Kuka lynkataan seuraavaksi

AIG bonusten nostama tunnekuohu USAssa lähenee lynkkausmielialaa. Osiltaan on varmasti jo sitä.

Köyhyysrajan alapuolella elävän 65 miljoonan amerikkalaisen reaktiota ei tarvitse ihmetellä. Ei myöskään niiden yli 500 tuhannen kuukausittaisen uuden työttömän tunteista maassa, jossa pääasiallinen työttömyysturva koostuu oikeudesta Amerikkalaiseen Unelmaan. Eikä edes niitten kymmenien miljoonien, jotka nyt pelkäävät, tulevaisuutta, työttömyyttä, mitä tahansa. Päivä päivältä yhä enemmän.

Ja velvoittaahan se Villin Lännen perintökin johonkin.

Lynkkausjoukkio ei neuvoja vastaanota. Lynkkaus ei ole lain tuntema sanktiotoimi. Lynkkausta voisi ennemminkin verrata lain raiskaamiseen. Niitäkin tapahtuu.

Mutta kuka pitäisi panna vastuuseen, nyt? Jälkikäteen. USAn kongressi on kyllä hyväksynyt lain, jonka mukaan sellaisia yli 250.000 vuodessa ansainneita, jotka ovat vastaanottaneet bonuksia yrityksiltä, jotka ovat saaneet valtion pelastusrahaa, verotetaan hurjalla 90 prosentilla. Siis sen jälkeen, kun aiemman lain mukaan lailliset bonukset on pantu maksuun.

Samalla kongressi liittyi lynkkausjoukkoon. Mehän täällä Suomessa tiedämme, ihan omasta kokemuksesta miten kauan ja syvältä, jälkikäteen säädetyn lain perusteella tuomittu epäoikeudenmukaisuus saattaa kansakunnan omaatuntoa syödä.

Eikö todella ole muita keinoja saattaa bonuksia saaneita tai niitten maksamisesta päättäneitä laillisesti vastuuseen? Ilmeisesti ei, sillä tuskinpa edes USAn kongressi mielellään lynkkausjoukkoon liitty. Se tarkoittaa, että syylliset eivät ole tehneet mitään laitonta.

Onko tämä sitä etiikkaa ja moraalia, jota viime aikoina on peräänkuulutettu? Kun on itse tehty virhe, ne jotka ovat lain puitteissa toimineet, hirtetään. Syyllisten toimesta.

PS.

Jos lain säätäjät eivät ole tehtävänsä tasalla, toimeenpanijat eivät välitä, eivätkä ne joiden pitäisi johtaa maata myös valvo lakien noudattamista, tässä on tulos. Seurausta demokratian tilasta. Muilla ja meillä.