perjantai 13. maaliskuuta 2009

Viimeinen Peugeot



Vetoomus


Ranskan presidentille


Nicolas Paul Stéphane Sarközy de Nagy-Bocsa eli Nicolas Sarkozy:lle.


”Jokainen Peugeotin tukemiseen heitetty euro on turha. Kyseessä on ympäristörikos.”


Vaihdoin autoa ennen kesälomia. Juuri sellaiseen kuin mielestäni perheemme tarpeet edellyttivät. Peugeot 307 SW vuodelta 2005. Automaattivaihde, vakionopeauden säädin, korkea istuma-asento, vetokoukku ja bonuksena vielä kattoikkuna ja aluvanteet molemmissa uusissa pyöräkerroissa.

Sitä on todella kiva ajaa. Erityisesti pitempiä matkoja. Ehkä kuluttaa hiukan liikaa mutta toisaalta iän myötä ajamisen kokonaismäärä on vähentynyt. Oman ennakkokäsitykseni siitä, että ranskalainen suunnittelee auton ajajaa silmällä pitäen vahvistuivat.

Mutta oi ja voi, vasen etulamppu paloi. Pikku juttu ajattelin, eikun vaihdetaan. Yritin sitä luonnollisesti itse, vaikka olin muistavinani, että joissain ”uusissa” autoissa sekin olisi jo jätettävä huollon tehtäväksi. Paljastui, että tämä oli juuri sellainen auto. 45 minuutin yritys tuotti kaksi kadonnutta ”klipsiä” ja kaksi irrallista vasemman puoleista etulamppua. Koska ensin luulin irroittaneeni vahingossa väärän.

Klipsi on sellainen huvittavan muotoinen, enintään noin 10 sentin mittainen rauta/teräslanka, joka jousen lailla pitää lampun umpiossa. Sellaisia siis ostamaan. Ei pitäisi olla hankalaa, asunhan Helsingissä. Ja varmemmaksi vakuudeksi antaisin työn tehtäväksi paikallisessa merkkipikahuollossa, Konalassa.

Mutta Oi ja voi. Merkki-pikahuolto oli ilmeisesti viimeisen noin vuoden aikana lopetettu, ilmeisesti tehostamistoimenpiteitten myötä. Ystävällinen autosihteeri siinä huollon varaustiskin vieressä opasti kuitenkin huoltotöiden vastaanottajalle, joka ”varmaan nopeasti pystyisi auttamaan”. Ystävällinen huoltotyön vastaanottaja selvitti varmuuden vuoksi, varmaan varaosista, että niitä klipsejä löytyy ainakin kaksi.

Mutta Oi ja Voi. Klipsejä ei ole, eikä niitä erillisinä edes saa, tilaamallakaan. Jos tuo 10 senttinen metallilanka häviää esimerkiksi lampunvaihdon yhteydessä, on vaihdettava koko umpio. Umpion hinta tuollaista 250 euron luokkaa. Mutta kun muutaman vuoden olen autoa ajanut, suhtaudun merkkikorjaamoiden hintoihin suurella varauksella. Päätin siis ottaa yhteyttä ranskalaisiin autoihin erikoistuneeseen yksityiseen autokorjaamoon, jossa jo aiemmin olin autoni kerran huollattanut. Aikaa varatessani kävi ilmi, että umpio olisi vaihdettava, ellei jostain löydy vanhaa ylimääräistä klipsiä.... Lampunvaihto hoituu sitten odottaessa. Sinne auto meni tänään.

Mutta OI ja Voi. Etsinnästä huolimatta ei löydy vanhoja klipsejä. Suosituksen perusteella sovittiin, että halvimmaksi tulisi, että he tekevät klipsit ja tästä riemastuneena sovin, että vaihdetaan samalla kaikki etupään lamput. Koska tämän suorittaminen edellyttää etupuskurin irroittamista, hommaan on varattava enemmän aikaa, ei siis kannattanut jäädä odottamaan. Tätä riemua kesti noin 10 – 15 minuuttia, eli juuri sen verran aikaa, että ehdin linja-autoon.

Mutta OI ja VOI. Etupuskuria ei voi irroittaa, koska etupyöriä ei saada irti. Niissä kun on lukitusmutteri, jonka avaamiseen sopivaa hylsyä ei autosta löytynyt. Sitä sitten etsitiin kolmen puhelun verran, jonka jälkeen minua pyydettiin ottamaan puhelimitse yhteyttä liikkeeseen, jossa kesärenkaat oli vaihdettu talvirenkaiksi. Ilmeisesti ao. hylsy on jäänyt heiltä palauttamatta. Näin tein ja huoahdin helpotuksesta. Homma hoidettu.

MUTTA OI JA VOI. Auton voi tulla hakemaan. Homma hoidettu, hinta 244 euroa. Töineen. Hylsyä ei ollut löytynyt ja voin ostaa sellaisen maahantuojalta ja toimittaa sen rengasliikkeeseen, joka palauttaa rahat tai voin hoidattaa homman rengasliikkeellä. Korjaus oli onnistunut osia irroittelematta. Mutta työaikaa kuulemma meni rutkasti.

Lampun vaihdosta alkanut tutustuminen ranskalaisten autojen ihmeelliseen maailmaan tuli päätökseen. Tältä erää. Hinta 244 euroa, erinäinen määrä kilometrejä ja omaa aikaa. Sattuhan noita?

Se on sitten ehdottomasti viimeinen Peugeot merkkinen auto, joka tähän perheeseen hankitaan. Todennäköisesti viimeinen ranskalainen auto.

Varmaan Peugeotilla on jonkinlainen Ympäristösertifikaatti? Laatusertifikaatti? Kestävän Kulutuksen Kannattajan sertifikaatti? Suosittelisin, että ne repisitte. Toivoisin, että Ranskan Suurlähetystö, joka käsitykseni mukaan seuraa kiinteästi mitä Suomen lehdistössä Ranskasta kirjoitetaan välittäisi viestini Ranskan presidentille Nicolas Paul Stéphane Sarközy de Nagy-Bocsa eli Nicolas Sarkozy:lle.

”Jokainen Peugeotin jatkuvuuden tukemiseen heitetty euro on turha. Kyseessä ei ole auto vaan ympäristörikos.”

17 kommenttia:

Jari kirjoitti...

Kateelisten panettelua KOKO juttu

GranpaIgor kirjoitti...

Vaikka en aja enää ranskalaisella autolla niin muistelen lämmöllä. Täältä saat aivan uskomattoman hyvää palvelua ja yleensä halvemmalla kuin viralliselta maahantuojalta:
http://www.auto-artikkeli.fi/
Kannattaa tarkistaa. Joitain muitakin oli joskus mutta en ole enää päivittänyt tietoja kun ajan muun maalaisella. Mutta sydän vieläkin muistelee ranskalaisten autojen mukavuutta lämmöllä. Älä vielä luovuta.

No huh huh kirjoitti...

Huvittava tarina mutta sääliksi käy uusavuttomia. Tämä oli varmaan tarkoitettu humoristiseksi kirjoitukseksi, mutta lopputeksteistä päättelen että oletkin ihan tosissasi. Huvittavinta on että valtaosa noista ongelmista josta autoa syytätä johtui pikemminkin auton omistajasta:
1. omien kykyjen virhearviointi kun kuvitteli osaavansa jotain mitä ei osannutkaan
2. lampunvaihdon tunarointi, ei se oikeasti noin vaikeaa ole
3. neronleimaus vaihdattaa kaikki polttimot kun yksi on palanut
4. lukkopulttien sovittimen/avaimen hukkaaminen jos sellaisia käyttää
Bonus: et huomannut kysyä autonpurkaamoista klipsiä/umpiota. Näppärä olisi kyllä sen rautalanganpätkän vääntänyt itsekin.

Voipi olla niin että autoa vaihdettaessa kannattaa samantien vaihtaa hevoseen, sillä ei ne lukkopultit aukea kovin helposti ilman avainta vaikka ostaisit minkämaalaisen auton eikä niissä umpioissakaan suuria eroja ole. Halvallahan sä loppujen lopuksi selvisit vaikka noin monta virhettä teit.

Mutta vakavasti; samanlaista puuhaa, oli auto sitten ruotsalainen, saksalainen, italialainen, japsi tai ranskalainen (noista on omaa kokemusta ja viimeksi kun vaihdoin pihalla pakkasessa ja huonossa valossa saman konsernin toisen merkkiseen, ei siinä mennyt 5-10 minuuttia enempää). Ja suurin aika meni sen pakkasesta jäykän kumisuojan kanssa, kun ei hämärässä nähnyt ja akkukotelon takia on niukanlaisesti tilaa.

hakki47 kirjoitti...

Huh huh hoi

Olen kyllä viimeiset runsaat 40 vuotta vaihtanut polttimot autoistani itse. Ihan kohtuullisella menestyksellä. Kyllä se tähän asti on onnistunut. Ensimmäisen kerran olen kieltämättä käyttänyt autoa joiden vanteissa on lukkopultit. Mutta samoin ensimmäisen kerran vaihdatin vanteet muualla. Ei vanhus enää viitsinyt. Sieltä se sitten löytyikin.

Minulla ei ole ollut tapana tähänkään asti etsiä varaosia autooni autopurkaamoista. Enkä usko omistavani tätäkään niin kauaa.

Pitkän linjan mies kirjoitti...

50 vuotiseen autoiluuni on mahtunut useita japanilaisia, joitakin saksalaisia, muutamia englantilaisia, pari ranskalaista ja nyt korealaisia ajokkeja. Kaikissa on niissä omat ominaisuutensa. Joidenkin tapojen ja mielipiteiden pitäminen voi olla autoasioissa turhan kallista, mutta silti eräitä automerkkeihin ja autonvalmistajiin suhtaudun varauksella. PSA:n tuotteet eivät kuulu näihin. Merkkiuskollinen en ole. Etsin ajokkini aina ns. hinta/laatu suhteella, jossa "ostohinta" sisältää myös takuun, huollot, kuluvien varaosien "hintatason" ja saatavuuden sekä jälleenmyyntiarvon.

Italialaista en osta ikinä ("opiskelin" poikani "hiivatteja"), enkä laatusyistä hanki venäläistä (pelkään ns. maanantaikokoonpanoa). Vähiten vikoja on ollut japanilaisissa. Ranskalaiset ovat olleet istumalihasystävällisiä, saksalaiset umpirautaa ja englantilaiset "ihmevikaisia" (Lucas lienee joku sähköihmeprofeetta).

Aikoinani meni saksalaisesta autostani perä. Varaosana se olisi maksanut hirmuisesti - muistaakseni lähes15000 markkaa-, vaikka se ei kullasta eikä hopeastakaan edes ollut tehty. Vakuutusyhtiön purkaamossa oli samanmerkkinen vain tuhat kilometriä nokkakolarin kärsinyt ajokki. Remppa onnistui parilla satasella ja "uusi" perä toimi loistavasti. Säästö oli mittava.

Vakuutusyhtiön purkuvarasto on järkevä varaosien hankintapaikka. Jos joudun hankkimaan varaosia, niin selvitän ensin tämän vaihtoehdon. "Sopivasti" rutattu uusi auto tarjoaa lunastettuna lukuisasti osia. Olen kuullut että jopa merkkikorjaamot asentavat tällaisia osia. Huhun todenperäisyyttä en takaa, mutta on se mahdollista.

hakki47 kirjoitti...

Pitkälinjalainen

Hei hyvä ihminen. Olin hakemassa klipsiä! En auton perää. :-) Mutta varmaan sekä sinun että huhhun neuvon ymmärränkin.

Kohta teette minusta ympäristöongelman. Kumpikin. ;-)

Vox Populi kirjoitti...

Olen kuullut huhuja näistä pirunnyrkkiautoista, joista pitää purkaa puolet, jotta saisi lampun vaihdettua. Ja sitten vielä pitäisi koota uudelleen. Onneksi en ole sellaista hankkinut :-)

Mutta muutenkin ovat nykyautot senkaltaisia, ettei juurikaan pidä kotioloissa itse ryhtyä niitä sorkkimaan. Viimeinen autoni, jonka konepellin alustaa itsenäisesti kotikonstein suostuin rassaamaan, oli vuoden 1978 Granada. Myöhemmät autoni olen hoidattanut merkkikorjaamolla, mitä nyt itse renkaita olen vaihdellut. Näin on ollut hyvä.

hakki47 kirjoitti...

Vox

Kumpaa ehdotat seuraavaksi autoksi: Niva vai Lada?

GranpaIgor kirjoitti...

Lada tehtaan huhuiltiin viikko pari sitten rahapulassa keskeyttävän tuotantonsa. Uutena hinta-laatusuhde on Suomessa käsittämättömän huono mutta vähän käytettynä aivan loistavan halpa hankinta. Vaikka mallit eivät ihan nykyaikaisimpia konstruktioita ole niin paljon mainettaan parempia. Niva ei ole mikään nopeiden asfalttiteiden auto alkuunkaan mutta pidetään keski-Euroopassa aika trendikkäänä ja halpana maasturina. Itse ajoin aikoinaan 3 v ongelmitta käytettynä 20 euroa maksaneella Lada Samaralla ja olin hyvin hämmästynyt laatuun ja ihan tyytyväinen kun otin hinta-laatusuhteen huomioon.

Olen monen auton kanssa törmännyt samanlaisiin ongelmiin vaikkapa lampun vaihdon kanssa. Mutta kun on oppinut kyseisen mallin erikoisuudet homma onkin ollut yleensä ihan helppoa. Olen käytännössä ostanut jokaiseen autoon elämäni aikana englantilaisen Hayesin merkkikohtaisen korjausoppaan koska siellä on usein selitetty kuvin ja ohjein miten nuo jutut tehdään. Maksaa muutaman kympin ja helpottaa omatoimisia noissa pikkujutuissa..

Nykyisessä autossani on ksenon valot ja nyt

Vox Populi kirjoitti...

Eikös se Nivakin kuulu Ladoihin !? Kummastakaan ei ole vielä kokemusta.
Jos kuitenkin olemme nykykaaoksessa ajautumassa postsivilisaatiotilaan, ehkä sitten Niva ! Tai vanha Tunturi-polkupyörä.
Et muuten sanonut, kenenkä seuraavasta autosta oli puhe !

hakki47 kirjoitti...

IsoIgor ja Vox

Insinöörivaimoni mielestä en todellakaan kuulu maan teknisesti lahjakkaimpiin. Itse olen motivoinut puuttumattomuuttani teknisten vempaimien sielunelämään sillä, että jos sitä tarvitaan, siihen on koulutettu eri miehet.

Lada ja Niva, saman perheen kasvatteja kai, on mielestäni vain käsittämättömän äärimmäinen esimerkki autosta, jonka omistajalta edellytetään autonasentajan otetta ja kiinnostusta sekä halua kierrellä romutusliikkeitä, varaosakauppoja ja kirjakauppoja merkkikohtaisen korjausoppaan toivossa.

GranpaIgor kirjoitti...

On minulla korjausopas ostettuna nykyisessä nuorehkossa Volvossakin - itse asiassa yhden lampun vaihtoon jouduin jo sieltä ohjeet kaivelemaan kun en viitsinyt korjaamolle viedä lampunvaihtoon ;) Varaosia en ole muuten Volvoon tarvinnut mutta jos jotain kalliitta varaosia etsisin niin ehdottomasti tarkistaisin löytyykö purkuosina.

Olen kerran säästänyt purkuosilla dieselmoottorin (Volvon!) korjauskustannuksissa rahaa lähes 10000 mk (oli vielä markka-aikaa) ja ajassa useita viikkoja kun maahantuojan olisi osa pitänyt tilata. Korjaamonikin oli tyytyväinen löytööni. Eikä sekään auto ollut Lada.

Eikä siltä Ladan omistajaltakaan mitään tuollaisia autonasentajan taitoja edellytetä. Ei niitä ole minullakaan ja ihan hyvin pärjäsin sekä tuolla 20 hintaisella ja sitten vähän kallimmalla lähes uudella (20000 km ajettui muutaman vuoden vanha malli maksoi 4000 euroa!).

Eihän se Lada mikään kovin moderni ole ja kuten taisin kirjoittaa ei sellaista kukaan muu kuin aatteen mies osta kaupasta uutena nykyään. Mutta käytettynä se on oiva hankinta hinta-laatusuhteella mitattuna. Taidat olla vain aika ennakkoluuloinen!

hakki47 kirjoitti...

IsoIgor

Taidan. :-)

Vox Populi kirjoitti...

Joku ajattelija joskus sanoi, että Lada on periaatteiden auto.
- Toiset ajavat sillä periaatteesta.
- Toiset eivät periaatteesta suostu siihen istumaan !

hakki47 kirjoitti...

Vox

Taidan (taisin?) kuulua ennemmin jälkimmäiseen porukkaan. :-)

Jukka Karjalainen kirjoitti...

Moro!

Mulla on samanlainen auto ja ajovalopolttimen vaihto vie n.30sekunttia kappale,tämä tapaus olikin uusavuttomien maailman ennätys....

kööf kirjoitti...

Tuota kutsutaan jälkimarkkinoini-bisnekseksi, jälkimarkkinointi muodostaa huomattavan osan autoteollisuuden kakusta.
Autot tehdään tarkoituksellisesti aina vain isommista komponenteista.
Ja kaiken tämän maksaa tietysti auton omistaja.