnollisesti oman aikansa vakiinnuttaa uuden hallinnon asema. Mutta taloudelliset ja poliittiset suhdanteet suosivat. Varsinkin kun sekä Ameriikan-Yrjö että Osama Bin näyttävästi avittivat. Keväällä 2007 Münchenissä Vladimir jo antoi ymmärtää, että suurvaltaa ollaan taas rakentamassa. Enää ei haluttu soitella 5. viulua.

Seurasi pitkällinen sarja mitä ihmeellisimpiä voimannäyttöjä sisältäen kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Vaikkapa Viron patsaskiista, Suomen puutullit, Latvian öljyterminaali, Kuuban risteilijävierailut, strateegiset pommikonelennot valtamerille jne. Pisteenä i:n päällä Georgian sota, Ukrainan maakaasu ja Kasakstanin jenkkien lentotukikohta. Ja sitten vähitellen alkoi paljastua kuinka täydellisen rappion tilaan Yrjö-pojan hallinto oli maailman talouden saanut.

Ja hetken, aivan pienen hetken, alkoi näyttää siltä, että uhittelulle tulisi ainakin hengähdystauko ellei peräti pitempikin loppu. Omassa maassakin talous alkoi roikkua kuilun partaalla. Kaikkivaltiaat oligarkitkin joutuivat peruuttelemaan asuntokauppojaan. Voisi kuvitella, että töitä riittää ihan Äiti-Venäjän omien sisäisten asioitten hoitamisessa.

Ja nyt sitten HS kertoo, että Venäjä voisi sijoittaa strategisia pommikoneita Kuubaan tai Venezueelaan, jos maiden johtajat niin sopivat. Toiveita ovat kuulemma jo esittäneet. Kun puhujana ei ole sen paremmin Putin kuin Medvedjevkään, asialle ei kannattane antaa liian suurta painoa. Ainakaan heti. Mutta ei kannata kuvitella, että kukaan hallinnon tai armeijan edustaja moista koepalloa syyttä suotta ilmoille heittelisi. Ei Venäjällä. Ja kuten Kennedy aikoinaan niin Obamakin vasta aloittelee.

Viimeisten kahden vuoden aikana on käynyt ilmeiseksi, että FSB on rakentamassa uutta ”entistä suurvaltaa” Neuvostoliittoa, vaikkakin ehkä ilman kommunismia. Pitkä linja läntiselle merelle säilyy. Talouskriisi sotkee vain aikatauluja.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Viimeinen Peugeot



Vetoomus


Ranskan presidentille


Nicolas Paul Stéphane Sarközy de Nagy-Bocsa eli Nicolas Sarkozy:lle.


”Jokainen Peugeotin tukemiseen heitetty euro on turha. Kyseessä on ympäristörikos.”


Vaihdoin autoa ennen kesälomia. Juuri sellaiseen kuin mielestäni perheemme tarpeet edellyttivät. Peugeot 307 SW vuodelta 2005. Automaattivaihde, vakionopeauden säädin, korkea istuma-asento, vetokoukku ja bonuksena vielä kattoikkuna ja aluvanteet molemmissa uusissa pyöräkerroissa.

Sitä on todella kiva ajaa. Erityisesti pitempiä matkoja. Ehkä kuluttaa hiukan liikaa mutta toisaalta iän myötä ajamisen kokonaismäärä on vähentynyt. Oman ennakkokäsitykseni siitä, että ranskalainen suunnittelee auton ajajaa silmällä pitäen vahvistuivat.

Mutta oi ja voi, vasen etulamppu paloi. Pikku juttu ajattelin, eikun vaihdetaan. Yritin sitä luonnollisesti itse, vaikka olin muistavinani, että joissain ”uusissa” autoissa sekin olisi jo jätettävä huollon tehtäväksi. Paljastui, että tämä oli juuri sellainen auto. 45 minuutin yritys tuotti kaksi kadonnutta ”klipsiä” ja kaksi irrallista vasemman puoleista etulamppua. Koska ensin luulin irroittaneeni vahingossa väärän.

Klipsi on sellainen huvittavan muotoinen, enintään noin 10 sentin mittainen rauta/teräslanka, joka jousen lailla pitää lampun umpiossa. Sellaisia siis ostamaan. Ei pitäisi olla hankalaa, asunhan Helsingissä. Ja varmemmaksi vakuudeksi antaisin työn tehtäväksi paikallisessa merkkipikahuollossa, Konalassa.

Mutta Oi ja voi. Merkki-pikahuolto oli ilmeisesti viimeisen noin vuoden aikana lopetettu, ilmeisesti tehostamistoimenpiteitten myötä. Ystävällinen autosihteeri siinä huollon varaustiskin vieressä opasti kuitenkin huoltotöiden vastaanottajalle, joka ”varmaan nopeasti pystyisi auttamaan”. Ystävällinen huoltotyön vastaanottaja selvitti varmuuden vuoksi, varmaan varaosista, että niitä klipsejä löytyy ainakin kaksi.

Mutta Oi ja Voi. Klipsejä ei ole, eikä niitä erillisinä edes saa, tilaamallakaan. Jos tuo 10 senttinen metallilanka häviää esimerkiksi lampunvaihdon yhteydessä, on vaihdettava koko umpio. Umpion hinta tuollaista 250 euron luokkaa. Mutta kun muutaman vuoden olen autoa ajanut, suhtaudun merkkikorjaamoiden hintoihin suurella varauksella. Päätin siis ottaa yhteyttä ranskalaisiin autoihin erikoistuneeseen yksityiseen autokorjaamoon, jossa jo aiemmin olin autoni kerran huollattanut. Aikaa varatessani kävi ilmi, että umpio olisi vaihdettava, ellei jostain löydy vanhaa ylimääräistä klipsiä.... Lampunvaihto hoituu sitten odottaessa. Sinne auto meni tänään.

Mutta OI ja Voi. Etsinnästä huolimatta ei löydy vanhoja klipsejä. Suosituksen perusteella sovittiin, että halvimmaksi tulisi, että he tekevät klipsit ja tästä riemastuneena sovin, että vaihdetaan samalla kaikki etupään lamput. Koska tämän suorittaminen edellyttää etupuskurin irroittamista, hommaan on varattava enemmän aikaa, ei siis kannattanut jäädä odottamaan. Tätä riemua kesti noin 10 – 15 minuuttia, eli juuri sen verran aikaa, että ehdin linja-autoon.

Mutta OI ja VOI. Etupuskuria ei voi irroittaa, koska etupyöriä ei saada irti. Niissä kun on lukitusmutteri, jonka avaamiseen sopivaa hylsyä ei autosta löytynyt. Sitä sitten etsitiin kolmen puhelun verran, jonka jälkeen minua pyydettiin ottamaan puhelimitse yhteyttä liikkeeseen, jossa kesärenkaat oli vaihdettu talvirenkaiksi. Ilmeisesti ao. hylsy on jäänyt heiltä palauttamatta. Näin tein ja huoahdin helpotuksesta. Homma hoidettu.

MUTTA OI JA VOI. Auton voi tulla hakemaan. Homma hoidettu, hinta 244 euroa. Töineen. Hylsyä ei ollut löytynyt ja voin ostaa sellaisen maahantuojalta ja toimittaa sen rengasliikkeeseen, joka palauttaa rahat tai voin hoidattaa homman rengasliikkeellä. Korjaus oli onnistunut osia irroittelematta. Mutta työaikaa kuulemma meni rutkasti.

Lampun vaihdosta alkanut tutustuminen ranskalaisten autojen ihmeelliseen maailmaan tuli päätökseen. Tältä erää. Hinta 244 euroa, erinäinen määrä kilometrejä ja omaa aikaa. Sattuhan noita?

Se on sitten ehdottomasti viimeinen Peugeot merkkinen auto, joka tähän perheeseen hankitaan. Todennäköisesti viimeinen ranskalainen auto.

Varmaan Peugeotilla on jonkinlainen Ympäristösertifikaatti? Laatusertifikaatti? Kestävän Kulutuksen Kannattajan sertifikaatti? Suosittelisin, että ne repisitte. Toivoisin, että Ranskan Suurlähetystö, joka käsitykseni mukaan seuraa kiinteästi mitä Suomen lehdistössä Ranskasta kirjoitetaan välittäisi viestini Ranskan presidentille Nicolas Paul Stéphane Sarközy de Nagy-Bocsa eli Nicolas Sarkozy:lle.

”Jokainen Peugeotin jatkuvuuden tukemiseen heitetty euro on turha. Kyseessä ei ole auto vaan ympäristörikos.”

torstai 12. maaliskuuta 2009

100.000.000.000 euroa

Nyt kun hallituksen eläkehöpsötys on haudattu, siirrytään seuraavaan.

Entisaikaan huonojen viestien tuojien elinajanodote oli hyvin lyhyt. Ja oli siitä ainakin se hyöty, ettei moinen pessimisti päässyt uudestaan pilaamaan hallitsijan hyvää tuulta. En väitä olevani hallitsija, en sinne päinkään, mutta toivoisin, että valtionvarainministeri lopettaisi jo vähitellen kansakunnan motivoimisen talvisota-talkoisiin.

Vajaa puoli vuotta sitten, kansainvälisen talouden kriisi ei aiheuta syytä huoleen. Ei koske meitä. Sitten elvytystä pari sataa miljoonaa. Sitten pari miljardia. Yks´kaks 10 miljardia. Vastikkeetonta pankkitakausta 50 miljardia. Valtionlainaa 20 – 30 miljardia. Nyt 40 – 60 miljardia. Jos hän vielä muutaman lisäviikon saa tuplaa varmaan tuokin.

Muutamassa kuukaudessa kansantalouden tulevaisuus on täysin kuralla. Mustemmalla maalilla taivaanrantaa ei juuri voi enää piirtää. Kannattaisiko hallituksen miettiä mitä voitaisi tehdä, että tuollaista lainamäärää ei jouduttaisi ottamaan? Sen ottaminen kun tarkoittaisi, että valtion nykyinen 50 miljardin lainakanta nousi yli 100 miljardin euron. Ja tämä on vasta arvio. Minua ei lainkaan ihmetyttäisi, jos kyseessä olisi poliittinen arvio. Arvio jonka ei vielä oleteta herättävän kansalaisia vaatimaan johdon vaihtamista.

Taktiikka on kyllä hyvä. Hilataan velkamäärää pikku hiljaa ylös. Ettei kansa pelästy. Etteivät typerykset huomaa, mitä se merkitsee. Etteivät ala vaatia tilille.

100.000.000.000 euroa on aika iso velka. Suomen valtionvelaksikin. Lähes 20.000 euroa jokaista kansalaista kohti. Ja enemmänkin niitten osalta, jotka sitä ovat joskus maksamassa.

Milloin alatte tehdä töitä sen eteen, että tuon kokoista lainaa ei tarvitse ottaa?

PS.

Taisivat olla Neuvostoliitolle maksetut sotakorvaukset pikkuraha tähän verrattuna?

Rapaa pöydälle ja kissa roiskuu - taktiikka

Onneksi meitä ihmisiä on niin moneksi. Ja maailmakin on niin monimutkaiseksi mennyt, että joukossamme on monia, jotka uskovat CAI:n teloittaneen Kennedyn veljekset. Ja on niitä joiden mielestä USA:laiset uuskonservatiivit tilasivat 9/11 tapahtumat. Joku kuvittelee varmaan vieläkin Hitlerin kuljeskelevan Argentiinassa, Boliviassa tai vaikkapa Paraguayssa. Jotkut uskovat Joulupukkiin, jotkut Jumalaan. Ja luomisoppiin. Uskokoon jokainen mihin haluaa.

Mutta mitä tapahtuu poliitikolle kun hänet ensi kerran valitaan kunnanvaltuustoon tai eduskuntaan? Katkeaako yhteys rationaaliseen maailmaan todella sillä samalla silmänräpäyksellä? Suoritetaanko silloin jotkut initiaatiomenot vai riittääkö kähmyilyn ja sananselityksen hihamerkkin suorittaminen? Tullaanko viimeistään silloin osaksi jotain uutta uljasta rotua, jossa todelliset asiat ovat sellaisia, kuin haluaa itse uskoa niiden olevan? Yksinkertaisista töppäilyistä tulee monimutkaisia, salajuonien ja yksityiskohtaisten suunnitelmien loistavia tuloksia. Tappiot muuttuvat voitoiksi, velat saataviksi?

Kuten sanottu, uskokoon jokainen mihin haluaa. Mutta matka Rukan hangilta eiliseen välikysymyskeskusteluun on sitä paljon yksinkertainen ja selkeä, että saa siinä olla myyntitykki primus inter pares joka salaliittoteorian kaupaksi saa. Ja varsinainen lammaslauma ostajina.

Törppö mikä törppö. Siis Isämme Aurinkoinen.

PS.

On luonnollisesti kokiksien intressissä tukea kepu-pääministeriä. Vaalit ovat tulossa ja jopa taisto sieluista käy maaseudulla, Siilinjärvi mukaan luettuna, kiivaana. Mitä kauemmin Matin antaa töpeksiä sitä parempi.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Mahtaa Mattia hatuttaa 2

Hallitus sitten perääntyi eläkeiän nostamisesta kahdella vuodella. Hienoa.

Tämä ei todellakaan poista tarvetta myöhäistää suomalaisten eläkkeelle siirtymisen ajankohtaa. Mitä kauemmin kansalaiset haluavat ja saavat töitä tehdä, sen parempi heille itselleen ja meille kaikille. Erityisesti tämä koskee yksityistä sektoria, eli sitä josta ilmeisesti luonnonlain tavalla huonoina aikoina vanhimmat työntekijät pannaan, usein yhteisellä sopimuksella, putkeen.

Nyt sitten pitäisi pakon tilalle kehittää porkkana. En oikein jaksa uskoa, että siinä iässä jolloin suurin osa ihmisistä alkaa ajatellä eläköitymistään, raha olisi enää läheskään tärkein konsultti. Näin niin kauan kuin nykyisenlainen varallisuus- ja ansiotaso maassamme säilyy.  Työtyytyvyys ja viihtyvyys, itsensä toteuttaminen ja työn haasteellisuus, mahdollisuus vaikuttaa työn tuloksellisuuteen jne. ovat olennaisesti tärkerämpiä kuin mahdollinen eläkkeenaikainen lisäeuro.

Mutta otsikkoon. Viikko sitten Matti jutteli ay-liittopomojen kanssa. Tulos ei, Matin vakuutteluista huolimatta, luonut positiivista odotusta. Eilen hän tapasi ilmeisesti saman porukan ja positiivinen odotus syntyi siltä istumalta. Tänään sitten, työnantajapuolen johtajakin ollessa mukana, hallitus perääntyi. Mikä oli muuttunut? Katainen oli palannut lomalta.

Siis Jyrki Katainen oli pelastanut maamme yleislakolta? Ei ehkä aivan näinkään. Mutta kyllä tämä episoodi osoitti kumpi on tässä hallituksessa todellinen apupuolue.

PS.

Ilmeisesti Matin ei enää tarvitse uhrautua pääministeriksi kolmannelle kaudelle? Voisiko Matin eläkkeellesiirtymistä aikaistaa? Tuskin hän keskiarvoja pilaisi? Onnistuisi esimerkiksi välikysymyksellä, johon opposition lisäksi yhtyisivät hallituspuolueitten vastuulliset tahot.
PPS.

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Pörssiralleja

Vaihtelevia pörssiralleja on lupailtu tuleville päiville. Ehkä jopa viikoille. Eiköhän yritetä nauttia. Tuskinpa sillä, että rallit tapahtuvat tuolla 4500 pinnan tietämissä ja todennäköisimmin tason alapuolella, on väliä? Välillä mennään ylös. Välillä tullaan alas. Kyllä sijoittaminen ainakin jatkuvan reaaliaikaisen seurannan osalta lottoamisen voittaa.

Päätellen siitä millä tavalla pörssi on viime kuukausina osakkeiden arvoa kohdellut saattaa olla, että aika monella arvojen jatkuvaan nousuun uskoneella on suru puserossa. Varsinkin niillä, jotka sijoituksiaan velalla ovat rahoittaneet.

Kun viime laman aikaan totesin, että kaikki meni päin … sitä, eikä minkään valtakunnan virkamieheltä tai muultakaan itsensä asiantuntijaksi ylentäneeltä oikein saanut tukea, avusta nyt puhumattakaan, päädyin ajatukseen kerätä ympärille ”kohtalotovereita”. Ei siksi, että taivastelisimme huonoa tuuriamme vaan siksi, että voisimme oppia toisiltamme, jotain. Tai jotain muuta. Tai tehdä jotain yhdessä. Repiäksemme epätoivon omasta ja toistemme päästä. Havaitsin, että hyvin toimi.

Vertaisavulle, spontaanille ja itse aikaansaadulle vertaisavulle alkaa olla taas tilaus. Jos asia on sinulle ajankohtainen, suosittelen.

Itse aikaansaadulla vertaisavulla voi ensisijassa auttaa itseään. Annan esimerkin. Aika moni ns. suurten ikäluokkien edustaja on jäämässä tai juuri jäänyt eläkkeelle. Mutta aiemmasta poiketen hyvässä kunnossa, niin fyysisesti kuin henkisesti. Ja sitten, yks´ kaks´ yllättäen: kukaan ei enää kaipaa, itse ei osaa antaa, päivärutiini katkeaa, työtoverit häviävät. Vähän samanlainen tilanne kuin työttömyys?

Nyt saattaisi olla juuri oikea aika miettiä, mitä aikoo tehdä lopulla elämällään. Hankkia lisää fyffee? Vai kuulostaisiko valta paremmalta? Poliittista painoarvoa? Itsekunnioitusta? Yrittäjyyttä? Kotoutusta? Kielten opiskelua? Kielen opetusta? Sijais-vanhemmuutta vai isovanhemmuutta? Tukivanhemmuutta? Vanhustenhoitoa? Vai mitä sinulle tulee mieleen?

Itse rakennetulla vertaisavulla voi ensisijassa auttaa itseään. Mutta vain, jos auttavat kokevat itsekin tulevansa autetuksi.

Eikä maksa mitään.

Susi, Susi!

Siitä lähtien kun tietoisuus lähestyvästä finanssikriisistä ylitti median uutiskynnyksen on löytynyt myös niitä, jotka kertovat tilanteen olevan jo historiaa tai että käänne on ainakin juuri tulossa. Sen aloittivat meillä Vanhanen ja Katainen. Nyt viimeksi ovat esiin tulleet Doctor Doom, EKPn pääjohtaja Jean-Claude Trichet ja aina luotettava Merrill Lynch. Kaikki heistä taatusti hyvin informoituja asiantuntijoita alallaan.

Miksi? Uskovatko he vilpittömästi, että kriisi joka vajaat puoli vuotta on lisääntyvästi hallinnut meidän ajatuksiamme, olisi näin lyhyt? Vai virkansako vuoksi he pyrkivät uskoa valamaan? Vai onko heillä omat syynsä, ”secret agenda” tai jopa oma intressi, jonka vuoksi muut täytyy vakuuttaa paluusta normaaliin?

Missä menee positiivisen ajattelun tai realismin vaatimuksen raja? Onko parempi uskoa perusteettomaan lupaukseen, luottaa siihen ja siten repiä lamaa korvien välistä kuin varautua vähintään henkilökohtaisella tasolla siihen ja varmistaa, että itse ja läheiset mahdollisesta kurimuksesta selviävät? Onko ministerien vastuutonta vokotella yksittäisiä kansalaisia kuluttamaan ”talvisodan hengessä”?

Luottamus on aika kimurantti kysymys. Meillä on taitettu peistä siitä missä määrin median mahdollinen tilanteen mustamaalaaminen on itsessään edistänyt tulevaa. Toiminut itseään edistävänä ennusteena. Luonut lamaa. Pitäisikö samalla kyseenalaistaa ”positiiviset ajattelijat”? Olisiko syytä lopettaa spekulointi, sulkea silmänsä ja korvansa ja erityisesti mielensä? Tiedämmehän, että tieto lisää tuskaa.

Nykykriisi syvenee luottamuksen puutteen vuoksi. Lisääntyykö luottamus valamalla perusteetonta uskoa siihen että tilanne on jo käytännössä ohi? Kuinka kauan kestää ennenkuin luottamus menee myös positiivisuuteen ja sen pappeihin? Ja mitä siitä seuraa?

Muistathan vanhan sadun paimenesta, joka huusi SUSI, SUSI turhaan? Ja miten kävi kun susi tuli? Kun tässä on kyse käänteisestä kiljumisesta pohdituttaa lähinnä se, ehtiikö susi syödä lampaitten lisäksi myös kaikki paimenet, ennen kuin suojassa olevat kyläläiset havahtuvat.

PS. Mitä tästä pitäisi oppia?

Tee mitä teet, kuses oot kumminkin.

Vai.

Tee mitä teet, mutta luota vain itseesi.

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Sitä on liikkeellä

Tänään hyvästelimme Tellen. Hän lähtee eläkkeelle. Sitä on liikkeellä. Käsitykseni mukaan hän lähti juuri oikeaan eli ”säädettyyn” aikaan, mutta mistä minä tiedä. Aika moni kynnelle kykenevä harkitsee tänä päivänä eläkkeellelähdön aikaistamista. Siis, nyt kun vielä pääsee. Hyvän sään aikana. Seurausta siitä vastuullisesta poliittisesta johtajuudesta, jota hallituksemme niin kiitettävästi osoittaa?

Jotenkin sitä ihmettelee miksi jotkut haluavt ehdoin tahdoin aiheuttaa eripuraa, epävarmuutta ja mahdollisesti jopa hätiköityjä toimintapäätöksiä, yhteiskuntarauhan järkkymisen mahdollisuudesta nyt puhumattakaan. Ja miksi riidanhaastajien täytyy aina olla hallituksen ministereitä? Kun ensin Matti Mainio sai turpiinsa kaikilta mahdollisilta tahoilta; oppositiolta, kansalaisilta ja ammattijärjestöiltä keksinnöstään Rukan laduilla ja Jyrki-boy sai ehkä hetkeksi tukahdutettua suurimpia liekkejä, niin miksi ihmeessä Häkämiehen pitää vielä erikseen mennä kerjäämään lisää?

Olemme varmasti kaikki liikuttavan yksimielisiä siitä, että kansalaisten keskimääräistä työuraa on syytä pidentää. Mutta jos riidan avoin haastaminen on paras mihin tämä hallitus pystyy.... Sitä paitsi. Toteutunut eläkeikä on nousussa, kuulemma erityisesti julkisella sektorilla. Sillä ei tietenkään ole kustannusmielessä minkäänlaista merkitystä huoltosuhteeseen. Kannattaisiko hallituksen edesauttaa sellaisten keinojen kehittämistä, joilla halukkaat myös yksityisellä sektorilla voisivat ja haluaisivat eläkeikäänsä viivästyttää? Nythän yksityinen sektori tuntuu imevän kvartaalitehokkuutensa ihmisten terveydestä ja motivaatiosta. Kuka sitä haluaisi vielä vapaaehtoisesti jatkaa?

Narulla ei voi työntää, eikä joukkoja enää hevin ruoskalla johdeta. Ainakaan pitkää aikaa. Ja kansalaisten poliittinen muistikin on internetin myötä pidentymässä lähelle vaalikauden pituuksia. Enää ei poliitikoilla ole mahdollisuutta laskea sen varaan, että seuraavien vaalien tullessa, tehdyt päätökset on unohdettu. Netti muistaa.

PS Matti, Jyrki ja Jyri:

Jos kuitenkin aiotte kaatua saappaat jalassa ja viedä pakkotyölakinne läpi pyytäisin kiinnittämään erityistä huomiota seuraavien instituutioiden eläke-etujen kustannusvaikutuksiin:

Suomen Pankki, Eduskunta, Kansaneläkelaitos.