lauantai 14. maaliskuuta 2009

Putinin koepallo

Venäjän toiminta, varsinkin pitkässä juoksussa, on äärimmäisen ennustettavaa. Se toimii useimmiten aina juuri päin vastoin kuin ”kansainväliset diplomatian kohteliaisuussäännöt” siltä edellyttäisivät. Se lienee se slaavilaisuuden mystinen osa. Olen vuosien myötä myös ollut ymmärtävinäni, että venäläisillä on syvällä sielussaan jonkinlainen haava. Epäluulo siitä, että heitä ei oteta riittävän vakavasti eikä heitä kohdella Äiti Venäjän arvon ja arvovallan mukaisella kunnioituksella.

Ilmeisesti Putinin porukka (FSB, entisen GPUn johdosta työttämäksi jääneiden kaverusten kerho) pääsi valtaan pitkälti Jeltsinin ajan synnyttämän kansallisen häpeäntunteen siivittämänä. Kesti luonnollisesti oman aikansa vakiinnuttaa uuden hallinnon asema. Mutta taloudelliset ja poliittiset suhdanteet suosivat. Varsinkin kun sekä Ameriikan-Yrjö että Osama Bin näyttävästi avittivat. Keväällä 2007 Münchenissä Vladimir jo antoi ymmärtää, että suurvaltaa ollaan taas rakentamassa. Enää ei haluttu soitella 5. viulua.

Seurasi pitkällinen sarja mitä ihmeellisimpiä voimannäyttöjä sisältäen kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Vaikkapa Viron patsaskiista, Suomen puutullit, Latvian öljyterminaali, Kuuban risteilijävierailut, strateegiset pommikonelennot valtamerille jne. Pisteenä i:n päällä Georgian sota, Ukrainan maakaasu ja Kasakstanin jenkkien lentotukikohta. Ja sitten vähitellen alkoi paljastua kuinka täydellisen rappion tilaan Yrjö-pojan hallinto oli maailman talouden saanut.

Ja hetken, aivan pienen hetken, alkoi näyttää siltä, että uhittelulle tulisi ainakin hengähdystauko ellei peräti pitempikin loppu. Omassa maassakin talous alkoi roikkua kuilun partaalla. Kaikkivaltiaat oligarkitkin joutuivat peruuttelemaan asuntokauppojaan. Voisi kuvitella, että töitä riittää ihan Äiti-Venäjän omien sisäisten asioitten hoitamisessa.

Ja nyt sitten HS kertoo, että Venäjä voisi sijoittaa strategisia pommikoneita Kuubaan tai Venezueelaan, jos maiden johtajat niin sopivat. Toiveita ovat kuulemma jo esittäneet. Kun puhujana ei ole sen paremmin Putin kuin Medvedjevkään, asialle ei kannattane antaa liian suurta painoa. Ainakaan heti. Mutta ei kannata kuvitella, että kukaan hallinnon tai armeijan edustaja moista koepalloa syyttä suotta ilmoille heittelisi. Ei Venäjällä. Ja kuten Kennedy aikoinaan niin Obamakin vasta aloittelee.

Viimeisten kahden vuoden aikana on käynyt ilmeiseksi, että FSB on rakentamassa uutta ”entistä suurvaltaa” Neuvostoliittoa, vaikkakin ehkä ilman kommunismia. Pitkä linja läntiselle merelle säilyy. Talouskriisi sotkee vain aikatauluja.

12 kommenttia:

helanes kirjoitti...

Taloudellinen kriisi sekä sotkee että säveltää.

hakki47 kirjoitti...

Talous, politiikka, sota. Sama asia, koetusta vakavuudesta vain on kyse.

Vox Populi kirjoitti...

Reaganin tähtien sota kaatoi Neuvostoliiton. Eivät riittäneet resurssit !
Voisiko käydä niinkin, että Clinton-G W Bush-duo kaatavat Neuvostoliiton uudelleen, tämän Putinin version !

hakki47 kirjoitti...

Vox

Varmaankin voisi? Miksei? Ei kai se ole kuitenkaan meidän prioriteettimme? Jos kumpikaan alkaa tosissaan edes yrittämään, meille käy huonosti.

Mutta olisiko mahdollista ajatella, että kumpikin toteaisi olevansa liian riippuvainen toisesta, eikä toisen vitaaleihin intresseihin siksi kannattaisi puuttua? Vähän niin kuin Kiinan ja USAn nykyinen suhde. Kiina ei uskalla panna USA polvilleen, eikä USA uskalla vaatia Kiinaa toimimaan ihmisen tavoilla.

GranpaIgor kirjoitti...

Ei kai se Eestin patsaskiista mitenkään Putinin aloittama ollut - eikös tapahtumaketjun alkuvaiheet käynnistyneet kuitenkin eestiläisten itsensä toimesta ? Enkä oikein niele sitäkään ajatusta että Yrjö pojan hallinto olisi saanut (=aiheuttanut?) maailman talouden täydelliseen rappion tilaan. Muistelen lukeneeni lähes katteettomien asuntoluottojen ekspansion käynnistyneen Clintonin kaudella. Jälkiviisautena voidaan tietenkin mietiskellä olisiko tiukalla säätelyllä Bushin kaudella voitu suitsia villiä kehitystä. Lännen markkinatalouksissa on vain luotettu säätelyn sijasta aika yleisesti ja pitkälle markkinavoimiin. Ja sitä samaa markkinavoimien "hyvää sanomaa" ovat sitten levittäneet Valuuttarahasto ja Maailmanpankki myös muualle. Että nyt on ääni kellossa monelta osin muuttunut on sitten ihan toisen jutun arvoinen.

Vaikka Putinilla onkin kovasti vaikutusvaltaa edelleen ja Amerikan-Yrjölläkin oli omana aikanaan niin on Amerikassa ja maailmassa muitakin toimijoita ollut.. Ei Suomessakaan kaikki ole yksin pääministerin, presidentin, hallituksen tai presidentin aiheuttamaa tai vikaa. Ei tämä lamakaan.

Vox Populi kirjoitti...

Bill Clinton oli kummisetänä subprimelainojen takana, G W Bush laiminlöi valvonnan. Tämä ahneudesta, salailusta ja ymmärtämättömyydestä johtunut talouskriisi on vienyt Putin-Neuvostoliitonkin perimmäisten kysymysten äärelle.
Meidän suomalaisten kannalta olisi varmaankin hyväksi, ettei Putinin tarvitsisi ryhtyä viimeisenä tekonaan pullistelemaan.

hakki47 kirjoitti...

IsoIgor

Sotaakaan ei aina aloita hyökkääjä. Se saattaa olla puolustajalle ainoa tapa torjua muussa tapauksessa ylivoimainen vastapuoli. Mutta niin kai se sitten on, jos siltä näyttää??

Käsitykseni mukaan päätökset subprimeistä tehtiin Clintonin kaudella, mutta toteutus taisi siirtyä Bushin kaudelle. Suurin syy nykytilanteeseen oli, taas kerran käsitykseni mukaan, puutteellinen tuotekehitys, seuranta, kehittäminen ja valvonta, erityisesti valvonta. Clintonin ideoiden seuraaminen ja toteutuksen valvominen ei ymmärrettävästi Yrjö-pojan hallintoa inspiroinut. Siinähän pyrittiin toteuttamaan jotakin, joka ei sisältynyt ao. uskonlahkon amerikkalaiseen unelmaan. Kaikkien ei pidä saada mahdollisuutta ihmisarvoiseen asumiseen.

Onhan niitä toimijoita. 911 jälkeen aika vähäinen määrä merkittäviä.

Itse en ole etsimässä yhdessäkään artikkelissani syyllisiä, vaikka joskus unohdan yksilöidä esimerkiksi yrjöpojan hallinnon tai putininin porukan. Yritän löytää syitä. Jos vika ei ole johdossa, mihin sitten johtoa tarvitaan?

hakki47 kirjoitti...

Vox

Sitä samaa toivomme varmaan kaikki. Mutta on myös mahdollista, että kasvavat sisäiset paineet pakottavat näyttäviin ulkoisiin avauksiin, vaikka ei varaa moiseen olisikaan.

GranpaIgor kirjoitti...

"Jos vika ei ole johdossa, mihin sitten johtoa tarvitaan" pitää tietenkin paikkansa johonkin rajaan saakka. Länsimaisessa markkinataloudessa sen äärimmäisessä muodossa on vain paljon valtiollisen johdon ulottumattomissa olevia toimijoita. Ns sekataloudessakin julkisen hallinnon ohjaavalla kädellä on rajoituksena.

"Sotaakaan ei aina aloita hyökkääjä" - näinhän se Bush uudisti teoriaa. Ennaltaehkäisevä sota - vai pitäisikö sodastakin puhua rauhaanpakottamisena ;)

hakki47 kirjoitti...

IsoIgor

Hallitsijain ja hallitusten yksinoikeutena oli aikoinaan mm. rahan painaminen, verotus, tullit ja lainsäädäntö. Vaikka eurossa ollaankin samat oikeudet ovat sillä edelleen. Myös Suomessa. Jos siis markkinataloutta halutaan ohjata, kaikki keinot ovat edelleen käytettävissä. Olivat myös Bushin aikana jenkkilässä. Rajoituksia on ollut aina.

Viimeisin ehkäisysota, joka auttamatta tulee mieleeni on armeijanaikainen Jom Kippur tai 6 päivän sota. Joten ei siihen ushin doktriineja tarvittu.

Mutta synonyymejähän nuo ovat: Hyökkäyssota tai rauhaanpakottaminen. Näkökulmasta ja koalition suuruudesta kai siinä vain on kysymys?

Vox Populi kirjoitti...

Rautaesiripun ajoilta on jäänyt mieleen valtionhallinnollistekninen puolalaisvitsi:
Polski-Fiat ( Huom. Ladan sukua ! ) oli pysähtynyt Gdanskin tielle. Konepelti pystyssä ja kuski vyötäröään myöten moottoritilassa.Polski-miliisi eli poliisi siihen pysähtyi minkä liikenteen ohjaukseltaan ennätti, ja kysyi: Missä vika ? Kuski katsoi olkansa yli ja murahti : Puolan johdossa !

hakki47 kirjoitti...

Vox

Aivan. Joskus asiat eivät ole ihan yksioikoisia. :-)

Mutta ihan asiasta. Johdon tehtävänä on luoda työn tekemiselle tai yleensäkin tekemiselle tai olemiselle onnistumisen edellytykset. Niille siis jotka tekevät. Luonnollisesti siihen kuuluu myös palaute suoriutumisesta. Siksi mm. tarvitaan valvontaa. Jos johtamisen yksittäisistä elementeistä pitäisi kaivaa yksi, jossa johto surkeimmin epäonnistuu, on se juuri valvonta ja palautteen antaminen.