Liian suuri kaatumaan

Miten markkinatalous toteutuu yrityksissä, jotka eivät voi mennä nurin? Onko sellaisia yrityksiä? Eikö markkinataloudessa lähtökohtana olekaan kilpailu, jonka viimeisenä sanktiona on konkurssi tai olemassaolon häviäminen muulla tavalla?

Viime kuukausina on toistettu, että maailmalla tämä tai tuo on liian suuri kaatumaan. Mieleen tulevat esimerkiksi General Motors ja Ford sekä ilmeisesti kaikki muutkin autonvalmistajat eri puolilla maailmaa. Ehkä Saabia ja Volvoa lukuunottamatta? Tai sitten Funny Freddie, amerikkalainen yleishyödyllinen asuntoluotottaja kaksikko tai Citibank tai AIG. Isoja pankkeja ja muita rahoituslaitoksia yleensäkään ei kai uskalleta päästää nurin, koska seurauksena olisi dominovaikutuksena koko alan nurin meno. Niin ja tietysti Boing ja Airbus ja mitä niitä nyt onkaan.

Mitkä yritykset Suomessa ovat niin suuria, että niitä ei voi päästää kaatumaan? Nokia on luonnollisesti ilmiselvä, vaikkakaan ei enää suomalaisessa omistuksessa. Mutta voimmeko antaa Varman tai Ilmarisen kaatua? Entä Fortumin tai Neste Oilin? Finnairin? Miten on Elisa, jonka osakkeita valtio osteli kuulemma sinivalkoisen pääoman nimissä ja mahdollisesti ylihintaan?

Ja miksi juuri niiden yritysten johdolle, joita ilmeisestikin nykynäkemyksen mukaan ei saa päästää kaatumaan, maksetaan suurin palkka ja miljoonabonukset? Eihän niillä ole riskiä. Riskiä kaatua. Eiväthän ne edes toimi markkinaehtoisesti kilpaillen.

Mitä tällaisille yrityksille pitäisi tehdä? Kansallistaa? Myydä ulkolaisille sijoittajille? Vai pilkkoa sellaiseen kokoon, että ne voivat toimia markkinoilla? Kilpailutilanteessa.

Entä näiden yritysten johdon palkoille ja muille ansioeduille? Miksi heille pitää maksaa päättömiä palkkoja? Eihän heillä ole riskiä. Jos alkaa mennä huonosti valtio, politbyrokratian edustajana ja veronmaksajan rahoilla, tulee aina pelastamaan. Asettaa mahdollisesti uuden johdon. Tai sitten ei.

Kun ne ovat liian suuria kaatumaan.